Velkajarrua on vähän vaikea arvostella, koska tulee väkisin samaistetuksi Vasemmistoliiton ”juhlitaan ja syödään viimeisetkin siemenperunat ”-linjaan. Vaikka kannattaa vastuullista talouspolitiikkaa, ei kuitenkaan tarvitse kannattaa huonoa suhdannepolitiikkaa.
Nyt on sovittu, että julkisen velan suhteessa BKT:hen on alennuttava 0,75 prosenttiyksikköä vuosittain. Kuten Mikko Särelä esitti, se olisi pitänyt sitoa BKT:n kasvuvauhtiin. Jos BKT kasvaa kolme prosenttia vuodessa, velkaa ei tarvitse lyhentää lainkaan, vaan voidaan ottaa lisää velkaa jopa kaksi prosenttia BKT:sta. Vastaavasti, jos BKT pienenee kolme prosenttia, valtiontalous on pakotettava yli kolme prosenttia ylijäämäiseksi. Keynes voi huonosti haudassaan.
Silloin kun talous kasvaa rajusti, pitäisi säännön pakottaa suureen ylijäämään ja paljon esitettyä nopeampaan velanmaksuun. Poliitikoille hyvät ajat ovat vaikeimpia. Oikeistolle syntyy himo alentaa veroja (näin ne ovat tehneet aika monta kertaa) ja vasemmistolla himo lisätä menoja.
Tässä sallitaan kuitenkin vuosittaista säännön rikkomista niin, että alijäämä saa olla 2,5 prosenttia BKT:sta. Ajatellaan ilmeisesti, että laskukaudet ovat lyhyitä, koska vaalikauden loppuun mennessä pitää tasapainottaa .
Tuo 2,5 % alkaa tuottaa vaikeuksia jo ennen kun BKT laskee vuodessa kaksi prosenttia, koska automaattiset vakauttajat vievät silloin valtion talouden vahvasti miinukselle, mikä on niiden tarkoituskin.
Väärässä suhdannepolitiikassa on kyse isoista asioista. Hallitus on sopeuttanut oman ilmoituksensa mukaan melkein kymmenellä miljardilla, mutta velkaantuminen on vain kiihtynyt. Hallituksen sopeutukset ovat leikanneet niin paljon BKT:ta, että sopeutustoimet eivät ole juuri vähentäneet alijäämää.
Jotain epämääräistä on sanottu siitä, että poikkeuksellisessa tilanteessa talouspolitiikan arviointineuvosto saa asettaa raamit. Jos talouspolitiikan isosta linjasta päätetäänkin talouspolitiikan arviointineuvostossa, sen kokoonpanoon tulee kohdistumaan suuria paineita. Toistaiseksi se koostuu ihan pätevistä ihmisistä.
On sinänsä hyvä, että tähän velkaantumiseen puututaan, mutta sen voisi tehdä fiksummin. Erityisesti pitäisi edellyttää suurta ylijäämää nousukausien aikana. Nykyinen velkajarru ei jarruta nousukauden aikana lainkaan.
Toivottavasti tämä malli tästä vielä paranee. Talouspolitiikan arviointineuvostolta odotan aloitteellisuutta.
KORJAUS 15.19. poliitikoille HYVÄT ajat ovat vaikeimpia (ei huonot)
Se juna valitettavasti meni, missä lainanottoa olisi käytetty vastuullisesti suhdanteen tasapainotukseen. Nyt maksetaan ”Rahaa on”-jengin lainojen korkoja, ikääntyvän väestön kustannuksia (koska eivät osanneet luoda itselleen terveys- tai eläketurvaa, jonka olisivat itse kerryttäneet) ja puolustusinvestointeja (niitä, jota pasifismipäiväunissa leikattiin valtavasti kylmien sotien välillä).
Muista nyt kuitenkin, että Orpon hallitus velkaannuttaa Suomea paljon enemmän kuin edellinen hallitus, vaikka sen taakkana oli korona. Ei olisi pitänyt olla yllätys, et5tä kulutuskysyntä vähenee, kun otetaan köyhiltäja annetaan rikkaille.
Edellisen hallituksen aika oli noususuhdannetta. Ei olisi tarvittu muuta kuin ravintolatoimintojen tukea koronan takia. Nyt rahaa jaettiin joka puolelle ovista ja ikkunoista.
Ensi viikolla julkaistaan jälleen uudet työllisyystilastot, ja on odotettavissa, että pääministeri Petteri Orpo kommentoi niitä tuttuun tapaan yllättyneenä ja toiveikkaana. Viestintä noudattaa usein samaa kaavaa: luvut ovat huolestuttavia, mutta “nousu on jo alkanut”, ja veroratkaisut nähdään edelleen avaimena talouden käänteeseen.
Itsekin palaan tähän yllättymiseen taas viikolla. Viime kuussa vertasin tilannekuvaa Petteri Orpon Groundhog Dayksi, joka vaan toistuu ja toistuu kuukaudesta toiseen. Tosin elokuvassa sankari oppii virheistään, mutta Petteri tulee kuukaudesta toiseen samalla kaavalla median eteen. Vaikka tyyli oli leikillinen, taustalla on vakava huoli siitä, että hallituksen linjaukset eivät toistaiseksi ole tuottaneet luvattuja tuloksia, ja työllisyyden kehitys jatkuu heikkona. Ennustin helmikuussa, että ollaan euroopan paskin työllisyydessä syyskuuhun mennessä, mutta nyt näyttää, että meni kuukaudella huti. Tämän kuukauden luvuista saattaa siis tulla vähän mediahuomiota, kun mennään Espanjan alle. Pääministeriltä odotan asiassa lähinnä yllättynyttä ilmettä.
Suomen lähes kaikki hallitukset vuoden 2008 jälkeen (Vanhanen II, Kiviniemi, Katainen, Stubb, Rinne/Marin ja Orpo) ovat ottaneet velkaa käytännössä samalla tahdilla. Ja nykyinen Orpon hallitus on ottanut siis vähän _enemmän_ kuin Marinin hallitus, kuten Soininvaara totesi. Ainoastaan Sipilän hallitus sai velkaantumisen hetkeksi pysähtymään. Edellisen hallituksen syyttäminen jotenkin erityisesti Suomen velkaantumisesta on aika epäjohdonmukaista ja tarkoitushakuista. Eniten velkaa tällä vuosisadalla on otettu Kokoomuksen johdolla. Samoin työttömyys on aina noussut systemaattisesti eniten Kokoomuksen hallitusten aikana. Nämä tosiasiat voi helposti tarkistaa Tilastokeskuksen datoista.
“Poliitikoille hyvät ajat ovat vaikeimpia. Oikeistolle syntyy himo alentaa veroja (näin ne ovat tehneet aika monta kertaa) ja vasemmistolla himo lisätä menoja.”
Itse olen omaisuudeton duunarismies enkä varmastikaan oikeistolainen, mutta eikö verojen alentamiseen pidä mennä aina kun mahdollista tässä maassa, missä eletään melkein maailman korkeimmalla verotusasteella?
Sitten se paljon puhuttu kuluttaminen, siis sen puute.
Säästäminen varmasti yksi syy niiillä joilla on siihen varaa, mutta kyllä se on verotusaste myös. En saa tästäkään oikeisto-vasemmisto ‑akselia millään. Jokaiselle normaali-ihmiselle sopii paremmin kuin hyvin se että saa palkasta enemmän käteen kuin vähemmän.
Koko velkajarru-keskustelu toi nyt viimeistään esiin sen, mihin sitä kamalaa ! jatkuvaa taloudellista kasvua tarvitaan. Se tässä on hyvä.
Ehkä nyt viimeistään ymmärretään että yhteiskunta toimii vain tuottavan työn hedelmillä. Valinta on selvä idealistillekin. Joko vähintään parin prosentin kasvu tai hyvinvointivaltion purkutalkoot. Tätähän ekonuorisomme ei millään myönnä.
Eikö sen pitäisi mennä niin, että veroja voi alentaa vasta sitten, kun vanhat velat on maksettu.
Velan vähentäminen vähentää vuosittain maksettavia korkoja lyhennystä vastaavan koron verran per vuosi, mutta erityisesti sitä kautta, että velkasuhteen parantuessa valtionvelan uusiminen tulee halvemmaksi — heikommassa hapessa olevat valtiot kun maksavat korkeampaa korkoa.
Tämä oli se velkajarrun positiivinen puoli, emme voi enää huijata itseämme alentamalla verotusta velaksi.
Valtion velan korosta kannattaa menoksi laskea vain korko siltä osin kuin se ylittää inflaation.
Oikeisto aina alentaa veroja ennen kuin velkasuhdetta on saatu alas, eikä näytä ainakaan historian perusteella kykenevän tasapainoisiin budjetteihin. Nytkin hallituksella oli kiire kaventaa tulopohjaa ennen kuin oli edes saatu säästöjä. Lopputuloksena käytännössä hallitus vain painotti menoja yhä vahvemmin iäkkäiden palveluihin, toivottavasti tämä iäkkäisiin panostaminen nyt tuottaa kasvua, todennäköisesti ei. Kokoomuksen meriittejä taloudenhoitajapuolueena täytyy kyllä tämän näytön jälkeen kyseenalaistaa, eikä EK:n reseptit myöskään näytä tuottavan kasvua, vain suurempia voittomarginaaleja aloille, jotka eivät kasva tai investoi.
Sitten tuloja hankitaan valtion omaisuuden myynnillä, tosin tässä tapauksessa Postin keventäminen näyttää osuneen jokseenkin huippuhintoihin. Liikettä voi arvioida hyväksi, jopa erinomaiseksi. Tässä menestyksessä on tietysti vain se riski, että tällä onnistumisella päästään sitten myöhemmin perustelemaan valtion omaisuuden myyntiä, vaikka historia on täynnä totaalisia epäonnistumisia.
Juuri se on Suomen muihin pohjoismaihin verrattuna suuremman velkaantumisen velkaantumisen syy, että säästöt on aina syöty ennenaikaisilla populistisilla veronalennuksilla. Ja sama virhe en Orpon hallitus toistaa taas. Vai onkokaan se edes virhe, vai sittenkin tarkoituksella tehty toimi hyvinvointivaltion tuhoamiseksi?
Kun sekä Tanskassa että Ruotsissa on ollut 1–3 prosenttiyksikköä korkeampi veroaste koko 2000-luvun niin ne eivät ole velkaantuneet kuten Suomi. Suomi on velkaantunut nimenomaan kokoomuslaisen uusliberalistisen talouspolitiikan takia.
Aika alussa taisi olla pieni lipsahdus. Hyvät ajat ovat poliitikoille vaikeita, ei huonot
Kiitos, korjasin. Ei pitäisi kirjoittaa iltamyöhällä
Suomen eduskunta on hyväksynyt velkajarrun, jonka tavoitteena on vakauttaa julkista taloutta ja katkaista velkaantuminen.
Velkajarru asettaa tiukat rajat valtion velkasuhteelle: sen tulisi laskea vuosittain, kunnes saavutetaan 40 prosentin taso suhteessa bruttokansantuotteeseen. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Entä jos velkajarru olisi ollut voimassa jo nyt?
Mietitään vaikka näitä suuria laivanrakennusprojekteja, joita hallitus on hehkuttanut. Royal Caribbeanin massiivisessa Icon of the Seas ‑sarjassa sovittiin juuri yhden laivan tilauksesta ja yhden option tekemisestä. Nämä risteilijät ovat teknologian ja luksuksen huipentuma, ja niiden rakentaminen vaatii miljardiluokan investointeja sekä pitkän aikavälin sitoutumista. Tämä tarkoittaa samalla valtion tukitoimia telakoille ja alihankintaketjuille, sillä alalla tavara maksetaan, kun se luovutetaan. Ilman valtion takausta tämä ei synny. Velkajarrun ollessa voimassa tällaiset investoinnit ovat mahdottomia. Montako työtöntä enemmän, jos jarru olisi jo voimassa ja tämä ei toteutuisi?
Suomen arktinen osaaminen ja jäänmurtajateknologia ovat maailman huippua. Uusien jäänmurtajien rakentaminen ei ole pelkkää teollisuutta. Se on huoltovarmuutta, meriliikenteen turvaamista ja geopoliittista strategiaa. Tämä on ollut nyt meidän hallituksen suurin työllityyseen vaikuttava onnistusmistarina. Velkajarru jos olisi voimassa, niin tämäkin peruttaisiin. Samat rahoitusongelmat olisivat vastassa tässäkin hankkeessa.
Hallitus on lisäksi luvannut meille ydinvoimalan. Vaikka tätä ei ole viety eteenpäin, niin tulevaisuudessa ei edes voida viedä eteenpäin. Velkajarru poistaa mahdollisuuden investoida.
Velkajarrun kannattajat korostavat talouden pitkäjänteisyyttä ja velkaantumisen hillintää. Kritiikkiä kuitenkin herättää sen vaikutus suhdannepolitiikkaan ja investointikykyyn. STTK:n mukaan velkajarru vaikeuttaa vastasyklistä talouspolitiikkaa ja voi johtaa epärealistisiin sopeutusvaatimuksiin. Samaa kertoo blogin pitäjä.
Jos velkajarru olisi ollut voimassa nyt, Suomi olisi saattanut jäädä paitsi monista strategisista ja taloudellisesti kannattavista hankkeista. Risteilijät ja jäänmurtajat ovat vain jäävuoren huippu — taustalla on laajempi kysymys siitä, millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa.
Nuo kolme esimerkkiä tulivat ensimmäisenä mieleen…
Ydinvoimalaa ei ole tarkoitus rakentaa valtion rahoilla vaan nostamalla sähkön hintaa ja antamalla tämä ylihinta ydinvoiman rakentajalle. Se siis kiertäisi velkajarrun.
Eli tarkoitus on rakentaa niiden samojen ihmisten rahoilla jotka maksavat verotkin. Ja yhtä pakollisena kuin verotus, mutta piilotettuna niin ettei se näy verona. Sitä se veropopulismi teettää, piilotetaan verot palveluiden hintoihin eli jaetaan veronmaksajien rahat sitä kautta yksityisille sijoittajille ja usein vielä ulkomaisille.
Eihän tämä uutta ole, annettiinhan sähköverkotkin jo jopa suoraan ulkomaisten sijoittajien “verotettaviksi”. Ei ihme jos Suomen talous ei kasva, mutta velka kasvaa, kun osingotkin karkaavat sitten vielä verottomina ulkomaille.
AKK kirjoittikin jo osuvan kommentin tähän.
Haluan jatkaa aiheesta, sillä kokonaiskuvassa vaikuttaa, että velkajarru on ollut jo tiedossa, kun ydinvoimalan rahoitusmallia on haettu.
Taustallahan tässä on siis se, että uusiutuvat energialähteet ovat viime vuosina osoittautuneet selvästi kustannustehokkaiksi, ja niiden rakentaminen on edennyt vauhdilla. Tästä huolimatta hallitus on luvannut uuden ydinvoimalan, joka ei toteudu markkinaehtoisena investointina, vaan vaatii valtion erityisjärjestelyjä.
Hanhikiven hanke kariutui ja työmaa on purettu tämän kesän aikana. Se oli esimerkki siitä, miten epäselvä rahoitus ja geopoliittiset sidonnaisuudet voivat johtaa vuosien mittaiseen umpisolmuun. Kokoomuksen ja yhtenäisen venäjän pyhä liitto naapurimaan geopoliittisten etujen ajamisessa ei kantanut 2020- luvulla.
Nyt näyttää siltä, että yksityinen pääoma ei ole valmis kantamaan riskiä, hallitus on väläyttänyt mallia, jossa kansalaiset maksaisivat korkeampaa sähkön hintaa ja näin rahoittaisivat yksityisen toimijan voimalan.
Samanaikaisesti kun hallituksessa on mietitty ydinvoimalan erikoisia rahoituskuvioita on hallituksen sisällä ollut käynnissä keskustelu velkajarrusta, joka poistaa julkisesti tehtävien investointien mahdollisuuden. Tämä tekee selväksi sen, että ydinvoimalan rahoitusratkaisu ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan se on ollut tiedossa jo silloin, kun mallia alettiin valmistella.
Kun velkajarru estää normaalit rahoituskanavat, on helppo nähdä, miksi vaihtoehtona on esitetty kuluttajien kukkaron avaamista.
Hmm. Onko siis ongelma se, että et halua tulla leimatuksi vasemmistolaiseksi vai se että suomalainen talouskeskustelu on niin kehittymätöntä että argumentin kumoamiseksi riittää että siinä on vasemmistolainen vivahde? Jaoin tämän tekstin muutamalle tuttavalle ja lopettivat lukemisen ensimmäiseen lauseeseen. Identiteetteihin perustuva keskustelu on niin nähtyä että ei sitä kannattaisi enempää lietsoa. Ota pois.
Velkajarrua voi helposti kritisoida huomauttamalla että BKT ei mittaa talouden kokonaisuutta vaan joitakin helposti mitattavia osia ja että julkisyhteisöjen velka ei sisällä kaikkia velkaluonteisiä eriä kuten korjausvelkaa tai ilmastonmuutoksen aiheuttamia kuluja. Kyseessä on siis tulonsiirto lapsilta rahoittajille. Jee!
Sitominen talouskasvuun on ok idea koska se tavallaan väistää tuon mittaamisen ongelman.
Tuo huomiosi vasemmistolaisuuden “myrkyllisyydestä” lukijalle kuvastaa hyvin, kuinka jenkkiläiseksi suomalainen kulttuuri on mennyt. Moni näkee nimenomaan vasemmiston kaiken huonosti toimivan ja epäonnistuneen lähteenä, ja tällä perusteella mitään vasemmistolaista ei suostuta edes kuuntelemaan.
Ehkä tämä johtuu siitä, että vasemmisto on hypännyt politiikassaan niin vahvasti sosiaaliliberalismiin ja unohtanut talousasiat ja tavallisia työssäkäyviä pienituloisia koskettavat asiat. Kaikki duunarit eivät todellakaan pohdi omaa sukupuoltaan tai vähemmistöjen asemaa, varsinkin jos omakaan asema ei tunnu erityisen turvatulta, mutta nämä vasemmisto on tosiaan unohtanut ja Persujen nousu selittyy pitkälti tällä. Suoraan sanottuna vasemmisto on unohtanut koko pienituloisten asian edistämisen, joka on koko vasemmistolaisen ajattelun ydin ja myös avain dynaamiseen talouteen.
Esimerkiksi moneen duunariin ja keskituloiseen näyttää toimivan erinomaisesti Kokoomuksen ja oikeiston veroargumentointi. Nyt hallituksessa Kokoomus ei siltikään keksi, että mitä “vasemmistolaista” nyt leikataan että veroja lasketaan, kun ei uskalla koskea eläkkeisiin tai eläkeläisten palveluihin. Kannatustutkimuksissa Kokoomus on muuten eläkeläisten keskuudessa 2. suosituin puolue heti demareiden jälkeen, tosin tässäkin kaupallinen media johtaa ihmisiä usein harhaan (medialta tukea kokoomukselle, yllätys?) hokemalla, että demarit ovat eläkeläisten puolue, koska heitä eläkeläiset kannattavat muutaman %-yksikön verran enemmän.
Moni ei myöskään tunnu käsittävän, kuinka pieni osa budjetista työttömien tuet ovat, mutta silti huutelee kuinka laiskat työttömät ajavat valtion vararikkoon. Tästäkin voimme varmaan kiittää mediaa, kun oikeiston argumentteja ei oikein ikinä haasteta.
Muuten olen pitkälti samaa mieltä, mutta ihmettelen jos joku kokee persujen ajavan pienituloisten tai työntekijöiden asiaa. Eivätkö he aja kuitenkin juuri varakkaimpien asiaa viemällä muiden huomion pois siitä kuinka kaikkein varakkaimmat käyttävät muita hyväkseen ja lisäävät varakkuuttaan sekä vaikutusvaltaansa. Eivätkö persut vaikuta enemmänkin hyödyllisiltä idiooteilta joita varakkain kansanosa käyttää hyväkseen populismia hyödyntäen ja syöttäen heille täkyjä joilla persut käyvät sitten kulttuurisotaa maahanmuuttajia, islamia, kommunismia, vasemmistolaisuutta, wokea, kasvisruokaa, luonnonsuojelijoita, humanismia, taidetta ja kulttuuria, tiedettä jne. vastaan, mutta ei koskaan rahavaltaa ja varakkaimpia vastaan.
Vai osaako joku sanoa millä tavalla persut oikeasti ajavat pienituloisten tai työntekijöiden etua. Siis ihan konkreettisesti, eikä vain puheissa ja mielikuvissa. Ja vastustaako tai edes kritisoiko joku persu varallisuus ja tuloerojen kasvua tai varallisuuden keskittymistä aina vaan pienemmälle joukolle.
Ja oikeastaan vielä laajempana ongelmana Suomessa (suoraan Yhdysvalloista tänne levinnyt tämäkin kaikkine huonoine puolineen) EI ole populismi, ei. Vaikka mediat meille kuinka kertoivat, että sivistymättömien kansalaisten populismi ja heihin vetoava populismi on kaikkien ongelmien syytä (tätä oli käytännössä koko 2010-luku), niin tämä ei vain pidä paikkaansa.
Suurin ongelma nyt on se, ettei asiantuntijoihin voi luottaa. Asiantuntijat nousivat “valtaan” tavallaan tämän meritokratian ja tutkintomeritokratian kautta. No, tämä asiantuntijaluottamus sitten nopeasti valjastettiin USA:n tyyliin asiantuntijapopulismiksi, jossa asiantuntijat suoltavat palkkaa vastaan ylempiensä tavoitteita tukevia kantoja. Usein nämä maksetut asiantuntijat vetoavat kyllä tutkittuun tietoon (tosin taloustieteissä nämä ovat usein teoreettisia malleja), mutta tätä tietoa jaetaan älyllisesti epärehellisesti poimien jotain yksittäisiä tuloksia tukemaan omia johtopäätöksiä [=maksettuja kantoja] eikä mitään kokonaisvaltaista analyysiä tehdä.
Toiminta siis pyritään esittämään tieteellisenä, vaikka toimintatapa on noin 100% ristiriidassa tieteellisten periaatteiden kanssa. Tämä on sitä suurinta ja pahinta populismia tällä hetkellä, ja ollut oikeastaan aina. Eli tänne on tullut tällainen pseudo-tieteellinen muka-asiantuntijoiden valehtelun salliva kulttuuri. Tämä on suoraan sanottuna näyttöön perustuvan tieteen (länsimaiden ytimen) perversio, jolla on hyvin vähän tekemistä näytön tai tieteen kanssa vaan on ihan puhdasta rahan ohjaamaa demagogiaa ja populismia. Ja kaiken mahdollistaa kaupallinen vapaa media, jota päästään varakkaat pääsevät ohjaamaan taloudellisesti.
Ainoa ihmeellinen asia tässä on se, että mikä näitä varakkaita kannustaa tähän yhteiskuntajärjestyksen horjuttamiseen? Lisäksi varakkaat ovat vain rikastuneet entisestään jo vuosikymmeniä. Länsimaissa varakkaat on satumaisen hyvinvoivia melkein millä tahansa mittarilla historiallisesti, mutta ilmeisesti ahneus on vain vienyt järjen ja mielummin kylvetään valheita ja eripuraa vain, että talliin saataisiin yksi arvoauto lisää ja tilille ylimääräinen nolla perään.
“The devil finds work for idle hands to do” sanontaa käytetään usein köyhistä, mutta tämä pätee kyllä paljon paremmin näihin todella varakkaisiin, joilla on näköjään liikaakin aikaa olla kateellisia köyhille ja duunareille.
ODE: “tulee väkisin samaistetuksi Vasemmistoliiton ”juhlitaan ja syödään viimeisetkin siemenperunat ”-linjaan”
RAEANUS: “Identiteetteihin perustuva keskustelu on niin nähtyä että ei sitä kannattaisi enempää lietsoa.”
Päästäisin tässä välissä ääneen Seppäsen: https://www.facebook.com/reel/1745643192981306
Ja sitten kommentoin, että miksi ihmeessä oppositio ei kutsunut tätä käsittelyn aikana investointijarruksi?
Tässä on kuitenkin vastakkain näkemykset, jossa ei tehdä mitään, mutta säästetään rahaa rikkaille vs. investoidaan ja tehdään kasvua työllä.
Tuo ceaușescumainen velkajarru on tosiaan siinä mielessä ongelmallinen, ettei se huomioi suhdanteita. Kun se sitoo Suomen vielä muita maita ankarampaan velkakuriin se estää myös toimet joilla tarvittaessa pysyttäisiin muiden maiden kasvun tahdissa silloin kun kasvu vaatii panostamista ja muut maat panostavat suhdanteiden mukaan. Toinen ongelma on se, että velkajarru kaventaa myös demokratiaa eli kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa vaaleissa tulevaan politiikkaan.
Orpon hallituksen politiikka on hyvä esimerkki siitä kuinka käy kun talouspolitiikka on ideologista, ceaușesculaista, eikä pragmaattista. Vaikka leikataan, niin velkaantuminen vaan kasvaa.
“Toinen ongelma on se, että velkajarru kaventaa myös demokratiaa eli kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa vaaleissa tulevaan politiikkaan.”
Suomessa ei ole ollut todellista talouskasvua pian 20 vuoteen. Seuraus on tämä velkakriisi.
Kansalaiset ovat tänä aikana äänestäneet ja hallitukset on sen pohjalta muodostettu. Ei ole siis ihan putkeen kai menneet äänestykset kuin hallitusohjelmatkaan.
Ehkä on siis ihan hyvä jos jatkossa mennään vaaleihin realismipohjaisin lupauksin.
Itse olen hardcore-kannattaja mitä tulee hyvinvointivaltioon ja ihmisten perusturvaan.
Mutta samalla on todettava että sen rahoituspohja on sössitty ja pahasti noiden pian kahden vuosikymmenen aikana.
Pakko karsia ja pitkään vielä. Sen edessä ollaan oli sitten mielessä vasen tai oikea.
Valtioiden ja kunnan ei-suorittavan portaan toiminnoista pitäisi aloittaa kunnolla.
Annan kapea-alaisen esimerkin yhdeltä sektorilta:
Esimerkiksi Opetushallituksen (vaikka lakkauttaminen) ei olisi millään muotoa koulutusleikkaus eikä hyvinvointivaltion purkamista. Koulutus ei siellä virastossa tapahdu, se tapahtuu oppilaitoksissa. Suorittavassa portaassa.
Siinä vain muutama sata toimistosuunnittelijaa ja “asioiden tarkastelijaa” ja “mieteljöijää” saisivat etsiä uusia töitä. Koulutettuina niitä kyllä löytyy.
Vastaavia ylärakenteiden purkamista siis mieluummin kuin leikkauksia kansalaisten perusturvallisuutta vähentäviin palveluihin (varsinainen koulutus, sote, työttömyysturva, perustoimeentulo).
Eikö velkajarrussa käy kurinalaisille maille huonosti? EU:n tavoitteena on antaa tehdä velkavetoista politiikkaa, jos hallituksessa ei ole “populisteja”, jotta “populistien” kannatus ei nousisi.
Eli tuossa mallissa kaikki muut euromaat velkaantuu ja Suomi veloista välittävänä maana pääsee maksamaan muiden velkoja.
Entä jos otettaisiin se “great resetti” eli velkaannuttaisiin kunnolla kuten muutkin ja katsottaisiin, mitä tien päässä on.
Tavallaan velkajarru mekanismit ovat osa EU:n siirtymistä Euroopan Yhdysvaltoihin. Kansallisvaltioiden velkaantumista ja demokraattista liikkumavapautta [vapauden asteita] rajoitetaan, samaan aikaan kun suurempi toiminnan vapaus [vapauden asteita] annetaan itse EU:lle. Nythän EU:lle on esitetty valtavaa budjettia ja velkaantumista, tai näin olen ymmärtänyt, mutta en ole nyt varmaan 1–2 vuoteen hirveästi seurannut EU:n tapahtumia.
Silti jotenkin sairasta, että puolustus on EU:ssa kansallista ja tätä kautta paljon suurempi rasite Venäjän naapureille kun taas läntiset ja eteläiset maat toimivat tässä suhteessa vapaamatkustajina.
Tästä uudesta Euroopan Yhdysvallat ‑viritelmästä tulee tällainen outolintu, ei juuri mitään Yhdysvaltojen hyviä puolia, heikompi demokraattinen ohjaus ja moni asia jää jäsenvaltioille vaikka olisivat paljon luontevampia toteuttaa liittovaltiotasolla. Lisäksi velkaantuminen todennäköisesti pahenee nopeasti paljon huonommaksi kuin Yhdysvalloissa. Samaan aikaan monet käyttävät EU:ta härskinä keinona imeä tulonsiirtoja omaan kotivaltioon muista jäsenvaltiosta, kuten Suomesta nyt on pumpattu varoja jo vuosia vaikka meidän talous on huonossa kunnossa ja EU:n sisäinen kilpailukyky heikko mm. ilmastotoimien vuoksi.
Saattaa olla, että velkajarru joudutaan vielä hautaamaan hiljaisuudessa, kun huomataan, ettei se toimi erilaisissa suhdanteissa. Tässä yritetään nyt tehdä jotain 80 vuoden talousarviota valtiolle yhtään tietämättä, millaisia aikoja on edessä. Ei vaikuta järin dynaamiselta. Muut EU-maat voivat painaa kaasua ja painella Suomesta lopullisesti ohi. Suomi on hirttäytynyt jarruunsa, mutta poliitikot saivat esittää vastuullisuusteatteriaan vuonna 2025.
Tässä näytelmässä ongelmallista on se, että päätettiin tavoitteesta, mutta keinoista ei puhuta mitään. Seuraavat hallitukset sekoilevat sitten keinojensa kanssa aina oman ideologiansa mukaisesti. Kuvaan kuuluu tietenkin siirtymäaika, jonka mukaan jarru ei koske Orpopurraa, joka on tehnyt velkaa ennätystahtiin.
Tässä kun viime vuosina Suomi ja monet muut maat on surutta käyttäneet velkakaasua niin miksi kasvu ei ole räjähtänyt? Olisko vappusatasten sijaan pitänyt jakaa vapputonneja? Vai vappukymppitonneja, olisko siitä kasvu räjähtänyt?
Niin ja aina kun Suomessa on leikattu nenoja, niin samalla on alennettu myös veroja eli tuloja ja pidetty ne 1–3 prosenttiyksikköä alempina kuin muissa pohjoismaissa koko 2000-luvun. Ja taas Orpon hallitus toistaa saman ja antaa veronalennuksia velaksi. Ja kas kummaa, muiden pohjoismaiden velka on pysynyt kurissa, mutta Suomen ei ja taas se vaan kasvaa. Mistähän se mahtaakaan johtua?
Sellaista se kokoomuksen veropopulismi ja uusliberalismi teettää!
Tietääkö kukaan, mistä tässä nyt on ihan tarkalleen ottaen poliittinen sopu ja missä tämän sovun sisältö olisi mahdollisesti julkaistu? Lehtijuttuja löytyy, mutta onko tästä neuvotteluosapuolten hyväksymää päätöstekstiä? Puolueiden sivuilta löytyy lehdistötiedotteita, valtioneuvoston sivuilta kesäkuun materiaali, eduskunnan sivuilla ei mitään. Perustuuko koko julkinen keskustelu asiasta siihen, mitä tiedotustilaisuudessa on suullisesti esitetty?