Puheenvuoroni Helsingin kaupunginvaltuustossa AM-ohjelman seurantaraportista
Minulla on varaa sanoa mitä ajattelen samasta syystä kuin pormestarilla.
Minun on sanottava, että koen tässä kysymyksessä suurta epävarmuutta. Toivoisin asiasta paljon lisää kunnollista tutkimusta. Meillähän on myös oma tutkimuslaitos
Pidän segregaation torjuntaa tärkeänä, mutta en minäkään ole varma, onko asuntopolitiikka paras tapa toteuttaa tätä. Ainakin se on hyvin kallis, joten pitää kysyä voitaisiinko samalla rahalla saada aikaan jotain enemmän.
Erityisen tärkeätä olisi painottaa positiiviseen diskriminaatioon kouluissa.
Asuntopolitiikalla voidaan kyllä estää rikkaiden ghettojen syntymistä – tai ne voidaan siis karkottaa Espooseen — mutta ei juurikaan köyhyystaskujen syntymistä, koska ei voida pakottaa hyvätuloisia muuttamaan huono-osaisten joukkoon.
Siksi todellakin on tärkeätä, että pidetään huolta siitä, ettei tehdä huonoja asuinalueita ja on satuttu tekemään, niitä pitää kohentaa ehkä suurillakin summilla. Huonosta asuinalueesta tulee aina pienituloisten asuinalue.
Yrittää kuitenkin voi ja siksi allekirjoitin juuri äsken Otso Kivekkään aloitteen, jolla pyritään saada omistusasuntoja kaupunkiuudistusalueille.
Helsingin slummiutuneet alueet ovat kaupungin ulkopuolella
Käsitys siitä, että Helsinki on vähemmän segregoitunut kuin useimmat muuta vastaavat kaupungit saattaa olla liian optimistinen. Se voi johtua ennen kuntarajoista. Helsingin huonotuloiset alueet ovat muualla Helsingin seudulla.
Jos meillä ei olisi ollut vuoden 1946 alueliitoksia ja Helsinki olisi vain kantakaupunki, se olisi vielä vähemmän segregoitunut, jos termillä tarkoitetaan huono-osaisten asuinalueita.
ARA-asunnot vai asumistuki?
Sitten tutkittuun tietoon: Pienituloiset voivat asua joko ARA-asunnossa tai asumistuen turvin yksityisessä vuokra-asunnossa. Kymmenen vuotta vanhan tutkimuksen Tuukka Saarimaan ja Essi Eerolan mukaan ARA-asunnossa asuva pienituloinen asuu todennäköisemmin pienituloisessa kaupunginosassa kuin nuo asumistuen turvin asuvat. Tämän mukaan ARA-asuminen siihen kärjistää segregaatiota verrattuna asumistukeen. Ei siis koko Helsingin harjoittama asuntopolitikka
Tämän tutkimuksen ongelma on, että sen aineisto on yli 10 vuotta vanhaa. Tutkimus kannattaisi tehdä uudestaan, koska tilanne on voinut muuttua.
Minusta olisi ihanteellista, että erilaiset ihmiset asuisivat samoissa taloissa ja ‑rapuissa keskenään. Tässä suhteessa erillisten talojen rakentaminen pienituloisille tuottaa ainakin talokohtaista segregaatiota. On kyllä kömpelöä, että ARA-asunnot on sijoitettava erillisiin taloihin.
Jo vähän vanhentuneen tutkimuksen mukaan asumistuki olisi siis parempi, mutta tämä puhe on vähän turhaa: valitettavasti nykyinen hallitus on ajamassa myös asumistukea alas. Se on ainakin tyhmää.
= = = = = =
Tämä oli elämäni viimeinen puheenvuoro kaupunginvaltuustossa
Hyvin mielenkiintoisen näkemys että jos Helsingin vuoden 1946 alueliitosta ei olisi toteutunut olisi huono-osaisten asuinalueet jääneet pois. Ainakin Itä-Helsingin asuinalueet jotka liitettiin Helsinkiin vuonna 1946 olivat osa Helsingin maalaiskuntaa eli nykyistä Vantaan kaupunkia. Todennäköisesti Vantaasta olisi tullut suurimmalta osin huono-osaisten asuinalue jossain vaiheessa ja Espoosta ja Helsingistä olisi tullut varakkaiden kultahammas rannikko. Segregraatiota voi torjua myös kyllä kaavoituksen kautta esimerkiksi kaavoittamalla kerrostaloja, omakotitaloja ja rivitalo ja paritaloja samalle alueelle. Vantaalla on jo tällä hetkellä asuinalueita jotka muistuttavat ghettoja ja Vantaan kehitys onkin eriytynyt muusta pääkaupunkiseudusta.
Onhan sekin tyhmää että itse asunnon maksavat asuu ahtaammin ja säästeliäämmin kuin tukirahoilla asuva
No, eiköhän segregaatioon auta se, että äidit laitetaan kodeista töihin ja opiskelemaan ja lapset muiden lasten joukkoon jo pienestä oppimaan kieli. Kotiutuminen ei hoidu kotona. Koulussa onnliian myöhäistä aloittaa myöskin
Pari huomiota. Ensinnäkin se, että 10 vuotta sitten asumistukea saivat myös omistusasujat. Nyt kun asumistuen tulorajat ovat tiukentuneet ja omistusasujat tiputettu pois sen saajista, ja kun lisäksi on lisätty varallisuusrajat, asumistuen saajakunta on huomattavan paljon rajautuneempi pienituloisiin vähävaraisiin kuin 10 vuotta sitten. Se voisi vaikuttaa tuloksiinkin.
Jos pienituloisia halutaan tarkastella, potentiaalisin aineisto olisi kuitenkin toimeentulotuen saajat. En tiedä, miksi 10 vuotta sitten vertailtiin asumistuen saajia ARA-asujiin ilman, että katsottiin samalla sitä, ketkä saavat toimeentulotukea — ja että missä sellaiset ihmiset asuvat.
“On kyllä kömpelöä, että ARA-asunnot on sijoitettava erillisiin taloihin.”
Tästä olen samaa mieltä. Olen viimeisen vuoden aikana kuitenkin alkanut ymmärtää syitäkin tälle. Paperilla on helppo ajatus laittaa samaan taloon ARA-asuntoja ja muita, mutta kun alkaa miettiä omakustannusperiaatteita ja porsaanreikiä sen väärinkäyttämisen mahdollisuuksien osalta, asia tulee ymmärrettävämmäksi. Jos koko taloyhtiö on ARA-rajoitteiden piirissä, valvontaa pystyy edes jotenkin tekemään. Jos vain osa taloyhtiöstä olisi rajoitteiden piirissä, siitä ei ottaisi kukaan selvää ilman tuhotonta dokumenttien läpikäyntiä, onko ARA-osion kuluja oikeasti jyvitetty oikein. Ehkä silti voisi olla esim. asuntokohtaisia ARA-kohteita, joissa yksittäisille asunnoille voisi saada valtiontakauksen jne., vaikkei ARA koko yhtiötä koskisikaan.
Asumistuessa yksi kummajaisuus on vuosia ollut se, minkä takia niin moni toimeentulotuen saaja ei saa asumistukea yhtään. Miksi viimesijaisen tuen saajista niin moni ei saa ensisijaiseksi tueksi määriteltyä asumistukea? Mikä tukijärjestelmässä on tältä osin vinksallaan? Nyt toimeentulotukea aiotaan muuttaa niin, että pakotettaisiin hakemaan ensisijaiset tuet. Sen jälkeen ehkä selviää, johtuuko asia tukien hakemattomuudesta, vai siitä, että asumistukea ei osa toimeentulotuen hakijoista voi saada.
> ..en minäkään ole varma, onko asuntopolitiikka paras tapa toteuttaa tätä. Ainakin se on hyvin kallis,
> joten pitää kysyä voitaisiinko samalla rahalla saada aikaan jotain enemmän.
> Siksi todellakin on tärkeätä, että pidetään huolta siitä, ettei tehdä huonoja asuinalueita ja on satuttu
> tekemään, niitä pitää kohentaa ehkä suurillakin summilla.
On tietysi hyvä että segregaation torjuntaan panostetaan rahallisesti. Tärkeää on myös muistaa että segregaation ongelmia ei voi loppupeleissä ratkoa rahalla. Iltalehdessä oli hyvä juttu, joka valottaa ongelman juurisyitä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ac6be84a-6780–44fb-ac6b-a6ed3f416cb2
“monet maahanmuuttajataustaiset eivät halua olla suomalaisia, sillä suomalaisuus nähdään negatiivisena asiana”
“He eivät saa kielimallia yhtään mistään. Tutkimuksista me tiedämme, että kielen oppiminen tapahtuu vain vertaisten kautta tehokkaasti.”
“monilta lapsilta puuttuu mahdollisuus puhua suomea ikäistensä kanssa, sillä perheet asuvat lähiöissä, joihin on keskitetty maahanmuuttajia. ”
Segregaatoin tojunta on sitä että maahanmuuttajia saadaan asumaan samoilla alueilla kuin suomenkielisä ja heidän lapsensa kävisivät koulua natiivisti suomenkielisten kanssa. Muuten integraatio ei tapahdu. Raha on tärkeä asia tässä toiminnassa, mutta pelkästään rahalla tätä ei voi “ostaa”. Ilman aktiivista ja päämäärätietoista asuntopolitiikkaa kaikki muu asiaan käytetty raha valuu hukkaan.
Segregaatiolle on vaikea tehdä mitään juuri koska jotkut haluavat asua kaltaistensa lähellä, mutta kun katsoo suuremmassa perspektiivissä niin Helsingin seudulla voisi lieventää segregaatiota yhdistämällä Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen yhdeksi kaupungiksi.
Sellaisen toimenpiteen avulla pystyttäisiin resurssoimaan palveluja tasaisemmin ja vähitellen ehkäisemään rikkaiden muuttoa tietynlaisiiin alueisiin. Jos Vantaata ei olisi niin ehkä pohjois- ja itäosien maine paranisi ja jotkut rikkaatkin kehtaisivat muuttaa sinne. Kauniainen vastaavasti menettäisi yläluokkaisen leimansa. Jäljelle jäisivät suojellut vanhat huvilat ja eksoottiset kadunnimet.
Suuri kuntaliitos 1946 yhdisti joukon pikkukuntia ja osia Helsingin maalaiskunnasta Helsinkiin ja niiden palvelut ja infra paranivat ja niistä tuli suosittuja alueita kaikille tuloluokille.
Silfverbergille kysymys että miten pääkaupunkiseudun yhdistäminen yhdeksi suureksi kaupungiksi lieventäisi segregaatiota? Kyllä Helsinki olisi voinut luoda Itäisestä osasta paljon monipuolisemman asuinalueen kuten Espoo on tehnyt Länsi-Espoosta. Sehän on niin että Tapiola alkaa muistuttamaan ulkoilma museota. Vantaan kehitys on haastavampi. Vantaalla ei ole samanlaista merenranta viivaa kuin Espoolla jotta rikkaatkin kehtaisivat muuttaa sinne. Toki jos Vantaa olisi edelleen osa Helsinkiä olisi se juuri se huono osaisten asuinalue. Vantaalla on lentoasema jolla on suuri rooli koko Vantaan kehityksessä. Sehän on iso työnantaja. Jos lentoasema olisi rakennettu aikoinaan esimerkiksi Herttoniemeen olisi tilanne ihan toinen. Toki Herttoniemen rannat olisivat jääneet kiitoradan päälle. Vantaasta olisi todennäköisesti tullut yksi Helsingin lähiöstä muiden joukossa. Itse Espoolaisena näen että Kauniainen olisi syytä jossain vaiheessa liitää osaksi Espoota.
Vaikka Vantaalla ei ole merenrantaa niin sen läpi virtaa kaksi kohtalaisen isoa jokea jotka tarjoavat rantamaisemia sellaiselle joka ei halua tuijottaa pelkästään naapurin seinää tai katuja. Ne jokirannat ovat paljolti vielä hyödyntämättä.
Eivät ne muutokset nopeasti tapahtuisi jos kuntien yhdistäminen tapahtuisi, mutta suurin osa itä- ja pohjois-Helsingin ja Vantaan kerrostalolähiöistä tulevat pian siihen ikään että rakennuskanta on uusittava.
Täältä kaukaa periferiasta näyttää enämpi siltä, että Espoon olisi syytä liittyä Kauniaisiin. (tosin taidan ymmärtää kuitenkin mitä tarkoitat!)
Miten Tapiolan ulkoilmamuseomaisuus on monipuolistanut sitä aluetta?
R.Silfverbergsanoo:
26.5.2025 18:17
Eli siis yksityistäisit jokirannat?
Vai että rannoilla olis 10 metrin kaistale julkisessa käytössä ja sen jälkeen asuintonttien aidat?
Se, että Vantaanjoen rannat ovat kilometritolkulla peltoina on kyllä mielenkiintoinen näkemys kaupunkisuunnittelusta. Mikähän siinä on takana? Yksityinen omistus ja kaavamuutoksia tehtäisiin vasta lehmänkauppjen jälkeen?
toke:
Juuri sellaista n 10 metrin yleistä kaistaletta rannassa ja sen takana taloja, tarkoitin. Tikkurilassahan on jo toteutettu niin (ellei se kuulu Helsinkiin, en ole niin varma mistä raja kulkee).
Silfverbergille kommenttina että kuitenkin merenranta on silti ylivoimaisesti halutuimpia asutuskohteita ihan kaikissa maailman maissa.Espoossa on myös isoja ja keskikoista järviä joiden alueet ovat haluttuja asuinalueita kuten Pitkäjärvi, Lippajärvi ja Hannusjärvi. Vantaalla ei ole yhtään isoa järveä tai keskikokoista järveä jonka ympäristöön voisi sijoittaa korkeanluokan asuntoja. Kuusijärvi on liian pieni.Jokirantoja pitääkin kehittää mutta enemmänkin virkistysalueina.
Otin sen takia kuntaliitoksen puheeksi koska sen avulla voisi saada aikaan todellisia säästöjä ja resurssit saataisiin kohdennettua sinne missä tarvitaan, kun terveydenhoidosta, kouluista ja infrasta vastaisi yhtenäinen Suur-Helsinki, eikä neljä eri kaupunkia eikä turhaa vekslausta rahojen kanssa kuntien, hyvinvointalueiden ja muiden kuntayhtymien välillä jossa aina joku vetää välistä.
“Erityisen tärkeätä olisi painottaa positiiviseen diskriminaatioon kouluissa.”
Mitä tää konkreettisesti tarkottaa?
Tulee mieleen lähinnä se miten jenkeissä yliopistoihin oli helpompaa tai vaikeempaa päästä sisään rodun perusteella mikä tuntuu musta tosi epäreilulta. En koe et vaik Itä-Aasialaisia on ok rangaista siitä et ne näkee enemmän vaivaa.
Positiivinen diskriminaatio tarkoittaa, että huonosti koulutettujen vanhempien kouluissa on enemmän resursseja.
Kiitos selvennyksestä. On mustakin tosi hyvä idea antaa lisäresursseja köyhempien/vähemmän koulutettujen alueiden kouluille joissa on enemmän oppimisvaikeuksia.
Pahoin pelkään, että kuvasi pd-rahan vaikutuksista kouluissa on liian ruusuinen. Tästäkin olisi hyvä saada uutta tutkimusta.
Uskoisin tietäväni, mistä tutkimuksesta käsityksesi pd-rahan tehokkuudesta on peräisin. Siinä tulos oli, että pd-raha saa hakemaan toiselle asteelle. Tällaista tulosta voi olla vaikea enää pidennetyn oppivelvollisuuden astuttua toistaa. Ymmärrän halun uskoa, että yksi positiivinen merkki lupaa muutakin positiivista, mutta yhtä helppoa on päätyä vastakkaiseenkin tulokseen.
Minusta koko asetelma, jossa pd-raha asetetaan vaihtoehdoksi koulujen oppilasainekseen vaikuttamiselle on harhaanjohtava. Ensimmäinen on ongelman hoitoa, toinen ennaltaehkäisyä, ja näiden lopputulos aivan erilainen. Rahalla voi saada kouluihin lisää työntekijöitä, mutta he eivät pysty ihmeisiin.
Jos palkataan lisää luokan- tai aineenopettajia, saadaan pienempiä opetusryhmiä. Luokkamuotoinen opetus nyt vaan valitettavasti on sellaista, että luokan koolla on lopulta aika vähän merkitystä. Kokoonpanolla sen sijaan on paljonkin.
Jos palkataan lisää erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia, saadaan tehtyä useammasta matalan sos.ekon. tai maahanmuuttajataustan omaavasta oppilaasta “erityisoppilas”, vaikka heidän ongelmansa ei erityispedagogiikan keinoin ratkeaisi. Niin ikään jos palkataan lisää väkeä oppilashuoltoon, päädytään ympäristöön liittyviä ongelmia ratkaisemaan yksilön ongelmina.
Luokkakavereilla on nuorille monella tapaa merkitystä sekä koulussa että sen ulkopuolella. Ainoa hetki, kun tähän voisi jotenkin vaikuttaa, on oppilaaksiotto ja luokkajako. Oppilaaksiottorajoja ei kuitenkaan suostuta piirtämään uusiksi, ja luokkajakoakin käytetään enemmän segregaatioon kuin sen ehkäisemiseen.
Koulut eivät myöskään ole samanlaisia ympäristöjä kuin asuinalue, ja koulujen eriytyminen on aivan eri tavalla merkityksellistä kuin asuinalueiden eriytyminen kaupungin sisällä. Koulujen eriytymisen vaikutukset ovat pitkäaikaisia. Asuinalueelta voi muuttaa pois, mutta kouluhistorian pyyhkiminen on astetta vaikeampaa.
Mikko Silliman tutki VATT:ssa vuonna 2017 positiivisen diskriminaation vaikutuksia ja totesi ne suuriksi. Muistan, kun hän kertoi minulle itsekin olleensa yllättynyt siitä, kuinka tehokasta se oli. Tutkimukseen voi tutustua tässä.,
Positiivinen diskriminaatio on usein paikallisesti hyödyllistä. Mutta voi olla muille taas haitallista. Esimerkiksi tuossa VATTin selvityksessä indikaattorina oli toiselle asteelle opiskelemaan pääsy. Se on jokseenkin nollasummapeliä: yhden saama opiskelupaikka tarkoittaa sitä, että toinen ei ole sitä opiskelupaikkaa saanut.
Positiivisen diskriminaation rahoituksen havaittiin lisänneen helsinkiläisten maahanmuuttajien ja suomenkielisten poikien todennäköisyyttä saada toisen asteen opiskelupaikka. Selvityksessä ei raportoitu, keiltä opiskelupaikka jäi vastaavasti sitten saamatta. Toisen asteen opiskelupaikoissa kyse on ollut ylikunnallisesta hausta. En tällä sano, etteikö positiivisen diskriminaation rahoitus olisi hyödyllistä, vaan pointtinani on sanoa, että jos tutkitaan vaikutuksia, on hyvä katsoa paitsi sitä, keitä jokin hyödyttää, että keille aiheutuu samasta asiasta kenties haittaa. Monesti toimeksiantona poliittisten uudistusten vaikutusarvioissa kuitenkin on tarkastella vain hyötyjiä.
Positiivisen diskriminaation rahoitus vähensi helsinkiläiskoulujen keskinäistä eroa siinä, moniko peruskoulun käynyt ei jatka toisen asteen opintoihin ainakaan seuraavana vuonna. Siitä ei ole tietoa, mikä tilanne on sen jälkeen ollut, kun opintovelvollisuutta laajennettiin. Oletettavasti välivuosien pitäjät ovat merkittävästi vähentyneet koko Suomessa sen jälkeen.
Tätä toki tarkoitin, kun sanoin, että pelkään kuvasi olevan liian ruusuinen.
Tunnen Sillimanin tutkimuksen oikein hyvin ja siihen viittasin sanoessani, että “Siinä tulos oli, että pd-raha saa hakemaan toiselle asteelle.” Melkein samoilla sanoilla asia on sanottu tuon linkkaamasi tiedotteen ensimmäisessä kappaleessa: “… positiivisen diskriminaation määräraha lisää … todennäköisyyttä hakeutua toisen asteen koulutukseen”.
Muita suuria vaikutuksia tutkimuksessa ei havaittu, ja nykyään tätäkään vaikutusta ei käytännössä voi suurena olla, koska oppivelvollisuus on sen melkein pakosti syönyt pois. Kyse ei enää ole edes siitä, onko vaikutuksia löydettävissä yksikössä vai monikossa, vaan onko löydettävissä ensimmäistäkään vaikutusta, oli niitä etsimässä kuinka taitava ekonometrikko tahansa. Ehkä on, mutta sitä ei tutkimus tällä hetkellä kerro. Toivottavasti saadaan lisää tutkimusta!
tsanoo:
29.5.2025 21:34
Onko nollasummapeliä?
Käsittääkseni moni avoin paikka jää täyttämättä toisella asteella.
Parjatun segregaation torjunta asuntopolitiikalla.
Helsingissä on n. 416.000 työpaikkaa. Kaupungin asukkaista työllisiä on n. 315.000 hlöä
Hgin työpaikkaomavaraisuus 132 %. Hgin työpaikoissa työskentelevistä, alle 60 % (242.000) asuu Hgissä.
N. 170.000 hlöä pendelöi (matkustaa Helsinkiin Hgin rajojen ulkopuolelta töihin). (etätyö ehkä auttaa)
Helsingissä on lähiöitä, joissa jopa yli 30 % nuorista elää toimeentulotuella.
Onko vuosikymmeniä samanlaisena jatkunut asuntopolitiikka tähän pendelöintiin vaikuttanut.
Helsingin, Suomen kalleimman kaupungin, segregaatio on saatu aikaan, vuosikymmeniä jatkuvilla, eriarvoistavilla, tuetuilla asumisjärjestelyillä. Asuntoja on jaettu arpajaistyylisillä, yhden hetken tilanteen mukaan, vaikka 60 vuodeksi. Ollaan ylpeitä, jos jo kolme sukupolvea on saanut tämän edun. Tai jos joku odotti 27 vuotta asumisoikeusasuntojonossa saadakseen asun mieleiseltä, kalliilta alueelta.
Järjestelmä, että saat valita vapaasti asuinpaikkasi, ja veromaksaja-naapuri osallistuu sinun asumiskuluihin, muutetaan niin, että itse maksat valitsemasi asuinpaikan kustannukset. Toimeentulotuen on riitettävä asiallisiin asumiskustannuksiin, ei tarvita erillistä asumistukijärjestelmää.
Erilaiset piilotuet (esim. 850 €) tulee jatkossa korvata vastaavassa taloudellisessa tilanteessa olevalle verottomana rahana. Esim. ARA vuokra 50 m² x 17 € =850 € ja viereinen kovan rahan talo 50 m² x 34 € = 1.700 €
ero 1.700 € — 850 € = 850 €
Nykyään on tärkeää oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys.
Kaupungin tuetut asunnot (n. 54.000), lähiöissä myydään segregaatiohintaan (miinus n. 10– 15 % alueen hinnoista) ARA-vuokralaisille tai muillekin, tuloraja ARAn mukaan (1 aikuinen 3.540 € ja 2 aikuista 6.020 €), ja varallisuusraja huomioiden (1 hlö 89.000 € ja 2 hlöä 126.000 €) omaan käyttöön, ei sijoittajille.
Nämä olisivat myös hyviä kohteita yli 55-vuotiaille, joiden asuntoasiat on ratkaisematta.
Laina-aika voi olla jopa 35 v.
Lähiöiden ulkopuoliset ARA-asunnot vuokrataan kovan rahan asuntoina.
Yhdessä asuminen, samassa talossa, kalliilla asuinalueella
50 m² asunto, hinta ½ miljoonaa euroa (500.000 €), jos ostat omaksi kovan rahan asunnon
viereiset asunnot, samassa rapussa
1 asukas, kovan rahan vuokra-asunto, vuokra 50 m² x 34 € / kk = 1.700 € / kk, maksaa itse koko vuokran
ARA-tuettu asukas, 50 m² x 17 € = 850 €, maksaa itse, vuokra säilyy samana koko loppuelämän
ARA-tuettu asukas, 50 m² x 17 € = 850 €, saa lisäksi asumistukea, itse maksettava 30 % 255 €, ennen 20 % 170 €
½ miljoonan euron asunnossa maksat loppuelämäsi 850 € / kk tai vain 255 € / kk
ASO-asunto (asumisoikeusasunto) maksat 15 % asunnon hinnasta, elinikäinen