Raskaana olevan alkoholistin pakkohoito on oikeutettua

Eti­ikan pro­fes­sori Veikko Lau­nis varoit­telee Helsin­gin Sanomien vieraskynässä päi­hdeäi­tien pakko­hoi­dos­ta. (Link­ki artikke­li­in tästä.) Varsi­nainen päi­hdeäi­tion­gel­ma kos­kee alko­holin suurku­lut­ta­jia, sil­lä vaik­ka huumeetkin ovat sik­iölle haitak­si, sik­iön kannal­ta alko­holi on paljon huumei­ta vakavampi asia.  Päi­hderi­ip­pu­vaisille äideille syn­tyy vuosit­tain 3000 las­ta, joista 200 (joidenkin arvioiden mukaan 500) syn­tyy vakavasti alko­holin vaurioittamina.

Toiv­ot­tavasti Lau­nis ei koe min­un pahoin­pitelevän hänen argu­men­toin­ti­aan, mut­ta tulk­it­sen hänen logi­ikkansa suun­nilleen näin:

1) Sik­iön ja äidin etu­ja ei voi ver­ra­ta keskenään, kos­ka sik­iö saa ihmisoikeudet vas­ta kohdun ulkop­uolel­la. Jos ker­ran sal­limme sik­iön tap­pamisen abor­toimal­la, ja kos­ka pahoin­pite­ly on tap­pamista lievem­pi asia, ei ole perustel­tua puut­tua äidin (ihmi­nen) itsemääräämisoikeu­teen sik­iön (ei ihmi­nen) ter­vey­den perusteella.

2) Kos­ka sal­limme perin­nöl­listä sairaut­ta sairas­tavien saa­da lap­sia, emme voi kieltää päi­hdeäite­jäkään saa­mas­ta lapsia.

Näistä argu­menteista jälkim­mäi­nen ei kuu­lu tähän keskustelu­un lainkaan. Se kuu­luisi keskustelu­un pakkos­ter­iloin­nista tai pakol­lis­es­ta abortista; siis vas­taus kysymyk­seen, jota kukaan ei ole esittänyt.

Koh­ta yksi on loogis­es­ti hankalampi.

Minus­ta siitä, ettei naisel­la ole velvol­lisu­ut­ta syn­nyt­tää niin mon­ta las­ta kuin pystyy, ei voi johtaa sitä, että hänen on oikeus pahoin­pidel­lä syn­tyvää las­ta. Naisil­la ja miehillä on oikeus olla syn­nyt­tämät­tä uut­ta elämää pidät­tymäl­lä sek­sistä, ehkäi­syl­lä tai myös riit­tävän ajois­sa tehdyl­lä abor­tilla.  Nämä kaik­ki johta­vat yhtä lail­la samaan tulok­seen: jonkun elämä jää elämättä.

Sik­iö saa min­un silmis­säni ihmisoikeudet sil­lä het­kel­lä, kun se päätetään syn­nyt­tää. Sil­loin on tule­van lapsen edun olta­va yhtä paina­va kuin äidin. Kun vas­takkain on äidin väli­aikainen vas­ten­tah­toinen rait­tius ja lapsen koko elämän aikainen sairaus, minus­ta pakko­hoito on eet­tis­es­ti hyväksyt­tävä. Luulen, että pakkokeino­ja kyl­lä käytet­täisi­in sen enem­pää viisas­telemat­ta, jos äiti pahoin­pitelisi sik­iötään nyrkein.

Vaik­ka pakko­hoito siis on mielestäni eet­tis­es­ti perustel­tua, siitä ei seu­raa, että se on vält­tämät­tä prag­maat­tis­es­ti järkevää. Joudumme ojas­ta allikkoon, jos pakko­hoidon uhka saa alko­holis­tiäid­it vält­telemään neu­voloi­ta ja salaa­maan raskaut­en­sa. Tämä on kokon­aan toinen kysymys.

44 vastausta artikkeliin “Raskaana olevan alkoholistin pakkohoito on oikeutettua”

  1. Lau­niksen kir­joi­tus on, varsinkin filosofin kir­joit­ta­mak­si, harv­inaisen seka­va, enkä nyt oikein ole var­ma sainko punais­es­ta lan­gas­ta kiin­ni, mut­ta minus­ta Osmon sum­maus on vähän pielessä. Ja Lau­niksen huoli on minus­ta aiheellinen.

    Se että perin­nöl­lisiä sairauk­sia sairas­tavien annetaan tehdä lap­sia on vähän huono esimerk­ki, parem­pi olisi se että ylipään­sä ihmis­ten joiden elämän­hallinta ei toi­mi, joil­la on päihde‑, toimeentulo‑, mie­len­ter­veysongelmia, jne. annetaan lisään­tyä. Se aika kun täl­lais­ten epäkelvoik­si van­hem­mik­si luokitel­tu­jen ihmisen ster­iloin­tia, pakkoabort­te­ja tai las­ten pakkoad­op­tioi­ta har­rastet­ti­in ruti­ini­no­mais­es­ti ei ole mitään esi­his­to­ri­aa. Lau­nis huo­maut­taa minus­ta aiheel­lis­es­ti, että on vaikeaa ruve­ta määrit­tämään kri­teere­jä sil­lä kuka saa tehdä lap­sia ja kuka ei, ja että täl­lainen toim­inta johtaa hel­posti mielivaltaisuuksiin.

    Osmon tapa erot­taa “peri­aat­teesa oikea” ja “prag­maat­tis­es­ti järkevä” on virheelli­nen. Se että jotain pitäisi tehdä imp­likoi että niin myös voidaan tehdä. Jos tehdään jokin peri­aat­tee­li­nen päätös, niin sen tek­i­jä on vas­tu­us­sa sen käytän­nön seu­rauk­sista sikäli kun ne ovat nähtävis­sä. Tämän nähtävis­sä ole­via seu­rauk­sia on että val­ta päät­tää siitä kuka on päi­hdeäi­ti val­uu neu­volaan, mis­tä seu­ran­nee että muutenkin epäkelpoina pide­tyt äid­it tode­taan päi­hdeäideik­si enem­män tai vähem­män hep­poisin päi­hde­pe­rustein, päi­hdeäid­it vält­tävät hoitoa… Sama jut­tu kuin siinä ajokyvyn heikken­e­mis­es­tä ilmoit­tamis­es­ta, lääkärin ja tuo­marin roolit sopi­vat huonos­ti yhteen.

    Kuitenkin, olen vähän J.P. Roosin tavoin sitä mieltä, että van­hem­mil­la on ylipään­sä liikaa oikeuk­sia suh­teessa lap­si­in­sa, lapset eivät ole yksi­ty­i­so­maisu­ut­ta. Las­ten kelvot­tomaan kohtelu­un pitäisi voi­da puut­tua voimakkaam­min, myös päi­hdeäitei­hin. Mut­ta on rehellisyy­den nimis­sä tarpeen tiedostaa, että täl­lai­sista toimista seu­raa käytän­nössä väistämät­tä van­hempi­en epäasial­lista ja epäreilua kohtelua. Kysymys on että onko tämä van­hempi­en sor­t­a­mi­nen las­ten edun arvoista?

  2. “Naisil­la ja miehillä on oikeus olla syn­nyt­tämät­tä uut­ta elämää pidät­tymäl­lä sek­sistä, ehkäi­syl­lä tai myös riit­tävän ajois­sa tehdyl­lä abor­tilla. Nämä kaik­ki johta­vat yhtä lail­la samaan tulok­seen: jonkun elämä jää elämättä.”

    Niin, tot­takai on oikeus olla syn­nyt­tämät­tä, mut­ta jatkos­sa sin­un päät­telysi pet­tää. Tulok­se­na ei ole elämä joka jää elämät­tä. Elämää ei edes syn­ny ko. tapauksessa.
    Vaikut­taa saivartelul­ta, mut­ta käsit­teil­lä on vis­si ero…

  3. Olen samaa mieltä kuin tpyy­lu­o­ma siinä, että Soin­in­vaara taisi vetää pari mutkaa suo­rak­si esit­täessään Lau­niksen näke­myk­sen. HS:n tek­stis­sä oli pohd­in­taa pakko­hoidon käytän­nön vaikeuk­sista ja slip­pery slope ‑tyyp­pisiä argu­ment­te­ja, esimerkik­si näin: “Miten varmis­tamme esimerkik­si sen, että pakko­hoitoon ei joudu henkilöitä, jot­ka eivät sinne oikeasti kuu­luisi? Miten väl­tymme perät­tömiltä ilmi­an­noil­ta ja alko­ho­lia raskau­den aikana kohtu­ullis­es­ti käyt­tävien nais­ten leimau­tu­miselta?” Näitä ja mui­ta vas­taavia asioi­ta Soin­in­vaarakin tarkoit­ta­nee puhues­saan pakko­hoidon prag­maat­tis­es­ta järkevyydestä.

    Mut­ta Lau­nis jät­ti tosi­aan kiusal­lisen avoimek­si kysymyk­sen, onko pakko­hoito moraalis­es­ti oikein. Jutus­ta sai sel­l­aisen kuvan, että ehkä ei ole (vai saiko?).

  4. Minä todel­la luin tuo­ta Lau­niksen kir­joi­tus­ta niin, että hänen mielestään pakko­hoito on peri­aat­teessa väärin, kos­ka sik­iö ei ole ihmi­nen, eikä sik­iön edun vuok­si sen takia voi rajoit­taa kenenkään ihmisoikeuk­sia. Ehkä tätä (yli)tulkintaa vauhdit­ti se, että olen tör­män­nyt tuo­hon argu­ment­ti­in ennenkin. Jos jokin asia on per­i­taaeessa väärin, koko pohdi­ta päät­tyy siihen, eikä käytän­nön ongelmi­in kan­na­ta kiin­nit­tää huomiota.

    Jos asia on per­i­taat­tedessa hyväksyt­tävää — kuten min­un mielestäni — sen jäl­keen vas­ta pöy­dälle tule­vat prag­maat­tiset argu­men­tit rajaamisen vaikeud­es­ta ja neu­volaa vält­tele­vistä alko­holis­tiäideistä. Täl­laiset prag­maat­tiset esteet ovat eri­laisia; ne pois­tu­vat, jos prog­maat­ti­nen ongel­ma ratkeaa. 

    Kir­joi­tan ehkäpä huomen­na samas­ta asi­as­ta prag­maat­tiselta kannal­ta kos­ka tär­mäsin ongel­maan min­is­terikaudel­lani 2000–2002.

  5. Ode:
    “Sik­iö saa min­un silmis­säni ihmisoikeudet sil­lä het­kel­lä, kun se päätetään synnyttää.”

    Tämä on aika mie­lenki­in­toinen näke­mys, joka vaatisi aika paljon tarkennuksia:

    1. Mil­loin ja miten nainen ilmaisee tah­ton­sa syn­nyt­tää lap­si? Olete­taanko, että jollei äiti ole tietyn ajan kulues­sa raskaud­es­ta kuul­tuaan tehnyt abort­tia, on hän lain mukaan päät­tänyt syn­nyt­tää lapsen?
    2. Saako nainen vai­h­taa päätöstään (ja niin mon­ta ker­taa kuin tahtoo)?
    3. Onko joku tiet­ty takara­ja (esim. abort­tioikeu­den takara­ja), jol­loin äidin kat­so­taan valin­neen lapsen syn­nyt­tämisen ja jol­loin lap­si pääsee yhteiskun­nan suo­jeluk­seen (ja saa sub­jek­ti­ivisen oikeu­den olla alko­ho­lia naut­ti­mat­toman äidin synnyttämä)?

    Mielestäni ainakin se on täysin selvää, että ennen kuin abortin tekemisen raja menee umpeen, ei yhteiskun­nal­la voi olla mitään oikeut­ta puut­tua naisen tekemisi­in. Tätä ennen lap­si ei lain­säädän­nön mukaan voi olla muu­ta kuin bio­mas­saa äidin sisäl­lä. Siis tämä, mikäli lain halu­taan olla mil­lään lail­la loogi­nen ja mikäli naisen oikeus päät­tää ruumi­is­taan ote­taan tosissaan.

    Abort­ti on vaikea asia, eet­tis­es­ti mielestäni ylivoimais­es­ti vaikein kaik­ista. Itse olen lib­er­aalin abort­ti­lain­säädän­nön kan­nal­la ennen kaikkea sik­si, että pidän sitä osana erään­laista “sek­suaal­ista yhteiskun­ta­sopimus­ta”, jon­ka voimme kat­soa ole­van myös sik­iön edun mukainen — suurine riskei­neen. Kiin­nos­tuneille lisä­valais­tus­ta täältä: http://katariina-kohonen.blogspot.com/2008/04/naisen-vartalon-arvo.html?showComment=1216123980000#c1086168030368474071

  6. Tässä on sama ongel­ma kuin esim. ihmis­ten ter­veysti­eto­jen osalta.

    Samal­la lail­la kuin ihmiset reago­isi­vat ter­veysti­eto­jen yksi­ty­isyy­den suo­jan pois­tamiseen (ja niiden jakamiseen vira­nomaisille) pitämäl­lä ter­vey­teen­sä ja mie­len­ter­vey­teen­sä liit­tyvät ongel­mat salas­sa, jos raskaana oleville naisille määrät­täisi­in pakol­liset alko­holi- ja huume­testit ne, joil­la näi­den ainei­den kanssa on ongelmia toden­näköis­es­ti salaisi­vat raskautensa.

    Lisäk­si oikeusval­tios­sa jokainen on lähtöko­htais­es­ti syytön, eikä kenenkään tarvitse syyt­tömyyt­tään erik­seen todis­tel­la, joten kaik­ki etukä­teen syyl­listämiset (mm. pakol­liset testit, todis­te­lut, jne.) soti­si­vat oikeusval­tion ja ihmisoikeuk­sien peri­aat­tei­ta vastaan.

  7. Minä en suo­raansa­noen ymmärtänyt koko artikke­lia lainkaan. Tökkiä alkoi jo kohdas­sa “Eet­tiseltä kannal­ta fyy­sis­ten ja henkisten voimakeino­jen käyt­tö eli pakot­ta­mi­nen on äärim­mäi­nen tapahtuma.”.

    Koska­pa stabi­ilis­sa yhteiskun­nas­sa eri­laiset pakkokeinot ja eri­tyis­es­ti niiden uhka on yksi hyvin arkipäiväi­nen ja tavanomainen ylläpit­o­mekanis­mi muiden joukos­sa, niin ehkäpä eet­tis-moraal­i­filosofisel­la tarkastelul­la on enem­män annet­tavaa jos­sain itseri­it­toises­sa umpios­sa kuin oike­as­sa yhteiskun­nas­sa oikei­den jo alkume­treil­lä sivu­raiteelle tökät­ty­jen vas­ta­syn­tynei­den kanssa.

    Poli­isi siivoaa ruti­ini­no­mais­es­ti rähinävi­inaa juoneet riidan­haas­ta­jat kadul­ta parem­paan tal­teen ihmisiä häir­it­semästä vaik­ka näil­lä ei ole alko­holis­tiäi­ti­in ver­rat­tuna käytän­nössä minkään­laisia mah­dol­lisuuk­sia saman vakavu­us­lu­okan hai­tan­tekoon. Alko­holis­tiäidin las­taan kohtaan harkoit­ta­ma neu­rologi­nen pahoin­pite­ly on totaal­ista, ja tähänkö ei sit­ten saisi puuttua ? 

    Alko­holis­mi­in sairas­tunut ei ole syyn­takeinen, ja leimau­tu­mis­es­ta huole­htimi­nen näis­sä tapauk­sis­sa kuu­lostaa suhteellisuudentajuttomalta. 

    Asia “Miten varmis­tamme esimerkik­si sen, että pakko­hoitoon ei joudu henkilöitä, jot­ka eivät sinne oikeasti kuu­luisi?” alkaa jo kuu­lostaa pal­stan­täyt­teeltä, itse en jak­sa esimerkik­si stres­sa­ta siitä täyt­tyvätkö M1-pakko­hoitolo­mak­keen ehdot oma­l­ta kohdal­tani ja tule­vatko valko­takkimiehet hake­maan pois mielestäni aiheettomasti.

    Ehkä koko jutun point­ti onkin: “Julki­nen keskustelu on nimit­täin rajoit­tunut jo alun pitäen koske­maan oikeu­tus­ta käyt­tää pakkokeino­ja sik­iö­vau­ri­oi­ta aiheut­tavien päi­hderaskauk­sien kaltai­sis­sa ääri­ti­lanteis­sa.”. Yksi argu­men­toin­nin tyyp­pi on laa­jen­taa mikä tahansa prag­maat­ti­nen ongel­ma ulos kon­tek­stis­taan niin laa­jalle että se muut­tuu häh­mäisek­si ja alku­peräi­nen kysymyk­se­naset­telu katoaa. Kysymys on vain ja ain­oas­taan pakkokeino­jen käytöstä päi­hderaskauk­sien kaltai­sis­sa ääri­ti­lanteis­sa, ei uni­ver­saal­ista moraal­i­filosofis­es­ta linjauksesta.

  8. Ode: “Sik­iö saa min­un silmis­säni ihmisoikeudet sil­lä het­kel­lä, kun se päätetään synnyttää.”

    Min­un mielestäni sik­iötä kos­kee ihmisoikeudet siinä vai­heessa, kun sik­iöstä tulee koke­muskykyi­nen ja kär­simys­tä ja kipua tun­te­va. En tosin tiedä mis­sä vai­heessa alkion kehi­tys­tä näin tapah­tuu. Jos kat­sot, että sik­iö saa ihmisoikeudet vas­ta sit­ten, kun se päätetään syn­nyt­tää, niin teo­ri­as­sa sik­iö voitaisi­in abor­toi­da vaik­ka paria päivää ennen las­ket­tua aikaa. Täl­löin sik­iö jou­tu­isi täysin mieli­v­al­taisen väki­val­lan kohteek­si, vaik­ka käytän­nössä sik­iö ei eroa vas­ta­syn­tyneestä laps­es­ta. Kun mietitään mihin oikeuk­sien tulisi oikeas­t­aan poh­jau­tua ja keitä ne koske­vat, niin mielestäni rajoit­taviksi tek­i­jöik­si tulisi ottaa yksilöitä koske­vat moraalis­es­ti rel­e­van­tit omi­naisu­udet kuten kokemuskykyisyys.

  9. Kyl­lä näis­sä asiois­sa tarvit­taisi­in hie­man lisää ter­ve­henkistä fasis­mia. Päi­hdeäid­it pakko­hoitoon, lapset pois ja ster­iloin­ti kau­pan päälle.

  10. Minus­ta ver­taus perin­nöl­lisiä sairauk­sia sairas­tavi­in on ihan ok. Jos ajat­telemme, että päi­hdeäideil­lä ei ole oikeut­ta syn­nyt­tää sairai­ta lap­sia, niin mik­si tämä oikeus pitäisi antaa muille? Onko oikeu­tuk­se­na pelkästään se, että päi­hdeäi­ti pysty­isi syn­nyt­tämään ter­veitä lap­sia, jos vain lopet­taisi päi­htei­den käytön?

    Minus­ta van­hem­mil­la ei ole riit­tävästi oikeuk­sia lap­sien­sa suh­teen, kos­ka uskon, että kenel­läkään ei ole niin suuria kan­nus­timia pitää huol­ta lap­sis­taan kuin van­hem­mil­la. Suurim­mas­sa osas­sa tapauk­sista uskon, että näi­den oikeuk­sien rajoit­ta­mi­nen aiheut­taa lap­sille vahinkoa. Oikeuk­sien rajoit­ta­mi­nen tietysti tasaa las­ten lähtöko­htia, mut­ta mielestäni tämän ei mis­sään nimessä pitäisi olla päämääränä ‑varsinkaan las­ten hyv­in­voin­nin kustannuksella.

    Päi­hdeäi­ti aiheut­taa sairas­tu­misen riskin oma­l­la päi­htei­den käytöl­lään, mut­ta eroaako tämä juurikaan perin­nöl­listä sairaut­ta sairas­tavas­ta äidis­tä, joka aiheut­taa riskin han­kki­u­tu­mal­la raskaak­si. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa on seu­rauk­se­na sairas lapsi.

  11. Jus­si
    “Min­un mielestäni sik­iötä kos­kee ihmisoikeudet siinä vai­heessa, kun sik­iöstä tulee koke­muskykyi­nen ja kär­simys­tä ja kipua tunteva.”

    Tot­takai, tämän vuok­si abort­ti ei ole sal­lit­tua 20. raskausvi­ikon jäl­keen. Tästä seu­raa mielestäni vääjäämät­tä se, että ainakin 20. viikon jäl­keen sik­iön pahoin­pite­ly tulee nähdä saman­laise­na rikok­se­na kuin lapsen pahoin­pite­ly ja pakko­hoidon tulee olla mahdollista. 

    Isom­pi eet­ti­nen ongel­ma on miten toimia ennen 20. viikkoa, jol­loin sik­iön elämän lopet­ta­mi­nen on vielä sal­lit­tua. Minus­ta sik­iön (ennen 20. vko) vau­ri­oit­ta­mi­nen voidaan rin­nas­taa lapsen pahoin­pite­lyn korkeaan riski­in. Jos lap­si voidaan ottaa huostaan sil­lä perus­teel­la, että van­hem­mat käyt­täy­tyvät holtittomasti/aggressiivisesti ja on toden­näköistä, että he tule­vat vahin­goit­ta­maan las­taan vakavasti, niin minus­ta sik­iö pitäisi voi­da “ottaa huostaan” sil­lä perus­teel­la, että on toden­näköistä, että pahoin­pideltävästä sik­iöstä kas­vaa lap­si. Kum­mas­sakaan tapauk­ses­sa väki­val­taa las­ta kohtaan ei ole vielä tapah­tunut, vaan toimen­pide on ennakoi­va. Ensim­mäisessä tapauk­ses­sa lapsen ole­mas­sao­lo on var­maa ja väki­val­ta toden­näköistä, jälkim­mäisessä tapauk­ses­sa väki­val­ta on var­maa ja lapsen ole­mas­sao­lo todennäköistä.

  12. Tässä pari sitaat­tia Yliopis­to­lainen-lehdestä (1/2000):

    “Säteily­la­ki (592/91): raskaana ole­van työn­tek­i­jän alavar­talon pin­nalle tule­va ekvi­va­lent­tian­nos ei raskau­den toteamisen jäl­keen saa ylit­tää 2 mSv:ä eikä kehoon joutu­vista radioak­ti­ivi­sista aineista aiheutu­va efek­ti­ivi­nen annos saa ylit­tää 1 mSv:ä.”

    “VNP (538/89) kieltää tor­jun­ta-aine­työn raskaana ole­val­ta ja sytostaat­ti­työtä tekevä on siir­ret­tävä muuhun työhön.”

    Eli tämän perus­teel­la näyt­täisi siltä, että Suomen laki rajoit­taa raskaana ole­vien nais­ten oikeut­ta tehdä säteilylle tai myrky­ille altistavia töitä. Eli jos raskaana ole­valle naiselle ei näis­sä tapauk­sis­sa jätetä mah­dol­lisu­ut­ta omaan hark­in­taan, niin mik­si päi­hteitä käyt­täville äideille kuu­luisi täl­lainen oikeus?

  13. Rot­wangille: Mut­ta kun se sik­iö ei ole lap­si ainakaan ennen tuo­ta 20. viikkoa. Olisi pähkähul­lua antaa naisen vapaasti abor­toi­da sik­iö, mut­ta estää tätä naut­ti­mas­ta alko­ho­lia mis­sä on pieni ris­ki sik­iö­vau­ri­olle. Itse pidän täl­laista inter­ven­tio­ta hyvin ongel­mallise­na 20. raskausvi­ikon jäl­keenkin. Mut­ta siinä vai­heessa tilanne on mielestäni eet­tiseltä ja lain­säädän­nöl­liseltä kannal­ta muut­tunut radikaal­isti ja peruste­lut inter­ven­ti­olle paljon vankem­mal­la pohjalla.

  14. Olen assi­teer­ananut yhden kesälo­mani Tukhol­man Punaisen Ristin yksi­tyis­sairaalas­sa lähi­etäisyy­del­lä, eli gyne­golo­gin vier­essä abortteja.

    Aloin täåssä touhus­sa inho­ta abort­te­ja sydämestäni, varsinkin niitä, jot­ka tehti­in myöhäisessä vaiheessa.

    Koke­muk­seni perus­teel­la en kävisi hirveästi filoso­foimaan, myötä­tun­toni on lapsen, syn­tymät­tömänkin puolel­la, ehdottomasti.

    Tämä yksilöän­va­paus ja oikeus omas­ta ruumi­ista määräämiseen on kovin kak­siteräi­nen miekka.

    Voisin ker­toa muu­ta­man kauhu­ju­tun, mut­ta olkoon.

  15. “Koh­ta yksi on loogis­es­ti hankalampi.”

    Min­un mielestäni ihmis­ten moraali ja eet­tiset peri­aat­teet ovat niin epälo­ogisia ja tilan­ner­i­ip­pu­vaisia, että logi­ikan vaa­timi­nen niihin on kyseenalaista ja jonk­i­nasteista silmien sulkemista tosi­a­sioil­ta. En halu­aisi, että ainakaan omaa moraa­likood­i­ani jou­tu­isin yrit­tämään aset­te­la­maan jonkin­laiseen loogiseen sään­nöstöön. Eri­tyis­es­ti, tun­tuu siltä, että ihmist, joil­la on loogi­nen moraa­likood­is­to, leimataan sairaik­si nyky-yhteiskun­nas­sa (joko sosiopaateik­si tai mah­dol­lis­es­ti johonkin autismin kir­joon kuu­lu­vak­si sairaudeksi)

    Tarkastel­laan tarkem­min esimerkin kautta

    Kuvit­telkaa itsenne seu­raavaan tilanteeseen:

    Jos et tee mitään, tiedät että neljä ihmistä kuolee. Sin­ul­la on mah­dol­lisu­us toimia näi­den kuole­man estämisek­si, mut­ta tämän toimin­nan hin­ta on yhden toisen ihmisen kuole­ma, joka ei ole tässä alku­peräisessä neljän joukos­sa. (Kaik­ki ihmiset samanikäisiä samas­sa elämänvaiheessa)

    Jos moraa­likoo­di olisi loogi­nen, kaikissa täl­lai­sis­sa tilanteis­sa pitäisi joko olla oikein antaa neljän kuol­la tai tap­paa yksi neljän hen­gen säästämisek­si. Voi jopa olla, että joku luk­i­ja tässä vai­heessa kokee, että näin on. Kat­so­taan kah­ta esimerkkiä:

    1. Olet veturikus­ki, ja huo­maat, että kiskoil­la on pieni auto jumis­sa, jos­sa on neljä ihmistä. Juna on aja­mas­sa auton yli. Ennen autoa on kuitenkin mah­dol­lista vai­h­taa toisille raiteille, joil­la seisoo yksi ihmi­nen kat­sellen toisaalle. Vaihdatko?

    2. Olet lääkäri, sin­ul­la on neljä poti­las­ta, jot­ka tarvit­si­si­vat elin­si­ir­ron välit­tömästi säi­lyäk­seen hengis­sä. Pyy­dätkö aneste­sialääkäriä nukut­ta­maan seu­raa­van poti­laan “vahin­gos­sa” hiukan nor­maalia syvem­pään uneen?

    Siis kun mielestäni päi­hdeäidin pakko­hoito ja abort­ti molem­mat ovat jois­sain tapauk­sis­sa hyväksyt­täviä, niin tähän mah­dol­lis­es­ti liit­tyvä loogi­nen ris­tiri­ita tun­tuu irrel­e­van­til­ta. Moraa­likysymyk­siä ei mielestäni voi aina pohtia loogisi­na riip­pu­vuuksi­na muiden moraa­likysymyk­sien vastauksista.

  16. Art­turi Björk:
    “kos­ka uskon, että kenel­läkään ei ole niin suuria kan­nus­timia pitää huol­ta lap­sis­taan kuin vanhemmilla.”

    Olet huvit­ta­va lib­er­taaris­sa lapsenuskos­sasi. Joidenkin ihmis­ten pref­er­enssit poikkea­vat niin paljon nor­maal­ista ettei sitä tavalli­nen ihmi­nen ymmär­räkään. Ja toisek­si, eikö lap­sil­la ole minkään­laisia oikeuk­sia? Ovatko he muka van­hempi­en­sa omis­tamia tavaroi­ta, kuten vas­tauk­sesi riv­ien välistä voi vähän päätellä?

    “Päi­hdeäi­ti aiheut­taa sairas­tu­misen riskin oma­l­la päi­htei­den käytöl­lään, mut­ta eroaako tämä juurikaan perin­nöl­listä sairaut­ta sairas­tavas­ta äidis­tä, joka aiheut­taa riskin han­kki­u­tu­mal­la raskaak­si. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa on seu­rauk­se­na sairas lapsi.”

    Tot­takai eroaa. Eroaako raa­jo­jen irti­hakkaami­nen kirveel­lä juurikaan raa­jat­tomana syn­tyneen ihmisen tilanteesa? Molem­mis­sa tapauk­sisa seu­rauk­se­na on raa­ja­ton ihminen.

    Päi­hdeäi­ti aiheut­taa itse sairau­den kun taas perin­nöl­li­sis­sä sairauk­sis­sa sairaus on lapsen geneet­ti­nen omi­naisu­us. Selvä ero.

  17. Lau­niksen kir­joituk­ses­sa ei ollut mitään nor­mati­ivista. Osmo mielestäni tulk­it­si täysin väärin. 

    Mitä seu­raa, jos yhteiskun­tamme läh­tee taka­maan jokaiselle lapselle oikeu­den syn­tyä ter­veenä äidin pakko­hoidon uhal­la? Sitä Lau­nis pohdiske­li ja mielestäni ansiokkaasti. 

    Vain pieni osa alko­holin suurku­lut­ta­jista syn­nyt­tää FAS-lapsen. Use­at umpialko­holisoituneetkin äid­it syn­nyt­tävät täysin ter­veen lapsen. FAS-lapsen merkit­tävin omi­naisu­us lapsen elämän kannal­ta on jonk­i­nasteinen henk­i­nen jäl­keen­jääneisyys. Fyy­siset vam­mat ovat usein vähäisiä. 

    Vau­ri­oiden osu­us on suun­nilleen samaa luokkaa kuin 45-vuo­ti­ail­la syn­nyt­tjäjil­lä. Mik­si emme tuomitse itsekkäistä syistä iltatähtiä havit­tele­via naisia/pariskuntia? Päin­vas­toin nais­ten­le­hdis­sä hehkutel­laan “ihanas­ti pyöristyvil­lä masuil­la” myöhäiskes­ki-ikäisen ryp­pyisen naa­man hymy­il­lessä yläpuolella. 

    Entäpä lihavu­us? Yli 40:n pain­oin­dek­si muo­dostaa merkit­tävän uhan sik­iölle jo raskau­saikana. Tämän lisäk­si alatiesyn­ny­tys on toden­näköis­es­ti mah­do­ton ja sek­tio suuri ris­ki sekä äidille että vau­valle pak­su­jen vat­san­peit­tei­den vuoksi. 

    Eli mil­lä perus­teel­la esim. liha­vat äid­it eivät olisi pakko­hoidon piiris­sä, jos alko­ho­lia liial­lis­es­ti käyt­tävät olisivat?

  18. tcrown­in esimerk­ki yhden ihmisen tap­pamis­es­ta varaosik­si neljälle on hyvä, veturies­imerk­ki ei ole, kos­ka autoil­i­ja toimisi juuri noin: väistää väk­i­joukkoa, vaik­ka alle jää yksi ihmi­nen. (Eikä veturinkul­jet­ta­ja pystyy ohjaa­maan vaihteita)

    Tuo­hon varaosik­si tap­pamiseen voi suh­tau­tua kahdel­la tavalla:

    1) Se on väärin. Piste.
    2) Näin ei voi­da tehdä, kos­ka voimme tap­paa ihmisen turhaan, jos hänen varaosansa eivät sovikaan noille neljälle.

    Tämä ensim­mäi­nen argu­ment­ti vas­taa ehdot­to­muudessaan sitä, että pakkokeino­jen sovelt­a­mi­nen äiti­in on väärin, kos­ka sik­iö ei ole ihmi­nen. Sen jäl­keen ei tarvi­ta mui­ta perusteita.
    Jälkim­mäi­nen argu­ment­ti on minus­ta prag­maat­ti­nen ja pois­tuu, kun kek­sitään keino tes­ta­ta asia etukä­teen. Yritin sanoa, että minus­ta pakko­hoito ei ole väärin peri­aat­teessa, mut­ta se voi olla type­r­ää käytän­nössä. Se muut­tuu siis järkeväk­si, jos käytän­nön ongelm­nat saadaan poistetuksi. 

    Suomes­sa on tosi­asi­as­sa vapaa abort­ti 12 raskausvi­ikkoon saak­ka. Sen jäl­keen abortin saa vira­nomaisharkin­nan perus­teel­la painav­ista syistä. Jos äiti ei käytä oikeut­ta vapaaseen abort­ti­in, sen jäl­keen sik­iö muut­tuu min­un silmis­säni tule­vak­si ihmisek­si, jon­ka ter­veyt­tä on velvol­lisu­us vaalia.

    Miten muuten on, jos potkii kuo­li­aak­si sik­iön, saako syyt­teen vain äidin pahoinpitelystä?

    Lienemme kaik­ki sitä mieltä, että elävän ihmisen sur­maami­nen varaosik­si on ehdot­tomasti väärin, mut­ta sitä tapah­tuu kehi­tys­maid­en slum­meis­sa paljon.

  19. Rot­wang, nuo esimerkkisi siitä, miten esimerkik­si säteily­työtä tekevät raskaana ole­vat työn­tek­i­jät on siir­ret­tävä mui­hin tehtävi­in, velvoit­ta­vat työan­ta­jia, eivät äite­jä (ja äideil­lä on oikeus aloit­taa äitiys­lo­ma etu­a­jas­sa, jos niitä mui­ta tehtäviä ei löy­dy). Yksi­ty­isyrit­täjänä tai vapaa-ajal­la äiti saa tehdä mitä tykkää.

    Osmo, sik­iö on tosi­aan lain­suo­ja­ton: syn­tymät­tömän lapsen tap­panut ulkop­uo­li­nen saa syyt­teen vain äidin vahin­goit­tamis­es­ta. Esimerkik­si kolar­ia ei pide­tä kuolonko­la­r­i­na, jos siinä vain syn­tymätön lap­si kuolee.

    Sik­iön oikeuk­sien alka­mi­nen vas­ta 20. raskausvi­ikol­la on sikäli ongel­mallista, että alkuraskaus on kehi­tyk­sen kannal­ta herk­in­tä aikaa.

  20. Jon­ni­nen:
    Jos sik­iön (ei-ihmisen) pahoin­pite­lyl­lä on vain aku­ut­te­ja seu­rauk­sia, niin mikä tahansa pahoin­pite­ly on tietysti abort­tia lievem­pi ja se tulee hyväksyä, jos hyväksyy abortin. Sen sijaan, jos ei-ihmisen pahoin­pite­lyl­lä on pysyviä seu­rauk­sia ei-ihmis­es­tä kehit­tyvälle ihmiselle, niin se on mielestäni rin­nastet­tavis­sa ihmisen vahin­goit­tamiseen. Abortin tapauk­ses­sa näin ei ole, kos­ka mitään ihmistä ei koskaan tule ole­maan. Sik­si syn­nytet­täväk­si aio­tun sik­iön pahoin­pite­ly on minus­ta pahempi asia kuin abortti.

  21. Sylvesteri: Et taaskaan ymmärtänyt yhtään mitä kirjoitin…

    Tarkoitin, että ryh­mänä kenel­läkään ei ole enem­män kan­nus­timia kuin van­hem­mil­la. Var­masti poikkeuk­sia löytyy.

    Kir­joituk­ses­sani ei aset­tanut vas­takkain lapsen ja van­hempi­en oikeuk­sia vaan val­tion ja van­hempi­en. Tämä ei koske lapsen itsemääräämisoikeut­ta. Lapset eivät ole tietenkään tavaroi­ta joi­hin van­hem­mil­la olisi omis­tu­soikeus. Ne eivät myöskään ole tavaroi­ta joi­hin val­ti­ol­la on omis­tu­soikeus. Las­ten puoles­ta pitää kuitenkin usein tehdä päätök­siä. Väitän, että keskimäärin van­hempi­en tekemät päätök­set ovat parem­pia kuin valtion.

    Minus­ta sinä et oikein ymmär­rä mitä vas­tuu tarkoit­taa. Jos henkilöl­lä on val­ta päät­tää jostain, niin hänel­lä on vält­tämät­tä myös vas­tuu siitä. Päi­hdeäidil­lä on val­ta päät­tää sairaan lapsen syn­tymästä ihan samal­la taval­la kuin perin­nöl­listäkin sairaut­ta sairas­taval­la. Ain­oa ero on siinä, että sinä ajat­telet, että sairas äiti ei ole vas­tu­us­sa omas­ta geneti­ikas­taan ja saa sik­si syn­nyt­tää sairai­ta lap­sia. Hän voi kuitenkin tehdä valin­nan syn­nyt­tääkö lapsen vai ei. Täl­löin hän on myös vas­tu­us­sa sairaan lapsen syn­tymästä samal­la taval­la kuin päihdeäitikin.

    “Päi­hdeäi­ti aiheut­taa itse sairau­den kun taas perin­nöl­li­sis­sä sairauk­sis­sa sairaus on lapsen geneet­ti­nen omi­naisu­us. Selvä ero.”

    pssst. Van­hem­mat aiheut­ta­vat lapsen­sa geenit.

    Ikään kuin perin­nöl­listä sairaut­ta sairas­taval­la olisi oikeus sairaaseen lapseen, kos­ka hän ei voi saa­da ter­vet­tä. “Ja toisek­si, eikö lap­sil­la ole minkään­laisia oikeuk­sia? Ovatko he muka van­hempi­en­sa omis­tamia tavaroita”?

    (Minus­ta perin­nöl­listä sairaut­ta sairas­tavien pitäisi saa­da syn­nyt­tää lap­sia ihan rauhas­sa samoin kuin päihdeäitienkin.)

    Eli­na: Hyviä pointteja!

    Siis minus­ta tun­tuu, että tuos­sa elin­varaosaes­imerkissä olen­nainen jut­tu mik­si kaik­ki pitävät sitä vääränä on se, että ihmisil­lä on itsemääräämisoikeus. Lääkäri voi kysyä siltä yhdeltä poti­laal­ta, että halu­aako hän antaa elämän­sä pelastkaaseen neljä. Autoes­imerkissä autoil­i­jan on pakko päät­tää halu­aako hän tap­paa yhden vai neljä.

  22. “veturies­imerk­ki ei ole, kos­ka autoil­i­ja toimisi juuri noin: väistää väk­i­joukkoa, vaik­ka alle jää yksi ihminen.”

    Juuri tämä oli point­ti­ni. Loogis­es­ti tilanteet ovat keskenään ident­tiset. Silti moraa­likood­is­tomme (tai ainakin min­un kood­is­toni) on tiukasti sitä mieltä, että on toises­sa tilanteessa on yksiselit­teisen väärin tap­paa yksi ihmi­nen jot­ta neljä säästy­isi, ja toises­sa on yhtä yksikäsit­teisen väärin olla ohjaa­mat­ta autoa väk­i­joukos­ta pois. Siis moraa­likood­is­tomme on epäloogi­nen, joten loogis­ten argu­ment­tien käyt­tämi­nen moraa­likysymys­ten selvit­tämiseen ei mitenkään vält­tämät­tä anna oikeaa tulosta. Loogis­es­ti sik­iön vähäisem­män vahin­goit­tamisen kuin tap­pami­nen pitäisi olla hyväksyt­täväm­pää kuin sen tap­pamisen, mut­ta tässä(kin) kohtaa min­un oma moraa­likood­is­toni on epäloogi­nen, ja vaa­timus logi­ikas­ta moraa­likood­is­to­jen yhtey­dessä ei ole mielestäni mielekäs, kos­ka moraa­likood­is­tomme yksinker­tais­es­ti eivät ole loogisia.

    Pitäisikö moraa­likood­is­ton olla loogi­nen? Min­un täysin sub­jek­ti­ivis­es­ta mielestäni ei. Minä en halua elää sen enem­pää maail­mas­sa jos­sa sekä lääkäri tap­paa ter­veitä varaosik­si että autol­la väis­tetään väk­i­joukko­ja, kuin maail­mas­sa, jos­sa lääkäri ei saa tap­paa varaosik­si, mut­ta olisi väärin auton jar­ru­jen hajot­tua väistää väk­i­joukkoa, kos­ka sil­loin joku muu voisi kuolla.

  23. Rot­wang:
    “os sik­iön (ei-ihmisen) pahoin­pite­lyl­lä on vain aku­ut­te­ja seu­rauk­sia, niin mikä tahansa pahoin­pite­ly on tietysti abort­tia lievem­pi ja se tulee hyväksyä, jos hyväksyy abortin.”

    Tuol­la logi­ikalla mikäli hyväksyy kuole­man­tuomion, on myös hyväksyt­tävä ruoskimi­nen, kos­ka se on teloi­tus­ta lievem­pi ran­gais­tus­muo­to. Mikäli hyväksyy vuosien vankeu­den, on hyväksyt­tävä parin tun­nin istun­to jalka­pu­us­sa keskel­lä kaupunkia.

    Art­turi Björk:
    “Väitän, että keskimäärin van­hempi­en tekemät päätök­set ovat parem­pia kuin valtion.”

    Jos puhumme päi­hdeäi­tien pakko­hoi­dos­ta, emme puhu keskimääräi­sistä ihmi­sistä tai keskimääräis­es­tä las­ten­hoi­dos­ta -> argu­ment­tisi keskimääräi­sistä asioista ei ole validi.

    “Ain­oa ero on siinä, että sinä ajat­telet, että sairas äiti ei ole vas­tu­us­sa omas­ta geneti­ikas­taan ja saa sik­si syn­nyt­tää sairai­ta lapsia.”

    Täm­möiset hup­sut­te­lut voidaan suo­raan uno­htaa, kos­ka vaik­ka pää­sisimme jotenkin sel­l­aiseen johtopäätök­seen että geneet­tis­es­ti poikkea­vat ihmiset on ster­iloita­va, se ei ole poli­it­tis­es­ti mah­dol­lista. Itse olen sitä mieltä että ellei pysty edes teo­ri­as­sa lap­sis­taan huole­hti­maan, niitä ei pidä tehdä (tämä pätee var­maan suurim­mak­si osak­si noiden kohdalla).

    “(Minus­ta perin­nöl­listä sairaut­ta sairas­tavien pitäisi saa­da syn­nyt­tää lap­sia ihan rauhas­sa samoin kuin päihdeäitienkin.)”

    Minus­ta vain, jos voivat itse huole­htia niistä oma­l­la kus­tan­nuk­sel­laan. Myön­nän että olen mielip­iteineni yksin ja ettei täl­lainen poli­ti­ik­ka ole mitenkään mah­dol­lista, pait­si päi­hdeäi­tien kohdal­la käyt­täen pakkohoitoa.

    tcrown:
    Et voi käyt­tää logi­ikkaa täl­laises­sa asi­as­sa, kos­ka kyseessä on arvo­val­in­ta. Ei mitenkään loogis­es­ti voi todis­tel­la että sik­iöl­lä on oikeudet jon­ain het­kenä ja jon­ain toise­na ei. Se on vain peri­aat­teessa mieli­v­al­tainen arvo­val­in­ta, ei mikään fak­ta tai loogisen päät­te­lyn tulos. 

    Samal­la tavoin on aivan turha yrit­tää argu­men­toi­da perin­nöl­lis­ten sairausten ja juopot­telun ole­van jotenkin samal­la viival­la, kos­ka päätös, oli­pa kumpaan suun­taan tahansa, ei ole minkään aukot­toman argu­men­taa­tion tulosta vaan arvo­val­in­ta (arvo­val­in­to­jaan tietenkin saa ja pitääkin perustel­la, mut­ta pitää ymmärtää että peruste­lut eivät nojaudu pohjim­mil­taan logi­ikkaan vaan tun­teisi­in oikeas­ta ja väärästä).

  24. Nuo tei­dän val­in­taes­imerk­it ovat melkein yhtä main­ioi­ta kuin Markus kajol­la. Hän pohti taan­noin kir­jas­saan, kum­man ottaisi mielu­um­min, shekkipetok­siä tehtail­e­va vävyn vaiko renaa­van selän. Vävyn myötä saat­taisi tul­la lapsen­lap­sia, mut­ta toisaal­ta selkäkipui­hinkin on nykyään melko hyviä lääkkeitä.

  25. Rot­wang:
    “Jos sik­iön (ei-ihmisen) pahoin­pite­lyl­lä on vain aku­ut­te­ja seu­rauk­sia, niin mikä tahansa pahoin­pite­ly on tietysti abort­tia lievem­pi ja se tulee hyväksyä, jos hyväksyy abortin. Sen sijaan, jos ei-ihmisen pahoin­pite­lyl­lä on pysyviä seu­rauk­sia ei-ihmis­es­tä kehit­tyvälle ihmiselle, niin se on mielestäni rin­nastet­tavis­sa ihmisen vahin­goit­tamiseen. Abortin tapauk­ses­sa näin ei ole, kos­ka mitään ihmistä ei koskaan tule ole­maan. Sik­si syn­nytet­täväk­si aio­tun sik­iön pahoin­pite­ly on minus­ta pahempi asia kuin abortti.”

    Ennen 20. viikkoa (tai 12.) sik­iö on juuri sitä, mitä nainen kokee sen ole­van. Siitä tulee “ei-ihmi­nen jos­ta on kehit­tymässä ihmi­nen” vas­ta tuon rajan jäl­keen. Sil­lä ei siis ole vielä poten­ti­aalia kehit­tyä ihmisek­si. Nainen antaa sik­iölle tuon potentiaalin.

  26. Art­turille:
    Jos perin­nölli­nen sairaus ja raskau­de­naikainen päi­htei­denkäyt­tö aiheut­ta­vat yhtä suuren riskin syn­tyvälle lapselle, niin minus­ta perin­nöl­lis­es­ti sairaal­la on suurem­pi oikeus han­kkia lap­si kuin päi­hdeäidil­lä käyt­tää päi­hteitä raskau­den aikana. Tämä sik­si, että pidän ihmisen oikeut­ta saa­da biologi­nen lap­si tärkeäm­pänä kuin oikeut­ta käyt­tää vapaasti halu­ami­aan päihteitä.

  27. “Ennen 20. viikkoa (tai 12.) sik­iö on juuri sitä, mitä nainen kokee sen olevan.”

    Sik­iö on mitä se on täysin riip­pumat­ta naisen koke­muk­ses­ta. Se on kehit­tyvä ihmisen alkio, jos­ta vääjäämät­tä tulee ihmi­nen, mikäli sen yksilönke­hi­tys­tä ei akti­ivisel­la päätök­sel­lä ja toimen­piteel­lä keskeytetä.

  28. Perin­nöl­listä sairaut­ta kan­tavien van­hempi­en lapsel­la ei liene keskimääräistä suurem­paa riskiä joutua huonos­ti kohdel­luk­si tai huostaan­ote­tuk­si, päi­hdeäi­tien lap­sil­la taitaa olla. Las­ten­suo­jelun asi­akkaak­si pää­tyvän eri­ty­is­lapsen ase­ma on taas eri­tyisen kur­ja. Sik­si minus­ta näitä kah­ta asi­aa ei voi rinnastaa.

  29. tcrown kir­joit­ti 8.2.2009 kel­lo 9:04
    “2. Olet lääkäri, sin­ul­la on neljä poti­las­ta, jot­ka tarvit­si­si­vat elin­si­ir­ron välit­tömästi säi­lyäk­seen hengis­sä. Pyy­dätkö aneste­sialääkäriä nukut­ta­maan seu­raa­van poti­laan “vahin­gos­sa” hiukan nor­maalia syvem­pään uneen?”

    Noista moraa­likood­eista. Suurin mah­dolli­nen hyö­ty surim­malle mah­dol­liselle joukolle. Kuul­lostaa hienol­ta ja hyväksyt­tävältä, mut­tei sitä ole. Tuos­sa ym. lääkäri ja aneste­sialääkäri esimerkissä molem­mat syyl­listy­i­sivät murhaan. Kir­joitin murhaan vaik­ka hyvin tiedän, että Suomen lain­säädän­nössä ja ‑käytössä murhas­ta tuomi­taan, tai edes syytetään, hyvin harvoin.
    Voidaanko tuo­ta mainit­se­maani mora­likood­ia sit­ten soveltaan koskaan. Mielestäni ei ainakaan nois­sa esimerkkeinä maini­tuis­sa juna/lääkäri tapauk­sis­sa. Mikäli tuolle tielle lähdet­täisi­in edessä olisi “poh­ja­ton upot­ta­va suo” 

    Muuten olen sitä mieltä, että naisel­la ei ole tietoista oikeut­ta syn­nyt­tä pahasti vam­mau­tunut­ta las­ta, oli vam­mau­tu­misen syy mikä tahansa.

  30. Jos äiti rak­en­taa ansan, joka tap­paa lapsen sil­loin kun tämä syn­tyy (tai myöhem­min), se on murha — pait­si jos äiti abor­toi lapsen, niin että sur­maa ei tapahdukaan..

    Vas­taavasti se, jos äiti käyt­tää alko­ho­lia lapsen ollessa kohdus­sa, se on pahoin­pite­ly, pait­si jos lap­si abor­toidaan tai muuten ei synny. 

    Syn­tyneil­lä ihmisil­lä on ihmisoikeudet mut­ta syn­tymät­tömil­lä ihmisil­lä ja syn­tyneil­lä koir­il­la ja apinoil­la ei ole ihmisoikeuk­sia, niil­lä on vain oikeus siihen, ettemme aiheuta niille kohtu­ut­tomasti tuskaa.

  31. Rot­wang:
    “Sik­iö on mitä se on täysin riip­pumat­ta naisen koke­muk­ses­ta. Se on kehit­tyvä ihmisen alkio, jos­ta vääjäämät­tä tulee ihmi­nen, mikäli sen yksilönke­hi­tys­tä ei akti­ivisel­la päätök­sel­lä ja toimen­piteel­lä keskeytetä.”

    En kiistä etteikö tämä olisi vali­di tapa tarkastel­la asi­aa. En kuitenkaan voi nähdä, miten tuo näke­mys voisi olla sopu­soin­nus­sa lib­er­aalin abort­tioikeu­den kanssa. Ja toisaal­ta — kuten kom­ment­tien alus­sa olevas­sa linkissä esitän — maail­ma ilman lib­er­aalia abort­tioikeut­ta on todel­la synkkä paik­ka. On lajimme trage­dia, että joudumme — olemme tiedostavia ja kykeneväisiä — val­it­se­maan näistä kahdes­ta karmeas­ta vai­h­toe­hdos­ta:(. Suomes­sa tämä eet­ti­nen keskustelu ollaan (var­masti onnek­si) hyssytel­ty pois.

    Mut­ta kuten sanoin, abort­tioikeu­den viikko­ra­jan päät­tymisen jäl­keen sik­iöl­lä tulee olla jo aika vah­vat oikeudet ja sil­loin olisin ehkä valmis kan­nat­ta­maan pakkointerventiota.

  32. Moraa­likood­is­tomme ei ole loogi­nen sen suh­teen, mikä min­i­moisi aiheutetun kokon­aiskär­simyk­sen. Pikem­minkin, ihmi­nen val­it­see pien­im­män vas­ten­mielisyy­den tien. Liit­tyen kah­teen “yhden vai neljän ihmisen hen­ki” dilem­maan, neljän ihmisen pääl­lea­jamisen väistämi­nen niin että ajaa yhden päälle ei ole vas­ten­mielisem­pää kuin suo­raan ajami­nen neljän päälle. Pääl­lea­jo on aina yhtä vas­ten­mielistä. Mut­ta yhden ihmisen tap­pami­nen varaosik­si on vas­ten­mielisem­pää kuin se, että antaa neljän kuolla.

    Ihmis­ten käsi­tyk­set siitä, mikä on vas­ten­mielistä, saa­vat aikaan lake­ja, joil­la estetään vapaae­htoisia transak­tioi­ta. Munuaisen­lu­ovu­tuk­ses­ta ei saa mak­saa tai per­iä mak­sua, vaik­ka molem­mat osa­puo­let oli­si­vat halukkai­ta transaktioon.

  33. Juk­ka Jon­ni­nen: viikko­ra­jan päät­tymisen jäl­keen pakkoin­t­er­ven­tio voi olla liian myöhäistä, kun pysyvä vahinko on voin­ut jo tapahtua.

  34. Anteek­si, tuhosin vahin­gos­sa tähän viestiketju­un tulleen viestin kesken­meno­jen yleiswyy­destä. En saa sitä takaisin. Jos keskusteli­ja halu­aa, hän voi lähet­tää sen uudestaan.

  35. Riku Öster­man: “Ihmis­ten käsi­tyk­set siitä, mikä on vas­ten­mielistä, saa­vat aikaan lake­ja, joil­la estetään vapaae­htoisia transak­tioi­ta. Munuaisen­lu­ovu­tuk­ses­ta ei saa mak­saa tai per­iä mak­sua, vaik­ka molem­mat osa­puo­let oli­si­vat halukkai­ta transaktioon.”

    Tässä on minus­ta kyse enem­mänkin siitä, että luul­laan, että tämä vai­h­tokaup­pa ei olisi molem­pia osa­puo­lia hyödyt­tävä vaan, että se munuaisen myyjä on köy­hä ja sik­si ei pysty pun­nit­se­maan järkevästi myyn­nin hyö­tyjä ja hait­to­ja. Ja tietysti aimo annos sitä, että tämä “hyödyt­täisi vain rikkaita”.

    Minus­sa ainakin aiheut­taa aika voimakas­ta vas­ten­mielisyy­den tun­net­ta, että ihmiset eivät saa tarvit­semi­ansa elim­iä, kun nämä kau­pat on kielletty.

  36. Monista — ainakin minus­ta — vain tun­tuu siltä, että perin­nöl­listä sairaut­ta kan­tavien on saata­va halutes­saan syn­nyt­tää. Mut­ta päi­hdeäi­ti joutaa pakko­hoitoon. Tuo on se ensim­mäi­nen selkäy­d­in­reak­tio, eikö vain?

    Seu­raavak­si mieli alkaa etsiä sille perustelu­ja. Tääl­lä on jo tul­lutkin hyviä sel­l­aisia, ilman iro­ni­aa sanottuna.

    Kuitenkin taustal­la taitaa usein väikkyä aja­tus “perin­nöl­listä sairaut­ta kan­ta­va joka tah­too vau­van on var­maan Kun­non Ihmi­nen, joka pitää siitä(sic!) eiku hänestä huol­ta. Päi­hdeäi­ti on…no niin, Päihdeäiti. 

    Sit­ten ale­taan rak­en­taa jonkin­laista moraalis-juridista kehys­tä: pan­naan alkkisäi­tien asioi­hin puut­tumiselle sama raja kuin abort­tioikeudelle. Amerikkalaisen näp­pärää juridista akro­ba­ti­aa (huokaus, ei, tämä ei ollut pot­tuilua tääl­lä näin kelan­neille; samaan tapaan itsekin pohdin).

    Lähtisin lop­ul­takin kan­nat­ta­maan jonk­i­nasteista pakko­hoitoa ja peruste­len sitä näin:
    alko­holis­te­ja kon­trol­loidaan ns. pohjo­is­maises­sa yhteiskun­nas­sa monel­la tapaa. Möykkäät tarpeek­si kauan öisin niin saat häädön. Sekoi­let töis­sä niin sin­ut ohjataan pakko­hoitoon (tai saat jol­lain perus­teel­la potkut). Korkkaat häir­it­seväl­lä taval­la puis­tossa niin sin­ut voidaan taas nyky­isin viedä putkaan, taitaa riip­pua paikkakunnasta?
    Juu eivät ole täysin ver­ran­nol­lisia jut­tu­ja. Eivät eivät.

    Käytän­nön maail­mas­sa, lop­ul­takin sumeal­la logi­ikalla johon tääl­lä mon­et ovat toden­neet moraal­i­filosofis­ten pohdiskelu­jen johta­van, haavin poh­jalle jää minus­ta juuri tuo:
    alko­holis­teil­ta on otet­tu autono­mi­aa pois muis­sakin asiois­sa. (Ja hyvä niin useimmiten)

    Joten tässäkin voidaan ottaa ja antaa syväl­lisen pohdiskelun siinä sivus­sa jatkua. Kyynistä, joo.

    Kokon­aan toinen jut­tu on pakko­hoidon toim­imi­nen käytän­nössä. Sen tulk­in­ta mikä on alko­holisimia vai­htelee lääkärin ja myös paikkakun­nan normis­ton mukaan. Äidin ris­ki joutua mieli­v­al­lan kohteek­si ja turhaan nöyryyte­tyk­si on todellinen.

  37. ‘Las­ten puoles­ta pitää kuitenkin usein tehdä päätök­siä. Väitän, että keskimäärin van­hempi­en tekemät päätök­set ovat parem­pia kuin val­tion.’ (A.Björk)
    Lib­er­taari­nen ratkaisu pahoin­pidel­ty­jen tai hyväk­sikäytet­ty­jen lap­sien ongelmi­in on siis viita­ta niihin parem­min kohdel­tu­i­hin ja sanoa, että keskimäärin asi­at ovat hyvin, mitään ongel­maa ei ole?

  38. J. Jon­ni­nen:
    “En kiistä etteikö tämä olisi vali­di tapa tarkastel­la asi­aa. En kuitenkaan voi nähdä, miten tuo näke­mys voisi olla sopu­soin­nus­sa lib­er­aalin abort­tioikeu­den kanssa.”

    Ei se minus­ta ole ris­tiri­idas­sa, jos määrit­telemme asi­at seuraavasti:

    -Jotkut ihmiselämän muodot ovat arvokkai­ta: elämä synnytyksestä/raskauden lop­pu­vai­heesta aivokuolemaan.
    ‑Jotkut ihmiselämän muodot eivät ole arvokkai­ta: mm. ihmisen yksit­täiset solut, alkionke­hi­tyk­sen aikaiset vaiheet.
    ‑Arvokkaiden elämän­muo­to­jen määrälli­nen mak­si­moin­ti ei ole arvokas­ta, mut­ta arvokkaiden elämän­muo­to­jen laadulli­nen mak­si­moin­ti on. Ts. ei ole arvokas­ta syn­nyt­tää mah­dol­lisim­man paljon lap­sia, mut­ta on arvokas­ta huole­htia, että syn­nyte­ty­il­lä lap­sil­la on mah­dol­lisim­man hyvät oltavat.

    Mielestäni näistä lähtöko­hdista seu­raa, että ei-arvokkaan elämän­muodon tap­pami­nen ja siitä seu­raa­va arvokkaiden elämän­muo­to­jen kehit­tymisen estämi­nen (=abort­ti) on OK, mut­ta ei-arvokkaan elämän­muodon vahin­goit­ta­mi­nen ja siitä seu­raa­va arvokkaan elämän­muodon elämän­laadun huonone­m­i­nen ei ole OK.

  39. lurk­ki: Ei. Uskon, että kun val­tio puut­tuu lapsen hyväk­sikäyt­töön tai pahoin­pite­lyyn, niin se tekee päätök­siä parem­min kuin ne pahoin­pitelevät ja hyväk­sikäyt­tävät van­hem­mat. Val­tion toimet siis kas­vat­ta­vat hyvinvointia.

    Tästä huoli­mat­ta uskon, että val­tio tekee las­ten puoles­ta usei­ta päätök­siä, jot­ka pitäisi jät­tää van­hem­mille. (Esim. mil­loin he saa­vat men­nä töi­hin, minkälaisia asioi­ta hei­dän pitää oppia etc.)

  40. “Joten tässäkin voidaan ottaa ja antaa syväl­lisen pohdiskelun siinä sivus­sa jatkua. Kyynistä, joo.”

    Minus­ta pohdiskelu muut­tuu syväl­lisek­si eri­tyis­es­ti käytän­töön soveltamisen avulla.

    Pohdiskelu ilman käytän­nössä tes­taamista on tiet­ty, kivaa, mut­ta työpöy­dän ääressä mon­et asi­ast sut­taan­tu­vat ah niin hel­posti. Näin­den käytän­nöstä vier­aan­tunei­den päätösten kohteet ovat usein sydän syrjällään.

  41. “Kuitenkin taustal­la taitaa usein väikkyä aja­tus “perin­nöl­listä sairaut­ta kan­ta­va joka tah­too vau­van on var­maan Kun­non Ihmi­nen, joka pitää siitä(sic!) eiku hänestä huol­ta. Päi­hdeäi­ti on…no niin, Päihdeäiti.”

    Niin­hän se menee. Alko­holistien lap­sien toden­näköisyys joutua las­ten­suo­jelun asi­akkaik­si on taas varsin suuri. 

    Se taas, että äiti (tai isä) kan­taa esimerkik­si dia­betes­geeniä (seu­lotaan muuten nykyään vas­ta­syn­tyneiltä eli dia­beetikot tietävät, jos laps­es­ta tulee toden­näköis­es­ti dia­beetikko — olen ymmärtänyt että tässä kyse olisi ykköstyypin dia­betek­ses­tä) ei tee hänestä mitenkään sen huonom­paa van­hempaa (voi tehdä jopa parem­man, kun on läh­es koko ikän­sä joutunut kat­so­maan, mitä suuhun­sa pistää ja opet­taa var­masti lapsellekin ter­veitä elämäntapoja).

  42. Tämä on nyt täl­laista elämän ja kuole­man ratio­nal­isoin­tia, jota pidän hie­man pelot­ta­vana inhimil­lisen elämän kannal­ta. Mielestäni pakko­toimia tarvit­taisi­in pikem­minkin siinä, että yhteiskun­nas­sa ei olisi pakko­toimien tarvet­ta yksit­täisiä odot­tavia naisia kohtaan. Eli yhteiskun­ta pitäisi pakot­taa hoita­maan asiansa niin, että äid­it eivät juo lap­si­aan vihanneksiksi.

  43. Minus­ta mei­dän jokaisen pitäisi pan­na kor­te­mme kekoon pait­si ideaalien myös raadol­lisen käytän­nön tasol­la omis­sa ympyröis­sämme mah­dol­lisuuk­sien mukaan.

    Muualle kat­somi­nen, mitä se mil­loinkin on, on minus­ta henkistä siivestämistä ja vapaamatkustajuutta.

  44. Hyvän pahin viholli­nen on useim­miten paras. 

    On nau­ret­tavaa jät­tää jotkut toimet tekemät­tä sen takia kun ne eivät ratkaise koko ongelmaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.