Kysymys päihdeäitien hoidosta oli yksi ministeriurani suurimmista epäonnistumisista, tai siis asia, joka jäi painamaan mieltäni. Havahduin ongelman laajuuteen, kun kaudestani oli noin puolet jäljellä. Pohdin sitäkin, ryhtyisinkö ajamaan pakkohoitomahdollisuutta, mutta hylkäsin ajatuksen toistaiseksi. Pidin sitä periaatteessa oikeutettuna, toisin kuin jotkut muut, mutta en käytännössä toimivana, ainakaan vieläsiinä vaiheessa.
Ei ollut kovin motivoitua ajaa pakkohoitoa olosuhteissa, jossa vapaaehtoisesti hoitoon hakeutuvillekaan ei ollut hoitoa tarjolla. Ensin riittävästi hoitopaikkoja halukkaille ja vasta sitten pohditaan pitäisikö hoitoon pakottaa.
Toinen ongelma liittyi tähän pelkoon raskauden salaamisesta. En tosin usko, että tämä olisi ongelmana kovin hankala. Yleensä äiti, joka ei halua aborttia, on motivoitunut synnyttämään terveen lapsen. Kaikilla ei vain riitä tahdonvoimaa. Vain se haluaa salata raskauden, joka myöntää tahdonvoimansa heikkouden. Joka taas tämän myöntää, saattaa hakeutua aborttiin.
Joka tapauksessa kehitimme hoitoon houkuttelemiseksi konseptin ”viiden tähden hotellista”. Tätä ei nyt pidä ottaa kirjaimellisesti, mutta tarkoitus oli tehdä hoitopaikka niin miellyttäväksi, että sinne tullaan mielellään.
Ei puuttunut kuin rahaa. Pidin itsestään selvänä, että VM kantaa minulle rahaa kassikaupalla, kun kerron heille, mitä sairaana syntyvä lapsi veronmaksajille maksaa, mutta erehdyin. En saanut juuri mitään. Tämä sai minut vahvasti epäilemään VM:n toiminnan loogisuutta. Joskus tätä ennen olin STM:n virkamiehiltä salaa pitänyt VM:n kantoja ankaruudestaan huolimatta perusteltuina.
Sitä en pystynyt ymmärtämään, että lainsäädäntömme kieltää myös potilaan itsensä haluaman pakkohoidon. Jos (yleensä huumeriippuvainen) äiti ilmoittautuu hoitoon ja pyytää pitämään itseään siellä pakolla silloinkin, kun vieroitusoireet käyvät ylivoimaiseksi, näin ei voi tehdä, vaan on noudatettava potilaan kunkinhetkistä tahtoa. Kun äidiltä pinna katkeaa ja hän haluaa lähteä ulos piikittämään, hänet on päästettävä. Tämän päätin muuttaa, mutta ministerikauteni päättyi kesken.
”Ei puuttunut kuin rahaa. Pidin itsestään selvänä, että VM kantaa minulle rahaa kassikaupalla, kun kerron heille, mitä sairaana syntyvä lapsi veronmaksajille maksaa, mutta erehdyin. En saanut juuri mitään. Tämä sai minut vahvasti epäilemään VM:n toiminnan loogisuutta. Joskus tätä ennen olin STM:n virkamiehiltä salaa pitänyt VM:n kantoja ankaruudestaan huolimatta perusteltuina.”
Jos se säästää niin paljon, mikset järjestänyt rajaa toimialasi sisäisellä siirrolla? Miksei rahoja voi siirrellä ministeriöiden sisällä?
Tervehdys Osmo
Onko tuota ”potilaan itsensä haluamaa pakkohoitoa” pyritty lainmuutoksella edistämään?
Kuullostaa yhtä niistä äärimmäisen harvoista asioista, jossa jopa kansanedustajan tekemä lakialoite voisi mennä läpi?
Voisiko? Miksi ja miksi ei?
Tuo oikeus muuttaa mieltään on kyllä tosi hankala juttu.
Noin periaatteessahan siinä aikaisempi minä käyttää määräysvaltaa nykyisen minän puolesta. Sitä aikaisempaa minää ei kuitenkaan ole enää nykyisyydessä olemassa. Pitäisikö meidän antaa oikeus tehdä väkivaltaa ihmisille, jotka ovat suostuneet väkivaltaan aikaisemmin, mutta muuttavat mieltään?
Tämän voi toisaalta nähdä myös sopimusoikeuden rajoittamisena. Miksi meidän pitäisi estää ihmisiä tekemästä sopimuksia keskenään, vaikka nämä sopimukset koskisivatkin toisen ihmisoikeuksien rajoittamista?
Minusta äiteihin voisi soveltaa olemassa olevia lakeja. Elikkä ryyppäily on törkeä pahoinpitely. Sehän on. Äitejä pitäisi puhalluttaa. Puhallutetaanhan autoilijoitakin. Vankilan sijaan pahoinpitelijät voisi kyllä laittaa mukavampaan ympäristöön, vaikka autiolle saarelle lomakylään.
Syntymättömien lapsien oikeuksien parantaminen on hyvä asia. Lapsista pitäisi vastaavasti kantaa huolta myös syntymän jälkeen. Jo syntyneille lapsille pitäisi olla päivähoitoa, kouluopetusta, kerhoja ym. riittävästi tarjolla. Sellaista kehitystä ei voi toivoa, jossa huostaanotot kasvavat jatkuvasti.
Eräillä kantakaupungin alueilla on tehty ennusteita, joiden periaatteena on, että merkittävä osa lapsiperheistä muuttaa pois ja tilalle tulee opiskelijoita, joilla ei ole lapsia. Tästä syystä resursseja on jo hieman ennakoivasti leikattu lasten palveluista. Joskus sitten profetiat eivät toteutakaan itse itseään, ja sitten ollaan sormi suussa.
”Sitä en pystynyt ymmärtämään, että lainsäädäntömme kieltää myös potilaan itsensä haluaman pakkohoidon. Jos (yleensä huumeriippuvainen) äiti ilmoittautuu hoitoon ja pyytää pitämään itseään siellä pakolla silloinkin, kun vieroitusoireet käyvät ylivoimaiseksi, näin ei voi tehdä, vaan on noudatettava potilaan kunkinhetkistä tahtoa. Kun äidiltä pinna katkeaa ja hän haluaa lähteä ulos piikittämään, hänet on päästettävä. Tämän päätin muuttaa, mutta ministerikauteni päättyi kesken.”
Pakkokeinot, oli kyse mistä muodosta tahansa, ovat äärimmäinen yksilön itsemäärämisoikeuteen puuttuva tapahtuma. Siksihän niistä on säädetty niin yksityiskohtaisen tarkasti ja perusteellisesti.
Pakkokeinot ovat, paitsi hallinto-oikeudellista vallan käyttöä, myös, mitä suurimmassa määrin, prosessioikeutta.
Lainaamassaini esimerkissä huumriippuvainen äiti pyytää päästä hoitoon. Asia täysin selvä. Äiti hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon ja hoitolaitos, myös vapaaehtoisesti hyväksyy tämän.
Äidin pyytäessä päästä pois hoidosta on tähän viipymättä suostuttava. Mikäli ei suostuta, ulospääsyn estävä henkilö tekee ratkaisun mihin hänellä ei, mitä suurimmalla todennäköisyydellä, ole oikeutta. Hoitolaitos/hoitaja, kieltäessään poistumisen, tekee paitsi rikoksen, ottaa itselleen päätäntävaltaa mikä on ainoastaan lainsäädännössä määritellyllä taholla. Mikäli näin tehdään laajemmaltikin on pelko anarkiaan luisumisesta.
Lopuksi lyhyt kommentti…
hups kirjoitti 9.2.2009 kello 18:09
”Minusta äiteihin voisi soveltaa olemassa olevia lakeja. Elikkä ryyppäily on törkeä pahoinpitely. Sehän on.”
Ei ole! Törkeästä pahoinpitelystä tulee törkeä pahoinpitely vasta kun eduskunta niin päättää ja valtioneuvosto säätää.
”Äidin oikeus ryypätä on suurempi kuin lapsen oikeus syntyä terveenä”. Paras lause mitä aiheesta olen ikinä kuullut.
Jokainen aikuinen joka sallii tämän tapahtuvan nukkukoon huonosti. Se että STM ei saa asiaa kuntoon ei voi olla VMn vika.
Miten voi olla mahdollista, että vapaaehtoisesti pakkohoitoon suostunut päihdeäiti pitää päästää vapaaksi heti tämän sitä vaatiessa, mutta kuitenkin muista syistä on mahdollista pitää potilaita pakkohoidossa? Siis myös sellaisia, joiden ei ole todettu olevan muille vaaraksi.
Esimerkiksi masennuksesta kärsivä henkilö, joka on katsottu itsemurha-alttiiksi voidaan määrätä pitkäksikin aikaa pakkohoitoon. Hän on kuitenkin pahimmassa tapauksessakin yleensä vaaraksi ainoastaan itselleen, mutta päihdeäiti on vastuussa kahdesta elämästä. Millä logiikalla edellinen voidaan määrätä pakkohoitoon jo alunperin ilman suostumusta, mutta jälkimmäistä ei voida edes suostumuksen kanssa?
En ole lukenut kuin osan viesteistä, mutta näin TV:ssä ohjelman, jossa näytettiin huumeriippuvaisten äitien synnyttämiä lapsia. Ohjelma oli niin pahaa katsottavaa, että siitä jäi trauma.
Ihmettelen, miltä lapsesta, joka on vammautunut äitinsä huumaavien aineiden käytön johdosta, mahtaa tuntua elää tämän tiedon kanssa.
Tämä on taas sitä kantapäätietoa, jota hankitaan sitä kautta, että haitat tulevat supersuuriksi. Tiedon supervaltiossa Suomessa ei taideta olla ihan niin fiksuja kuin luullaan. Solkea Reetakin tietää tai Reetan pitäisi tietää monia asioita ilman kantapääkoulua.
Olenpahan taas kerran ollut aiemmin varottelemassa aiheesta pahan ilman lintuna, eli mitä minä aikanaan sanoin…
Minusta lasten synnyttäminen pitäisi tehdä luvanvaraiseksi (ei ihan tosissaan).