Toimihenkilöunioni ja työaika

Toi­mi­hen­ki­lö­unio­ni kysyi jäse­nis­töl­tään, kum­paa nämä arvos­ta­vat enem­män: viit­tä vapaa­päi­vää lisää vuo­des­sa vai kah­den pro­sen­tin pal­kan­ko­ro­tus­ta. Tämä on sikä­li oikein kysyt­ty, että molem­mat mak­sa­vat yhtä pal­jon. Sel­vä enem­mis­tö, 68 pro­sent­tia, aset­ti vapaa-ajan pal­kan­ko­ro­tuk­sen edelle.

Niin­pä toi­mi­hen­ki­lö­unio­ni ilmoit­ti tavoit­te­le­van­sa 40 tun­nin — siis vii­kon — lyhen­nys­tä vuo­si­työ­ai­kaan. Leh­ti­tie­to­jen mukaan työ­nan­ta­jat ovat asias­ta aivan eri miel­tä ja haluai­si­vat piden­tää työ­ai­kaa. Mitä­hän siel­lä Ete­lä­ran­nas­sa oikein aja­tel­laan? Kai sen jokai­nen ymmär­tää, että mitä lyhyem­pi työ­ai­ka, sitä vir­keäm­min ihmi­set teke­vät työ­tä. Mai­le­ri juok­see nopeam­min kuin mara­too­na­ri. Mitä se työ­nan­ta­jal­le kuu­luu, miten työn­te­ki­jät arvos­ta­vat vapaa-aikaa suh­tees­sa palk­kaan, kun­han lyhen­tä­vät työ­ai­kaan­sa omal­la kustannuksellaan.

On hyvä, että toi­mi­hen­ki­lö­unio­ni pyr­kii nou­dat­ta­maan enem­mis­tön tah­tia. Mik­si teh­dä onnel­li­sik­si vain 68 pro­sent­tia jäse­nis­tös­tä, kun voi­si teh­dä onnel­li­sek­si 100 pro­sent­tia. Voi­si­han valin­nan jät­tää työn­te­ki­jäl­le itsel­leen. Mik­si työ­ajan pitäi­si olla kai­kil­le sama. Se, joka halu­aa koro­tuk­sen mie­luum­min vapaa-aika­na, sai­si ottaa sen vapaa-aika­na, ja se, joka halu­aa mie­luum­min rahaa, voi­si teh­dä enti­sen pituis­ta työ­vuot­ta. Työ­eh­to­so­pi­muk­seen pitäi­si vain kir­joit­taa oikeus valita.

Valin­na­noi­keus toi­mi­si, jos työ­nan­ta­ja oli­si samaa miel­tä. Jos työ­nan­ta­ja halu­aa päät­tää työn­te­ki­jöi­den­sä puo­les­ta näi­den elä­män­va­lin­nois­ta, on ris­ki, ettei valin­nan­va­paus toteu­du­kaan. Toi­mi­hen­ki­lö­unio­ni var­maan­kin tun­tee oman vah­vuu­ten­sa ja heik­kou­ten­sa työpaikkatasolla.

PS. Tutus­tu kir­joi­hi­ni klik­kaa­mal­la tästä. 

Yksi ajatus artikkelista “Toimihenkilöunioni ja työaika”

  1. Miten minus­ta näyt­tää, että tuo vas­taa­vuus kah­den pro­sen­tin pal­kan­ko­ro­tuk­sen ja vii­den päi­vän lisä­va­paan välil­lä perus­tuu las­kel­maan, jos­sa on ole­tet­tu työn­te­ki­jäs­tä syn­ty­vik­si kuluik­si vain palk­ka? Näin­hän tilan­ne ei toki ole. Jos työ­ai­ka vähe­nee kah­del­la pro­sen­til­la, pal­ka­taan 2 % lisää työn­te­ki­jöi­tä. Heil­le pitää sit­ten hank­kia omat työ­vaat­teet, omat työ­pis­teet, PC, työ­ter­veys­huol­to ja kaik­ki sensellainen. 

    …pait­si jos tekee sen ole­tuk­sen, että työ­te­ho nousee vas­taa­vas­ti kuin työ­ai­ka lyhe­nee. Tämä ei kui­ten­kaan kai­kis­sa amma­teis­sa ole edes mah­dol­lis­ta, sil­lä monis­sa tapauk­sis­sa työ­nan­ta­ja mak­saa ennen kaik­kea läs­nä­olos­ta, ei niin­kään mis­tään työsuorituksesta.

    Perus­a­ja­tuk­ses­ta toki olen pää­piir­teis­sään samaa miel­tä. Yri­tin aika­naan jopa tin­ga­ta uudel­ta työ­nan­ta­jal­ta yli­mää­räi­siä loma­päi­viä (siis vuo­si­lo­maa jo ensim­mäi­se­nä vuon­na), mut­ta vapaan myön­tä­mi­sen sijaan työ­nan­ta­ja nos­ti palkkatarjoustaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.