Pyöräilybloggausta Travemünde-Pariisi:
Tiistai 25.6., Dammen — Münster
Ulkona oli sen verran kylmä, että viivyttelin lähtöä, mutta ei sää siitä lämmennyt. Tuuli puhalsi pikemminkin sivulta — niin pitkin, siksi käännyin etelään — ja oli huomattavasti hiljempi. Mutta oli aika vilposta. Puolelta päivin tulin Osnabrückeen, johon olin haaveillut ehtiväni eilen. Ihan kiva kaupunki. Päätin pitää pienen tauon ja menin ensimmäisdeen baariin pikkupalalle. Sieltä ei saanut kuin jäätelöä, mikä ei palelemiseen paljon auttanut.
Menin vielä kirjastoon päivittämään blogiani, koska en osannut tehdä sitä iPadilta. En saa kopioiduksi tekstiä iPadiltä blogiin. Joudun lähettämään sen itselleni sähköpostina ja liittämään blogiin jssain oikean tietokoneen äärellä. Internetyhteys maksoi kirjastossa euron/ 24 minuuttia ja vessa 20 senttiä.
Kirjastossa ollessa alkoi sataa, joten jouduin työntämään lisää rahaa internetautomaattiin. Sade taukosi ja pakotin itseni lähtemään.
Oli aivan järkyttävän kylmä. Jos flunssa johtuisi palelemisesta, saisin kuolemantaudin. Olen varustautunut aivan väärin. Täällä on kymmenen astetta normaalia kylmempää. Pahinta on, että sää vain jäähtyy. Torstaiksi on ennustettu päivälämpötilaksi kymmentä astetta! Poljen kohti etelää, minkä kerkeän.
Iltapäivästä kaikki helpottui. Sateen vaara väistyi, jopa aurinko pilkisti (IHANA LÄMPÖ!). Tuuli tyyntyi ja asfaltti muuttui sileäksi. Ajaminen tuntui taas nautinnolta ja vauhti nousi ihan hyväksi. Päivämatka jäi 95 kilometriin, vaikka olin varautunt 120:een. Saan polkea kaikki päivät täysipainoisesti ehtiäkseni keskiviikkona perille. Tai sitten pitää oikaista ja jättää Moselin laakso väliin.
Valitsin yöpymispaikaksi Münsterin. Kaupunkiin sisään ajaessani pyöräilijä huomautti minulle, että Saksassa maksaa 50 euroa, jos poliisi näkee kuulokkeet pyöräilijän korvilla. Olen tähän asti kuunnellut musiikkia kuulokkeilla, joiden läpi kyllä kuulee liikenteen äänet. Täytynee pohtia, olenko kuullutkaan moisesta laista.
Kävin syömässä erikoisessa ultramodernissa italialaisessa ravintolassa, jossa sisään tullessa sai muovikortin. Sitä vilautettiin, kun haettiin ruokaa tai juomaa baarissta/pastatiskiltä/salaattitiskiltä ja maksettiin lähtiessä. Sujuisi paremmin, ellei olisi niin suosittu, että tiskeillä joutuu odottamaan.
Tupa oli melkein täynnä. Asiakkaiden mediaani-ikä oli noin 22 vuotta, enkä iPadia näpytellessäni ollut mikään poikkeus, paitsi siis iän puolesta.
Münsterissä oli valtavasti pyöräilijöitä. Keskustassa heitä näki joka silmäyksellä kymmenen kertaa enemmän kuin autoja — autojen maailma alkoi keskustan ulkopuolella. Kaupungin halkaisi viisi metriä leveä pyöräilyn valtaväylä, jossa satunnaisesti valitsemani minuutin aikana ajoi 18 pyöräilijää.
Näin suuri pyöräilijöiden määrä tuottaa jo parkkiongelman. Kävelykatu oli yhtä pysäköityjen pyörien röykkiötä.
Se ultramoderni ketju on Helsingissäkin, Vapiano. Vastaava kopio S‑ryhmältä on Bravuria.
Tämähän on mielikuva, jota osuuskauppa haluaa luoda: että ovat kopioineet trendikkään eurooppalaisen ravintolaketjun — mutta “kopiossa” saa boonusta ja asiakasomistajaetuja.
Ilmeisesti kopioinnissa on jotain mennyt pieleen, sillä asiakastyytyväisyyttä ei oikein ole onnistuttu kopioimaan eikä ainakaan säilyttämään:
http://eat.fi/helsinki/vapiano1
vs
http://eat.fi/fi/helsinki/bravuria
Itsellä paikka on vielä testaamatta, sillä mieluummin sitä kärsii vähän nälkää ja janoa kuin kantaa euroja osuuskauppaan. Onneksi Helsingissä sentään on vielä vaihtoehtoja mutta maakunnissa tilanne on monesti tosi kurja.