Oikeistovalta (5) Tarvitsemme kvantitatiivista sosiaalitiedettä

Istu­van hal­li­tuk­sen päätök­set tun­tu­vat minus­ta huonoil­ta myös sen takia, ettei hal­li­tuk­sel­la näytä ole­van san­ot­tavaa yhteiskun­nal­lista insinööriosaamista. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rak­en­t­a­mi­nen on vaikeaa, mut­ta sen purkami­nen tai kor­jaami­nen on vielä vaikeam­paa. Huono osaami­nen tuot­taa turhaa kärsimystä.

Sil­loin kun hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa raken­net­ti­in, sosi­aal­i­ti­etei­den osaami­nen oli voimakkaasti mukana.

Tämä muut­tui jo 1990-luvul­la. Olin neu­vot­tele­mas­sa Lip­posen ensim­mäisen hal­li­tuk­sen toteut­tamista säästöistä. Sosi­aalipoli­itikoista ei ollut san­ot­tavaa apua. He sanoi­vat vain, ettei mis­tään voi säästää, mikä tarkoit­taa samaa kuin että säästäkää mis­tä haluatte.

Kohta­laisen hyvin se silti meni, mut­ta yksi paha moka tehti­in. Hyväksy­imme val­tio­varain­min­is­ter­iön ehdo­tuk­sen  pois­taa sairaus­päivära­has­ta min­i­mi. Se kuu­losti loogiselta. Jos ei ole ollut tulo­ja ennen kuin mur­si jalka­nsa, mik­si tulo­ja piti olla sen ajan, kun jal­ka on kip­sis­sä, jon­ka jäl­keen ollaan taas ilman tulo­ja. Jos ei ole tulo­ja ter­veenä, ei voi menet­tää tulo­ja sairastuessaan.

Jos joku sosi­aalipoli­ti­ikkaa tun­te­va olisi ollut paikalla, olisimme tien­neet, että tuo min­imipäivära­ha oli mie­len­ter­veyskuntoutu­jien ain­oa tulon­lähde. Siinä käytet­ti­in väärää etu­ut­ta, mut­ta oikeatakaan etu­ut­ta ei ollut.

Ennen sosi­aal­i­ti­eteet oli­vat poli­ti­ikan suun­nit­telun keskiössä. Nyt­tem­min koko tieteenala on ajau­tunut syr­jäpoluille. Diskurssi­ana­lyysi voi lisätä ymmär­rystämme yhteiskun­nal­li­sista ilmiöistä, mut­ta päätök­sen­te­olle siitä ei ole hyötyä.

Ovat toki Heik­ki Hiil­amo ja Juho Saari, jot­ka ovat alal­laan auk­tori­teet­te­ja, mut­ta kaukana ollaan men­neistä ajoista.

En esitä puhdis­tus­ta sosi­aal­i­ti­etei­den laitok­sille. Sitä askelta ei pidä ottaa ja kuten san­ot­tu, diskurssi­ana­lyysitkin lisäävät ymmär­rystä. On paljon tieteenalo­ja, jot­ka eivät tuo­ta päätök­sen­te­olle olen­naista tietoa.

Pitäisi perus­taa uusi tieteenala, kvan­ti­tati­ivi­nen sosi­aalipoli­ti­ik­ka, joka olisi juuri sitä, miltä se kuu­lostaa. Yhteiskun­nal­lista suun­nit­telua tuke­vaa sosi­aal­i­tiedet­tä. Voi siinä tietysti olla sosi­olo­giaa ja sosi­aalip­sykolo­giaa mukana.

Olen ennenkin huo­maut­tanut, että talousti­eteet ovat tunkeu­tuneet sosi­aal­i­ti­etei­den revi­ir­ille täyt­tämään tyhjiötä. Tutkimuk­set koulu­jen posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion hyödy­istä (Mikko Silliman/VATT) ja siitä, onko lah­jakkaalle koul­u­laiselle hyö­tyä pää­tymis­es­tä eli­it­tilukioon (Mika Kor­te­lainen, Las­si Ter­vo­nen ja Ohto Kan­ni­nen), ovat tutkimuk­sia, jot­ka kuu­luisi­vat aivan muulle tieteenalalle, mut­ta talousti­eteet ovat tunkeu­tuneet täyt­tämään syn­tynyt­tä aukkoa.

Luon­te­vim­min uusi oppi­aine sijoit­tuisi talousti­etei­den naa­purik­si Aal­to-yliopis­toon, mut­ta en tietenkään tunne kaikkia suo­ma­laisia yliopistoja.

 

 

13 vastausta artikkeliin “Oikeistovalta (5) Tarvitsemme kvantitatiivista sosiaalitiedettä”

  1. En ole ihan var­ma tarvit­seeko perus­taa jotakin, joka on jo ole­mas­sa. Suosit­te­len tutus­tu­maan INVEST-lip­pu­laivas­samme tehtävään tutkimuk­seen sekä mais­teri- ja tohto­ri­o­hjelmi­imme. Toki enem­män sosi­olo­gi- ja psykolo­gi- kuin sosi­aalipoli­itikkove­toista, mut­ta sub­stanssi­a­siois­sa oppi­ain­er­a­janve­dot ovat yhteiskun­tati­eteis­sä häi­lyviä. Ja toki meil­lä on talousti­eteil­i­jöitäkin mukana.

    https://invest.utu.fi/

  2. Omas­ta mielestäni on kak­si eri asi­aa: tutkimuk­sen tarve ja sit­ten oppi­alat. Ei tuo­ta varten omaa oppi­alaa tarvi­ta. Asian laskemiseen pää­toimis­es­ti työl­listyvien poten­ti­aa­likin lie­nee vain yksit­täisiä ihmisiä vuodessa. Nykyiseen sosi­aalipoli­ti­ikkaan voisi asi­as­ta lisätä kurssin tar­jolle. Mut­ta tutkimus­ta tarvit­taisi­in vaik­ka 10 henkilö­työvuo­den ver­ran lisää vuositasolle.

    Ja keskustelu­foo­ru­mi laskelmien kehit­tämiseen. Nykyiset laskel­mat tule­vat mikrosimu­loin­ti­malleista, jot­ka ovat täyn­nä buge­ja. Mallien tek­i­jät eivät tunne kaikkia reunae­hto­ja, eikä niiden sisäl­löistä käy­dä yleistä keskustelua, jol­loin samat virheet tois­tu­vat vuodes­ta toiseen.

    Muis­tan takavu­osil­ta esim. Kelan tuk­i­u­ud­is­tuk­si­in liit­tyneen tois­tu­vasti aivan pieleen men­neitä mikrosimu­loin­te­ja ver­rqt­tun­abto­teu­laan reaalielämässä. Kun reunae­hdot ovat todel­lisu­ut­ta vas­taa­mat­to­mia, mallikin las­kee sen mukaises­ti. Mallien kehit­tämiseen tarvit­taisi­in avoin­ta tieteel­listä tutkimusta.

  3. Niin kun poli­itikko­ja ei kiin­nos­tele Suo­mi kuten ex demaripj on toden­nut. Kiin­nos­telee vain pop­ulis­mi ja seu­raa­vat vaalit

  4. Purran avus­ta­ja toteut­taa jo nyt vaa­timuk­sesi, hän on fyysikko-matemaatikko-tohtori
    https://twitter.com/LindgrenJussi

    Mik­si et pan­nut Ohisa­loa kuri­in Marinin hallituksessa?

    Ohisa­lol­la oli ympäristöasiantun­ti­jana lasken­toa — matem­ati­ikas­ta puhu­mat­takaan — osaam­a­ton ex-tais­to­lainen valtiotieteilijä,
    joka ei tien­nyt mitään vir­tau­sopista, ter­mo­dy­nami­ikas­ta eikä kemi­as­ta eli ympäristöstä

    Matem­ati­ikas­ta nyt puhumattakaan
    Olisit sil­loin pan­nut asioi­ta kondikseen

    1. Ohisa­lo taitaa olla tohtori juurikin tuos­ta blo­gi-isän­nän kuu­lut­ta­mas­ta yhteiskun­tainsinöörien tieteenalas­ta, eli sosiologiasta.

  5. Ennen sel­l­aisen perus­tamista tulisi ensin saa­da poli­itikot ymm­rtämään, miten epäti­eteel­listä hömp­pää on val­tavir­tat­aloustiede — sosi­aal­i­tiede­hän sekin on. 

    Siihen usko­vat (ja “usko­vat”) virkamiehet saa­vat herkkäuskois­t­en poli­itikko­jen kanssa karmeaa jälkeä aikaan, kun otta­vat ohjen­uo­rak­seen talous­poli­ti­ikas­sa tämän matem­ati­ikan kaa­pu­un ver­ho­tun maagisen ajat­telun hedelmät.

  6. Sinän­sä on virk­istävää, että mikään ei ole muut­tunut sit­ten 1990-luvun ja sosi­aalipoli­ti­ikan keskeinen yhteiskun­tapoli­it­ti­nen viesti on yhä, että mis­tään ei ikinä voi säästää (pait­si tiet­ty verot­taa enemmän).

  7. Min­un ymmärtääk­seni min­imi­sairaspäivära­haa ei ole mis­sään vai­heessa poistettu.
    Vai­moni jou­tui pari vuot­ta elämään sil­lä, kos­ka työt­tömyysko­r­vaus­ta hän ei voin­ut saa­da min­un tulo­jeni vuok­si. Tämä tapah­tui 2010-luvun alus­sa, ennenkuin minim­i­työ­markki­natukea alkoi saa­da myös puoli­son tuloista riip­pumat­ta. Hänel­lä oli kuitenkin krooni­nen sairaus joka esti työssäkäyn­nin, ja oli aika iso­jakin lääke- ja ter­vey­den­hoitoku­lu­ja. Min­un tuloni eivät myöskän olleet niin suuret että mei­dän per­he olisi pystynyt elämään pelkästään niillä.

  8. Erit­täin hyvä aja­tus. Havain­to­jeni mukaan sosi­aali- ja vaik­ka kas­va­tusti­eteessä tehdään ainakin gradu­jen tasol­la hyvin vähän kvan­ti­tati­ivista tutkimu­sotet­ta edel­lyt­tävää tutkimus­ta. Jopa väitöskir­jaa varten saate­taan haas­tatel­la kah­den käden sormil­la las­ket­ta­van vas­taa­ja­joukon ”koke­muk­sia” asi­as­ta y ja rapor­toi­da sit­ten tulok­set ”kval­i­tati­ivisi­na”. Täl­laiset tulok­set tuskin kanavoitu­vat yhteiskun­nal­lisen päätök­sen­teon poh­jak­si ja hyödyksi.

  9. ODEN ana­lyysi hal­li­tuk­sen “yhteiskun­nal­lisen insinööriosaamisen” puut­teesta on kiin­nos­ta­va, mut­ta halu­an nos­taa esi­in näkökul­man, joka hel­posti uno­htuu, kun keskustelu keskit­tyy koke­muk­sel­lisi­in ja tulkin­nal­lisi­in teemoihin. 

    Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta ei ole pelkkä insti­tu­tion­aa­li­nen tai kult­tuuri­nen kon­struk­tio – se on myös tuotan­nolli­nen jär­jestelmä, joka tarvit­see jatku­vaa taloudel­lista arvon­lu­on­tia pysyäk­seen kasassa.

    Fenom­e­nol­o­gis-hermeneut­ti­nen läh­estymistapa aut­taa ymmärtämään, miten ihmiset koke­vat hyv­in­voin­nin ja sen muu­tok­set, mut­ta loogis-empi­iris­es­ti ajatellen on yhtä tärkeää huomioi­da perus­mekani­ik­ka: tulon­si­ir­rot, palve­lut ja tur­vaverkot voidaan antaa vain, jos niiden tarvit­se­mat varat on ensin tuotettu. 

    Jos päätök­sen­teosta puut­tuu kyky nähdä talouden ja kil­pailukyvyn reunae­hdot, kuten Suomes­sa on nyt käynyt, syn­tyy juuri sitä “turhaa kär­simys­tä”, jos­ta ODE puhuu.

    Hyv­in­voin­ti­val­tio­ta on ylläpi­det­tävä niin, että sen taloudelli­nen perus­ta pysyy kestävänä. Ilman tuot­tavaa työtä ja kan­sain­välis­es­ti kil­pailukyky­istä toim­intaa eivät parhaatkaan yhteiskun­nal­liset ideat muu­tu reaal­i­maail­mas­sa toimi­vak­si politiikaksi.

    Vien­ti-Insinööri Sep­po Korppoo

    1. Kir­joitin blogi­i­ni jokin aika sit­ten kom­mentin tästä tek­stistä. Suosit­te­len tutus­tu­maan esimerkik­si sik­si, että se voi aut­taa päivit­tämään tilan­neku­va sosi­aal­i­ti­etei­den kehityksestä.

      https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/antti-kaariala/lisaa-kvantitatiivista-sosiaalitiedetta-esittaa-soininvaara-muutama-tutkija-virkamiehen-kriittinen-kommentti/

      Oikein hyvä kir­joi­tus, jos­ta en ollut eri meiltä oikeas­t­aan mis­tään. Vuon­na mei­dän aamuyön sopimus kos­ki tietysti vain hal­li­tu­so­hjel­maa. Jokainen laki piti tietysti valmis­tel­la erik­seen ja py ytä lausun­not asiantun­ti­joil­ta. En tiedä tästä mitään, kos­ka en olut ministeri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.