Potilaan ajan arvo

(Kir­joi­tus on julka­istu Lääkärile­hden kolumnina)

Poikani sai eräänä aamu­na niin ankaran veren­vuodon nenään­sä, että vuo­ta­va suoni piti polt­taa umpeen. Saa­toin hänet paikalliselle ter­veysase­malle, jos­ta hänet lähetet­ti­in oper­aa­tio­ta varten HYKS:iin. Hän tuli ammat­ti­taidol­la hoide­tun nenän kanssa koti­in yhden­toista tun­nin kulut­tua. Hoidon laadus­sa ei ole moit­teen sanaa, mut­ta olisi se nopeam­minkin voin­ut käy­dä. Ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­laisen käsit­telyssä hän oli noin 30 min­u­ut­tia. Muu aika kului odot­tamiseen hoidon eri vaiheissa. 

Julkiselle ter­vey­den­huol­lolle tulee halvem­mak­si, että hätä­ta­pauk­si­in varatut lääkärit hoita­vat vähem­män kiireel­liset, kun hätä­ta­pauk­sil­ta jouta­vat. Säästyy rahaa ja työvoimaa ver­rat­tuna siihen, että hätä­ta­pauk­sille olisi oma henkilökun­tansa ja taval­lisille poti­laille omansa, mut­ta poti­laan ajalle ei tässä opti­moin­nis­sa ole annet­tu arvoa.
Koul­u­laisen aika ei mak­sa suo­raan rahaa. Min­ulle yrit­täjänä kokon­aisen työpäivän menet­tämi­nen merk­it­sisi niin suur­ta ansion mene­tys­tä, että vas­taavas­sa tilanteessa kan­nat­taisi ilman muu­ta mak­saa yksi­tyis­es­tä hoidosta. 

Julki­nen ter­vey­den­huolto on Suomes­sa hyvää. Yksi­tyis­sairaalas­sa kom­p­likaa­tioi­ta saanut poti­las siir­retään keskus­sairaalaan. Mon­es­sa maas­sa sairaaloiden osaamisjärjestys on päinvastainen.
Silti peruster­vey­den­huolto on suuris­sa kaupungeis­sa jakau­tu­mas­sa akti­iviväestön suosi­maan yksi­tyiseen hoitoon ja pas­si­iviväestön käyt­tämi­in ter­veyskeskuk­si­in. Syy ei ole hoidon tasos­sa. Kiire ajaa mak­sukyky­istä väkeä ajaa yksityislääkäreille. 

Tämä jakau­tu­mi­nen on huono asia. Ter­veyskeskus­lääkärien työ­mo­ti­vaa­tio las­kee, kun ter­veyskeskuk­si­in valikoitu­vat lääkärin kannal­ta ikävim­mät poti­laat. Kaksinker­tainen organ­isaa­tio lisää kus­tan­nuk­sia. Ongel­ma on sekin, jos yksi­tyisel­lä ja julkisel­la puolel­la nou­date­taan jatko­hoitoon lähetet­täessä eri kri­teere­itä. Tulisi julkiselle taloudelle halvem­mak­si, jos ter­veyskeskuk­set toimi­si­vat niin hyvin, että ne kel­paisi­vat kaikille.
Pitäisikö kiireisen voi­da ohit­taa jonos­sa lisää mak­samal­la? On peri­aat­teessa aivan eri asia ohit­taa leikkausjonos­sa kuin päästä odotushuoneesta mui­ta nopeam­min lääkärin vas­taan­otolle. Jälkim­mäi­nen ei paljon eroa siitä, että mak­saa pari kymp­piä tak­sista sen sijaan, että köröt­telisi muiden mukana ratikalla. 

Näin­hän nyt tehdään. Lääkärin puheille pääsee nopeam­min mak­samal­la lääkäri­ase­mal­la sum­man, joka vas­taa kohta­laista tak­si­matkaa sen sijaan, että mak­saisi 11 eurol­la ter­veyskeskuk­ses­sa. Teo­ri­as­sa lonkkaleikkauk­seenkin pääsee rahan avul­la nopeam­min, mut­ta sil­loin pitää jo mak­saa maail­manympärys­matkan hinta.

Kansalaiset näyt­tävät hyväksyvän tämän rahal­la ohit­tamisen, kun­han se tapah­tuu eri organ­isaa­tiois­sa. Pois­sa silmistä, pois­sa mielestä. Sitä tuskin hyväksyt­täisi­in, että samas­sa ter­veyskeskuk­sen odotushuoneessa olisi eri jonot vähän ja paljon mak­sav­ille poti­laille, vaik­ka ei siinä peri­aat­teessa mitään eroa olisi.

Kävin vuon­na 2002 perus­palve­lu­min­is­ter­inä tutus­tu­mas­sa Bri­tann­ian ter­vey­den­huoltoon. Kävimme paikallises­sa ter­veyskeskus­sairaalas­sa, jos­sa otet­ti­in vas­taan myös yksi­ty­isiä poti­lai­ta omis­sa tilois­sa. Meille selitet­ti­in, että osal­listues­saan kiin­tei­den kus­tan­nusten mak­su­un näi­den taloon tuo­ma raha aut­taa myös verovaroin mak­set­tavien hoitoa. Hoito sinän­sä oli molem­mil­la puo­lil­la samaa. Tässä näköko­hdas­sa on oma järken­sä, jos vai­h­toe­htona on ter­vey­den­huol­lon jakau­tu­mi­nen rikkaiden ja köy­hien jär­jestelmik­si. Onhan junis­sakin ensim­mäi­nen luok­ka houkut­tele­mas­sa liikemiehiä autoista juniin.

Suuri ide­ologi­nen lataus tekee vaikeak­si keskustel­la yksi­tyisen ja julkisen hoidon työn­jaos­ta. Outoa on, että samat henkilöt, jot­ka kovasti vas­tus­ta­vat yksi­ty­isiä ter­veysasemia, puhu­vat lämpimästi työ-ter­veyshuol­lon puoles­ta, vaik­ka se juuri pitää yksi­ty­isiä lääkäri­asemia pystyssä. Työ­nan­ta­jat mak­sa­vat mielel­lään siitä, että työn­tek­i­jät pää­sevät lääkärille jonot­ta­mat­ta, kos­ka muuten he jonot­taisi­vat työ­nan­ta­jan ajal­la. Eivät työ­nan­ta­jat yksin laskua mak­sa. Kela mak­saa paljon avokä­tisem­min työ-ter­veyshuol­lon lääkärikäyn­neistä kuin siitä, että tavalli­nen kansalainen käy yksi­ty­is­lääkäril­lä. Lop­ut työ­nan­ta­ja voi vähen­tää verotukses¬saan. Verora­haa tähän kuluu enem­män kuin ter­veyskeskusten poti­laisi­in. Ainakin työvoiman ter­veys on val­tio­val­lan eri­tyisessä suojeluksessa.

Jos työssäkäyvien kiireet näin on hyväksyt­ty mui­ta arvokkaam­mik­si, eikö sitä voisi hyväksyä julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sakin? Mik­si ter­veyskeskusten toim­intaa ei voisi laa­jen­taa niin, että se tar­joaisi mak­sua vas­taan työter­vey­den­huol­lon palve­lut yri­tyk­sille ja takaisi, että näi­den yri­tys­ten työn­tek­i­jät pää­sevät hoitoon ilman kohtu­u­ton­ta odotus­ta. Tämä tulisi veron­mak­sajille nyky­istä halvem­mak­si ja ainakin hidas­taisi ter­vey­den­huol­lon jakautumista.

PS. Tutus­tu kir­joi­hi­ni tästä!