Miksi Heikki Vestmanin (kok) malli ei pelitä

Kokoomuk­sen Heik­ki Vest­man, joka on lehti­ti­eto­jen mukaan kokoomuk­sen ener­gia-asiantun­ti­ja, on esit­tänyt sähkön hin­nan sään­nöste­lyä siten, että hin­naksi ei tulisi korkein tar­jous, vaan käytän­nössä tar­jous, jon­ka alla on 90 % tarjoajista.

Vest­manin malli kuulem­ma enem­män kuin puolit­taisi sähkön hin­nan niin, että enää ei tarvit­sisi miet­tiä, onko varaa saunoa per­jan­tai-iltana tai ajas­taa pesukonet­ta pesemään yöllä.

Hänen mukaansa se, että kaikille tuot­ta­jille mak­se­taan sen mukaan, mikä on ollut korkein hyväksyt­ty tar­jous, ei ole mikään luon­non­la­ki eikä talouden laki vaan poli­it­ti­nen päätös.

Luon­non­la­ki se ei todel­lakaan ole, mut­ta markki­na­t­alouden laki se on. Näin toimii vaikka­pa vehnäpörssi. Kaik­ki myyjät saa­vat saman hin­nan, joka on korkein hyväksy­tyk­si tul­lut hin­ta, myös ne, jot­ka tar­jo­si­vat halvem­mal­la. Itse asi­as­sa kaik­ki pörssit toimi­vat näin.

Vest­manin mukaan tämä ei vähen­täisi investoin­te­ja uuteen kap­a­siteet­ti­in, kos­ka hin­ta jäisi kuitenkin riit­tävän korkeak­si uus­in­vestoin­te­ja varten.

Moni on esit­tänyt tätäkin radikaalimpaa vai­h­toe­htoa: jokainen tar­joa­ja saisi tar­joa­mansa hin­nan eikä sent­tiäkään enem­män. Sel­ven­nyk­sek­si san­ot­takoon, että tar­jouk­set sähköpörssis­sä perus­tu­vat mar­gin­aal­i­hin­toi­hin eivätkä tuotan­tokus­tan­nuk­si­in. Ne eivät kata kiin­teitä kus­tan­nuk­sia. Ydin­voiman, tuulivoiman ja säätelemät­tömän vesivoiman tar­joush­in­ta on näin ollen nol­la tai itse asi­as­sa vähän negati­ivi­nen, kos­ka laitok­sen sulkemis­es­ta aiheutuu kus­tan­nuk­sia. Mitään näistä tuskin raken­net­taisi­in, jos niiden pitäisi toimit­taa sähkö ilmaiseksi.

Vest­manin malli johtaisi nyky­istä selvästi use­am­min tilanteeseen, jos­sa ydin- ja tuulivoiman saa­ma hin­ta olisi nol­la tai vähän negatiivinen.

Varakapasiteettia ei ole tullut näilläkään säännöillä

Vest­man on melkein oike­as­sa siinä, että hänen esit­tämän­sä malli johtaisi nyt niin korkeisi­in hin­toi­hin, ettei se paljon ehkäi­sisi uuden kap­a­siteetin rak­en­tamista. Var­al­la ole­van huip­puka­p­a­siteetin rak­en­tamisen se kuitenkin lopet­taisi. Se ei ole kan­nat­tanut näil­läkään sään­nöil­lä, ja vielä huonom­min se kan­nat­taisi alem­mal­la sähkön hin­nal­la. Tätä ongel­maa Vest­man tak­laisi sil­lä, että kymme­nen pros­ent­tia ylim­män tar­jouk­sen saa­jista saisi pyytämän­sä hin­nan, mut­ta ei se ongel­maa pois­taisi vaan ain­oas­taan lieven­täisi. Tar­joush­in­ta­han ei kata sent­tiäkään kiin­teistä kus­tan­nuk­sista. Vielä huonom­min toimisi, jos tar­joa­jat pakotet­taisi­in tak­tikoimaan ja tar­joa­maan kiin­tei­den kus­tan­nusten kat­tamisek­si hin­nal­la, joka ylit­tää marginaalihinnan.

Varaka­p­a­siteet­tion­gel­ma kan­nat­taisi ratkaista val­tion toimin mak­samal­la sen rak­en­tamis­es­ta eril­listä korvausta.

Vaik­ka ydin­voiman mar­gin­aa­likus­tan­nus on nol­la, ydin­voimaloi­ta tuskin raken­net­taisi­in, jos niiden tuot­ta­ma sähkö pitäisi myy­dä ilmaisena.

Seurauksena olisivat sähkökatkot

Vest­manin esi­tyk­sen huono puoli liit­tyy siihen, mitä sil­lä tavoitel­laan: sähkön kulut­ta­jahin­nan alen­tamista niin, että voi saunoa mil­loin huvit­taa, ei tarvitse alen­taa huoneläm­pöä eikä ajas­taa sähkön kulu­tus­ta halpoi­hin tun­tei­hin eikä teol­lisu­u­den tarvit­sisi keskeyt­tää toim­intaansa kalli­in sähkön aikana.  Esimerkik­si keskivi­ikkona, kun sähköjär­jestelmä on jou­tu­mas­sa todel­la koville, tämä olisi suo­ras­taan turmi­ol­lista. Sähkö ei riitä kaik­keen tähän mukavaan.

Kuin sähkö on hyvin kallista — sanokaamme yli 40 snt/kWh — hin­ta ei ase­tu korkeim­man tar­jouk­sen tehneet tuotan­non tasolle, kos­ka koko kap­a­siteet­ti on jo käytössä, vaan sille tasolle, joka sopeut­taa kysyn­nän tar­jol­la ole­vaan kapasiteettiin.

Tar­jouskil­pailu käy­dään sil­loin sähkön kulut­ta­jien kesken: mikä on se alin taso, jol­la riit­tävä määrä sähkön kulu­tus­ta jää suo­si­ol­la pois. Tämän mekanis­min Vest­manin malli tuhoaisi.

Vähän min­ua ihme­tyt­tää, että kokoomuk­ses­sa tun­netaan markki­na­t­alout­ta näin huonosti.

Eikö sit­ten ole mitään tehtävissä.

On hyvinkin. Markki­noi­hin on syytä puut­tua, mut­ta mielu­um­min taval­la , joka ei tuhoa niiden toimintaa.

Käyn seu­raavas­sa postauk­ses­sa läpi eri­laisia ehdotuksia.

27 vastausta artikkeliin “Miksi Heikki Vestmanin (kok) malli ei pelitä”

  1. Eri sähkön hin­taa suit­sivien mallien tavoit­teena ei tule olla että kansalaiset voivat saunoa mil­loin huvit­taa tms., vaan taa­ta kaikille vähin­tään tiet­ty määrä sähköä kohtu­uhin­taan. Niin kuin pula-aikaan sai peruselin­tarvikkei­ta kor­tilla tietyn määrän kohtuu hintaan.

    1. Siinä se vaikeus var­maan sit­ten piileekin että mikä osa sähkönkäytöstä lue­taan perus­tarpeisi­in ja mihin raja aset­tuu. Onko se sähkösauna ker­ran viikos­sa ? Onko se ruuan­valmis­tus kak­si ker­taa päivässä ja mil­lä kulu­tuk­sel­la ? Kuu­luuko D‑luokkaa kulut­ta­va jääkaap­pi vielä perus­tarpeesee vain vaan A+++-luokan invert­teri-ruu­vikom­pres­so­ril­la varustet­tu jne jne. Mut­ta aja­tus on oikea. Perusähkön kuu­luisi mak­saa 5 snt/kwh maksimissaan(ei siis pörssin mukaan ollenkaan ) ja rajan yli menevä osu­us vaik­ka sit­ten 50 snt/kwh eli voisi olla pörssi­hn­noit­telun mukaista. Jatkos­sa­han kap­a­siteet­tiä tulee lisää ? mitä se sit­ten aiheut­takaan. Ahneille enr­giay­htiöille se ei var­maankaan paljon vaikuta.

  2. Nyt kyl­lä Soin­in­vaara puhuu aivan potaskaa. Virheitä on usei­ta, mut­ta ote­taan helpoin ” Kuin sähkö on hyvin kallista — sanokaamme yli 40 snt/kWh — hin­ta ei ase­tu korkeim­man tar­jouk­sen tehneet tuotan­non tasolle, kos­ka koko kap­a­siteet­ti on jo käytössä, vaan sille tasolle, joka sopeut­taa kysyn­nän tar­jol­la ole­vaan kapasiteettiin.”
    Tämä esimerk­ki toteu­tuu vain tehop­u­lati­lanteis­sa. Niitä ei ole Suomes­sa ollut ja silti hin­ta on ollut use­asti yli 40 snt/kWh. Joku on siis pyytänyt tuotan­nos­taan sen hin­nan. Olisiko pyytäjä se, johon kalik­ka kalahtaa.

    1. Ollak­seen suurten sähkönkäyt­täjien (Elfi ry) edun­valvo­ja Pasi Kuokka­nen on harv­inaisen pihal­la sähkö­markki­noiden tar­jous­mekanis­mista, kun hän väit­tää Soin­in­vaaran puhu­van potaskaa. Kuokkasen esimerk­ki tässä on potaskaa.

      Sähkön­tuot­ta­jat tekevät kukin omat tar­jouk­sen­sa niin, että hin­nal­la A tai alem­mal­la ei tar­jo­ta mitään, hin­nal­la B voidaan myy­dä x MW, hin­nal­la C taas y MW ja edelleen hin­nal­la Z kaik­ki käytet­tävis­sä ole­va kap­a­siteet­ti w MW. Hin­to­jen A ja Z välis­sä voi niin mon­ta hin­ta­por­ras­ta kun tuot­ta­ja kat­soo parhaak­si, kun­han alin por­ras A on min­im­i­hin­ta ‑500 €/MWh ja korkein por­ras Z kat­to­hin­ta 4000 €/MWh. Sähköpörssin sään­nöt sanovat, että myytävät tehot eivät saa laskea hin­nan noustes­sa. Ts. ei ole lail­lista tar­jo­ta ensin 100 MW hin­nal­la 10 €/MWh ja sit­ten vain 50 MW, jos hin­ta nousee kolmekymp­pi­in ja 300 MW, kun hin­ta pomp­paa kah­teen­sa­taan. Täl­lainen tar­jous ei edes mene pörssin ennakko­tarkas­tuk­ses­ta läpi. 

      Jos tuot­ta­jal­la on kak­si voimalaitos­ta, toinen 400 MW mar­gin­aal­i­hin­nal­la 50 €/MWh ja toinen 100 MW hin­nal­la 200 €/MWh, ei sieltä tule enää lisäka­p­a­siteet­tia sen jäl­keen, kun hin­ta on ylit­tämässä 200 €/MWh. Tuot­ta­ja siis tar­joaa 500 MW hin­taan 200 €/MWh *tai sen yli* eli hän ilmoit­taa vain alim­man hin­nan, jol­la on valmis sähkön myymään. Ylära­ja tulee pörssin kat­to­hin­nas­ta, ei tuot­ta­jan tarjouksesta.

      Osta­ja toimii päin­vas­toin. Hän ilmoit­taa ylim­män hin­nan, jol­la on valmis osta­maan täy­den tarpeen­sa sekä hin­ta­por­taat, joil­la kulu­tus­ta leikataan osta­jan määrit­telemäl­lä tavalla. 

      Jos osta­jien kysyn­tä ylit­tää tuot­ta­jien tar­jon­nan hin­ta­por­taal­la x, hin­ta nousee, kunnes vas­taan tulee joko tuot­ta­jan hin­ta­por­ras, jol­la tar­jon­ta nousee tai osta­jan por­ras, jol­la kysyn­tä las­kee. Jos vieläkin kysyn­tä ylit­tää tar­jon­nan, siir­ry­tään seu­raavalle portaalle. 

      Korkeat hin­nat syn­tyvät näinä päiv­inä useim­miten niin, että ollaan hin­ta-alueel­la, jos­sa tar­jon­takäyrä on pysty­suo­ra eli tuotan­toa ei ole enää lisät­täväk­si, vaik­ka hin­ta miten nousisi. Sil­loin kaik­ki lop­ut hin­ta­por­taat ovat osta­jien aset­tamia. Aivan kuten Osmo yrit­ti ker­toa. Näin ollen se on osta­jan jous­tokyky eikä tuot­ta­jan tar­jous, joka hin­nan määrää.

      On häm­mästyt­tävää, että Kuokka­nen syyt­tää sähkön­tuot­ta­jia siitä, että ne nou­dat­ta­vat pörssin sään­töjä. Ehkä markki­namekanis­min ker­taus olisi paikallaan?

      1. “Jos tuot­ta­jal­la on kak­si voimalaitos­ta, toinen 400 MW mar­gin­aal­i­hin­nal­la 50 €/MWh ja toinen 100 MW hin­nal­la 200 €/MWh, ei sieltä tule enää lisäka­p­a­siteet­tia sen jäl­keen, kun hin­ta on ylit­tämässä 200 €/MWh. Tuot­ta­ja siis tar­joaa 500 MW hin­taan 200 €/MWh *tai sen yli* eli hän ilmoit­taa vain alim­man hin­nan, jol­la on valmis sähkön myymään. Ylära­ja tulee pörssin kat­to­hin­nas­ta, ei tuot­ta­jan tarjouksesta.”

        Ei kai se noin mene? Kun toteu­tu­va hin­ta ylit­tää 50 €/MWh, tulee 400 MW laitos olla käyn­nis­sä (kun ei yksinker­tais­tuk­sen vuok­si puu­tu­ta käyn­nistys ja pysäy­tyskus­tan­nuk­si­in). 100 MW laitos, esim kaa­su­tur­bi­i­ni aje­taan kayn­ti­in, kun hin­ta ylit­tä 200 €/MWh. Eli tar­joa­jan teho­por­taat ovat 400 MW a 50 €/MWh ja 100 MW a 200 €/MWh. Sehän on täysin tapausko­htaista onko seu­raa­van por­taan voimalaitos suurem­pi tai pienemp kuin edelli­nen. Ehkä et tätä tarkoit­tanutkaan, kun sanoit, että “että myytävät tehot eivät saa laskea hin­nan noustes­sa”. Myyjän kokon­ais­te­ho ei toki voi laskea, eihän tuotan­top­uolelle ote­ta negati­ivisia teho­tar­jouk­sia, nehän ovat ostopuolella.

        Pohjo­is­maisil­la sähkö­markki­noil­la aggre­goidut tuotan­tokäyrät eivät ole oike­as­sa laidas­sakaan täysin pysty­suo­ria. Suures­ta vesial­tas­ta tuotet­taval­la vesivoimal­la voidaan sopivil­la pie­nil­lä hin­ta­por­tail­la vedät­tää sähkön hin­ta niin korkealle kuin tuot­ta­ja ikinä kehtaa, ja avoimel­la sopimuk­sel­la sähköä osta­vat pienku­lut­ta­jat ovat väjit­täis­myyjän­sä väl­i­tyk­sel­lä pakote­tut mak­samaan minkä hin­nan hyvän­sä, meil­lä ei ole kaikkea kulu­tus­ta kat­tavaa kysyn­täjous­tom­arkki­naa. Vesial­taan jäl­jel­lä ole­va ener­giamäärä ja sen riit­tävyys vas­ta aset­taa rajan speku­loin­nille. Entis­inä aikoina tehos­ta ei ollut näin suur­ta niukku­ut­ta, eikä moista vedä­tyskeinoa pystynyt useinkaan toteuttamaan. 

        Ei Sak­sas­sakaan tuotan­non mar­gianaa­likus­tan­nuk­set nytkään ylitä 600 €/MWh, mut­ta Pohjo­is­maiset vesivoiman myyjät saa­vat hin­nan nouse­maan vieläkin korkeam­malle, ihan koko Euroopalle (toki syitä on monia muitakin).

    2. Yli 40 snt/kWh hin­noil­la on toki kaik­ki tuotan­to jo käytössä, mut­ta samal­la alkaa hin­ta ole­maan jo niin korkea, että teol­lisu­u­den pros­es­sit voivat alkaa olla kan­nat­ta­mat­to­mia. Täl­löin voi toim­i­ja, jos omaa tuotan­toa joka kat­taa omaa kulu­tuk­ses­ta, ajaa pros­essin alas, jät­tää puut­tuvat sähköt osta­mat­ta ja myy­dä oman tuotan­ton­sa markki­noille. Hin­ta tälle tuotan­nolle ei kuitenkaan ole tuotan­tokus­tan­nus vaan lisäk­si tulee alas aje­tun pros­essin vai­h­toe­htoiskus­tan­nus. Täten myyn­tikäyrältä löy­tyy tar­jouk­sia myös selkeästi tuotan­tokus­tan­nuk­sia kalli­im­mal­la hinnalla.

  3. Pörssi ei toi­mi kri­isi­ti­lanteessa kuten teo­ria kertoo.
    Nyt kyseessä on lähin­nä mus­tan­pörssin kaup­pa. Hel­sik­iläi­nen tietää mikä kaup­pa rehot­ti kun Alko oli kiin­ni elikä vapaa­ta kaup­paa ei ollut.
    Nord­pool on puhas monop­o­li joka ei toi­mi markki­nalakien mukaisesti.
    Osakkeitakin voi ostaa pörssin ulkopulelta.

    1. Erikoisia näke­myk­siä joista suuri osa ei pidä paikkaansa. Alkon toimin­nas­ta en tiedä ja kyl­lä, osakkei­ta saa pörssin ulkopuolelta.

      Sähkö­markki­nat toimi­vat kuten ennenkin ja on hyvä muis­taa etteivät ne ole syn­onyy­mi Nord Poo­lille. Sähköä voi ostaa myös kah­den­välisel­lä OTC kau­pal­la pörssin ohi. Pörssin hin­ta mekanis­mi toimii aivan kuten sen pitääkin eli hin­noit­telee tar­jon­ta­pu­laa siten, että kysyn­tä puoli jous­taa riit­tävästi ja sähkön kulu­tus saadaan tuotan­nol­la katettua. 

      Suomen osalta markki­noil­la on kak­si ongel­maa. Euroopas­sa on pulaa hal­vas­ta tuotan­nos­ta (kallis kaa­su, ydin­voiman alasajo jne.) ja Suomes­sa on keskimäärin pulaa tuotan­toka­p­a­siteetista (tuon­ti riip­pu­vu­us, OL3 viivästymi­nen jne.)

  4. Ihan sama mitä esit­tävät kun­han kokoomus pääsee vaan sanomaan, että hal­val­la saat­te kaikkea kun­han äänestätte meitä. Ei kukaan toimit­ta­ja tule tätäkään arvostele­maan ja perkaa­maan. Suurin osa eduskun­nas­takaan ei tajua asi­as­ta syväl­lis­es­ti, joten voi esit­tää mitä tahansa. Tarkoi­tus on vain saa­da viesti julk­isu­u­teen, että kokoomus osaa ja muut ei väl­itä. Paskapop­ulis­mi jyrää.

    1. Näin on, mikään muu puolue ei tee mitään pop­ulis­tista ehdotusta!
      “SDP lait­taisi koti­talouk­sien sähkölle määräaikaisen hin­taka­ton, tuk­isi yri­tyk­siä vähen­tämään sähkön käyt­töä ja lisäisi sähkö­markki­na valvontaa.”
      “Hal­li­tuk­sen ener­giatukipaketis­sa näkyy Vihrei­den käden­jäl­ki vah­vasti. Paketin kan­ta­va aja­tus on, että tuemme nimeno­mais­es­ti ihmisiä tässä akuutis­sa tilanteessa ilmas­to­toimia vaarantamatta.”

  5. On san­ot­ta­va ensin, että blo­gin sanomaa häir­it­see kovin Heik­ki Vets­mani­in kohdis­tu­va halveksinta…jo heti alus­sa: ”joka on lehti­ti­eto­jen mukaan kokoomuk­sen ener­gia-asiantun­ti­ja”, ja joka jatkuu pitkin kir­joi­tus­ta. Mitä tai ketä sel­l­ainen palvelee? Onko oma ymmär­rys niin yliv­er­tainen val­lit­se­vaan sähkö­markki­noiden tilaan, että vakavasti tarkoitet­tui­hin ehdo­tuk­si­in on reagoita­va ylim­ielisyy­del­lä? Minus­ta Vest­manin (tai hänen takanaan ole­vien asiantun­ti­joiden) ehdo­tuk­ses­sa on kuitenkin var­teenotet­tavia ainek­sia jatkopohdintoihin.

    Tämä ei tun­nu hyvälle eikä vas­tu­ullisel­la vuorop­uhelulle asi­as­sa, joka on mitä suurin huolen kansalais­ten kesku­udessa: miten saa­da rahat riit­tämään jokapäiväiseen elämään, kun sähkölaskut vievät lei­jo­nan osan käytet­tävis­sä ole­vista tuloista, ja kun samaan aikaan sähköy­htiöt, Helen kärk­i­joukos­sa repivät kaikkien aiko­jen suurimpia voit­to­ja. Mikä on kun­nal­lisen ener­giay­htiön yhteiskun­tavas­tuu; onko sitä ylipään­sä olemassa?

    Jotain sähkö­markki­noiden tilanteessa lie­nee kuitenkin pielessä, kun blo­gin lopus­sa on lupaus tarkastel­la seu­raavas­sa postauk­ses­sa eri­laisia kehi­tys­vai­h­toe­hto­ja nykyiselle rak­en­teelle. Jään mie­lenki­in­nol­la odot­ta­maan niitä. 

    Toiv­ot­tavasti ehdo­tuk­sis­sa on päähuomio muus­sa kuin sen tor­jun­nas­sa, että elämä olisi mukavaa ja toim­inta suju­vaa: ”että voi saunoa mil­loin huvit­taa, ei tarvitse alen­taa huoneläm­pöä eikä ajas­taa sähkön kulu­tus­ta halpoi­hin tun­tei­hin eikä teol­lisu­u­den tarvit­sisi keskeyt­tää toim­intaansa kalli­in sähkön aikana.”. Toiv­ot­tavasti ehdo­tuk­set perustel­e­vat myös, mik­si kaiken nor­maalin markki­na­t­alouden kau­pankäyn­nis­sä perus­tana ole­va tar­jous vs. tarve tas­apaino ei sovi sähkökaup­paan: ” jokainen tar­joa­ja saisi tar­joa­mansa hin­nan eikä sent­tiäkään enem­män.”. Mikä siinä on väärin tar­joa­jan, kulut­ta­jan ja/tai sähköjär­jestelmän kannalta?

    On hyvä, jos uudet mallit edis­tävät vara-/ huip­puka­p­a­siteetin investoin­te­ja markki­nae­htois­es­ti. Niiden puute­han on yksi tämän het­ken suurimpia heikkouk­sia nykyisessä jär­jestelmässä. Tuulivoimaa nousee kuin sieniä sateel­la, mut­ta kenelle syn­tyy taloudelli­nen intres­si rak­en­taa tämän sat­tumasähkön rin­nalle sen tarvit­se­maa säätövoimaa ja mitä sen tulisi olla? Toiv­ot­tavasti uudet mallit myös kan­nus­ta­vat voimay­htiöitä kil­paile­maan keskenään ja asi­akkaista hiili­va­paan sähkön tuotan­nol­la. Nythän kil­pailu on käytän­nössä nol­la. Markki­noil­la val­lit­see tosi­asial­lis­es­ti voiman­tuot­ta­jien äänetön lailli­nen kartel­li, jon­ka tekee mah­dol­lisek­si Nord­Poolin pörssisähkön hin­noit­telu­pe­ri­aat­teet ja niihin liit­tyvä säännöstö.

  6. Mark­i­naal­i­hin­noit­telu ei ole sama kuin markki­nala­ki. Markki­na­malle­ja on mon­en­laisia ja useim­mat muut markki­nat toimi­vat paid as pid-mallil­la kuten osakepörssi. Eli kukin tar­joa­ja saa hin­nan oman eikä jonkun toisen tar­jouk­sen mukaan. Jos sähköl­läkin olisi tämä paid as pid-malli, niin jokainen tar­joa­ja saisi tar­jo­ta oma­l­la hin­nal­la sisäl­lyt­täen sinne ihan itse val­it­se­mansa kus­tan­nuk­set, vaik­ka kiin­teätkin. Pörssi­hin­naksi muo­dos­tu­isi määril­lä pain­otet­tu hin­to­jen keskiar­vo. Nyt käytetään pääasi­as­sa tuuli- vesi- ja ydin­sähkö, mut­ta niistä mak­se­taan kaa­susähkön hin­taa. Ei kovin reilua asi­akkaan näkökulmasta.
    Enpä usko, että käyt­täjät enää tuh­laisi­vat sähköä vaik­ka se olisi 20c/kWh. Jos hin­ta nousisi 60c/kWh ei kulut­ta­jil­la ole enem­pää mah­dol­lisuuk­sia vähen­tää kulu­tus­taan ilman, että talot kylmenee.

    1. Osut naulan kan­taan. Sähkö“pörssin” nimit­tämi­nen pörssik­si on pro­pa­gan­daa suo­raan Orwellin käsikir­jas­ta. Todel­li­sis­sa pörs­seis­sä markki­naos­a­puo­let näkevät tar­jous­ta­sot ja ‑määrät ja voivat itse päät­tää oman min­im­i­hin­tansa, jol­la suos­tu­vat myymään val­it­se­mansa määrän. Hin­tata­so määrit­tyy sit­ten dynaamis­es­ti nykypörs­seis­sä mikrosekun­tien välein.

      Pörssikaup­paa käyvien kielessä sähkö“pörssi” toimii jatku­vasti kuten koke­mat­tomat sijoit­ta­jat kri­isi­ti­lanteis­sa: kaikkien osta­jien pitää ostaa kaik­ki tarvit­se­mansa osak­keet “laput laitaan” ‑hin­nal­la.

      1. Autereen käsi­tys sähköpörssin toimin­nas­ta on virheelli­nen. Pörssi toimii juurikin niin, että kukin osta­ja ja kukin myyjä päät­tävät itse, mil­lä hin­nal­la suos­tu­vat osta­maan ja myymään minkäkin ver­ran. Nämä tar­jouk­set sit­ten kootaan yhteen ja hin­ta aset­tuu sinne, mis­sä kysyn­nän ja tar­jon­nan määrät kohtaa­vat. Erona osakepörs­sei­hin on ain­oas­taan se, että sähköpörssis­sä tämä tapah­tuu vain ker­ran vuorokaudessa isos­sa mit­takaavas­sa. Tämän jäl­keen aukeaa ns. intra­day-markki­na, jos­sa osa­puo­let voivat vielä hienosäätää myyn­ti- ja ostomääriään (jos vaik­ka kulu­tus- tai tuotan­toen­nuste muut­tuu ennen varsi­naista toim­i­tushetkeä). Tämä intra­day-markki­na toimii jatku­vasti ja reaali­aikaises­ti ja siinä on avoin tar­jouskir­ja, kuten osake­markki­noil­la — ts. näet, paljonko halu­taan myy­dä / ostaa mil­läkin hin­nal­la, mut­ta et näe, kuka on tarjoaja.

        Laite­taan­pa sähköpörssi Epex­in opaslink­ki opiskeltavak­si ja muis­tute­taan samal­la, että Nord­pool ei ole ain­oa sähköpörssi, joka Suomes­sa tai Euroopas­sa toimii, vaik­ka media virheel­lis­es­ti käyt­tääkin Nord­poo­lia sähköpörssin syn­o­myyn­inä. Nord­pool ei siis ole mikään monop­o­li, vaik­ka näis­säkin kom­menteis­sa niin val­heel­lis­es­ti väitet­ti­in. Nord­pool ja Epex ovat saman­laisia kau­pankäyn­tialus­to­ja kuin vaik­ka Nord­net, Deri­go tai Osu­us­pank­ki osake­markki­na­puolel­la. Ei kukaan syytä Nord­netiä siitä, jos Nokian tai Koneen osak­keen hin­nalle tapah­tuu jotain. 

        Myös sähköpörssien yhteis­es­ti läpi Euroopan käyt­tämä hin­nan­muo­dos­tusal­go­rit­mi Euphemia on julkises­ti tutus­tut­tavis­sa. Se siis yhdis­tää osta­jien ja myyjien tar­jouk­set hin­ta-aluei­den välisi­in siir­toka­p­a­siteet­tei­hin ja määrit­tää kau­pal­lisen sähkön vir­taus­su­un­nan ja hin­nan eri aluei­den välillä.

        https://www.epexspot.com/en/basicspowermarket
        https://energy.n‑side.com/resources/case-studies/euphemia

      2. Voi olla, että en tiedä miten sähkö“pörssi” toimii, kuvit­telin joskus 1990-luvul­la tietäväni…

        Se ei kuitenkaan toi­mi, kuten arvopa­peripörssi. Arvopa­peripörssien yksi avain­om­i­naisu­us on tiedon avoimuus: tar­jous­ta­sot ovat kul­lakin ajan­hetkel­lä kaikkien nähtävis­sä. Lisäk­si kau­pan jäl­keen on tiedos­sa kau­pan osa­puoli (välit­täjä). Tämä ei toteudu sähkö“pörssissä”, vaan päivähin­nan ratkaisee joku algo­rit­mi, jon­ka syöt­töti­eto­ja ei julka­ista. Osmo on ansiokkaasti tuonut pal­stal­laan esi­in joitain hin­noit­te­lu­ti­eto­ja, mut­ta muuten me olisimme aika pimeässä.

        Sähkö“pörssi”-nimeä parem­min sähkön kaup­pa­paikkaa kuvaisi ter­mi bookbilding. 

        Kan­nat­taa huo­ma­ta, että nois­sa doku­menteis­sä ei väitetäkään kyseessä ole­van arvopa­peripörssiä vas­taa­va exchange ja jälkim­mäisessä kaup­pa­paikkaa kuvataan jopa ter­mil­lä “implic­it exchange”. Suomen kie­len pörssi-sanan käyt­tämi­nen tämän kaup­pa­paikan yhtey­dessä on joko tietoista tai tiedostam­a­ton­ta Orwellin oppi­en noudattamista.

      3. Tar­joush­in­to­ja ei julka­ista, kos­ka se on EU-laa­juis­es­ti todet­tu kil­pailu­lain vas­taisek­si hin­tasig­naloin­niksi. Nähtyään kil­pail­i­joiden eiliset tar­jouk­set on hyvin help­po suh­teut­taa omansa niihin ja kas, meil­lä on hin­takartel­li, jos­ta kenenkään ei tarvin­nut erik­seen sopia. Nykyi­nen mar­gin­aal­i­hin­noit­telu nimeno­maan kan­nus­taa tuot­ta­jaa tar­joa­maan oma­l­la min­im­i­hin­nal­la, kos­ka keinot­telu ylöspäin tarkoit­taa riskiä, ettet saa tuotan­toa myy­tyä lainkaan ja liian alhainen hin­ta taas johtaa tap­pi­ol­liseen toimintaan. 

        Ei mil­lään muul­lakaan alal­la toimi­ta niin, että tuotan­tokus­tan­nuk­set ovat julk­ista tietoa. Ehdo­ta­pa vaik­ka met­sä­te­ol­lisu­udelle, että julkai­se­vat tehtaiden kus­tan­nus­taulukot, puhu­mat­takaan sähkön ostohinnoista.

        Nykyisessä mallis­sa mikään ei pako­ta osta­maan kalli­im­mal­la kuin mihin olet valmis. Osta­ja aset­taa rajan ja saa tuot­teen sil­lä hin­nal­la tai edullisem­min. Siinä olet oike­as­sa, että ennem­min tämä on sul­jet­tu huu­tokaup­pa kuin varsi­nainen avoin välityspalvelu.

        Siinä taas olet väärässä, että pörssit julkai­se­vat joka päivä kysyn­tä- ja tar­jon­takäyrät jokaiselle tun­nille, joten suuri yleisö näkee kyl­lä halutes­saan, paljonko tar­jot­ti­in mil­läkin hinnalla.

      4. Mie­lenki­in­toista, siis sähkö­markki­noiden tapauk­ses­sa on todet­tu, että tiedon salaami­nen edis­tää kil­pailua? Onko sin­ul­la viitet­tä tutkimuk­seen tai selvi­tyk­seen, jos­sa tämä on havaittu?

  7. Yksi vai­h­toe­hto olisi ottaa markki­noille erik­seen taatun tehon optiot. Sähkö­fu­tu­ureista on kir­joitet­tu paljon. Futu­uris­sa kaup­paa käy­dään tule­vaisu­udessa toimitet­tavas­ta hyödyk­keestä ennal­ta sovit­tuun hin­taan. Futu­uris­sa myyjäl­lä on velvol­lisu­us toimit­taa hyödyke ja osta­jal­la ostaa tai sit­ten vas­taa­va rahalli­nen kor­vaus. Optios­sa osta­jal­la on oikeus mut­ta ei pakkoa ostaa hyödyke sovit­tuun hin­taan. Eli sähkön tapauk­ses­sa voitaisi­in ajatel­la var­avoimak­si han­kit­tu gen­er­aat­to­ria tai aggre­gaat­tia. Kun sen käyn­nistää syn­tyy sähköä sil­lä hin­taan mihin polt­toaine ostet­tu mut­ta gen­er­aat­to­ria ei ole pakko käyn­nistää jos verkos­ta saa sähköä halvem­mal­la. Sen gen­er­aat­torin ei kuitenkaan tarvitse olla oma vaan se voi olla suuri gen­er­aat­tori, eli voimalaitos jos­ta on vuokrat­tu siivu kapasiteettia.
    Käytän­nössä sähkön kulut­ta­ja voisi siis ostaa itselleen sähkön hin­taka­ton tietylle teholle ennal­ta sovit­tuun hin­taan ja vara- ja huip­pu­voiman rak­en­ta­jat saisi­vat investoin­nille taatun tuo­ton teho-optioiden myyn­nistä. Esimerkik­si boo-chp ja biokaa­su moot­tori-chp voimalat saisi­vat markkin­lota ”tukea” kap­a­siteetin ylläpitämisestä.

    Eri­ona kaikille sähkönkäyt­täjille jyvite­tys­tä tai vero­ta­hoin kus­tan­netus­ta var­avoimas­ta olisi se että var­avoimaa raken­netaan sen­ver­ran kuin vält­tämät­tömästi tarvi­taan eli tasolle mihin kulu­tus voi kivut­tomasti jous­taa. Samal­la automaat­tis­es­ti syn­ty­isi raja jon­ka ylit­tävästä kulu­tuk­ses­ta voi men­nä korkeakin pörssisähkön hin­ta mut­ta jokainen saisi vält­tämät­tömyyssähkön­sä kohtu­uhin­nal­la. Jos sen­si­jaan var­avoima rahoite­taan yhyeis­esyä pus­sista sitä on pakko rak­en­taa niin paljon että kysyn­nän ja tar­jon­nan lain mukaan hin­ta janku­luts kohtaavat.

  8. Ihan näin läpinäkyvyyssy­istä lie­nee syytä huo­maut­taa, että eihän tämä Vest­manin malli mikään Vest­manin keksin­tö ole, vaan Teknolo­gia­te­ol­lisu­us ry ja Elfin, jot­ka teet­tivät tästä Afryl­lä kevyen studynkin.

    Afryn studyssä kyl­lä havaitaan, että jos vuosi 2021 mallinnetaan uud­estaan tätä markki­na­mallia käyt­täen ja *olete­taan, että kukaan markki­na­toim­i­ja ei muu­ta käytöstään mitenkään*, hin­nat kyl­lä putoa­vat. Studyssä erik­seen huo­maute­taan, että uuden sys­teemien vaiku­tuk­sista investoin­tiedel­ly­tyk­si­in — kos­kee sekä tuotan­toa että kysyn­täjous­toa ja varas­toin­tia — , markki­nan läpinäkyvyy­teen sekä tar­jouskäyt­täy­tymiseen tarvi­taan paljon lisä­tutkimus­ta ja Afryn study on täysin mekanisti­nen mallinnus.

    Studyyn voi pere­htyä https://teknologiateollisuus.fi/sites/default/files/inline-files/AFRY_TIF_modelling_of_proposed_market_design_report_100.pdf

    1. “Nykyi­nen mar­gin­aal­i­hin­noit­telu nimeno­maan kan­nus­taa tuot­ta­jaa tar­joa­maan oma­l­la min­im­i­hin­nal­la, kos­ka keinot­telu ylöspäin tarkoit­taa riskiä, ettet saa tuotan­toa myy­tyä lainkaan ja liian alhainen hin­ta taas johtaa tap­pi­ol­liseen toimintaan.”
      Onko tuot­ta­jil­la muka ris­ki tap­pi­ol­liseen toim­intaan nyky-ympäristössä? Kuin­ka moni sähkön­tuot­ta­ja on viime aikoina ilmoit­tanut tehneen­sä tappiota?
      Pörssikaup­pa on rik­ki, se on raken­net­tu aivan toisen­laisia olo­suhtei­ta varten , jot­ta tämä tuot­ta­jalle kohdis­tu­va riski­a­jat­telu pitäisi paikkansa.

      1. Sähkön hin­ta on ajoit­tain laskenut nol­laan tai hyvin sen­lähelle. Sil­loin kaik­ki tuotan­to tuot­taa tap­pi­o­ta — peit­tää mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set, mut­ta ei lainkaan kiin­teitä kus­tan­nuk­sia. Helenin maakaa­su­voimalaa ei ole kan­nat­tanut käyt­tää juuri lainkaan.

  9. Täl­lä het­kel­lä ongel­mana on sähkölasku­jen epäoikeu­den­mukainen ja sat­un­nainen jakau­tu­mi­nen koti­talouk­sien kesken. Jotkut joutu­vat mak­samaan älytön­tä pörssi­hin­taa, kun taas toiset naut­ti­vat van­hoista kiin­teähin­tai­sista sopimuk­sista. Jos kiin­teän hin­nan on valin­nut oikeaan aikaan hyvien ennus­ta­jan lahjo­jen ansios­ta, niin se on OK. Mut­ta useim­mil­la kyse on puh­taas­ta tuurista.

    Kyl­lä min­un mielestäni näis­sä poikkeu­solois­sa oikeu­den­mukaisem­paa olisi hintakatto+sähkökatkot, tai hin­taka­ton sijas­ta sit­ten vaik­ka Vest­manin malli. Sähkökatkot sen­tään jakaisi­vat kur­ju­ut­ta tasaisem­min ja lisäk­si toisi­vat myös kiin­teää hin­taa naut­tiville konkreet­tisen moti­vaa­tion sähkön säästämiseen. Tämä siis väli­aikaise­na toimen­piteenä, olo­jen nor­mal­isoitues­sa sit­ten palat­taisi­in markki­na­t­alouteen (vaik­ka kap­a­siteetin tur­vaamisek­si pörssin sään­töjä ehkä pitää muuttaa).

  10. Kiin­teät 24 kk määräaikaiset sopimuk­set alka­vat päät­tyä ensi vuo­den (-23) lopus­sa jol­loin sähkön korkeim­mat keski­hin­nat alka­va laskea. Mik­si? kos­ka jos tuote­taan sama määrä sähköä niin nyt kun osa saanut sähköä “hal­val­la” ja joutu­vat mukaan mak­su talkoisi­in niin voisi olet­taa että keski­ha­jon­ta pie­nee ja “keskiar­vo” sähkön tun­ti hin­nas­ta aset­tuu mata­la­malle tasolle jos “sähköpörssi” toimii niinkuin pitäisi.

  11. “Varaka­p­a­siteet­tia ei ole tul­lut näil­läkään säännöillä”

    San­na Marin esit­ti epälu­ot­ta­mus­lauseen mask­ishown aikana sille taholle, joka huole­hti siitä varaka­p­a­siteetistä. Sitä oli vielä viime ja edel­lisenä tal­ve­na ja täk­si talvek­si se olisi nous­sut. Olisi, jos siitä huole­hti­va taho olisi vielä olemassa.

    Ja on sitä varaka­p­a­siteet­tiä edelleen niil­lä, jot­ka ovat siitä itselleen huole­hti­neet. Se olisi todel­li­nen rahanteko kone, jos sitä saisi käyt­tää. Mut­ta ei ole ainakaan vielä tul­lut lupaa lait­taa genu­ja pyörimään. Sen sijaan polt­toöljy aje­taan sään­nöl­lis­es­ti jalosta­molle ja vai­hde­taan uuteen. Siinäkin kun on paras­ta-ennen päiväys

  12. Eikö isoin ongel­ma näis­sä kaikissa malleis­sa ole se, että ne olet­ta­vat kansan ole­van “homo economicuksia”?

  13. (Älä nyt Osmo tyr­mää idea ennen kuin vähän pohdi­taan) Kaik­ki markki­nat eivät toi­mi samal­la tavalla. 

    Näin maal­likolle Vest­manin malli kuu­lostaa hie­man Vickrey–Clarke–Groves (VCG) mekanis­mil­ta. VCG-mekanis­mia käytetään sosi­aalis­es­ti opti­maalisen ratkaisun saavuttamiseksi. 

    Huu­tokaup­paan oikein sovel­let­tuna voit­ta­neen tar­jouk­sen kokon­aishyv­in­voin­ti täs­mälleen yhtä suuri kuin yhteiskun­nan kokonaishyvinvointi.

    VCG-mekanis­mi käy myös tilanteisi­in, jois­sa tavoit­teena on min­i­moi­da kus­tan­nusten sum­ma (etu­jen sum­man mak­si­moimisen sijaan). Kuu­lostaa tilanteelta jos­sa nyt olemme. 

    Eikö Suomes­ta löy­dy yhtä ekon­o­mis­tia joka osaa kom­men­toi­da. Huu­tokaup­pateo­ri­as­ta jaet­ti­in talousti­eteen nobeli 2020.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *