Minä olen ollut kovin yllättynyt viimeisimmästä terveydenhuoltokriisistä, siitä, että Kela ilmoitti, ettei se enää korvaa julkisissa sairaaloissa annosteltuja kalliita lääkkeitä. Entisenä peruspalveluministerinä olen ollut siinä käsitys, ettei Kela ole korvannut näitä ennenkään, ei kalliita eikä halpoja. Raja on mennyt siinä, että kotona annosteltavat lääkkeet korvaa Kela ja sairaaloissa annettavat lääkkeet maksavat sairaalat.
Nyt on noussut äläkkä siitä, ettei Kela korvaa näitä lääkkeitä enää heinäkuun alusta alkaen. Äläkän olisi pitänyt nousta siitä, miten Kela laista täysin piittaamatta on alkanut korvata niitä omalla päätöksellään, koska ”niin on parempi”. Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle, ei Kelalle, vaikka Kela on aina silloin tällöin ottanut vallan itselleen.
Se on tietysti selvä, ettei tällaista järjestelmän muutosta pitäisi tehdä varoittamatta keskellä vuotta. Olisi pitänyt antaa enemmän rahaa hyvinvointialueille ja vähemmän Kelalle-
Ei raja ole nytkään oikeassa paikassa
En siis sano, että raja on nyt oikeassa paikassa. Minun aikanani (2000–2002) tuo raja tuotti ongelmia uusien hyvien mutta kalliiden reumalääkkeiden kohdalla. Niitä oli markkinoilla kallis ja vielä kalliimpi. Tuo vielä kalliimpi otettiin itse kotona ja se halvempi piti käydä pistättämässä sairaalassa. Sairaalat tietysti määräsivät sitä vielä kalliimpaa, koska saivat siirrettyä maksamisen Kelalle. Jatka lukemista “Miten Kela on alkanut korvata lainvastaisesti sairaaloissa annosteltavia lääkkeitä?”