Emme vielä tiedä, mitä tekoäly elämällemme merkitsee, mutta vallitseva uskomus on, että se lisää työn tuottavuutta merkittävästi. Lähden tästä oletuksesta.
Elon Musk esittää, että tarvitsemme perustulon, koska niin moni syrjäytyy työelämästä. Minunkin työkalupakissani on perustulo, mutta päinvastaisesta syystä – jotta ihmiset eivät syrjäytyisi työelämästä.
Elämän helpottuminen tuottaa ahdistusta
Jos kotitaloustöissä tapahtuu jokin tuottavuusloikka, esimerkiksi pyykinpesuun tulee avuksi nykyaikainen pesukone, koemme sen elämämme helpotukseksi. Jos samaa tapahtuu ansiotöissä, seurauksena voi olla taloudellista epätoivoa, koska monelta menee leipä.
Meidän talousjärjestelmässämme kukin ansaitsee rahaa sen mukaan, kuinka suuri on hänen marginaalinen tuottavuutensa rahassa mitattuna. Jos yhtäkkiä tuottavuus nousee suuresti, marginaalinen tuottavuus alenee, koska tekijöitä on enemmän kuin tarvitaan ja heidän ansiotasonsa laskee. Vaikka julkisuudessa toisin esitetään, alan palkkakehitys ei voi perustua tuottavuuteen tällä alalla vaan kansantaloudessa kokonaisuutena. Jos jollakin alalla työt vähenevät, se ei tarkoita, että palkat sillä alalla nousevat vaan pikemminkin päinvastoin.
Pitkällä aikavälillä teknologinen kehitys kääntyy kaikkien hyväksi, mutta siinä välissä moni voi kärsiä. 1700-luvun koneensärkijät olivat historiallisesti väärässä vastustaessaan teollistumista, joka lopulta johti myös työväenluokan elintason huimaan nousuun, mutta omalta kannaltaan he olivat oikeassa. Heidän ansiotasoaan Kehruu-Jennyt alensivat pysyvästi. Kesti pari sukupolvea, ennen kuin teollinen vallankumous johti teollisuustyöväestön ansiotason nousuun.
Syynä on politiikan epäonnistuminen
Valtion tehtävä on ohjata markkinataloutta ja korjata sen virheitä. On todella hölmöä, että työtä helpottavat keksinnöt kääntyvät ahdistukseksi.
Minun haaveessani on yltäkylläinen, mutta ympäristön kannalta vastuullinen ja suhteellisen helppo, mutta ei haasteeton elämä. Siinä tuottavuuden kasvusta melkoinen osa otetaan vapaa-aikana.
Kammoksun yhteiskuntaa, jossa merkittävä osa kansasta on ostettu hyllylle ja vähenevä osa väestöstä tekee hyödyllistä työtä. Siihenhän Elon Musk päätyy ajatuksissaan.
Minun optimiyhteiskunnassani palkat määräytyisivät suhteellisen markkinaehtoisesti, jotta työtä riittäisi kaikille, ja syntyvä tulonjako korjattaisiin hyväksyttäväksi pienellä perustulolla tai negatiivisella tuloverolla.
Minulla on käsitys, että työtä riittäisi jokseenkin kaikille, jos työttömyyden vaivaamilla aloilla palkat joustavat alaspäin – ja tietysti myös ylöspäin. Ilman tulojen tasausta tämä johtaisi äärimmäisen epäoikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, mutta matalapalkkaisen työn tuella siitä saisi nykyisen kaltaisen. Kylmässä Suomessa tarvitaan tasaisempaa tulonjakoa kuin lämpimässä Espanjassa.
Huomattakoon, että moni vasemmistolaisena itseään pitävä taloustieteilijä kaipaa omaa valuuttaa ja mahdollisuutta devalvoida. Mitä devalvaatio on kuin palkkojen alentamista, Swe vain näyttää ”kunniakkaammalta”. Nyt kun meillä ei ole omaa valuuttaa, suhdannekuopissa pitäisi ulkoisten devalvaatioiden sijasta tehdä sisäisiä devalvaatioita.
Markkinaehtoiset palkat perustuvat marginaaliseen tuottavuuteen
Joku sanoi tällä blogilla, että matalatuottoisena pidettävä työ voi olla jopa täysin välttämätöntä, esimerkiksi siivous, jota ilman ei voitaisi kokonaan olla. Marginaalinen tuottavuus ei ole tätä.
Suomessa työskentelee siivousalalla noin satatuhatta henkeä. Jos siivoojien palkka nostettaisiin 10 000 euroon kuussa, kokonaan siivous ei loppuisi, mutta alalla työskentelevin määrä putoisi murto-osaa. Loput jäisivät ilman työtä. Marginaalinen tuottavuus on se palkka, jolla kaikki halukkaat pääsevät töihin.
Jos ajattelisimme, että kaikki alat voisivat hinnoitella itsensä miten haluavat välttämättömyyteensä vedoten, voittajia olisivat maanviljelijät, sillä syöminen jos mikä on välttämätöntä.
Marginaaliseen tuottavuuteen perustuvat palkat eivät ole oikeudenmukaisia. Kehitys työmarkkinoilla on mennyt eriarvoiseen suuntaan, kun osaamisesta ollaan maksamaan niin paljon ja taviksen ahkeruudesta niin vähän. Ei silti kannata haikailla takaisin menneeseen. Ei palkkarakenne ollut oikeudenmukainen silloinkaan, kun työ hinnoiteltiin lakkoaseen voiman mukaan. Siltä ajalta ovat peräisin esimerkiksi sukupuolten väliset palkkaerot.
Valinnainen työaika
On hyväksyttävää, että osa ihmisistä ottaa kasvavan tuottavuuden nousun vapaa-aikana. Valinnan rahan ja ajan välillä pitäisi olla kunkin oma asia niin kuin se Länsi-Europan maissa on ollutkin. Jotkut tarvitsevat enemmän rahaa kuin toiset – kaikki eivät esimerkiksi peri rikkaita isovanhempiaan ja joidenkin kohdalla työ on hauskempaa kuin toisten kohdalla; jotkut onnekkaat saavat palkkaa sitä, mitä tekevät intohimoisesti ja jota tekisivät, vaikka työ olisi palkatonta ja tulot tulisivat valtiolta.
Tuloeroja taisin siis pienen perustulon avulla. Pienen, sillä vielä pitkään aikaan emme voi ajatella, että työn tekeminen olisi täysin vapaaehtoista, vaikka Marx sellaista yhteiskuntaa kaavailikin.
Minun perustuloni ei siis riittäisi sellaisenaan elämiseen, vaan sitä olisit täydennettävä ansiotuloilla. Niitä varten, jotka eivät ansiotuloja pysty saamaan, olisi nykyisen kaltainen syyperusteinen sosiaaliturva. Työttömyyspäivärahoja ja sairauspäivärahoja siis edelleenkin tarvittaisiin, mutta ne olisivat tietysti perustulon verran pienempiä.
Työmarkkinoiden on perustuttava vapaaehtoisuuteen
Sanktio työstä kieltäytymisestä siis säilyisi ainakin minun elinikäni ajan, mutta sanktio olisi pienempi, koska perustulo jäisi kuitenkin pohjalle. Minun käsitykseni reiluista työmarkkinoista on, että työsopimukset perustuvat vapaaehtoisuuteen kummankin kohdalla. Ankarat sanktiot työstä kieltäytyville ovat sama kuin pakko hyväksyä millainen työtarjous tahansa. Vaikka työvoimaviranomaiset eivät enää määrää sanktion uhalla nuoria naisia yläosattomiksi tarjoilijoiksi tissibaareihin, joskus työolosuhteet voivat olla niin kelvottomia ja työnantajat niin sikamaisia, että työntekijällä on oltava mahdollisuus kieltäytyä.
Nyt panen pisteen tähän ja jatkas seuraavassa postauksessa.
Jos ajattelet pidempää tähtäintä, niin maksettaisiinko tuo Suomen perustulo ja tulonsiirrot Suomesta kerätyllä veropotilla vai kansinvälisellä(EU tai muu kansaivälinen instituutio) veropotilla? Jotta Suomessa voitaisiin maksaa perustuloa, niin onko mielestäsi edellytys, että jossain vaiheessa tulevaisuutta olisi jokin isompi veroalue kuin Suomi/uskotko, että perustulon voi toteuttaa vain Suomen veroilla?
Perustulo – helppo ratkaisu vai kallis harha?
Suomessa keskustelu perustulosta nousee esiin tasaisin väliajoin. Ajatus kuulostaa ensi kuulemalta houkuttelevalta: yksinkertainen järjestelmä, joka takaa toimeentulon ilman byrokratiaa. Mutta mitä tapahtuu, kun ideaa tarkastellaan kylmän realistisesti?
Ensimmäinen ongelma on kannustimet. Perustulo heikentää motivaatiota hakea töitä, erityisesti silloin kun tarjolla oleva työ ei vastaa omia mieltymyksiä.
Työmarkkinoiden kannalta tämä on myrkkyä: yhteiskunta tarvitsee myös niitä tekijöitä, jotka pitävät arjen pyörät pyörimässä – ei vain unelmatyöpaikkojen täyttäjiä. Kun velvoite ottaa vastaan työtä katoaa, katoaa myös osa järjestelmän selkärangasta.
Toinen vakava riski on harmaan talouden kasvu. Jos perustulo maksetaan riippumatta tuloista, syntyy houkutus tehdä pimeää työtä sen päälle. Tämä ei ole pelkkä moraalikysymys, vaan suora isku veropohjaan – siihen samaan, jolla koko järjestelmä rahoitetaan.
Kolmanneksi on muistettava Suomen asema maailmassa. Yli 40 % taloudestamme nojaa vientiin. Tämä tarkoittaa, että suomalaisen työn ja tuotannon on oltava kilpailukykyistä kansainvälisesti. Jos työvoiman tarjonta heikkenee tai kustannukset nousevat, häviämme nopeasti markkinoita maille, joissa kannustimet ja kustannusrakenne ovat kunnossa.
Samaan aikaan nykyinen sosiaalijärjestelmämme on jo valmiiksi raskas ja kallis. Väestö ikääntyy nopeasti, mikä kasvattaa menoja entisestään. Julkinen talous velkaantuu, verotus kiristyy, ja kasvuhakuiset yritykset ja osaajat lähtevät joukolla ulkomaille investointien ja työpaikkojen perässä.
Pienen ja syrjäisen sisämarkkinan varassa Suomi ei yksinkertaisesti voi elää.
Ongelma ei ole vain taloudellinen, vaan myös ideologinen. Valtiokeskeinen ajattelumalli on ajautunut tilanteeseen, jossa se ei enää tuota kasvua eikä kannusta riskinottoon. Tarvitaan suunnanmuutos.
Miten Suomi voi nousta? Tässä viisi keinoa:
1. Avoin ovi osaajille
Suomi tarvitsee kipeästi kansainvälistä osaamista. Työperäisestä maahanmuutosta on tehtävä sujuvaa ja ennustettavaa . Osaajien on päästävä nopeasti töihin ja kiinni yhteiskuntaan.
2. Kannustava verotus
Verojärjestelmän on palkittava riskinottoa ja investointeja. Yritysten ja yksilöiden tulee hyötyä siitä, että ne rakentavat uutta teknologiaa ja kasvua Suomeen – ei rangaista siitä sääntöviidakolla ja veroilla.
3. Joustavammat työmarkkinat
Työlainsäädäntöä on kehitettävä niin, että se mahdollistaa laajan paikallisen sopimisen. Yritykset ja työntekijät tietävät parhaiten oman tilanteensa.
4. Byrokratian purku
Yrittämistä hidastava sääntelyviidakko on purettava. Yhden luukun periaate, nopeammat lupaprosessit ja selkeä sääntely ovat kilpailuetu, eivät uhka.
5. Valitusoikeuksien rajaaminen
Investointien ja hankkeiden kaatuminen loputtomiin valitusprosesseihin on kestämätöntä. Ulkopuolisten valitusoikeutta on rajattava niin, että yhteiskunnallisesti merkittävät hankkeet etenevät kohtuullisessa ajassa.
Soininvaaran pointti taitaa olla se, ettei tulevaisuudessa näitä ‘arjen pyörittäjien’ työpaikkoja yksinkertaisesti ole välttämättä enää tarjolla kaikille — saati sitten ‘unelmatyöpaikkoja’. Tähän asti töiden automatisointi on nostanut alkutuotannon ja jalostuksen tehokkuutta ja ihmisiä on sitä myötä siirtynyt palvelusektorille: mitäpä jos tekoälyn myötä myös palvelusektoria aletaan automatisoida?
Ainahan voidaan ajatella, että ihmiset laitetaan vaikka lakaisemaan katuja niin halvalla, ettei automaattinen lakaisukone ole kilpailukykyinen: epäilen kuitenkin ettei tällainen yhteiskuntavisio olisi useimmille mieleen.
Seppo Korppoolla näyttää tässä olevan pari huomattavaa väärinymmärrystä:
“Perustulo heikentää motivaatiota hakea töitä, erityisesti silloin kun tarjolla oleva työ ei vastaa omia mieltymyksiä.”
Näytät unohtavan, että perustulo ei tulisi nykyisen työttömyysturvan päälle vaan korvaisi sitä osittain. Työttömyysturvan menettää kokonaan mennessä täyspäiväiseen työhön, joten se heikentää kannustinta hakea työtä vielä enemmän. Niinpä perustulouudistus ei niinkään heikentäisi työnhaun kannustimia vaan pikemminkin voisi parantaa niitä hiukan.
“Jos perustulo maksetaan riippumatta tuloista, syntyy houkutus tehdä pimeää työtä sen päälle.”
Pimeästä työstähän viranomaiset eivät määritelmän mukaan tiedä, joten tismalleen sama ongelma on nykyisissä tuissa ja veroissa.
Perustulo voi olla runsas eikä niin “kannustava” tai perustulo voi olla niukka ja “kannustava”. Eli perustulon tuomitseminen vähemmän kannustavaksi ei ole järkevää. Mielestäni olisikin hedelmällisempää pohtia 1) millainen efektiivinen marginaaliveroaste halutaan eri tulotasoille 2) mitä nykyisen sosiaaliturvan muotoja perustulo korvaisi ja mitkä jäisivät elämään sen rinnalle ja 3) millä mekaniikalla nykytilasta siirryttäisiin perustulomalliin.
OS 2026:
-“Kammoksun yhteiskuntaa, jossa merkittävä osa kansasta on ostettu hyllylle ja vähenevä osa väestöstä tekee hyödyllistä työtä. Siihenhän Elon Musk päätyy ajatuksissaan.
Minun optimiyhteiskunnassani palkat määräytyisivät suhteellisen markkinaehtoisesti, jotta työtä riittäisi kaikille, ja syntyvä tulonjako korjattaisiin hyväksyttäväksi pienellä perustulolla tai negatiivisella tuloverolla.”
Et sinä aiemmin tuota kammoksunut, vaan pidit hyvänä, jos työttömille saataisiin asialliset tulot.
OS 2017:
-“Ihmiskunta on haaveillut pitkään paluusta paratiisiin, jossa elettään ylellistä elämää työtä tekemättä. Miten siis siitäkin voidaan saada aikaan ongelma, että robotit tekevät meidän työmme?”
Aika selvää on että mitä enemmän tekoäly/robotiikka yleistyy, sitä huonommin työläisillä menee, sillä työt menee alta, arviolta yli 500.000 ihmista tulee saamaan lopputilin 10 vuoden sisällä sen takia kun edellä mainitut vie heidän tarvitsemansa työn. Milläs sitten pitäsi elättää perheensä ja maksaa laskunsa, siihen ei taida tuo ihannoitu tekoäly ja robotiikka auttaa…
Minun on vaikea nähdä, miksi töiden riittäminen kaikille työkykyisille ja töihin patistaminen perustuloa keinotekoisenkin alhaisena pitämällä olisi tärkeää. Syrjäytymisellä on omat haittansa, mutta mikä meidät pakottaa määrittelemään yhteiskuntaan osallistumista palkkatyön tai yrittäjätulon kautta? Minusta esim. osallistut kirjoittaessasi näitä blogeja ihan samalla tavalla kuin kirjoittaessasi kolumneja, vaikka vain toisesta maksetaan.
Kasvavan joukon kohdalla työpanokselle ei yksinkertaisesti löydy kysyntää millään järkevällä hinnalla — se voi olla negatiivinenkin. Silloin ei auta, vaikka perustulo olisi pelkän leivän verran, jos työllä ei saa edes sitä voita leivän päälle. Palkkatuella työn vastaanottaminen saataisiin yksilön näkökulmasta kannattavaksi, mutta täystyöllisyys vaatisi yli 100%:n palkkatukia. Työpaikka ei ole silloin enää muuta kuin aikuisten päiväkerho.
Sen argumentin vielä ymmärrän, että suurempaan perustuloon ja vähempiin työtunteihin ei ole juuri nyt julkisen talouden näkökulmasta varaa. Sosiaalipolitiisena pyrkimyksenä tarkoituksellisen pieni perustulo ei minusta kuitenkaan ole mielekäs edes nykytilanteessa.
“Minun haaveessani on yltäkylläinen, mutta ympäristön kannalta vastuullinen ja suhteellisen helppo, mutta ei haasteeton elämä. Siinä tuottavuuden kasvusta melkoinen osa otetaan vapaa-aikana.”
Jos tällaisen elämän valitseminen olisi mahdollista, veikkaan että lähes kaikki ihmiset sen valitsisivat. Tällöin sen valitsisi todennäköisesti myös valtaosa niistä, joilla olisi (kenties tietämättään) potentiaalinsa puolesta — ja työhön enemmän investoimalla — mahdollisuus kerätä itselleen valtavasti keskiarvoista korkeampi osaamis- ja tuotteliaisuuspotentiaali.
Huomaan että tämä herättää sisälläni aidon huolen siitä, että pystyisikö tällä tavalla toimiva yhteiskunta lopulta mitenkään kilpailemaan sellaisten yhteiskuntien kanssa, jossa elämä on käytännön pakon sanelemana pääosin pyhitettävä töille?
En tiedä miten tämä ratkaistaan inhimillisesti. Mutta rehellisesti sanottuna en myöskään täysin ymmärrä mitä vaikutuksia olisi sillä että tuottavuuskilpailussa tulisi merkittävä kansallinen tappio.
Tuo on kieltämättä ongelma. Jos oletetaan, että tekoäly ei tee “kaikkea” ja jos oletetaan, ettö ihmistyölle on tarvetta, niin kannustimien kanssa voi tulla ongelmaa. Jos edessä olisi vapaa-ajan yhteiskunta, niin miksi kenenkään kannattaisi tehdä vaikka työläitä, todella aikaa vieviä tutkintoja korkean teknologian alalta? Suurin osa noiden alojen työntekijöistä pitää noita töitä aika kuivina ja odottelee ajanjaksoa elämässä, milloin voisi keskittyä harrastuksiin. Jos tulisi vapaa-ajan yhteiskunta, niin miksi kenenkään kannattaisi tuossa valita aikaa vievä ura ellei sitten todella rakastaisi opiskelemaansa alaa. Todennäköisesti tuossa yhteiskunnassa elämänlaatu riippuisi ihmissuhdeverkostoissa menestymisestä, mistä taas kovan luokan työ ja aikaa vievät urat olisi pois. Historioitsijoita tuossa yhteiskunnassa olisi tulvimalla, mutta entä lääketieteen tekniikan kehittelijöitä?
Tuo epäily koskee kommunistista ihanneyhteiskuntaa, jossa työnteko olisi vapaaehtoista eikä siitä maksettaisi mitään. Sama kun koko kansantulo jaettaisiin perustulona ja marginaaliverot olisivat 100 %. Realistisempaa olisi pieni perustulo, jolla ei tulisi toimeen, mutta joka toisi syömarkkinoille niitä, jotka on siitä nyt hinnoiteltu ulos.
“miksi kenenkään kannattaisi tehdä vaikka työläitä, todella aikaa vieviä tutkintoja korkean teknologian alalta?”
Unelmana varmaankin on yhteiskunta, jossa jokainen saa tehdä mitä haluaa.
Ja niitä työläitä tutkintoja tekisi vain ne, jotka sitä siis haluavat.
Jonkinlainen “kutsumusammattien yhteiskunta”.
Hieman samanlainen tilanne kuin vaikka puolet väestöstä heittäytyy yhtäkkiä vapaiksi taitelijoiksi.
Voisi kysyä, että kuinka paljon suhteessa taiteen taso eli laatu nousisi ja kuinka paljon enemmän taidetta myytäisiin kuin nyt?
Jos ja kun koulutus ei toisi hyvällä todennäköisyydellä ammattia, jota harjoittamalla saisi paremman elintason, voi ajatella, että motivaatio korkeaan koulutukseen laskee ihan yleisesti.
Jos ja kun robotit ja AI hoitaa ison osan kaikesta, myös älyllisestä kehityksestä, niin nykyisen kehityksen ylläpitoon voi riittää pari prosenttia nykyisestä työvoimasta.
Toi johtaa väkisinkin ongelmiin markkinatalouden kanssa, kun vain paras sadasta “ansaitsee” elantonsa ja muut saavat sen osittain tai kokonaan yhteiskunnalta.
> Jos edessä olisi vapaa-ajan yhteiskunta, niin miksi kenenkään kannattaisi tehdä vaikka työläitä, todella aikaa vieviä tutkintoja korkean teknologian alalta? Suurin osa noiden alojen työntekijöistä pitää noita töitä aika kuivina ja odottelee ajanjaksoa elämässä, milloin voisi keskittyä harrastuksiin. Jos tulisi vapaa-ajan yhteiskunta, niin miksi kenenkään kannattaisi tuossa valita aikaa vievä ura ellei sitten todella rakastaisi opiskelemaansa alaa.
Itse olen tehnyt tuollaiselta korkean teknologian alalta väitöskirjan ja voin sanoa, että nimenomaan teknologian aloilta löytyy valtavasti ihmisiä, jotka ovat siellä pelkästään oman kiinnostuksen vuoksi, ei niinkään rahan takia. Monelle jatko-opiskelijalle on jonkinlainen huono varavaihtoehto mennä yritykseen töihin, vaikka palkka olisikin siellä paljon parempaa, kun tutkimustyö on niin paljon mielenkiintoisempaa. Monelle myös teknologia ja matematiikka on harrastus työn ulkopuolellakin.
Itsekin olen nykyään eksynyt aika kauas alkuperäisen alani hommista, mutta haaveena on, että jos joku päivä olen taloudellisesti riippumaton, palaan takaisin yliopistolle näppäilemään tutkimusongelmien pariin. Mitään kovaa palkkaa en tästä todellakaan odottaisi.
Siihen aikaan kun itse opiskelin, ajoivat sosiaaliset paineet korkeakouluihin. Jos vanhemmilla, tai ainakin toisella, oli akateeminen tutkinto, niin oli aika häpeällistä jos ei itse hankkinut.
Sitten kun oli kiinni töissä jossa ei viihtynyt oli jatkuva stressi kun piti oppia uutta.
Jotkut ratkaisivat ongelman downshiftaamalla esim käymäällä kursseja jossa oppi jotain käytännönläheistä työtä, jotkut sinnittelivät vaativissa töissä eläkepäiviinsä asti.
En usko että nykyajan yliopistoista valmistuneilla olisi yhtään helpompaa, varsinkin kun töitä on huonommin.
Osmo Soininvaarasanoo:
13.4.2026 9:30
Mun mielestä on ihan selvää, että samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunta loi tietynlaisen perustulon heille, jotka eivät pysty tekemään töitä, toi laajenee niihin, joita työt eivät huvita.
Tämä siis siksi, että järkevän työn määrä romahtaa niin paljon.
Jos vaikka 33% työvoimasta on työttömänä ja töitä on tarjolla 3%:lle, niin en näe mitään moraalista tapaa syyllistää työttömiä työttömyydestään. Kuten siis nykyhallitus näkee, koska aatteet ovat menneisyydestä. Työttömyys nähdään laiskuutena ja kuvitellaan, että kaikki saavat töitä, jos vain ovat ahkeria.
Suomessa ei kovasti ole rngaistu esim. sairastumisestakaan, niin miksi sitten työttömyydestä, kun kerran töitä ei ole?
Robotisaatio tulee koskemaan myös matalapalkka-aloja. Wolt-robotteja kulkee jo lähettien rinnalla.
Ode:
Olisi hyödyllistä keksiä perustelut sille, miksi nyt ei kävisi noin?
Jos kuvitellaan, että työnteko vaatii jotain osaamista, niin keskimäärin ammatin oppiminen kestää pidempään kuin 200 vuotta sitten? Ja sitten taas toisaalta teknologia kehittyy nopeammin eli yhä enemmän yhä useampi ammatti vanhenee. Mitä paremmin ja tehokkaammin “töitä” opitaan tekemään, sitä vaikeampi on keksiä ja opetella itselleen uusi ammatti.
Vaikea siis nähdä tässä kehitystä “parempaan”.
Voisiko olla, että Musk on vähän rehellisempi itseään kohtaan?
Eli hän on päätynyt siihen, että yhä harvempi keksii itselleen _tuottavan_ ammatin, kun valtaosa perinteisistä aloista ei työvoimaa tarvitse kuin murto-osan aiemmasta.
Toistaiseksi kukaan ei ole esittänyt mitään listoja siitä, että mitkä ovat ne ammatit vaikka 30 vuoden päästä, jotka työllistävät vaikkakin vain 80% silloisesta työvoimasta.
Kun se todellisuus luultavasti on se, että 80% nykyisistä työpaikoista on kadonnut.
Tuntuu hieman köyhältä, kun toi homma viitataan kintaalla: “Kyllä me aina jotain keksitään.”
Resilienssihän tuossa asenteessa on, mutta kuitenkin kovin vähän sitä muodikasta huoltovarmuutta.
Ei tarvityse mennä historiassa kauaskaan taaksepäin, kun päädymme yhteiskuntaan, jonka työpaikoista 80 % on tänä päivänä kadonnut.
Mun mielestä tarvii.
Ammatteja ei juurikaan ole kadonnut, mutta tekijämäärät muuttuneet.
Kun joku sektori on supistunut (kuten vaikka maatalous), niin toinen kasvanut (kuten vaikka kauppa ja palvelut).
Nyt on kuitenkin silleen erilainen tilanne, ettei ainakaan mun näköpiirissä ei ole mitään aloja tai ammattiryhmiä, jotka olisivat kasvamassa. Automaatio ja tekoäly supistaa kaikkia aloja työvoiman suhteen.
“Kasvun rajat” alkaa tulla vastaan siis jo ihan mielikuvituksenkin puolella. Tietty pieni osa löytää tai keksii tuottavaa työtä. Mutta massat eivät. Kuten siis vaikka terveydenhuolto tai koulutus tai vaikka logistiikka. Kaupoissa on koko ajan vähemmän työntekijöitä ja “käsityö” loppuu vähitellen kokonaan, kun robotit hoitaa. Siivouksesta olikin jo aiemmin puhe, kummallista miten siellä ei ole vielä kehitystä tapahtunut. Johtunee siitä, että isoissa maissa siivoojien palkat ovat niin huonoja, ettei automaatiota kannata siellä suunnata tuohon.
Mikäs se perustulon koko sitten olisi?
Nyt taitaa olla 600€?
Ero tuossa sitten olis, että nyt tuon saa vain kun on polttanu oman omaisuutensa pois.
Sun idea lienee, ettei perustulo olisi “varallisuusperustainen”?
Ja voidaan tietty olla aika varmoja siitä, että aika iso poliittinen ryhmittymä vaatii tuota “pohjoismaista” varallisuusperustaisuutta perustuloonkin.
Vai oletko eri mieltä?
Toistaiseksi kukaan ei ole kertonut (näissä keskusteluissa), että joko hän itse tai joku hänen itse tuntemansa ihminen on jäänyt työttömäksi tekoälyn takia. Kukaan ei koskaan sano, että minunpa veljen vaimolta vei tekoäly työt, tai minun serkulta, tai minun armeijakaverilta.
Vaan sen sijaan se on aina joku hatusta vedetty vuosiluku joka on dramaattisen lähellä tulevaisuudessa, ja prosenttiluku joka on dramaattisen suuri. Milloin 500 000 ihmistä 10 vuodessa, milloin taas 80 % työvoimasta 30 vuodessa. Vaikka hatustavetäjät eivät itse pysty omasta kokemuspiiristään nimeämään yhtään ainutta esimerkkiä, joka todistaisi ilmiön olevan nyt jo edes ylipäänsä käynnistynyt.
Esimerkki: toimittajien lukumäärä on laskenut 33% 15 vuodessa.
On hyvin varmaa, että osa tuosta johtuu tekoälystä, joka on jo vuosia tuottanut “numerouutisia” eli tuloksia urheilusta ja taloudesta.
Nykyään käsittääkseni iso osa uutisjutuista tehdään AI-avustuksella, jolla voidaan taas vähentää toimittjien määrää per julkaistut tuotteet.
Mainosmaailmassa tilanne on käsittääkseni vielä jyrkempi.
Ei kuitenkaan yksikään graafikko tai säveltäjä kuitenkaan julkisesti huutele sitä, että on työtön ja varsinkaan miksi on työtön. Vaan menee mäkkäriin töihin tms.
Tämä ei nyt vastannut kysymykseen. Kysymykseen olisi vastannut se, jos olisit kertonut, kuka on se itse tuntemasi henkilö, joka on siirtynyt tekoälyn vuoksi jollekin toiselle alalle.
(Nuo kaksi “käsittääkseni”-sanaa osoittavat jo sinällään, kuinka vankalta tietopohjalta kommentti on esitetty.)
Varmaan tuosta pudotuksesta aika pieni osa, tekoälyä on käytetty median tuottamisessa vasta parisen vuotta. Toki muunlaista automatiikkaa on ollut ennen sitä. Esimerkiksi lehden taiton vaatima työmäärä putosi merkittävästi tietokoneohjelmistojen myötä — en ole tällä alalla, mutta erään pitkän linjan toimittajan mukaan n. puoleen verrattuna 1980-luvun tekniikoihin. Tämä siis ennen tekoälyä.
Ehkä isompi vaikutus on mediakentän pirstoutumisella sosiaalisen median puolelle. Moni niistä jotka aiemmin olisivat alkaneet toimittajiksi, siirtyivät sisällöntuottajiksi someen. Sielläkin kyllä nyt on alkanut tekoälyn hyöky, youtube esimerkiksi on nykyään enenevissä määrin täynnä AI:lla tuotettua roskasisältöä.
Aika monta lehteä on lakkautettu ja lehtiö tai ainaki niiden toimituksia on yhdistetty
Tässä keskeisenä syynä on mainonnan siirtyminen verkkoon, joka ei ole tekoälyn aiheuttamaa ja joka myös ajallisesti ehti edeltää nykyistä tekoälyintoilua. Yksityishenkilöiden pikkuilmoitukset ovat kadonneet lehdistä käytännössä kokonaan, ja esim. työpaikkailmoitukset vähentyneet rajusti. Kuluttajatuotteiden mainontaa lehdissä on yhä, mutta ei prosenttiosuutena mainontaan käytettävästä rahamäärästä laskien lainkaan samassa määrin kuin kuin ennen.
Havainnollisen kontrastin tarjoaa se kirjallisuuskriitikko Pekka Tarkan muistelmateoksessaan kertoma asia, että 1980-luvulla Helsingin Sanomiin otettavien ilmoitusten määrää jouduttiin välillä jopa rajoittamaan, jotta lehdestä ei olisi tullut niin paksua, että se ei mahdu enää postiluukusta sisään. No, Hesarilla menee yhä verraten hyvin, mutta tilaustuloihin senkin tulovirta kasvavassa määrin perustuu.
‘toimittajien lukumäärä on laskenut 33% 15 vuodessa.
On hyvin varmaa, että osa tuosta johtuu tekoälystä’
On hyvin varmaa, että käytännössä kaikki tuosta johtuu siitä, että alan kannattavuus on laskenut, tulonlähteitä (ilmoitukset ja mainonta) on menetetty ja kuluja on ollut pakko leikata.
Yamasanoo:
15.4.2026 3:27
Väärin. Tekoälyä on käytetty “numerouutisten” kanssa noin vuosikymmen.
Homma alkoi paljon nykyisten LLM:ien kukoistuksen alkua.
Guuglaamalla löydät asiasta artikkeleita.
Mut joo, varmaan kirjotettujen artikkeleiden sanamäärä on laskenut myöskin paljon.
Mutta toisaalta voit ottaa näytteeksi vaikka HS:n.
Montako sanaa kirjoitetaan vuodessa ja kuinka monta kirjoittajaa on nyt ja vuosikymmen sitten?
Yamasanoo:
15.4.2026 3:27
Äh,
tähän piti kans vastata.
Toimittajat eivät ole tehneet taittoa oikeastaan ikinä. Jonka takia hieman huono esimerkki.
Kirjotussoftien kehitys on tietty hieman nopeuttanut asioita.
Mutta noi vähennykset on enemmänkin menny muualle kuin toimittajien työhön.
Enkä nyt ite ole ollut “alalla” vajaaseen vuosikymmeneen, joten en ole satavarma, mitä siellä on tapahtunut, mutten usko toimittajatyön juurikaan muuttuneen minkään muun “tekniikan” suhteen kuin AI-avustuksen.
Tekstinkäsittely tietokoneella tuli lehtien toimituksiin jo 80-luvun alkupuolella, joten toi ei ole vaikuttanut enää pitkään aikaa työvoiman tarpeeseen mitenkään.
Nimi…sanoo:
15.4.2026 12:46
Nyt menee sekaisin syy ja seuraus.
Pienemmät tulot vaatii tehokkaampaa sisällöntuotantoa.
Jota sitten AI tarjoaa.
Väitän edelleen, että nykyään tuotetaan paljon enemmän sanoja per toimittajan työtunti kuin mitä 10 vuotta sitten. Osa tuosta voi mennä sen piikkiin, että vain hutiloidaan ja copypastataan enemmän. Mutta kaikki ei siihen mene.
Yamasanoo:
15.4.2026 3:27
Toisinsanoen ammattilaistyö on muuttunut harrastukseksi.
Kyllä noin varmasti on käynytkin.
Aniharva tienaa some-alustoilla hyvää tienestiä.
Jonka takia noita on niin vaikea verrata.
Vähän niinku kalastuksessa ammattimainen toiminta ja sitten harrastustoiminta. Kuinka paljon toinen syö toista?
HS:ssä oli jokin aikaa sitten juttu entisestä kolleegastani, joka oli irtisanottu softantekijän hommista. Perusteena oli käytetty sitä, että tekoäly tekee vastaavia ohjelmia. Eikö tuo ole juuri kaipaamasi esimerkki.
On. Nyt meillä on siis 1 (yksi) esimerkki.
Tosiaan.
“Softa” tarkoittaa siis juttujen interaktiivisia osia.
AI varmaan vähentää erityisesti graafikoiden työmäärää.
Kun tulee automaagisesti joku käppyrä ulos lehden asettamalla ulkonäöllä ja sitä pitää vain hieman ehkä säätää.
Taitaa olla aika huono analogia, harrastuskalastajan tuottavuus on minimaalinen ammattilaiseen verrattuna. Artikkeli sen sijaan on artikkeli riippumatta siitä missä sen julkaisee.
Kuten jo todettiin, toimittajien määrä on laskenut pääasiassa siksi ettei lehdillä ole enää varaa palkata heitä entisiä määriä. Hesarin levikki on pudonnut 2000-luvulla alle puoleen.
Tämä on etenkin teknisessä lehdistössä myös noidankehä, kun ei ole varaa palkata enää samanlaista armadaa huippukirjoittajia tai tehdä kattavia ja asiantuntevia testejä, niin jäljellejäävätkin lukijat saattavat kadota.
Yamasanoo:
21.4.2026 12:21
Kalastaminen voi olla huono esimerkki, mutta esim. valokuvauksessa on vastaava, mutta päinvastainen ero: kuka tahansa räpsii luureillaan “todisteita” todellisuudesta, mutta kun tarvitaan visuaalisesti vaikuttavaa matskua, niin miljoona kännykkäkuvaa ei yleensä aikaansaa sitä, mitä kymmenen ammattikuvaajan kuvaa.
Ja mitä siis tulee toimittajien määrään, niin menipäs tää nyt vaikeeksi, kun annoin aluksi huolimattoman numeron, mutta siis, tarkoitus olisi tietysti verrata sitä tuottavuutta.
Otetaan miljoona sanaa toimitettua matskua. Montako työtuntia siihen käytetään nyt ja vaikka 20 vuotta sitten. Väitän, että nykyään paljon vähemmän. Verrattuna vaikka sen muutokseen, että ruokapöydällesi on ilmestynyt maitopurkki.
Tai vedät kurssin korkeakoulussa. Tai myyt sata tietokonetta verkkokaupassa.
Se, että vähemmällä tehdään enemmän, ei tietenkään johdu vain siitä, että niin voi tehdä. Johtuu tietysti myös siitä, että on pakko tehdä niin. Koska romahtaneet tulot.
Tämä ei ole käyttökelpoinen mittari, koska kaikki siihen kirjoittavat eivät kirjoita työsuhteessa tai kokopäiväisesti.
Minulla oli aikoinaan sunnuntaisivuilla kolumnipaikka yli viisi vuotta, ja koko sinä aikana en edes käynyt koko toimituksessa kertaakaan. Muistan, kuinka joku lukija jossain minuun törmätessään kerran kysyi, missä päin Sanomataloa työhuoneeni on. Ajatus työhuoneesta lyhyen kolumnin kirjoittamiseen yhdeltä istumalta muutaman viikon välein, mistä ansaitsin kuukausittain soininvaaralaisen perustulon verran rahaa, oli hymyilyttävä.
Et siis keksi käyttökelpoista mittaria?
Verrataan siis työtunteja lopputuotteen kokoon.
Onhan toi mahdoton sekä ymmärtää, että toteuttaa.
Lehdistä on tosiaan se ala, josta freelanceeraus alkoi.
Olisihan sekin mielenkiintoinen tieto, että kuinka paljon on muuttunut sen työn osuus lopputuotteesta, joka tehdään “tavallisena” (hallituksen mielestä ainoana) täyspäiväisenä palkkatyönä.
Perustulo ja laissa määrätyt palkat ovat toisensa poissulkevia lakisääteisiä etuuksia: jos perustulo otetaan käyttöön, on kaikki työehtosopimukset ja vastaavat lakisääteiset etuudet, esimerkiksi virkapalkat, kumottava. — Eihän silloin (puheiden mukaan) kukaan jää tyhjän päälle: hänellä on perustoimeentulo ja enemmistöllä vieläpä työkyky ja ammattitaito laittaa sen päälle.
Perustuloa myydään kansalle sillä, että se on kakkua kakun päälle, tårta på torta. — Mikäpä siinä, jos sillä saa kalastettua ääniä — siihenhän koko demokratia “perustuu”.
Perustulon ongelma on siinä, että se ei ota huomioon ihmisten välisiä luokka- ja säätyeroja. Mitään yhteiskuntaa ei voida rakentaa sen varaan, että kaikki ovat tasa-arvoisia. Se vaan johtaisi entistä pahempaan tilanteeseen: jotkut ovat tsa-arvoisempia kuin toiset.
Itse olen ajatellut epä-tasa-arvoista mallia työttömyyskorvaukselle, johon sisältyy työvelvollisuus: Velvoitetaan jokainen tekemään työtä korvauksen saamiseksi. Velvoitetyön määrä lasketaan henkilön aiempien ansioiden perusteella niin että velvoitetyö tulee täytetyksi eurojen, ei tuntien, perusteella. Tällöin hyvin suurituloinen selviäisi velvoitteestaan muutaman minuutin työllä, kun taas pienituloinen raataa selkä limassa. — Tämähän tilanne työmarkkinoilla on jo nytkin.
Tanskassa velvoitetaan.
Se maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin mitä sillä saadaan, mutta nähdään kuitenkin hyödylliseksi ja voi myös sitä olla taloudellisestikin pitkällä juoksulla.
Mutta onko Suomella moiseen varaa?
“Työllistämistoimet ovat luksusta, johon meidän yhteiskunnassa ei ole varaa.”
Matalan tuottavuuden työpaikkojen tukeminen on ensisijaisesti sosiaalinen kysymys: ihmiset ovat keskimäärin onnellisempia jos he pystyvät omalla työllään nostamaan elintasoaan, vaikka sitten vähänkin. Tukien varassa elävälle 50e kuussa lisää munkkeja myymällä on iso lisä (fiktiivinen esimerkki, nykyään yksityishenkilöt eivät saa myydä munkkeja). Kansantalouden kannalta sillä ei ole merkitystä, muuten kuin epäsuorasti sillä olettamuksella että onnellisempi yhteiskunta toimii myös taloudellisesti paremmin. Jos tällaiseen hippiroskaan siis uskoo!
Toisaalta voidaan ajatella niinkin että tuet pois niin ihmiset joutuvat menemään niihin matalan tuottavuuden työpaikkoihin! Mutta senkin kansantaloudellinen merkitys on vähäinen, vaikka tilastossa varmaan näyttäisikin komealta kun työttömyysaste putoaa pari prosenttia. Korkean tuottavuuden työpaikat määrittävät miten maa makaa, ei matalan tuottavuuden. Se onko siihen päälle jotain kengänkiillottajia ja ostostenpakkaajia, on isossa mittakaavassa aika lailla yksi lysti.
Yamasanoo:
2.5.2026 17:10
Surullisesti olen samaa mieltä.
Ehkä Suomi alkoi valua ojasta allikkoon siinä vaiheessa, kun VM-mäinen ajattelu sai vallan.
Eli hyvinvointia ei nähdä taloudellisesti kannattavana, koska dynaamisia vaikutuksia ei osata tai edes voida laskea. Jolloin se onkin pelkkä kuluerä.
Sattuu päähän, kun ajattelee sitä, miten jääräpäisesti ei vain kopioida vaikka koko Tanskan systeemiä meille. Maksoi mitä maksoi. Tietty verot nousis, mutta ehkä vain aluksi.
Progressiivinen eläkemaksu vois yksistään aiheuttaa massatyöttömyyden katoamisen. Halpaa huonostituottavaa työtä on joka nurkalla. Suomessa sitä vain ei ole varaa tehdä.
Lisäksi olis hyvä harjotella sitä lähes kannattamattoman työn tekemistä, kun tulevaisuus on AI + robotisaatio. Puolet kansasta joko tekevät lähes tuottamatonta työtä mielenterveytensä takia tai sitten ovat työttömiä ja menettävät mielenterveytensä.
Omalle mielenterveydelleni parasta olisi ollut, jos osatyöllistettynä olis ollu koko ajan mahdollista OPISKELLA koko ajan omalla vapaa-ajalla, ilman, että sen takia vedettäis etuudet pois. Olisin opiskellut jo useamman ammatin tänä aikana sekä tietysti saavuttanut suuren määrän yleissivistystä.
Mutta kun se laiska työtön pitää sohvaperunoittaa, ettei vain käyttäisi sosiaaliturvaa väärin.
Samaan aikaan uraohjukset vetää tutkintoja läpi ansiosidonnaisella aikuiskoulutusrahalla. Eli heille tungetaan tuhansia kuukaudessa lähes määrättömiä aikoja julkista tukea.
Matalapalkkaduunien kanssa pitäisi olla palkkatuki tai muut tuet, jotka elävät dynaamisesti työmarkkinatilanteen mukaan. Eli silloin kun työttömyys on matalalla, niin täydentävän tulonsiirron pitää laskea — kannustetaan työvoimaa siirtymään korkeamman tuottavuuden töihin tai sitten työnantajia maksamaan enemmän palkkaa, että saavat pidettyä työntekijät, sama efekti. Samoin jos taloudessa on imua ja ihmiset kuluttavat, niin en näe, miksi valtion pitäisi tukea matalan tuottavuuden töitä, ihmisillä on kyllä rahaa ja raha liikkuu kerran työttömyys on matalalla.
Sitten kun työttömyys on korkealla, niin täydentävien tulonsiirtojen pitää NOUSTA, näin työvoima siirtyy vaikka “huonoihin” töihin sen sijaan että olisi työttömänä. Tämä järjestelmä voidaan myös toteuttaa oikeiston ns. kannustavan mallin periaatteella — täydentävät tulonsiirrot sellaiseksi, että se on vain fiksumpaa olla töissä kuin työttömänä.
SDP ehdottikin jotain tämän suuntaista, heidän ehdotus oli että asumistuki muuttuisi jotenkin dynaamisesti työmarkkinatilanteen mukana.
Juuri näin, Excel-miehille tällaisia asioita ei vaikuta selittää. Heillä ei ole kaavaa millä laskea niitä taulukoissaan, joten heille sellaisia ei ole olemassa. Koulutusleikkaukset ovat saman ajattelutavan perua. Ne ovat tulleet yhteiskunnalle todella kalliiksi.
Stadistsanoo:
3.5.2026 16:19
Tehtäiskö toi jotenkin yhden totuuden taktiikalla?
Eli yksi kansallinen numero/kerroin?
Eri aloilla kun suhdanteet elää hyvin eri tavoin.