Mitä voimme oppia Wienistä?

Moni esit­tää Wieniä esimerkkinä ihanteel­lis­es­ta asun­topoli­ti­ikas­ta. Wienin asukkaista noin puo­let asuu taval­la, jota voisi luokitel­la sosi­aalisek­si asun­to­tuotan­nok­si. Tästä puoliskos­ta puo­let on kaupun­gin omis­tamia vuokra-asun­to­ja ja toinen puoli voit­toa tavoit­telemat­tomien yhteisö­jen asun­to­ja, joiden vuokria sään­nöstel­lään. Lop­ut asu­vat vapaara­hoit­tei­sis­sa vuokra-asun­nois­sa (33%). Omis­tusasun­nois­sa asuu vain 19 %. Asum­i­nen on tai ainakin on ollut edullista myös vapaasti määräy­tyvis­sä vuokra-asun­nois­sa, kos­ka kovin paljon enem­pää niistä ei voi (voin­ut) ottaa kuin kaikille tar­jol­la ole­vista kaupun­gin asunnoista.

Wienin ihmeeseen on vaikut­tanut kak­si asi­aa, jot­ka eivät ole suo­raan kopi­oitavis­sa Helsinkiin.

Wien sosialisoi maaomaisuuden

Run­sas sata vuot­ta sit­ten Wienin vasem­mis­to­lainen hal­li­tus sosial­isoi maao­maisu­u­den nos­ta­mal­la maapo­h­jan kiin­teistöveron niin korkeak­si, että maan arvo muut­tui omis­ta­jalleen negati­ivisek­si. Sen jäl­keen kaupun­ki suos­tui vapaut­ta­maan maan­omis­ta­jat ahdin­gos­ta otta­mal­la ystäväl­lis­es­ti tämän omaisu­u­den itselleen pilkkahin­nas­ta. Tämä taitaisi Suomes­sa tyssätä perus­tus­lain omaisu­u­den­suo­japykäli­in. Sinän­sä feo­daali­val­lan aikana väki­val­tais­es­ti hal­tu­un ote­tun maao­maisu­u­den sosial­isoin­ti ei ole moraalis­es­ti mitenkään arve­lut­tavaa. Nyky­ih­miset Wienis­sä kiit­tävät tätä maapo­h­jan haltuunottoa.

On meil­läkin toteutet­tu torp­parien vapautus

Kuitenkin myös Helsingis­sä kaupun­ki omis­taa val­taosan maas­ta. Sitä ei ole sosial­isoitu vaan ostet­tu vapaae­htoisil­la kaupoil­la. Tietysti kun­nan kaavoitus­mo­nop­o­lia on käytet­ty siitä tehokkaasti hyväksi.

Asuntopolitiikkaa on helppoa pienenevässä kaupungissa

Vielä enem­män Wienin suo­tu­isaan kehi­tyk­seen on vaikut­tanut asukaslu­vun lasku. Run­sas sata vuot­ta sit­ten Wienis­sä asui suur­val­takau­den peru­ja kak­si miljoon­aa asukas­ta. Väk­iluku las­ki vuosi­tuhan­nen vai­h­teeseen men­nessä 1,5 miljoon­aan. Laske­van väk­ilu­vun olois­sa asun­topoli­ti­ik­ka on help­poa. Myös suures­sa osas­sa Suomea asun­to­jen hin­nat ovat hyvin asukasys­täväl­lisiä. Asun­not ovat jopa arvottomia.

Euroopan suurkaupungis­tu­misen aal­to tart­tui vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa myös Wieni­in. Sen asukasluku nousi 500 000 asukkaal­la. Niin­pä edulli­nen asum­i­nen ei ole enää kaikkien tavoitet­tavis­sa. Wienis­sä edulliset asun­not on nyt kor­vamerkit­ty kaupungis­sa pitkään asuneille ja pako­laisille. Myös Helsingis­sä ajatelti­in joskus vara­ta Hekan asun­not syn­type­r­äisille helsinkiläisille, mut­ta tämä todet­ti­in onnek­si laittomaksi.

Wienis­sä on kuitenkin jatket­tu hal­paan asumiseen tähtäävää poli­ti­ikkaa. Sen lisäk­si, että kaupun­ki omis­taa huo­mata­van osan asun­noista ja tar­joaa niitä hal­paan hin­taan, se tukee asum­ista sum­mal­la, joka vas­taa puol­ta pros­ent­tiyk­sikköä alueen verotet­tavista tuloista. Moni ekon­o­misti on arvostel­lut tätä siitä, että kansalaisil­ta viedään päätös­val­ta siitä, mihin he halu­a­vat rahaansa käyt­tää. Moni ehkä asu­isi vähän ahtaam­min, jos voisi käyt­tää  tuon sub­ven­tio-osu­u­den muuhun. Mut­ta onhan meil­lä sub­ven­toitu ter­vey­den­huolto ja ilmainen koulu­tuskin. Meri­it­ti­hyödykkei­den sub­ven­tio­ta pide­tään perustel­tuna. Siitä vain on erim­ielisyyt­tä, mitä las­ke­taan merittihyödykkeiksi.

Helsinki “verottaa” asumista

Helsin­ki toimii aivan toisin maao­maisuuten­sa kanssa. Siinä, mis­sä Wien sub­ven­toi asum­ista, maan­vuokrat­u­lot ovat Helsingille merkit­tävä tulon­lähde. Jos tästä luovut­taisi­in ja siir­ryt­täisi­in päin­vas­toin Wienin mallin mukaiseen sub­ven­tioon, kun­taveroa joudut­taisi­in nos­ta­maan läh­es kahdel­la pros­ent­tiyk­siköl­lä. Espool­la ja Van­taal­la ei olisi saman­laisia resursse­ja tukea asum­ista, joten joudut­taisi­in jol­lakin mekanis­mil­la päät­tämään, ketkä pää­sevät Helsinki­in. Nyt tuo mekanis­mi on asumisen hinta.

Mut­ta voisiko kaupungilla olla silti suurem­pi rooli asun­to­jen gryndaamisessa?