Kun automaatio, digitalisaatio ja globalisaatio ovat vähentäneet suorittavan työn määrää, on tilalle tullut vaatimattomampia töitä, jotka vaativat tekijöiltään korkeampaa osaamista – sekä parempaa koulutusta että henkilökohtaisia avuja. Työvoiman koulutustaso ei ole noussut samassa tahdissa ja siksi vähän koulutettujen on vaikea saada töitä ja huippuosaajista on pulaa.
Karkea jako neljään koulutustasoon ei kerro kaikkea, koska esimerkiksi joukko ”ylempi korkeakoulututkinto” sisältää sekä työmarkkinoilla hyvin haluttuja aloja että sellaisia, joita on mukava opiskella ja jotka antavat sisäistä ymmärrystä maailmassa, mutta eivät auta työn saamisessa. Tarkempi jaottelu koulutuksen suhteen tuottaisi vielä dramaattisempia tuloksia.
Vielä 1980-luvun lopulla jokseenkin kaikki kelpasivat töihin. Korkeampi koulutus tarjosi varmimman työpaikan, mutta pelkän peruskoulun suorittaneidenkin työttömyys oli alempi kuin keskimääräinen työllisyys nyt.
Sen jälkeen erityisesti vähän koulutettujen työttömyys on räjähtänyt. Se on nyt yli 25 %. Tätä esimerkiksi tarkoitetaan kohtaanto-ongelmalla.
On tähän muitakin selityksiä. Tuossa välissä pelkän peruskoulun suorittaneiden määrä on puolittunut, joten he ovat nyt valikoituneempia, ja onpa suomenkielen taitokin heikentynyt. Jos katsotte aika-akselia vähän tarkemmin, maahanmuuttajat eivät tätä kuitenkaan selitä – ei varsinkaan, kun Uudellamaalla, jossa maahanmuuttajia on eniten, vähän koulutettujen työllisyys on korkeampaa kuin muualla maassa.
Kannattaa huomata vuodet 2007 ja 2008, jolloin talouskasvu törmäsi työvoimapulaan. Silloinkaan pelkän peruskoulun suorittaneiden työttömyys ei laskenut alle 15 prosentin, vaikka laskikin selvästi.
Työmarkkinoilla tarvittaisiin rakennemuutos, joka tuottaisi myös alemman osaamistason työpaikkoja. Muuten ei työttömyyttä saada alennetuksi. Kirjoitimme tästä Juhana Vartiaisen kanssa raportin ”Lisää matalapalkkatyötä!”. Se ei saanut vasemmistopuolueiden keskuudessa sanottavaa kannatusta, vaikka luulisi heidän toivovan maahan lisää duunarityöpaikkoja eikä vain korkeapalkkaisia asiantuntijatöitä.
= = =
LISÄYS 29.11.
Koska kommentoijat ovat juuttuneet kinastelemaan koulutustilastoista, laitan tähän pelkän peruskoulun suorittaneiden (tai ei edes sitä) osuuden 20-24 vuotiaasta ikäluokasta vuosittain. Siinä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta kolmeenkymmeneen vuoteen.
Jos nuo käppyrät pitävät paikkaansa, niin peruskoulun käyneiden sijaan korkeimmin koulutettujen kohdalla on tapahtunut se suurin muutos sitten 1980-luvun. Käppyröiden mukaan siihen aikaan heidän työttömyytensä oli n. 1-2%, joka tarkoittaa käytännössä täystyöllisyyttä.
Vuodesta 1993 lähtien se on ollut 5%:n tuntumassa, ja näyttäisi nyt olevan 7%, joka on siis luokkaa yli 4 kertaa korkeampi kuin 1980-luvulla. Peruskoulun käyneiden työttömyys on myös samaa luokkaa, mutta siellä tosiaan on tapahtunut valikoitumista siten, että nykyisin pelkällä peruskoulupohjalla lienee hyvin vähän ihmisiä, kun taas 30 vuotta sitten tämä oli merkittäväkin ryhmä ja siis ne jäljelle jääneet voivat hyvinkin olla erittäin vaikeasti työllistettäviä. Sen sijaan tuntuisi epätodennäköiseltä, että olisi paljonkin porukkaa, joka vapaaehtoisesti kituuttaisi opintorahalla 5 vuotta yliopistossa ja sen jälkeen jättäytyisi ehdoin tahdoin työttömäksi.
Parhaiten on työmarkkinoiden kehitys auttanut keskiasteen käyneitä. 1980-luvun lopussa he olivat käytännössä tasoissa peruskoulun käyneiden kanssa. Nyt heidän työttömyytensä on selvästi tätä ryhmää alempi. Korkeimmin koulutettuihin verrattuna heidän työttömyytensä oli luokkaa 5-kertainen 1980-luvulla, nyt noin tuplat.
Yleisesti sanoisin, että kaikilla on mennyt huonoon suuntaan. Ei näyttäisi olevan mitään huippuryhmää, jolla työtilanne olisi niistä ajoista mennyt parempaan suuntaan. Minusta on siis väärin sanoa, että erityisesti vähän koulutettujen työttömyys on räjähtänyt, kun se on tapahtunut kaikille ryhmille. Termi räjähtäminen viittaa minusta suhteelliseen kasvuun aiempaan verrattuna, ei siihen, mikä se on absoluuttisesti nyt.
Jos vähän koulutettujen työlle olisi tarve, sitä olisi. Sellaista tarvetta ei kuitenkaan ole, ei ainakaan hintaan, jolla ihminen itsenäisesti eläisi.
Ainoa keino työllistää matalasti koulutetut on polkea heidän palkkansa hyvin mataliksi, niin alas, ettei palkoilla elä.
Sen jälkeen heitä voidaan tukea tai jättää heidät syrjäytymään todelliseksi kurjalistoksi.
Jos monet ennusteet automaation kehityksestä toteutuvat, yhä suuremmasta osasta ihmisistä tulee turhia. Voiko tulevaisuuden yhteiskunnan perustaa sellaisen ajatuksen varaan, että kasvava joukko ihmisistä tekee hyvin pienipalkkaista palvelutyötä, jonka päälle tulevat niukat tuet tai ei tukia lainkaan?
Voiko äärimmäisen jakautunut yhteiskunta olla poliittisesti vakaa? Suostuuko kansa siihen, että minimituloisten joukko kasvaa kasvamistaan samaan aikaan kun erittäin korkeaa palkkaa nauttiva joukko elää omassa eristyneisyydessään?
Minusta yritys työllistää kouluttamattomat on menneen maailman vaalimista, kyvyttömyyttä kohdata se kiistaton tosiasia, että tekniikan kehittyminen on vienyt työtä jo kauan aikaa ja että tulevaisuudessa sama kehitys jatkuu, ehkä jopa kiihtyy.
Milloin palkkatyöstä tuli itseisarvo? Milloin tuottavasta työstä tuli itseisarvo? Tuottava työ tai tuottavuutta tukeva työ on käytännössä luonnon raiskaamista. Kaikki taloutta ja kehitystä tukevat toimet tuppaavat kääntymään luontoa vastaan. Kestävää taloutta ei ole. Luonnon näkökulmasta ainoa kestävä vaihtoehto on ihmisten pieni määrä ja köyhyys.
Milloinkohan politiikkaa opittaisiin tekemään edes 200 vuoden jaksoissa? Näissä työllistämisideoissa katsotaan vuosikymmeniä taaksepäin eikä vuosisatoja eteenpäin. Työllistämisajattelu on luonnon tuhoamista eikä tulevaisuuden rakentamista. Mitä meillä on nykykehityksellä käsissä 200 vuoden päästä, 1000 vuoden päästä?
Vai eikö tarvitse ajatella edes tuhannen vuoden päähän, vaikka tuo aika on ihmiskunnan elinikä huomioiden ihan nurkan takana, ihan räpsäyksen päässä?
Tässähän tämä työmarkkinoiden suuri ongelma tällä hetkellä on. Sille on vaikea tehdä mitään niin kauan kuin tosiasioita ei myönnetä ja esimerkiksi ammattiyhdistysliike keskittyy vain puolustamaan saavutettuja etuja.
Tämä liittyy myös siihen meidän länsimaiden perusongelmaamme, että globaalisti meidän suhteellinen asemamme heikkenee, kun kehittyvät maat ajavat meitä halvan työvoimansa avulla kiinni. Oikeutetusti, voi sanoa.
Ainoa tapa helpottaa tätä yhtälöä lienee olla koko ajan innovaatioiden ja koulutuksen eturintamassa. Se puolestaan on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin kun hallitus tällä hetkellä keskittyy leikkaamaan koulutuksesta ja tutkimuksesta.
”Työvoiman koulutustaso ei ole noussut samassa tahdissa ja siksi vähän koulutettujen on vaikea saada töitä ja huippuosaajista on pulaa.”
Sitaatti kertoo, ettei vieläkään tunnusteta tosiasiaa. Kyseessähän on nollasummapeli, koska työllisyys kautta linjan huononee. Jos vähän koulutettujen koulutukseen panostetaan lisää, tämä ryhmä kaappaa nykyhetken paremmin koulutetuilta työpaikkoja.
Ei Jyrki. Työpaikkojen määrä ei ole kiinteä. Jos on sopivaa työvoimaa, tulee lisää myös työpaikkoja.
Toinen mielenkiintoinen ryhmittely olisi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden ryhmän jakaminen ikäryhmittäin. Siitä voisi saada mielenkiintoista tietoa nopean muutoksen vaikutuksesta pidempään työelämässä olleiden työllisyyteen ts. vanhenevatko ammatit todella niin paljon kuin puhutaan. Ilmeisesti tämä on TEMin tilasto?
Samuli: kyllä mielestäni yliopistossa koulutetaan väkeä osin ammattiin johtamattomissa koulutusohjelmissa. Lääkäri on lääkäri, mutta esimerkiksi valtiotieteen maisterin tai kirjallisuuden tutkimuksen tutkinnolla työllistyminen onkin sitten kiharaisempi juttu, erityisesti kun tutkimustoiminta yliopistolla on myös liipasimella.
Milloin mitään asiaa, joka on tekemisissä ihmisen kanssa, pystytään ennustamaan 200 vuotta tulevaisuuteen? Joitain luontoon liittyviä asioita pystytään ehkä ennustamaan tuolla aikaskaalalla (sanotaan vaikka se, missä kohti aurinkokuntaa maapallo on 200:n vuoden päästä), mutta olen erittäin skeptinen sen suhteen, että mitään ihmiseen liittyvää pystyttäisiin tuolla aikaskaalalla ennustamaan.
Voit kokeilla tätä itse. Asettaudu ihmisen asemaan 200 vuotta sitten. Väitän, että et pystyisi ennustamaan yhtään nykymaailman ongelmaa, vaan ennusteesi keskittyisi asioihin, jotka meille ovat teknologisen kehityksen vuoksi tulleet täysin triviaaleiksi.
Ottaen huomioon, että teknologian kehitys on nykyisin ennemminkin nopeampi kuin hitaampi kuin 200 vuotta sitten, niin minkään ihmiseen liittyvän asian huomionti 200:n vuoden aikajänteellä on minusta täysin mahdotonta. 50 vuotta on ehkä se pisin aikajänne, jolla asioita voi jossain määrin suunnitella.
Näin varmaan, mutta jotta nuo työttömyysluvut tulisivat tällä selitetyiksi, on tässä asiassa pitänyt tapahtua merkittävä muutos sitten 1980-luvun. Eli koulutetaanko nyt enemmän ammattiin johtamattomissa koulutusohjelmissa kuin ennen ja jos näin on, niin miksi ihmeessä, kun yliopistokoulutus on yhteiskunnalle kuitenkin valtavan kallista?
Kenen neronleimaus oli lisätä opiskelijoiden sisäänottoa koulutusohjelmiin, jotka eivät johda tuottaviin ammatteihin?
Osaako joku arvioida, kuinka suuri on globalisaation vaikutus peruskoulun ja keskiasteen käyneiden työttömyyteen? Eli mitä luvut olisivat, jos työpaikat eivät olisi siirtyneet halvemman työvoiman maihin? Kumman merkitys on suurempi, globalisaation vai automaation?
Automaation vaikutus on huomattavasti suurempi kuin globalisaation. Vain teollisuustyöpaikkoja on voinut siirtyä Kiinaan, ei palvelutyötä, autojen huoltoa eikä paljon muutakaan.
Jos on sopivaa työvoimaa sopivaan hintaan, niin tulee lisää työpaikkoja. Suomessa on työvoiman hinta eläkemaksuilla ja muilla järjettömän suurilla sivukuluilla hinnoiteltu liian kalliiksi.
Kun julkisen sektorin menoja saadaan leikattua, niin työn sivukuluja voidaan keventää ja luoda työpaikkoja, alentamatta itse palkkaa. Menojen leikkauksiin ei löydy riittävästi poliittista rohkeutta kun koko ajan on vaalit tulossa.
Eli pitää aloittaa niinkin kaukaa kuin vaalien olennaisesta harventamisesta niin päästään tekemään tarvittavan suuria muutoksia.
No jaa, pikemminkin tämä kertoo keskimääräisen koulutustason noususta. Nykyään on paljon enemmän korkeakoulutettuja, joten
he ovat vähemmän valikoitu joukko kuin 1980-luvulla. Tästä syystä heidän työttömyysasteensa on myös suurempi.
Olisikin kiinnostava tietää miten työllisten määrä noissa kategorioissa on kehittynyt suhteessa vaikkapa kaikkien työikäisten/kykyisten määrään. Eli kuinka paljon enemmän nykyään ”tarvitaan” korkeakoulutettuja suhteessa keskiasteella koulutettuihin? Tämä voisi samalla sitten todistaa tai olla todistamatta Oden väitteen siitä, kunka työvoiman tarjonta lisää työpaikkoja.
Kiitoksia. Paras löytämäni analyysi on tämä:
https://ftalphaville.ft.com/2016/12/06/2180771/how-many-us-manufacturing-jobs-were-lost-to-globalisation/
Sen mukaan melkein puoleen kadosta syy on globalisaatiossa. Pari lainausta:
But relative to the 5.6 million manufacturing jobs lost in the past few years, 2.3 million is significant.
…
Hopefully, however, it is clear that a significant chunk of the manufacturing jobs lost in the past few years can be attributed to foreign competition rather than “inevitable” technological change.
Tuossa puhuttiin vain teollisuustyöpaikoista, manufacturing jobs, minä puhuin kaikista työpaikoista.
Humanistit yms. ovat selkeässä vähemmistössä koko korkeakoulutettujen massassa. Ihan turhaan kukaan käyttää energiaansa näiden alojen kutistamisen puolesta vauhkoamiseen.
Ei me muut muuten tiedettäisi mitään kielistä, kulttuurista tai taiteesta, historiasta puhumattakaan.
Mutta kouluja käymätön työtön ei tuo yhtään mitään lisäarvoa yhteiskuntaan ja se on ongelma.
Yhteiskunnan tasolla tottakai meillä pitää olla laaja sivistyspohja, mutta yksilötasolla se voi johtaa aika isoihin haasteisiin elämässä. Osa pystyy työllistämään itsensä opetustehtäviin, mutta kaikki eivät siihen pysty/halua. Mediapuolella, ainakin muutama vuosi sitten moni yritys pyöri (palkattomien) harjoittelijoiden voimin. En näe sitä oikein kenenkään etuna.
Pystytäänkö talouskasvun törmääminen työvoimapulaan poissulkemaan ostovoimasta, tuotekehityksestä, kilpailusta jne…
Tarkoitan esimerkiksi sitä, että kun peliyhtiön tuote X myy talouskasvun huipulla kuin häkä niin olisi tietenkin kiva että lanseerausputkessa olisi jo tuote Y. Julkisuudessa Y:n puute voidaan sanoa johtuvan työvoimapulasta. Ja tietenkin sinänsä oikein. Aina. Aina jostain löytyy ihmenainen joka Y:n toteuttaisi. Mutta ensisijaisesti kyse on tylsästi kilpailusta ja ideoista sekä luovuudesta. Monen eri tekijän saturaatiosta.
Korkeakoulutettujen työttömyyttä lienee lisännyt myös se, että viime vuosina ei enää ole mielellään palkattu ”ylikoulutettuja” vähemmän vaativiin töihin. Hattutuntumalla tämä oli aiemmin yleisempää, mikä paransi korkeakoulutettujen työllisyyslukuja. Yleisesti ottaen korkeakoulutettujen työttömyys monella alalla taitaa jo olla rakenteellisen työttömyyden rajalla tai sen ali (s. 7).
Korkeasti koulutettujan työttömyysprosentti on noussut 5 %-yksikköä ja pelkän peruskoulun varassa olevien 15 %-yksikköä. 15 on enemmän kuin 5. Jos haluat muuttaa tarkastelun prosentuaalikseksi, sinun pitäisi tutkia työvoimaan kuuluvien työllisyyttä, siis 100% – työttömyysprosentti, mikä taas korostaa vähän koulutettujen muutosta suhteessa korkeasti koulutettuihin.
En ymmärtänyt tätä argumenttia lainkaan. Työtön humanisti ei tuota mitään tietoa noista mainitsemistasi asioista ihan niin kuin työtön automekaanikko ei korjaa autoja. Minä en ottanut kantaa mitenkään siihen, miten joltain objektiiviselta kannalta jotkut tieteen haarat olisivat parempia kuin jotkut toiset, vaan vain ja ainoastaan siihen, miten niistä kouluttautuneet ihmiset työllistyvät työelämään. Jos selitys sille, miksi nyt korkeasti koulutettujen työttömyys on 7%, kun se 1980-luvulla oli 1%, on se, että on lisätty ihmisten kalliisti kouluttamista aloille, joille ei ole töitä tarjolla, niin tämä on yksinkertaisesti typerää toimintaa yhteiskunnalta, eikä se liity mitenkään siihen, miten hienoja asioita sen alan tutkijat yliopistoissa tutkivat.
En ymmärrä, miten sen voisi tulkita noiden aiheiden tutkimuksen kutistamisen vaatimiseksi, että kyseenalaistaisi niiltä aloilta koulutettujen määrän vähentämistä (olettaen nyt, että juuri näillä aloilla on paljon korkeasti koulutettuja työttömiä, mikä on implisiittisesti sinun väitteesi, minä en ottanut mitään kantaa siihen, mitkä alat ovat tuottaneet paljon työttömiä korkeasti koulutettuja).
Minun pointtini oli puuttua sanavalintaasi ”vähän koulutettujen työttömyys on räjähtänyt”. Minä ymmärrän tämän suhteellisena, en absoluuttisena terminä. Jos halusit sanoa, että matalasti koulutettujen työttömyysprosentti on edelleen korkeampi kuin korkeasti koulutettujen, niin olisit sanonut tämän.
Mitä itse kasvuun tulee, niin 1992 tapahtui työttömyyden kasvu kaikilla koulutustasoilla. Siihen vuoteen verrattuna vain ja ainoastaan korkeasti koulutettujen työttömyysprosentti on nyt korkeampi. Kaikilla muilla aloilla työttömyys on nyt alempi. Ja taas sitä vuoden 1992 työttömyyden pomppausta taas on ihan turha koittaa selittää niillä asioilla, joista tämä kirjoitus puhuu. Siellä selittäjänä toimi ihan muut tekijät.
Muutenkaan en tiedä, onko tuon vuoden 1992 tapahtumien vuoksi enää järkevä vertailla nykylukuja enää sinne 1980-luvulle. Ehkä relevantimpi vertailutaso olisi se, missä olimme sen laman jälkeen, sanotaan vaikka vuosi 1997, josta nyt on 20 vuotta ja siten suhteellisen pitkä aika työelämän muutosten kannalta. Siitä tasosta peruskoulun käyneiden työttömyys on noussut 7%-yksikköä (tai suhteellisesti laskien n. kolmanneksen) ja korkeasti koulutettujen 3%-yksikköä (tai suhteellisesti laskien n. kaksi kolmannesta). En näe noissa mitään radikaalia eroa.
Ehkä parempi jako kuin tuo koulutuksen taso, olisi jonkinlainen jako eri aloille. Taidealalta (jolla näytti postatun kalvoesityksen myukaan olevan korkein työttömyys korkeasti koulutettujen joukossa) valmistunut ihminen vertautuu minusta enemmän käsityöläiseen kuin kirjoja päntänneisiin akateemisiin.
Mielenkiintoista on muuten se, että alin työttömyys korkeastikoulutetuista on lastentarhaopettajilla, hammaslääkäreillä ja lääkäreillä. Nämä alat pyörinevät melko lailla samalla tavoin kuin 1980-luvulla, eikä informaatiovallankumous ole varmaankaan nostanut tuottavuutta niillä juurikaan.
Työllisyyden tilastointitavat ovat muuttuneet niin paljon 1980-luvun lopun jälkeen, että ihan suoraan 1980-luvun lopun ja 2010-luvun lopun luvut eivät taida olla keskenään vertailukelpoisia. Moni yli 55-vuotias työtön oli 1980-luvun lopussa tilastoitu pois työttömyystilastoista, kun nämä tilastoitiin silloin pois työvoimasta. Nykyään samat ihmiset tilastoitaisiin työttömiksi, koska eläkkeelle ei enää niin nuorena pääse.
Tuoreimmat Tilastokeskuksen työttömyysluvut näyttävät valtakunnan työttömyydeksi 7,3 prosentin työttömyysastetta – eli suunnilleen sitä tasoa, mihin kuvaaja päättyy ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osalta. Viime aikoina työttömyys on vähentynyt erityisesti kouluja käymättömillä. Lokakuussa TEMin tilastojen mukaan alemman perusasteen työttömyys väheni 27 %, keskiasteen 17 %, alemman korkeakouluasteen 19 % ja ylemmän korkeakouluasteen 19 % edelliseen vuoteen verrattuna.
On tosiaan niin, että nykyään vaaditaan korkeampaa osaamistasoa kuin aiemmin. Mutta ihan puhtaasti sillä työllisyyserot eivät koulutusryhmittäin selity. Osin kyse on korrelaatioilmiöstäkin: moni sellainen, joka olisi työmarkkinoilla haluttu työntekijä kouluttautumattomanakin, pärjää koulussa aika hyvin, ja tulee koulutetuksi. Vastaavasti kouluttamattomien joukossa on paljon myös erilaisia sairaustaustoja, jotka ovat olleet sekä esteenä pidemmälle kouluttautumiseen että jotka toimivat esteenä myös töiden saamiselle, tai töissä pidempään olemiselle.
Toisaalta työttömyystilastossa korkeakoulutetuista humanististen- ja taidealojen maistereiden ja tohtoreiden jälkeen useimmin työttöminä ovat luonnontieteiden koulutuksen saaneet. Tämän jälkeen seuraavaksi huonoiten työllistyvät Maa- ja metsätalousalan koulutuksen ja Tekniikan koulutuksen saaneet korkeakoulutetut. Eli kaikki ns. kovat tieteet.
Terveys- ja sosiaaliala, palvelualat ja kasvatustieteellinen ja opettajakoulutus ovat parhaiten työllistävät alat koulutuksen suhteen. Kaupallinen- ja yhteiskuntatieteellinen ala osuu siihen väliin.
http://www.stat.fi/til/tyokay/2015/03/tyokay_2015_03_2016-12-09_tau_001_fi.html
Yksi väärinkäsitys on, että ihmisen pitää saada opiskella mitä haluaa ja työllistyäkin. Seuraus on että yhä useampien opintoraha, elinikäinen palkka ja vielä eläkekin tulevat veronmaksajien varoista. Eihän tämä käy. Luulen että Eesti viuhahtaa Suomen ohi, katselkaa tuo A-studio.
80-luvun lopun vuodet ovat ongelmallinen lähtötilanne käppyröissä.
Isoilta osin syyt, joiden takia 1988 oli erinomainen BKT- ja työllisyystilanne olivat samoja, joiden takia 1992 tilanne olikin sitten sotien jälkeisen historian huonoin.
Sellaisia ne ”vanhat hyvät ajat”, ylikuumenemisesta romahdukseen.
Lisäksi blogisti ollut ansiokas muistuttamaan että moni asia oli helpompaa kun vanhuksia ja alaikäisiä oli 1 per kolme työikäistä – eikä päinvastoin.
Mikä on pelkän peruskoulun käyneiden ikärakenne? Vuosikausiin ei ole päässyt tuille ilman tutkintoa, joten veikkaisin, että alle kolmekymppistä pelkän peruskoulun käynyttä työtöntä ei ole. Miten voisi olla? Saattaa olla, että se on jo alle 35 vuotiasta, sillä en muista milloin laki muuttui.
Käytännössä siis pelkän peruskoulun käynyt nuori on kuin rehellinen poliitikko. Jokainen on kuullut sellaisen olemassa olosta, mutta kukaan ei ala varmana väittämään sellaiseen tutustuneensa.
Löytyisikö alun taulukolle tilastot, joissa olisi ryhmien n- ja ikäjakaumat?
Korkeasti koulutetun yli 50v on lähes mahdotonta löytää töitä, jos tulee fudut tuotannollis-taloudellisesti. Ikärasismi jyrää, vaikka työkokemusta saattaa olla yli 30 vuotta.
Lääkärin ja varsinkin hammaslääkärin homma on suljettu käsityöammatti.
Lastentarhaopettajan homma on suljettu henkilöpalvelutehtävä, jossa palkka on aika huono.
Robottihammaslääkäri suoritti juuri operaation kiinassa.
http://www.independent.co.uk/news/world/asia/robot-dentist-operation-implants-humans-xian-china-a7963536.html
Lääketieteen ja ihmiskehon diagnostiikkakin kehittyy hurjaa vauhtia. Ja kaikkea mitä pystytään tekemään ihmiskäsillä, pystytään lopulta tekemään myös roboteilla.
tuon takia palkkatyöläisille tulisi tehdä oikeus varastoida tuloja urheilijoiden tapaan ja nostaa niitä myöhemmin.
Mutta ei, hiihdolla ja jääkiekolla on erikoisasema
Höpsistä. Voi olla vaikeampaa kuin 10v nuoremmilla, mutta ei todellakaan mahdotonta. Itse soitin edellisellä rekrykierroksella parille 5-kymppiselle hakijalle, mutta siinä vaiheessa he olivat ehtineet jo löytää töitä.
Tässä on varmasti suuria alakohtaisia eroavaisuuksia, mutta vähän itseä ihmetyttää jos 5-kymppisellä asiantuntijalla ei ole yhtään kontaktia tai kunnollisia referenssejä jäänyt työuran ajalta käsiinsä.
Noita robotteja ohjaa ihminen, jota kutsutaan lääkäriksi. Ne eivät ole itsenäisiä robotteja.
Keskustelussa on noussut esiin ajatus, että nimenomaan humanisteja, koulutustasosta riippumatta, meillä olisi liikaa. Onkohan tälle näkemykselle ihan tilastollista taustaa?
Sinänsähän, itsestään selvästi, humanisteja tasapainoisessa yhteiskunnassa tarvitaan, muttei tietenkään määrättömästi heitäkään. Kovin pelottavalta tuntuisi sellainen teknokraattinen yhteiskunta, jolta puuttuisi humanistinen viisaus katsoa elämää vähän laajemminkin kuin taloudellisen tuottavuuden näkökulmasta.
Varmaan on uudempikin olemassa
http://www.tilastokeskus.fi/tup/suomi90/marraskuu.html
ja tuille pääsee ilmankoulujakin kunhan HAKEE opppilaitokseen ja sekin pakko loppuu muistaakseni 25v. eli ihan helposti pärjäilee ilman tutkintoa.
Tuossa oleva 15% 25-35v vuotiasta ei mene sukupuolittain tasan. Naisilla käsittääkseni lukema on 10% seutuvilla jolloin miehillä sen sitten tarttee olla isompi. En jaksanut etsiä
Ehkä liittyy kehitykseen, ehkä ei, mutta Yhdysvaltain armeijaan ei pääse jokainen. Toiveikkaan rekryytin on suoritettava koe nimeltään The Armed Services Vocational Aptitude Battery (ASVAB), jonka yksi osa on käytännössä älykkyystesti, The Armed Forces Qualification Test. Jos luin Wikipediaa oikein, niin kolmannes saa liian vähän pisteitä. Joukko on valikoitunut, koska suurin osa ei armeijaan halua, ehkäpä keskimääräinen älykkyysosamäärä on vähäisempi kuin koko väestöllä. Silti kolmannes on paljon.
Asun pikkukaupungissa, jossa etsitään keinoja, millä väkiluku käännettäisi kasvuun. Jos olisi niin, että sopiva työvoima tuo työpaikkoja, silloinhan tällaisten paikkakuntien paras investointi olisi maksaa korkeasti koulutetuille, että he muuttavat paikkakunnalle. Sellaisiakin jo toki asuu paikkakunnallamme, mutta he mokomat mieluummin käyvät töissä kaukanakin kasvukeskuksissa.
Yrityksiä syntyy ja entisistä kehittyy kasvuyrityksiä, jos on edullinen sijainti logistiikan, raaka-aineen ja paikkakunnan tarjoamien palvelujen suhteen, mutta ei niinkään (enää nykyään?) sopivaan työvoimaan perustaen. Viime mainittu virtaa muualta ja lisätarpeen yritys kouluttaa itse tai ainakin kustantaa koulutusta.
Kauan on mennyt ennen kuin on alettu varovasti hyväksyä, että työn tuottavuus ja sen mukana yritysten menestys syntyvät työpaikkojen korvaamisella investoineilla uuteen tekniikkaan ja toimintatapoihin, innovaatioihin, ja palkoista tinkimisellä on tuottavuuteen vain marginaalinen merkitys. Vanhoista puoluepoliittisista syistä tätä on vaikea tunnustaa.
Myös se, että sopiva työvoima tuo jonnekin lisää työpaikkoja, saattaa olla poliittinen uskomus eikä kovin paljon perustu tosiasioihin (enää?).
Tässä on valitettava ajatteluvirhe. Myyjät (pl. esim. teollisuuskoneiden b2b-myyjät), kuljettajat, suuri osa rakennustyöntekijöistä, terminaali- ja varastotyöntekjät, vastaanottovirkailijat, vahtimestarit, vartijat, lastenhoitajat, siistijät, elintarviketyöntekijät jne. Suuret ammattiryhmät, joiden työ ei vaadi mitään erityistä koulutusta, vaan hyvän tyypin ja perehdytyksen töiden ohella tai ehkä ajokortin.
Näitä ammatteja on valtavasti ja niille on siis tarvetta. Mutta on poliittinen valinta, että esim. myyjänä toimii tradenomi ja kuljettajat ovat vähintään ammattikoulun käyneitä. Vastaanottovirkailija on luultavasti jonkin sortin -nomi ja elintarviketyöntekijä (siis esim. lihanleikkaaja) on nykyään suurtalouskokki ellei peräti laborantti.
Ja mitä palkkaan tulee, suurin osa näistä töistä tuottaa ihan riittävästi arvonlisää koska muuten niitä töitä ei kannattaisi teettää. Mutta sillä arvonlisällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko myyjällä paperi taskussa vai ei. Yhteiskunta ei ole muuttunut niin paljon kuin halutaan ajatella. Suuri osa siitä muutoksesta on keinotekoista.
Kommentti jäi kesken, kun tökkäsin väärää nappulaa.
Mitä tuo kolmannes tekee, jos ei pääse edes armeijaan? Älykkyys on normaalisti jakautunut, kuten pituuskin, joten kokeillaanpa vertailua. Oletetaanpa, että 1980-luvulla työelämään pääsi jokainen, jonka pituus oli vähintään 1,5 m, mutta nyt pitääkin olla vähintään 1,6 m pitkä. Tällöin kaikki tätä lyhyemmät ovat pysyvästi syrjäytyneet työmarkkinoilta, eikä sille voi mitään. Vai voiko?
Tästä ei oikein kukaan tunnu haluavan keskustella, ei edes Vartiainen. Oikeisto lähtee siitä, että työttömyys on oma vika, asuu väärässä paikassa, ei jaksa opiskella tai ei huvita mennä töihin, laiskottelee ennemmin työttömyyskorvauksella ja juo liikaa. Vasemmisto puolestaaan patistaa opiskelemaan ja erilaisiin työkokeiluihin ja harjoitteluihin.
Entäpä jos kyse onkin siitä, että työelämä vain on muuttunut osalle liian vaativaksi? Kaikista ei ole korkeakouluun, ei edes ammattikouluun.
Erittäin pahasti asian vierestä, mutta siltikin:
Osaako joku sanoa, kuinka paljon SFS tekee rahaa standardeja myymällä PDF:inä?
Ottaen huomioon, että standardien sisältöjen olisi ihan hyvä olla helposti saatavilla tavalliselle kansalaisellekin, onko siinä mitään järkeä, että ne ovat maksumuurin takana?
Jos esimerkiksi haluaa yleistietoa laillisesti myynnissä olevista, hyväksytyistä heijastimista (joiden käytöstä on aina isot kampanjat) ja saada selville onko niissä eri luokkia ja mitkä tällaisten luokkien luokkien erot olisivat, asian määrittelevästä standardista (SFS-)EN 13356 joutuu maksamaan 37€ ja rapiat. Siis ihan yleistiedosta, joka määrittelee joidenkin myytävien esineiden turvallisuuden ja lainmukaisuuden, koska tätä tietoa ei ole muualta saatavissa.
Niinpä kiinnostaisi tietää, tuottaako standardien myyminen PDF:inä mitään. Jos kyse on mitättömästä summasta, myynnissä ei ole mitään järkeä. Ja vaikkei olisikaan, valtio voisi varmaan budjetistaan maksaa kaikille kansalaisille vapaan pääsyn noihin tietoihin. Kyse on kuitenkin yksi Suomen kolmesta kansallisesta asetuksella säädetystä standardointielimestä.
Ei nyt ihan liity aiheeseen, mutta Osmo näemmä esitti tämän ajatuksen, mitä ehkä hieman varovasti kannattaisin, jo vuonna 2008
http://www.soininvaara.fi/2008/12/07/voisiko-valtio-julkistaa-kirjanpito-ohjelman/
Kaikki liittyy kaikkeen – mitä tehokkaammin pysty tekemään töitä, sitä parempi ja yleisesti kai voisi sanoa, että pienelläkin palkalla pärjää, jos työtä on jatkuvasti.
Ongelma on, että usein yhtälö on pieni palkka + kausiluontoisuus vs. korkea palkka ja jatkuvuus.
Työmarkkinoille pitäisi kehittää algoritmeja, joilla sirpaleista saataisiin kokonaisia työuria aikaan. Yleisin mekanismi tähän on yritys, jonka sisällä toimii yleensä N ihmistä, mutta koska kaikki ihmiset eivät kuulu yritykseen, käyttöaste voi olla epäoptimaalista.
Jos yrityksen toimintamallin siirtäisi työnvälitykseen, jokaisen pätkätyöläisen pitäisi kuulua esim. 10 hengen virtuaaliseen osuuskuntaan, jossa on yksi myyjä joka myy näiden ihmisten työpanosta eteenpäin ja hoitaa projektien kirjanpidon yms. asiakasyritysten suuntaan. Teoriassa yksi ihminen voisi kuulua useampaankin virtuaaliseen osuuskuntaan, joka tarjoaa työtä – riippuen työntekijän omasta osaamisesta ja osaamisen tyypistä.
Tämmöiset virtuaaliset osuuskunnat voisivat olla tuon Osmon mainitseman ”valtion kirjanpito-ohjelman” piirissä, jolloin kaikki verotukseen yms. liittyvät asiat, tuet jne. menisivät automaattisesti ilman tukiloukkuja.
Ei vartianen ole sitä mieltä että työttömyys on oma vika. Vaan sitä että suomalaisella sosiaaliturvan tasolla 6% on rakenteellisen työtömyyden määrä. Jos työllisyys kasvaa tuossa pisteessä johtaa se kilpailuun työvoimasta ja siten osa työstä muuttuu taloudellisesti kannattamattomaksi.
Nykyisestä 200 000 työttömästä harva on varmaan kokoajan työtön
Ajattelen samoin. Olisi hiukan sama asia kun joka tahtoisi kovasti ryhtyä kilpa-autoilijaksi ja ensin pitäisi istua kolme vuotta koulussa jossa nimenomaan kulutetaan siten aikaa että et ehdi kilpa-autoilla lainkaan. Ehkä aivan pisimmälle ja erikoistuneimpia opintoja lukuunottamatta koulutus tuottaa osaamisesta ensin 10 %. Ja sitten heti ensimmäiset työvuodet 40 %. Loppu-ura loput 50 %. Onko tuollaiseen itseiarvoiseen opiskeluun oikein varaa ja järkeä. Töihin paaaljon nopeammin. Ja opintoja siinä sivussa ellei työ suju tai tarvitsee asioita tarkistaa tai funtsia isommalla porukalla.
Tämä ei pidä paikkaansa.
Meidän toisen toimipisteemme sijoittumiseen vaikutti merkittävästi työvoiman saatavuus ja se on kasvanut suhteessa nopeammin, koska koulutettua työvoimaa saa helpommin kuin pääkonttoriin.
Kokeile huviksesi perustaa vaikkapa asiantuntijafirma jonnekin susirajalle. Ei sitä saa mitenkään kasvatettua kun ei ole ketä palkata.
Aika iso osa yhteiskunnan muutoksesta on sitä samaa ikärakenteen muutosta mikä vaikuttaa negatiivisesti joka puolella kansantaloutta.
Työtä, ja jopa (tai eteenkin) sellaista työtä mihin ei tarvitse koulutusta on lähes äärettömästi. Ongelma on siinä, että työstä ei olla valmiita maksamaan niin paljoa, että sen tekeminen olisi työntekijälle kannattavaa. Yksi osa kohtaamattomuutta on ihan siitä lisäarvosta johtuvaa (eli risujen kerääminen metsästä nyt ei oikeasti ole niin suuren arvonlisän työtä, että sitä koskaan kannattaisi teettää), mutta hyvin suurta roolia näyttelee myös verokiila. Ja juuri verokiilan suuruus on kasvanut viime vuosikymmeninä, etenkin eläkevakuutusmaksun nousun muodossa.
Työntekoon liittyvää verokiilaa täytyy saada matalammaksi, ja verotuksen painopistettä siirrettävä muualle. Kiinteistövero olisi tässä kohdassa ns. täydellinen vero.
Ansiosidonnaisten etuuksien leikkaaminen kautta linjan olisi sitten se keppi vaihtoehtona palkkatyön verotuksen keventämisen porkkanalle.
Toinen vaihtoehto voisivat olla esim. sovellukset, jotka erikoistuvat jollekin toimialalle, tässä on yksi esimerkki mikä tuli tänään vastaan toisaalla:
https://sumpli.com/
Tuon kaltaisten ohjelmistojen avulla voitaisiin ehkä pätkätöistä koostaa työntekijän tarvetta vastaavia työuria, ainakin ideaalitilanteessa.
Eräillä aloilla ns. vanhat kontaktit ja referenssit painivat samassa suossa. Alat ovat ikärasistisia. Kyse on tyypillisistä insinööri-ekonomi -töistä, jos et ole johtoporsaissa.
Olkoot vaikka 100 vuotta, mutta olennaista on vain se, että kuinka relevanttia tuo kokemus on tänä päivänä.
Esimerkiksi lähes kaikki 1970-1990-luvuilla tehty työ on lakannut olemasta siinä muodossaan.
Voi, kuule, suomalaiset tohtoriopiskelijat tekevät tutkimusta työmarkkinatuella, kun eivät saa rahoitusta. Osa pakertaa sossunluukulla.
Ehkä tuo on ongelma joillain tuhansilla tai kymmenillä tuhansilla työttömistä. Enemmistön työttömistä kohdalla tuo ei liene silti varsinainen este työllistymiselle. Tässä eräs esimerkki tilanne. Perhe, jonka vanhemmilla on vuosien työkokemus, mutta nyt työttömyys. Nämä ovat valmiita ottamaan työtä vastaan melkein millä palkkatasolla tahansa. Kotona oleminen on pidemmän päälle monien töiden tekemiseen tottuneiden mielestä varsin rankkaa. Ongelmana on se, ettei kukaan kutsu heitä työhaastatteluun. Syy tähän on esimerkiksi se, että työhakemusten laatu ei vastaa sitä, mitä työnantajat odottavat, jolloin henkilöt eivät pääse edes työhaastatteluihin asti, vaikka tyytyisivät hyvinkin pieneen palkkaan. Suomalaiseen peruskouluun ei sisälly työnhaun opiskelua, vaikka se on aika olennainen kansalaistaito. Ne, joilla koulut jäävät peruskouluun, jäävät vaille työnhaun opintoja.
Tuohan se on se irtisanovien firmojen väittämä. Sitten on kyllä varaa tehdä samat kalliit virheet uudestaan 10-20 vuoden välein. Näitä metro-projekteja ja huonoja yrityskauppoja riittää.
Heh, ei tuo pidä paikkaansa.Olen rekrytoinut paljon ja suurin ongelma oli hakemusten valtava määrä .Työn tarjonta kun on valtavaa ja sitä lisää muodissa oleva työttömien kyykyttäminen
Yksinkertaisin menetelmä tehdä alkukarsinta oli rajata ikähaarukalla, näin rekryjärjestelmä suodatti määrän siedettäväksi eli luettavaa jäi 100-150 hakemuksen verran
Näistä sitten pikaluvulla pääsi jatkoon n 50, joiden hakemuksia luettiin tarkemmin .Näistä 10 pääsi haastatteluun ja 3-5 loppusuoralle ja yksi valittiin
Nykyään on siirrytty konsulttien käyttöön, kun esimiesten aika ei enää riitä rekrytoinnin alkutöihin.
Mutta ei tämäkään paranna rekrytoitavan asemaa , kun valinnanvaraa on 500-800 niin silloinkin ensin eliminoidaan n riskiryhmät eli ikääntyneet , liian nuoret ja huonosti kouluttautuneet lentävät ulos rekrytoinnin jatkosta
Kun työn tarjontaa on pilvin pimein niin valintaan voi valikoida työmarkkinoiden kermaa ja vähänkin negatiivisia ominaisuuksia sisältävä syrjäytetään.
Eikä siihen vaikuta palkan alennukset eikä työttömien piiskaaminen, hakijaprofiili kun ei muutu .
Kilpailu on kovaa ja niinpä tohtorikoulutuksellakin päädytään palkattomaksi orjaksi.
Alemmas ei palkkakulua saa paitsi, että työkkäri ja koulu maksavat, että työnantaja rekrytoi . Siihen käytetään kymmenisä miljoonia vuodessa eli kohta meidän kaikkien palkan maksaa valtio
Meillä on n 350000 palkatonta työtä tekevää ja he syövät n 180000 palkkatyöpaikkaa ja juuri noita vähän koulutusta vaativia työpaikkoja.
Poliitikoilta ja tutkijoilta pitäisi edellyttää normaalin työn tekemistä , jotta tutkimusten analysointia voisi parantaa.
Ennen amisopettajein piti päivittää työelämäkokemusta puolen vuoden työharjoitteluilla.
Nyt pitäisi vartiaiset , mattilat ym pitäisi pistää puoleksi vuodeksi vaikkapa lehdenjakajiksi tai keittiöön tai johonkin muuhun ns paskaduuniin.Loppuisi paskan puhuminen
Harva on ollut työttömänä 1970-1990-luvulta. Ja vaikka olen rekrytoinut paljon niin en ole koskaan löytänyt valmista vaan aina on vaadittu koulutus yrityksen järjestelmiin ja prosesseihin. Olen kouluttanut jopa toimitusjohtajaa uuteen ympäristöön
Ja tekniikan kehitystäkin liioitellaan, minä olen opiskellut ainakin kuusi sukupolvea teknologioita. Enkä ole tarvinnut koulutusta, olen ollut aina ensimmäisenä uusiten teknologoioiden kimpussa ja siten johdossa tietämyksessä. Ja vetänyt perässä joukkoja
Ja kun teknologiasukupolven ikä on n 10-30 vuoteen niin ei se muutosvauhti äärettömäön nopeaa ole.Ja aina uusi raknetuu vanhan päälle ainakin osittain
Ja edelleen entisellä työnantajalla on käytössä massiivisia 60-luvulla tehtyjä tietojärjestelmiä, suurin pula on vanhan teknologian osaajista
Palkan alennus muuttaa hakijaprofiilia sitä kautta, että hinnan aleneminen kasvattaa kysyntää. Eli kun työpaikkojen määrä kasvaa, katoavat ne parhaat hakijat ensimmäisenä jonosta ja jäljelle jää vain huonompia. Jolloin rekrytöijän on pakko valita heistä, jos ylipäätään haluaa tekijän työlle.
Ei niitä parhaita työttömiä loputtomasti ole.
Naurettavaa asioiden sotkemista. Jos työssä tarvitaan tohtorinhattua, siihen ei varmasti saa satoja hakemuksia. Perusinsinöörin paikkaan saa yliopistokaupungissa, jossa on asiaankuuluva opintolinja sekä yliopistossa että AMKssa, ehkä pari-kolmekymmentä hakemusta, joista merkittävä osa ei ole sinne päinkään. Sitten tulee muutama hakemus, jossa on relevanttia työkokemusta enemmän kuin kaksi vuotta, mutta niistä puolessa palkkapyyntö on niin kova, että tipahtavat samoin tein pois. Jäljelle jää 2-3 kpl ansioluettelon perusteella melko sopivia tekijämiehiä ja muutama potentiaalinen täysin kokematon vastavalmistunut.
Ts. oikealla kokemuksella todennäköisyys saada asiantuntijahomma (puhuit tohtoreista, jos sellaiset ei hae asiantuntijatyötä, niin ei sitten kukaan) on aivan muuta kuin yksi kahdestasadasta, se on todennäköisemmin jotain yksi kymmenestä tjsp.
Jos alueelta puuttuu relevantti oppilaitos, hakemusten määrä romahtaa.
Jos taas hakee toimistotyöntekijää taikka jonkinlaista sekatyöntekijää, semmoista johon aivan kuka tahansa luku- ja kirjoitustaitoinen ihminen kelpaa, niin tietenkin nykyisten digihakemuskien aikana kaiki paikalliset työttömät hakevat kyseistä paikkaa.
Takuulla totta, mutta yritinkin analysoida ilmiötä, mitä kutsut susirajaksi. Sillä varmaan tarkoitat paikkakuntaa, jonne on huonot kulkuyhteydet ja heikko palvelurakenne (puuttuu tilitoimistot, ehkä lukiokin, asianajajat ja jopa putki- ja sähkömiehet ovat matkojen takana). Sinne ei voi perustaa uusia yrityksiä( poikkeuksena malmi tai muu arvokas raaka-aine). Vasta jos paikkakunnan palvelut ovat hyvät, sinne kanattaa perustaa yritys ja sinne muuttaa koulutettua työvoimaa, mutta suuressa määrin muualta.
Susiraja on tiettyihin ilmansuuntiin Helsingistäkin vain joidenkin kymmenien kilometrien päässä, kun vaikkapa Oulu ei ole susirajalla.
Nykyaikana ammattitaidon jälkeenjääneisyys syntyy työnantajan toimista.
Kun uusia järjestelmiä suunnitellaan ja otetaan käyttöön niin siihen palkataan uusia henkilöitä.
Vanhat pyörittävät vanhoja järjestelmiä eivätkä pääse mukaan uuteen.
Kun sitten tehdään järjestelmä swap niin vanhan teknologian ihmiset saavat kenkää ja heidät leimataan ammattitaidottomiksi
Siis mikä oikein on pointtisi? Sekö, että meidän pitää kouluttaa paljon humanisteja, joista sitten tulee tutkijoita, joiden tutkimusta ei pidetä edes sen arvoisena, että heille maksettaisiin tutkimusapulaisen palkka (joka lienee niitä alimpia palkkoja, mitä akateemisesti koulutetuille maksetaan), mutta tämä on silti järkevää, koska heidät voidaan silti painostaa tekemään tutkimuksensa työmarkkinatuella?
Koko touhussa on entistä vähemmän tolkkua. Työmarkkinatuki on sitä varten, että sillä elävät ihmiset ovat työmarkkinoiden käytettävissä. Sitä ei ole tarkoitettu siihen, että turhanpäiväistä tutkimusta (määritelmällisesti, koska sitä yhteiskunta ei pidä edes sen arvoisena, että sille maksettaisiin tohtoriopiskelijan palkkaa) puurtavat ihmiset pitäisivät itsensä sillä elossa.
Toinen kysymys on sitten, että mitä sitten tapahtuu, kun he saavat sen väikkärinsä valmiiksi? Onko heille sitten maagisesti niitä humanistisen alan tutkijan työpaikkoja tarjolla? Jos ei, vaan he joutuvat sittenkin joko menemään johonkin ihan muihin töihin tai jäämään työttömiksi, niin touhussa on sutattu entistä enemmän yhteiskunnan (ja etenkin kyseisen henkilön omia) resursseja.
Olet nyt hieman ristiriitainen, sillä aiemmin totesit, että vanhojen järjestelmien osaajista on huutava pula.
Tuollaisessa swapissa varmaan osa väestä saa kenkää, mutta ammattimiehelle swappi ei tule yllätyksenä. Hänen vain on pitänyt valmistautua siihen. Yksityisellä puolella vastuu omasta ammattitaidosta on ollut jo kymmeniä vuosia yksilöllä. Jos huomaa, ettei pääse mukaan firman kolutusohjelmiin, kannattaa vetää omat johtopäätökset.
Tilanne oli tällainen jo kolmekymmentä vuotta sitten. Suuryritys ja valtio toki saivat silloinkin kymmenkertaisen määrän relevantteja hakemuksia, mutta PK-yrityksessä tilanne oli tuo.
Tohtorit eivät PK-yritykseen hakeneet. Jos sellainen tarvitttiin, hänet piti bongata ja suostutella.
”Jos on sopivaa työvoimaa, tulee lisää myös työpaikkoja.”
Jo se että emme tiedä miten pitkälle teknologia voi kehittyä kyseenalaistaa tämän yllä olevan uskomuksen.
Epäilen tätä luonnon lain kaltaiseksi uskottuna ilmiönä. Jos tilastoillisesti asiasta on viitteitä, niin maailma on monimutkaisempi ja olosuhteet muuttuvat.
Toisaalta myös ihmisten haluaminen pitäisi olla lähes rajaton, jotta mainittu lainalaisuus toimisi.
Itse kun olin tekemässä valintoja suosin 55 vuotiaita. He olivat huomattavasti joustavampia henkilöstön käytön kannalta, koska eläkeikä häämötti. Pyrittiin arvioimaan toiminnon elinkaari ja ottamaan työntekijä, joka jää eläkkeelle saman aikaisesti kuin koko toiminta loppuu.
Aika monilla oli ongelmana useamman vuoden poissaolo työelämästä. Suomen korkea ja pitkäaikainen työttömyysturva ei tue paluuta työelämään. Taso ei ole ongelma, mutta pituus on.
Tai sitten heidät palkataan uudestaan kaksin tai jopa kolminkertaisilla palkalla, kun uutta järjestelmää ei saadakaan toimimaan. Tämä on yleistä tietojenkäsittelyalalla USA:ssa ja tiettävästi tulossa Suomeen ainakin rakennusalalle.
Valtiolla on ulkoistuksissa kokemusta myös paljon suuremmista palkankorotuksista. Annetaan kenkää keskeisille osaajille ja he perustavat yrityksen, joka tuottaa tämän jälkeen palvelun monopolina, koska kukaan muu ei osaa.
Yleisemmin kyse on henkilöstöhallinnon kyvyttömyydestä mallintaa toimintaa ja etsiä organisaation kannalta välttämättömiä osaajia. Valtiolla vaikka organisaatio tietäisikin tarpeet, saneerausvimmassa tehdään välillä kovin lyhytjänteisiä ratkaisuja.
Yhdellä työantajallani oli kehitettynä työkalu tuollaiseen, mutta sitä ei virallisesti saanut käyttää. Se ei ole kuulemma tasa-arvoista. Tasa-arvo väärin tulkittuna on mahdollisuus moneen typeryyteen. Työkalu oli yksinkertainen tärkeys x korvattavuus laskelma. Se toimi mainiosti.
Oikein Osmo. Tämä tuntuu olevan aika vaikea asia hahmottaa! Sama verotuksessa, jossa tiedetään teoriassa, etteivät pisteverot yleensä tuota, mutta silti niitä kannatetaan.
Talouden dynamiikan kuvaaminen siten, että siilossaan elävä perus virkamies, kansanedustaja saati tavallinen tallaaja sen ymmärtäisi on vaikeaa. Kun siihen vielä lisätään ideologisia tyhmyyksiä, niin soppa on valmis.
En edelleenkään ymmärrä, kuinka vihreiden poliitikko voi tahtoa lisää työtä.
Lisää työtä tarkoittaa aina suoraan tai mutkan kautta luonnonvarojen kasvavaa kulutusta ja koskemattoman luonnon rappiota. Mitä enemmän tarjotaan palveluita, mitä enemmän ihmiset ja tavarat liikkuvat ja mitä laajemmalle vauraus ja kulutusmahdollisuudet leviävät, sitä nopeammin luonto tuhoutuu.
Olen yrittänyt lukea vihreiden some-tilejä, enkä ole löytänyt minkäänlaista perusteltua suunnitelmaa selvitä nykyjärjestelmällä eteenpäin edes joitain vuosisatoja sillä tavalla, että luonto säästyisi.
Vihreätkin ovat päättäneet ajaa seinään, vaikka jotkut heistä viljelevätkin väliin hyvepuhetta. Kaikille kaikkea hyvää ei ole kestävää kehitystä. Se on sotaa luontoa vastaan ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksien tuhoamista.
Tuokin on vain EKn propagandaa , todellisuudessa työvoimavirrat kulkevat niin, että 70 % työttömäksi jääneistä työllistyy tai lähtee koulutukseen 3 kkn kuluessa.
Noita pitkään makaavia eli 500 päivää kortistossa olevia on n 40000 eli vain 10 %
EK ja sinä yleistät pienen vähemmistön ongelmat koskemaan kaikki työttömiä.
Tilastoa voi käyttää propagandaankin
Ei tuossa varsinaista ristiriitaa ole, on vain erilaisia tilanteita.
Väite, että teknologia muuttuu tasaisesti ja yhtä nopeasti kaikkialla ei pidä paikkaansa vaan teknologioita on monenikäistä ja se mikää pätee vanhaan ei päde uuteen
Ja kun nykyään työntekijän oikeutta vaihtaa työpaikkaa rajoitetaan ei todellisuudessa ole mahdollista vaihtaa työpaikkaa vaikka huomaakin jäävänsä sivuraiteelle.
Ja on perhe ym muita syitä miksei voi vaihtaa työpaikkaa,Suomi on suuri maa ja yhdellä paikkakunnalla ei vaihtoehtoisia työpaikkoja ole pilvin pimein.
Nykyinen työlainssädäntö mahdollistaa henkilöstön swapin, joten sitä käytetään surutta hyväksi eikä siihen auta edes uuden teknologian opiskelu, kun et todellisuudessa pääse mukaan sen käyttöönottoon.Sen hoitaa uusi henkilöstö
Nojoo meni taas Liian Vanhaksi. Kun puhutaan asiantuntijatyöstä ja aivan erityisesti kun puhutaan koodaukseen taikka teknologiaan liittyvästä asiantuntijatyöstä, niin ne työpaikat ovat hyvin voimakkaasti keskittyneet kasvukeskuksiin ja niissäkin voimakkaasti Ouluun, Tampereelle ja Helsinkiin (tai koko pk-seudulle). Ja loput työpaikat ovatkin sitten muissa kasvukeskuksissa taikka niiden liepeillä.
On se nyt kumma jos ei Suomen suurimmista kaupungeista löydy pätevälle koodarille korvaavia töitä.
Tähän NDA:n väärinkäyttöön lainsäätäjien pitäisi puuttua nopeasti ja lujalla otteella, sillä se hidastaa talouskasvua ja teknologista kehitystä. Luulisi, että jopa valtaosa kokoomuslaisista lähtisi mukaan.
OS: ”Karkea jako neljään koulutustasoon ei kerro kaikkea, koska esimerkiksi joukko ”ylempi korkeakoulututkinto” sisältää sekä työmarkkinoilla hyvin haluttuja aloja että sellaisia, joita on mukava opiskella ja jotka antavat sisäistä ymmärrystä maailmassa, mutta eivät auta työn saamisessa. Tarkempi jaottelu koulutuksen suhteen tuottaisi vielä dramaattisempia tuloksia.”
Työmarkkinoiden tarpeet onneksi muuttuvat. Esim. tekoälyn ja tiedonlouhinnan kehittämisessä tarvitaan ymmärtääkseni myös ihmistieteilijöitä. Voi olla, että humanisti joutuu siellä mukavuusalueensa ulkopuolelle, mutta kysyntää tulee olemaan.
Yksi asia minkä arvo tulee varmaan nousemaan ovat erilaiset ”trust” -issuet.
Tavallaan Bitcoin tai Blockchain on tästä hyvin specifinen esimerkki mutta laajemmin ajateltuna, mitä enemmän yhteiskunta tehostuu koneellisesti, sitä enemmän vaaditaan luottamusta järjestelmiin ja luottamuksen verifionti on oma työnsä.
Matemaattisesti tämän voisi muotoilla esim. niin että voidaan todistaa, että tietokoneohjelma ei kykene todistamaan omaa oikeellisuuttaan. Tietoliikenneprotokollien tasolla ongelman voi muotoilla siten, että miten varmistamme että saatu viesti on oikea ja luotettavasta lähteestä.
Tässä on siis yksi luonnollinen kasvun raja ns. tietotekniselle tuotannon tehostumiselle. Näitä rajoja löytyy koko ajan lisää, esim. Facebook käyttää jo paljon energiaa viestien sisältöjen tarkastamiseen ja tämmöinen työ on koko ajan kasvussa.
Yksi kasvuvektori löytyy siis laadunvarmistuksesta – aina voidaan tehdä asioita tehokkaammin, mutta toisaalta voidaan tehdä myös huolellisemmin ja laadun standardeja voidaan nostaa.
Tämmöiset asiat ovat ehkä osittain myös poliittisia. Eivätkä mitenkään uusia perinteisessä teollisuudessa. Niihin kätkeytyy toki myös vaaroja, esim. turhan byrokratian luominen.
Juu. Nuorimpien ryhmässä tuossa kouluttamattomien ryhmässä ollaan tänä päivänä jopa 46 vuotiaita. Menee historian puolelle
Ainakin teoriassa toki näin – ja ehkä jossain anglo-saksisessa maailmassa voidaan käytännössäkin tavoitella tällaista jonkinlaisin onnistumismahdollisuuksin. Valitettavasti vain meidän humanoidit ovat vahvasti nk. mannermaisen suuntauksen mädättämiä ja siten vähäisetkin ehdotukset jostain kvantitatiivisesta analysoinnista ovat pahinta mahdollista kerettiläisyyttä.
No, sinänsä vaikka halu loikata kyytiin hype-käyrän huipulla heräisikin, niin metodologisen osaamisen olemattomuus estänee kaiken hyödyllisen. Ehkä meikäläiset humanoidit voisivat kuitenkin hermeneuttisesti dekonstruoida ”tiedonlouhinta” -performanssin valkoisen heteronormatiivisen patriarkkaatin kontekstissa?
Meillä on koodareita paljon vähemmän kuin 3 miljoonaa esim paperimiehen on vaikeaa löytää paikkakunnalta toista työnantajaa , joka tarjoaisi edes jotenkuten ammattitaidolle sopivaa työpaikkaa
Kuvaajasta näkee, miten laman myötä työttömyys tuli moraalisesti hyväksytyksi ja, kun sen alla oli keksitty ansiosidonnainen työttömyysturva, sitä myös opittiin hyödyntämään.
Valtion ei pitäisi maksaa niin paljon niiden alojen opiskelusta, joista opiskelija hyötyy enemmän kuin kansantalous ja verottaja. Minäkin luen vapaa-ajallani niiden alojen oppikirjoja, en vaadi siitä rahaa muilta.
Vähänkään vakavampi kehittäminen taitaa nykyisin tapahtua projekteina, joissa on mukana erilaista osaamista. Ei humanistinkaan siten tarvitse kaikkea osata, mutta hänen pitäisi sietää nörttien ja tilastonikkareiden ajatuksia. Tilannetta ehkä helpottaa, että tekoälyprojekteissa on mukana usein myös sumean logiikan osaajia.
PS: Tiedon kannattaisi heti palkata muutama humanisti joukkoonsa. Eilisen uutisen mukaan Tiedon Oulun kaupungille toimittama kellokorttijärjestelmä on vaikeakäyttöinen ja toimii huonosti. Kaupunki irtisanoo sopimuksen. Jotenkin tuntuu tutulta.
Jos vuonna 2005 15% oli vain peruskoulun varassa niin 24-35 vuotiaista niin nuorimmat niin on alle 40v, ei nyt niin kovin vanhoja. JOs katsot sitä kuvaaja lopussa niin määrähän ei ole juurikaan tippunut. vuonna -90 noita samanryhmän ihmisä oli 20%. Eli viidessätoistavuodessa noin viisi %-yksikköä.
Tuolta löytyy samakuva aavistuksen tuoreempana http://tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-03-12_009.html?s=0
yhäti 24-35 vuotiaista on reiluhko osa jolla ei ole muutakuin peruskoulu suoritettuna. Alle 10% ei varmaan päästä koskaan
Kuin tilauksesta Fennovoima päätti kokeilla, miten käy kun siirtää asiantuntijoita, jos nyt ei ihan susirajalle, niin ainakin melkein.
”Fennovoima siirtää pääkonttorinsa Helsingistä Pyhäjoelle – satoja ihmisiä siirtyy, uusi iso hallintorakennus rakenteille”
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/fennovoima-siirtaa-paakonttorinsa-helsingista-pyhajoelle-satoja-ihmisia-siirtyy-uusi-iso-hallintorakennus-rakenteille/777543/
——————————
Fennovoiman eduksi toimii se, että oletettavasti tätä on painotettu myös rekrytoinneissa. Toisaalta , jos heti alkuunsa on rankannut kaikki jotka eivät ole valmiita muuttamaan muutaman vuoden kuluttua toiselle puolelle Suomea, rekrytointipoli on kutistunut merkittävästi.
En usko että Fennovoimalle käy yhtään sen paremmin kuin muillekaan pks -> korpi- siirtoa yrittäneille.
Kyllä tuo oli omien kokemusteni mukaan ihan aito ongelma, ei pelkkää propagandaa. Tanskastahan on kokemusta samasta ja heidän ratkaisunsa on erittäin korkea, mutta lyhytkestoinen työttömyysturva. Sen tiedetään mahdollistavan paluun työelämään.
Tämä on se minua hämmentävä kysymys. Suomessa ihmisillä on työttömiksi joutuessaan kaksi piikkiä uudelleen työllistymisessä. Ensimmäinen on muutaman kuukauden sisällä työttömäksi joutumisesta ja toinen on kuukausi tai kaksi ennen ansiosidonnaisen päättymistä. Eikö tämä nyt aika suoraan anna ymmärtää, että ansiosidonnaisen pituutta lyhentämällä lyhennetään sitä aikaa, jonka tämä jälkimmäinen piikki on työttömänä?