Arto Satonen (6). Tanskan malli

Sato­nen näyt­tää innos­tuneen työl­lisyy­den hoi­dos­ta Tan­skan mallista. Siitä onkin paljon opit­tavaa. Sato­nen kuitenkin poimii siitä valikoiden itselleen sopivia oxsia niin, ettei lop­putu­los vas­taa esikuvaansa.

Tan­skan malli vede­tään hel­posti ves­sas­ta alas vetoa­mal­la siihen, että Tan­s­ka on paljon Suomea tiheäm­min asut­tu maa. On tot­ta, että Suo­mi on laa­ja maa, mis­sä mon­et asu­vat har­vas­sa yksi siel­lä ja toinen. Kuitenkin selvä enem­mistö työikäi­sistä suo­ma­lai­sista asuu isohkois­sa kaupungeis­sa tai niiden liepeil­lä, tiheästi kuin tan­skalaiset. Kos­ka niitä har­vaan asu­vi­akaan ei pidä uno­htaa, voisi kysyä, pitäisikö har­vaan asu­tulle Suomelle olla kokon­aan eri sään­nöt. Työe­htosopimusten rooli nyt ainakin on kovin eri­lainen siel­lä, mis­sä ei oikeas­t­aan ole työmarkkinoita.

Tan­skas­sa irti­sanomi­nen on help­poa, mut­ta työt­tömyys­jak­sot lyhy­itä. Sitä Sato­nen ei koros­ta, että helpon irti­sanomisen vasti­neek­si työt­tömyysko­r­vaus on eri­tyis­es­ti jak­son alus­sa selvästi korkeampi kuin Suomessa.

Myös minä ole­tan, että tiheästi asu­tu­il­la alueil­la help­po irti­sanomi­nen paran­taa työl­lisyyt­tä, kos­ka se madal­taa kyn­nys­tä palkata työvoimaa, eikä työ­nan­ta­jien tarvitse olla rekry­toidessaan niin syr­jiviä ja varovaisia kuin Suomes­sa, jos­sa huonos­ta rekry­toin­nista 0n vaikea päästä eroon.  Tämä kos­kee siis henkilöpe­rusteista irti­san­omista, joka on Tan­skas­sa Suomea helpom­paa. Suomes­sa taas on help­po irti­sanoa tuotan­nol­li­sista ja taloudel­li­sista syistä.

Taloudel­lista epä­var­muut­ta help­po irti­sanomi­nen tietysti aiheut­taa. Se voi oma­l­ta osaltaan olla myös laske­mas­sa syn­tyvyyt­tä, kos­ka nuori pari ei voi olla var­ma taloudel­lis­es­ta tule­vaisu­ud­estaan.  Tan­skas­sa työt­tömyysko­r­vauk­set ovat siis Suomea parem­mat, joten ei potku­jen pelko niin muser­tavaa ole kuin olisi Suomessa.

Tanskassa leppoistetaan

Sato­nen vas­tus­taa lep­pois­tamista eri­tyis­es­ti kos­ka sille ovat alt­ti­ita hyvin toimeen­tule­vat. Tätä paradok­sia minäkin olen korostanut. Suurin houku­tus työa­jan lyhen­tämiseen on niil­lä, jot­ka saa­vat suur­in­ta palkkaa ja joi­ta siis tarvi­taan eniten. Eihän heille muuten niin korkeaa palkkaa maksettaisi.

Kun lääkärien palkat ovat nousseet kysyn­nän mukana, osa-aikatyö hei­dän kesku­udessaan on yleistynyt.

Tästä huoli­mat­ta Sato­nen on sitä mieltä, että jos net­toan­sio­ta nos­te­taan vero­tus­ta keven­tämäl­lä, sil­loin kohon­neet ansio­tu­lot yllät­täen lisäävätkin työhalu­ja, kun taas kohon­neista palkoista johtu­vat ansi­olisäyk­set vähen­tävät niitä. Tämän ris­tiri­idan voi tosin selit­tää sil­lä, että vero­tuk­sen jyrkkä pro­gres­sio toimii näin, ei vero­tus kaut­taal­taan. Jos yli 6000 euron kuukausi­t­u­loille asetet­taisi­in yli menevältä osalta sadan pros­entin vero, homo evo­nom­i­cus ei tien­aisi sent­tiäkään sen yli.

Vaik­ka Sato­nen ei pidä lep­pois­tamis­es­ta, en oikein usko, että hän voi sille mitään. Kaikissa vau­rais­sa Län­si-Euroopan mais­sa tosi­asialli­nen työai­ka on Suomea lyhyem­pi, kos­ka he lep­pois­ta­vat tekemäl­lä osa-aikatyötä. Tämä on tarve­hier­arkian val­os­sa aivan loogista.

Niin on myös Satosen ihan­noimas­sa Tan­skas­sa. Vaik­ka Tan­skas­sa on Suomea selvästi korkeampi työl­lisyysaste, osa-aikatyö niin yleistä, että työikäistä kohden Tan­skas­sa tehdään vähem­män työ­tun­te­ja kuin Suomes­sa. Tämä huomio Satosen kir­jas­ta oli jäänyt pois.

Val­tio voi tietysti kieltää osa-aikatyön omis­sa töis­sään, mut­ta en oikein pysty kuvit­tele­maan, että voitaisi­in lail­la kieltää osa-aikatyön tekem­i­nen yksi­tyisel­lä puolel­la. Joskus kauan sit­ten VM oli aset­tanut kullekin min­is­ter­iölle (tai viras­tolle, en muista) katon henkilöstön määrälle ja siihen las­ket­ti­in osa-aikaiset ja täysi­aikaiset mukaan samal­la taval­la. Se oli tehokas osa-aikatyön kiel­to, mut­ta toimii vain valtiolla.

Tähän var­maan joku sanoo, että älä sää yllytä. Seu­raavak­si hal­li­tus aset­taa yri­tyk­sille pääveron, jos­sa ne mak­sa­vat kiin­teän sum­man veroa jokaista kir­joil­la ole­vaa kohden.

Maailman korkein veroaste

Sitäkään Sato­nen ei kir­jas­saan sanonut, että Tan­skan malli perus­tuu Suomeakin korkeam­paan veroas­t­eeseen. Tästä huoli­mat­ta maas­sa menee oikein hyvin. Korkeat verot eivät siis sit­tenkään ole taloudelle niin tuhoisia kuin väitetään.

Kokon­aisveroaste ei ole niin mie­lenki­in­toinen asia kuin julk­isu­ud­es­ta voisi päätel­lä. Tärkeämpi on keskimääräi­nen mar­gin­aaveroaste niin las­ket­tuna, että siinä huomioidaan myös tulosi­don­naiset mak­sut (päivähoito) ja tulo­jen mukana pienenevät tulon­si­ir­rot. Toinen mie­lenki­in­toinen suure olisi palvelu­jen keskimääräi­nen verokiila.

Laskel­mat maid­en veroas­t­eesta voivat johtaa pahasti  harhaan. Suomen veroast­et­ta nos­taa se, että meil­lä tulon­si­ir­rot oat verotet­tavaa tuloa. Jos ne oli­si­vat verot­to­mia ja vas­taavasti pienem­piä, veroaste lask­isi vaik­ka mikään ei olisi toisin. Las­ke­taanko eläke­mak­sut mukaan kokon­aisveroon myös vai­htel­e­vat suuresti. Mei­dän eläke­mak­summe ovat lak­isääteisiä ja tuot­ta­vat merkit­täviä tulon­si­ir­to­ja väestöryh­mien välille, joten ne las­ke­taan veroas­t­eeseen.  Veroast­et­ta lask­isi myös, jos lap­sil­isät kor­vat­taisi­in saman kokoisel­la euromääräisel­lä verovähen­nyk­sel­lä ja mak­set­taisi­in tulon­si­ir­toina vain köy­him­mille, jot­ka eivät mak­sa veroa.

Tan­skas­sa akti­ivi­nen työvoimapoli­ti­ik­ka saa aikaan sen, että työt­tömyys­jak­sot jäävät lyhyik­si. Tan­skas­sa kuten Ruot­sis­sakin työtön nuori työl­lis­tetään sukke­laan tekemään mitä vain, eikä siitä voi kieltäy­tyä. Tai voi tietysti kieltäy­tyä, kos­ka orju­us on kiel­let­tyä, mut­ta työt­tömyysko­r­vaus­ta tai mui­ta tulon­si­ir­to­ja ei saa äyriäkään. Yhteiskun­nan kannal­ta tämä työl­listämi­nen ei useinkaan ole kan­nat­tavaa, mut­ta sen tarkoi­tus onkin varas­taa työt­tömän vapaa-aika niin, että täl­lä on suurem­pi halu hakeu­tua töi­hin muualle.

Tähän Suomes­sa ei ole varaa. Se on kuitenkin niin olen­nainen osa Tan­skan mallia, että ilman sitä ei oikein voi puhua Tan­skan mallista.

Täl­laista itse­tarkoituk­sel­lista työl­listämistä näkee muual­lakin. Joskus Ran­skas­sa pyöräil­lessä tör­mäsin vähän syr­jäy­tyneen näköisi­in miehi­in, jot­ka har­avoivat lehtiä pois pyöräre­it­eiltä. Kiva että pyöräteitä pide­tään huol­ta, mut­ta jos tarkoi­tus olisi puhdis­taa pyöräti­et, siinä käytet­täisi­in var­maan jotain konetta.

 

3 vastausta artikkeliin “Arto Satonen (6). Tanskan malli”

  1. “Tan­skas­sa akti­ivi­nen työvoimapoli­ti­ik­ka saa aikaan sen, että työt­tömyys­jak­sot jäävät lyhyik­si. Tan­skas­sa kuten Ruot­sis­sakin työtön nuori työl­lis­tetään sukke­laan tekemään mitä vain, eikä siitä voi kieltäytyä…sen tarkoi­tus onkin varas­taa työt­tömän vapaa-aika niin, että täl­lä on suurem­pi halu hakeu­tua töi­hin muualle.”

    Toimi­iko­han tuo noin? Aika monel­la työstä syr­jäy­tyneel­lä voi olla niuk­ka sosi­aa­li­nen verkos­to. Täl­lai­sis­sa tilanteis­sa tuol­lainen vapaa-ajan varas­t­a­mi­nen voi olla sosi­aaliselle hyv­in­voin­nille ja mie­len­ter­vey­delle ihan hyväk­si. Tuol­lainen yhteisöön osal­lis­tu­mi­nen voi olla joillekin elämän­laat­ua nos­ta­va asia, ei laskeva.

  2. Tehdään “Suomen malli”. Aasia ollut maail­man tehdas. Aasi­as­sa työikäi­nen väestö vähe­nee ja osa Aasi­as­sa tehtävästä tuotan­nos­ta tulee kor­va­ta muual­la. Kor­vataan tuo­ta tuotan­toa Suomes­sa. Uusi­u­tuvil­la ener­gialähteil­lä ilmaista ener­giaa tehtaille. Tehtaisi­in mata­la­palkkatöitä työt­tömille sekä myös sisään­heit­to­työ­paikko­ja maa­han­muut­ta­jille. Tehtais­sa saisi olla töis­sä selvästi alle TES:n palkan, mut­ta tähän pitäisi olla todis­tus sosi­aal­i­toimista. Ei-syr­jäy­tyneille pitäisi mak­saa TES:n mukaista palkkaa.

  3. Kun puhutaan Tan­skan mallista, niin varsinkin Satosen kohdal­la siihen pätee hyvin lain­aus Hesarin jutus­ta. Ja niin se pätee myös siihen kun hän perusteli työelämäheiken­nyk­siä Ruotsin mallil­la. Satosen mallit ovat aivan jotain muu­ta kuin Ruotsin tai Tan­skan malleja.

    Ja se kuin­ka tarkoi­tushakuis­es­ti Sato­nen tulk­it­see Tan­skan mallia ilme­nee kyl­lä hyvin tästä Osmon blogista.

    “Kun poli­itikko puhuu ”Tan­skan mallista”, pois­takaa pis­toolis­tanne varmistin
    Suomes­sa haikail­laan usein Tan­skan mallien perään, mut­ta yleen­sä niistä esitetään tarkoi­tushakuisia yksinkertaistuksia.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.