Lastenpsykiatrian valtionapu

Taas on käy­nis­ty­nyt joka­syk­syi­nen näy­tel­mä las­tenp­sy­kiat­rian kor­va­mer­ki­tyis­tä val­tio­na­vuis­ta. Hal­li­tus ei ole nii­tä bud­jet­tie­si­tyk­seen­sä mah­dut­ta­nut, kuten muis­taak­se­ni ei kos­kaan. Edus­kun­ta tulee las­ten pelas­tuk­sek­si ja lisää rahat bud­jet­tiin joulukuussa.

Miten meil­lä voi olla poliit­ti­ses­ta väris­tä riip­pu­mat­ta niin nui­jia hal­li­tuk­sia, että noin ikä­väs­ti koh­te­le­vat sai­rai­ta lapsia?

Todel­li­suu­des­sa tuos­ta kor­va­mer­ki­tys­tä rahas­ta ei ole lap­sil­le kuin hait­taa. Kun raha tuli bud­jet­tiin yllä­tyk­se­nä muis­taak­se­ni vuon­na 2000, sii­tä toki oli mar­gi­naa­lis­ta hyö­tyä, kos­ka kun­nat oli­vat sii­nä vai­hees­sa jo lyö­neet bud­jet­tin­sa kiinni.

Rahan kor­va­mer­kin­tä on han­ka­la asia, ellei koko teh­tä­vää ote­ta val­tion rahoi­tet­ta­vak­si. Jos val­tio antaa kun­nal­le mil­joo­na euroa las­tenp­sy­kiat­ri­aan, kun­ta voi vähen­tää omaa rahoi­tus­taan mil­joo­nal­la eurol­la. Näin­hän ratio­naa­li­ses­ti ajat­te­le­va kun­ta tekee­kin. Jos ennen val­tion kor­va­mer­kit­tyä rahaa kun­nas­sa on pan­tu jär­jes­tyk­seen rahan tar­peen las­tenp­sy­kiat­ri­aan, van­hus­ten hoi­toon, perus­kou­luun ja muu­han sel­lai­seen, tuo opti­mi ei muu­tu mihin­kään sii­tä, että jokin näis­tä koh­teis­ta saa “kor­va­mer­kit­tyä” rahaa. Edel­leen kaik­kia noi­ta tar­pei­ta ver­ra­taan toi­siin­sa ja rahaa ohja­taan nii­hin sen käsi­tyk­sen mukaan, mikä kun­nas­sa asioi­den tär­keys­jär­jes­tyk­ses­tä val­lit­see. Teo­rias­sa las­tenp­sy­kiat­ri­aa aut­taa yhtä pal­jon tai vähän se, että van­hus­ten­huol­to saa kor­va­mer­kit­tyä rahaa. Tämä teo­ria voi kuu­los­taa kyy­ni­sel­tä, mut­ta jok­seen­kin noin kun­nat näyt­tä­vät toimivan.

Tämän ilmi­sel­vän ansan vält­tä­mi­sek­si kor­va­mer­kit­tyä rahaa ei jae­ta kun­nil­le tasai­ses­ti vaan hake­mus­ten perus­teel­la eri­lai­siin pro­jek­tei­hin. Täs­sä on kak­si ongel­maa: kun­ta saat­taa las­kea — ja aika moni on niin teh­nyt­kin — että saat­ta­mal­la las­tenp­sy­kiat­rian tilan­ne oikein huo­noon jamaan, val­tion rahaa ohjau­tuu mei­dän kun­taan her­kem­min. Täl­tä osin tuos­ta rahas­ta on vain haittaa.

Nuo pro­jek­tit ovat vie­lä vihe­liäi­sem­pi asia. Heti kun tuo raha tuli, kun­nat naa­mioi­vat “uusik­si” pro­jek­teik­si kaik­kea sel­lais­ta, jon­ka oli­si­vat teh­neet muu­ten­kin. Jos kym­me­nen mil­joo­nan euron ver­ran muu­ten­kin toteu­tet­ta­via hank­kei­ta naa­mioi­daan val­tio­no­suus­kel­poi­sik­si, ja val­tion­suut­ta riit­tää vain kuu­den mil­joo­nan ver­ran, nel­jän mil­joo­nan euron edes­tä pro­jek­te­ja, jot­ka oli­si toteu­tet­tu ilman val­tio­no­suut­ta, jää odot­ta­maan seu­raa­van vuo­den rahan­ja­koa. Havait­sem­me, että val­tio­no­vas­tuk­set ovat­kin vähen­tä­neet rahan­käyt­töä las­tenp­sy­kiat­ri­aan, vaik­ka nii­den piti sitä lisätä.

Minul­la on täs­tä käyt­täy­ty­mis­mal­lis­ta oma­koh­tais­ta koke­mus­ta. Aika­naan perus­pal­ve­lu­mi­nis­te­ri­nä olin lak­kaut­ta­mas­sa sosi­aa­li- ja ter­veys­huol­lon inves­toin­tia­vus­tuk­sia ja siir­tä­mäs­sä nämä rahat käyt­tö­ta­lou­den val­tio­no­suuk­siin. Tämä joh­ti inves­toin­tien sel­vään lisään­ty­mi­seen, kos­ka enää ei kan­nat­ta­nut jää­dä odot­ta­maan sitä, sai­si­ko avus­tus­ta ken­ties ensi vuonna.

Ope­tus­mi­nis­te­riön puo­lel­la vas­taa­vaa siir­toa ei ole teh­ty. Val­tio avus­taa kun­tia esi­mer­kik­si home­kou­lu­jen remon­teis­sa. Tämä käy­tän­tö altis­taa kym­me­niä tuhan­sia kou­lu­lai­sia homeel­le, sil­lä val­tion rahaa ei ole käy­tet­tä­vis­sä tar­peek­si. Jos sitä ei oli­si lain­kaan, kun­nat pani­si­vat kou­lut kun­toon omal­la rahal­laan, mut­ta nyt bnii­den kan­nat­taa odot­taa vuo­sia val­tion mukaan tuloa. Nuo home­kou­lu­ra­hat pitäi­si pan­na ope­tus­toi­men hylei­siin valtionosuuksiin. 

Aina kun jon­kin teh­tä­vän rahoi­tus­vas­tuu on jaet­tu ja epä­mää­räi­nen, syn­tyy ongelmia.

Täs­tä huo­li­mat­ta. Edus­kun­ta lisää vuo­ren­var­mas­ti ne las­tenp­sy­kiat­rian mää­rä­ra­hat jou­lu­kuus­sa budjettiin.

PS. Tutus­tu kir­joi­hi­ni tästä!

9 vastausta artikkeliin “Lastenpsykiatrian valtionapu”

  1. Teo­ria ei edes kuu­los­ta kyy­ni­sel­tä, käsit­tääk­se­ni se esi­te­tään jokai­sel­la jul­kis­ta­lou­den joh­dan­to­kurs­sil­la, jos ei ensim­mäi­se­nä, niin vii­meis­tään toi­se­na tai kolmantena. 

    Kor­va­mer­kin­tää hal­vem­mak­si ja kan­nus­te­vai­ku­tuk­sel­taan oikeam­min toi­mi­vak­si anne­tun rahan saa mak­sa­mal­la sitä sub­ven­tio­na. Näin­hän val­tio tekee infra­hank­keis­sa­kin, lupaa 20 pro­sent­tia tms, jos kun­ta pis­tää loput. 

    Tämä­hän vähen­täi­si las­tenp­sy­kiat­rian jär­jes­tä­mi­sen kus­tan­nuk­sia kun­nil­le ja siten sai­si kun­nat tuot­ta­maan sitä enem­män. Toi­saal­ta, kun­tien toi­min­ta vai­kut­taa sil­tä, että las­tenp­sy­kiat­ria on niin infe­rio­ri­nen hyö­dy­ke nii­den tär­keys­jär­jes­tyk­ses­sä, että hin­nan putoa­mi­nen saa ne panos­ta­maan sii­hen vähem­män, vaik­ka abso­luut­ti­nen panos­tus lisään­tyi­si­kin. Tämä­kin on kui­ten­kin sel­väs­ti tehok­kaam­paa kuin projektimalli.

  2. Täl­lai­nen pro­sen­tu­aa­li­nen val­tio­no­suus­jär­jes­tel­mä meil­lä jos­kus oli, mut­ta sii­tä luo­vut­tiin, kos­ka se tuot­ti tavat­to­mas­ti hal­lin­nol­lis­ta työ­tä ja kos­ka sii­hen liit­tyi val­tion oikeus hyväk­syä jokai­ki­nen vir­ka, joka kun­tiin perustettiin.

    Toi­nen vaih­toeh­to oli­si suo­ri­te­poh­jai­nen val­tio­no­suus, euroa/hoidettu poti­las, mut­ta sii­hen taas liit­tyy mit­taa­mi­sen ongelmia.

    Tämä kor­va­mer­ki­tyn val­tio­no­suu­den ongel­ma ei ole ainoa jär­jes­tel­mä­vir­he pry­kiat­ri­ses­sa hoi­dos­sa. Sama hem­peä­mie­li­nen edus­kun­ta kek­si ava­ta kelan psy­kiat­ri­sen kun­tou­tuk­sen rahat. Meil­lä on sel­lai­nen sään­tö, että kun­nat mak­sa­vat sai­raan­hoi­don , mut­ta kela mak­saa kun­tou­tuk­sen. Miten ne erot­taa toi­sis­taan? Kun­tien mie­les­tä eimi­ten­kään, vaan kaik­ki mie­len­ter­veys­hoi­to on kun­tou­tus­ta ja kuu­luu kelan maksettavaksi.

    Kelan mak­sa­mas­sa kun­tou­tuk­ses­sa vaan on se vika, että täl­löin rahat mak­se­taan yksi­tyi­sil­le amma­tin­har­joit­ta­jil­le (tera­peu­tit) joil­la on oikeus itse päät­tää, pal­jon­ko hoi­toa hei­dän­po­ti­laan­sa tar­vit­se­vat. Tot­ta kai ne tar­vit­se­vat sitä kaik­ki, pal­jon ja mon­ta ker­taa viikossa.

    Las­ten ja nuor­ten psy­kiat­ri­sen kun­tou­tuk­sen mää­rä on muis­taak­se­ni 20-ker­tais­tu­nut tuon pää­tök­sen jäl­keen. (Tämä tie­to on muis­tin­va­rai­nen ja voi olla ihan vää­rä) Yksi­tyisprak­tii­kas­ta tuli psy­kiat­reil­le niin hou­kut­te­le­vaa, että kun­tien pal­ve­luk­ses­sa ole­vat psy­kiat­rit siir­tyi­vät suu­rin jou­koin yksi­tyis­sek­to­ril­le. Suo­mes­sa on asu­kas­lu­kua koh­den kai toi­sek­si eni­ten psy­kiat­re­ja maa­il­mas­sa, mut­ta sil­ti niis­tä on pulaa. Mie­len­ter­veys­hoi­toa anne­taan Suo­mes­sa erit­täin pal­jon, mut­ta se koh­dis­tuu kovin tehottomasti. 

    Ter­vey­den­huol­los­sa ohjaus­jär­jes­tel­mil­lä on merkitystä.

  3. Ymmär­rän, että se aiheut­ti hal­lin­no­lis­ta työ­tä, mut­ta eikö tähän luu­li­si löy­ty­vän jokin tek­ni­nen rat­kai­su? Ja lisäk­si, eihän tuol­lai­nen koplaus ole miten­kään olen­nai­ses­ti sisään­ra­ken­net­tu rahoi­tuk­seen, vaan luu­li­si, että sen oli­si voi­nut pur­kaa erikseen.

    Onko sinul­la käsi­tys­tä sii­tä, miten tämä koh­dis­tu­mi­nen sit­ten tapah­tuu, eli kos­ka hoi­toa ker­ran anne­taan, niin kuka saa sitä liikaa?

  4. Jos tuo val­tio­no­suus­pro­sent­ti on kovin kor­kea, on aika ymmär­ret­tä­vää, että val­tio halu­aa vähän val­voa sen käyt­töä. Ei myös­kään ole yksi­kä­sit­teis­tä, mikä meno on las­tenp­sy­kiat­rian meno: sisäi­set vuo­krat esi­mer­kik­si? Miten säly­te­tään kiin­teät kustannukset.

    Kuka saa psy­ko­te­ra­pi­aa liikaa?
    Kan­nat­taa muis­taa, että kyse on erit­täin kal­liis­ta hoi­dos­ta, jon­ka koh­den­tu­mi­sen perään on hyvä kat­soa. Sano­taan nyt vaik­ka niin, että jos kaik­ki tar­jol­la ole­vat poti­laat oli­si mah­dol­lis­ta pan­na jonoon hoi­don tar­peen ja hoi­don vai­kut­ta­vuu­den mukaan ja samal­la kri­tee­ris­töl­lä arvioi­tai­siin vie­lä se, onko parem­pi antaa yhdel­le pit­kää tera­pi­aa vai useam­mal­le lyhyt­tä, nykyi­nen hoi­don koh­den­tu­mi­nen oli­si kau­ka­na optimista.

    En ole tämän alan asian­tun­ti­ja, mut­ta minua vii­saam­mat ovat sano­neet, että suu­ri osa psy­ko­te­ra­pias­ta on teho­ton­ta. Suu­ri osa ei tar­koi­ta samaa kuin kaik­ki. Esi­merk­ki­nä käy­te­tään ame­rik­ka­lai­sia seu­ra­pii­ri­rou­via, joil­la jokai­sel­la kuu­luu olla oma kallonkutistaja. 

    Suo­mes­sa on meneil­lään laa­ja tut­ki­mus psy­ko­te­ra­pian eri muo­to­jen vai­kut­ta­vuu­des­ta. Tosin psy­koa­na­lyyt­ti­nen kou­lu­kun­ta onnis­tui luu­mui­le­maan itsen­sä tämän kokeen ulko­puo­lel­le, mitä ihmet­te­len ja pahek­sun suu­res­ti. Kun tämä tut­ki­mus val­mis­tuu, tie­däm­me pal­jon sii­tä, onko kal­lis pit­kä tera­pia niin pal­jon parem­paa kuin lyhyt tera­pia, että sitä kan­nat­taa antaa.

    Sitä ei kui­ten­kaan tut­ki­ta, pal­jon­ko tera­pias­ta on hyö­tyä ver­rat­tu­na sii­hen, ettei hoi­de­ta ollen­kaan. Tämä oli­si ollut kuu­lem­ma epäeet­tis­tä. Kun moni joka tapauk­ses­sa jää hoi­don ulko­puo­lel­le, en ymmär­rä mitä epäeet­tis­tä oli­si sii­nä, että tämä epä­on­ni­nen jouk­ko valit­tai­siin arval­la eri­kä pärs­tä­ker­toi­mel­la, jol­loin voi­tai­siin tut­kia hoi­don vai­kut­ta­vuus ver­rat­tu­na hoi­ta­mat­ta jättämiseen. 

    Ymmär­tääk­se­ni Bri­tan­nias­sa täl­lai­nen epäeet­ti­nen tut­ki­mus on teh­ty, eikä tulos ollut eri­tyi­sen mai­rit­te­le­va psy­ko­te­ra­pian kan­nal­ta. Mut­ta kuten sanot­tu, jouk­ko mie­len­ter­veys­po­ti­lais­ta sel­väs­ti hyö­tyy psykoterapiasta. 

    Yksi psy­ko­te­ra­pian ongel­mis­ta on, että vaik­ka se ei paran­tai­si poti­las­ta, se aiheut­taa voi­mak­kaan hoitoriippuvuuden.

    Kun nyt aloi­tin tabu­jen mur­ta­mi­sen niin jat­ke­taan: Kun mitä tahan­sa ikä­vää tapah­tuu, jouk­ko ammat­ti­aut­ta­jia ryn­tää pai­kal­le anta­maan krii­sia­pua. Tämän vai­kut­ta­vuut­ta on tut­kit­tu ja toi­min­ta on havait­tu enim­mäk­seen hai­tal­li­sek­si. Tämä tie­to ei ole krii­sia­vun anta­jia lan­nis­ta­nut. En ole alku­pe­räis­tä tut­ki­mus­ta itse luke­nut. Ymmär­tääk­se­ni sii­nä­kin löy­tyi myös jouk­ko, joka jopa hyö­tyi kriisiavusta.

  5. Per­ha­nan kun­nat. Olen ehkä naii­vi, mut­ta eikö val­tion rahan­ja­koa voi­si ajoit­taa toi­sin kun­ta­bud­jet­tei­hin näh­den, antaa ehdol­li­se­na ja vain suu­rim­mis­sa vai­keuk­sis­sa ole­vil­le kun­nil­le (että saat­te jos ette pura omaa bud­jet­tian­ne psy­kiat­sian osal­ta) tms? Unoh­tai­si sen sanan projekti. 

    Se, että val­tio­na­pu tosia­sias­sa vähen­tää las­tenp­sy­kiat­ri­aan käy­tet­ty­jä varo­ja kun­nis­sa pis­tää lähin­nä huo­kai­le­maan. Olen samaa miel­tä sii­tä, että Suo­mes­sa pitäi­si tar­kas­tel­la psy­ko­te­ra­pia-mono­po­lia vähän kriit­ti­sem­min. Pit­kä hoi­to ei ole mones­sa­kaan tapauk­ses­sa se käy­pä hoi­to, mut­ta aina kallein…

  6. Vai­keuk­sis­sa ole­vil­ta pitäi­si pää­sään­töi­ses­ti ottaa pois, ei antaa lisää. Tämä sik­si, että jos rahaa anne­taan niil­le, joil­la on vai­keuk­sia, niin sit­ten muut­kin hank­ki­vat vaikeuksia.

    Tie­dän että näke­mys on karu, eikä näin voi oikeas­ti toi­mia, mut­ta mikä muu auttaa?

  7. Tie­de­miers on kyl­lä täs­sä lähem­pä­nä oikea­ta. Aivan suo­hon jou­du­taan, jos kun­tia ale­taan palik­ta sii­tä, että ne ovat hoi­ta­neet jon­kin asian huonosti.

    Aja­tus pro­sen­tu­aa­li­sis­ta val­tio­no­suuk­sis­ta, jon­ka tie­de­mies myös esit­ti tuol­la vähän ylem­pä­nä, on lähim­pä­nä oikea­ta, mut­ta on sii­nä­kin vai­keuk­sia. Las­ten­suo­je­lus­sa oli täl­lai­nen suur­ten kus­tan­nus­ten tasaus­jär­jes­tel­mä, joka lak­kau­tet­tiin, kun sii­tä hyö­tyi­vät ne kun­nat, jois­sa asui pal­jon ongel­ma­per­hei­tä — kuten kai kyl­lä oli tar­koi­tus­kin. Maa­lais­kun­nat (kesk) jou­tui­vat näin osal­lis­tu­maan kau­pun­ki­kun­tien ongel­miin, joten Van­ha­sen hal­li­tus lopet­ti käy­tän­nön. Niin kau­an kuin tämä jär­jes­tel­mä toi­mi, sii­nä oli se ongel­ma, että se suo­si myö­häis­tä puut­tu­mis­ta. Kun­ta, joka puut­tui per­heen ongel­miin ajois­sa, kär­si täs­tä menettelystä.

    Nyt voi­mas­sa on val­tio­no­suus­jär­jes­tel­mä, joka antaa rahaa huos­taan­ot­to­jen suh­tees­sa. Toi­von, että tämä­kin jär­jes­tel­mä lak­kau­te­taan ennen kuin se alkaa vai­kut­taa kun­tien käyttäytymiseen.

    Las­tenp­sy­kiat­rias­sa pro­sen­tu­aa­li­nen val­tio­no­suus syr­ji­si ennal­taeh­käi­syä ja hyvin jär­jes­tet­tyä koulutervbeydenhuoltoa.

    Nor­mit­ta­mi­nen lie­nee aij­noa jäl­jel­le jää­vä vaihtoehto.

  8. Ode vii­tan­nee Hel­sin­gin psy­ko­te­ra­pia­pro­jek­tiin, joka on kan­sain­vä­li­ses­sä­kin ver­tai­lus­sa kun­nian­hi­moi­nen, vaik­kei sekään tie­tys­ti kaik­kea sel­vi­tä, eikä ole ase­tel­mil­taan ongel­ma­ton. Jos viit­taat tähän pro­jek­tiin, on todet­ta­va, että psy­koa­na­lyyt­ti­nen kou­lu­kun­ta on sii­nä vah­vas­ti muka­na sekä psy­koa­na­lyyt­ti­sen psy­ko­te­ra­pian että psy­koa­na­lyy­sin muodossa. 

    Heit­to­si, että suu­ri osa psy­ko­te­ra­pias­ta on teho­ton­ta, on häm­men­tä­vä esim. sen valos­sa, että tut­ki­muk­sis­sa psy­ko­te­ra­pioi­den efek­ti­koot ovat useim­mi­ten vähin­tään lää­ke­hoi­to­jen tasol­la, mones­ti sel­väs­ti nii­tä parem­pia. Ame­rik­ka­lai­set seu­ra­pii­ri­rou­vat eivät ole kovin rele­vant­ti ver­tai­lu­koh­ta nykyi­sis­sä mie­len­ter­vey­den hoi­don olois­sam­me. Sitä pait­si yksi­tyi­set prak­ti­kot tuot­ta­vat samo­ja pal­ve­lu­ja sel­väs­ti edul­li­sem­min, kuin kol­le­gan­sa jul­ki­sel­la sek­to­ril­la. Lisäk­si monien asian­tun­ti­joi­den mie­les­tä jul­kis­ten mt-hoi­to­jen osit­tai­nen tehot­to­muus liit­tyy mm. yli­kuor­mi­tuk­seen, jon­ka vuok­si kenel­le­kään ei voi­da antaa riit­tä­vää hoi­toa. Jos ver­taus seu­ra­pii­ri­rou­viin on sal­lit­tu, sal­lit­ta­koon myös ver­taus syö­pä­hoi­to­jen anta­mi­ses­ta ker­ran kuus­sa, jos suo­si­tus oli­si ker­ran vii­kos­sa. Veik­kaan, että hoi­don tehok­kuus kärsisi.

    Psy­ko­te­ra­pian vai­kut­ta­vuut­ta on toki tut­kit­tu ver­taa­mal­la inter­ven­tion saa­nut­ta ryh­mää sel­lai­seen, joka ei ole mitään saa­nut, mut­ta tänä päi­vä­nä kukaan ei usko tuol­lai­sel­la ase­tel­mal­la saa­ta­via tulok­sia. Näyt­töön perus­tu­va lää­ke­tie­de-lii­ke on tuo­nut muka­naan kaik­kial­le ulot­tu­van vaa­ti­muk­sen kont­rol­loi­duis­ta, kak­sois­sok­koa­se­tel­mis­ta, jot­ka muo­dos­ta­vat ns. kul­tai­sen stan­dar­din tut­ki­mus­ten teol­le. Jos tut­kit vete­läm­mäl­lä ase­tel­mal­la, et jul­kai­se aina­kaan arvok­kaim­mis­sa leh­dis­sä. Ja kaup­pias­kin taju­aa, että seu­raa­va­na vuon­na et saa par­hai­ta raho­ja seu­raa­vien pro­jek­tie­si rahoi­tuk­sek­si. Eet­ti­syy­den perään voi­tai­siin kysyä täs­sä­kin suunnassa. 

    Psy­ko­te­ra­pian vai­kut­ta­vuu­des­ta ja sen tut­ki­mi­ses­ta puhut­taes­sa on hyvä muis­taa, että näy­tön puut­tu­mi­nen jon­kin mene­tel­män vai­kut­ta­vuu­des­ta ei ole sama asia, kuin vai­kut­ta­vuu­den puut­tu­mi­nen sinäl­lään. Kaik­kien ilmiöi­den tut­ki­mi­nen kak­sois­sok­koa­se­tel­mal­la ja muut­tu­jia riit­tä­väs­ti kont­rol­loi­den on tus­kin mah­dol­lis­ta ja aina­kaan kaik­kien tut­ki­mi­nen ei ole yhtä help­poa ja hal­paa. On eri asia kuva­ta koh­ta­lai­sel­la tark­kuu­del­la mitä teh­dään 15 psy­ko­te­ra­pia­ta­paa­mi­sen aika­na hoi­to­muo­dos­sa, joka nou­dat­taa tiu­kas­ti manu­aa­lia (kuten auton­kor­jaa­ja ikään), kuin kuva­ta luo­tet­ta­vas­ti mitä teh­dään esim. 150 psy­ko­te­ra­pia­ta­paa­mi­sen aika­na toi­ses­sa hoi­to­muo­dos­sa. Kun väliin tule­vien muut­tu­jien mää­rä pituu­den myö­tä kas­vaa, tar­vi­taan ymmär­tääk­se­ni vas­taa­vas­ti suu­rem­pi N, jot­ta tulok­siin saa­daan mitään merkitsevyyttä.
    Pidem­pien inter­ven­tioi­den tut­ki­mi­nen on näin ollen oleel­li­ses­ti kal­liim­paa ja hitaam­paa. Jos siis haluat saa­da meriit­te­jä (hyvis­sä leh­dis­sä jul­kais­tu­ja jut­tu­ja) psy­ko­te­ra­pia­tut­ki­ja­na ja kisa­ta neli­kymp­pi­se­nä menes­tyk­sel­lä pro­fes­suu­reis­ta, et perus­ta uraa­si pidem­pien inter­ven­tioi­den tut­ki­mi­seen. Tämä mark­ki­na­me­ka­nis­mi osal­taan on joh­ta­nut sii­hen, että lyhyi­den inter­ven­tioi­den vai­kut­ta­vuu­des­ta on enem­män tie­toa, kuin pit­kien. Se on kui­ten­kin aivan eri asia, kuin vai­kut­ta­vuu­den puut­tu­mi­nen pidem­mis­tä hoitomuodoista. 

    Sama mark­ki­na­me­ka­nis­mi toi­mii sii­nä, että jat­ku­vas­ti kehi­te­tään uusia lyhyt­kes­toi­sia, manua­li­soi­tu­ja psy­ko­te­ra­pia­me­ne­tel­miä, jois­ta saa­daan koh­tuul­li­sel­la vai­val­la aikai­sek­si lupaa­via vai­kut­ta­vuus­tu­lok­sia (usein sel­lai­sil­la poti­la­sai­neis­toil­la, jois­ta on sii­vot­tu ulos monion­gel­mai­set poti­laat), sit­ten kek­si­tään dynaa­mi­nen nimi hoi­dol­le (yleen­sä lyhen­net­tä­vis­sä vie­lä dynaa­mi­sem­mak­si kol­mi­kir­jai­mi­sek­si iskusa­nak­si, brän­dik­si) ja sit­ten ker­ro­taan kovaan ääneen, että vaik­ka­pa DDT on teho­kas kai­kes­sa. Uusis­ta mene­tel­mis­tä pide­tään suur­ta mete­liä, niin­hän on tapa­na teh­dä, kun uut­ta tuo­tet­ta mark­ki­noi­daan. Ja kuten mark­ki­noin­nis­sa usein muu­toin­kin, täl­lä­kin alu­eel­la usein unoh­de­taan ker­toa oman tuot­teen ongel­mis­ta ja kil­pai­le­vien mene­tel­mien hyvis­tä puolista.

  9. Kun sanoin, että psy­koa­na­lyyt­ti­nen kou­lu­kun­ta luu­mui­li itsen­sä kokees­ta ulos, tar­koi­tin, että he onnis­tui­vat tuhoa­maan tut­ki­mus­a­se­tel­man sel­lai­sek­si, ettei sii­tä voi pää­tel­lä mitään. Poti­laat pitäi­si arpoa eri hoi­to­me­ne­tel­miin, mut­ta nämä valit­tiin. Valin­nan perus­tee­na oli, että psy­koa­na­lyy­si sovel­tuu vain osaan poti­lais­ta. Tämän seu­rauk­se­na tulok­sis­ta ei voi pää­tel­lä mitään.

    Voi olla tot­ta, että psy­koan­ha­lyy­si sovel­tuu vain lah­jak­kaam­mil­le poti­lail­le, mut­ta mik­si ei teh­ty niin, että psy­koa­na­lyy­ti­kot oli­si­vat saa­neet vali­ta 200 sovel­tu­vaa ja näis­tä oli­si arvot­tu 100.

    Kak­sois­sok­ko­tut­ki­muk­sia tar­vi­taan sii­hen, että eli­mi­noi­daan poti­laan usko hoi­toon, siis että nämä para­ne­vat pel­käs­tä kalk­ki­table­tis­ta uskoes­saan lääk­keen tehoon. Kak­sois­sok­ko­tut­ki­mus­ta ei voi teh­dä psy­ko­te­ra­pias­ta, kos­ka potias havait­see, saa­ko hän hoi­toa vai ei.

    Tämä vai­kut­taa päin­vas­tai­seen suun­taan. Se on taval­laan anti­lu­me­hoi­toa, kos­ka hoi­dot­ta saa­nut voi kuvi­tel­la tule­van­sa entis­tä sai­raam­mak­si. Tämän meto­di­vir­heen pitäi­si vai­kut­taa sii­hen suun­taan, että hoi­to osoit­tau­tuu todel­lis­ta vaikuttavammaksi.

    En ole hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti käy­nyt läpi noi­ta tut­ki­muk­sia. Minul­le ovat kui­ten­kin var­sin arvo­val­tai­set tahot sano­neet, että psy­ko­te­ra­pian vai­kut­ta­vuu­des­sa on ongel­mia suu­rel­la osal­la niis­tä poti­lais­ta, joi­hin sitä sovel­le­taan. Mut­ta kyl­lä se joi­hin­kin vai­kut­ta ihan toi­vo­tul­la tavalla.

    Jos lyhyt­te­ra­pia joka tapauk­ses­sa toi­mii muil­la kuin monion­gel­mai­sil­la poti­lail­la ja on pit­kää tera­pi­aa huo­mat­ta­vas­ti hal­vem­paa, en ymmär­rä, mik­si sitä ei voi­si sovel­taa näi­hin help­poi­hin poti­lai­siin. Pal­jon rahaa sii­nä­kin säästyisi.

    Mikään muu hoi­to­muo­to ei vaa­ti­si kym­me­nien tuhan­sien euro­jen hoi­toa veron­mak­sa­jien raho­ja vain sil­lä perus­teel­la, ettei nii­tä ole voi­tu todis­taa tehot­to­mik­si. Sik­si vähän ihme­tyt­tää se aggres­sii­vi­suus, jol­la ala suh­tau­tuu vai­kut­ta­vuu­den tutkimiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.