Kirjoitin tarkoituksella ja harkiten edelliseen postaukseen:
Naisilla ja miehillä on oikeus olla synnyttämättä uutta elämää pidättymällä seksistä, ehkäisyllä tai myös riittävän ajoissa tehdyllä abortilla. Nämä kaikki johtavat yhtä lailla samaan tulokseen: jonkun elämä jää elämättä.
Vain Pekka Vitikainen tarttui harkittuun haasteeseen:
Niin, tottakai on oikeus olla synnyttämättä, mutta jatkossa sinun päättelysi pettää. Tuloksena ei ole elämä joka jää elämättä. Elämää ei edes synny ko. tapauksessa.
Vaikuttaa saivartelulta, mutta käsitteillä on vissi ero…
Tämä on arvokysymys, joka ei ole niin yksikäsitteinen: missä vaiheessa elämän estäminen muuttuu murhaksi. (Juristeille tiedoksi, murhalla tarkoitan tässä yleensä vain henkirikosta)
1) Sparta: syntyneet lapset lajiteltiin elinkelpoihin ja viallisiin. Vialliset heitettiin rotkoon. Lapsi muuttuu ihmiseksi läpäistyään seulan. Elinkelpoiseksi havaitun surmaaminen oli murha.
2) Suomen rikoslainsäädäntö: lapsi muuttuu ihmiseksi synnyttyään. Jos äiti abortoi pitkälle kehittyneen raskauden, häntä syytetään laittomasta abortista, muttei murhasta, mutta jos hän tappaa synnyttämänsä lapsen, syyte tulee henkirikoksesta.
3) Aborttilainsäädäntö: abortti on vapaa, kunnes sikiö on kehittynyt niin pitkälle, että hänellä oletetaan olevan jonkinlaista tietoisuutta. Hatusta on vedetty 12 raskausviikko.
4) Osa kristillisistä kirkoista: Elämän syntyy sukusolujen yhtyessä. Samojen vanhempien sukusoluista voi jo kromosomitasollakin syntyä seitsemänkymmentä biljoonaa erilaista rakennusohjetta, joten elämä yksilöityy munasolun hedelmöityessä. Abortti on murha, mutta ehkäisy sallittu.
5) Edellisestä poiketen kierukka on kuitenkin sallittu, vaikka se abortoi hedelmöitetyn munasolun.
6) Toinen osa kristityistä: Velvollisuus tuottaa elämää on seksin hinta. Ehkäisy on murha — tai siis ainakin rikos, mutta pidättyvyys sallittua. (Tämä näkemys valtasi kahdeksaksi vuodeksi myös Valkoisen talon, millä oli tuhoisia seurauksia kaikkialla maailmassa, koska Bush katsoi tämän sitovan myös ei-krisitillisiä kansoja ja uskonnottomia. USA halvaannutti YK:n väestöohjelman)
7) “Lisääntykää ja täyttäkää maa”. Tällainen käsky on monissa uskonnoissa. Syntyvyyden säännöstely seksistä pidättymällä on myös väärin, koska sekin vie elämän joltakin, joka olisi voinut elää.
8)Suomen ortodoksinen kirkko (epävirallisesti): Elämä alkaa, kun lapset on muuttaneet kotoa ja koira lopetettu.
“Kirjoitin tarkoituksella ja harkiten edelliseen postaukseen:
Naisilla ja miehillä on oikeus olla synnyttämättä uutta elämää pidättymällä seksistä, ehkäisyllä tai myös riittävän ajoissa tehdyllä abortilla. Nämä kaikki johtavat yhtä lailla samaan tulokseen: jonkun elämä jää elämättä.
Vain Pekka Vitikainen tarttui harkittuun haasteeseen:
Niin, tottakai on oikeus olla synnyttämättä, mutta jatkossa sinun päättelysi pettää. Tuloksena ei ole elämä joka jää elämättä. Elämää ei edes synny ko. tapauksessa.”
Väärin. Kyllä hedelmöitetty munasolu on ihan yhtä elävä kuin sikiö tai siitä kehittyvä ihminen. Kuten Osmo kirjoittaa, on määrittelykysymys milloin ihmisestä tulee ihminen, mutta elämän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Elämä on elämää — yksittäisen solun elämä ei eroa millään fundamentaalisella tavalla monisoluisen organismin (ihminen) elämästä. Abortti johtaa aina sikiön solujen elämän päättymiseen. Me vain määrittelemme, minkä arvon me millekin elämänmuodolle annamme.
Vitikainen on aivan oikeassa. Ei ole olemassa sellaista yksilöä, jonka elämä jää elämättä, jos pidättäydytään seksistä. Abortin tapauksessa sellainen yksilön aihio on taas jo olemassa. On tietenkin epämääräistä, missä vaiheessa sanomme että hedelmöitetystä munasolusta tulee ihminen. Tässä voidaan käyttää slippery slope- tyylistä argumentaatiota kumpaan suuntaan tahansa. Jos munasolua ei kuitenkaan alunperin edes päästetä hedelmöittymään, ei ole olemassa mitään, minkä elämä estettäisiin.
Omasta mielestäni abortin tulee olla vapaasti naisen päätettävissä kunnes sikiö on kehittynyt tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen vain, jos raskaus uhkaisi tai uhkaa äidin terveyttä tai muusta painavasta syystä (joka tulisi arvioida tapauskohtaisesti).
Jos asiantuntijat ovat määritelleet “sikiön tiettyyn pisteeseen kehittymisen” 12 viikkoa, minun näkemykseni mukaan sikiöllä tulee olla oikeuksia vasta tämän jälkeen ja ihmisoikeudet synnyttyään.
“Omasta mielestäni abortin tulee olla vapaasti naisen päätettävissä kunnes sikiö on kehittynyt tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen vain, jos raskaus uhkaisi tai uhkaa äidin terveyttä tai muusta painavasta syystä ”
Ei tässä abortista ja sen oikeutuksesta ole kysekään vaan mitä tapahtuu lapselle, jos syntyy aikanaan.
Ei ole kovin mieltäylentävää viettää elämäänsä vammaisena yhteiskunnassa, joka arvostaa vain kauniita ja rohkeita.
Kyllä pakkohoito on välttämätön , jos sopua päihteettömyydestä ei synny.Ainakin siihen saakka kunnes abortti on tehty.
Johan tässä yhteiskunnassa hysterisoidaan jo lasten aseleikiykin ja ollaan valmiita ampumaan heitäkin ja pistämään leikkivät lapset vankilaan.
Voisihan Eduskunta joskus tehdä hyödyllisiäkin päätöksiä, nyt aika kuluu Lex Nokioiden ja muiden turhuuksien parissa
Meni näköjään väärään kohtaan , oli tarkoitettu pakkohoitoon.
Muutaa oettaan tähänkin kantaa: Tässäkin on pilkunviilaajat asialla.
Jos minut olisi abortoitu niin enpä olisi surrut elämäntöntä elämää ja minun kannaltani asialla ei olisi väliä, koska en sitä tietäisi.
Ihminen on minä vasta 3–4 vuoden iässä, sitä ennen hän on enemmän tai vähemmän osa vanhempiaan , lähinnä äitiään.
Kyllä maailman arvojärjestyksen lähdettävä niistä, joilla on jo oma minä eli naisen tulaa saad päättää haluaako lapsen vai ei.
Mitä tulee lainsäädäntöön niin lapsen surma luettiin Suomessakin surmiin vasta 50-luvulla. Sitä enne lapsen surmaa ei tilastoitu surmiin ja tuomiokin oli pieni eli lapsen surma oli abortin korvike
Bloggaaja: “Tämä on arvokysymys, joka ei ole niin yksikäsitteinen: missä vaiheessa elämän estäminen muuttuu murhaksi. (Juristeille tiedoksi, murhalla tarkoitan tässä yleensä vain henkirikosta)
1) Sparta: syntyneet lapset lajiteltiin elinkelpoihin ja viallisiin. Vialliset heitettiin rotkoon. Lapsi muuttuu ihmiseksi läpäistyään seulan. Elinkelpoiseksi havaitun surmaaminen oli murha.”
Tekevätkö spartalaiset väärin? Eivät. He suojelevat yhteiskuntaansa. Ehkä heidän maailmassa järki sanoo, että viallinen jääköön syntymättä. Viallisen on vaikea ja lähes mahdotonta selvitä omin voimin. Ehkä spartalaisten mielestä viallisista ei kyetä huolehtimaan samalla, kun yhteiskuntaa tulisi suojella kaikilta maailman uhilta.
Koska viallinen ei selviä omin voimin, yhteiskunnan tulisi antaa tukeaan. Tämä tuki ja apu maksaa maltaita, siis suuria määriä euroja. Väitän, että toimiva yhteiskunta kuitenkin suojelee ja auttaa kaikin tavoin jokaista syntynyttä, myös viallista yksilöään. Silti mielestäni toimiva yhteiskunta ei pyri tuottamaan viallisia yksilöitä.
Entä mihin vedämme rajan? Mikä mielestänne on euromäärä, jonka me kansalaiset pystymme työllämme veroina maksamaan viallisten yksilöiden autamiseen? Monta viallista kykenemme ylläpitämään kaikkien muiden huollettavien yksilöiden (esim. työtön, valtion virkamies, eläkeläinen, lapsi) rinnalla?
Pääsääntöinen sikiöseulonta, jonka jälkeen vanhemmat / äiti saisivat päättää abortoidaanko sikiö, eli mihin heidän henkiset (ja taloudelliset) voimavaransa riittäisivät yhdessä yhteiskunnan avun kanssa, miltä kuulostaisi? Jos vanhempia ei aktiivisesti kannusteta sikiöseulontaan tai ehkä jopa pakoteta, niin ehkä hyvin monen ihmisen elämä on pilalla?
Väitän, että vanhempien / äidin mielenterveys on monesti uhattuna. Useat vanhemmat odottavat tervettä lasta, eivätkä välttämättä ole henkisesti kykeneväisiä edes valmennettaessa huolehtimaan viallisesta yksilöstä. Viallisen yksilön saapuminen heidän elämäänsä ei olisikaan rikkaus, vaan aiheuttaisi osasyynä henkisiä ongelmia, kuten esimerkkiksi masennus, alkoholisoituminen ja itsemurhat.
Te jotkut siis kysytte, miksi murhaaminen, eli abortti on oikein? Minä kysyn, miksi kahden vanhemmat mahdollinen elämän pilaamisen auttaminen viallisella yksilöllä on oikein? Tai miksi on oikein aktiivisesti tuottaa viallisia yksilöitä yhteiskuntaan, yksilöitä, joista ei kyetä kunnolla huolehtimaan tai yksilöitä, jotka eivät saa osakseen samaa rakkautta kuin spartalaisten mukaan elinkelpoiset?
Väitän, että heikkoa syntynyttä on autettava, koska valinta on tehty, mutta syntymätöntä ei tule aktiivisesti auttaa vanhempien kustannuksella eikä edes kohtuuttomasti yhteiskunnan kustannuksella. Syntynyt viallinen yksilö huollettavana ja vanhempien / äidin mielenterveys uhattuna. Päätelmänä, tällaisesta toiminnasta ei ole helppoa löytää järjen ääntä. Auttamisen voimavarat riittävät paremmin, jos vain oikeasti viallisen hyväksyvät (ainakin ajattelevat näin tehtävään valinnallaan sitoutuessaan) vanhemmat ottavat hyvillä mielin ja iloiten tämän uuden yksilön vastaan.
Ari Heikkinen: nykylainsäädännössä sikiöllä on oikeuksia jo ennen 12. raskausviikkoa. Työnantajan on pakko siirtää raskaana oleva nainen pois sikiötä vaarantavista työtehtävistä (kuten säteilytyö tai, ennen nykyistä tupakkalakia, työskentely ravintolan tupakansavussa) heti työntekijän kerrottua raskaudesta. Äidille itselleen ei näistä tällaisista töistä ole vaaraa sen enempää kuin ennen raskautta, mutta sikiölle on ja alkuraskaus (ennen 12. viikkoa) on erityisen herkkää aikaa. Esitätkö, että lainsäädäntöä pitäisi tältä osin muuttaa? Miksi?
Minusta tuntuisi pahalta, jos spartalaisittain vastasyntyneitä “abortoitaisiin”. Näiden lasten itsensä kannalta se ei sinänsä ehkä olisi sen kummempaa kuin eläinten teurastaminen, mutta ehkä se raaistaisi ihmisiä liikaa.
Olisiko siinä myös liukkaan rinteen ongelma: helposti alettaisiin abortoida aikuisiakin, jos he osoittautuisivat tyhmiksi, epäsosiaalisiksi tai mielisairaiksi (esim. toisinajattelijoiksi)? Ehkä liioittelen.
Syntymättömien abortoinnissa en näe merkittävää liukkaan rinteen ongelmaa: ihmisen syntymä on niin yksiselitteinen raja, että sitä varhempien elämänmuotojen abortoinnissa ei ole mitään rajanveto-ongelmia toisinajattelijoiden suhteen, kun päättäjä on elämää sisällään kantava nainen (tai tulevaisuudessa mieskin).
Koirat, lehmät ja siat ovat paljon älykkäämpiä ja tiedostavampia kuin syntymätön lapsi, joka ei siis ihmisoikeusmielessä ole senkään vertaa ihminen.
OS
“3) Aborttilainsäädäntö: abortti on vapaa, kunnes sikiö on kehittynyt niin pitkälle, että hänellä oletetaan olevan jonkinlaista tietoisuutta. Hatusta on vedetty 12 raskausviikko.”
Wikipediasta
Raskauden keskeytyksen edellytykset
Suomessa raskauden keskeytys ei lain mukaan ole vapaa. Raskaana oleva voi pyytää raskauden keskeytystä. Raskauden keskeytyksestä päättää viranomainen. Raskaudenkeskeytykseen tarvitaan tapauksesta riippuen joko yhden tai kahden lääkärin lähete tai terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunto, ja raskaudenkeskeytyksen saa suorittaa vain luvan saanut sairaala.
Ennen 12. raskausviikkoa raskaus voidaan keskeyttää, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai lapsen epäillään olevan vammainen. Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen myöntämä lupa, joka voidaan myöntää äidin nuoren iän, lapsen vakavan vamman tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko, lapsen vamman kohdalla 24.
Lain 7§:n mukaan ennen raskauden keskeyttämistä koskevan päätöksen tekoa on, milloin siihen katsotaan syytä olevan, varattava mm. odotettavan lapsen isälle, naisen tilaisuus esittää käsityksensä asiassa. Lisäksi ennen sellaisen päätöksentekoa, joka perustuu 1 §:n 2 kohtaan (elämänolista johtuen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi huomattava rasitus), on, milloin siihen katsotaan syytä olevan, pyydettävä sosiaaliviranomaisen taikka kätilön, terveyssisaren tai näitä vastaavan henkilön selvitys maisen ja hänen perheensä elämänoloista ja muista olosuhteista.
Abortissa otetaan henki. Toisille sillä on merkitystä, toisille ei.
Ihan mielenkiinnosta, tietääkö joku mikä on käytäntö, jos nainen pyytää raskauden keskeyttämistä ennen viikkoa 13 “kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus” perusteella?
Onko näitä pyyntöjä _käytännössä_ jätetty yhtäkään toteuttamatta?
Olisi outoa, jos joku ulkopuolinen tämän perusteen jälkeen, ennen viikkoa 13, voisi todeta “sori, tiedän paremmin kuin sinä itse, ei käy”.
Eikös se yksinäinen munasolukin ole elävä? Luonto sen kuitenkin “hävittää”, ellei nyt siten satu kohdalle osumaan joku siimahäntä. Mielestäni erittäin vaikea asia koko tämä juttu.
Eihän se tietty mikään ongelma ole, kun lakiin kirjoitetaan jotain, mutta järkeily ei ainakaan minusta ole ihan iisiä.
Pitäisikö yrittää kehittää systeemi, millä mies ja nainen saadaan yhdellä kertaa helposti “steriileiksi” ja halutessaan taas toisin. En nyt tarkoita näitä leikkauksia, vaan oikeastaan ehkäisypillereiden käänteisjuttua. Syöt jotain pillereitä, kun haluat lapsen.
Muuten idea kyllä sopisi kirjakerhoihinkin.
En ole lukenut viestejä, ehkä toistan…
3) “Aborttilainsäädäntö: abortti on vapaa, kunnes sikiö on kehittynyt niin pitkälle, että hänellä oletetaan olevan jonkinlaista tietoisuutta. Hatusta on vedetty 12 raskausviikko.”
Minusta pitäisi olla joku todellinen peruste sopivalle ajankohdalle.
Liian myöhään abortoidut VAUVAT ovat tosi pahan näköisiä, milloin heillä on tietoisuutta, on sen luokan kysymys, että on ihme, jos sitä ei ole yritetty selvittää.
Onko niin, että moniin pikkuasioihin uskalletaan tarttua niin tieteessä kuin politiikassakin, mutta ne isot asiat…
“Eikös se yksinäinen munasolukin ole elävä? Luonto sen kuitenkin “hävittää”, ellei nyt siten satu kohdalle osumaan joku siimahäntä.”
Kyllähän jokainen lasta kovasti toivova äiti kokee alkavat kuukautiset pienenä kuolemana.
Minusta ainut oikea lähtökohta lainsäädännölle on, että jokaista syntyvää lasta on suojeltu siitä lähtien, kun hedelmöitynyt alkio kiinnittyy (ennen sitä ei äidin verenkierrosta myrkkyjä pääse kehitystä häiritsemään). Jos raskaus menee kesken tai äiti päätyy aborttiin, se suojelu on ollut periaatteessa “turhaa”, mutta suuri osa alkaneista raskauksista kuitenkin johtaa lapsen syntymään.
Poikien saivartelu siitä, että vasta joskus 12. tai 20. viikon jälkeen sikiötä kannattaisi suojella, kun se sitä ennen voidaan abortoida, on peräti vastenmielistä luettavaa. Jokainen lasta halunnut ja lasta kantanut äiti tietää, että sikiö tarvitsee suojelua alusta asti kehittyäkseen terveeksi vastasyntyneeksi, että aina sekään ei riitä ja että kehityksen kannalta alkuraskaus on kaikkein herkintä aikaa.
Nykyisellään sikiötä myöskin jo alkuraskauden aikaan suojellaan, esimerkiksi:
— jo ennen ensimmäistä äitiysneuvolakäyntiä (viikolla 8–10) saa listan vältettävistä ruoka-aineista yms.
— lääkäri ei suostu määräämään mitä tahansa lääkkeitä raskaana olevalle ja apteekissakin kieltäydytään myymästä tiettyjä käsikauppalääkkeitä ellei asiasta ole keskusteltu lääkärin kanssa (toki raskauden voi salata)
— raskaana oleva äiti siirretään pois sikiölle vaarallisista työtehtävistä
Ari Heikkinen:
“Jos asiantuntijat ovat määritelleet “sikiön tiettyyn pisteeseen kehittymisen” 12 viikkoa, minun näkemykseni mukaan sikiöllä tulee olla oikeuksia vasta tämän jälkeen ja ihmisoikeudet synnyttyään.”
Tästä seuraisi se, että sikiölle voitaisiin ennen 12. viikkoa suorittaa esim. raajojen amputaatioita kosmeettisista syistä äidin niin halutessa. Kyllä sikiöön kohdistuvien toimien arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös seuraukset sikiöstä kehittyvälle ihmiselle.
http://www.stakes.fi/tilastot/raskaudenkeskeytykset/
Vuonna 2007 tehtiin 10533 raskaudenkeskeytystä, 58729 lasta syntyi. Monessa Itä-Euroopan maassa tehdään enemmän abortteja kuin mitä lapsia syntyy.
Kiinan lukemat ovat sitten varmaan jo lähempänä tähtitiedettä. Muistan lukeneeni että Intian köyhimmillä alueilla lapsia taidetaan edelleen jälkiabortoida Spartan tapaan.
Mitä uskontoihin tulee, mikähän sitten on se kriittinen massa uskovaisia että heidän mielipiteensä voi määritellä sen ehdottoman totuuden?
Markku af Heurlin;
Joo, muodollisesti aborttiin tarvitaan Suomessa jokin syy, mutta abortti on de facto vapaa. En tiedä, onko sitä evätty viimeaikoina keneltäkään, joka on sitä keksinyt pyytää ja joka on toiminut ajoissa.
Aika pitkään oli myös jokaisella maatialla velvollisuus kasvattaa kolme humalasalkoa, mutta vähiin kävivät tuomiot tämän velvoitteen laiminlymisestä.
“Joo, muodollisesti aborttiin tarvitaan Suomessa jokin syy, mutta abortti on de facto vapaa. En tiedä, onko sitä evätty viimeaikoina keneltäkään, joka on sitä keksinyt pyytää ja joka on toiminut ajoissa.”
Terveydenhoidossa on monia muitakin tällaisia asioita, joihin periaatteessa tarvitaan lääkärin/terveydenhoitajan lupa, mutta käytännössä luvan saa aina, kun sitä vain osaa pyytää. Kontrolliksi katsotaan usein riittävän, ettei ihminen tuollaista kevein perustein pyydä.
Muina esimerkkeinä vaikka jääminen sairaan lapsen kanssa kotiin töistä (neuvolasta saa lapun soittamalla, lasta ei tarvitse viedä näytille), erityisruokavalio päiväkodissa (neuvolasta saa lapun soittamalla, lasta ei tarvitse tutkia mitenkään tai viedä edes näytille).
Täällä on muutama henkilö ilmeisesti tosissaan esittänyt, että äidin oikeutta vahingoittaa sikiötään ei voi häneltä riistää, mikäli suomme hänelle oikeuden tappaa samainen sikiö abortilla. Perusteluna on ollut se, että sikiön vahingoittaminen on sikiölle vähäisempi toimenpide kuin tappaminen.
Laajennetaanpa samaa pohdintaa ihmisen sukusoluihin. Meillähän on varsin yleisesti hyväksytty käytäntö, jonka mukaan henkilöllä on oikeus tappaa omat sukusolunsa, esim. harrastamalla ehkäisyä tai pidättäytymällä sukupuoliyhteydesta. Yllä esitettyä päättelyketjua seuraamalla vanhemmille pitää tällöin suoda myös oikeus manipuloida sukusolujaan haluamallaan tavalla, mm. geneettisesti, koska tämän manipulaation vaikutus sukusoluun on vähäisempi kuin tappamisen.
Eli aika heikoille jäille tässä päädytään, jos tätä rataa lähdetään kulkemaan.
“Laajennetaanpa samaa pohdintaa ihmisen sukusoluihin.”
Tai eläimiin: koiraa saa pahoinpidellä, koska koiran saa viedä eläinlääkärin lopetettavaksi ja eläinrääkkäys on sentään vähäisempi toimenpide kuin eläimen tappaminen.
Osallistun vähän näin kiivaimman keskustelun laannuttua, mutta pohdin asiaa ja pahan eettisesti ihan hattutulkinnallisen aiheen parissa ollaan.
Riitta esitti perusteluna, että koska työnantajan on pakko siirtää raskaana oleva nainen pois sikiötä vaarantavista työtehtävistä, on sikiöllä oikeuksia koska sitä suojellaan ja siksi abortti ei olisi sallittua sikiölle.
Minä väitän, että miehen sukusoluilla on samoja oikeuksia eli jo niitä suojellaan.
Otetaan esimerkki: Suomen laki (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930675) jossa on säädetty mm. kieltoja perimää vaurioittaville kemikaaleille. Julkista keskustelua asiasta voi lukea vaikka netistä (Turun sanomat, Torstai 12. helmikuuta 2009
Verkkolehden 15. vuosikerta; Kemikaalit uhkaavat ihmisen hedelmällisyyttä)
Ajattelen olevamme tilanteessa, jossa on tyydyttävä nyky-hatustavedettyyn aborttisäädäntöön. Tai alamme hivuttautua kieltoon, kunnes jo miehen sukusoluilla on niin paljon oikeuksia, että esim itsetyydytys luetaan joukkomurhaksi. Siittiöt kun ovat kehosta itsenäisiä ja yksilöllisiä, tosin tarvivat ravintoa mutta niin tarvitsee vauvakin apua. Liioittelenko? Ei toki, johan raamattu sanoo ettei pidä heittää siementä maahan joten sillekin kannattajia jostain löytyy.
Nykyinen aborttilaki on mielestäni hyvä tälle ajalle, mutta tulkintaa sekin on ja ajat voi muuttua, aina muuttuu — suuntaan tai toiseenkin.
“Riitta esitti perusteluna, että koska työnantajan on pakko siirtää raskaana oleva nainen pois sikiötä vaarantavista työtehtävistä, on sikiöllä oikeuksia koska sitä suojellaan ja siksi abortti ei olisi sallittua sikiölle.”
Nyt ymmärsit kirjoittamani aivan väärin! Minä en vastusta suomalaista vapaata aborttia, vaan halusin tuoda esiin, että vapaasta abortista ei millään lailla seuraa sitä, että alkuraskauden aikana sikiölle saisi tehdä mitä hyvänsä. Ja, kuten kirjoitit, ei myöskään sukusoluille, koska joku niistä miljoonista voi kehittyä ihmiseksi.
Heh, Pohtija… ei elämä ole vielä syntynyt kun miehen sukusolut eivät ole munasolua vielä edes hedelmöittäneet 😉 Et siis tuolla tavoin suojele elämää.
Pohtija, tassa se logiikan puuttuminen juuri nakyy. Sukusolu on ihmiselaman muoto, jolla ei ole ihmisoikeuksia (onneksi) ja tuskin kukaan kyseenalaistaa ihmisen oikeutta tappaa omia sukusolujaan. Sen sijaan sukusolujen manipulointi geneettisesti ei ole laillista, koska silla on kyseenalaisia seurauksia sukusolusta kehittyvalle ihmiselle. Sukusolujen vahingoittamista/muuntelua siis rajoitetaan. Ei sukusolun itsensa, vaan siita syntyvan ihmisen vuoksi.
Samalla tavoin sikio raskauden alussa on vailla ihmisoikeuksia ja aiti voi sen halutessaan laillisesti tappaa. Saako sita siis taman vuoksi vapaasti vahingoittaa ja manipuloida? Ei tietenkaan, aivan samasta syysta kuin olemme katsoneet tarpeelliseksi kieltaa sukusolujen sisaltaman geneettisen informaation kopeloinnin. Ei sikion, vaan siita kehittyvan ihmisen vuoksi.
Riitta kirjoitti 10.2.2009 kello 9:26
“Tai eläimiin: koiraa saa pahoinpidellä, koska koiran saa viedä eläinlääkärin lopetettavaksi ja eläinrääkkäys on sentään vähäisempi toimenpide kuin eläimen tappaminen.”
Provosoitko keskustelua? Oli miten oli, minä kommentoin lyhyesti ja asiallisesti.
Sairaan lemmikkieläimen vieminen eläinlääkärille lopettavaksi ei ole eläinrääkkäystä, kaukana siitä. Sehän on viimeinen palvelus minkä lemmikilleen pystyy tekemään.
Valitettavasti lääkärit älyttöminen moralikoodeineen estävät saman palveluksen tekemisen esim. puolisolle kun tämän elämä on päättymässä ja yhtä kärsimystä.
Palatakseni eläimiin, joista kirjoitit, mitä julminta eläinrääkkäystä on kissan tai koiran leikkaaminen ja pelkästään siksi, että siitä saadaan näin siisti seuralainen. Kumma etteivät ns. kettutytöt ole tähän puuttuneet. Silvotaan koti/lemmikkieläimiä ja vain oman mukavuuden tai päähänpiston takia.
Ymmärrän, siis ymmärrän, mutta en hyväksy hevosen, siis orin, ruunaamisen silloin kun hevonen oli ainoa kulkuneuvo kaupungissa ja maalla ainoa työkone.
Nykyistä, pelkästään oman mukavuuden takia tapahtuvaa eläinten silpomista en hyväksy. Riitalla ovat käsitteet menneet sekaisin kun hän määrittelee sairaan eläimen lopettamisen vähäisemmäksi kuin eläinrääkkäys.
“Heh, Pohtija… ei elämä ole vielä syntynyt kun miehen sukusolut eivät ole munasolua vielä edes hedelmöittäneet Et siis tuolla tavoin suojele elämää.”
Juha, elama, jonka tunnemme maapallolla on syntynyt yhden ainoan kerran ja kaikki tuntemamme elamanmuodot ovat kehittyneet tasta samasta kantamuodosta. Kun ihminen “syntyy”, mitaan uutta elamaa ei synny missaan vaiheessa, vaan sukusolut ovat kylla ihan elavia myos.
“Provosoitko keskustelua?”
Täytyy vissiin vääntää vähän rautalankaan:
Joku kirjoitti abortista ja sikiön vahingoittamisesta, ilmeisesti ihan vakavissaan:
“Sikiötä saa pahoinpidellä (esimerkiksi ryyppäämällä), koska sikiön saa abortoida ja pahoinpitely on sentään vähäisempi toimenpide kuin sikiön abortointi.”
Minä vaihdoin tuohon lauseeseen “sikiön pahoinpitelemisen” tilalle “eläinrääkkäyksen” ja “abortin” tilalle eläinlääkärin suorittaman eläimen “lopettamisen”.
Normaali terveellä järjellä varustettu ihminen tietää, että eläinrääkkäys ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää, vaikka eläimen lopettaminen onkin. Onko siis kehittyvän sikiön vahingoittaminen hyväksyttävää, jos abortti on?
Rotwang: Juha, elama, jonka tunnemme maapallolla on syntynyt yhden ainoan kerran ja kaikki tuntemamme elamanmuodot ovat kehittyneet tasta samasta kantamuodosta. Kun ihminen “syntyy”, mitaan uutta elamaa ei synny missaan vaiheessa, vaan sukusolut ovat kylla ihan elavia myos.
Ei ei ei noin. Kyseessä on tietysti uuden ihmisen synty.
Miten hedelmöittymätön munasolu voi olla “elämätön elämä”?
Jos nainen on maho ja/tai miehellä sperma heikkoa, mutta eivät sitä tiedä, ja silti pidättäytyvät seksistä tai käyttävät ehkäisyä, niin kenen elämä jää elämättä?
Tulisiko munkkeja ja nunnia ylenkatsoa sen takia, koska ovat estäneet monta elämää omalla selibaatilaan?
Mitähän tarkoititte sillä, että laitoitte “tarkkaan harkitun haasteen” postaukseenne? Provokaatiota? Mikä oli sen provokaation tarkoitus?
Vai oliko sittenkin kyse lapsuksesta, sammakosta, joka nyt selitetään “harkitulla haasteella”? (<- esimerkki harkitusta provokaatiosta)