Minä olen ollut kovin yllättynyt viimeisimmästä terveydenhuoltokriisistä, siitä, että Kela ilmoitti, ettei se enää korvaa julkisissa sairaaloissa annosteltuja kalliita lääkkeitä. Entisenä peruspalveluministerinä olen ollut siinä käsitys, ettei Kela ole korvannut näitä ennenkään, ei kalliita eikä halpoja. Raja on mennyt siinä, että kotona annosteltavat lääkkeet korvaa Kela ja sairaaloissa annettavat lääkkeet maksavat sairaalat.
Nyt on noussut äläkkä siitä, ettei Kela korvaa näitä lääkkeitä enää heinäkuun alusta alkaen. Äläkän olisi pitänyt nousta siitä, miten Kela laista täysin piittaamatta on alkanut korvata niitä omalla päätöksellään, koska ”niin on parempi”. Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle, ei Kelalle, vaikka Kela on aina silloin tällöin ottanut vallan itselleen.
Se on tietysti selvä, ettei tällaista järjestelmän muutosta pitäisi tehdä varoittamatta keskellä vuotta. Olisi pitänyt antaa enemmän rahaa hyvinvointialueille ja vähemmän Kelalle-
Ei raja ole nytkään oikeassa paikassa
En siis sano, että raja on nyt oikeassa paikassa. Minun aikanani (2000–2002) tuo raja tuotti ongelmia uusien hyvien mutta kalliiden reumalääkkeiden kohdalla. Niitä oli markkinoilla kallis ja vielä kalliimpi. Tuo vielä kalliimpi otettiin itse kotona ja se halvempi piti käydä pistättämässä sairaalassa. Sairaalat tietysti määräsivät sitä vielä kalliimpaa, koska saivat siirrettyä maksamisen Kelalle.
Yksityissairaaloilla ei voi olla eri sääntöä
Sitä en tiedä, missä vaiheessa käytännöksi on tullut, että yksityisessä sairaalassa annosteltavat lääkkeet maksaa Kela. Ei sen näin pitäisi olla. Kela maksakoot Kelan taksojen mukaan sairaalassa annettavasta hoidosta ja lääkkeet sen osana. Sairausvakuutuskorvaukset sairaaloiden tai yksityislääkäreiden antamasta hoidosta ovat pienempiä kuin lääkekorvaukset, joissa on myös henkilökohtainen katto niin, että jossain vaiheessa lääke muuttuu ilmaiseksi.
Sillä joka määrää lääkkeestä on oltava jokin vastuu siitä, ettei vain potilasta miellyttääkseen määrää tälle lääkettä, jonka hyöty suhteessa halvempaan lääkkeeseen ei vastaan hintaeroa. Onhan jopa riski, että jotkut yksityislääkärit alkavat kilpailla sillä, että me määräämme kalliita lääkkeitä hövelimmin.
Eivät lääkkeetkään saa maksaa mitä tahansa
Ellemme ole sitä mieltä, että terveydenhuolto saa maksaa ihan kuinka paljon tahansa – siis vaikka koko kansantulon – meidän on priorisoitava niin, että edellytämme hoidolta jotain kustannusvastaavuutta – että se tuottaa kohtuullisen määrän terveyttä suhteessa uhrattuun rahamäärään.
Meillä hintalautakunta hyväksyy lääkkeet korvattaviksi Aina se ei hyväksy, koska lääkeyhtiö pyytää liikaa eikä huippukallis lääke ole mitenkään olennaisesti parempi kuin halvempi kilpailijansa. Jos ei tällaista hylkäysmahdollisuutta olisi, lääkeyhtiöt nostaisivat lääkkeidensä hintoja rajattomasti, koska lääkärille ja potilaalle on ihan yksi ja sama mitä se maksaa, kun laskun joka tapauksessa kuittaa Kela.
Minä päättäisin myös, että joidenkin kalliiden lääkkeiden osalta lääkemääräyksen saisi kirjoittaa vain julkisen sairaanhoidon lääkäri, jotta yksityiset eivät alkaisi kilpailla sillä, kuka on kynän käyttäjänä hövelein.
Kela-korvaukset hyvinvointialueiden vastuulle
Kun nyt alettiin myllätä terveydenhuollon rahoitusta, siirtäisin kelakorvaukset sairaanhoitopiireille sekä lääkkeiden että Kela-kyytien osalta. Näin asia on järjestetty Ruotsissa — siis että Landstinget on vastuussa Kela-korvauksista.
Sillä, joka määrää lääkkeistä, pitäisi olla jokin taloudellinen vastuu siitä, mitä määrää, eikä rajan pitäisi mennä siinä, missä lääkkeitä annostellaan. Viittaa niihin vuosituhannen vaihteen reumalääkkeisiin. Sama koskee Kela-kyytejä. Nyt kun hyvinvointialueiden ei tarvitse murehtia, paljonko heidän päätöksensä aiheuttavat Kela-kyytejä, palveluverkosta uhkaa tulla liian harva.
Olen useimmista asioista täysin samaa mieltä, mutta toisin keskusteluun kaksi lisänäkökulmaa.
Kalliiden lääkkeiden korvattavuutta ei pitäisi sitoa lääkärin työpaikkaan, sillä nykyinen rajoitetun Kela-korvauksen B‑lausuntomenettely valvoo jo valmiiksi lääketieteellisiä perusteita. Kriteerejä voi ja pitää tarkastella, mutta ehtojen tulisi olla samat riippumatta siitä, onko kyseessä julkinen vai yksityinen lääkäri.
Rahoituksen uudistamisessa siirtäisin Kela-kyytien lisäksi myös sairauspäivärahat hyvinvointialueiden maksettavaksi. Nykyisin keskituloiselle työkyvyttömälle ihmiselle maksetaan vuoden sairauspoissaolon aikana yhteiskunnan toimesta niin paljon sairauspäivärahaa, että hänet kannattaisi taloudellisesti lähettää vaikka ulkomaille nopeaan hoitoon jonottamisen sijaan. Jos tämä massiivinen kulu näkyisi suoraan hyvinvointialueen omassa pussissa, jonotuksesta tulisi alueelle aito taloudellinen rasite, mikä pakottaisi hoitamaan ihmiset nopeasti takaisin työkykyisiksi.
Budjettivastuukin on olennainen asia. Yksityisellä lääkärillä ei ole mitään budjettivastuuta niistä lääkemenoista, jotka maksaa joku muu. Hyvinvointialueella on budjetti. Jos käytetään olennaisesti enemmän rahaa lääkkeisiin, voidaan henkilöstöä joutua vähentämään jotta budjetissa pysytään. Viime aikoina hyvinvointialueilla on todella alkanut näkyä budjettirajoite. Asioita priorisoidaan tarpeen mukaan nyt tavalla, jota sairaanhoitopiiriaikana ei tehty, kun kunnat maksoivat silloin laskun, vaikka budjetti ylittyi — jolloin hoidettiin enemmän lieviä sairauksia.
Lääketieteellinen peruste ei katso kustannuksia. Sellaisellakin hoidolla voi olla sinänsä lääketieteellinen peruste yksilötasolla, joka on hyötyihin nähden kallista. Mutta populaatiotasolla kaikkein kalleimmat hoidot eivät ole perusteltuja, jos samalla rahalla saa olennaisesti enemmän terveydellistä vaikuttavuutta yhteiskuntaam muulla tavalla toimien.
Ymmärrän huolen ja tosiaan jatkossa julkisella täytyy tarkemmin pohtia näiden hoitojen kustannusvaikuttavuutta kun kustannukset täytyy myös itse maksaa. Pidän tätä hyvänä asiana.
Kelan rajoitetun korvattavuuden kriteerit eivät ole sama asia kuin lääketieteelliset indikaatiot ja rajoituksissa ehdottomasti on huomioitu myös kustannukset. Esimerkkinä vaikkapa semaglutidin (esim. Ozempic) korvattavuus on rajattu potilaille joiden BMI on yli 30, vaikka hoitosuositukset suosittelevat GLP1-estäjiä myös esim. hoikille sepelvaltimotautia sairastaville diabeetikoille ja ennustenäyttö on vakuuttavaa. Tai migreenin biologiset estolääkkeet joihin Kela vaatii 8 migreenipäivää kuukaudessa, kun lääkkeiden valmisteyhteenvedon mukainen indikaatio olisi jo 4 migreenipäivää kuukaudessa.
Jos huoli yksityislääkäreiden liian löysästä kalliiden lääkkeiden käytöstä laajenee, voidaan näitä Kela-korvausten rajoitusten kriteerejä aina tarkastella uudelleen. Itse olen sitä mieltä että kustannusten huomioiminen kriteereissä on hyvä ja välttämätön asia, mutta en pidä mielekkäänä sitä että lääkärin työpaikka vaikuttaisi korvattavuuden perusteisiin.
Parikymmentä vuotta työnantajana toimineena kannatan vahvasti tuota jälkimmäistä ehdotusta eli sitä, että merkittävä osa sairauspäivärahojen kustannuksista siirretään hoidosta päättävälle taholle. Ongelma oli olemassa jo ennen Sote-uudistusta, kun parillekin työntekijälleni HUS sanoi hus-hus nopean leikkauksen toivojalle. Ellen olisi maksanut yksityisesti leikkauksia, työntekijät olisivat syöneet kuukausia punakolmiolääkkeitä työkyvyttöminä. Uudistusten myötä myös työnantajien ottamien terveyskuluvakuutusten tarve vähenisi merkittävästi.
Samaa vanhaa piirileikkiä: kuka maksaa ja kenen tileistä veloitetaan. Pitkän pernteen mukaisesti kunnat ja sairaanhoitopiirit olivat kovin luovia siinä kuka kulloinkin maksaa. Kaupungit, kuten Helsinki, Turku ja Tampere, pitivät kuntalaisensa pois sairaanhoitopiirien keskussairaaloista, koska se oli niille halvempaa. Pienet kunnat taas työnsivät kaikki mahdolliset hoidettasvat keskussairaalaan, koska silloin ne säästivät.
Tässä on se juju, että ministeri Ikonen (kok) leikkasi vastulleen kuuluvien hyvinvointiaueiden rahoja. Vastaavasti näiden kalliiden hoitojen rahat ovat kelan budjetissa. Toki Kelan Lehtonen (kok) haluaa pitää saamansa rahat itsellään.
Hallintotulinta oli kait, etä sairaala tekee teknisen toimenpiteet ja potilas itse hakee läääkket ja tulee niiden kanssa jonnekin: yksityiseen terveysjättiin tai hyvinvointalueen palveliupisteeseen. Annostus on toimenpide, mutta siihen eivät kuulu potilaan omat lääkkeet.
MinisteriIkonen (kok) puhuu kauniita ja vetoaa siihen, että hyvinvointialueet ihab itse päättävät mitä teevät ja uuta tuubaa. STM:n mikro-ohjaus ulottuu ihan kaikkeen. Lisäksi näitä 10–20 000 hengen organisaatioita johdetaan lähinnä tuurilla ja pokalla vailla mitään kykyjä mihinkään. Toki sairaanhoitopiirien johtajat (n 24 henkeä) ja yliopistosairaalloiden johtaja (5 henkeä) kuvittelevat itsestään ihan liikoja ja aiemman pikkuorganisaationsa johtamiskokemuksen riittävän. Tämä tietenkään ei pidä paikkansa. Tästä muuten tulee tämä höperö mouhoaminen alueiden sopivasta määrästä: avaatte kenestä 5 aluetta olisi sopiva määrä kenelle viidelle henkilölle johdettavaksi. Olisi iso huone näköalalla. Bonuksena on Kelan Lehtonen (kok), joka on katkera kaikille eikä ymmärä omaa parastaan.
Veronbmaksajien rahoja kaikki. Ketään ei kiinnosta pippelinmittaus mitä tässä tehdään. Ihan sama kuka maksaa, samaa rahaa. Mutta nyt on siis rahat oterttu pois hyvinvointialueilta, joten niillä ei ole mistä maksaa. Kela taas ei luovu rahoista.
Lopputulos: jos saa syövän, menkään yksityiseennsairaalaan ja maksakoon itse. Muiden osalta ikävää, mutta halvinta on hoito, jota ei ole ja joka ei maksa. Tasa-arvoa on siinä enää turha opetella. Hyvä hallitusohjelma on päättänyt jakaa valtion rahat kolmelle terveysjättiyritykselle ja joku kait siinä rikastuu ja joku toinen saa messevän vaalirahoituksen. Joku kuolee, joku rikastuu ja joku saa valtaa.
Täysin järkevää on, että tehottomia kalliita hoitojaei kustanneta. Mutta kun nämä uuden sukupolven lääkkeet ovat tehokkaita. Hoitoihin vain ei ole rahaa.
> Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle, ei Kelalle
Hallitus on kuitenkin ohjelmassaan ilmoittanut, että se noudattaa sääntömääräistä järjestystä. Sen mukaan Suomen lainsäädännön yläpuolelle menevät kaikkien sääntömääräiseen järjestykseen kuuluvien firmojen päätökset. — Eikä näistä firmoista vähäisimpiin kuulu BigPharman edustajat.
Päätökset ilmoitetaan ruskeissa kirjekuorissa KELA:n johtajille ja puolueiden sisäpiirille. — Puolueet ovat takaamassa, että virkarikoksiin syyllistyneitä johtajia ei viedä oikeuteen
Oikea kysymys kuuluu: Miksi KELA on poikennut hallituksen viitoittamalta tieltä ja toiminnallaan aiheuttaa liiketappioita lääketehtaille.
Seuraava muutos, joka on jo päätetty, on kelakorvauksen poistuminen ensihoidon palveluista. Viimeistään ensi vuonna kela ei enää korvaa mitään ensihoidon kuljetuksesta tai sairaalan ulkopuolella annetusta hoidosta, vaan tilalle tulee asiakasmaksu. PK-seudulla se on HUS asiakasmaksu, maksun määrä varmaankin menee HUS:n nykyisen taulukon mukaan, eli hinta muuttuu sen mukaan minkä tasoinen ensihoito tulee paikalle.
“Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle, ei Kelalle, vaikka Kela on aina silloin tällöin ottanut vallan itselleen.”
Kelassa varmaan on juristeja, jotka tietävät tämän, joten vahingossa näin tuskin käy.
Miksi kukaan ei joudu vastuuseen? Yleensä kai tietoisella lain rikkomisella on seuraamuksia.
Niin kauan kuin ei tee henkilökohtaisesti hyötyäkseen mitään, ei rikoskynnys yleensä ylity.
Lakia voi rikkoa monelta osin ilman, että kukaan silti tekee rikosta, koska kaikkea lain noudattamattomuutta ei ole kriminalisoitu. Monesta lain rikkomisasiasta seurauksena on käytännössä korkeintaan huomautus, mikäli joku kantelee, jos sitäkään.
Kiitti, aina sitä oppii jotain uutta.
Garden Helsingistä kymmenkiä kanteluita, montahan tästä?
Kysytäänkö apteekissa missä lääke annostellaan?
Ja miten voisi olla mahdollista että sama apteekista ostettu lääke korvataan jos se annostellaan yksityisellä, mutta ei jos se annostellaan julkisella?
Jatkossa hyvinvointialueelle ei voi olla käytäntöä että potilasta juoksutetaan Kela-korvauksen vuoksi apteekkiin hakemaan sairaalassa annosteltavia lääkkeitä. Eli ei reseptiä vaan lääkkeet tilataan poliklinikalle suoraan sairaala-apteekista. Jos joku hyvinvointialue jatkaisi tätä laitonta käytäntöä, niin voi olla ettei tätä apteekissa huomattaisi.
Mikäköhän on muuten ollut se lääkkeen hintapiste, jolloin tähän käytäntöön hyvinvointialueilla on menty? Periaatteessa samalla logiikalla olisi voinut juoksuttaa osastohoidossa olevien potilaiden omaiset hakemaan ihan kaikki halvatkin lääkkeet apteekista itse ja hyvinvointialue olisi säästänyt.
Tälläkin hetkellä meillä on muitakin ristiriitaisuuksia lääkkeiden kelakorvausten kanssa.
Diklofenaakki on ympäristölle haitallisimmasta päästä lääkkeitä ja vaikeimpia vedenpuhdistamoissa käsitellä pois (HS 17. 12.2025). Sille on vaihtoehtojakin, kipugeelinä esimerkiksi piroksikaami. Mutta diklofenaakkigeelistä saa kelakorvauksen, piroksikaamigeelistä ei, mikä tarkoittaa ettei jälkimmäistä oteta myöskään vuotuiseen lääkekustannuskattoon mukaan.
Eikö lääkkeiden kelakorvattavuudessa pitäisi miettiä ympäristöäkin, ainakin jos potilaalle hyöty on sama?
Muutama vuosi sitten kaikki voiva verottajamme antoi mahtikäskyn. Kaikki metsämaan verotuspiiriin aikaisemmin kuuluvat kaikki alle kahden hehtaarin kiinteistöt verotetaan “tonttimaana” vero nousi muutamasta kympistä pariin sataan. Valtiovallassa osataan ?
Ei mennyt kaikki tonttiverotuksen piiriin, vaan vain ne alle 2 hehtaarin metsämaat, jotka eivät ole osa laajempaa maa- ja metsätalouden kokonaisuutta. Eli jos omistaa vaikka kaksi 15 hehtaarin tilaa vierekkäin, koon katsotaan olevan yhteensä 3 hehtaaria, jolloin 2 hehtaarin raja ylittyy.
Tonttimaaksi tulkitun metsän myynti on säädetty arvonlisäverovapaaksi, toisin kuin metsämaalla tapahtuvat myynnit koska tontin puiden myyntiä ei lainsäädännössä pidetä liiketoimintana. Sillä on merkitystä, jos myy ei-alv- velvolliselle.