Kauppalehti kauhisteli sitä, että pelastuslaitokset tekevät sairaanhoitopiirien kiireettömiä sairaankuljetuksia, joita ei ole kilpailutettu. Jos pelastuslaitokset haluavat tähän osallistua, niiden pitää yhtiöittää tämä toiminta.
Taloudellisen tehokkuuden kannalta tuntuu perustellulta, että pelastuslaitokset voivat käyttää kalustoaan kiireettömiin kuljetuksiin silloin, kun mikään suurempi katastrofi ei ole päällä. Voi tämän tietysti yhtiöittää, kunhan hyväksytään se, että nämä yhtiöt voivat vuokrata pelastuslaitoksen kalustoa marginaalikustannusten hintaan.
Yrittäjät varmaankin haluaisivat, että tasapuolisuuden nimissä pelastuslaitoksilla pitäisi olla kaksinkertainen kalusato eikä mitään epäreiluja synergiaetuja saa etsiä.
Eikö tämän kaiken tarkoituksena ollut voimavarojen mahdollisimman tehokas käyttö ja rahan säästäminen?
Just joo. Seuraavaksi varmaan vaaditaan, että avuntarvitsija ensiksi kilpailuttaa vähintään kolme hätäkeskusta, jotka kukin puolestaan kilpailuttavat, kuka halvimmalla heittää ambulanssi- tai sammutuskeikan.
Miksi pelastuslaitoksilla pitäisi olla kapasiteettiä (kalustoa ja henkilökuntaa) enemmän kuin varsinainen hälytystyö edellyttää? Siirtoajossa olevaa ambulanssia ei kai saada nopeasti hälytysajoon?
Turhahan sitä on enää itkeä, kun maito on maassa — eikös se “suuri sairaanhoitokuljetusuudistus” jo kerinnyt tuplaamaan kustannukset ja tappamaan suurimman osan alan yrityksistä — joten menköön vielä tuhkatkin pesästä samaan konkurssiin.
Näin me ollaan taas askel lähempänä (kunnallis)sosialistista Suomea…
Käsittääkseni tuossa jotenkin huudettiin EU:ta apuun, koska Suomi on paha ja vääristää kilpailua.
Mitä ihmeen vapaata taloutta on semmoinen, jossa ostaja ei saa tehdä päätöksiä itsenäisesti?
Todelliset ongelmat tässäkin lienevät taas johtamisessa ja innovaatioiden rakentamisessa:
http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/3/40312/a102375632
Suomessa on vaikka kuinka paljon fiksuja ihmisiä, jotka pystyisivät korjaamaan näitä ongelmia, paljon parempi olisi keskittyä ikäänkuin “asiaan” eikä siihen että kuka hoitaa nyt tämänkin kilpailutuksen.
Pelastuslaitoksen kalusto on hankittu verovaroilla. Tasapuolisuuden nimissä myös yksityisten sairaankuljetusta tarjoavien yritysten kalusto pitäisi tulla yhteiskunnan tuella.
Harri Koskinen,
Onko kilpailussa kyse Olympiaurheiltusta vai pyrkimyksestä tuottaa palvelut edullisesti?
Varsinainen hälytystyöhän sattuu ennakoimattomasti — yksi jää auton alle, toinen kuolee hiljaa sänkyynsä, tiisataina on rauhallista, käy niiin että talo palaa, bussi törmää tila-autoon ja tarvitaankin useita sairasautoja naapuripiiriä myöten.
Ja sitten sanovat järkevän resurssoinin olevan sitä, etteivät seisovat autot pääse sotkemaan markkinoita!
Ymmärtääkseni sairaankuljetuskaluston määrää ei voi mitoittaa riittämään kaikkiin ajateltaviin katasrofeihin siten, että kalusto kykenee aina hyvään palveluun. Johonkin se raja pitää vetää.
Ja jos joku todella iso katastrofi sattuu, niin sitten liikkeelle lähtee ymmärtääkseni sekä julkinen että yksityinen kalusto.
Jos julkista kalustoa ei saisi käyttää kiireettömiin tehtäviin, niin yksityinen puoli saisi periaatteessa epäterveen kilpailuedun julkisiin toimijoihin nähden.
Mutta tätä asiaa ei kuitenkaan pidä ratkaista kilpailun näkökulmasta vaan optimoimalla toiminta järkevästi.
Kun palvelutaso on määrätty, se taso pitää toteuttaa tehokkaasti kaikkein pienimmillä yhteiskunnan kustannuksilla.
Kustannusten minimointi toteutuu silloin, kun ensin julkisen puolen yksiköt mitoitetaan järkevästi ja niiden käyttö jaetaan mielekkäästi kiireettömiin töihin ja varallaoloon.
Yksityisen puolen toimintaa on katsottava lähinnä täydentäväksi toiminnaksi, ei kilpailevaksi toiminnaksi.
Jos yksityisille annettaisiin enemmän töitä, niin sitten heille maksettavan hinnankin pitäisi olla pienempi, koska heidän kaluston käyttöaste nousee.
Joten yksityisten näkökulmasta pitäisi olla jokseenkin sama kuinka paljon heille töitä annetaan, kunhan hinnoittelu on reilua.
Mistä ne synergiaedut sitten syntyvät? Todennäköisesti siitä, kun palokunta ja osa pelastusyksiköistä toimivat yhdessä. Samaan paikkaan ne usein lähtevät.
Kauppalehden kirjoittelu on hyvä esimerkki siitä, miten asiat sotketaan, kun oikeistoideologia voittaa maalaisjärjen.
Entä tilanne pienempien katastrofien osalta? Eikö asioihin kannattaisi puuttua jo siinä vaiheessa, ennenkuin niistä kasvaa niita ‘suuria katastrofeja’?
Jos kaikki yksiköt (nyt lienee kyse ambulansseista?) ovat hoitamassa ns. kiireettömiä kuljetuksia, pitääkö niiden tarvitsijoita olla vähintään kuusi, jotta apu saadaan paikalle nopeasti? Esim. monen yksittäisen, aivoinfarktista kärsivän avuntarvitsijan matka liuotushoitoon voi kestää kohtuuttoman kauan. Esimerkiksi tuollaisessa tapauksessa lienee jokainen kulunut lisäminuutti ikäviä seurauksia kasvattava.
Voiko tällöin jonkun aivosoluja kuolla, tuho olla laajaa ja ihmisen toimintakyky ja aivojen toiminta heiketä pysyvästi, tai henki olla vaarassa, vain sen tähden että pelastuslaitoksen kaikki yksiköt olivat hoitamassa ns. kiireettömiä kuljetuksia? Moisessa tapauksessa on luullakseni jälkikäteen aika laiha lohtu kuulla, että esim. oma tapauksesi (tai läheisesi tapaus) ei nyt ole yhteiskunnan kannalta mikään suurempi katastrofi. Tätä kannattaa jokaisen miettiä itse ja läheistensä kanssa ihan vakavasti.
Tuskinpa kai sellaista kiireettömämpää tehtävää suorittava ambulanssikaan voi kesken kaiken, uuden hälytyksen tullessa, jättää esim. kiireettömään hammashoitoon kuljettamaansa halvaantunutta vanhusta tuolla hetkellä kadunvarren kinokseen, siirtyäkseen nopeasti uuteen, toki kiireellisempään tehtävään.
Kiireellisten ja kiireettömien tapausten hoitamisella erikseen on mielestäni melkoisen vankat perusteet. Esim. ambulanssien lukumäärän, käyttötilastojen ja monen muun tarvittavan tiedon perusteella voidaan ehkä laskea minkälaisia muutoksia niiden odotusaikaan on odotettavissa vaikkapa pahimmalla toden-näköisyydellä 0.01, jos myös esim. toiseksi viimeinen vapaa ambulanssi päästetään suorittamaan kiireetöntä kuljetusta.
Itse en haluaisi olla se sadas omaan tai läheisensä hätään apua tarvitseva, joka joutuukin “yllättäen” odottamaan apua Helsingin suunnitelmissa “kantakaupungiksi” julistetulla alueella liian kauan, samalla kun aivosolut tai sydän lähestyvät kirkkaankin elämänkaarensa ennenaikaista loppua!
- — — — -
PS. Miten nopeasti kyettäisiin hälytysajot hoitamaan “tulevaisuuden bulevardisoidussa” kaupungissa, jossa risteyksiä ja liikennevaloja on ilmeisesti oltava paljon nykyistä enemmän? Seuraako kukaan kehitystä ja suunnitelmia koko pääkaupunkiseudun näkökulmasta?
Ne autot, joita ei tarvita päivystyksessä, voivat hyvin olla siirtoajossa. Toinen asia on, kuka niitä ajaa. Työaikasäädösten vuoksi vapaavuorossa oleva henkilöstö ei voi tehdä sitä virkatyönä, joten pitää palkata lisää henkilöstöä tai ulkoistaa siirtoajot. Vähän samaan tapaan kuin leikkaussaleissa tehtäisiin virka-ajan ulkopuolella yksityisleikkauksia tai palomiehet tekivät vapaa-aikana muuttokeikkoja.
Eräässä EU-maassa näin ambulanssin, joka toimi myös invataksina. Harvaanasutuilla alueilla toimiva konsepti.
Pelastuslaitoksen kalusto on olemassa sitä varten, että se saadaan nopeasti liikkeelle pelastustehtäviin. Mikäli se on mitoitettu oikein, ei pitäisi olla mahdollista käyttää sitä mihinkään muuhun. Mikäli kalustoa riittää siirtelemään mummoja pitkin maakuntia ilman, että pelastustehtävien hoitaminen vaarantuu, on kyse ylikapasiteetista.
Jos taas kyse on varta vasten mummojen siirtelyyn hankitusta kalustosta, jota ei pelastustehtävissä tarvita, ja sille on (ylimääräistä) henkilökuntaa istuskelemassa jossain, niin antaa palaa. Silloin on vain huomioitava, ettei kyseessä ole synergiaetu ja että tietyt kilpailuun liittyvät seikat tulevat huomioiduksi.
Eihän tämä ole kuin pieni palanen suurempaa kuvaa, jossa julkea sektori yritää ahmia sisäänsä kaiken mahdollisen toiminan:
Verkkouutiset: Useat säädökset ja toimintatavat suosivat julkista sektoria ennen yksityisiä yrityksiä
Toki asiaa voi koittaa kerta toisensa jälkeen perustella “järkevyydellä” ja tehokkuudella, mutta eipä julkea sektori yleensä ole mitenkään tunnettu innovatiivisuudesta — ja miksi olisikaan, koska kaikki insentiivit ohjaavat yleensä täysin päinvastaiseen suuntaan.
Esim. jätehuollon suhteen jossain aviisissa oli juuri juttu, jossa otsikkotasolla syyllistettiin suomalaiset huonosta kierrätysasteesta. Tarkemmin juttua lukiessa paljastui kuitenkin, että syntypaikkalajittelussa olemme kärkikastia ja että ongelma tulee vasta siinä, että muualla Euroopassa jätteet lajitellaan mekaanisesti kun taas Suomessa ne kärrätään suoraan polttolaitokselle.
Niinpä — ketkähän ne vähän aika sitten halusivat sosialisoida jätteet ja pitää yksityiset yritykset visusti poissa alalta?
Jospa tehtään niin, että yksityiset sairaankuljetusyritykset veloittavat asiakkaalta kaikki kulut, eivätkä valtio tai kunnat osallistu mitenkään pisnikseen. Voi olla, että ei olekaan hyvä pisnis.
Sairaankuljetusala on juuri näitä loisia, jotka ovat kovin, kovin yksityisiä, mutta kun se hillo tulee kuitenkin lähes aina julkisista varoista.
Julkisilla hankinnoilla tarkoitetaan sellaisia tavara‑, palvelu- ja rakennusurakkahankintoja, joita hankintalainsäädännössä määritellyt hankintayksiköt (joita kunnat sekä sairaanhoitopiirit ja pelastuslaitokset ovat) tekevät oman organisaationsa ulkopuolelta. Vaatimus hankintojen avoimuudesta ja tehokas kilpailuttaminen sekä tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu koskee vain ulkopuolisia toimintoja.
In house ‑yksikkö eli sidosyksikkö on hankintayksiköstä muodollisesti erillinen ja päätöksenteon kannalta itsenäinen yksikkö, jota hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa valvoo samalla tavoin kuin se valvoo omia toimipaikkojaan ja joka harjoittaa pääosaa toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on. Sidosyksikössä ei voi olla yksityistä omistusta. Hankintalakia ei sovelleta hankintoihin, jotka hankintayksikkö tekee sen sidosyksiköltä.
Pelastuslaitokset ja sairaanhoitopiirit ovat käsittääkseni kuntien sidosyksiköitä. Niiden toiminta ei ole luonteeltaan kaupallista ja ne tuottavat vain kunnan palveluita. Kysessä olisi siis palvelu, jonka kunta saa omalta sidosyksilöltään, eikä kilpailutusta tarvita.
Luettavaa:
• Lakimies Katariina Huikon verkkokolumni 12.3.2013
Hankintadirektiiveistä ja hankintayksiköiden välisestä yhteistyöstä
• Oikeus tehdä omana työnä
Kuten Sakke jo toikin esille, niin kysymys on siitä onko kiireellisten ja ei-kiireellisten kyytien yhdistely mahdollista. Isoilla kaupunkialueilla voi ollakin, koska siirtoajot eivät ajallisesti kestä kauaa. Mutta olisiko joku sitä mieltä, että Kittilän ainoan päivystävän ambulanssin pitäisi hoitaa myös siirtoajot Rovaniemeltä terveyskeskukseen?
Ja jos taas kyse on siitä, että pelastuslaitoksilla olisi ylimääräistä kapasiteettia näitä ei-kriittisiä tilanteita varten, niin sitten tullaan kysymykseen kilpailusta yksityisen palvelutuotannon kanssa.
Vai mitkä ovat ne synergiaedut, joita syntyisi ei-kiireisten kuljetusten hoitamisesta pelastuslaitosten toimesta?
Tämä jos mikä on hämärän rajamailla.Talous ja poliittiset intohimot on sotkettu kunnolla kilpailutukseen. Edellinen uudistus ainakin sai nostettua kuluja roimasti.
- Kela pitää takseja hengissä syrjäseudulla hoitokuljetuksilla, kyytien yhdisteleminen periaatteessa onnistuu, mutta koska tilaus-suunnitelu prosessi ei ulotu sairaalaan niin kaikki kärsivät.
- Paaritaksi on keksitty. Vähemmän varusteltu siirtoambulanssi on erilainen kuin täysin varustettu ambulanssi.
- Kela korvaa enemmin taksimatkat kotiseudulle kuin yön potilashotellissa vaikka jälkimmäinen olisi halvempi ja mukavampi vaikka syöpäpotilalle.
- Palomies-pelastaja-sairaankuljetta kombinaatio oli toimiva malli osaamisen ja työvuorojen puolesta. Jotenkin siitä ei pidetty. Henkilökunta on kalliimpaa kuin kalusto!
- Hätäkeskuslaitoksen kanssa on sössitty ja sumplittu kulloisenkin ministerin äänimäärän maksimoimiseksi, ei ole paljoa kansakunnan etu kiinnostanut.
Paikallislehdissä kirjoittavilta aktivisteilta unohtuu, että hoitoprosessit ovat muuttuneet.
Varusteltu ambulanssi ensihoitajineen on osaavampi ja toimivampi yksikkö kuin yhden väsyneen lääkärin terkkarin päivystys. Lääkäri saadaan paikalle helikopterilla tai lääkäriambulanssilla.
Ensiksi pitäisi saada sote-alueet kuntoon ja niiden hoitoketjut. Sitten pystytään mallintamaan ambulanssien ja niiden henkilökunnan tarvetta.
Jos vähänkin on ymmärrystä siitä mitä sana todennäköisyysjakauma tarkoittaa niin tällöin pitäisi olla päivänselvää se että oikein mitoitetussa pelastuslaitoksen kapasiteetissa on 90–95% ajasta ainakin jonkinverran reservikapasiteettia vapaana.
Eivätkö? Helsinki on yllättävän laaja, ja välillä liikenne voi olla (ruuhkan, tietöiden yms. syiden takia) todella takkuista.
Kauanko kestää Helsingissä keskimäärin vanhassa, hissittömässä talossa asuvan, lähes liikuntakyvyttömän, ehkä vastahakoisen, yli normaalipainoisen ihmisen (, jonkun kielikuvissa “asiakkaan”) vieminen kiireettömään hammashoitoon? Riittääkö mediaaniksi 15 minuuttia, puoli tuntia vai enemmän? Entä pahimmillaan? Oletan että kaikilta tämänkaltaisissa tehtävissä aika ajoin toimivilta vaaditaan jopa “kevättä odottavan lehmän” kaltaista kärsivällisyyttä.
Sopii vain kuvitella tilanne, jossa olisit, kun olisit itse hälyttänyt apua esimerkiksi juuri aivoverenvuotokohtauksen saaneen viereltä. Minkälaista pysyvää, eskaloituvaa tuhoa syntyy jokaikisen odotteluun käytetyn minuutin aikana? Sitä kannattaa miettiä, samoin tilannetta, jossa makaisitkin maassa tai lattialla rähmällään, ihan itse.
Entä sairaankuljetusalan ammattilaiset? Riittääkö heilläkään kanttia jättää esim. kiireetön vanhus saattajineen tien poskeen, tai lähimmän huoltoaseman baariin esim. talvipakkasilla, jos hätätapauksesta puhelimessa (tapauksen järkyttämältä) sinulta saatujen (ehkä osin sekavien) tietojen perusteella tehty diagnoosi ja kiireellisyysarvio on osittain epävarma? Miten itse toimisit?
En suosittelisi hälytysajoneuvoille “kiireettömiä” lisätehtäviä. Sen sijaan niitä kiirettömiä tehtäviä suorittavia ajoneuvoja pitäisi varmaan olla otettavissa käyttöön sovitulla aikarajalla, jos jokin isompi tarve (esim. suuronnettomuus) joskus harvemmin iskee. Näin kai käytännössä nykyisin toimitaankin.
Sen takia, että niiden pitää kyetä vastaamaan kaikkiin kriittisiin tarpeisiin yhteiskunnan normaali- ja häiriötilanteissa. Väitän, että kalustossa on päin vastoin puutteita, vaikka ei mentäisi edes kovin kummoisiin häiriöihin.
Olen jo pitkään nähnyt äärikapitalistit ihan yhtä idealistisena ja todellisuudesta irrallaan olevana porukkana kuin äärikommunistit. Molemmilla on suuri idea miten yhteiskunta pitäisi järjestää ja jos tämä idea ei yksittäisessä tapauksessa oikeasti toimikaan, laitetaan silmät kiinni ja korvat tukkoon ja saarnataan sen puolesta kuitenkin.
Jotkut yritysmaailman ihmiset myös ottavat suurena loukkauksena jos heille sanoo että markkinatalouden tarkoituksena ei ole kasata rahaa ja pääomaa yksittäisille ihmisille. Sen tarkoituksena on tehostaa tuotantoa. Ideaalisilla, täydellisesti toimivilla markkinoilla yritysten omistajat ja yrittäjät eivät tee juurikaan voittoa koska tuotteiden hinnat ovat lähellä niiden tuotannon marginaalikustannuksia.
Se, että markkinatalouden toiminta on historiallisesti auttanut sitä hyväksi käyttävien ihmisten rikastua, käytetään nyt jonkinlaisena (vääränä) heuristiikkana sanomaan että jos rahaa ei jatkuvasti valu yrityspomoille ja osakkeenomistajille, homma on hoidettu väärin.
Olen ymmärtänyt, että pelastuslaitosten hälytykset on luokiteltu eri tasoille, joista alimmalla hälytyksestä saa kestää 2h potilaan luokse.
Tämän perusteella oletin, että kapasiteetti on mitoitettu siten, että kaikista kiireellisimpiä keikkoja varten pidetään kapasiteettia aina vapaana ja sitten näitä vähemmän kiireellisiä hoidetaan kapasiteetin salliessa. Samalla logiikalla voisi olla mahdollista ujuttaa potilassiirtoja mukaan, koska 2h vasteajassa ehtii viemään kyydissä olevan potilaan perille kaupungin alueella ja ajoissa seuraavalle keikalle.
Toisaalta ymmärtääkseni Helsingissä käytetään jo yksityisiä yrityksiä paikkaamaan kapasiteettipulaa näiden vähiten kiireellisten keikkojen osalta, joten oletettavasti kapasiteettia ei olisi potilaskuljetuksiin edes olemassa.
Puolet siirtoajossa olevista ambulansseista on heti käytössä suuronnettomuuden sattuessa, jos oletetaan ettei niitä siirtoja ole niin paljoa, että kyydissä olisi kaiken aikaa joku.
Ja loputkin on käytössä nopeasti, verrattuna tilanteeseen että niitä ensihoitajia aletaan soittaa töihin paikalle onnettomuuden sattuessa.
Eiköhän ole paljon helpompi mitoittaa kalustoa järkevästi myös suuronnettomuuksia tms varten, jos on enemmän kiireetöntä työtä, jonka voi hätätilanteessa jättää odottamaan.
Toki, mutta se reservikapasiteetti on mitoitettu ja tarkoitettu pelastustehtäviin. Mikäli se irroitetaan reservistä on tehtävä päätös joko kaluston lisäämisestä, että saadaan rakennettua se puuttuva reservi uudestaan tai vaihtoehtoisesti pelastusvalmiuden heikentämisestä niin, että kaikissa tapauksissa ei voida taata tai edes haluta pyrkiä tiettyihin vasteaikoihin. Toiminnan luonteesta johtuen suuri osa kalustosta ja miehistöstä on ihan tarkoituksella vain odottamassa seuraavaa tehtävää.
Kiireellisiä tehtäviä on viikonloppuina enemmän kuin keskellä viikkoa.
Voisi myös kuvitella, että kiireettömään kuljetukseen menossa oleva tyhjä ambulanssi voidaan ohjata kiireelliseen tehtävään, jos sellainen ilmenee ambulanssin lähistöllä. Vaste voi siis myös nopeutua.
Jos kiireettömän tehtävän keston odotusarvo vaikka tunnin, kiireetön ajoneuvo vapautuu odotusarvoisesti 60/n minuutin välein, missä n on kiireettömiin osallistuvien lukumäärä. Jos seudulla on vaikka 100 ambulanssia ja max 20 tekee kiireettömiä ajoja, jos tarvitaan poikkeuksellisesti yli 80 ambulanssia, kolmen minuutin päästä 81. ambulanssi on matkalla ambulanssijonoon tapahtumapaikalle. Normaliolosuhteissa hälytystehtävissä on kuitenkin vain vaikka 5–15 ambulanssia kerrallaan ja toisaalta seudulla pitää olla ne 100 varalla.
Kyse ei ole siitä, että ainoa päivystävä lanssi ajelisi jossain tunnin päässä.
Jos kiireettömiä henkilökuljetuksia ei ole koko ajan, tyhjänä olevia ambulansseja kannattaisi käyttää lisäksi esim. tavarakuljetuksiin. Näin ne olisivat koko ajan liikkeessä eri puolilla toiminta-aluetta, jolloin kiireellisen tehtävän läheltä voisi todennäköisesti löytyä auto, joka pääsee nopeasti paikalle 😉
> hyväksytään se, että nämä yhtiöt voivat
> vuokrata pelastuslaitoksen kalustoa
> marginaalikustannusten hintaan.
Mielestäni näiden yhtiöiden on voitava vuokrata kalustoa siihen hintaan ja samoilla ehdoilla, millä KUKA TAHANSA ulkopuolinen voi sitä vuokrata.
Kyllä tuo kilpailu nyt ylittää kaiken järjenkäytön. Siinä autossa pitäisi kuitenkin koko ajan olla pelastuslaitoksen henkilökuntaa mukana, jos kalustoa äkisti tarvittaisiinkin hälytysajoon. Kilpailun tarkoituksena on tuottaa taloudellisempia ratkaisuja, ei kalliimpia.
Yksi aikamme älyttömyyksistä on, että kilpailusta ja kilpailuttamisesta on tehty hyve. Usein jopa ainoa ja kaiken muun ohittava hyve. Kilpailun vapaus ja tasapuolisuus ohittaa kaikki muut arvot.
Kannattaisi muistaa, että ei kilpailulla ole itseisarvoa. Se on vain väline muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Eikö markkinatalouteenkin voisi mahduttaa mukaan ripauksen tervettä järkeä?
Itse asiasta: yhteiskunnan kannalta olisi varmasti järkevää, jos julkista omaisuutta voisi käyttää varsinaisen käyttötarkoituksensa ulkopuolella, jos siihen on järkevä mahdollisuus.
Tietysti pitäen huolta siitä, että esimerkiksi varsinaiset hälytysajot eivät tästä toiminnasta kärsi. Ja siitä, ettei tämä oheistoiminta rupea kasvamaan luonnollista kokoaan suuremmaksi.
Erinomainen idea! Tätähän voisi laajentaa vaikka miten.
Paloautot voisivat kierellä pesemässä autoja ja julkisivuja, palokunnan säiliöautot voisivat kastella puistoja tai jäädyttää luisteluratoja. Lääkäriambulanssit ja helikopterit voisivat oikean tikkauksen puutteessa hajoittaa korkean tason ja nopean palvelun vaatteiden korjausta. Hälyytyskeskuksissa voitaisiin pyörittää ruuhkien tasaamiseksi ennustaja- ja pornopuhelinlinjoja…
Entäpä sitten puolustusvoimat! Kun ei ole sota, niin kalustohan olisi hyvinkin hyödynnettävissä kaikkeen tarpeelliseen. Esim. suuret arvokuljetukset voisi hoitaa Leo 2:lla (ryöstäpäs se!), kuorma-autoja riittää aivan vaikka millä mitalla rahtikuljetusten hoitoon, kulkejetuskoneet voisivat hoitaa kannattamattomia reittejä pienille kentille, elämyspurjehduksia ohjusveneillä saaristossa jne. Tässäkin olisi hyötynä se, että jos hybridisotaa käyvät vihreät miehet alkavat putkahdella sinne sun tänne, niin kaikella todennäköisyydellä lähistöltä löytyy vähintään peltoa kyntävä Pasi!
Ja sitten vielä kansanedustajat, kunnanvaltuutetut ja muut? Aikaa tuhlaantuu pitkien jaaritusten kuunteluun vaikka samalla voisi tehdä jotain hyödyllistäkin siinä sivussa — kuten vaikka kirjekuorien täyttöä ja patalappujen virkkausta.
Mahdollisuudet ovat tosiaankin lähes rajattomat! Jos tällä ei saada kestävyysvajetta kurottua puoleenväliin tai pidemmällekin, niin johan on kumma.
Vaikka hälytystehtävät ovat periaatteessa satunnaistapahtumia niin niiden ajallisella jakaumallan on sääntöjä esim vuorokaudessa, viikossa , kuukaudessa ja vuoden aikana hälytysten määrä vaihtelee suuresti ajan funktiona
Hälytystehtävät mitoitetaan ajallisen kiiretunnin-tuntien mukaan eli lähes huipun mukaan.
Kun hälytysmäärillä on ennustettavuutta ja vaihtelu suurta niin noita huippukuorman-ennustetun kuorman välistä kapasiteettieroa voidaan hyödyntää muuhun toimintaan
Suuronnettomuuteen ei varustauduta valtavilla resurssivarauksilla kuin poikkeustapauksissa.
Varautuminen suuronnettomuuksiin tarkoittaa suunnitelmaa , jonka mukaan normaalitoiminta keskeytetään vapaavuorolla olevat kutsutaan töihin, naapurialueiden resurssien kutsutaan pelastustehtäviin, vapaaehtoiset liitetään ja ohikulkijat pakotetaan pelastusorganisaatioon
Toki. Vaan onpa tällaisen “terveen järjen” etsintä osoittautunut jokseenkin yhtä visaiseksi kuin viisasten kiven metsästys:
The economic calculation problem
Kieltämättä terve järki on harmillisen rajallinen luonnonvara.
Mitä tulee Hayekiin ja ylipäätään keskusteluun suunnitelmatalouden, säännöstelemättömän markkinatalouden ja niiden välimuotojen mahdollisesta paremmuudesta, on se aiheena loputon.
Valtaosa meistä taitaa nykyisin lähteä siitä, että antaa markkinoiden kaikessa tehokkuudessaan toimia siellä, minne ne sopivat. On kuitenkin vaikea nähdä täysin avoimen markkinatalouden siunauksellisuutta. Se on hyvä renki, mutta isännäksi harva sitä päästäisi, joten jonkintasoista ohjaamista ja sääntelyä se tarvitsee.
Tästä viestittelystä käy hyvin ilmi, että hyvin harvalla on mitään käsitystä nykytilasta.
Veikkaan, että mistä tahansa päin suomea pääkaupunkiseudun tilannetta tarkastellessa pääkaupunkiseudun tilanne aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Se, että hussin alueella on asiat ryssitty ei tarkoita sitä, että se olisi normi koko suomessa. Asiat voi tehdä järkevämminkin. Oikein hyvä mallikin löytyy, mutta en halua luoda vastakkainasettelua. Voitte sieltä pks:lta katsoa mihin suuntaan tahansa ja näette järkevämpää ja parempaa toimintaa.
Sairaanhoidon mummokuljetukset siis ovat se markkina, jonka hyödyntämisen estäminen yksityisiltä yrityksiltä on huutava vääryyys?
Kauppalehden kirjoitus heijastelee sitä kieroutunutta maailmankuvaa, että pyhin asia maailmassa on yksityisen yrityksen oikeus repiä voittoa kaikesta mahdollisesta. On kuin nämä tyypit harjoittaisivat uskontoa, jonka mukaan paratiisissa oli aluksi yhtiö, jota sitten tulivat häiriköimään kansalaiset, demokratia, luonto…
Tämän kieroutuneen maailmankuvan mukaan kaikki on potentiaalista markkinaa, joka vain odottaa riistäjäkapitalistia vetämään voitot välistä. Vettä on yritetty kaupallistaa. Eliöiden perimä on jo osittain luovutettu yhtiöiden omaisuudeksi. Sähköverkot ja muut luonnolliset monopolit on alistettu yksityisten yritysten riistettäväksi. Katsastustoiminta on yksityistetty liikenneturvallisuuden kustannuksella. Kansallista metsä‑, maa-ja vesiomaisuutta ollaan kovaa vauhtia yksityistämässä. Sote-palvelujen herkullinen markkina ollaan luovuttamassa haaskalintujen käyttöön. Yle halutaan tuhota, koska Ylekin on “markkinahäirikkö”. Kapitalistien hallitus, tuo sivistyksen airut, määrittelee Ylen tehtäväksi kaupallisen median menestymisen mahdollistamisen. (Anu Koivusen hieno kirjoitus Ylestä: blogit.apu.fi/sananvoimalla/anu-koivunen-yle-olemme-me )
Mitä yksityistettäisiin seuraavaksi? Olisi tarjolla koulutusmarkkinaa, poliisitoimimarkkinaa, vankilamarkkinaa, oikeuslaitosmarkkinaa, armeijamarkkinaa, palokuntamarkkinaa jne. Hei, meidän hengitysilmaamme ei ole vielä kaupallistettu! Julkiset tiet voitaisiin myydä yksityisille rahastettavaksi. Kauppalehti voisi seuraavaksi närkästyä vaikka näistä kohteista.
Kaikki poliitikot vasemmistoa myöten on aivopesty ajattelemaan ensin yksityisen omistuksen etua. Nöyrästi pahoitellaan kilpailuneutraliteetin puutetta ja konkurssisuojaa julkisesti omistettujen toimijoiden kohdalla ja kiireesti luvataan korjata asia. Aina ensin tulee yksityisesti omistettujen yhtiöiden etu ja jossain kaukana perässä sitten sellaiset asiat, kuin ihmisoikeudet, kansalaisten hyvinvointi, ympäristönsuojelu ja yhteiskunnan kokonaisetu.
Julkiset toimijat/laitokset/yhtiöt olemme me. Ne ovat kansalaisten yhteistä omaisuutta. Myös niiden kansalaisten, jotka ovat yksityisten yhtiöiden omistajia ja työntekijöitä. Länsimaisissa demokratioissa julkiset toimijat ovat yhteisessä kontrollissa. Niillä kuuluukin olla etuoikeuksia. Se ei ole mikään vääryys.
Pitää lopettaa puheet julkisista toimijoista markkinahäirikköinä. Puhutaan vaihteeksi yhteiskuntahäiriköistä, joita ovat kiilusilmäiset kapitalistit jotka hysteerisesti haluavat yksityistää kaiken mahdollisen maan päällä.
Kaikkea ei pidä yksityistää. Kaikkea ei pidä myöskään sosialisoida. Molemmat ääripäät ovat huonoja vaihtoehtoja. Meillä oli vielä vähän aikaa sitten voimassa se kaikkein paras vaihtoehto eli sekatalous/puitetalous. Kapitalisteille nikkaroidaan aitauksia, joiden sisällä voivat melskata kuten haluavat, mutta viimeisen sanan sanoo valtio eli me kansalaiset. Tietyt alat pitää ehdottomasti olla julkisen toimijan hallussa. Joillekin aloille taas julkisen puolen ei tarvitse sekaantua, vaan yksityisiä yrityksiä paimennetaan laeilla ja valvonnalla. Näin homma toimii yhteiskunnan kokonaisedun kannalta parhaalla tavalla. Sekin on täysin legitiimiä taloudellista toimintaa, että joissakin tapauksissa raha ei koskaan kierrä yksityisen yrityksen tilin kautta!