Vuoden 2020 pyörämatka (11). Ilmajoki – Seinäjoen rautatieasema

14 vastausta artikkeliin “Vuoden 2020 pyörämatka (11). Ilmajoki – Seinäjoen rautatieasema”

1. Onnit­te­lut Ode! Kun­nioitet­ta­va km-määrä jälleen — sääl­lä kuin säällä!

   Vastaa

2. Onnit­te­lut ehjänä koti­in pääsys­tä. Aika vähälle jäi tuon nav­i­gaat­torin kuvaami­nen. Olisiko mah­dol­lista saa­da edes merk­ki ja malli, voisi sit­ten itse tutkia mitä se on syönyt?

   Vastaa

   1. Olli:
      Onnit­te­lut ehjänä koti­in pääsys­tä. Aika vähälle jäi tuon nav­i­gaat­torin kuvaami­nen. Olisiko mah­dol­lista saa­da edes merk­ki ja malli, voisi sit­ten itse tutkia mitä se on syönyt?

      Tähä­nas­tiset kuvauk­set viit­taa­vat vah­vasti Garmini­in, malli voisi olla Garmin 1030, Garmin 830 tai mitä niitä nyt onkaan.

      Vastaa

      1. antti: Tähä­nas­tiset kuvauk­set viit­taa­vat vah­vasti Garmini­in, malli voisi olla Garmin 1030, Garmin 830 tai mitä niitä nyt onkaan.

         Garminin pari “roiske­suo­jat­tua” mallia omis­ta­neena voin koke­mus­peräis­es­ti sanoa, että niiden kumiosat haper­tu­vat 2–4 vuodessa. Siinä sitä on ihmettelemistä kun vir­takytki­men pääl­lä ole­va kumi putoaa matkan var­relle. Toki lait­teen saa käyn­ti­in paina­mal­la vir­takytk­in­tä jol­lain kapeal­la esineel­la, mut­ta roiske­suo­jaus ei enää toi­mi. Sato­jen euro­jen lait­teista ei tuol­laista odot­taisi. Nykyiset syn­teet­tiset kumi­laadut ovat muutenkin out­o­ja. Esimerkik­si Miche­lin­in sisäku­mit vuo­ta­vat hitaasti mut­ta var­masti, kos­ka kumi­ma­te­ri­aali on huokoista. Usein esitet­ty “vent­ti­ilin vuo­t­a­mi­nen” ei ole asi­as­sa osalli­nen. Ehkä kysymyk­sessä on joku direk­ti­ivi, joka määrää, että tuot­teen on maadut­ta­va muu­ta­mas­sa vuodessajot­ta se ei jää luontoon.

      2. Min­ullekin kävi edel­lisen mallin kanssa niin, että vir­takytki­men kumisuo­jus hävisi pois. Siihen meni kuitenkn kymme­nen vuot­ta. Tässä mallis­sa tuos­ta kon­struk­tios­ta on luovuttu.

      3. Osmo Soin­in­vaara:
         Min­ullekin kävi edel­lisen mallin kanssa niin, että vir­takytki­men kumisuo­jus hävisi pois. Siihen meni kuitenkn kymme­nen vuot­ta. Tässä mallis­sa tuos­ta kon­struk­tios­ta on luovuttu.

         No mikä se nav­i­gaat­tori nyt oli?

      4. Tämä uusi oli Garmin 1030

3. Ensi vuo­den pyöräretkestä voisi tehdä inter­ak­ti­ivisen: Ker­rot sijain­tip­is­teesi ja jäät odot­ta­maan luk­i­joiden ehdo­tuk­sia seu­raavak­si matkakohteeksi.

   – Tämä antaa pien­tenkin paikkakun­tien asukkaille mah­dol­lisu­u­den esitel­lä oman kylän hienouk­sia ja nähtävyyk­siä “val­takun­nal­lisen tason lukijakunnalle.
   – Vas­ta saa­masi palaut­teen jäl­keen päätät seu­raavas­ta kohteesta. Pyöräilet sinne ja jäät odot­ta­maan luk­i­joiden ehdo­tuk­sia taas seu­raavas­ta kohteesta.

   Voihan “sat­tumal­ta” reit­tisi lop­ul­ta seu­rail­la jok­seenkin alku­peräistä suun­nitel­maa, jos esimerkik­si muut aikataulut vaa­ti­vat sitä. Parem­pi olisi tietenkin, että pyöräil­isit aidosti vapaa­her­rana ilman huol­ta huomisesta.

   Point­ti ei ole siinä, mikä seu­raav­ista matkako­hteista selviää voit­ta­jak­si vaan siinä, että
   – blo­gin luk­i­jat pää­sevät kehu­maan omaa asuinympäristöään oli­pa se sit­ten suurkaupun­ki tai pieni kyläpahanen.

   Vastaa

   1. Matkare­it­ti­in voisi kuu­lua myös “tele­trans­port­tere­i­ta”.

      Ennal­ta varoit­ta­mat­ta hyp­päätkin vaik­ka rekan kyyti­in ja kir­joi­tat seu­raa­van blo­gin “rekkakuskin arjes­ta”. Sit­ten seu­raa­vana päivänä pomp­sah­dat esi­in jos­sain aivan eri puolel­la Suomea.

      Ja mat­ka jatkuu.

      Vastaa

4. Kiitok­set hienos­ta pyöräi­lyre­it­tiselostuk­ses­ta. Aloin heti suun­nitel­la Kyrön­joen maisemapyöräretkeä.
   Juuri Oulus­ta palan­neena myös sieltä ter­veisiä. Siel­lä on minus­ta pyöräi­lyn asen­teet kohdil­laan eli mot­to on: Pyöräi­ly­tyylisi on “vap­paa”, tärkein­tä on, että pyöräilet.

   Vastaa

5. Kiitos taas mienki­in­tois­es­ta pyöräi­ly­matkaselostuk­ses­ta. Näitä myös on aina muka­va lukea!

   Vastaa

6. Hienoa, että van­ha jak­saa pyöräil­lä. Kypärä päästä. Minä kyl­lästyin 45 vuo­den pyöräi­lyn jäl­keen vas­tatu­uli­in ja ylämäki­in ja hom­masin sähköpyörän. Siihen voi myös ottaa kun­non pis­to­suo­jatut kun ei tarvitse vier­in­tä­vas­tuk­ses­ta välit­tää. 160 km menee latauk­sel­la eco-ase­tuk­sel­la. Ja jos tun­tuu siltä, että ei saa tarpeek­si treeniä, voi aina nos­taa vauhdin yli 25 km/h niin avus­tus putoaa pois.

   Vastaa

   1. Marko Jalo­nen:
      Hienoa, että van­ha jak­saa pyöräil­lä. Kypärä päästä. Minä kyl­lästyin 45 vuo­den pyöräi­lyn jäl­keen vas­tatu­uli­in ja ylämäki­in ja hom­masin sähköpyörän. Siihen voi myös ottaa kun­non pis­to­suo­jatut kun ei tarvitse vier­in­tä­vas­tuk­ses­ta välit­tää. 160 km menee latauk­sel­la eco-ase­tuk­sel­la. Ja jos tun­tuu siltä, että ei saa tarpeek­si treeniä, voi aina nos­taa vauhdin yli 25 km/h niin avus­tus putoaa pois.

      Saman­laisia aatok­sia min­ul­lakin jo 40 vuo­den pyöräi­lyn jäl­keen, entiset 100 km päivä­matkat eivät enää oikein mais­tu ja olenkin myös vakavasti harkin­nut s‑pyörän han­k­in­taa. Sil­lä laa­jenisi pyöräretkeilyre­vi­iri ihan uusi­in ulot­tuvuuk­si­in ja Suomen har­vahko asu­tuskaan ei niin­paljoa hait­taisi, 160 km säteel­lä jo löy­tyy päivän mit­taan sopi­vat palve­lut koko maasta.

      Vastaa

7. Jaakko Ilkan, kuten muidenkin hävin­nei­den vapaus­tais­telijoiden muis­toa kun­nioite­taan eri­tyisen kovasti sen jäl­keen, kun val­ta on myöhem­min muista syistä vai­h­tunut. Esimerkke­jä on maail­mal­ta val­tavasti. Mieti vaik­ka miten Irlan­ti palvoo Pääsiäiskap­inan muistoa.

   Vastaa