Pyöräily, _

Vuoden 2020 pyöräretki (10) Vaasa – Ilmajoki

Torstai 16.7.

Perjantai-iltana pitäisi olla kotona. Perjantaina pitäisi toisin sanoen olla jossain, josta menee juna Helsinkiin. Vaihtoehtoja oli kolme:

Tähdätä Kokkolaan, jolloin torstaina voisi majoittua vaikka Pietarsaareen

Olla yksi yö lisää Vaasassa ja polkea sen ympäristössä päivä ilman reppua. Voisi hankkia veronpalautusta ajamalla Norpan siltaa Raippaluotoon.

Tähdätä Seinäjoelle ja joko ajaa sinne torstaina ja kierrellä perjantain ympäristössä tai ajaa jonnekin Seinäjoen lähelle.

Päädyin jälkimmäiseen. Bongasin Ilmajoen kestikartanon. Paikka, jonka osoite on Kartanontie 5, ei voi olla kuin hyvä. Olenhan asunut tässä osoitteessa pitkään, tosin en Ilmajoella.

Suunnittelin reitin tietokoneella ja käytin tallennetun reitin vaihtoehtoa, koska algoritmi tuntui ehdottavan kovin tylsää reittiä pitkin tietä E 12. En halunnut ja pakotin sen pienemmälle tielle pitkin Kyrönjokea

Ensin läpi maailman ruotsinkielisimmän kunnan Korsholmin kautta. Jossain vaiheessa Korsholm vaihtui uudestaan Vaasaksi. Niin, täällä on ollut vaikeuksia kuntaliitosten kanssa, koska Korsholm ei ole halunnut osaksi Vaasaa. Samalla paikannimet muuttuivat suomenkielisiksi. Myös maasto muuttui mäkisestä tasamaaksi. Sattuma vai historiallinen selitys? [KORJAUS: Maaiman ruotsinkielisin kunta on tai oli Kornäs, ei Korsholm eli Mustasaari.]

Alkuvaikeuksien jälkeen päädyin Kyrönjokea seuraavalle tielle. Se oli oikein mukava. Vähän ennen Tervajokea navigaattori vaati minua kääntymään pienelle hiekkatielle. Näytti kummalliselta. Reitti näytti sekä kääntyvän vasemmalla että jatkuvan suoraan, kunnes tajusin. Kun olin pakottanut reitin menemään tätä kautta, kursori oli osunut 500 metriä tien sivuun ja niinpä siellä piti muka piipahtaa. En kiertänyt. Ensi kerralla osaan tämänkin.

Kyrönjoki

Tervajoella navigaattori esitti siirtymistä joen eteläpuolelle tielle 18. En halunnut ja päätin katsoa, mitä tapahtuu, jos pidän pääni. Laite piipitti ja vaati U-käännöstä. Kyllästyin ja lopetin navigoinnin. Päätin hylätä ennalta talletetun reitin ja antaa laitteen itse löytyy reitin perille. Odotin kuitenkin pari kilometriä, jottei se keksi taas ehdottaa U-käännöstä.

Maisemat olivat todella katsomisen arvoisia. Tiesin, etteivät ne tallennu kameralle, ellei kamera ole todella hyvä. Parempi kamerani olisi painanut 2,5 kiloa, joten mukanani oli vaatimaton taskukamera. Ei vesakoituneita peltoja, ei ränsistyneitä taloja, pihat siistissä kunnossa. Ei autonromuja pihoilla.

Ohitin myös viitan Napue-tislaamoon.

Matka sujui hyvin. Jatkoin Kyrönjoen vartta aina Ylistaroon, josta reitti kääntyi etelään kohti Ilmajokea.

Jäljellä oli parinkymmenen kilometrin rykäisy yli vedenjakajan. Mutta voi itku! Huonokuntoinen soratie. Tämän takia se algoritmi ei halunnut käyttää tätä pohjoisempaa reittiä. Tätä piti ajaa todella hitaasti, nimismiehen kiharoiden kohdalla kävelyvauhtia.

Koulussa piti opetella ulkoa Pohjanmaan joet. Siinä luettelossa ei ollut Ilmajokea. Minkä joen varrella siis Ilmajoki on? Olin kovin hämmästynyt, kun viitta puhui Kyrönjoesta. Montako niitä on? Vilkaisu kartaan paljasti, että sama joki oli kyseessä.

Kuva Ilmajoelta

Tulin perille vähän ennen kuutta. Tuo kymmenen kilometrin hiekkatiepätkä ei vienyt lopulta kuin varttitunnin. Majoituin ja etsin ruokapaikan. Ilmajoella ei ollut oikein mistä valita. Mutta vatsa tuli täyteen. Kukaan muu ei syönyt vaan kaikki muut joivat olutta.

Majapaikassa oli hyvä siisti huone, mutta ennen kaikkea ruhtinaalliset yhteistilat. Tämäkin paikka on kärsinyt koronasta, koska Ilmajoen musiikkijuhlat jäivät väliin.

 

 

3 thoughts on “Vuoden 2020 pyöräretki (10) Vaasa – Ilmajoki

  1. O.S:”Ei vesakoituneita peltoja”
    Vihreät kuitenkin haluaisivat monimuotoisuutta. Peltojen ojien varsilla tulisi siis olla tiheä pajukasvusto, joka tarjoaa suojaa linnuille ja pölyttäjille hyvät olosuhteet. Pajujen kova kasvu on kuitenkin riesa peltojen viljelylle, koska ne leviävät helposti viljelyalueelle. Pajukkoa joutuu raivaamaan vuosittain , mikä tuo lisätyötä tolkuttomasti. Pianhan sen koneella kaataa, mutta kerääminen ja hävittäminen on aikaa vievää.

    Ympäristömääräykset kieltävät ”pajujen myrkyttämisen”, koska metriä lähemmäs valtaojia ei saa ruiskun kanssa mennä. Taas yksi hallinnon määräyksistä, joka tuo ylimääräistä työtä ja konekustannuksia. Toisaalta kuluttaja vaatii halpaa ruokaa, joten työmenekki pitäisi olla kohtuudessa. Työtä ei voi laskuttaa kuluttajalta, koska ruuan hinnan pitää mieluummin laskea kuin pysyä paikallaan.

    No, onhan ruhtinaallinen ympristökorvaus :54 euroa hehtaarilta + muutamia kymppejä lohkokohtaisista toimenpiteistä. Mutta sillä pitäisi vielä pelastaa maapallo ilmastonmuutokselta, suojella vesistöt, eliöstöt ja perinnemaisemat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Korsholm eli Mustasaari ei kyllä ole maailman ruotsinkielisin kunta; sen asukkaista melkein 30 % on suomenkielisiä. Sekoitat sen varmaan Vaasan ja Kristiinankaupungin puolivälissä sijaitsevaan Korsnäsiin, jossa taisi joskus olla ruotsinkielisiä 96 % väestöstä. Nyttemmin tuokin luku on maahanmuuton vuoksi liudentunut kovasti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Vastaa käyttäjälle Keijo Perälä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.