Pasilan kaava
Kaava pantiin eteenpäin yksimielisesti. Pysäköinnin osalta olin lukenut listaa huonosti. Rakentamisen yhteydessä velvoitetaan rakentamaan pysäköintipaikoista vain 70 % ja loputa sitten, jos tarvetta ilmenee.
HSL siirtynee busseissakin avoimeen rahastukseen enne tämän kaavan toteutumista.
Kruunusiltojen linjaus
Tämä piti panna pikaisesti eteenpäin, jotta ehdittäisiin käsitellä lausunnot vielä tänä keväänä. Vaihtoehtoinen linjaus Hanasaaren pohjoispuolelta on tutkittu. kallis, hidas ja viivästyttäisi hanketta.
Kommentteja herätti blogikirjoitukseni siitä, että arvonnoususta onnistutaan rahastamaan vain neljännes. Tämä tiet6o ei ilmeisesti pidä paikkaansa ainakaan tuossa laajuudessa. Suurinta osaa kovanrahan tonteista ei ole vielä luovutettu, joten massiivista tulojen menetystä ei ole tapahtunut. Nyt pitää enää selvittää, miten tuo 40 miljoonaa saatavia tuloja on oikein laskettu. Yksityisessä yrityksessä tällaiset laskelmat olisivat yksiselitteisemmin tehtyjä.
Tätä täytynee selvittää vähän perusteellisemmin, kun olen tämän kohus aloittanut.
Viherkattolinjaus hyväksyttiin yksimielisesti
Helsinki omavaraiseksi tomaatin suhteen? 🙂
Vartiosaaren suojelu rakennusperintölain perusteella
Lautakunta ei yhtynyt Museoviraston kantaan äänin 6-2
Tontinluovutukset: Hyvä, jos voimme riisua foliohattumme nolostuneina. Silti 40M€ kuulostaa todella vaatimattomalta summalta.
Heräsikö lautakunnassa keskustelua virkamiehistön tekemästä Hakaniemen linjausvalinnasta? Hakaniemeen päätyminen osoittaa aikamoisen huonoa ammattitaitoa, valitettavasti.
”HSL siirtynee busseissakin avoimeen rahastukseen enne tämän kaavan toteutumista.”
Ahaa. Koskahan tällainen on tapahtumassa?
300 metriä tulee kiertoa verrattuna Liisankatuun, eli ei hirveästi. Käyttäjiä Hakaniemen vaihtoehto kerännee enemmän, samaten se on koko liikennejärjestelmän kannalta parempi vaihtoehto. Jos mietitään vain raitiovaunuyhteyttä keskustasta Laajasaloon, Liisankatu olisi parempi.
Tarjolla ei oikein ole kuin kompromisseja. Sekä Liisankadun että Hakaniemen reiteissä on ongelmana raitiovaunuruuhka. Pohjoisrantaa Aleksille, niin on huonot vaihtoyhteydet.
”Rakentamisen yhteydessä velvoitetaan rakentamaan pysäköintipaikoista vain 70 % ja loputa sitten, jos tarvetta ilmenee.”
Miten ”tarve” määritellään tässä tapauksessa? Markkinahintainen kysyntä? Määrätäänkö ”tarpeen” mukaan tehtävien paikkojen tyypistä jotain, eli onko kyseessä uusi/laajennettava luola vai jätetäänkö jonnekin tyhjä paikka uudelle/korotettavalle pysäköintitalolle? Markkinahinta kun voi olla ratkaisusta riippuen kovin eri suuruinen.
Sinänsä olisi mielenkiintoista nähdä kaava, jossa pysäköinti ratkaistaisiin osoittamalla alueelta paikka johon saa kaivaa niin syvälle kuin maata riittää, ja sanottaisiin että paikkoja tulee tehdä tarpeen mukaan…
Vai onko kyseinen kirjaus vain autopuoleen tapa vetäytyä naurettavista normeistaan ilman että normit itsessään todetaan kyseenalaisiksi?
Tässä tapauksessa ne ovat pysäköintitaloja.Minulla on käsitys, että jos pysäköntipaikan hinta on oikea, vuokrana varaankin 250 €/kk, nuo 70 % tulevat kyllä riitämään.
Minusta Hakaniemen kautta kulkeva linjaus ei ole mitenkään automaattisesti liikennejärjestelmän kannalta paras vaihtoehto. Tärkeimmäksi syyksi näen Helsingin raitiolinjaston häiriöherkkyyden lisääntymisen Hakaniemen linjauksen myötä, kun sekä Laajasalon saaren keskustaan menevä ratikkalinjasto että Kalasataman kautta kulkeva ratikkalinjasto johdetaan tukkoisen Pitkänsillan kautta sekakaistoilla.
Liisankadun vaihtoehdossa näen osittain saman ongelman -> Nyt Pitkäsilta kyllä kierretään, mutta ongelmaksi jäävät Kaisaniemenkatu ja Kaivokatu. Oma suosikkivaihtoehtoni on siis Pohjoisrantaa Aleksille, mahdollisesti täydennettynä Hakaniemen vaihtoehdolla.
Ja vielä täsmennyksenä: Laajasalon keskustayhteyden voisi minusta periaatteessa linjata Hakaniemenkin kautta, MUTTA tämän lisäksi olisi ehdottomasti toteutettava Pohjoisrannan raideyhteys. Tuo Pohjoisrannan yhteys on minusta oleellinen vähentämään Helsingin ratikkaverkon häiriöherkkyyttä viimeistään siinä vaiheessa, jos (ja toivottavasti kun) Viikin suunnan raitiotie toteutuu.
Vaihtoyhteydet ovat toki vähän huonot Laajasalosta Pohjoisrannan kautta kulkevassa vaihtoehdossa, mutta tämän hoitaisin erillisellä Yliskylä-Kalasatama-Kumpula-Pasila-… raitiolinjalla.
Minä toteuttaisin tuon niin, että kaavassa osoitettaisiin tontti, johon saa rakentaa pysäköintitalon ja/tai pysäköintiluolan sisäänkäynnin. Toki niin, että luola voisi ulottua muidenkin kiinteistöjen alle, kunhan ei häiritse niiden käyttöä. Pysäköinnin toteutusmuoto jäisi sitten täysin tontinostajasta ja viime kädessä kysynnästä riippuvaiseksi -> Jos vaikka Q-Park ostaa tontin ja saa myytyä sieltä mielestään riittävästi osakkeita tai asukaspysäköintitunnuksen tyyppisiä parkkiruutuun sitomattomia varauksia parkkiluolaa varten, niin sitten rakentavat parkkiluolan.
Jos kysyntää on erittäin vähän, niin tuo jäisi parkkikentäksi. Jos kysyntää on kohtuullisesti, niin parkkitalo lienee kustannustehokkain vaihtoehto. Jos taas kysyntää on enemmän, kuin mitä 4-6 kerroksinen parkkitalo vetää niin harkitsisin jo parkkiluolaa. Koska tuossa vaiheessa ylimmät kerrokset eivät ole välttämättä enää houkuttelevia.
Robottiparkkiratkaisut tietysti laskisivat sekä parkkitalon että parkkiluolan hintoja.
En tajua miksi tehdään pysäköintitaloja? Eikö kaava anna mahdollisuutta tehdä pysäköintiä talon kellariin maan alle? Pysäköintitalot ovat todella rumia jo uutena imo.
Pysäköintiä on koko alueella kannen alla, mutta maaperä(savi) ei anna mahdollisuutta tehdä sitä kahteen kerrokseen.
Itse en ymmärrä, miten teknisesti voidaan tehdä 70% paikoista ja loput myöhemmin? Joko se paikka on siellä kellarissa tai sitä ei ole. Jätetäänkö osa talleista viimeistelemättä?
Keuunuvuorensillan kannattavuus on minulle yhä mysteeri. Itse olisin tehnyt rahalla pohjois – etelä suuntaisen spåran, joka syöttää metroa. Tosin näkemilläni kaavoilla sekään ei ole tarpeen.
Siellä on kaksi maanpäällistä pysäköintitaloa, koska talojen alle ei mahtunut enempää
Ovat rumia jos ne tehdään rumiksi. Maailmalla on esimerkkejä parkkitaloista, joiden arkkitehtuuriin on panostettu. Toki Pasilan kaltaisessa paikassa katutasoon pitäisi parkkitalossakin saada muita toimintoja kuin parkkeeraamista pitkine umpinaisine seinineen. Toisaalta Pasilassa tulee ostoskeskukseenkin 80 metrinen seinä, jossa on yksi sisäänkäynti.
Yksi tapa on sellainen, että kaavoitetaan osa alueesta puistoksi ja kun lisäparkkipaikkojen tarve vääjäämättä tulee, puisto hakataan matalaksi parkkipaikkojen tieltä.
En yhtään epäile, etteikö markkinatalous toimisi pysäköintipaikkojenkin kohdalla.
Kysymys onkin lähinnä siitä, mitä eroa on niillä 30% velvoitepaikoista jotka jätetään rakentamatta, ja kaikilla niillä rakentamatta jätetyillä paikoilla jotka ylittävät velvoitteen minimitason? Kyllähän molemmat rakennetaan ”tarpeen vaatiessa”.
Koska jos molempia koskee samat ehdot, määräys on täysin naurettava. Tällöin pysäköintinormi oltaisiin voitu yksinkertaisesti laskea siihen 70% tasoon, ja jättää maininnat ”tarpeesta” kokonaan pois.
Vai onko kaavassa tällä kertaa määritelty pysäköintipaikkojen maksimimäärä?
On toki hyvä, että kaupunki ottaa liikenneinvestoinnista tulevan hyödyn itselleen. Kuitenkin vaivaa tuo kehitys, kansalaisten menot kasvavat asumiskustannusten myötä. Tämä kirpaisee varsinkin vähätuloisia. Jotenkin kehitys menee pieleen.
Jos pysäköintitalossa on pari ekaa kerrosta liiketilaa ja julkista tilaa katuun kiinni rakennettuna, on kyllä aika sama mitä siellä ylhäällä on. Ei sitä kävellessä erota. Pysäköintitaloahan ei ole pakko, eikä ainakaan tuollaisessa kantakaupunkimaisessa ympäristössä tulisikaan, rakentaa siten, että rakennuksen alimmassa kerroksessa on 200 x 200 metriä betoniseinää, jossa on pari huolto-ovea ja yhdessä kohtaa ajorampit.
Eikä tyypillinen lasiseinäinen toimistorakennus tai loputtoman laaja asuintalon seinäkään mitenkään ”kaunis” ole sinänsä. Tärkeintä olisi se, että vierekkäiset rakennukset ovat hiukan eri näköisiä, ettei korttelitolkulla jatku samasta muotista veistetty julkisivu.
Lyön lattesta vetoa, että siinä yhdessä sisäänkäynnissäkin on monta erillistä ovea, joista vain osa on käytössä ja loput ovet ovat täynnä teipattuja lappuja, joissa on nuoli niille oikeille oville.
Tää on ihan peruskirsikka kakun päälle, kun katsotaan, miten uudet rakennukset on suunniteltu ja miten niitä käytetään. Hauska esimerkki on Kannelmäen Prisma: jos erehdyt parkkeeraamaan pihaparkkiin, saat kävellä varmaan tusinan suljetun oven vierestä sinne sisäänkäyntipömpeliin, jota sitäkin pitää kiertää parin kulman kautta, ennen kuin on ”keskimmäisillä” ovilla, jotka ovat oikeasti auki. Ongelma vaan on, että ne ”keskimmäiset” ovet eivät ole keskellä paitsi ilmakuvasta. Ihmiset kävelevät Prismalle keskimäärin diagonaalisesti, joten ”keskimmäinen” ovi onkin oikeasti kauimmaisin.
Kyllä talosta kuin talosta voi tehdä kauniin näköisen. Tarvitaan vain sivistynyt rakennuttaja, joka antaa osaavan suunnittelijan tehdä työnsä. Kaavoituksella kauniita taloja ei saada aikaan. Keskeinen kysymys onkin, mistä löytyvät sivistyneet rakennuttajat?
Osataan sitä vanhoissakin, minua ainakin jaksaa joka kerta ihmetyttää, miksi Steissin kadun puolen kaksoisovista (mihin tahansa suuntaan) aukeaa vain toinen puolikas. Tosin tuokin on varmaan menty tekemään vasta jossain myöhemmässä remontissa.
(Lapuista ja ulko-ovista puheen ollen: jossain päin Puolaapa tuli vastaan ”design”-hotelli, jossa se avautuva kohta seinästä oli merkitty lapulla, kun sitä ei oikein muuten oveksi tunnistanut. Joku ilmeisesti ymmärtänyt designin idean oikein kunnolla väärin…)