Puoluekenttä on pirstaloitumassa tavalla, joka tekee enemmistöhallitusten muodostamisen vaikeaksi. Suomessa se on vähän vielä vaikeampaa, koska hallitukselle ei yhden paikan enemmistö riitä. Aina joku on työmatkalla Brysselissä.
On vähän vanhanaikaista, että eduskunnan äänestykseen voi osallistua vain paikan päällä. En halua, että jokainen voisi äänestää kotoaan käsin, mutta virkamatkalla olevan on voitava äänestää etänä. Silloin olisi mahdollista tehdä hallituksia myös kapealla marginaalilla.
Kotoakin voisi äänestää, jos on vakavasti sairas. On vähän irvokasta, että kansanedustajia haalitaan kuolemansairaina äänestämään. (Tätä olen minäkin tehnyt, melkein heti sydänleikkauksen jälkeen aika huonokuntoisena.)
Tämä muutos pitäisi tehdä nyt niin, että se tulee voimaan ensi vaalikauden alussa. Nythän ei tiedetä, mitä puolueita se hyödyttää.
= = =
Niin todella. Edellisellä vaalikaudella siinä vaiheessa kun vihreät olivat oppositiossa, oli syntymässä tilanne, jossa pääministerin olisi pitänyt lähteä kesken Eurooppa-neuvoston kokouksesta hallituksen luottamusäänestykseen. Pidin tätä aivan hölmönä. Lupasin pidättyä äänestyksestä, jotta pääministeri saattoi olla kokouksen loppuun. Kokous päättyi kuitenkin ennen aikataulua ja pääministeri Stubb ehtikin itse äänestykseen.
Ei todellakaan pidä sallia etä-äänestystä. Huijauksen ja hakkeroinnin aikana ei voida tietää onko edustaja äänensä antanut ja mille. Edustajan on voitava priorisoida muiden vastuidensa kanssa mitä hän pitää todella tärkeänä.
Kyllä, juuri näin! Nykyteknologia mahdollistaa etä-äänestykset.
Mites myös yhtenä vaihtoehtona valtakirjalla äänestäminen?
Etä-äänioikeuteen liittyisi etuja, mutta myös tietoturvariskejä: entä jos vaikkapa etäyhteyden päässä olevan yhteys katkeaa toiselta puolelta maapalloa juuri kun kriittinen ääni pitäisi antaa? Tai miten tulee suhtautua sellaiseen virkamatkan etä-ääneen, joka annettaisiin vaikkapa sellaisessa ympäristössä, jossa Libanonin pääministeri ilmoitti taannoin erostaan. Kyseisen ilmoituksen osalta medioissa on kyseenalaistettu, tapahtuiko päätös riippumattomasti ja ilman toisen valtion ulkoista painostusta. Sekin olisi askel eteenpäin, jos kansanedustajilla olisi ennakkoäänestysmahdollisuus niissä tapauksista, joissa kansanedustaja on joko virkamatkasyistä tai terveyssyistä poissa varsinaisesta istunnosta. Sellaiseen ei pitäisi liittyä erityisempiä tietoturvariskejä.
Siis haloo.
Jos pääministeri matkustaa Eurooppa-neuvoston kokoukseen ja äänestää etänä siitä, antaako hän luottamuksen omalle hallitukselleen ja siis itselleen. Onko tässä jokin tietoturvariski? Voihan hän jättää vaikka äänen aamulla ennen matkaansa.
Olennaisin kysymys lienee siitä, että ääni voidaan hyväksyä vain, jos se on annettu Suomen lain vallitsemalla alueella; Suomen valtion suvereenisti ja kiistattomasti hallitsemalla alueella. Ei niinkään siitä, mikä on Suomen alueelta poistumisen syy.
Kotiäänestys myös kansanedustajalle on joka tapauksessa tulevaisuutta: Kotona tai kapakassa, ääni aina lasketaan!
Kun tarkoitus ei kuitenkaan ole kaikkia tai edes suurta osaa saada etä-äänestäjiksi eikä myöskään jatkuvalla syötöllä, tuohan voidaan antaa myös verbaalisesti videoyhteyden ja seinälle ripustetun näytön kautta. Kai nyt eduskunnasta joku tunnistaa henkilön ulkonäöltä ja hänen äänensä ja hänen mielipiteensä? Voi vaikka kunniansa, omantuntonsa ja edustajanpaikkansa kautta varmentaa tuon etänä annetun äänen puhemiehelle ja asianomainen itse sitten voi vielä jälkikäteen tuon seuraavassa istunnossaan vahvistaa vapauttaen vakuutuksen antajan vastuustaan. Tuo tehty äänestys sitten voi vaikka olla toimeenpanolimbossa ennen kuin vakuutus saadaan. Menee toki sitten uusiksi, jos käykin niin epätodennäköisesti, että asianomainen päättää tehdä kaverilleen kylmät.
Tosiaan kansanedustajan etä-äänestämiseen liittyvät tietoturvariskit ovat triviaaleja ratkaista. Kansanedustajia on sen verran vähän, eikä eduskunnan äänestyksissä ole vaalisalaisuutta.
Isompi kysymys liittyykin sitten siihen, millä ehdoilla kansanedustaja saa äänestää etänä. Pitääkö olla pääministeri, kansainvälisen huipputason kokous ja välikysymysäänestys, vai riittääkö että edustaja mieluummin ”tapaa äänestäjiä” Kallion baareissa kuin istuu täysistunnossa? Näiden ääripäiden väliin osuuu tapaus pohjois-suomalaisesta kansanedustajasta joka on myös oman kuntansa kunnanvaltuutettu; onko vaikkapa kunnan lautakuntatyöskentely hyväksyttävä syy olla pois täysistunnosta?
Pitkät listat ja ryhmäkuri tässäkin käyttöön. Voidaan laskea että hallituspuolueen edustaja on oletuksena hallituksen takana. Mitä sitä turhaan edes äänestämään.
Eduskunnan etä-äänestykseen ei sisälly normaalioloissa vakavia tietoturvariskejä jos äänet ovat julkisia ja edustaja voi itse tarkistaa jälkikäteen miten ääni laskettiin.
Lakeja muuttaessa pitää toisin miettiä kaikki vaihtoehdot tarkkaan läpi ja miettiä miten laki toimii poikkeustilanteissa.
Tilanne jossa osa kansanedustajista on ulkomailla (esim. Moskovassa) ja äänestää sieltä käsin Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävästä kysymyksestä on kriisitilantessa ongelmallinen. Pitääkö lisätä pykälä joka antaa presidentille ja pääministerille oikeuden peruuttaa etä-äänestys poikkeustilanteessa?
Entäpä jos poliitikot päättäisivät jättää lastantarhatasoisen pelleilyn taakseen ja siirryttäisiin täysin älyttömästä mallista, missä enemmistöhallitus joutuu kauden alussa luomaan jäykän hallitusohjelman mistä joustaminen on vaikeaa, vähemmistöhallitusmalliin, missä hallituksella on vapaat kädet löytää ”oppositiosta” jokin ryhmä ajatustensa tueksi, yrittäen ainoastaan välttää sellaisia suunnitelmia, mitä kaikki muut vastustavat?
Minun on vaikea nähdä tässä mitään tietoturvaongelmaa, koska äänestys voidaan aina jälkikäteen varmistaa henkilön itsensä ollessa paikalla. Etä-äänestyssysteemi voisi antaa vahvistuksen edustajalle hänen antamasta äänestä ja hän voisi tällä osoittaa äänestäneensä sillä tavoin kuin halusi äänestää. Jos osoittautuu, että tämä varmistus on toinen kuin se, mitä eduskunnassa oleva systeemi sanoi hänen äänestäneensä, nähdään suoraan, että kyse oli tosiaan hakkeroinnista ja hänen äänensä voidaan muuttaa toiseksi.
Ainoastaan joissain täysin peruuttamattomissa asioissa (sanotaan vaikka sodan julistaminen jollekin maalle) voisi olla paikallaan, että vain fyysisesti paikalla olevat saavat osallistua, mutta esim. mainittu hallituksen luottamusäänestys ei sellainen ole.
Minusta voitaisiin lähteä siitä, että rivikansanedustajat raahautukoot paikalle ja vain ministereillä on tarpeeksi tärkeitä kokouksia. Tässäkin voitaisiin tehdä rajaus vaikkapa vain EU-asioihin.
Rivikansanedustajalle voisi käydä sairastapaus.
Eihän tuohon mitään muuta tarvitse kuin hallituksen sisäistä joustavuutta ja luottoa. Käytännössä kuitenkin helposti sanottu mutta vaikeasti tehty.
Etä-äänestys voisi kääntyä myös osmon tarkoitusta vastaan; oletetaan että hallituksella on niukka enemmistö, sitten parikymmentä kansanedustajaa tasaisesti hallituksesta ja oppositiosta lähtee Australian turneelle. Nyt, hallituksella olisi edelleen enemmistö kotimaassa, mutta jos opposition edustajat päättävätkin ensin istua iltaa ja osallistua eduskunnan äänestykseen; tällöin pitää myös hallituksen edustajien olla reissun päällä valmiina luottamusäänestykseen hetkellä millä hyvänsä.
Täsmälleen näin.Tietoturvaongelma on helposti ratkaistavissa monellakin tavalla. Ainoaksi ongelmaksi jää ”sota vai rauha” -tason äänestykset, joissa fyysinen paikallaolo turvallisissa tiloissa on tarpeen. Myös Suomen lähetystö voitaisiin ehkä sellaiseksi lukea.
Onko tässä nyt ajatuksena, että hallituspuolueiden kansanedustajilla voi olla virkamatkoja joilta äänestetään, mutta oppositiopuolueiden kansanedustajilla ei voi? Ja siksi etä-äänestäminen olisi jotenkin relevantti tasapainotekijä hallituksen luottamuksessa?
Ministerineuvoston kokouksissa on vain hallituksen jäseniä.
Kansanedustajia on kaksisataa, joten ei liene kovin vaikeata tarkistaa, että mitäpä äänestit…..
Turvapuhelimet ja turvaliittymät ovat olemassa.
Vaikka osa edustajista ei kykene vakaaseen ja arvokkaaseen käytökseen ja ”lainaa” puhelinta liivijengikaverilleen, niin hallituksen jäsenet joka tapauksessa ovat suojattujen yhteyksien päässä.
Helpoittaisi kaikkien elämää ja vähentäisi pelleilyä, jos edes ministerit voisivat etä-äänestää.
SDP:n jäsenillä on krooninen ongelma siitä, että ollaan sekä kunnan johtavissa viroissa että kunnan johtavissa luottamustoimissa. Jäsenkatoko lienee syynä, että yhden henkilön on hoidettava itse itsensä johtaminen (joo, jääviys muistaen toisinaan).
Maakuntahallinnon myötä syntyy uusi valtahirviö:
mnisteri, kunnan hallituksen puheenjohtaja, kunnan valtuuettu, maakuntavaltuutettu ja maakuntahallituksen jäsen.
Joku on sitten vielä Europarlamentissa siinä sivussa.
Maakuntahallinnossa tämä moniroolitus on estettävä.
Jokainen puolue haluaa kokoeneen poliitikon kokoamaan äänestäjänsä, voisivat pian äänestää jotain toista puoluetta. Mutta jotain rajaa on oltava.
Ilmeisesti Eduskunnassa on aika lokoisaa, kun kaikea muuta joutaa tekemään?
Jotenkin psytyn ymmärtämään, että kansaneudtaja on kunnan _vatuutettu_, kunnan hallituksen jösensyys on aika outoa.
Maakuntavaltuuston pitäisi olla valinnainen Eduskunnan jäsenyyden kanssa! Olet jomassa kummassa, et molemmissa.
Asialla on myös se merkitys, että siten saadaan lisää osaavampia poliitikkoja kasvatettua. Äänestäjän on kohtuullista odottaa,että jokin homma hoidetaan edes säädyllisesti.
Onnistuvatko maakuntavaalit ilman ääniharavia? Menettävätko kansaudtajat paikkansa jos eivät ole ehdolla seurakunta- ja osuuskauppalaavelista alkaen joka paikkaan? Kyllä ja kyllä.
Jälkimmänen kyllä on se suurin syy monialaieen persoonallisuushäiriöön.
Eikö niihin Brysselin kokouksiin voi osallistua etänä? Maailmakin pelastuisi kun turhat lentomatkat vähenisivät.
Voisi alooittaa pienestä ja lopettaa reissaamisen Straßburgin ja Brysselin välillä.
Omasta mielestäni ongelma on hallitusten muodostamistavassa itsessään. Eli pyritään luomaan täysin mahdottomia ”ideologisesti yhtenäisiä” enemmistöhallituksia sillä seurauksella, että suurin osa hankkeista jää hallituksen sisäisten ristiriitojen vuoksi tekemättä, ja ainoa tapa saada yhtään mitään läpi on tehdä lehmänkauppoja, joita kukaan ei oikeasti kannata.
Monen puolueen enemmistöhallitus on aina ongelma. Sen sijaan että esityksille haetaan enemmistön tuki koko eduskunnasta, täytyy tuki löytyä yksimielisesti hallituksen sisältä. Ja jokainen tietää, että yksimielisyys on paljon vaikeampi saavuttaa kuin enemmistö.
Itse kaipaisin aidosti parlamentaarista järjestelmää, jossa jokainen puolue olisi oman painoarvonsa rajoissa mukana päättämässä asioista. ”Yhtenäisen” hallituksen sijaan ministerit voisivat olla kukin itsenäisiä luottamushenkilöitä, joiden tulisi kunkin erikseen nauttia eduskunnan luottamusta. Eli jos maakuntauudistusta ajava ministeri ei saisi eduskunnan enemmistön tukea 18 maakunnan mallille, ministeri saisi lähteä ja hankkeelle valittaisiin uusi vetäjä jolla on järkevämmät toiveet. Samalla muut hankkeet voisivat edetä häiriöttä, eikä esimerkiksi ulkoministerin tarvitsisi pelätä salkkunsa puolesta, olettaen että eduskunta on edelleen häneen tyytyväinen…
Kaupunginhallituksissa kaikki puolueet ovat edustettuina, ja päätöksiä voidaan tehdä joustavasti milloin minkälaiselle enemmistöllä, ihan vain yksinkertaisesti äänestämällä. Ja kaikki voittavat.
Oletko koskaan tehnyt töitä verkon yli?
Tuskinpa suomalaiset kansanedustajat Brysseliin töitä menevät tekemään, vaan he menevät sen sijaan osallistumaan kokouksiin. Itse olen osallistunut useaankin kokoukseen etänä ja jos kaikki pelit on kunnossa, niin homma toimii oikein hyvin.
Se, mistä etänä jää paitsi, on kokousten epävirallinen osuus, eli kahvitauoilla/lounaalla kahdenkeskinen keskustelu, mutta virallisen osuuden pystyy kyllä nykyteknologialla ihan hyvin hoitamaan verkon kautta.
Ministerineuvoston kokouyksiin liittyy virallinen lounas, joka on kaikkea muuta kuin epävirallnen. Se on yleensä kokouksen tärkein vaihe. Ministerit keskustelevat siellä (luurit päässä) ilman virkamiehiä. Niissä voi vaihtaa ajatuksia paljon vapaammin kui virallisissa kokouksissa, joissa esditetään oikeastaan teatteria.
No, jos touhu tapahtuu luurit päässä, niin silloin lienee ihan sama, onko Brysselissä vai Helsingissä. Jos sieltä luurista kuuluu joka tapauksessa vain tulkin ääni, niin väliäkö sillä on, missä se alkuperäinen puhuja fyysisesti sijaitsee?
Minä ajoin aiemmalla kommentillani sitä takaa, että kokousten epävirallisissa osuuksissa luodaan henkilökohtaisia kontakteja rupattelemalla niitä näitä ei välttämättä suoraan kokouksen itse asiaan liittyen ja tästä jää paitsi, jos ei ole fyysisesti paikalla.