Tekijä: Osmo Soininvaara

Tässä tärkeim­mät uudet asiat

Esikaupunkien renes­sanssi-raport­ti. Noin pääl­lisin puolin vaikut­ti hyvin kan­natet­taval­ta ihan kuin olisi itse kir­joit­tanut. Ehkä koira on hau­dat­tuna jon­nekin raportin keski­vai­heen 37 alavi­it­teeseen. Sinän­sä hyvin tärkeä paperi

==========

Etelä-Haa­gan Ison­nevan alueen ase­makaa­van muu­toslu­on­nos. Alue on Vihd­in­tiehen ja Turun radan välis­sä. Se on lähel­lä Huopalah­den ase­maa. Jok­er­il­in­ja kul­kee sen läpi. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 12.2.2009”

Kysymys päi­hdeäi­tien hoi­dos­ta oli yksi min­is­teri­u­rani suurim­mista epäon­nis­tu­mi­sista, tai siis asia, joka jäi paina­maan mieltäni. Havah­duin ongel­man laa­ju­u­teen, kun kaud­estani oli noin puo­let jäl­jel­lä. Pohdin sitäkin, ryhty­isinkö aja­maan pakko­hoit­o­m­ah­dol­lisu­ut­ta, mut­ta hylkäsin ajatuk­sen tois­taisek­si. Pidin sitä peri­aat­teessa oikeutet­tuna, toisin kuin jotkut muut, mut­ta en käytän­nössä toimi­vana, ainakaan vieläsi­inä vai­heessa. Jat­ka lukemista “Minä ja päihdeäidit”

Tut­tu insinööri otti yhteyt­tä ja ker­toi, että kaukoläm­mön kul­jet­ta­mi­nen väärässä paikas­sa sijait­sev­as­ta voimalaitok­ses­ta ran­nikol­la sijait­se­vaan kaupunki­in voi onnis­tua parem­min proomul­la kuin kalli­il­la putkel­la. Kuuman bitu­min kul­jet­tamista varten on jo nyt ole­mas­sa läm­pöeris­tet­tyjä, kak­sois­run­gol­la varustet­tu­ja bitu­mip­roomu­ja. Saman­lainen, vähän isom­pi proomu kul­jet­taisi pos­ket­toman määrän ener­giaa jo kuumana vetenä varas­toitu­na. Jos proomun vetävyys olisi 10 000 ton­nia, siinä tuu­pat­taisi­in läh­es tuhat MWh läm­pöä. Jos käytet­täisi­in ainet­ta, jon­ka jää­tymispiste olisi jos­sain 95 cel­siusas­teen kieppeil­lä, olo­muodon muu­tok­seen saisi sido­tuk­si ener­gia vielä paljon enem­män. Jat­ka lukemista “Kil­pail­i­ja kaukolämpötunnelille!?”

Kir­joitin tarkoituk­sel­la ja harkiten edel­liseen postaukseen:

Naisil­la ja miehillä on oikeus olla syn­nyt­tämät­tä uut­ta elämää pidät­tymäl­lä sek­sistä, ehkäi­syl­lä tai myös riit­tävän ajois­sa tehdyl­lä abor­tilla. Nämä kaik­ki johta­vat yhtä lail­la samaan tulok­seen: jonkun elämä jää elämättä.

Vain Pekka Vitikainen tart­tui harkit­tuun haasteeseen: 

Niin, tot­takai on oikeus olla syn­nyt­tämät­tä, mut­ta jatkos­sa sin­un päät­telysi pet­tää. Tulok­se­na ei ole elämä joka jää elämät­tä. Elämää ei edes syn­ny ko. tapauk­ses­sa.
Vaikut­taa saivartelul­ta, mut­ta käsit­teil­lä on vis­si ero…

Tämä on arvokysymys, joka ei ole niin yksikäsit­teinen: mis­sä vai­heessa elämän estämi­nen muut­tuu murhak­si. (Juris­teille tiedok­si, murhal­la tarkoi­tan tässä yleen­sä vain henkirikos­ta) Jat­ka lukemista “Syn­tymät­tömän oikeus elämään”

Eti­ikan pro­fes­sori Veikko Lau­nis varoit­telee Helsin­gin Sanomien vieraskynässä päi­hdeäi­tien pakko­hoi­dos­ta. (Link­ki artikke­li­in tästä.) Varsi­nainen päi­hdeäi­tion­gel­ma kos­kee alko­holin suurku­lut­ta­jia, sil­lä vaik­ka huumeetkin ovat sik­iölle haitak­si, sik­iön kannal­ta alko­holi on paljon huumei­ta vakavampi asia.  Päi­hderi­ip­pu­vaisille äideille syn­tyy vuosit­tain 3000 las­ta, joista 200 (joidenkin arvioiden mukaan 500) syn­tyy vakavasti alko­holin vaurioittamina.

Toiv­ot­tavasti Lau­nis ei koe min­un pahoin­pitelevän hänen argu­men­toin­ti­aan, mut­ta tulk­it­sen hänen logi­ikkansa suun­nilleen näin:

1) Sik­iön ja äidin etu­ja ei voi ver­ra­ta keskenään, kos­ka sik­iö saa ihmisoikeudet vas­ta kohdun ulkop­uolel­la. Jos ker­ran sal­limme sik­iön tap­pamisen abor­toimal­la, ja kos­ka pahoin­pite­ly on tap­pamista lievem­pi asia, ei ole perustel­tua puut­tua äidin (ihmi­nen) itsemääräämisoikeu­teen sik­iön (ei ihmi­nen) ter­vey­den perusteella.

2) Kos­ka sal­limme perin­nöl­listä sairaut­ta sairas­tavien saa­da lap­sia, emme voi kieltää päi­hdeäite­jäkään saa­mas­ta lap­sia. Jat­ka lukemista “Raskaana ole­van alko­holistin pakko­hoito on oikeutettua”

Helsingis­sä mure­hdi­taan kaupun­gin omis­ta­malle maalle raken­net­tu­jen asun­talo­jen maan­vuokria. Vuokra­sopimuk­set on tehty vuosikym­meniksi ja sidot­tu elinkus­tan­nusin­dek­si­in. Kun vuokra­sopimus lop­puu, vuokra tark­iste­taan käyvälle tasolle, mikä merk­it­see vuokran moninker­tais­tu­mista. Asukkaat eivät tästä pidä, kos­ka kun on tot­tunut mata­laan vuokraan, halu­aisi mak­saa sitä jatkos­sakin. Tämä taas olisi epäoikeu­den­mukaista niitä kohtaan, jot­ka asu­vat uudessa talos­sa ja mak­sa­vat moninker­taista vuokraa van­hoi­hin näh­den. Jotkut van­ho­jen yhtiöi­den vuokrat ovat jopa alle kiin­teistöveron, joka ton­tista menisi, jos se olisi omistustontti.

Mikä olisi oikeu­den­mukainen maan­vuokra? Jat­ka lukemista “Mikä olisi oikea maanvuokra?”

For­tum Oy hakee lupaa kol­man­nelle ydin­reak­to­rille Lovi­isaan. Yhtiön tarkoituk­se­na on vetää samal­la Lovi­isas­ta kaukoläm­pö­tun­neli Helsinki­in ja läm­mit­tää Helsin­ki ydin­läm­möl­lä Asi­aan liit­tyy muu­ta­ma ongel­ma. Jat­ka lukemista “For­tu­min ydinlämpö”

Apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Paula Kokko­nen valit­ti Helsin­gin strate­giasem­i­naaris­sa, ettei kaupun­ki pysty sopi­maan HUS:n kanssa siitä, kuin­ka paljon rahaa helsinkiläis­ten poti­laiden hoita­miseen käytetään. Ei pystykään. Nykyiset pelisään­nöt eivät ole järkeviä.

Kuin­ka paljon hyvn­sä ei voi eikä kan­na­ta hoitaa. Voisimme käyt­tää vaik­ka koko kansan­tu­lomme sairaan­hoitoon, jos kaik­ki se tehtäisi­in, mikä jollekin juo­lah­taa mieleen. Esimerkik­si niiden lai­h­du­tusleikkausten tekem­i­nen, joista taan­noin­puhut­ti­in dia­betek­sen kohdal­la, on vähän makua­sia. Kun kaupun­ki mak­saa, kaupun­gin pitäisi voi­da päät­tää päälin­joista. Jat­ka lukemista “Miten kun­ta tilaa sairaanhoitoa?”

Helsin­gin pitäisi kaavoit­taa pysäköin­tipaikko­ja uusille asuinalueille tarvet­ta vas­taavasti, mut­ta jät­tää pysäköin­ti­laitosten toteut­ta­mi­nen yksi­ty­isille yri­tyk­sille tai taloy­htiöi­den muo­dosta­malle pysäköin­ti Oy:lle, joka rahoit­taisi paikat myymäl­lä tai vuokraa­mal­la ne. Toinen vai­h­toe­hto on, että kaupun­ki korot­taa merkit­tävästi asukaspysäköin­nin mak­su­ja ja tukee näin saaduil­la tuloil­la uusien pysäköin­ti­laitosten rak­en­tamista. Jat­ka lukemista “Pysäköin­tipoli­ti­ikan hahmottelua”

Olen kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan kok­ous­selosteis­sa ker­tonut Kale­vankatu 21:n halus­ta rak­en­taa pihasi­ipeen ylimääräi­nen ker­ros poikkeamis­lu­val­la. Kenellekään ei aiheu­tu­isi tästä koro­tuk­ses­ta hait­taa, vaan saisimme yhden ison huoneis­ton lisää kan­takaupunki­in. Yleen­sähän asukkaat vas­tus­ta­vat rak­en­tamisen tiivistämistä, jota taas yleen­sä kaupun­ki haluaa.

Kyse olisi niin suures­ta muu­tok­ses­ta, että se vaatii ehkä ase­makaa­van muu­tok­sen. Sitä ei ase­makaa­va-arkkite­hti piir­rä 20 min­u­ut­tia kauem­min. mut­ta ongel­mana on pysäköin­ti. Kun ase­makaavaa muute­taan, astu­vat päälle kaupun­gin pysäköinti­nor­mit. Koko nor­mi on kaupun­gin omaa keksin­töä, laki tai val­tio eivät sitä Helsinki­in vaa­di. Vaa­di­tut paikat mak­saisi­vat niin jär­jet­tömän paljon, ettei muu­tok­ses­ta tulisi mitään.

Kaupun­gin pysäköin­tipoli­ti­ik­ka pitää näköjään ajatel­la kokon­aan uudestaan.