Kumman kova haloo nousi Jan Vapaavuoren puheenvuorosta, jossa hän sanoi, että vakuuksien vaatimisesta Espanjan pankkien pääomittamisen yhteydessä on Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Oliko tässä jotain uutta ja yllättävää? Samanlaisia lausuntoja ovat muutkin esittäneet. Jokin syyhän siihen täytyy olla, ettei mikään muu maa katso aiheelliseksi vakuuksia vaatia.
Vakuuksien vaatimisesta on maininta hallitusohjelmassa. On selvää, että hallitusohjelmaa muutetaan vain siinä järjestyksessä, missä hallitusohjelmaa muutetaan. Mutta ei hallitusohjelma voi olla sellainen tabu, että siihen kuuluvia asioita ei voisi edes puheen tasolla kyseenalaistaa.
Lehdistön puheenvuorona Helsingin Sanomien moite Vapaavuorelle oli aika outo, kun poliittisen osaston esimies Marko Junkkari samassa artikkelissa toteaa, ettei vakuuksissa ei sinänsä ole edelleenkään mitään järkeä. Onko juuri lehdistön tehtävä tässä maassa toitottaa, että mistä ei ole soveliasta puhua, siitä on vaiettava?
Espanjan vakuuksien järkevyyteen on mahdoton ottaa kantaa ennen kuin näkee mitä ne ovat. Ne eivät voi olla samanlaisia kuin Kreikka-vakuudet. Suomellahan ei ole mitään sopimusta vakuuksista Kreikan kanssa, vaan saatavat on vakuutettu yksityisten pankkien kanssa solmitulla hyvin monimutkaisella operaatiolla. Mitä tämä vakuuksien ostaminen Suomelle maksoi, ei ole ainakaan minulle koskaan kerrottu. Tuskin kukaan kuitenkaan ottaa riskiä ilmaiseksi kannettavakseen. Espanjalaisten pankkien kanssa samanlaista sopimusta lienee mahdoton tehdä, kun pankkien osalta on kyse juuri siitä, ettei niillä ole riittävästi pääomaa. Haluaako Suomi tällä kertaa siis vakuudet valtiolta, toisin kuin Kreikan kohdalla?
Kuten Heikki Sairanen toteaa blogissaan, aika oireellinen oli Jutta Urpilaisen toteamus, että Vapaavuori näyttää pelaavan Espanjan joukkueessa. Koko Euron pelastusoperaatio hahmottuu näin peliksi, jossa euromaat pelaavat toisiaan vastaan. Eikö tässä kuitenkin pitäisi olla puolustamassa Eurooppaa ja eurooppalaista hyvinvointiyhteiskuntaa muiden maanosien ja vieraiden yhteiskuntanäkemysten asettamia haasteita vastaan?
Meillä on kovin paljon keskitytty murehtimaan sitä, ettei vain suomalaisten veronmaksajien rahoja mene luihujen eteläeurooppalaisten taskuihin. Tässä me olemme samassa rintamassa Saksan kanssa. Olemmeko? Viimeaikaiset pelastustoimet näyttävät minusta enemmänkin merkitsevän, että saksalaisten ja ranskalaisten instituutioiden riskejä siirretään yhteisvastuun piiriin. Siksi minusta on perusteltua vastustaa kriisimaiden velkapaperien ostamista jälkimarkkinoilta – siinähän pelastetaan velkojia, ei velallisia. Tai jos näin tehdään, pitää sopia pelin säännöistä laajemminkin.
Mikä minua tässä harmittaa on, että kun Suomi keskittyy tuijottamaan omaan napaansa, se ei näe muuta kuin sen napansa, vaikka ympärillä tapahtuu ratkaisevan tärkeitä asioita. Juuri nyt hahmotetaan Euroopan yhteiskunnallista tulevaisuutta, mutta siitä ei Suomessa keskustella eikä Suomella ole siihen mitään sanottavaa eikä kohta enää sananvaltaakaan. Pelissä on koko eurooppalaistyyppinen hyvinvointiyhteiskunta, jota aasialainen ja amerikkalainen kova kapitalismi on ahdistamassa nurkkaan.
Sen palveluksen Suomi on toki änkyröinnillään Euroopan tulevaisuudelle tehnyt, ettei yksimielisyyden vaatimusta tulla kirjaamaan enää mihinkään EU:n päätöksentekomenettelyihin.
Vaikenemisen sijasta tarvittaisiin nyt laaja-alaista keskustelua Euroopan tulevaisuudesta, eikä tähän keskusteluun osallistumista voida hallituspuolueiden edustajilta evätä.
On myös keskusteltava siitä vaihtoehdosta, että euro alkaa murentua etelästä. On käytetty puheenvuoroja Suomessa ja ulkomailla, että euroon pitäisi jäädä vain taloudeltaan vahvojen euromaiden, Suomi mukaan luettuna. En olisi varma, että Suomen kannattaisi jäädä. Tuo Hansa-euro vahvistuisi niin vahvaksi, että Suomen vienti kärsisi vakavia vaurioita. Me saisimme se laahusankkurin osan, joka nyt on ollut oliivivyöhykkeen mailla. Ylipäänsä voi kysyä, onko Suomi Nokian, paperiteollisuuden ja konepajateollisuuden alasajon jälkeen enää taloudeltaan vahva maa.
Vakuuksista: Eräiden Euromaiden on vaikeuksia saada rahoitusta vapailta markkinoilta järkevällä korkotasolla.
Mikäli näiden maiden velasta etuoikeutettujen saatavien osuutta kasvatetaan, niin vähentääkö vai kasvattaako se markkinoiden korkopainetta? Minusta kasvattaa.
On spekuloitu vaikeilla valinnoilla: Edetäkkö talousintegraatiossa vai erotakko Eurosta. Keksittiinkin sitten vielä huononpi vaihtoehto (vakuudet) ja päätettiin noudattaa sitä politiikkaa.
Huh huh, hikeä pukkaa.
Osmo Soininvaara: “Eikö tässä kuitenkin pitäisi olla puolustamassa Eurooppaa”
Taitaa kuitenkin olla niin, että jos kysymysvaihtoehdot ovat oletko:
1. ensisijaisesti suomalainen
vai
2. ensisijaisesti eurooppalainen
niin erittäin suuri osa suomalaisista vastaa olevansa ensisijaisesti suomalaisia. Yhtenäinen Eurooppa on euroeliitin hanke, joka on kansan syville riveille vieras. Suurelle osalle suomalaisia suomalaisuus on “me” ja eurooppalaisuus EI OLE “me”.
Suomen konepajateollisuutta ei ole ajettu alas, päinvastoin. Kone- ja laiteteollisuus on niitä harvoja teollisuuden aloja, jotka tällä hetkellä vetävät des jotenkuten. Nokian mukana meni sitten teleklusteri eikä biotekniikastakaan tullut mitään.
Ehkä ei kannata vähätellä niitä perusasioita, joiden varassa Suomen teollisuus on vuosikymmeniä ollut? Nokia ja telealan nousu oli sittenkin vain hetken huumaa eikä vihreästä taloudestakaan tule kuin kustannuksia valtiolle.
On ehkä paljon sanottu, että konepajateollisuus oli ajettu alas, mutta on se suurissa vaikeuksissa. Oikeastaan eurkriisi on vähän helpttanut devalvoimalla euroa. Telkakkateollisuus oi suuri tilaaja, eikä sitä enää ole.
Toiveajattelin, että Vapaavuori selittäisi, miksi vakuuksia ei saisi pyytää. Turha toivo. Kyse olikin jostain kummallisesta perustelusta, jossa pikku-Suomen ei pitäisi härnätä entistä suurvaltaa, joka sitä paitsi ihan varmasti maksaa lainansa takaisin. Toinen perustelu näkyi olevan, että ei pidä keikuttaa venettä, kun isot pojat soutaa.
Onko vakuuskiellolle sitten järkiperusteita, jotka Vapaavuori missasi tai joista hän ei poliittisista syistä puhu? Kiva olisi kuulla.
Toki on niin, että jos kaikki vaatisivat vakuuksia, mitään tukipakettia ei saataisi edes kasaan. Toki on myös niin, että hädän hetkellä ja viime kädessä vakuussopimus on ihan yhtä arvokas vessapaperi kuin muutkin lainapaperit, jos kerran niitä reaalivakuuksia ei saada, esimerkiksi rekallista kultaa. No joo, rekallisella kultaakaan ei viime kädessä ole arvoa.
Mutta entä sitten? Onhan vakuudet parempia kuin ei mitään vakuuksia. Ja onhan luontevaa, että nimenomaan Suomi vaatii niitä, koska tämä maa ja sen kansalaiset ovat poikkeuksellisen syyttömiä siihen mitä isot pojat (isot taloudet ja pankit) ja mañana-maat ovat aikoinaan päättäneet ja tehneet. Eli Suomella ei ole valtaa, mutta ainakin Suomi voi sitten jälkikäteen edes hiukan laistaa vastuusta.
Sitä paitsi, ei Suomi tarvitse euroa sen enempää kuin euro Suomea vaikka eroaminen onkin kinkkinen juttu ja tuskin onnistuu ilman Saksan tai Ruotsin vetoapua. Suomen talous on edelleen poikkeuksellisen vahva, (absoluuttinen) kasvu liki maailman parasta, markkinat luottavaisia. Näiden faktojen edessä ei Soininvaaran ja muiden pessimistien arviot paljon paina.
Etelä-Euroopan katollisissa maissa on täysin erillainen käsitys yhteiskunnasta. Kun eivät koe “me” henkeä edes omia maamiehiään kohtaan, tarjotakseen näille verovaroilla rakennetun hyvinvointivaltion niin miksi nämä tuntisivat “me” henkeä kaukaisten suomalaisten kanssa. Vastaavasti miksi suomalaisten tulisi kokea olevansa me, epärehellisten espanjalaisten ja italialaisten kanssa?
Eikös Suomen vakuusvaatimuksissa silti ole ihan hyvä pointti.
Monilla muilla EU-mailla, kuten Saksalla ja Ranskalla on useita pankkeja jotka ovat lainanneet huomattavan paljon rahaa potentiaalisiin kriisimaihin: Espanjaan, Kreikkaan, Italiaankin. Heidän pankkinsa ovat saaneet erittäin hyvää korkoa, ja Saksa (muiden isojen maiden mukana) ajaakin näiden takuiden läpi yhteisvastuuta heidän omien pankkiensa pääomittamisesta.
Suomen pankit eivät ole lainanneet juuri lainkaan rahaa kriisimaille, eivätkä näin ole myöskään nauttineet korkeista koroista. Vakuusrahoilla aiotaan maksaa velkojapankeille päättyvät lainat pois. Tästä ei käytännössä tule pennin pyörylää Suomelle, mutta esim. Saksa todennäköisesti saa takaisin enemmän rahaa kuin mitä se itse laittaa vakausvälineeseen.
ERVV:hen osallistutaan EKP-osuuksien suhteessa, mikä on erittäin kummallista koska rahat eivät tule takaisin todellakaan samassa suhteessa. Jos osallistuttaisiin saatavien suhteessa, mikä olisi “oikeudenmukaista”, Suomelle ei jäisi juuri mitään maksettavaa ja saisimme nekin vähät rahat takaisin, jolloin mitään vakuusvaatimuksia ei tarvitsisi tehdä.
Summa summarum: Saksalla ja Ranskalla on jo erittäin kovat vakuudet pankkisaatavien muodossa, Suomella ei.
Tottakai niistä vakuuksista voidaan olla montaa mieltä. Suomen kohtalo maailman kartalla ei ole niistä kiinni.Keskustellakin niistä pitää voida. Suomen suurimman puolueen,pääministeripuolueen, vaikutusvalaisimpiin johtohahmoihin kuuluvan Vapaavuoren vähätellessä hallitusohjelmaan kirjattuja vakuusvaatimuksia juuri vakuuksiin liittyvien neuvottelujen alla,on kyllä omiaan heikentämään Suomen uskottavuutta näissä neuvotteluissa.
Millä foorumilla valmistellaan Euroopan tulevaisuutta? EU-parlamentti on ainakin epäonnistunut tiedottamisessaan,jos se ylipäätään osallistuu Euroopan kehittämiseen. Suomessa eduskunta valmistelee ehkä salassa Eurooppa politiikkaansa,kun mitään ei kuulu. Eurooppaministeri Stubb on nykyisin melkoisen hiljainen. Eli kuka voi keskustella ja mistä. Euroopan keskeiset päättäjät rientävät kriisikokouksesta toiseen ja ilmoitusluontoisina asioina tulee tietoa kehityssopimuksista ja näistä “ota tai itke ja ota”-paketeista. Ei kansalaisille ole esitetty mitään vaihtoehtoja,joiden pohjalta voisi käydä rakentavaa keskustelua.
Jos Vapaavuoren kommentit ovat se keskustelu,jota hallituspuolueiden edustajat tahtovat käydä,niin aika löysää on. Hallituksen pienet puolueet ovat olleet totaalisen hiljaa Eurooppaa koskevissa asioissa. Ei oppositiossakaan ole mitään halua olla rakentamassa Eurooppaa koskevaa keskustelua. Näin yksityisenä Suomen ja Euroopan kansalaisena täytynee tyytyä tilanteeseen,jossa myös minuun vaikuttavia asioita hoidetaan kriisissä ja paniikissa ilman mitään suunnitelmaa.
“Mikä minua tässä harmittaa on, että kun Suomi keskittyy tuijottamaan omaan napaansa, se ei näe muuta kuin sen napansa, vaikka ympärillä tapahtuu ratkaisevan tärkeitä asioita.”
Totta kai pitää Suomessakin keskustella ja miettiä tarpeeksi laajasti, mitä Euroopassa ja maailmassa tapahtuu.
Silti ei pidä yleistää tervettä ja järkevää Suomen oman edun valvomista pelkäksi omaan napaan tuijottamiseksi. Markkinoille kannattaa lähteä avoimin mielin mutta pitää silti kiinni omasta kukkarostaan. Ottajia kyllä on.
Vakuussopan selvittäminen kuuluu Soinin/vaaran virkatehtäviin. Loogisesti vakuuksia ei kaiketi voisi vaatia oikein keneltäkään:
- Ei valtioilta, koska niillä on verotusoikeus, lainsäädäntömonopoli, pakkolunastuskäytännöt ym.;
- Ei pankeilta, koska kyse lienee oman pääoman ehtoisesta rajoituksesta.
Jos niitä kuitenkin vaaditaan, niin sitten vaaditaan, kunhan ei nyt suostuta siihen, että maksettaisiin kerralla jokin maksu, jonka muut maksavat erissä.
Tämä aihepiiri ei ole omiaan herättämään kiintymystä ja rakkautta yhteiseen Eurooppaan. Euroalue ei ole yhtä Euroopan Unioni, johon päätettiin liittyä vuoden 1994 kansanäänestyksessä. Tuohon unioniin kuuluvat lähimpänä ja oleellisesti Ruotsi ja Tanska, Tukholma ja Kööpenhamina.
Lønmodtagerns Dyrtidsfond –niminen tanskalainen instituutio lähettää joka vuosi huolekkaan laskelman siitä, kuinka ammoinen patatiskaajan rahasto-osuuteni on kehittynyt. Tietysti olisi hauskaa, jos vaatamattomat summat olisivat euroja eikä Tanskan kruunuja, mutta tämä ei liity siihen, että pitäisi olla yhteinen valuutta.
Vuosien poissaolon jälkeenkin koen oloni luontevaksi Tukholman Drottninggatanilla, vaikka en ole ostamassa mitään. Vaikka olisin ostamassa jotakin, valuutta ei haittaa, varsinkin kun sitä nykyään saa seinästä repimällä koska tahansa.
Euroa ei tarvita tällaisista syistä.
Suomelle eurolla on se merkitys, että se suojaa valuuttakeinottelulta ja tuhoisilta kurssimuutoksilta, joita koettiin 1990-luvun alussa. Jos itsenäisen valuutan arvon devalvoituisi, kunnat ja Kuntarahoitus eivät selviäisi ulkomaisten lainojensa hoidosta, ja sitten ollaan ongelmissa, kuten rikkaan Helsinginkin päättäjä ymmärtänee. Tämän suojaamistarpeen toteuttaisi myös pienempi arvoeuro-alue, johon kuuluisivat Saksa, Benelux ja Suomi. Sen sijaan oliivieuro ei sitä toteuttaisi.
Suomen vienti on jo kärsinyt vakavia itse aiheutettuja vaurioita. Te ostatte uudet veturit joko Sveitsistä tai Saksasta, maailman kallispalkkaisimpien metallimiesten tekeminä. Ei se kilpailukyky ole vain valuutan arvosta ja palkkatasosta kiinni. Tiiviimpi yhteistyö Pohjois-Eurossa toisaalta vahvistaisi järkeviä tuotannonaloja ja voisi purkaa kalliiksi tulevia kaupan keskittymiä, tms. Ostovoiman kasvu ei olisi kansalle onnettomuus.
Suomessa ihmisillä on taipumusta taloudelliseen determinismiin, jonka mukaan Saksa ei voi lähteä nykyisestä euroalueesta, koska sillä on niin suuret saatavat, jne. Saksalaisiin ei kuitenkaan välttämättä vetoa se, jos sanotaan että ettekö ole tietoisia siitä, että tuo ei ole teidän etunne mukaista, ja nyt kyllä maksatte! En täysin luottaisi tähän argumentaatioon.
Vakuuksista toki voidaan olla montaa mieltä. Julkisen keskustelun ja myös Suomen etujen ajamisen kannalta ne ovat kuitenkin vähän ongelmallisia — sillä kyseessä on liian keskeiseen asemaan nousseesta sivuseikasta. Kotimaan politiikasta jonka ei pitäisi hallita eurokriisin ratkaisemista.
Niin kauan kun julkinen keskustelu painottaa nykyisellä tavalla vakuuksia eivät ne tärkeämmät seikat oikein nouse keskusteluun. Esimerkiksi Suomen etujen kannalta olisi ollut viisaampaa panostaa vakautuspakettien mielekkyteen ja niiden avoimuuteen. Vaikkapa sen laajempi pohtiminen että miten vakautta rakennetaan — eli tuetaanko valtioita vaiko pankkeja olisi ollut laajemman keskustelun paikka. Myös vaikkapa EVM:n syytesuoja on varsin ongelmallinen piirre jonka poistamiseen Suomikin olisi voinut käyttää muutaman paukun.
Muutenkin nyt keskitytään liikaa nykytilanteen ylläpitoon ja aivan liian vähän niiden varsinaisten ongelmien ratkaisemiseen.
On hyvä, että nyt on vihdoin alettu puhua elvytyksestä ja jopa setelirahoituksesta, mutta se olisi pitänyt olla isommassa osassa jo aiemmin.
En ole aiemmin huomannut, että puhutaan etelä Euroopan roomalaiskatolisista maista kuten tässä keskustelussa ja seuraavassa kirjoituksessa. Pohtimisen paikka?
Suurin ongalma on vaihtoehdottomuus .Katainen ja kumppanit tyrmäävät kaikki omasta mielipiteestään poikkeavat vaihtoehdot järjettöminä ja vaarallisina ilman perusteluja
Ja kielletään edes puhumasta niistä, koska ne vaarantavat eurona ja Suomen edun.
Niinpä julkisuuteen ei ole noussut vaihtoehtoisia ratkaisumalleja
Nykypäivän politiikka on yhtä vaihtoehdotonta kuin oli aikoinaan NL politiikka.
Mitä tulee vakuuksiin niin en minä ainakaan anna lainaa ilman vakuuksia, tyhmät voivat niin tehdäkin.
Ei valtio ole enää sen varmempi lainanottaja kuin yksityinen. ihminen
Itse asiassa Espanjan pankkien tukeminen muuttui pankkijärjestelmän pelastamisesta niiden omistajien omaisuuden pelastamiseksi.
Aluksi puhuttiin,että tuki on vastikkeelista eli tuen osuudella valtiot tulevat omistajiksi,silloin valtiot hyötyvät kurssin arvon palautumisesta
Nyt tuo puhe on vaimennut ja puhutaan vain vastikkeettomasta pääomatuesta.
Vapaavuoren, Soininvaaran etc tarkoitus on vain johdattaa keskustelu pois olennaisesta.
Saksassa, Ranskassa,Italiassa,Espanjassa ‚Englannissa liike-elämä ja poliitikot elävät voimakkaammassa symbioosissa kuin Suomessa ja Suomessa on tarkoitus tehdä nämä suhteet läpinäkyvimmiksi ja neutraaleiksi ‚sen vuoksi politiikkakin on erilaista .
Ruotsi ja Tanska ovat säilyttäneet Pohjoismaisen demokratian omalla rahapolitiikalla, Suomen on pakko siirtyä yhäenemmän liike-elämän ohjailemaan poliittiseen päätöksentekoon
Niin. On selvitetty paljonko suomalaisilla pankeilla ja eläkerahastoilla on suoria sijoituksia kriisimaihin. Olennainen on jäänyt kysymättä: Paljonko sijoituksia on niissä pankeissa, jotka ovat tehneet suoria sijoituksia kriisimaihin. Monenko yrityksen rahoitus on riippuvainen näistä pankeista? Monenko suomalaisen yrityksen päämies tai asiakas löytyy yrityksistä, joiden rahoitus on näiden saksalaisten tai ranskalaisten pankkien varassa?
On epä-älyllistä tuijottaa vain sen pitkän dominonappularivin ensimmäistä palikkaa kun olennaista on ymmärtää ne riskit, jotka ketjureaktiosta seuraisivat. Jos riskiä ei ymmärrä, on turvallisinta pyrkiä huolehtimaan siitä ettei se ensimmäinenkään palikka kaadu.
Suurissa vaikeuksissa on ainakin “metalliteollisuus”-lehden perusteella liioiteltua. Investointeja kyllä pitäisi saada lisää.
Tosin kyllähän tässä tietenkin monta projektia on taas menossa, joilla Suomen konepajateollisuudesta pyritään tekemään selvää, mutta toisaalta useampi projekti, joka taas toimii täysin päinvastaiseen suuntaan. Rikkidirektiivi ja ydinvoimaluvat tulevat ensimmäisenä mieleen isoina.
PS Espanjassa sähkö maksaa melkein 2x enemmän kuin täällä, kun otetaan huomioon muut ongelmaseikat, ei liene mikään ihme ettei siellä kannata teollisesti valmistaa “paljoa mitään”
Liian vanha:
Kuka puhuu? Todellisuudessa suunnitelmat Espanjan pankkituesta koskevat kurakunnossa olevaa säästöpankkisektoria (Cajas) ja tuki on tarkoitus tehdä siten, että osakepääomaan ja junior bondeihin sijoittaneet menettävät sijoituksensa. Ei siis todellakaan ole kyse mistään pankkien omistajien ja sijoittajien vastikkeettomasta pelastamisesta.
> Espanjan vakuuksien järkevyyteen on mahdoton ottaa kantaa ennen kuin näkee mitä ne ovat. Ne eivät voi olla samanlaisia kuin Kreikka-vakuudet.
Kreikan vakuudethan olivatkin vain SDP:lle räätälöity poliittinen viikunanlehti. Espanjan tapauksessa voisi lähteä ihan samoista lähtökohdista, kuin pankkini lähtee, ryhtyessämme keskustelemaan asuntolainasta ja vakuuksista. Jos taas haluamme lahjoittaa jotain suoraan Espanjan (tai velkojien) pankeille, se pitää myös sanoa suoraan.
> Eikö tässä kuitenkin pitäisi olla puolustamassa Eurooppaa ja eurooppalaista hyvinvointiyhteiskuntaa muiden maanosien ja vieraiden yhteiskuntanäkemysten asettamia haasteita vastaan?
Ehdottomasti meidän tulee puolustaa Eurooppaa ja eurooppalaista hyvinvointiyhteiskuntaa (Suomen vastaavien lisäksi), mutta ei muita vastaan, vaan myös muiden puolesta.
> Juuri nyt hahmotetaan Euroopan yhteiskunnallista tulevaisuutta, mutta siitä ei Suomessa keskustella eikä Suomella ole siihen mitään sanottavaa eikä kohta enää sananvaltaakaan.
Keskustelupalstathan ovat väärällään kannanottoja aiheeseen. Ja juuri oli iso mielipidekyselykin kansalaisten asenteista.
> Pelissä on koko eurooppalaistyyppinen hyvinvointiyhteiskunta, jota aasialainen ja amerikkalainen kova kapitalismi on ahdistamassa nurkkaan.
Minusta Eurooppa rakentaa sekä ongelmiaan että uutta malliaan ihan itse, muiden painostamatta. Ihan oma valinta. Juuri nyt meno pankkitukien maailmaan näyttää keskeiseltä. Joku voisi nähdä myös tuon “kovana kapitalismina”.
> Sen palveluksen Suomi on toki änkyröinnillään Euroopan tulevaisuudelle tehnyt, ettei yksimielisyyden vaatimusta tulla kirjaamaan enää mihinkään EU:n päätöksentekomenettelyihin.
Niin. Suomen hallitus taitaa tosiaan ajaa syvennettyyn integraatioon ja enemmistöpäätöksiin siirtymistä.
> Vaikenemisen sijasta tarvittaisiin nyt laaja-alaista keskustelua Euroopan tulevaisuudesta, eikä tähän keskusteluun osallistumista voida hallituspuolueiden edustajilta evätä.
Jään innolla odottamaan Osmo Soininvaaran ja vihreiden linjauksia. (esittelen toki innolla myös omia näkemyksiäni)
Martti kirjoitti 15.7.2012 kello 11:20:
Tämä oikein täräytti minua. Voiko näin ajatella? Jos voi, onko näitä näkökohtia esitetty tukipakettineuvotteluissa?
Kaatuuko tämä näkökulma siihen, mihin kaikki näyttää kaatuvan: sijoittajat kieltäytyvät ottamasta tappioita. Onko ainoa syy siihen, että tähän suostutaan, se, että pankkien kaatuessa miljoonat syyttömät pankkitallettajat joutuvat ahdinkoon? Sen minäkin haluan estää hinnalla millä hyvänsä, mutta onko oikeasti poissuljettua se, että varsinaiset isorikkaat, jotka riskejä ovat ottaneet, kärsisivät?
Kuppilaselaimella ei pääse kommentoimaan seuraavaa euroketjua. Tämä on epäsolidaarista ja räikeää eriarvoisuutta. Huomautan vaan, että kahden kerroksen eroa on esittänyt Saksan metalliteollisuuden työnantajaliiton puhis Ukko Kannegiesser. Mies voi lähteä Kannelmäestä, mutta Kannelmäki ei lähde miehestä. Ei voi tasokkaampaa vaatia näissä oloissa.
No ei niistä vakuuksista oikein voi olla kuin yhtä mieltä asiallisesti, polittinen puoli kuten mainitset on toinen juttu.
Kun tämä talouskriisi nyt pitäisi jotenkin ratkoa. Ei me Suomessa pystytä Euroopan ja maailman taloudesta eristäytymään, yhteinen valuuttakin on loppujen lopuksi toissijainen asia, jos tämä tilanne kärjistyy kunnon lamaksi niin kyllä se tuntuu muuallakin kuin euromaissa.
Tässä pohdittiin päivänä eräänä, että olisiko mitenkään mahdollista että Suomi vaatisi tukien ehdoksi jotain järkevää? Kuten vaikkapa kasvua tukeaa rahapolitiikkaa. Eli muutetaan EKP:n mandaattia laajemmaksi, eli sisältäen työllisyyden, talouskasvun, tms. inflaation ohella. Tuo käy finanssi-insinöörin sieluun, koska on sekavaa ja osittain ristiriitaista, mutta jotenkin nyt esim. FED ja BOE kuitenkin pystyvät operoimaan laajemmalla mandaatilla.
Viimeisin EKP:n suunnalta: Herrat blogosfäärissä pohtivat että kun esim. Espanja nostaa ALVia, koska taantuma ja laskevat verotulot, niin ei kai nyt EKP sitten vastaavasti nosta korkoa koska veronkorotus nostaa hintoja? No juuri niin se periaatteessa menee EKP:n mukaan, koska käytetyn inflaatiomittarin hinnat ovat verollisia. Eli jos taantumassa valtiot nostaa veroja niin EKP nostaa korkoa, kuka pahvi tämmöisiä periaatteita keksii? Pidemmin ja lähteineen: http://www.themoneyillusion.com/?p=15263
Narulla ei voi työntää, mutta jos nyt lakkaisi vetämästä.
“Koko Euron pelastusoperaatio hahmottuu näin peliksi, jossa euromaat pelaavat toisiaan vastaan. Eikö tässä kuitenkin pitäisi olla puolustamassa Eurooppaa ja eurooppalaista hyvinvointiyhteiskuntaa muiden maanosien ja vieraiden yhteiskuntanäkemysten asettamia haasteita vastaan?”
Sehän tässä niin ironista onkin. “Rauhanprojekti” sai Euroopan vuosikymmeniä rauhanomaisesti vapaakauppaa käyneet maat toisiaan vastaan.
tpyyluoma:
Mitähän se haluamasi vielä enemmän kasvua tukeva rahapolitiikka EKP:ltä sitten oikein edellyttäisi?
Ohjauskorko on jo laskettu (ja lasketaan varmaan seuraavassa kokouksessa vielä 25 pistettä). Setelirahoitustako? Sitä vaativat pakkaavat unohtamaan, että EKP on tehnyt silläkin saralla jopa enemmän kuin FED. EKP:n tasetta on kasvatettu niin rajusti, että tase/BKT on korkeampi kuin USAssa.
EKP on myös laskenut pankkien keskuspankista saaman talletuskoron nollaan (jota ei muualla ole tehty). Tällä yritetään painostaa pankit pistämään rahat kiertoon, eikä makuuttamaan niitä keskuspankissa.
Hieman epäoleellinen sivuhuomio, mutta (ainakin) Tanskassa keskuspankin talletuskorko on tällä hetkellä negatiivinen.
Tämä tohtori Sumner ei tainnut olla luokkansa nopeimpia oppilaita? Ihan välttämättä ei kannata luottaa herraan, joka perustaa blogimerkintänsä lähinnä oman bloginsa kommentteihin.
Googeliin sana “pohjainflaatio” ja luota tuuriin, ja kas, selviää seuraavaa EKP:n käyttämistä inflaatiomittareista:
Näin kävi, tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla. Nyt alkaa olla viimeisiä hetkiä puhaltaa peli poikki. Jos ja kun esim. Kreikassa yhteiskunta kaatuu niin näitä yhteiskuntia voidaan vielä auttaa ja pitää pystyssä kansainvälisten apujärjestöjen kautta ja saadaan jonkinasteinen rauha säilymään. Mutta jos me jatkamme tätä hulluutta vielä muutaman vuoden ja sen seurauksena Espanja, Italia yms. ovat samassa tilassa niin silloin asiat ovat todella huonolla tolalla. Jos lopuksi jäljelle jää vain yksi maksaja ja ympärille lauma nälkäisiä niin jälki voi olla todella pelottavaa, pahimmassa tapauksessa koko Eurooppa palaa taas. Aika vastuutonta riskinottoa tämä nykyinen meno vain muutaman poliitikon kasvojen säilyttämisen vuoksi.
EKP:n inflaatiomittari on jokatapauksessa pahasti rikki. tpyyluoman huomautus ALV:stä inflaatiomittarissa on hyvä, koska ALV:n nostotarve liittyy yleensäkin taantumaan (valitettavasti! oikeastihan sen pitäisi liittyä pikemminkin nousukauteen!) ja silloin koronnostaminen ei ole hyvä idea noin ylipäätään.
Nyt on tietenkin kaikilla päällimmäisenä mielessä se, mitä EKP:n pitäisi tehdä rahapolitiikan osalta laskukaudella, mutta olennaisempaa minusta on se, mitä sen pitäisi tehdä nousukaudella. Homma ei saisi mennä ns. bang-bang-säädöksi, mutta sellainen riski on nyt olemassa.
Alan taipua noiden nominaalitargettien argumenttien kannalle, vaikkakin vain osittain. Vähintäin niin, että inflaatiotargetissa pitää olla joku kupla-indikaattori mukana ja toisaalta joku sellainen klausuuli, joka mahdollistaa järkevän ja reilun QE:n kriiseissä.
Toisaalta, setelirahoitus nyt ei ratkaise suoraan mitään, koska inflaatio yksin ei hävitä vajeita, kun velka pitää kuitenkin rullata. Se tekee kyllä vajeiden vähentämisestä vähemmän kivuliasta, mutta ennenkuin vähentäminen on todella kunnolla vauhdissa, sitä ei voi aloittaa, muuten homma jää puolitiehen. Fiskaalinen sokki runtelee taloutta ja sitä pitäisi kompensoida rahapuolen ekspansioilla (jos nyt IS/LM otetaan annettuna), mutta ekspansio on epäreilu niitä kohtaan jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin.
Äkkiseltään (ja olen varmaan väärässä) näyttäisi siltä, että asiaa voisi lähteä korjaamaan niin, että vakavaraisemmille maille vastuiden kattamiseksi EKP:lta ihan kylmää painokoneesta tullutta käteistä rahastoitavaksi, vaikka 20–40 prosenttia vastuista. Näillä rahoilla voidaan sitten ostaa omaisuuseriä etelästä “vakuiksi”. Näin etelä saisi käteisensä ja pohjoinen vakuutensa ja mikä parasta, veronmaksajat eivät maksaisi rahalla, vaan inflaatiolla, mutta saisivat myös jotain takaisin.
Tämä siis siksi, että jos kerran meillä on balanssissa niin, että etelä on pohjoiseen velkaa, niin lopputuloksen pitäisi olla se, että kun velka on hoidettu, pohjoiseen on siirtynyt ihan oikeaa omaisuutta (tai kulutusta). Tätä prosessia vastustetaan siksi, että pelätään että näin ei käy, vaan vastuut tulevat veronmaksajille, ja sitten tehdään töitä hartiavoimin että saadaan etelän velat maksettua. Näin se ei voi mennä. Ei yhteisvastuu sitä voi tarkoittaa, vaan sitä että autetaan.
EKP on epäonnistunut tai halunnut epäonnistua siinä, mistä tässä nyt keskustellaan eli akuutin kriisin rauhoittamisesta. Kadunmiehet ajattelevat aivan rationaalisesti halutessaan muutakin kuin konkurssikypsien espanjalaisten pankkien osuuksia vastikkeeksi siitä, että jokin ranskalainen rahoituslaitos saa tekemänsä sijoitukset takaisin.
Ehdottaisin perehtymistä asioihin ennen kommenttien heittoa.
Koulussa ei ilmeisesti oikein opeteta muita maita kunnolla.
Ei Kiinan pieni syntyvyys ole elintason noususta johtuva.
Tästä voi lukea mistä on kysymys:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhden_lapsen_politiikka
Tässä myös Intiasta
http://www.stat.fi/tup/verkkokoulu/data/vt/13/06/index.html
Uskontojen opetuksessa näyttää myös olevan puutteita.
Tässä tietoa muslimeista
Korkea syntyvyys on monissa muslimimaissa merkittävä sosiaalinen ongelma.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Islam_ja_naiset
Tuore uutinen Brittien saarelta.
Ei näytä sielläkään väestö vähenevän. Ollaan vielä Euroopassa.
The population of England and Wales has boomed by seven per cent over the last 10 years — the largest growth in numbers seen in any period since records began.
viite:
http://www.thetimes.co.uk/tto/news/politics/article3476829.ece
JouniL
Myös Helsingin seudulla väkiluku on kasvanut. Britteinsaarten pohjoisosa valuu etelään. Lisäksi alueelle muutetaan Britannian ulkopuolelta. Britanniassa syntyvyys laski alle väestön uusiutumisrajan (2,1 lasta/nainen) vuonna 1974 ja on pysynyt rajan alla siitä lähtien.
Mulle jäi tästä Vapaavuori-casesta se vaikutelma, että muut hallituspuolueiden jäsenet oikeutetusti ottivat nokkiinsa Vapaavuoren irtiotosta. Kyseessähän oli vähän sama asia kuin jos ammattijärjestö vaatisi puheenjohtajansa suulla 3 % palkankorotuksia, ja sitten saman järjestön pääsihteeri sanoisi hetken päästä lehtihaastattelussa että nollalinja oikeastaan riittäisi. Että turhaan tässä aletaan änkyröimään kun taloudessa menee huonosti.
Kyse ei siis niinkään ollut siitä, ovatko vakuudet hyvä vai huono juttu, vaan siitä että tuollaiset Vapaavuori-lausunnot ovat tietysti omiaan vetämään mattoa vakuusneuvottelijoiden alta. Hallituksen pitää pystyä keskenään sopimaan halutaanko vakuuksia vaiko ei, ja sitten julkisuudessa vetää yhtä köyttä.
Sinänsä koko eurosoppa on täyttä pelleilyä, Pihtiputaan mummokin tajuaa ettei 100 miljardia riitä Espanjan pankkisektorin pelastamiseksi (500 miljardia saattaisi riittää alkuun) ja että kriisin syy ei ole itse veloissa vaan velkojen syntymekanismissa. Tämä on kilpailukyvyn kriisi. Eteläeurooppalaiset maat eivät ole kilpailukykyisiä eurovaluutassa. Se on ihan sama, vaikka kaikki näiden maiden velat mitätöitäisiin, sillä hetken päästä maat olisivat velkaantuneet uudestaan. Niin alijäämäisiä niiden budjetit ovat. Ainoa pysyvä ratkaisu on eurosta eroaminen, devalvaatio ja sitä kautta kilpailukyvyn palauttaminen ja budjetin tasapainottaminen.
Mitään muuta reittiä ulos kriisistä ei ole. Nykyiset EVM-roskapankkimekanismit ovat täysin hölmöläisten hommaa. Paraneeko peliongelmaisen tilanne siitä, jos hänen pikavippinsä maksetaan pois?
Vakuuksista on eniten puhunut se porukka, joka niitä ei halua. Niitä haluavienhan ei tarvitse niistä puhua, sillä ne ovat poliittinen pakko.
Vakuuksia vastustavien motiivit ovat hieman epäselvät, koska tuntuu, että heidän tarkoituksenaan on saada lapattua suomalaisten rahoja mahdollisimman paljon ja mahdollisimman huonoilla ehdoilla muille — lähinnä pankeille ja keinottelijoille. Ilmeisesti näin tehdään jotta voisimme olla “eurooppalaisia”. Muuttaisivat sinne ja eroaisivat niin ongelma olisi ratkaistu ja tulisi meille halvemmaksi.
Kun Timo Soini esitti kansanäänestystä syksyn kuntavaalien yhteydessä siitä, tukeako EU:n yhteistä talouspolitiikkaa vai ei, minä en kannata. En ole kannattamatta tällaisia kansanäänestyksiä siksi, etten luottaisi kansan ymmärykseen vaan siksi, etten kannata sitä, että monimutkaiset asiat kärjistetään juupas-eipäs ‑tyyppisiksi, irrottaen ne asiayhteyksistään ja syy-seuraus ‑suhteistaan. Valintatilanteista tahtoo tällöin tulla herkästi “oletko lakannut hakkaamasta vaimoasi” ‑tyyppisiä.
Kun otetaan kantaa siihen, tuleeko Suomen osallistua EU:n talouspolitiikkaan, samalla otetaan kantaa siihen, otetaanko osaa EU:n koulutus‑, työllisyys‑, siirtolais‑, ulko‑, ympäristö‑, kulttuuri- ja niin edelleen politiikkaan. Samalla otetaan myös kantaa siihen, halutaanko niiden viimeistenkin perusteollisuuden työpaikkojen lamput sammuttaa nyt vai vasta 13.päivä.
Totta osittain.
Pohjois-Englannista väki valuu etelään, kuten täällä.
Silti kaikilla alueilla väestö on lisääntynyt. Tietääkseni Skotlannista ei ole mitään merkittävää muuttoa Englantiin. Siellä on asiat aika hyvin. Haluavat itsenäisyyttäkin. Skotlanin luvut ilmoitetaan myöhemmin tänä vuonna.
Syntyvyys on lisääntynyt.
Lehti on maksullinen ja sen vuoksi en oikein uskalla laitta juttua tähän julkisesti liitteeksi. Lehti varmasti löytyy hyvistä kirjatoista ja varmaan Eduskunnastakin.
Tässä osoite ja pieni osa tekstistä.
https://www.evernote.com/shard/s23/sh/c9998377-eafd-4c07-9aa2-f8a2fcb81e56/f80f98de2a1f2a6dc9203f90372fa7a0
Around 55% of the growth in population, or 2.1 million, between 2001 and 2011 was the result of net migration, the ONS said, with 45%, or 1.6 million, attributable to increased life expectancy and fertility rates. The ONS results showed that every region in England and Wales had a larger population in 2011 than 10 years earlier.
Puhua varmaan saa, mutta saako kansanedustaja äänestää perjantaina eduskunnassa Espanjan tuesta vakaumuksensa ja omatuntonsa mukaan?
Mielestäni tämä olisi poliittista vastuuta.
Nyt kansanedustaja painaa nappia puolueensa selän takana ja vetäytyy kaikesta vastuusta — äänesti hän sitten jaa, tyhjää tai ei.
“Ylipäänsä voi kysyä, onko Suomi Nokian, paperiteollisuuden ja konepajateollisuuden alasajon jälkeen enää taloudeltaan vahva maa.”
Puhuit siis täyttä roskaa muutama vuosi sitten?
Silloin vastasi viestiin:
”
Ode ja muut enemmän vasemmalle kallella olevat poliitikot eivät mielestäni ajattele asioita korkeakoulutettujen miesten kannalta. Nythän tilanne on se, että korkeasti koulutetut miehet ovat useammin aloilla, joista saa potkut, jos tulosta ei tule. Toista on tilanne kunnan sosiaalityöntekijänä. Vasemmistopoliitikot myös rinnastavat esimerkiksi teoreettisen fysiikan maisterin tutkinnon lastentarhanopettajan maisterin tutkintoon ja käyttävät tätä perusteluna, että heillä tulisi olla sama palkka. Mutta, ihan oikeasti se fysiikka on paljon raskaampi ja haastavampi opiskelulinja.
Korkeakoulutettujen miesten kannalta tilanne on se, että heidän tulisi maksaa suuria veroja kunnan (nais)työntekijöille, joilla ei ole suurta irtisanomisuhkaa ja joiden koulutus voi olla myös hyvin kevyt, vaikka se paperilla voi ollakin maisterintutkinto.
Vaikka mielestäni tuloeroja on hyvä tasoittaa, niin kannatan tätä veroalea vain sen takia, että kunnille ei voitaisi syytää rahoja, vaan rahan käyttöä jouduttaisiin miettimään enemmän. Miehen näkökulmasta nykyinen tilanne tuntuu turhauttavalta.
”
tällä tavalla:
“Osmo Soininvaara kirjoitti 2.8.2008 kello 14:23
Antero Kosken käsitystä miesten ja naisten työsuhteiden turvallisuudesta eivät kyllä tilastot tue. Naiset ovat pätkätyösuhteissa miehiä enemmän ja juuri noissa “turvallisissa” kunnan töissä.
”
Naisten palkkojen nostaminen miesten kustannuksella on vuosisadan huijaus.
Saako europoliitikasta keskustella?
Olin matkoilla tänään ja kuuntelin YLE:n suoraan radiolähetystä eduskunnan täysistunnosta.
Yleisradio välitti tänään klo. 14 seuraavat Espanjan tukea puolustava puheenvuorot:
Pääministeri Katainen (KOK)
Valtiovarainministeri Urpilainen (SD)
Jan Vapaavuori (KOK)
Jouni Backman (SD)
Sitten tuli oppostion vuoro.
Timo Soini tuskin ehti vetää henkeä, kun klo. 14.50 lähetys yllättäen katkaistiin ja siirryttin haastattelemaan jotain Nokia-analyytikkoa, jolla ei ollut mitään uutta kerrottavaa.
Olen varma, että tämä oli Yleisradiossa tietoinen valinta.
Tallainen journalismi ei tee oikeutta sen paremmin hallitus- kuin oppositiopolitiikalle.
Oliko tämä esimakua siitä, mitä seuraa, kun Yleisradio siirtyy ensi vuonna syömään hallituksen kädestä.
Länsimaista riippumatonta tiedonvälitystä YLE ei osaa eikä halua tehdä.
Ensin puhui
Katsokaapa ajatuksella tämän illan uutiset jossa Kataisen haastattelu kohdasta 6:05 eteenpäin:
http://areena.yle.fi/tv/1586012
Vuoropuhelu toimittajan ja haastateltavan välillä on todella symbioottista. Katainen saa vastata juuri niihin kysymyksiin jotka olisi itse kirjoittanut, minkäänlaista kritiikkiä ei esitetä.
Katainen sen sijaan saa esittää vapaasti kritiikkiä oppositiota kohtaan. Mieleen ei voi olla tulematta Venäjän tilanne, hallituksen media ylistää hallituksen linjaa ja parjaa oppositiota. Olisi todella mielenkiintoista tietää kuka laati YLEn toimittajan Kataiselle esittämät kysymykset.
Ko. ohjelma on kuunneltavissa YLE:n nettisivuilta:
http://areena.yle.fi/radio/1619197
Ohjelmassa puheenvuorojen pituudet menevät abouttarallaa näin:
Hallitus:
Katainen n. 17 min
Urpilainen alle 11 min
Vapaavuori n. 7 min
Backmann n. 7 min
Oppisitio
Soini alle 2 min
Keskusta 0 min
Jos asiassa haluaa nähdä humoristisen puolen niin se on että Katainen aloittaa puheensa sanoilla “…on hyvä että käymme tänään perusteellisen keskustelun…”, ei taida koskea YLEn radiokuuntelijoita tämä.
Ajankohtaan sattui sopivasti osumaan mielipidetiedustelu jonka mukaan toimittajista 31% äänesti Vihreitä viime vaaleissa
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/sunnuntaisuomalainen-vihreat-toimittajien-suosikki/1228081
YLE kielsi toimittajiansa vastaamasta kyselyyn, arvelen että tuo 31% olisi suurempi jos sananvapaus olisi sallittu. Sen sijaan YLE muokkasi alkuperäisen uutisen alentaen Vihreiden kannatuksen 26%:iin ja uutisoi että (vain?) joka neljännes toimittaja äänesti Vihreitä:
http://yle.fi/uutiset/sunnuntaisuomalainen_vihreat_toimittajien_suosikkipuolue/6225996
Tämän YLE teki siten että otti mukaan myös ne toimittajat jotka eivät lainkaan vastanneet “ketä äänestin” kyselyyn. Mahtaa olla kipeä paikka kun pitää alkuperäistä uutista muokata omia tarkoitusperiä mukailevaksi.
Minusta median tila Suomessa alkaa ihan oikeasti olla vähän huolestuttava. Hallitus on onnistunut painostamaan suurimmat mediat 70-luvun “älä keikuta venettä” suomettumiseen, jos nyt kirjoitatte liian avoimesti niin eurovene kaatuu.
Onneksi löytyy poikkeuksia, onneksi kaikki media ei ole YLEä, Hesaria tai Tusaria.
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/paivitys/silmat-ummessa-eu-ei-ole-pyora