EVAn raportissa valitetaan minusta aiheellisesti kaavoituksen hitaudesta. Kuinka nopeasti virkakoneisto saa kaavan aikaan on täysin ennakoimatonta, mutta yksinkertaisenkin muutoksen tekeminen voi joskus kestää kauan aivan vain jonoon joutumisen takia. Itse jouduin puuttumaan yksittäiseen kaavaan, jossa toimistotalon käyttötarkoituksen muutos asuintaloksi kesti pari vuotta, kun arkkitehdillä oli muita kiireitä. Sinä aikana kallis talo seisoi tyhjänä. Minun on vaikea ymmärtää, miten yhden kirjaimen muuttaminen kaavassa voi kestää niin kauan. Toki siinä piti hyväksyä muutospiirustukset ja sitten on tietysti se pysäköinti.
Kaupunkisuunnittelulautakunta ei nykykäytäntöjen tai tapojen puitteissa voi asiaan puuttua viraston toimintaan. Me käsittelemme vain valmiita esityksiä. Joko viraston pitää sujuvoittaa toimintaansa – mihin uskon se johdolla olevan aitoa halua – tai meidän pitäisi ryhtyä myös viraston ulkoiseksi hallitukseksi, mihin tehtävään meitä ei kyllä ole valittu eikä osaamisemme siihen viittaa. Jos ulkopuolista sparraajaa tarvitaan, tehtävä kuuluisi apulaiskaupunginjohtajalle. Mutta turhaa viivyttelyä ei pitäisi hyväksyä.
Sen sijaan en voi hyväksyä raportissa esitettyä väitettä, että uusien asuinalueiden suunnittelua edeltää liian suuri määrä selvityksiä. Uusi asuinalue maksaa yleensä miljardin tai pari. Kannattaa tehdä huolella, ettei tule sutta ja sekundaa. Voi vaikka aloittaa vähän aikaisemmin.
Valitusoikeutta kaavojen hidastajana harmiteltiin myös.
Esimerkiksi raportissa otettiin töölöläinen valittaja, joka valitti Kalasataman kaavasta sillä perusteella, että voi olla, että tornitaloille myönnettäisiin rakennuslupa, joka ei täyttäisi kohtuullista paloturvallisuutta. Valitus oli tietysti täysin perusteeton, koska rakennusluvasta valitetaan rakennuslupavaiheessa eikä ennakoiden, mutta tällä hanke viivästyy ehkä vuodella. Hallinto-oikeuden pitäisi selvitä tällaisesta viikossa. Nyt siihen meni muutama kuukausi ja lisää menee siihen, että KHO harkitsee valituslupaa, jota se varmaankaan ei tule antamaan. Koska valittaja on lehdessä julkistanut, että hänen tarkoituksensa on keinolla millä hyvänsä estää tornit, joista hän nyt vaan ei pidä, on oletettavissa, että valitus tulee myös rakennusluvasta. Monen miljardin euron projekti viipyy. Tällainen on valitusoikeuden väärinkäyttöä ja se vaarantaa koko oikeuden olemassaolon.
Raportissa esitetään, että valituksen voisi tehdä vain, jos on kuulemisvaiheessa tehnyt kirjallisen muistutuksen. En tiedä auttaisiko tämä ja voi olla, että joskus se taas olisi kohtuutonta, koska tieto jostain uudesta hankkeesta saavuttaa ihmiset usein vasta, kun siitä on kerrottu lehdissä. Toisaalta, jos oikeasti aikoo sisältöön vaikuttaa, pitäisi tehdä muistutus ja kun siihen on vastattu, mahdollinen oikeuskäsittelykin sujuisi sutjakammin. Ei tuo EVAn vaatimus ihan järjetön ole.
Sen sijaan hallinto-oikeuksien pitäisi muuttaa rutiineitaan. Nyt kaikki asiat, isot ja pienet, pannaan jonoon. Jos väliin tulee monta hankalaa asiaa, yksinkertainen asia odottaa kuukausitolkulla. Jarrutusmielessä tehtävien valitusten määrä vähenisi, jos täysin perusteettomat valitukset käsiteltäisiin heti alta pois. Ne pitäisi siis lajitella tulovaiheessa. Tähän voisi käyttää vaikka maanantaiaamut.
Valitusoikeudesta ei voi luopua, koska silloin valtuusto voisi tehdä täysin laittomia päätöksiä tahallaan ja tietoisesti.
Lakimiehille ei kai koskaan ole ollut taloudellisesti edullista asioiden nopea hoitaminen, liksat tulee joko tehdyiltä tunneilta tai kuukausipalkkoina. Näin ollen tuskin mitään nopeuden työkulttuuriakaan on missään lakiorganisaatiossa ollut olemassa, koskaan, joten eivät ne muuta työtapojaan jos ei niillä ole jotain lakiperustetta tehdä niin.
Nähdäkseni ainut tapa on valitusoikeuden rajoittaminen jollain tavalla. Riippumaton oikeuslaitos hoitaa asioita omalla riippumattomalla vauhdillaan, siinä ei kansalaismielipide tai taloudelliset näkökohdat paljon paina.
Kuntakoon kasvaessa yksittäiset valittajat pääsevät valittamaan yhä kauempana olevista kaavoista. Ehdottaisin että kaavasta voi valittaa vain jos asuu kaavan vaikutus-alueella.
Tästä voidaan tietysti huomattua että “entä jos joku kauempana asuva huomaa virheen kaavassa?” Tilannehan on jo tämä, ei nyttenkään leppävaarassa asuva voi valittaa kalasataman kaavasta. Jostain syystä tööläläinen saa kuitenkin.
Jos vaikutusalueen ulkopuolella asuva haluaa tehdä valituksen, se onnistuu toki edelleen — hänen tarvitsee vain löytää joku joka asuu vaikutusalueella, jonka saa vakuutettua valituksen tarpeellisuudesta. Ihan hyvä kynnys estämään turhia valituksia mielestäni.
Yleisen paheksunnan hengessä totean vaan että mielipiteen ilmaisu on yksi asia ja laillisuusvalvonta toinen. On erinomaisen tärkeää että laittomuuksiin puututaan valituksilla, ja erinomaisin väärin että laittomuuksia keksitään, kun tosiassa ei pidetä päätöksestä. Joku suodatin näihin pitää keksiä.
Ihmettelen vähän raportin suhtautumista kuntien välisiin eroihin.
Kunnallinen itsehallinto on katsottu niin tärkeäksi, että se on kirjattu perustuslakiin. Itsehallintohan nimenomaan tarkoittaa, että kunta saa järjestää asiat haluamallaan tavalla, esimerkiksi kaavoittaa eri tavoin kuin muut. Ei ole mitenkään mahdollista samaan aikaan antaa kunnille vapautta toimia haluamallaan tavalla, ja vaatia toiminnan lopputuloksen olevan eri kunnissa sama.
Nopea käsittelyhän se auttaisi. Jos valitukset on viikossa taputeltu niin eipä sillä paljoa vaikutusta ole.
Valituskierteelle tulee tehdä jotain, se on menyt överiksi. Huonoa lainsäädäntöä hyväksikäyttävät mm. ekofasistit tällä hetkellä ja jarruttavat kehitystä ihan jarruttamisen ilosta. 🙁 Ei kai Itäväylän pään valituksiakaan, jotka maksavat kohtuu paljon yhteikunnalle, voi muuksi sanoa kuin kiusanteoksi? 😉
Iso ongelma on siinä, että usein hankkeita on jo vuosia valmisteltu, selvitetty ja tehty erinäisiä enemmän tai vähemmän sitovia sopimuksia, jotka edellyttävät hankkeen toteuttamista. Sitten kun hanke tuodaan julkisuuteen, kansalaisvaikuttamiselle ei enää ole todellisuudessa mitään sijaa. Ainoaksi keinoksi osoittaa mieltään jää valitusten tehtaileminen. Kuten tpyyluoma totesi, tämä on aivan väärin ja vastoin sitä mihin valitukset on tarkoitettu, mutta kyllä valmistelusta pitäisi saada läpinäkyvämpää ja tiedottaa paremmin.
Keskustelu yleisön kanssa käydään väärään aikaan.
Mahdoton yhtälö ylipäätänsä ratkaistavaksi, yleisöä ja valtaosaa politikkoja koko kaava kiinnostaa vasta asemakaavatasolla.
Asiat muuttuvat konkreettisiksi ja siihen tartutaan vaikka aiemmilla kaavatasoilla aiheeseen ei ole ollut vähäisintäkään mielenkiintoa. Päinvastoin odotellaan että oman asunnon hinta nousee tulee kauppa ja uimahalli..
On kiva vastustaa jotakin kokonaisuuden kannalta vähäpätöistä yksityiskohtaa perehtymättä koko suunnitelman ideaan ja talouteen. Olisikin ikävää otta vastuu konaisuuden realiteeteistä kivempi vain toivoa ja vaatia. Lopputuloksena on että metroaseman läheisyyteen ei saa rakentaa kerrostaloja kun läheisellä pellolla rivitalossa asuvat kuntalaiset eivät asiasta pidä. Samalla vain unohtuu että koko ympäristö muuttuu nykyisestään niin paljon että sillä onko onko taloissa 16, 12 tai 8 kerrosta ei ole mitään merkitystä. Päinvastoin korkeampi voisi mahtua pienemmälle pläntille ja olisi tilaa puistoille.
Voisiko järjestelmää ja kuulemista parantaa siten että keskusteluun otetaan mukaan tulevat asukkaat niiltähän sitä pitäisi kysyä miten haluat asua.
Virastot ovat Tsaarin ajalta ja niiden jäykkä omapäinen toiminta palvelee vain viraston omaa henkilökuntaa, ei hakijaa eli veronmaksajaa. Virkamiesten hitaus johtuu siis vain siitä, että prosessista halutaan tahallaan tehdä pitkä. Sehän työllistää tätä isoa turhaa joukkoa. Voit tehdä tyhmästä päätöksestä oikaisupyynnön, joka hylätään lautakunnassa, josta voit tehdä valituksen joka käsitellään hallinto-oikeudessa. Luvan hakijaa tyydyttävää päätöstä ei tule koskaan, koska koko koneisto toimii vain omia päämääriä tavoitellen.
Itseäni ihmetyttää se, että hakija ei saa sitä mitä haluaa, vaan hänelle annetaan jotain täysin ufoa, mitä hän ei halua mutta virkamies haluaa. Vedotaan kaikenkarvaisiin säädöksiin, vaikka niitä säädöksiä olisi mahdollista tulkita myös hakijan kannalta. Kukaan ei valvo hakijan etua, mutta virkakoneiston etu on suuri ja monipäinen. Valta on vaan kasvanut virastoissa ja esittelijät kirjaavat omia ahtaita näkemyksiään, sen sijaan että he ymmärtäisivät olevansa kansalaisten palvelijoita.
Olen ihmetellyt myös paloturvallisuusmääräyksiä, joilla estetään monet hankkeet. Mahdollisten katastrofien riskien ennalta ehkäisemiseksi kaikki varmuuden vuoksi kielletään, vaikka todelliset vanhingot yleensä ovat aivan jotain muuta kuin mitä säädöksissä on kuvailtu. Elämää rajoitetaan mieluummin kuin luodaan ihmisille heidän tarpeitaan vastaavia rakenteellisia ratkaisuja.
Virastoissa olisi kirveelle töitä. Niistä pitäisi karsia henkilökuntaa ja niissä pitäisi toimia neutraaleita kansalaisten asioiden palvelijoita. Nyt kaikki päätökset ovat muutaman jääräpäisen virkamiehen rustaamia, eikä heidän laatimiaan lupia voi muuksi muuttaa. Samassa veneessä ovat myös arkkitehdit, jotka ovat kytkyksissä virastoihin.
Nimimerkillä ´kokemusta on´.
Voisiko noiden valitusten käsittelylle hakea mallia USA:sta? Siellä saadaan (ainakin viihdeteollisuuden antaman kuvan mukaan) kuolemaan tuomituille kovalla vauhdilla vastauksia viimeisiin valituksiin. Ao. oikeudet päivystävät ajankohtina, jolloin asia on relevantti ja päättävät sittne nopeasti.
Sama sovellettuna näihin rakennushankkeisiin tarkoittaisi sitä, että suurten hankkeiden (kuten Kalasatama, Jätkäsaari, Kruunuvuorenranta, jne.) keskeisinä päivinä (eli kun valitusaika menee umpeen) ao. oikeus olisi varannut valmiiksi resursseja katsoa koko pino kerralla läpi ja hylätä kaikki aiheettomat nopeasti. Jos mukana on joitain aiheellisia, niin sitten palataan normaaliin aikatauluun.
joku raja pitäisi laittaa että esim asuinrakennusten tai asumiseen tarkoitettujen kaupunginosien kaavoista saisi valittaa vain rajanaapurit tai korkeintaan 500 m päässä asuvat. Siitä huolimatta että rakennuksella olisi korkeutta niin että näköalat muuttuvat kilometrien päässä asuvilla. Teolllisuus ja vastaavat joiden vaikutus on drastisempi ovat sitten eri juttu niistä pitää saada valittaa myös muut.
Hjalliksen hallista valitti joku turkulainen. Kisat haluttiin kuitenkin Helsinkiin. Pikakäsittely valitukselle ja rakennusvalvonta salli esirakentamisen poikkeuksellisen sujuvasti. Eikä varmasti ollut virkamiesten tahtoma asia, poliitikot taustajoukkoineen käyttivät valtaansa, tahdosta kiinni koko asia. Yksittäinen poliitikko ei saa kaavoja vahvaksi ja asiallisiksi kun 80 % lautakuntien jäsenistä sortuu kyläpolikointiin.
Ei olekaan: kaikki ovat liian isoja.
Teollisuuskadun varrella on näitä uusia taloja. Siellä on yksi talo jätetty rakentamatta valmiiksi, vaikka ympäröivät talot ovat valmiita. Sen kontin sieltä katolta voi poistaa heti ja julkisivun eristysvillalaattojen peittämän seinän voisi verhota.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, autoliikenteen jatkuva lisääntyminen on kuitenkin melkoisen typerää.
Esikaupunkialueilla lapsiperheiden on käytännössä pakko kulkea työmatkat autoilla (päiväkodit auki 7.30–17). Tähän vielä iltaliikenne päälle kaupat ja harrastuspaikat on kuin haulikolla ammuttu.
Väestömäärä huomioiden yksittäiselle perheelle mahdollinen kestävän kehityksen mukainen asuminen ei ratkaise kokonaisuutta volyymit on vain niin suuret.
“Me käsittelemme vain valmiita esityksiä. Joko viraston pitää sujuvoittaa toimintaansa – mihin uskon se johdolla olevan aitoa halua – tai meidän pitäisi ryhtyä myös viraston ulkoiseksi hallitukseksi, mihin tehtävään meitä ei kyllä ole valittu eikä osaamisemme siihen viittaa. ”
Tuossa hallituksen puutteessa on kyllä vahva pointti, virkamiehet kun esittelevät sellaisia ehdotuksia jotka uskovat menevän politikoilta läpi. Jos ei tiedä tahtotilaa esittelijä alkaa liiaksi varmistelemaan ja käytännön tasolla miettivät miten edellisessä vastaavassa kävi.
Oletteko koskaan miettineet että täydennysrakentamiselle, postimerkkikaavoille ja käyttötarkoituksen muutoksille voisi pyytää virastoa valmistelemaan periaatteet ja strategian.
Ohjelmasta voisi nostaa painopistealueita erikseen seurattavaksi, vähän kuin ullakkorakentaminen keskustassa.
Esimerkkinä Pitäjänmäki jossaq toimistojen omistajat ovat varmoja siitä että koskaan ei kysyntä kohoa riittävälle tasolle ja haluaisivat muuttaa asunnoiksi.
Mikä olisi tuon alueen suhteen kaupungin ja kokonaisuuden kannalta järkevää. Luulisi että PKS alueen määräaikaista poikkeuslakia kuntien itsehallinnon kasvattamisesta voisia tässä asiassa jotenkin soveltaa ja muuttaa toimistoja asunnoiksi jos se on Hgin edun mukaista.
Nyt ulkopuolisesta näyttää että tilanne on fifty-sixty sen suhteen lähteekö muutokset etenemään, paine on ainakin kova. Eikö valta ja vastuu kannattaisi ottaa virkamiehiltä lautakunnalle.
Poliittinen ohjaus ja kansalaisvaikuttaminen tulevat kieltämättä väärässä vaiheessa, ellei vastaava kaupunginjohtaja ole erinomaisen hyvin perillä poliittisten ryhmien toiveista ja kansalaismielipiteestä ja samalla hyvin sisällä valmistelutyössä. Näyttää olevan liikaa vaadittu.
Olisiko ratkaisuksi, että kun kaavamuutos kaupungin kehitystarpeen tai ulkopuolisen tahon (hotelliyrittäjä Jätkäsaareen) tulee tarpeelliseksi, tuotaisiin asia jo luonnosteluvaiheessa kaupunkisuunnittelulautakuntaan lähetekeskusteluun. Tällöin poliittiset ryhmät voisivat antaa ohjeistuksensa, mitä suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon. Sen jälkeen tehtäisiin virastossa (mahdollisen yksityisen rakennuttajan kanssa) tarkempi kaavamuutostyö, joka tuotaisiin sitten pääkäsittelyyn KSL:an.
Valitukset pitäisi käsitellä nopeasti, se on selvä. Jos nopea valitusten karsinta ja käsittely (max 4 viikkoa) olisi odotettavissa, ei turhia — kiusan vuoksi — tehtyjä valituksia edes tulisi ja oikeuslaitoksen aikaa säästyisi. Nykyinen ajantuhlaus houkuttaa tekemään valituksia vain hidastamisen vuoksi.
ij
Juuri noin tornihotellin kanssa meneteltiin.
Ei tämä nyt mitenkään vaihtoehtoista ole. Auto ostetaan, jos siihen on varaa ja löytyy vapaata tietä, jolla sillä ajella. Jos autoliikennettä halutaan vähentää, pitää tehdä sellaisia teitä, joilla voi yksityisautoilla vähemmän ja vähemmän miellyttävästi ja pitää palvelut kävelymatkan päässä ja/tai julkisen liikenteen ulottuvissa. Tämä taas ei mitenkään liity siihen kuinka isoja taloja rakennetaan, mikäli ei omakotitaloista puhuta.
Matalaa peruslähiötä, jossa on viheralueitakin, voi helposti rakentaa siten, että satunnaisen keskuspisteen (ostarin, kaupan, palvelun, tms.) ympärillä on kilometrin säteellä on 10 000+ asukasta. Jos tällaisten lähiöiden välistä autoliikennettä ja pääasiallisen ostoskeskuksen sijaintia säännellään kaupunkisuunnittelulla oikein, niitä voidaan pakata lähekkäin ilman, että mikään niistä ryövää naapurilähiöiden asiakkaita, ja nämä eivät näivety siten, että palveluja tarvitsisi lähteä hakemaan muualta omalla autolla.
Kestävä kehitys Suomen tasolla ei voi olla sitä, että kaikki pakkautuvat asumaan Helsinkiin.
“Matalaa peruslähiötä, jossa on viheralueitakin, voi helposti rakentaa siten, että satunnaisen keskuspisteen (ostarin, kaupan, palvelun, tms.) ympärillä on kilometrin säteellä on 10 000+ asukasta.”
Eikös tuo tavoitetila ole Espoo.
Koululaisia kuskaillaan hajallaan olevissa harrastushalleissa, jotka vielä on yksityisellä vanhemmilta kerätyillä varoilla rakennettu .
Veroerot kun menee maakuntien viihtyisien pientalomattojen kaupunkeihin, jossa jokainen kuntalainen pääsee päiväsaikaan veroilla rakennettuuna jää- tai potkupallohalliin.
Työpaikatkaan harvoin löytyy Espoon lähiöistä, niihin on suhattava sillä autolla.
Ja joukkoliikenne ei kehity kun kaikilla on ne autot ja jos joku juna tai metro tulee ei asemalle saa rakentaa kun tulee liian tiivistä.
Ei. Espoo on kuin laihialaisten hernekeitto — sattumat ovat kaukana toisistaan — ja sitä paitsi rakennettu lähes pelkästään autoilun ehdoilla. Kaupungin sisällä toiseen ei pääse julkisilla, mutta motaria yksityisautoiluun kyllä löytyy. Sitä paitsi iso osa Espoota on omakotitontteja.
Kuvailemaani lähiötä voi rakentaa vieri viereen, kunhan pidetään huolta siitä, ettei niistä valu kaikki palvelut jonnekin aluekeskukseen vaan tehdään yksityisautoilu naapurilähiöön yhtä hankalaksi kuin jonnekin kauemmaksikin. Tällöin lähiön liikkeillä säilyy oma asiakaspohja.
“Tällöin lähiön liikkeillä säilyy oma asiakaspohja.”
Eikös tarkoitus ollut että ihmiset käy jossakin töissäkin ja sitten on ne harrastuksetkin.
Mistä näihin lähiöihin tulee niitä yrityksiä, toimitiloja on nytkin PKS alueella tyhjillään kun sijainti vaikuttaa vuokrattavuuteen niin vahvasti. Ihan mihin ilmansuuntaan harpilla 15–20 kilometriä ja alkaa tyhjäkäytön ongelmat toimistoissa.
Tässä kunnat ovat erityisesti halunneet kilpailua. Kilpailu tarkoittaa näännyttämistä ja paljon tyhjiä toimistoja.
Vaikka tämä on jo melko vanha teksti, kommentoin kuitenkin vielä, koska olen aistivinani jonkinlaista asenteellisuutta raportissa esimerkiksi nostettua henkilöä kohtaan. Ensinnäkin Kalasataman tornitaloista valittanut asuu käsittääkseni Punavuoressa eikä Töölössä ja toiseksi jäin miettimään, onko häneltä itseltään kysytty, vastustaako hän torneja vain, koska ei satu niistä pitämään vai onko tämä asenteellinen tulkinta. Puolustan kyseistä henkilöä, vaikka itse satun olemaan tornitalojen ystävä (pyörteisyyteen en voi ottaa kantaa, koska siitä en riittävästi tiedä).
Minua harmittaa myytti valittamisen helppoudesta. Kukaan valitusmenettelyyn käytännössä perehtynyt tuskin väittäisi sitä helpoksi.
Muutoksenhaku on jo itsessään vaikeaa, mutta sen haastavuutta lisäävät sekavat ohjeet, joista on mahdotonta päätellä, tarkoitetaanko niin vai näin. Ristiriitaisiin ohjeisiinkin pystyy sentään kysymään neuvoa vastaanottavalta taholta, mutta pitäisi olla selvännäkijä osatakseen pyytää lisätietoja jostakin, mistä ohjeissa ei ole mainittu. Esimerkiksi Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan muutoksen hakuohjeissa ei kerrottu, että mahdollinen kielteinen päätös maksaa 220 euroa.
En usko, että kukaan valittaa kaavoista turhaan, koska valittaminen on paitsi vaikeaa myös kallista. Sen sijaan, että syytettäisiin osallisia kaavoituksen jarruttamisesta, pitäisikin kiinnittää huomiota itse kaavoitusprosessiin. Asukkaiden turhautumista ruokkii, että asioita ei kaavoituksessa käsitellä niin kuin ne ovat, vaan niin kuin kaavoittaja sanoo niiden olevan.
Kun kaupunkisuunnittelua työkseen tekevät ja siitä päättävät keskustelevat asioista usein hyvinkin pienessä samanmielisten piirissä, voi syntyä harha omien näkemysten yleispätevyydestä. Muun muassa tämän riskin varalta on tärkeää säilyttää valitusoikeus mahdollisimman laajana.