Toimihenkilöunioni kysyi jäsenistöltään, kumpaa nämä arvostavat enemmän: viittä vapaapäivää lisää vuodessa vai kahden prosentin palkankorotusta. Tämä on sikäli oikein kysytty, että molemmat maksavat yhtä paljon. Selvä enemmistö, 68 prosenttia, asetti vapaa-ajan palkankorotuksen edelle.
Niinpä toimihenkilöunioni ilmoitti tavoittelevansa 40 tunnin — siis viikon — lyhennystä vuosityöaikaan. Lehtitietojen mukaan työnantajat ovat asiasta aivan eri mieltä ja haluaisivat pidentää työaikaa. Mitähän siellä Etelärannassa oikein ajatellaan? Kai sen jokainen ymmärtää, että mitä lyhyempi työaika, sitä virkeämmin ihmiset tekevät työtä. Maileri juoksee nopeammin kuin maratoonari. Mitä se työnantajalle kuuluu, miten työntekijät arvostavat vapaa-aikaa suhteessa palkkaan, kunhan lyhentävät työaikaansa omalla kustannuksellaan.
On hyvä, että toimihenkilöunioni pyrkii noudattamaan enemmistön tahtia. Miksi tehdä onnellisiksi vain 68 prosenttia jäsenistöstä, kun voisi tehdä onnelliseksi 100 prosenttia. Voisihan valinnan jättää työntekijälle itselleen. Miksi työajan pitäisi olla kaikille sama. Se, joka haluaa korotuksen mieluummin vapaa-aikana, saisi ottaa sen vapaa-aikana, ja se, joka haluaa mieluummin rahaa, voisi tehdä entisen pituista työvuotta. Työehtosopimukseen pitäisi vain kirjoittaa oikeus valita.
Valinnanoikeus toimisi, jos työnantaja olisi samaa mieltä. Jos työnantaja haluaa päättää työntekijöidensä puolesta näiden elämänvalinnoista, on riski, ettei valinnanvapaus toteudukaan. Toimihenkilöunioni varmaankin tuntee oman vahvuutensa ja heikkoutensa työpaikkatasolla.
Miten minusta näyttää, että tuo vastaavuus kahden prosentin palkankorotuksen ja viiden päivän lisävapaan välillä perustuu laskelmaan, jossa on oletettu työntekijästä syntyviksi kuluiksi vain palkka? Näinhän tilanne ei toki ole. Jos työaika vähenee kahdella prosentilla, palkataan 2 % lisää työntekijöitä. Heille pitää sitten hankkia omat työvaatteet, omat työpisteet, PC, työterveyshuolto ja kaikki sensellainen.
…paitsi jos tekee sen oletuksen, että työteho nousee vastaavasti kuin työaika lyhenee. Tämä ei kuitenkaan kaikissa ammateissa ole edes mahdollista, sillä monissa tapauksissa työnantaja maksaa ennen kaikkea läsnäolosta, ei niinkään mistään työsuorituksesta.
Perusajatuksesta toki olen pääpiirteissään samaa mieltä. Yritin aikanaan jopa tingata uudelta työnantajalta ylimääräisiä lomapäiviä (siis vuosilomaa jo ensimmäisenä vuonna), mutta vapaan myöntämisen sijaan työnantaja nosti palkkatarjoustaan.