Olen kirjoittanut koulushoppailun estämisestä ennenkin ja jopa vähän perusteellisemmin. Päivitän tämän kirjoituksen silti, koska asia on taas ajankohtainen, kun Itä-Helsingissä koulujen oppilasainesta aiotaan tasapainottaa kuljettamalla oppilaita parempiosaisten alueilta huonompiosaisten alueille.
Kysymys asian kannatettavuudesta jakautuu kahteen osaan: onko tämä oikein ja toimiiko tämä. Hyppään yli vaikeamman ensimmäisen kysymyksen, koska vastaukseni jälkimmäiseen on, ettei tämä keino toimi vaan pahentaa segregaatiota, kun asiaa tarkastellaan vähänkin pidemmällä sihdillä.
Emme ole (vielä) Etelä-Korea, mutta meilläkin lapsuus on muuttunut meritokraattisessa yhteiskunnassamme yhä enemmän pitkäksi karsintakurssiksi joka määrää aikuisiän menestykseen. Siksi lasten hyvä opetus on monille vanhemmille asia, jonka hyväksi he tekevät melkein mitä hyvänsä.
Itä-Helsingissä koulut ovat eriytyneet yhä enemmän niin, että monissa kouluissa maahanmuuttajat ovat enemmistönä ja toisissa taas maahanmuuttajia on paljon vähemmän. Luokkiin tarvitaan suomenkielisiä oppilaita, jotta maahanmuuttajat oppisivat puhumaan suomea.
Omis lapsia ei uhrata
Suomalaisten enemmistö on luonteeltaan sosiaalista. He ovat valmiita maksamaan korkeita veroja tukeakseen yhteiskunnallista tasa-arvoa, mutta asenteet muuttuvat kovemmiksi, kun pitäisi uhrata omien lasten tulevaisuus. Tulee mieleen 60 vuotta vanha iskulause: war is a good business, invest your son!
Omia lapsia ei haluta uhrata kiintiösuomenkielisiksi maahanmuuttajien miehittämiin kouluihin.
Tilanteesta on syytetty asuntopolitiikan epäonnistumista ja sanottu että ongelmana on rakentamisen tyrehtyminen, jolloin segregaatiota ei voida torjua asuntopolitiikan keinoin. Näin kirjoitti esimerkiksi torstain 30.7. Hesarissa Kaisa Eskola, Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston puheenjohtaja (vas).
Eivät nämä köyhyys- ja maahanmuuttokeskittymät ole asuntopolitiikan vika, jos asuntopolitiikalla tarkoitetaan sitä, miten asunnot jaetaan niiden ensimmäisille asukkaille. Kyllä tämä on tehty aivan asianmukaisesti lukuun ottamatta Meri-Rastilaa, josta tehtiin kokoomusjohtoisesti 1990-luvun laman aikaan ARA-keskittymä rakennusliikkeiden pelastamiseksi.
Ihmiset muuttavat ja muuttoliike synnyttää köyhyystaskuja. Helsinkiläiset muuttavat keskimäärin viiden vuoden välein. Itä-Helsingistä muuttaa pois koulutettuja nuoria aikuisia (siis lasten vanhempia). Ilmiö on niin voimakas, ettei puuhastelu uustuotannon kanssa riitä mitenkään sitä kompensoimaan.
Maahanmuuttajakeskittymien syntyminen johtuu osittain mahanmuuttajien omasta tahdosta. Kuvitelkaamme, että meitä olisi tuhat pakolaista etsimässä turvapakkaa Nairobista. Miten pyrkisimme asumaan Nairobissa? Mahdollisimman hajautuneesti, jottei synny maahanmuuttajien asuinaluetta vai lähelle toisiamme toisistamme turvaa ja suomenkielistä seuraa etsien?
Meri-Rastilan mokaa on yritetty korjata Aurinkorannan avulla. Se on toiminut jotenkuten, tosin sieltäkin on haluttu muuttaa pois juuri lasten koulun takia. Myllypuroon rakennettiin onnistuneesti Puu-Myllypuro. Onnistunut projekti, mutta se on nyt uhattuna koulupiirijakojen uudelleen vetämisellä.
Vanhemmat protestoivat sitä, että lapsi ei pääse lyhyen matkan päähän lähikouluunsa vaan joutuu kulkemaan parikin kilometriä toiseen kouluun. Pari kilometriä on paljon Helsingissä, mutta ei juuri mitään muualla maassa. Samasta pihapiiristä kaverukset kuitenkin joutuvat eri kouluihin sanoin kuin samaan perheeseen kuuluvat sisarukset. Nämä ovat sinänsä ikäviä asioita, mutta luulen silti, että vastustuksen todellinen syy on pelko omien lasten joutumisesta kiintiösuomenkieliseksi kouluun, josta eivät usko näiden saavan kunnon opetusta.
Ainakin vanhemmat olettavat, että oma lapsi saa huonoa opetusta. Tämä voi olla virheellinen ennakkoluulo, mutta siltä kannalta, miten perhe jatkossa toimii, tämä ennakkoluulo on todellisuutta tärkeämpi.
Lyhyellä aikavälillä suunnitellut koulupiirijakojen muutokset voivat toimiakin, mutta pitkällä aikavälillä ne lisäävät lapsiperheiden, nimenomaan koulutettujen vanhempien perheiden muuttoa pois Itä-Helsingistä. Segregaatio lisääntyy, vaikka alun perin piti torjua segregaatiota.
Voidaan tietysti alkaa bussittaa lapsia vaikkapa Haagasta Itä-Helsinkiin, mutta aina voi muuttaa Espooseen. Espoo ei lähde mukaan segregaation torjuntaan vaan näkee tässä tilaisuuden saada hyviä veromaksajia Helsingistä – siinä asiassahan Espoo on saanut viime aikoina vähän siipeensä.
Lisää positiivista diskriminaatiota
Pitääkö siis nostaa kädet pystyyn? Ei pidä. Koulujen eriytyminen on todella paha ongelma, jolle on syytä tehdä jotain. Ratkaisuna ei voi olla koulutettujen vanhempien lasten pakottaminen huonoina pidettyihin kouluihin vaan se, että turvataan, että kaikki koulut ovat hyviä ja tarjoavat hyvää opetusta kaikille oppilailleen, niin hyville kuin huonoille. Jos jossakin koulussa on vähän haastavampia oppilaita, sinne on annettava lisää resursseja, siis pienemmät opetusryhmät ja kouluavustajia.
Helsingissä on volyymiltaan hyvin vaatimaton positiivisen diskriminaation hanke. (Georg Orwelin kielellä myönteinen erityiskohtelu, nyt kuulemma taas jokin uusi termi). Verrattuna muihin toimiin segregaation ehkäisemiseksi nämä rahat ovat määrältää aivan mitättömiä, vaikka ne ovat tutkitusti erittäin tehokkaita. Mikko Silliman tutki asiaa noin kymmenen vuotta sitten. (Tutkimukseen pääsee tästä) Silliman selosti tutkimustaan tuoreeltaan Economicumin käytävällä. Oli itsekin aivan yllättynyt, kuinka tehokas se oli huolimatta marginaalisesta rahoituksesta.
Silloin kun Silliman teki tutkimuksensa, psotiiviseen diskriminaatioon oli käytetty rahaa noin 2,5 M€. Nyt raha on noussut 9,7 miljoonaan euroon. Rahasummaa kannattaa verrata vaikkapa siihen 150 miljoonaan euroon, jolla Helsinki subventoi autopaikkojen rakentamista vuosittain.
Positiivista diskriminaatiota pitää jatkaa ja aivan toisenlaiselle teholla.
Mistä rahat?
Nyt tietysti sanotaan, että pitäisi niin kuin montaa muutakin asiaa pitäisi tehdä, mutta ei ole rahaa. Aika kalliiksi sekin tulee Helsingille, että karkotetaan hyviä veronmaksajia Espooseen.
Rahallisesti kallein toimi segregaatiota vastaan on edullisten ARA-asuntojen tarjoaminen pienituloisille hyväosaisten kalliilla asuinalueilla kuten Jätkäsaaressa, Katajanokalla, Kalasatamassa. (Vasemmistoliiton Arhinmäen mukaan tämä ei tosin maksa mitään, koska menetetty tulo ei ole hänen silmissään meno.) Tällä estetään – ainakin vähäksi aikaa – niiden muuttuminen vain hyväosaisten asuinalueiksi, mikä on kannatettava tavoite sinänsä. Se ei kuitenkaan toimi segregaation pahinta ilmentymää, köyhyystaskujen syntymistä vastaan, koska vaikka voimme tarjota edullisia asuntoja pienituloisille rikkaiden asuinalueilta, emme voi pakottaa hyväosaisia köyhien asuinalueille. Tästähän tosiasiassa oli kyse minitussa Kaisa Eskolan kirjoituksessa
Tämän takia mietin ajoittain, onko tämä rahankäyttö lainkaan kustannustehokas tapa torjua segregaatiota. Tähän tarvittaisiin tutkimustietoa, mutta sitä ei ole tarjolla, vaan päätökset tehdään mutulla. Ei hyvä.
Huonot alueet päätyvät köyhille
Pääsääntö on, että jos on huonoja asuinalueita, ennen pitkää niitä asuttavat köyhät. Ei siis pidä rakentaa huonoja alueita. Jos sellaisia on tullut rakennetuksi, niitä pitää korjata, kuten Helsinki tekeekin kaupunkiuudistusalueilla.
Kiitos nykyisen hallituksen, köyhyystaskut ovat siirtymässä muiden Helsingin seudun kuntien, erityisesti Vantaan, mutta osittain myös Espoon ongelmaksi. Hallitus heikensi asumistukea kohdennetusti Helsingissä viestien aivan avoimesti, että pienituloisten tulee siirtyä kalliista Helsingistä halvemmille alueille.
Helsingissä niin sanottu white flight, suomennetaan se vaikkapa valkopaoksi, on ollut käynnissä jo pitkään, toistakymmentä vuotta. Se tiedetään kyllä Kympissäkin, hehän siitä minulle aikanaan kertoivat. On silti hyvä, että se vihdoin tohditaan sanoa myös ääneen, sillä jos sille halutaan jotain tehdä, se ei onnistu, ellei itse asiaa ensin tunnusteta.
Mutta jos sille halutaan jotain tehdä, ei se ainakaan onnistu tällä tavalla. Iltalehti kertoi eilen, miten neljä perhettä on jo muuttanut pois Puu-Myllypurosta ensisijaisesti tämän koulupiirien uusjaon vuoksi.
Espoossa on jo alueita, jotka elävät valkopaon jälkeistä aikaa. Kun Suvelan Kirstin koulussa oppilaista 92 % on vieraskielisiä, niin suomenkielisistä sinne ovat jääneet enää vain ne, jotka eivät syystä tai toisesta pois pääse.
-Ehdin tästä kirjoittaa tuohon edelliseen ketjuun. Siirrän alla olevan kommenttini tänne, jos se vain blogistille sopii?
Suomen kielen oppiminen Vantaalla ja Helsingissä, ja myös Espoossa kyllä vaikeutuu radikaalisti, kun vertaa kaupunkien virallisia väestöennnusteita > vieraskielisten/maahanmuuttajien suhteellinen ja absoluuttinen osuus 2030–2050 JA vertaa sitä Helsingin opetusviraston (KASKO) virkamiesmöläytystä vasten.
Möläytyshän oli varsinainen tottapuhuva sammakko ja siinä perusteltiin että vieraskieliset lapset eivät opi suomea jos heidän osuutensa on kovin korkea. Siksi koulurajat uusiksi että saadaan suomea kotona puhuvia sekaan. No, nyt oli ainakin läpinäkyvää hallintoa vaikka tuskin oli tarkoitus. Ja hehän ovat oppimisen asiantuntijoita. Tietävät mistä puhuvat.
Pk-seudullahan on useita kouluja ja päiväkoteja joissa ei-suomalaistaustaisten osuus on selvä enemmistö.
Ja niin ollut jo vuosia.
Ja viittaamieni väestöennusteiden mukaan kehitys on voimakkaasti edelleen kasvavaa. On joitakin luokkia jo ja useampia päiväkotiryhmiä jossa suomen kielen taustaisia ei enää ole käytännössä yhtään.
Kunkin oma kysymys on sitten onko tämä huono, hyvä vai neutraali asia.
Helsinkiläinen suomea kotikielenään puhuva nainen (siis tod.näk. vihreiden tai vasemmiston äänestäjä) tekee keskimäärin yhden lapsen elämänsä aikana.
Se tarkoittaa juuri hänen viiteryhmänsä puolittumisvauhtia.
He ratkaisevat siis koko kysymyksen näin 20–40 vuoden aikajanalla lähes täysin.
Daniel F:lle.
Mikä on tuo “valkopaon” alkusyy? Kukaan ei pakene, joitakin äärirasisteja lukuun ottamatta, kenenkään uskontoa eikä ihonväriä sinänsä.
Syyn täytyy olla jossakin muualla.
Vaikkapa käyttäytymisessä jollakin asuinalueella? Ennakkoluuloissa tai ennakkoluuloissa jotka saavat vahvistusta? Itä-Helsingin kouluissa on levotonta. Se ei ole salaisuus. Toki kaikki se ei todellakaan ole muuttajanuorten vuoksi.
Kun nyt mukaan on tullut uusi muuttuja, kielen oppiminen, tilannetta on entistä vaikeampi hahmottaa. Muutosvastaisia on mahdotonta syyllistää siitä etteivät he halua omien (suomea puhuvien) lastensa olevien joidenkin muiden lasten suomen kielen oppimisen objekteja.
“Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi”, ei enää päde tässä maailmassa.
Tiedetään sosiologisista tutkimuksista, että on olemassa prosentti jonka ylittäminen muualta tulleiden suhteen saa asioita, joita ei toivota, tapahtumaan. Jos kyseessä on täysin erilainen ryhmä (uskonto, kieli, kulttuuri) on integraatio entistä vaikeampaa. Määrä sinänsä ylisuurena kumoaa kuuluisat mahdollisuuksien tasa-arvot.
Ehkä pk-seutu on tässä mielessä “täynnä.” Maahanmuuttajaosuus täällä alkaa olla jo samaa kuin Hollannissa, Saksassa, Belgiassa, Ranskassa.
Yhteiskuntapolitiikan tehtävä olisikin ohjata uusia muuttajia sisemmälle Suomeen .
Ideaali olisi tietenkin että muuttopaikkoja olisi vain yksi yhteeen suhteessa työpaikkojen mukaan.
Jos muuttajien määrä on tasapainossa, kieliasiat järjestyvät kyllä.
Pk-seudulla ei enää selvästikään ole.
Lopuksi isku palleaan joka samalla loppukevennys. Kun nyt tiedetään että demarit saavat laajaa kannatusta maahanmuuttajaväestöltä (mm. HS), siis nämä “takuuäänestäjät”, niin poliittisestkin oli viisasta ohjata muuttajia Pieksämäelle, Mikkeliin, Seinäjoelle ja Kokkolaan jne. Otapa Antti L tästä vinkki.
Koulu- ja kieliasiat hoituvat kun määräkysymys on balanssissa. Juuri siitähän KASKOn mukaan on kyse. Itä-Hki on loppuun buukattu.
Pitää myös ottaa huomioon, että Suomessa kouluilla ei ole yhtäläisiä ja kattavia arviointikriteerejä, joiden perusteella arvosanoja jaetaan. Eliittikouluissa 9 eteen joutuu näkemään vaivaa ja vastaavasti ns. huonompimaineisessa koulussa saman arvosanan saa todellisuudessa 7 osaamisella. Todellinen ero koulujen välillä on suurempi kuin uutisoinnista käy ilmi. Koulujen ilmoittamat keski-arvot eivät kerro siis totuutta opetuksen tasosta. Vanhemmat muodostavat käsityksensä kouluista S2-oppilaiden osuudesta ja aina luotettavan hevosmiesten tietotoimiston uutisista eli netti, huhut ja tutut.
Vahvistan käsityksesi Rauli. Sen enempää avaamatta kerron että näen tämän oman työni kautta todella läheltä. Kriteetit ovat kyllä periaatteessa olemassa mutta niiden noudattaminen on reaalimaailmassa mahdotonta.
Ei ole kuviteltavissa koulua jossa suurin osa arvosanoista tulisi asteikolla 5–6.
Opetus, arvioiminen jne. on inhimillistä toimintaa. Oppilaittensa kanssa vuosia työskentelevä opettaja ei ole mikään inkvisiittori.
Ainoa ulospääsy tästä olisi valtakunnalliset kokeet ja niiden mitattavuus. Yhteismitallisuus. Ulkopuolinen tarkastaja.
Toisi myös esiin sen että kaikki koulut eivät ole “yhtä hyviä.” Koko koulutuksen tasa-arvo on pyrkimys kyllä. Mutta siihen ei ole päästy.
Opetuksen ns. tasalaatuisuus ei ole kiinni pelkästään opettamisesta. Myös muut yhteiskunnalliset muuttujat, joista juuri nyt onneksi puhutaan, vaikuttavat asiaan. Lähtökielitaso yksi keskeisimmistä. Ellei kodeilta aleta vaatia suomen kielen osaamista ja sen käyttöä, ei koulu voi kuin paikkailla. Kouluissa ja päiväkodeissa saatetaan tilata tulkkeja vanhemmille jotka ovat olleet maassa pitkälti yli 10 vuotta. No, tulkkibisnes ainakin kukoistaa.
Joku englantilainen kansainvälisesti kuuluisa reportteri teki juuri ohjelman siitä miten hienoa suomalainen yhteiskunta on. Tuli ulos YLE:ltä. Hävetti. Melkein kaikissa asioissa mitä britti toi esiin.
Yksi myytti joka pitäisi ajaa alas on suomalaisen koulutusyhteiskunnan erinomaisuus.
Olisi helpompaa jatkaa kun tosiasiat tunnustettaisiin.
Hekan uudet vuokrayksiöt tonnin kuussa maan kalleimmilla tonteilla Jätkäsaaressa, miten se ara-rakentaminen taas auttaakaan pienituloisia?
En tiedä…Minusta voi hyvinkin käydä niin, että pk-seudulla ei keskipitkällä välillä enää asu juurikaan suomalaisia. Kouluissa riski huonoille ympäristöille, mikä asettaa muuttopaineen pois pk-seudulta. Vieraskielisten määrä kasvaa nopeasti, mikä vähentää suomen kielen tarvetta. Pohjois-Suomessa on vielä suomenkielistä ilmapiiriä ja osa vanhemmista muuttaa taloudellisesta tappiostakin huolimatta pohjoisemmaksi, jos se parantaa lasten mahdollisuuksia.
Siispä ennuste. Suomenkielinen Suomi on tulossa päätepisteeseen ainakin pääkaupunkiseudulla.
Omasta mielestäni parasta voisi olla tosiasioiden tunnustaminen. Suomenkieliselle nuorisolla paras maailma olisi sellainen, jossa eri alueet kilpailevat keskenään ja suomalaisilla nuorilla olisi vapaa muutto-oikeus eri puolille maailmaa. Jos menestystä olisi esim. USA:sa/Australiassa, niin näihin paikkoihin kannattaisi pyrkiä muuttamaan jne. Asevelvollisuus ei voi kestää tässä ympäristössä kovin kauaa.