Tuloerojen kasvu heikentää markkinatalouden hyväksyttävyyttä. Ei markkinamekanismi ole ennenkään kohdellut kaikkia hempeästi, mutta enemmistö on hyötynyt ja jopa paljon. Demokratiassa enemmistö ratkaisee.
Yhdysvalloissa taloudellinen kasvu on mennyt viimeisen 50 vuoden aikana (liki) kokonaan mediaania parempituloisille. Enemmistö kokee itsensä syrjään jääneiksi. Tämä on näkynyt myös vaaleissa. Trump, Brexit, ADF, Le Pen perussuomalaiset ja niin edelleen. Mitä Yhdysvallat edellä, sitä muu maailma perässä?
Vahvasti yksinkertaistaen voi sanoa, että kun maailman muutos toimii omaa ja oman joukon asemaa vastaan, aletaan haikailla menneisyyteen ja kannattaa konservatiivisia arvoja.
Tuloerojen kasvun voi jakaa niin, että
- Teollisuusautomaatio ja digitalisaatio heikentävät vähän koulutetun (low skilled) työvoiman tarvetta. Asema työmarkkinoilla on heikko, jos on tarjota työnantajalle vain kaksi kättä.
- Erityisen kyvykkäiden henkilöiden markkina-arvo paranee ja tähän liittyen tai muuten vain, yritysten toimivan johdon palkkataso paranee huomattavasti.
- Pääomatulojen osuus kansantulosta kasvaa
- Omaisuuserojen kasvaminen keskittää pääomatuloja vaurastuville.
Näistä saakin useamman jutun.
Suomessa tuloerot ovat OECD-maiden häntäpäässä.
Tuloerojen kasvu on yksi asia. Menoerojen kasvu on vähemmän käsitelty asia. Siitäkin voisi silti kirjoittaa. Aikoinaan rikaskaan väestö ei kyennyt kuluttamaan kovin paljoa, kun kulutusmahdollisuuksia oli rajallisesti. Nykyään pystyy, miltei rajoitta.
On tapahtumassa juuri se mitä Marx todisteli aikanaan siitä mihin kapitalismi aina johtaa eli pääomien ja tulojen kasautumiseen yhä harvemmille jos sitä ei jotenkin ohjata ja suitsita.
Tuota asiaa hän käsitteli nimellä Kapitalistisen kasautumisen yleinen laki.
Se kyllä hämmästyttää etteivät ihmiset tajua oman asemansa heikentymisen johtuvan enimmäkseen juuri tuosta kasautumisesta, vaan syyttävät siitä aivan muuta, niitä jotka ovat vielä huonommassa asemassa ja vaikkapapa EU:n perusarvoja. Tuosta ihmisten käyttäytymisestä tulee mieleen fasismin lumous jolloinka ollaan valmiita
ties mihin suuri johtaja vaan haluaa. Joko kuviteltuun menneisyyteen tai suureen tulevaisuuteen ja vaikka tuhoon.
Jos tuloerojen kasvusta huolimatta verotulot pysyvät samana tai jopa kasvavat, ei tuloeroista voi olla kovin paljon haittaa.
Kysymys on, miten taaksejääviä koulutetaan pärjäämään uudessa tilanteessa. Omaisuuden uudelleelnjako verotuksen kautta on kaivoon kannettua vettä, periaatteessa. Ja ennenpitkää se kannettavakin vesi loppuu.
On tuloerojen kasvusta aika ilmeistä haittaa niille joiden tulot jäävät jälkeen muista. Maailman jatkuva vaurastuminen olennaisesti johtuu teknologian kehityksen tuomasta tuottavuudesta. Se, että tämän kehityksen hyödyt jaetaan harvoille on poliittinen valinta. Globaalisti tarkastellen tuloerot ovat käsittääkseni pienentyneet 2000-luvulla mm. Kiinan ja Intian nousun myötä.
Euroopan ja Yhdyvaltojen bkt:n kasvussa 50 viime vuoden aikana on ollut mielenkiintoinen kehitys. Yhdysvallat on kasvanut nopeammin, mutta mediaatuloja pienempiä tuloja saaneiden osalta eurooppalaisten tulot ovat kasvaneet nopeammin.
Kumpaa haluamme?
Myönnän, mutta mikä on pirtun salakuljetuksen analogia Euroopan ja Yhdysvaltojen 50 vuoden kehitykseen?
En osaa ottaa kantaa kumpi kehitystapa on parempi: se, että talous kokonaisuutena luo enemmän vaurautta, vai se, että yhteiskunnan heikomman puoliskon talous kehittyy paremmin? Vastaukseen vaikuttanee sekin, kuinka lähellä minimiselviytymisen rajaa yhteiskunnan kaikkein köyhimmät ovat.
Yhtenä asiaan liittyvänä tekijänä kannattaa muistaa, että meillä Euroopassa ja Yhdysvalloissa on hieman harhainen kuva siitä, kuinka kaikki suorittava rutiinityö on kadonnut. Ei se ole kadonnut, vaan se on siirtynyt sinne, missä ovat suuret työvoimareservit eli ennen kaikkea Kiinaan. Samaan aikaan tämän kehityksen kanssa näissä maissa elintaso on kasvanut huomattavasti nopeammin kuin länsimaissa.
Rutiinityön siirtyminen edullisemman työvoimaresurssin maihin jatkuu edelleen. Kun työn hinta Kiinassa on noussut, työ on alkanut siirtyä sieltä edullisempiin maihin. Vaikka tällä hetkellä media kirjoittaa Kiinan autoteollisuuden kasvusta tai jopa uhasta, Marokko on noussut vähin äänin suurimmaksi EU:n autoteollisuustuotteiden tuontimaaksi, jos lasketaan euroja eikä autojen lukumäärää. Työ on siellä halvempaa kuin Kiinassa.
Kyllä rutiinityön vähenemiseen pääasiallinen syy on teknologian kehitys. Siihen verrattuna halpatuontimaihin siirtynyt työ on aika vähäistä. Esimerkiksi pankkikonttoreissä tehtävän kassatyön romahtamisella ei ole mitään tekemistä halvan työvoiman maiden kanssa.
Gini-kerroin ei ole isossa kuvassa muuttunut Suomessa koko 2000-luvun aikana, jolloin nk. nykyinen poliittinen populismi on noussut..!
https://stat.fi/julkaisu/clq0xqdl00fdu0buvs4ayxmb8
Eiköhän pettymykseen ole enemmän syynä työnkuvan muutokset, koulutusvaatimukset, alueellinen eriarvoisuus jne?
Jos kaksi ihmistä saa 10% palkankorotuksen, kun toinen tienaa 2000€ ja toinen 10.000€, nousee ensimmäisen palkka 200€ ja toisen 1000€.
Gini-kerroin ei muutu, mutta muuttuuko tuloerot? Niinpä.
Periaatteessa jos uskot tarvehierarkioihin elintasoerot tasoittuvat.Köyhä saa vatsansa täyteen ja se rikas enemmän tarpeetonta krääsää, jolloin köyhän asema paranee enemmän. Absoluuttisiin eroihin tuijottamisessa on se ongelma, että silloin feodaaliyhteiskunta oli tasa-arvoisempi kuin hyvinvointivaltio, sillä kun keskimääräinen tulotaso oli 5 % nykyisestä, räikeän eriarvoinen tulonjako ei merkinnyt absoluuttisina eroina juuri mitään.
Mutta mitä tästä voi päätellä? Moni muukin mittari on aika huono käytettäväksi feodaaliajan yhteiskunnan ja nyky-yhteiskunnan välillä. Vaikkapa työttömien määrä, asunnottomien määrä, ja se ylipäätään mitä voi ajatella tilastoituina tuloina (jos siis ajatellaan että tilastointi perustuu kuten nytkin verotilastoihin), voivat näyttää hassuja lopputuloksia koska se mitä merkitsee olla työtön, asunnoton tai tulot tarkoittavat merkittävästi eri asiaa nykyaikana kuin mitä ne merkitsivät satoja vuosia sitten.
Ja ylipäätään kriitikon sanoma kritiikki suhteellisen ginikertoimen suhteen on aivan validia kritiikki, ja se voi osaltaan selittää myös sitä miksi yhteiskunnat ovat epästabiloituneet. Kun eriarvoisuus on typistetty vain suhteellisten tulojen ginikertoimen tuijottamiseen, eikä esimerkiksi ole vaivauduttu katsomaan todellisen ostovoiman kehitystä eri tulodesiileissä niin eriarvoisuuskehitys on jäänyt näkemättä.
Tuossa kannattaa myös ottaa huomioon että ihmisten kulutus kohdistuu eri tulodesiileissä hyvin eri asioihin, ja inflaatiota mitataan vain yhdellä mittarilla. Täten se kuvaa hyvin huonosti vaikkapa tilannetta missä vuokrat nousevat voimakkaasti. Yleensä vähävaraisen tuloista merkittävä osa menee vuokraan, mutta vuokrien osuus inflaatiolaskennan osana on paljon pienempi, sillä inflaatio kuvaa kaikkien tuloryhmien kulutuskoria. Siihen vaikuttavat siis omistusasuntojen hinnat, asuntolainojen korot, ulkomaanmatkat jne joiden halpeneminen ei paljon tyypillistä vähävaraista lämmitä. Pelkkä suhteellisten tulojen tuijotus ei siis kerro paljon mitään, jos ei samalla katsota sen ihmisryhmän menojen kehitystä myös.
Soininvaara kuvasi 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka kirjassa että eriarvoisuus ei ole kasvanut, mutta ihmiset vain kokevat että se on ja se kokemus ajaa ihmisiä vaikkapa äänestämään persuja vastalauseena koko järjestelmälle. Perusteluna oli juurikin vain suhteellisten tulojen gini-kerroin. Tämäkin on vähättelevä ja ikävä sanoa mutta mielestäni myös hieman ylimielinenkin analyysi. Se kuvaa aika hyvin juuri sitä miksi ahdingossa olevat ihmiset menettävät uskon koko järjestelmään kun edes Soininvaaran kaltainen pragmaattinen ja (olettaakseni) empaattinen ihminen ei edes näe näiden ihmisten ahdinkoa. Mitä mahdollisuuksia sen ahdingon parantamiseen siis on äänestämällä muita kuin populisteja, jos sitä ahdinkoa ei “perinteisen establishmentin” edustajat edes suostu näkemään?
Eivät muutu, ero on edelleen 5x.
Hyvä esimerkki, mutta kysymys on minusta vähän väärä. Tuloerot ehkä eivät ole kasvaneet, jos tuloerot määritellään tosiaan suhteellisten tuloerojen kautta kuten yleensä tehdään.
Mutta eriarvoisuus on voinut kasvaa. Jos sanotaan että samaan aikaan elinkustannukset nousevat 5%. Onko nyt eroa eriarvoisuuden kanssa? Äkikseltään ajaltuna ei, molempien elinkustannukset nousevat, joten eriarvoisuus on edelleen samana. Mutta tämä on puuttellinen analyysi, muutamastakin syystä:
* Mitä isommat tulot, sitä isompi osuus tuloista menee säästöihin/sijoituksiin. Jos oletetaan että kumpikin esimerkkihenkilö elää yhtä suurilla menoilla, niin molempien elinkustannukset nousevat absoluuttisesti yhtä paljon, sanotaan vaikka 100€/kk. Nyt “jää käteen” toisella palkankorotuksesta 100€/kk, toisella 900€/kk. Se mikä tuloeroilla oli 5x ero, onkin nyt vaurastumisessa 9x ero. Ja täten se mikä kasvaa “yhtäsuurella 10% palkankorotuksella” on henkilöiden varallisuuserot.
* Tuon saman voi sanoa niin että köyhemmillä isompi osuus tuloista menee kulutukseen. Vuokraan, ruokaan, lääkkeisiin yms. perusasioihin joita me kaikki tarvitsemme. Kun näiden kulut kasvavat, se osuu isoiten juuri heihin joilla ei ole “ylijäämäinen talous”.
* Osin kulutuskorit ovat erit eri tuloluokissa. Esimerkiksi vuokra-asuminen on paljon yleisempää alemmissa tulodesiileissä. Pitäisi siis katsoa tarkemmin mitä mitkäkin tuloluokat kuluttavat ja tarkkailla näiden hintojen muutoksia.
Jokatapauksessa, se mitä kaipaan on parempaa analyysia eriarvoisuudesta kuin vain tuijotella tuloeroja suhteellisten tulojen ginikertoimen kautta. Eriarvoisuuden typistämiseen suhteellisten tulojen gini-kertoimeen ei riitä perusteeksi se että on olemassa vielä huonompia mittareita joita ei voi käyttää feodaaliajan ja 2000-luvun tuloerojen vertailuun.
mikä on “alueellinen eriarvoisuus”? netti on joka paikkaan saatavissa esim.
Ei alueissa mitään vikaa ole eikä rakennuksissa, vaan ASUKKAISSA
“Ei alueissa mitään vikaa ole eikä rakennuksissa, vaan ASUKKAISSA” ‑kommentti tuo yksikertaistuksessaan mieleen vanhan sanonnan “Ei pommit tapa ihmisiä, vaan räjähdykset.”.
Kilgoren huomioista olen pääosin samaa mieltä, että jos tuloerot tai poliittiset valinnat typistetään vain keskimääräiseen gini-kertoimeen, ei ainakaan populismin nousuun tai eriarvoisuuden kokemuksiin päästä käsiksi. Samaa sarjaa näennäisestä tasa-arvoisuudesta edustaa ALV:n nostaminen, jolla on huikean erilaiset vaikutukset eri ihmisryhmiin. Pelkällä vertaamisella on toki iso vaikutus hyvinvointiin ja some, jossa kaikki näytetään kiiltokuvan takaa, aiheuttaa perusteetontakin osattomuuden tunnetta, mutta ei sitä helpota kyllä vertailut myöskään kivikauteen tai muuhun kaukaiseen ajankohtaan.
On se kyllä jännää verrata minun lapsuuden rahaidolia (Gates) nykylasten vastineeseen (Musk). Gatesista on aika julkisesti tiedossa että hän on aika nöyrä tyyppi (ja niiden 1990-luvun tietokoneiden kanssa älyllinen nöyryys olikin kaiken A ja O), Musk taas innostuu ostamaan viestintäeliitin päämegafonin — jonka viestin pituusraja oli kyllä surkea vitsi kun miettii miten netin nopeus ja tallennustilat ovat kehittyneet — ja vaikka aika iso osa ymmärsi hylätä sen, mitään tappioita ei myönnetä. Eräs lukioaikainen kaveri väitti, että lukiossa hän oli ihan hyvä tyyppi ja nyt ihmettelee mitä hänelle on tapahtunut.
Syksyllä 2019 muuan tietojenkäsittelyn suomalaisprofessori arvioi erään luennon alussa, että suurimmat tulevaisuusuhkat ovat ilmastonmuutos ja epä-älyllistyminen. Seuraavana keväänä tuota oli vaikea uskoa, mutta kun nyt miettii miten maailma on 2020-luvulla muuttunut, niin tuossa oli kyllä pelottavan paljon perää.
Tämä yksilökeskeinen liberalismi tuotti kasan äänekkäitä narsistisia psykopaatteja ja tiukan käännöksen kohti autoritarismia, ainakin USA:ssa. Liberalismilla tarkoitan markkinaliberalismia ja tätä laajaa arvoliberalismia, en niinkään sosiaaliliberalismia ja vähemmistöjen oikeuksia. Yksilökeskeinen arvoliberalismi on tätä yksilön vapauden ja autonomia palvomista loputtomiin. Kummasti vaan laissez faire liberalismi johti vain muutamissa kymmenissä vuosissa tiukkaan laitaoikeiston ja autoritarismin nousuun. Kummasti arvo- ja valtatyhjiö täyttyy kun valtiota ja muita perinteisiä arvoinstituutioita jopa paheksutaan. Oliko se uskonto nyt länsimaisessa muodossaan niin paha että tämä tulevaisuus ja todellisuus piti valita?
Mutta jälleen kerran, liberaali ei ota mitään vastuuta politiikastaan vaan syyttä aina kaikkia muita tai toteaa, ettei oltu tarpeeksi liberaaleja. Pahat oikeistolaiset pilasivat kivan liberaalin arvotyhjiön.
“laitaoikeiston ja autoritarismin”
Kun Yhdysvalloissa hallitus lähettää puolisotilaalliset joukkonsa terrorisoimaan oppositiota kannattavia kaupunkeja ja vangitsemaan väärien rotujen edustajia, ilmeisenä tarkoituksenaan provosoida aseellinen yhteenotto, jotta voisi julistaa poikkeustilan ja peruuttaa vaalit, niin voi ihan huoletta sanoa fasismia fasismiksi.
Oden kirjoittaa: “Tuloerojen kasvu heikentää markkinatalouden hyväksyttävyyttä.…Demokratiassa enemmistö ratkaisee.”
Kun katselee viimeisiä galluppeja näyttää siltä, että SDP + Kepu + Vasemmistoliitto / Vihreät tulevat voittamaan seuraavat eduskuntavaalit huhtikuussa 2027.
Suomen surkea taloustilanne on nyt tällainen:
– holtiton julkinen velanotto
– talouskasvu pysähtynyt 15 vuotta
— meillä on globaaliyhtiöitten tytäryhtiötalous
– investointilama
– kokonaisveroaste korkea
– työmarkkinat jäykät
– kasvukykyisimmät yrityksemme lähteneet maasta, kasvavat ja työllistävät ulkomailla
– raju konkurssiaalto meneillään
Millä talouspolitiikalla / keinoilla 2027 tuleva uusi hallitus voi ratkaista nämä ongelmat?
Tässä ajatuksia siitä:
Hiljakkoin TV1 ohjelmassa ”Itse asiasta kuultuna” oli Koneen omistajamiljonääri Heikki Herlin. Haastattelija kysyi, että miksi parhaat yritykset lähtevät Suomesta muualle? Heikki: ”Sitä pitää kysyä niiltä jotka ovat ne ajaneet sinne…”
Suomi on nykyään tytäryritystalous. Tuhannet (4 362 kpl) globaaliyhtiöt nimittäin perustaneet Suomeen tytäryhtiöt. Ne maksavat veroa vain noin kolmanneksen verrattuna kotimaisiin käyttämällä laillista optimointia…voitot viedään veroparatiisiin ulkomaille!
Suomen oma markkinatalous on yli 40%:sesti riippuvainen viennistä. Globaali talous on markkinatalouteen pohjautuva, teknologian nopean kehityksen muovaama ja vahvasti verkottunut – eikä sitä voi mitenkään ohjata tai selittää teollistumisen ajan luokkajaolla tai tuloeroilla.
Johtopäätös: Suomen pitää tehdä täydellinen verotus‑, työmarkkina- ja julkistalousremontti niin, että meistä tulee globaalisti kilpailukyinen maa, jossa kannattaa ottaa riskiä, investoida uuteen tekniikkaan ja työllistää osaajia hyvällä palkalla.
Uurnilla tavataan!
Tuossa Herlin-tarinassa täsmää oikeastaan vain sukunimi, muu lienee omia ajatuksiasi.
1) Haastateltavana ei ollut Heikki vaan Antti Herlin
2) Haastattelija ei kysynyt mitään yritysten poislähdöstä. Sinnepäin oleva kysymys oli lähinnä: “Mitä ajattelette siitä, miten yhteiskunta kohtelee varakkaimpia?” Tähän Antti Herlin vastasi, ettei omasta puolestaan voi valittaa, mutta ikävää on, että monet työllä rikastuneet (henkilöt siis) ovat lähteneet Suomesta ja joutuneet ns. syntisiksi. Tämä leimaaminen on hänestä väärin ja moitti lakien laatijoita.
3) Heikki Herlin, joka on Antin edesmenneen Niklas-veljen poika, taasen totesi pari kuukautta aiemmin Talouselämässä, että Suomea vaivaa ”osinkoholismi” eli yritykset maksavat liikaa osinkoja vaikka pitäisi investoida tulevaisuuteen. Tämä heikentää talouskasvua.
Suomessa elää leveämmin tuolla kuin omilla tuloilla ja jos saisi enemmän tiloja niin ne verotetaan pois. Joten miksi yrittää?
Köyhällä ei ole edes varaa HSL lippuun joka taas luvataan kallistuvan kun Elielinaukio jää pois käytöstä ja bussit siirtyy kalliiseen Kamppiin. Hinta ylös ja palvelu huononee
Tuo Hesarin juttu lippujen kallistumisesta oli taas osoitus Hesarin toimituksen kyvyttömyyderstä sisäistää lukuja. HSL:n kulut nousisivat jotain noin 300 000 euroa vuodessa. Vasikutus lipun hintoihinon alle promillen. Palvelutason mahdollinen heikkeneminen on paljon merkittävämpi asia.
Hesarin juttu vaikutti olleen ihan asiallisesti kirjoitettu. Jos palvelutason heikkenemisen vaikutuksista ei ole haluttu kaupungin vaikutusarvioon esittää lukuja, niin vaikea Hesarinkaan on niitä ollut esittää ja hihasta esittää. Silloin raportoidaan ne luvut mitä on kaupunkikin kertonut, eli vaikutukset liikennöintikustannuksiin ja vuosittaisiin infrakuluihin, mutta tulopuolta on vaikea raportoida uutiseen, jos kaupunki ei julkisesti sitä asiaa koskevia lukuja asiakirjoissaan avaa. Palvelutason heikkenemisellä voi olla vaikutusta tulopuoleenkin, mutta määrä jää arvoitukseksi toistaiseksi.
Uudistuksen suurin vaikutus tulee siitä, jos joukkoliikenteellä tehtävät matkaketjut estetään siirtämällä junien jatkoyhteydet kauemmas juna-asemasta. Lähijatkoyhteyksien puute busseilla rautatieaseman läheltä voi johtaa taksiliikenteen ja Pasilassa tehtävien vaihtojen tekemisen kasvuun ja vähentää jonkin verran rautatieasemalle asti tulevien junamatkustajien määrää. Harva junalla tuleva tai lähtevä juuri rautatieaseman viereen tai vieressä omaa matkakohteensa, vaan aika monella on jatkoyhteyksien tarvetta. Liikenteellisesti se voi olla ehkä hyväkin asia, jos Pasilan rooli liikenteen keskittymä kasvaa, mutta taloudelliset vaikutukset voivat ulottua HSK:n taloutta kauemmaksi, kuten siihen, että missä päin kaupunkia mitenkin paljon lounastetaan.
Onhan tuossa HSL muutoksessa se puoli että kun juna bussi yhteys heikkenee niin keskustan voi kiertää jäämällä Pasilaan
Tuskin tuota kuollutta keskustaa elävöittää. Odotellaan että milloin ratikkapysäkkikin siirretään vaikka lähemmäs fabianinkatua. Kampissa on jo tehty niin. Pysäkki olisi Kampin kohdalla vaan bussi köröttelee Kampin ohi ja sitten vaihto metroon tai seuraavaan bussiin onkin aikamoisen kävelymatkan päässä. Liikuntaesteisille todella vaikea paikka
Jos/kun pääomatulojen osuus kansantulosta kasvaa, parempi olisi kun mahdollisimman moni hyötyisi tästä, esim osakesijoittamisen kautta. Osaltaan näin tapahtuu jo eläkesäästämisen kautta mutta paljon voisi varoja pankkitileiltä siirtää osakkeisiin. Tässä olisi kumminkin vihervasemmistolle suunnanmuutoksen tarvetta, mitä vasemmalle mennään sitä kielteisempää on suhtautuminen pääomatuloihin. Tai ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä suhtautuminen on joku vähintään sadan prosentin verotus.
Pienituloiset eivät voi osakesijoittaa. Jos joutuu työttömäksi, kaikki sijoitukset pitää myydä ennen kuin saa tukia. Tuon valossa on aika outoa kuulla, että varallisuuserot olisivat kasvussa. Samat tahot, jotka pitävät varallisuuserojen kasvua ongelmana, vaativat kuitenkin epävarmoissa työsuhteissa olevia myymään sijoituksensa ennen kuin tukia saa.
Kun moni tarkastelee omaa elintasoaan ja tulojaan ja vertailee niitä muihin niin vertailukulma on AINA ylempänä. Se on kovin yksitotista vertailua. Kaikki on suhteellista. Roope Ankkaan verrattuna Bill Gates on keppikerjäläinen.
Ei pidä paikkaansa, kyllä varakkaat vertailevat itseään köyhempiin ja saattavat nimitellä heitä ihmisroskaksikin. Suomestakin muistaisin tämmöisen julkisuutta saaneen tapauksen muutama vuosi sitten.
Ihmisroskahuutelijat usein eivät ole rikkaita itsekään. Ehkä wannabe parempaa väkeä ja pyrkyreitä
Yksi demokratian ongelma on mies ja ääni ‑periaate: se ei ota huomioon henkilön varallisuutta ja siten myös päätöksentekoon liittyviä riskejä päätöksenteossa. Varallisuus, riippumatta siitä kuka sen omistaa, on merkittävä tekijä tulevaisuutemme luomisessa.
Ruotsin vallan aikainen manttaaliverotus ja manttaalien mukaan määräytyvä äänimäärä otti huomioon myös RAHAN VALLAN kunnassa. Väitän, että rahan valta on edelleen suuri päätöksenteossa tänä päivänä. Rahan omistajat on kuitenkin käytännössä suljettu poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. — Kannattaako miljardöörin edes vaivautua tankkaamaan suihku-jettiään jotta voisi käydä kotikunnassaan äänestämässä ja sitä kautta poliittisesti vaikuttamassa asioihin.
Seurauksena on ollut, että rahasta on tullut ulkoparlamentaarinen ja samalla myös vastuuton vaikuttaja [poliittisessa] päätöksenteossa.
Rahan valta ei sillä poistu, että se suljetaan «demokraattisen» päätöksenteon ulkopuolelle. Raha hakee omat kanavansa ja kuitenkin vaikuttaa päätöksentekoon. Nykyään vaikutuskeinoina korkeimmalla tasolla ovat erilaiset [NGO] järjestöt, esimerkiksi Davosin kokous ja sadat eri järjestöt.
Ongelma on siinä, että kun rahalle ei anneta laillista ja sosiaalisesti hyväksyttyä keinoa vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen, niin rahan vallasta tulee ulkopuolinen päätöksentekijä, jonka intressissä on enemmänkin KÄYTTÄÄ HYVÄKSI POLIITTISTA PÄÄTÖKSENTEKOA KUIN OLLA OSA TÄTÄ JÄRJESTELMÄÄ, jota sitten yhdessä kehitetään aina paremmaksi.
Sinällään ihan kelpo argumentti ja vallankin tuo demokratian ulkopuolinen osuus.
Väittäisin kuitenkin, että mitä vähemmän on omaisuutta / rahaa sitä suuremmat riskit.
Nimittäin jos sitä omaisuutta on voi sitä myös menettää mutta jos sitä ei ole menettää mahdollisesti myös henkensä?!
Minua vähän ihmetyttää Osmo taannoinen väitteesi että kun tulotaso nousee välttämättömät tarpeet nousevat samaa tahtia. Monille on hämärtynyt mikä on ihmisille oikeasti välttämätöntä. Ihmisille luodaan jatkuvasti turhia tarpeita. Pentti Linkola totesi että kun markkinoille tule hilavitkutin X niin viiden vuoden kuluttua sitä aletaan pitää välttämättömyytenä. Elämä ei ole epämukavaa ilman X:ää, se on mahdotonta…
Tää on kans mielenkiintoinen asia tuloerojen kehityksestä:
”Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty kollegoineen kehitti menetelmän, jolla voidaan korjata puuttuvien tulojen ongelmaa. Siinä kansantulo muunnetaan jakaumaksi. Tällä menetelmällä WID-tietoarkisto on arvioinut tulo-osuuksien kehitystä eri maissa. Näin tulo-osuus on helppo ymmärtää, toisin kuin abstraktin Gini-kertoimen avulla.
Osoittautui, että Pohjoismaista juuri Suomessa ylimmän tulokymmenyksen tulo-osuus kaikista veron jälkeisistä tuloista on ollut suurin, 26,9 %, vuonna 2018. Viimeisten 30 vuoden aikana se on myös Suomessa kasvanut eniten. Alimman 50 prosentin tulo-osuus, 30 %, on taas Suomessa”