Pyöräily

Vuoden 2020 pyörämatka (11). Ilmajoki – Seinäjoen rautatieasema

Perjantai 17.7.

Jaakko Ilkan muistomerkki on sikäli erikoinen, että kunnioitetaan vapaustaisteijaa, joka hävisi. Yleensä vain voittajia juhlitaan ja häviäjiä pidetään terroristeina

Päivä oli jopa helteinen. Pyöräilin suorinta tietä Seinäjoen rautatieasemalle jättääkseni reppuni sinne ja ajaakseni pienen kierroksen ilman reppua. Aseman ovella luvattiin, että siellä on matkatavarasäilytys, mutta en sellaista löytänyt, enkä viitsinyt käyttää etsimiseen enempää. Jotenkin tunsin itseni tyhmäksi, kun en löydä matkatavarasäilytystä noin pieneltä asemalta.

Syy Seinäjoen keskustan toiveita huonompaan kukoistukseen taitaa olla tässä.

Aikaa oli liikkeelle lähtöön ja turhaan säilytyskaappien etsintään tuhrautunut niin paljon, että jouduin luopumaan käynnistä Lapualla. Ajelin sinne tänne ja lopulta kävin katsomassa Seinäjoen keskustaa.

Se oli parantunut huomattavasti sitten viime kerran. Jalankulkuympäristöä oli parannettu selvästi. Melkoisen suoneniskun ovat kuitenkin keskustansa elävyydelle tehneet kaavoittamalla Ideaparkin muutaman kilometrin päähän keskustasta.

Tämä on selvä parannus. Vielä vähän kukkaistutuksia ja muuta elävää.

Pyörätietokone kertoi minun parantaneen hitusen myös anaerobista kuntoa (niin, oli siinä matkalla yksi ylämäki) ja sopeutuneen helteeseen 0,3 yksikköä, mitä nuo yksiköt sitten ovatkin.

Sen verran huolellisesti piilotetut säilytyslokerot minua jurppivat, että kysyin kahvilan myyjältä. Hän kertoi, ettei niitä enää ole. Lokerikoista kertoavaa kylttiä ei kuitenkaan ole ovelta poistettu.

Fillarin ahtaminen Intercityn fillarikaappiin ei ollut aivan helppoa. Ensi kerralla otan mukaan poljinavaimen ja irrotan polkimet. Siihen menee minuutti, tuohon ahtamiseen meni viisi minuuttia.

Paikka vakiintuneeseen tapaan ravintolavaunun yläkerrasta. ”Matkalla maistuu huompikin ruoka.”

Kotona onnellisesti seitsemän aikaan, takana 790 km.

12 thoughts on “Vuoden 2020 pyörämatka (11). Ilmajoki – Seinäjoen rautatieasema

    1. Olli:
      Onnittelut ehjänä kotiin pääsystä. Aika vähälle jäi tuon navigaattorin kuvaaminen. Olisiko mahdollista saada edes merkki ja malli, voisi sitten itse tutkia mitä se on syönyt?

      Tähänastiset kuvaukset viittaavat vahvasti Garminiin, malli voisi olla Garmin 1030, Garmin 830 tai mitä niitä nyt onkaan.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. antti: Tähänastiset kuvaukset viittaavat vahvasti Garminiin, malli voisi olla Garmin 1030, Garmin 830 tai mitä niitä nyt onkaan.

        Garminin pari ”roiskesuojattua” mallia omistaneena voin kokemusperäisesti sanoa, että niiden kumiosat hapertuvat 2-4 vuodessa. Siinä sitä on ihmettelemistä kun virtakytkimen päällä oleva kumi putoaa matkan varrelle. Toki laitteen saa käyntiin painamalla virtakytkintä jollain kapealla esineella, mutta roiskesuojaus ei enää toimi. Satojen eurojen laitteista ei tuollaista odottaisi. Nykyiset synteettiset kumilaadut ovat muutenkin outoja. Esimerkiksi Michelinin sisäkumit vuotavat hitaasti mutta varmasti, koska kumimateriaali on huokoista. Usein esitetty ”venttiilin vuotaminen” ei ole asiassa osallinen. Ehkä kysymyksessä on joku direktiivi, joka määrää, että tuotteen on maaduttava muutamassa vuodessajotta se ei jää luontoon.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  1. Ensi vuoden pyöräretkestä voisi tehdä interaktiivisen: Kerrot sijaintipisteesi ja jäät odottamaan lukijoiden ehdotuksia seuraavaksi matkakohteeksi.

    – Tämä antaa pientenkin paikkakuntien asukkaille mahdollisuuden esitellä oman kylän hienouksia ja nähtävyyksiä “valtakunnallisen tason lukijakunnalle.
    – Vasta saamasi palautteen jälkeen päätät seuraavasta kohteesta. Pyöräilet sinne ja jäät odottamaan lukijoiden ehdotuksia taas seuraavasta kohteesta.

    Voihan “sattumalta” reittisi lopulta seurailla jokseenkin alkuperäistä suunnitelmaa, jos esimerkiksi muut aikataulut vaativat sitä. Parempi olisi tietenkin, että pyöräilisit aidosti vapaaherrana ilman huolta huomisesta.

    Pointti ei ole siinä, mikä seuraavista matkakohteista selviää voittajaksi vaan siinä, että
    – blogin lukijat pääsevät kehumaan omaa asuinympäristöään olipa se sitten suurkaupunki tai pieni kyläpahanen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Matkareittiin voisi kuulua myös ”teletransporttereita”.

      Ennalta varoittamatta hyppäätkin vaikka rekan kyytiin ja kirjoitat seuraavan blogin ”rekkakuskin arjesta”. Sitten seuraavana päivänä pompsahdat esiin jossain aivan eri puolella Suomea.

      Ja matka jatkuu.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Kiitokset hienosta pyöräilyreittiselostuksesta. Aloin heti suunnitella Kyrönjoen maisemapyöräretkeä.
    Juuri Oulusta palanneena myös sieltä terveisiä. Siellä on minusta pyöräilyn asenteet kohdillaan eli motto on: Pyöräilytyylisi on ”vappaa”, tärkeintä on, että pyöräilet.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Hienoa, että vanha jaksaa pyöräillä. Kypärä päästä. Minä kyllästyin 45 vuoden pyöräilyn jälkeen vastatuuliin ja ylämäkiin ja hommasin sähköpyörän. Siihen voi myös ottaa kunnon pistosuojatut kun ei tarvitse vierintävastuksesta välittää. 160 km menee latauksella eco-asetuksella. Ja jos tuntuu siltä, että ei saa tarpeeksi treeniä, voi aina nostaa vauhdin yli 25 km/h niin avustus putoaa pois.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Marko Jalonen:
      Hienoa, että vanha jaksaa pyöräillä. Kypärä päästä. Minä kyllästyin 45 vuoden pyöräilyn jälkeen vastatuuliin ja ylämäkiin ja hommasin sähköpyörän. Siihen voi myös ottaa kunnon pistosuojatut kun ei tarvitse vierintävastuksesta välittää. 160 km menee latauksella eco-asetuksella. Ja jos tuntuu siltä, että ei saa tarpeeksi treeniä, voi aina nostaa vauhdin yli 25 km/h niin avustus putoaa pois.

      Samanlaisia aatoksia minullakin jo 40 vuoden pyöräilyn jälkeen, entiset 100 km päivämatkat eivät enää oikein maistu ja olenkin myös vakavasti harkinnut s-pyörän hankintaa. Sillä laajenisi pyöräretkeilyreviiri ihan uusiin ulottuvuuksiin ja Suomen harvahko asutuskaan ei niinpaljoa haittaisi, 160 km säteellä jo löytyy päivän mittaan sopivat palvelut koko maasta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Jaakko Ilkan, kuten muidenkin hävinneiden vapaustaistelijoiden muistoa kunnioitetaan erityisen kovasti sen jälkeen, kun valta on myöhemmin muista syistä vaihtunut. Esimerkkejä on maailmalta valtavasti. Mieti vaikka miten Irlanti palvoo Pääsiäiskapinan muistoa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.