Bremen — Dammen

Pyöräily­blog­gaus­ta Travemünde-Pariisi:

Maanantai,  Bremen — Dammen

Sykemit­tari­ni oli lakan­nut toim­i­mas­ta. Ostin sen vyöhön uuden pat­terin ja taas toimii.

Val­itsin Bre­menistä ulos kohti lounas­ta pieniä teitä ja val­in­ta oli hyvä. Sain polkea liiken­teestä omatah­tis­es­ti, vaik­ka pakol­liset pyöräti­et hidas­ti­vatkin vauh­tia. Kaukaise­na tavoit­teenani oli Osnabrück, vaik­ka tiesin, että se on aika kaukana. Ensim­mäi­nen etap­pi­ni oli Harp­st­edt-nimi­nen kylä. (Miten se voi olla tääl­lä? Eikö harp­pisak­sa ollut idem­pänä?) Ostin jäätelön ja aioin jatkaa matkaa pienen kar­tan­luku­tauon jäl­keen. Alkoi sataa ja sen ver­ran paljon, etten kat­sonut voivani jatkaa. Olin varautunut sateeseen peri­aat­teel­la, minkä kesä kas­taa, sen se kuiv­aakin, mut­ta en ollut varautunut sateeseen 14 asteen läm­pöti­las­sa. Tässä läm­pöti­las­sa ei voi ajaa sateessa.

Lähiko­rt­telin kaik­ki rav­in­to­lat oli­vat kiin­ni, joten jouduin kor­vaa­maan lounaan jäätelöl­lä. Siinä palel­lessa jäätelö ei ollut kovin luon­te­va vai­h­toe­hto, mut­ta jäätelöbaarista ei muu­ta saanut. Ital­ialainen jäätelöbaari myi speget­ti­jäätelöä ja lasag­ne­jäätelöä ja kaikkia mah­dol­lisia ital­ialaisia ruokala­je­ja jäätelöstä puristettuna.

Tähän tärväy­tyi puoli­toista tun­tia, joten se Osnabrückista.

Sykemit­tari lopet­ti toim­imisen taas. Vika ei siis ollut patterissa.

Sade taukosi ja vas­tainen tuu­likin muut­tui kohtu­ullisem­mak­si, mut­ta ilta alkoi läh­estyä. Olisi ollut tur­val­lisem­paa hotellin löy­tymistä ajatellen jäädä Ste­in­fieldi­in, jos­sa oli mon­ta hotel­lia, mut­ta päätin ottaa riskin ja jatkaa vähän matkaa Dammeni­in, jos­sa sen­tään oli Nokian kart­to­jen mukaan kolme hotel­lia. Kyl­lä niihin johonkin mahtuisi.

Viimeinen etap­pi oli met­sä­taival, jos­sa oli ensin 80 metrin nousu ja sen jäl­keen riemukas lasku. Korkeuseroa noin 50 metriä.

Dammenis­sa ei ollut kuin yksi hotel­li. Yksi hotel­lik­si merk­i­ty­istä oli pelkkä pubi ja toinen taas oli merkit­ty kah­teen eri paikkaan. Se yksi kuitenkin oli ole­mas­sa, vähän kaupun­gin laidal­la ole­va met­sähotel­li, joka var­maankin eli luon­tomatkailul­la. Se met­säi­nen mäki siinä matkan var­rel­la oli sak­salaisille matkailun arvoinen ihme.

10 vastausta artikkeliin “Bremen — Dammen”

  1. Ikuinen suorit­ta­ja.… Relaa nyt het­ki ja mieti henkisiä/hengellisiä/filosofisia jut­skia matkallasi Taivaaseen. 

    Mitä väliä jol­lain sykemit­tar­il­la on? Tai että pääsee kymme­nen min­u­ut­tia aikaisem­min per­ille sen takia, että oli hyvä pyörätie/pientare. Mat­ka vaikut­taa kil­pau­rheilun selostuk­selta, vaik­ka sin­ul­la on LOMA

    Rauhoitu äijä! 🙂

  2. Kyl­lä sitä voi 14°C läm­pöti­las­sa voi sateessa ajaa ilman sade­vaatet­ta (tai ylipään­sä juuri mitään vaatet­ta). Mut­ta pitää ajaa todel­la kovaa, että pysyy lämpimänä. Mut­ta virk­istää kovasti.

    Mat­ka ete­nee sateessa kyl­lä nopeasti, mut­ta vauhti tap­paa jos ei ole hur­jas­sa kun­nos­sa. Itse tein saman virheen ker­ran, kun kuvit­telin ettei Kes­ki-Euroopas­sa ole kesäl­lä kylmää…onneksi olin hur­jas­sa kun­nos­sa. (köy­hänä en ratsin­ut sadekamppei­ta matkalta ostaa, vaik­ka ei ne olisi vauhti­in mitään vaikut­ta­neet, kun mukana oli muutenkin paljon tavaraa)

    Hom­ma pelaa niin että ajaes­sa ei päälle laite­ta juurikaan vaatet­ta, jot­ta vaat­teet säi­lyy kuiv­ana. Taukoa pitäessä ne kui­v­at vaat­teet ovat paljon tärkeämpiä. Taukoa pide­tään sateen­suo­jas­sa. Hom­ma ei toi­mi kovin hyvin jos sataa niin paljon ettei voi ajaa tarpeek­si lujaa, tai on liikaa hidasteita.

  3. No, pääa­sia lie­nee se, että syk­keessä löytyy! 🙂 

    Kaipa sen polkemisen tahdin voi suht. sopi­vak­si sovit­taa ilman mittare­itakin, ellei tavoit­teena ole ennä­tys­te­htailu nopeu­den tai päivä­matkan pitu­u­den osalta.

    1. Min­ul­la on ter­vey­delli­nen tarve kon­trol­loi­da syket­tä ja hidas­taa, jos se nousee liikaa. Mäk­iä pol­jet­taes­sa ajois­sa hidas­t­a­mi­nen myös edis­tää nopeaa per­illepääsyä. Kalorim­it­taus taas on mie­lenki­in­toista siinä mis­sä matkamit­tariksin. Ker­too päivä­matkan rasit­tavu­ud­es­ta paljon kilo­me­tre­jä enem­män, mäet ja vastatuuli.

  4. Itse ajan nyky­isin ilman mittare­i­ta kom­pas­sia luku­unot­ta­mat­ta (lähin­nä kos­ka en ole jak­sanut asen­taa mit­taria) mut­ta ymmär­rän kyl­lä niiden käytön. Suun­nis­tus­takin aut­taa jos on tark­ka kuva kul­je­tus­ta matkasta.

    Sykemit­tari on muuten var­masti paljon parem­pi apu­vä­line pitkässä matkapyöräilyssä kuin nopeusmit­tari, nopeusmit­tar­il­la saa hel­posti aivan väärän kuvan eten­e­mis­es­tä, kos­ka se ei ero­ta esim väsymisen ja mäkien tai tuulien aiheut­tamia nopeu­den muu­tok­sia toisistaan.

  5. Reit­tisi näyt­täisi ainakin sivua­van Muen­sterin kaupunkia, joka on siis Sak­san epävi­ralli­nen pyöräi­lypääkaupun­ki. Olisi mie­lenki­in­toista kuul­la kokemuksiasi/mielipiteesi siitä, miten siel­lä on pyöräilyasi­at hoidettu.

  6. Sel­l­ainen “kil­pa­pyöräil­i­jä­malli­nen” tar­raki­in­nit­teinen sade­tak­ki kan­nat­taisi han­kkia lähim­mästä puöräli­ik­keestä. Val­it­see vielä reilunkokoisen ja ehdot­tomasti kirku­vankeltaisen niin muutkin tiel­läli­ikku­jat näkevät sin­ut sut­tuke­lis­sä. En koskaan lähde fil­lari­matkalle ilman sitä. Kylmän kelin sattues­sa se on myös lois­ta­va läm­mön lähde. Viime kesäku­un kylmis­sä en tain­nut ajaa metriäkään ilman sadetakkia. 

    Oden reis­sut on tosi­aankin vähän suori­tushenkisiä — tai sit­ten doku­men­toin­ti vääristää asioiden todel­lista tilaa. Toisaal­ta siihen on jo tot­tunut kun näitä reis­su­ja on tul­lut seu­rat­tua jo use­ampi vuosi. Kukin ete­nee tyylillään.

  7. Kateek­si käy!
    Jos löy­tyis kaveri, jon­ka kanssa lähtisi, niin heti jär­jestäisin elämäni uud­estaan, että voisin pyöräil­lä maailmalla!

    Viisas­ta vauh­tia ja nau­ti maisemista ja tunnelmista!

  8. Eli­na käs­ki rela­ta. Osmo­han on tilas­toti­eteil­i­jä ja vaatii dataa omien tun­te­muk­sien­sa lisäksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.