Asuntopolitiikka ja segregaatio

Puheen­vuoroni Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa AM-ohjel­man seurantaraportista

Min­ul­la on varaa sanoa mitä ajat­te­len samas­ta syys­tä kuin pormestarilla.

Min­un on san­ot­ta­va, että koen tässä kysymyk­sessä suur­ta epä­var­muut­ta. Toivoisin asi­as­ta paljon lisää kun­nol­lista tutkimus­ta. Meil­lähän on myös oma tutkimuslaitos

Pidän seg­re­gaa­tion tor­jun­taa tärkeänä, mut­ta en minäkään ole var­ma, onko asun­topoli­ti­ik­ka paras tapa toteut­taa tätä. Ainakin se on hyvin kallis, joten pitää kysyä voitaisi­inko samal­la rahal­la saa­da aikaan jotain enemmän.

Eri­tyisen tärkeätä olisi pain­ot­taa posi­ti­iviseen diskrim­i­naa­tioon kouluissa.

Asun­topoli­ti­ikalla voidaan kyl­lä estää rikkaiden ghet­to­jen syn­tymistä – tai ne voidaan siis karkot­taa Espooseen — mut­ta ei juurikaan köy­hyys­tasku­jen syn­tymistä, kos­ka ei voi­da pakot­taa hyvä­tu­loisia muut­ta­maan huono-osais­ten joukkoon.

Sik­si todel­lakin on tärkeätä, että pide­tään huol­ta siitä, ettei tehdä huono­ja asuinaluei­ta ja on sat­ut­tu tekemään, niitä pitää kohen­taa ehkä suuril­lakin sum­mil­la. Huonos­ta asuinalueesta tulee aina pien­i­t­u­lois­t­en asuinalue.

Yrit­tää kuitenkin voi ja sik­si allekir­joitin juuri äsken Otso Kivekkään aloit­teen, jol­la pyritään saa­da omis­tusasun­to­ja kaupunkiuudistusalueille.

Helsingin slummiutuneet alueet ovat kaupungin ulkopuolella

Käsi­tys siitä, että Helsin­ki on vähem­män seg­re­goitunut kuin useim­mat muu­ta vas­taa­vat kaupun­git saat­taa olla liian opti­misti­nen. Se voi johtua ennen kun­tara­joista. Helsin­gin huono­tu­loiset alueet ovat muual­la Helsin­gin seudulla.

Jos meil­lä ei olisi ollut vuo­den 1946 alueli­itok­sia ja Helsin­ki olisi vain kan­takaupun­ki, se olisi vielä vähem­män seg­re­goitunut, jos ter­mil­lä tarkoite­taan huono-osais­ten asuinalueita.

ARA-asunnot vai asumistuki?

Sit­ten tutkit­tuun tietoon: Pien­i­t­u­loiset voivat asua joko ARA-asun­nos­sa tai asum­istuen turvin yksi­tyisessä vuokra-asun­nos­sa. Kymme­nen vuot­ta van­han tutkimuk­sen Tuuk­ka Saari­maan ja Essi Eerolan mukaan ARA-asun­nos­sa asu­va pien­i­t­u­loinen asuu toden­näköisem­min pien­i­t­u­loises­sa kaupungi­nosas­sa kuin nuo asum­istuen turvin asu­vat. Tämän mukaan ARA-asum­i­nen siihen kär­jistää seg­re­gaa­tio­ta ver­rat­tuna asum­is­tu­keen. Ei siis koko Helsin­gin har­joit­ta­ma asuntopolitikka

Tämän tutkimuk­sen ongel­ma on, että sen aineis­to on yli 10 vuot­ta van­haa. Tutkimus kan­nat­taisi tehdä uud­estaan, kos­ka tilanne on voin­ut muuttua.

Minus­ta olisi ihanteel­lista, että eri­laiset ihmiset asu­isi­vat samoissa talois­sa ja ‑rapuis­sa keskenään. Tässä suh­teessa eril­lis­ten talo­jen rak­en­t­a­mi­nen pien­i­t­u­loisille tuot­taa ainakin taloko­htaista seg­re­gaa­tio­ta. On kyl­lä köm­pelöä, että ARA-asun­not on sijoitet­ta­va eril­lisi­in taloihin.

Jo vähän van­hen­tuneen tutkimuk­sen mukaan asum­is­tu­ki olisi siis parem­pi, mut­ta tämä puhe on vähän turhaa: valitet­tavasti nykyi­nen hal­li­tus on aja­mas­sa myös asum­is­tukea alas. Se on ainakin tyhmää.

= = = = = =

Tämä oli elämäni viimeinen puheen­vuoro kaupunginvaltuustossa

22 vastausta artikkeliin “Asuntopolitiikka ja segregaatio”

  1. Hyvin mie­lenki­in­toisen näke­mys että jos Helsin­gin vuo­den 1946 alueli­itos­ta ei olisi toteu­tunut olisi huono-osais­ten asuinalueet jääneet pois. Ainakin Itä-Helsin­gin asuinalueet jot­ka liitet­ti­in Helsinki­in vuon­na 1946 oli­vat osa Helsin­gin maalaiskun­taa eli nyky­istä Van­taan kaupunkia. Toden­näköis­es­ti Van­taas­ta olisi tul­lut suurim­mal­ta osin huono-osais­ten asuinalue jos­sain vai­heessa ja Espoos­ta ja Helsingistä olisi tul­lut varakkaiden kul­ta­ham­mas ran­nikko. Seg­re­graa­tio­ta voi tor­jua myös kyl­lä kaavoituk­sen kaut­ta esimerkik­si kaavoit­ta­mal­la ker­rostalo­ja, omakoti­talo­ja ja riv­i­ta­lo ja par­i­talo­ja samalle alueelle. Van­taal­la on jo täl­lä het­kel­lä asuinaluei­ta jot­ka muis­tut­ta­vat ghet­to­ja ja Van­taan kehi­tys onkin eriy­tynyt muus­ta pääkaupunkiseudusta.

  2. Onhan sekin tyh­mää että itse asun­non mak­sa­vat asuu ahtaam­min ja säästeliääm­min kuin tuki­ra­hoil­la asuva 

    No, eiköhän seg­re­gaa­tioon auta se, että äid­it laite­taan kodeista töi­hin ja opiskele­maan ja lapset muiden las­ten joukkoon jo pien­estä oppi­maan kieli. Kotiu­tu­mi­nen ei hoidu kotona. Koulus­sa onnli­ian myöhäistä aloit­taa myöskin

  3. Pari huomio­ta. Ensin­näkin se, että 10 vuot­ta sit­ten asum­is­tukea sai­vat myös omis­tusasu­jat. Nyt kun asum­istuen tulo­ra­jat ovat tiuken­tuneet ja omis­tusasu­jat tiputet­tu pois sen saa­jista, ja kun lisäk­si on lisät­ty var­al­lisu­us­ra­jat, asum­istuen saa­jakun­ta on huo­mat­ta­van paljon rajau­tuneem­pi pien­i­t­u­loisi­in vähä­varaisi­in kuin 10 vuot­ta sit­ten. Se voisi vaikut­taa tuloksiinkin.

    Jos pien­i­t­u­loisia halu­taan tarkastel­la, poten­ti­aal­isin aineis­to olisi kuitenkin toimeen­tu­lotuen saa­jat. En tiedä, mik­si 10 vuot­ta sit­ten ver­tailti­in asum­istuen saa­jia ARA-asu­ji­in ilman, että kat­sot­ti­in samal­la sitä, ketkä saa­vat toimeen­tu­lo­tukea — ja että mis­sä sel­l­aiset ihmiset asuvat.

    “On kyl­lä köm­pelöä, että ARA-asun­not on sijoitet­ta­va eril­lisi­in taloihin.”

    Tästä olen samaa mieltä. Olen viimeisen vuo­den aikana kuitenkin alka­nut ymmärtää syitäkin tälle. Paper­il­la on help­po aja­tus lait­taa samaan taloon ARA-asun­to­ja ja mui­ta, mut­ta kun alkaa miet­tiä omakus­tan­nus­pe­ri­aat­tei­ta ja por­saan­reik­iä sen väärinkäyt­tämisen mah­dol­lisuuk­sien osalta, asia tulee ymmär­ret­täväm­mäk­si. Jos koko taloy­htiö on ARA-rajoit­tei­den piiris­sä, valvon­taa pystyy edes jotenkin tekemään. Jos vain osa taloy­htiöstä olisi rajoit­tei­den piiris­sä, siitä ei ottaisi kukaan selvää ilman tuho­ton­ta doku­ment­tien läpikäyn­tiä, onko ARA-osion kulu­ja oikeasti jyvitet­ty oikein. Ehkä silti voisi olla esim. asun­toko­htaisia ARA-kohtei­ta, jois­sa yksit­täisille asun­noille voisi saa­da val­tion­takauk­sen jne., vaikkei ARA koko yhtiötä koskisikaan.

    Asum­istues­sa yksi kum­ma­jaisu­us on vuosia ollut se, minkä takia niin moni toimeen­tu­lotuen saa­ja ei saa asum­is­tukea yhtään. Mik­si viime­si­jaisen tuen saa­jista niin moni ei saa ensisi­jaisek­si tuek­si määritel­tyä asum­is­tukea? Mikä tuk­i­jär­jestelmässä on tältä osin vinksal­laan? Nyt toimeen­tu­lo­tukea aio­taan muut­taa niin, että pakotet­taisi­in hake­maan ensisi­jaiset tuet. Sen jäl­keen ehkä selviää, johtuuko asia tukien hake­mat­to­muud­es­ta, vai siitä, että asum­is­tukea ei osa toimeen­tu­lotuen hak­i­joista voi saada.

  4. > ..en minäkään ole var­ma, onko asun­topoli­ti­ik­ka paras tapa toteut­taa tätä. Ainakin se on hyvin kallis,
    > joten pitää kysyä voitaisi­inko samal­la rahal­la saa­da aikaan jotain enemmän.

    > Sik­si todel­lakin on tärkeätä, että pide­tään huol­ta siitä, ettei tehdä huono­ja asuinaluei­ta ja on satuttu
    > tekemään, niitä pitää kohen­taa ehkä suuril­lakin summilla.

    On tietysi hyvä että seg­re­gaa­tion tor­jun­taan panos­te­taan rahal­lis­es­ti. Tärkeää on myös muis­taa että seg­re­gaa­tion ongelmia ei voi lop­pu­peleis­sä ratkoa rahal­la. Iltale­hdessä oli hyvä jut­tu, joka val­ot­taa ongel­man juurisyitä.

    https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ac6be84a-6780–44fb-ac6b-a6ed3f416cb2

    “mon­et maa­han­muut­ta­jataus­taiset eivät halua olla suo­ma­laisia, sil­lä suo­ma­laisu­us nähdään negati­ivise­na asiana”

    “He eivät saa kie­li­mallia yhtään mis­tään. Tutkimuk­sista me tiedämme, että kie­len oppimi­nen tapah­tuu vain ver­tais­ten kaut­ta tehokkaasti.”

    “monil­ta lap­sil­ta puut­tuu mah­dol­lisu­us puhua suomea ikäis­ten­sä kanssa, sil­lä per­heet asu­vat lähiöis­sä, joi­hin on keskitet­ty maahanmuuttajia. ”

    Seg­re­gaa­toin tojun­ta on sitä että maa­han­muut­ta­jia saadaan asumaan samoil­la alueil­la kuin suomenkielisä ja hei­dän lapsen­sa kävi­sivät koulua nati­ivisti suomenkielis­ten kanssa. Muuten inte­graa­tio ei tapah­du. Raha on tärkeä asia tässä toimin­nas­sa, mut­ta pelkästään rahal­la tätä ei voi “ostaa”. Ilman akti­ivista ja päämääräti­etoista asun­topoli­ti­ikkaa kaik­ki muu asi­aan käytet­ty raha val­uu hukkaan.

  5. Seg­re­gaa­ti­olle on vaikea tehdä mitään juuri kos­ka jotkut halu­a­vat asua kaltais­ten­sa lähel­lä, mut­ta kun kat­soo suurem­mas­sa per­spek­ti­ivis­sä niin Helsin­gin seudul­la voisi lieven­tää seg­re­gaa­tio­ta yhdis­tämäl­lä Helsin­ki, Espoo, Van­taa ja Kau­ni­ainen yhdek­si kaupungiksi. 

    Sel­l­aisen toimen­piteen avul­la pystyt­täisi­in resurssoimaan palvelu­ja tasaisem­min ja vähitellen ehkäisemään rikkaiden muut­toa tietyn­laisi­i­in alueisi­in. Jos Van­taa­ta ei olisi niin ehkä pohjois- ja itäosien maine paranisi ja jotkut rikkaatkin kehtaisi­vat muut­taa sinne. Kau­ni­ainen vas­taavasti menet­täisi ylälu­okkaisen leimansa. Jäl­jelle jäi­sivät suo­jel­lut van­hat huvi­lat ja eksoot­tiset kadunnimet. 

    Suuri kun­tali­itos 1946 yhdisti joukon pikkukun­tia ja osia Helsin­gin maalaiskun­nas­ta Helsinki­in ja niiden palve­lut ja infra parani­vat ja niistä tuli suosit­tu­ja aluei­ta kaikille tuloluokille.

    1. Sil­fver­bergille kysymys että miten pääkaupunkiseudun yhdis­tämi­nen yhdek­si suurek­si kaupungik­si lieven­täisi seg­re­gaa­tio­ta? Kyl­lä Helsin­ki olisi voin­ut luo­da Itäis­es­tä osas­ta paljon monipuolisem­man asuinalueen kuten Espoo on tehnyt Län­si-Espoos­ta. Sehän on niin että Tapi­o­la alkaa muis­tut­ta­maan ulkoil­ma museo­ta. Van­taan kehi­tys on haas­tavampi. Van­taal­la ei ole saman­laista meren­ran­ta viivaa kuin Espool­la jot­ta rikkaatkin kehtaisi­vat muut­taa sinne. Toki jos Van­taa olisi edelleen osa Helsinkiä olisi se juuri se huono osais­ten asuinalue. Van­taal­la on lentoase­ma jol­la on suuri rooli koko Van­taan kehi­tyk­sessä. Sehän on iso työ­nan­ta­ja. Jos lentoase­ma olisi raken­net­tu aikoinaan esimerkik­si Hert­toniemeen olisi tilanne ihan toinen. Toki Hert­toniemen ran­nat oli­si­vat jääneet kiitoradan päälle. Van­taas­ta olisi toden­näköis­es­ti tul­lut yksi Helsin­gin lähiöstä muiden joukos­sa. Itse Espoolaise­na näen että Kau­ni­ainen olisi syytä jos­sain vai­heessa liitää osak­si Espoota.

      1. Vaik­ka Van­taal­la ei ole meren­ran­taa niin sen läpi vir­taa kak­si kohta­laisen isoa jokea jot­ka tar­joa­vat ranta­maisemia sel­l­aiselle joka ei halua tui­jot­taa pelkästään naa­purin seinää tai katu­ja. Ne joki­ran­nat ovat paljolti vielä hyödyntämättä. 

        Eivät ne muu­tok­set nopeasti tapah­tu­isi jos kun­tien yhdis­tämi­nen tapah­tu­isi, mut­ta suurin osa itä- ja pohjois-Helsin­gin ja Van­taan ker­rostalolähiöistä tule­vat pian siihen ikään että raken­nuskan­ta on uusittava.

      2. Täältä kaukaa per­ife­ri­as­ta näyt­tää enämpi siltä, että Espoon olisi syytä liit­tyä Kau­ni­aisi­in. (tosin taidan ymmärtää kuitenkin mitä tarkoitat!)

      3. Miten Tapi­olan ulkoil­ma­museo­maisu­us on monipuolis­tanut sitä aluetta?

      4. R.Silfverbergsanoo:
        26.5.2025 18:17

        Ne joki­ran­nat ovat paljolti vielä hyödyntämättä.

        Eli siis yksi­ty­istäisit jokirannat?
        Vai että ran­noil­la olis 10 metrin kaistale julkises­sa käytössä ja sen jäl­keen asuin­tont­tien aidat?
        Se, että Van­taan­joen ran­nat ovat kilo­metri­tolkul­la pel­toina on kyl­lä mie­lenki­in­toinen näke­mys kaupunkisu­un­nit­telus­ta. Mikähän siinä on takana? Yksi­tyi­nen omis­tus ja kaava­muu­tok­sia tehtäisi­in vas­ta lehmänkaup­p­jen jälkeen?

      5. toke:
        Juuri sel­l­aista n 10 metrin yleistä kaistalet­ta ran­nas­sa ja sen takana talo­ja, tarkoitin. Tikkuri­las­sa­han on jo toteutet­tu niin (ellei se kuu­lu Helsinki­in, en ole niin var­ma mis­tä raja kulkee).

    2. Sil­fver­bergille kom­ment­ti­na että kuitenkin meren­ran­ta on silti ylivoimais­es­ti halu­tu­impia asu­tusko­htei­ta ihan kaikissa maail­man maissa.Espoossa on myös iso­ja ja keskikoista järviä joiden alueet ovat halut­tu­ja asuinaluei­ta kuten Pitkäjärvi, Lip­pa­järvi ja Han­nusjärvi. Van­taal­la ei ole yhtään isoa järveä tai keskikokoista järveä jon­ka ympäristöön voisi sijoit­taa korkean­lu­okan asun­to­ja. Kuusi­järvi on liian pieni.Jokirantoja pitääkin kehit­tää mut­ta enem­mänkin virkistysalueina.

  6. Otin sen takia kun­tali­itok­sen puheek­si kos­ka sen avul­la voisi saa­da aikaan todel­lisia säästöjä ja resurssit saataisi­in kohden­net­tua sinne mis­sä tarvi­taan, kun ter­vey­den­hoi­dos­ta, kouluista ja infra­s­ta vas­taisi yht­enäi­nen Suur-Helsin­ki, eikä neljä eri kaupunkia eikä turhaa vek­slaus­ta raho­jen kanssa kun­tien, hyv­in­voin­taluei­den ja muiden kun­tay­htymien välil­lä jos­sa aina joku vetää välistä.

  7. “Eri­tyisen tärkeätä olisi pain­ot­taa posi­ti­iviseen diskrim­i­naa­tioon kouluissa.”

    Mitä tää konkreet­tis­es­ti tarkottaa?

    Tulee mieleen lähin­nä se miten jenkeis­sä yliopis­toi­hin oli helpom­paa tai vaikeem­paa päästä sisään rodun perus­teel­la mikä tun­tuu mus­ta tosi epäreilul­ta. En koe et vaik Itä-Aasialaisia on ok ran­gaista siitä et ne näkee enem­män vaivaa.

    1. Posi­ti­ivi­nen diskrim­i­naa­tio tarkoit­taa, että huonos­ti koulutet­tu­jen van­hempi­en kouluis­sa on enem­män resursseja.

      1. Kiitos sel­ven­nyk­ses­tä. On mus­takin tosi hyvä idea antaa lisäresursse­ja köyhempien/vähemmän koulutet­tu­jen aluei­den kouluille jois­sa on enem­män oppimisvaikeuksia.

  8. Pahoin pelkään, että kuvasi pd-rahan vaiku­tuk­sista kouluis­sa on liian ruusuinen. Tästäkin olisi hyvä saa­da uut­ta tutkimusta.

    Uskoisin tietäväni, mis­tä tutkimuk­ses­ta käsi­tyk­sesi pd-rahan tehokku­ud­es­ta on peräisin. Siinä tulos oli, että pd-raha saa hake­maan toiselle asteelle. Täl­laista tulosta voi olla vaikea enää piden­netyn oppivelvol­lisu­u­den astut­tua tois­taa. Ymmär­rän halun uskoa, että yksi posi­ti­ivi­nen merk­ki lupaa muu­takin posi­ti­ivista, mut­ta yhtä help­poa on pää­tyä vas­takkaiseenkin tulokseen.

    Minus­ta koko asetel­ma, jos­sa pd-raha asete­taan vai­h­toe­hdok­si koulu­jen oppi­la­sainek­seen vaikut­tamiselle on harhaan­jo­hta­va. Ensim­mäi­nen on ongel­man hoitoa, toinen ennal­taehkäisyä, ja näi­den lop­putu­los aivan eri­lainen. Rahal­la voi saa­da koului­hin lisää työn­tek­i­jöitä, mut­ta he eivät pysty ihmeisiin.

    Jos palkataan lisää luokan- tai aineenopet­ta­jia, saadaan pienem­piä ope­tus­ryh­miä. Luokka­muo­toinen ope­tus nyt vaan valitet­tavasti on sel­l­aista, että luokan kool­la on lop­ul­ta aika vähän merk­i­tys­tä. Kokoon­panol­la sen sijaan on paljonkin.

    Jos palkataan lisää eri­ty­isopet­ta­jia ja koulunkäyn­ti­avus­ta­jia, saadaan tehtyä use­am­mas­ta mata­lan sos.ekon. tai maa­han­muut­ta­jataus­tan omaavas­ta oppi­laas­ta “eri­ty­isop­pi­las”, vaik­ka hei­dän ongel­mansa ei eri­ty­isped­a­gogi­ikan keinoin ratkeaisi. Niin ikään jos palkataan lisää väkeä oppi­lashuoltoon, päädytään ympäristöön liit­tyviä ongelmia ratkaise­maan yksilön ongelmina.

    Luokkakavereil­la on nuo­rille monel­la tapaa merk­i­tys­tä sekä koulus­sa että sen ulkop­uolel­la. Ain­oa het­ki, kun tähän voisi jotenkin vaikut­taa, on oppi­laak­siot­to ja luokka­jako. Oppi­laak­siot­tora­jo­ja ei kuitenkaan suos­tu­ta piirtämään uusik­si, ja luokka­jakoakin käytetään enem­män seg­re­gaa­tioon kuin sen ehkäisemiseen.

    Koulut eivät myöskään ole saman­laisia ympäristöjä kuin asuinalue, ja koulu­jen eriy­tymi­nen on aivan eri taval­la merk­i­tyk­sel­listä kuin asuinaluei­den eriy­tymi­nen kaupun­gin sisäl­lä. Koulu­jen eriy­tymisen vaiku­tuk­set ovat pitkäaikaisia. Asuinalueelta voi muut­taa pois, mut­ta kouluhis­to­ri­an pyyhkimi­nen on astet­ta vaikeampaa.

    1. Mikko Sil­li­man tut­ki VATT:ssa vuon­na 2017 posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion vaiku­tuk­sia ja tote­si ne suurik­si. Muis­tan, kun hän ker­toi min­ulle itsekin olleen­sa yllät­tynyt siitä, kuin­ka tehokas­ta se oli. Tutkimuk­seen voi tutus­tua tässä.,

      1. Posi­ti­ivi­nen diskrim­i­naa­tio on usein paikallis­es­ti hyödyl­listä. Mut­ta voi olla muille taas haitallista. Esimerkik­si tuos­sa VAT­Tin selvi­tyk­sessä indikaat­to­ri­na oli toiselle asteelle opiskele­maan pääsy. Se on jok­seenkin nol­la­summapeliä: yhden saa­ma opiskelu­paik­ka tarkoit­taa sitä, että toinen ei ole sitä opiskelu­paikkaa saanut.

        Posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion rahoituk­sen havait­ti­in lisän­neen helsinkiläis­ten maa­han­muut­ta­jien ja suomenkielis­ten poikien toden­näköisyyt­tä saa­da toisen asteen opiskelu­paik­ka. Selvi­tyk­sessä ei rapor­toitu, keiltä opiskelu­paik­ka jäi vas­taavasti sit­ten saa­mat­ta. Toisen asteen opiskelu­paikois­sa kyse on ollut ylikun­nal­lis­es­ta haus­ta. En täl­lä sano, etteikö posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion rahoi­tus olisi hyödyl­listä, vaan point­ti­nani on sanoa, että jos tutk­i­taan vaiku­tuk­sia, on hyvä kat­soa pait­si sitä, keitä jokin hyödyt­tää, että keille aiheutuu samas­ta asi­as­ta ken­ties hait­taa. Mon­esti toimek­siantona poli­it­tis­ten uud­is­tusten vaiku­tusarviois­sa kuitenkin on tarkastel­la vain hyötyjiä.

        Posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion rahoi­tus vähen­si helsinkiläisk­oulu­jen keskinäistä eroa siinä, moniko perusk­oulun käynyt ei jat­ka toisen asteen opin­toi­hin ainakaan seu­raa­vana vuon­na. Siitä ei ole tietoa, mikä tilanne on sen jäl­keen ollut, kun opin­tovelvol­lisu­ut­ta laa­jen­net­ti­in. Oletet­tavasti välivu­osien pitäjät ovat merkit­tävästi vähen­tyneet koko Suomes­sa sen jälkeen.

      2. Tätä toki tarkoitin, kun sanoin, että pelkään kuvasi ole­van liian ruusuinen.

        Tun­nen Sil­li­manin tutkimuk­sen oikein hyvin ja siihen viit­tasin sanoes­sani, että “Siinä tulos oli, että pd-raha saa hake­maan toiselle asteelle.” Melkein samoil­la sanoil­la asia on san­ot­tu tuon linkkaa­masi tiedot­teen ensim­mäisessä kap­paleessa: “… posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion määrära­ha lisää … toden­näköisyyt­tä hakeu­tua toisen asteen koulutukseen”.

        Mui­ta suuria vaiku­tuk­sia tutkimuk­ses­sa ei havait­tu, ja nykyään tätäkään vaiku­tus­ta ei käytän­nössä voi suure­na olla, kos­ka oppivelvol­lisu­us on sen melkein pakosti syönyt pois. Kyse ei enää ole edes siitä, onko vaiku­tuk­sia löy­det­tävis­sä yksikössä vai monikos­sa, vaan onko löy­det­tävis­sä ensim­mäistäkään vaiku­tus­ta, oli niitä etsimässä kuin­ka taita­va ekonometrikko tahansa. Ehkä on, mut­ta sitä ei tutkimus täl­lä het­kel­lä ker­ro. Toiv­ot­tavasti saadaan lisää tutkimusta!

      3. tsanoo:
        29.5.2025 21:34

        Esimerkik­si tuos­sa VAT­Tin selvi­tyk­sessä indikaat­to­ri­na oli toiselle asteelle opiskele­maan pääsy. Se on jok­seenkin nol­la­summapeliä: yhden saa­ma opiskelu­paik­ka tarkoit­taa sitä, että toinen ei ole sitä opiskelu­paikkaa saanut.

        Onko nol­la­summapeliä?
        Käsit­tääk­seni moni avoin paik­ka jää täyt­tämät­tä toisel­la asteella.

  9. Par­jatun seg­re­gaa­tion tor­jun­ta asuntopolitiikalla.
    Helsingis­sä on n. 416.000 työ­paikkaa. Kaupun­gin asukkaista työl­lisiä on n. 315.000 hlöä
    Hgin työ­paikkao­mavaraisu­us 132 %. Hgin työ­paikois­sa työsken­tele­vistä, alle 60 % (242.000) asuu Hgissä.
    N. 170.000 hlöä pen­delöi (matkus­taa Helsinki­in Hgin rajo­jen ulkop­uolelta töi­hin). (etä­työ ehkä auttaa)
    Helsingis­sä on lähiöitä, jois­sa jopa yli 30 % nuorista elää toimeentulotuella.
    Onko vuosikym­meniä saman­laise­na jatkunut asun­topoli­ti­ik­ka tähän pen­delöin­ti­in vaikuttanut.

    Helsin­gin, Suomen kalleim­man kaupun­gin, seg­re­gaa­tio on saatu aikaan, vuosikym­meniä jatkuvil­la, eri­ar­vois­tavil­la, tue­tu­il­la asum­isjär­jeste­ly­il­lä. Asun­to­ja on jaet­tu arpa­jaistyylisil­lä, yhden het­ken tilanteen mukaan, vaik­ka 60 vuodek­si. Ollaan ylpeitä, jos jo kolme sukupolvea on saanut tämän edun. Tai jos joku odot­ti 27 vuot­ta asum­isoikeusasun­to­jonos­sa saadak­seen asun mieleiseltä, kalli­il­ta alueelta.

    Jär­jestelmä, että saat vali­ta vapaasti asuin­paikkasi, ja vero­mak­sa­ja-naa­puri osal­lis­tuu sin­un asumisku­lui­hin, muute­taan niin, että itse mak­sat val­it­se­masi asuin­paikan kus­tan­nuk­set. Toimeen­tu­lotuen on riitet­tävä asial­lisi­in asumiskus­tan­nuk­si­in, ei tarvi­ta eril­listä asumistukijärjestelmää.
    Eri­laiset piilotuet (esim. 850 €) tulee jatkos­sa kor­va­ta vas­taavas­sa taloudel­lises­sa tilanteessa ole­valle verot­tomana rahana. Esim. ARA vuokra 50 m² x 17 € =850 € ja viere­inen kovan rahan talo 50 m² x 34 € = 1.700 €
    ero 1.700 € — 850 € = 850 €
    Nykyään on tärkeää oikeu­den­mukaisu­us, yhden­ver­taisu­us, tasa-arvo ja syrjimättömyys.

    Kaupun­gin tue­tut asun­not (n. 54.000), lähiöis­sä myy­dään seg­re­gaa­tio­hin­taan (mii­nus n. 10– 15 % alueen hin­noista) ARA-vuokralaisille tai muillekin, tulo­ra­ja ARAn mukaan (1 aikuinen 3.540 € ja 2 aikuista 6.020 €), ja var­al­lisu­us­ra­ja huomioiden (1 hlö 89.000 € ja 2 hlöä 126.000 €) omaan käyt­töön, ei sijoittajille.
    Nämä oli­si­vat myös hyviä kohtei­ta yli 55-vuo­ti­aille, joiden asun­toasi­at on ratkaisematta.
    Laina-aika voi olla jopa 35 v.
    Lähiöi­den ulkop­uoliset ARA-asun­not vuokrataan kovan rahan asuntoina.

    Yhdessä asum­i­nen, samas­sa talos­sa, kalli­il­la asuinalueella
    50 m² asun­to, hin­ta ½ miljoon­aa euroa (500.000 €), jos ostat omak­si kovan rahan asunnon
    viereiset asun­not, samas­sa rapussa
    1 asukas, kovan rahan vuokra-asun­to, vuokra 50 m² x 34 € / kk = 1.700 € / kk, mak­saa itse koko vuokran
    ARA-tuet­tu asukas, 50 m² x 17 € = 850 €, mak­saa itse, vuokra säi­lyy samana koko loppuelämän
    ARA-tuet­tu asukas, 50 m² x 17 € = 850 €, saa lisäk­si asum­is­tukea, itse mak­set­ta­va 30 % 255 €, ennen 20 % 170 €
    ½ miljoo­nan euron asun­nos­sa mak­sat lop­puelämäsi 850 € / kk tai vain 255 € / kk
    ASO-asun­to (asum­isoikeusasun­to) mak­sat 15 % asun­non hin­nas­ta, elinikäinen

Vastaa käyttäjälle MikkoR Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.