Viite — fiksu tapa liittyä vihreisiin

Viite ry — Tieteen ja teknolo­gian vihreät — hyväksyi eilen uuden peri­aa­teo­hjel­man. Se on sen ver­ran mieltä ilah­dut­ta­va, että lai­tan sen sel­l­aise­naan tähän. Tämä kan­nat­taa lukea. Kan­nat­taa huo­ma­ta esimerkik­si kan­ta ydin­voimaan ja geen­i­ma­nip­u­loin­ti­in. Yhdis­tyk­sen sivuille pääsee tästä.

Peri­aa­teo­hjel­ma

1. ESIPUHE

 Viit­teen peri­aa­teo­hjel­ma hei­jas­taa vihrei­den kolmea peri­aatet­ta — vapaut­ta, vas­tu­u­ta ja välit­tämistä — tieteen ja teknolo­gian näkökul­mas­ta.​ ​Kulu­val­la vuo­sisadal­la poli­ti­ikan tärkeim­mät kysymyk­set keskit­tyvät ympäristöon­gelmien, ihmiskun­nan ruokkimisen ja ihmis­ten elämän­laadun paran­tamisen ympärille. Samaan aikaan teknolo­gian nopea kehi­tys tar­joaa uusia mah­dol­lisuuk­sia näi­den ongelmien ratkaisemiseen ja toisaal­ta aiheut­taa painet­ta isoi­hin rak­en­teel­lisi­in muu­tok­si­in yhteiskun­ta­jär­jestelmässämme. Viime vuosikym­meninä globaali kehi­tys on nos­tanut val­ta­vat ihmis­mas­sat köy­hyy­destä keskilu­okkaan. Teol­lisen val­lanku­mouk­sen käyn­nistämä edis­tys ei kuitenkaan voi jatkua nykyiseen tapaan ympäristön aset­tamien reunae­hto­jen vuok­si. Jokainen seu­raavien vuosikym­menten merkit­tävä poli­it­ti­nen päätös liit­tyy taval­la tai toisel­la tieteeseen ja teknolo­giaan, halut­ti­in­pa sit­ten radikaal­isti vähen­tää hiilid­iok­sidipäästöjä tai kir­joit­taa pelisään­nöt demokraat­tiselle tietoyhteiskunnalle. 

 Teknolo­gian kehi­tys on nopeaa. On läh­es mah­do­ton­ta ennus­taa, mil­laisi­in mullis­tuk­si­in se johtaa 15–25 vuo­den kulut­tua puhu­mat­takaan siitä, miltä maail­ma näyt­tää vuo­sisadan kulut­tua. Men­neisyy­den ratkaisut eivät enää toi­mi. Kas­va­van väestön ruokkimi­nen vaatii kehit­tynyt­tä maat­alouste­knolo­giaa sekä kul­je­tus- ja varas­toin­ti­jär­jestelmiä. 

 Elämän­ta­pamme mod­ernissa tietoy­hteiskun­nas­sa on hyvin ener­giain­ten­si­ivistä. Käyte­tyt per­in­teiset teknolo­giat aiheut­ta­vat laa­jaa elinympäristö­jen tuhoa ja ovat merkit­tävin ilmas­ton­muu­tos­ta aiheut­ta­va tek­i­jä. Samat asi­at täy­ty­isi tehdä merkit­tävästi haitattomammin. 

 Ilmas­ton­muu­tok­sen hidas­t­a­mi­nen vaatii ener­giantuotan­to­tapo­ja, jot­ka eivät aiheuta merkit­täviä kasvi­huonekaa­supäästöjä sekä hyvin tehokas­ta ener­gian ja luon­non­va­ro­jen käyt­töä. Kestävä elämän­ta­pa edel­lyt­tää suuria investoin­te­ja uusien teknolo­gioiden tutkimuk­seen ja tuoteke­hit­te­lyyn. 

Otet­taes­sa käyt­töön uusia teknolo­gioi­ta on kiin­nitet­tävä huomio­ta taloudel­lisu­u­teen, tehokku­u­teen, riskien hallintaan, käytet­tävyy­teen ja saavutet­tavu­u­teen. Teknolo­gian kehi­tys saat­taa myös muut­taa aiem­min itses­tään­selvyyksinä pidet­tyjä asioi­ta epä­selviksi, jol­loin vaa­di­taan tilanteen uut­ta tarkastelua ja mah­dol­lis­es­ti uut­ta päätök­sen­tekoa muut­tuneis­sa olosuhteissa. 

Vihrei­den on olta­va Suomen johta­va tiedepuolue. Sekä puolueen että Suomen poli­it­tisen päätök­sen­teon on perus­tut­ta­va parhaaseen käytet­tävis­sä ole­vaan tietoon. Viite tuo tieteel­lisen ja tek­nol­o­gisen näkökul­man päätök­sen­tekoon ja toimii sil­lan­rak­en­ta­jana poli­ti­ikan tek­i­jöi­den ja tiedey­hteisö­jen välillä. 

2. TIETEEN JA TEKNOLOGIAN ROOLI YHTEISKUNNASSA 

 Poli­it­tisen päätök­sen­teon tuke­na tulee käyt­tää nyky­istä enem­män tieteel­listä tutkimus­ta ja asiantun­ti­joi­ta, sil­lä päätök­set vaa­ti­vat aiem­paa syväl­lisem­pää ymmär­rystä tieteen ja teknolo­gian kehit­tymis­es­tä. Käytet­ty­jen asiantun­ti­joiden lausun­to­jen tulee olla julk­isia eri­tyis­es­ti lakien valmis­telus­sa ja eduskun­tatyösken­telyssä. Asiantun­ti­joina tulee kuul­la alansa arvostet­tu­ja tutk­i­joi­ta, joil­la on usei­ta julka­istu­ja tutkimuk­sia ver­tais­arvioiduis­sa julka­isu­is­sa kyseessä olev­as­ta aiheesta. 

 Viime kädessä poli­ti­ikan tavoit­teena on säädel­lä, nor­mit­taa tai ohja­ta ihmis­ten toim­intaa ja val­in­to­ja sekä tukea ihmisiä hei­dän elämässään tar­joa­mal­la eri­laisia resursse­ja. Poli­it­tises­sa päätök­sen­teossa tulee yhä parem­min kyetä hyö­dyn­tämään myös sitä tutkimusti­etoa, jota tuote­taan ihmisti­etei­den alueel­la. Ihmisti­eteil­lä tässä 

tarkoite­taan sekä käyt­täy­tymis- ja yhteiskun­tati­eteitä että ns. human­is­tisia tieteenaluei­ta. 

Poli­ti­ikas­sa on tärkeää tun­nistaa, mikä merk­i­tys arvoil­la, tun­teil­la ja fak­toil­la on päätök­sen­tekoti­lanteis­sa. Esimerkik­si arvopo­hdiskeluis­sa ihmisti­eteet tar­joa­vat laa­jem­paa per­spek­ti­iviä ja kon­tek­s­tia yritet­täessä ymmärtää eri­laisia maail­manku­via ja ide­olo­gioi­ta, mut­ta anta­vat myös työvä­lineitä käsit­tei­den ja ajat­telun kirkas­tamisek­si. Lisäk­si tarvi­taan nyky­istä parem­paa ymmär­rystä teknolo­gian kehi­tyk­ses­tä, kos­ka teknolo­gia tulee vaikut­ta­maan yhteiskun­taan yhä merkit­täväm­min. 

Lain­säädän­nössä pääpe­ri­aat­teen tulee olla, että laeil­la säädel­lään mah­dol­lisia hait­tavaiku­tuk­sia ja riske­jä – ei tek­nol­o­gisia ratkaisu­ja. Päätösten vaiku­tusten arvioimiseen tarvi­taan laadukas­ta seu­ran­tatutkimus­ta. Lait eivät saa rajoit­taa uusien inno­vaa­tioiden kehit­tymistä. Lakien pysymis­es­tä tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen tahdis­sa on huole­hdit­ta­va. Turhia riske­jä ei tule ottaa, mut­ta varovaisu­us­pe­ri­aat­teen var­jol­la ei tule vaa­tia ehdo­ton­ta tieteel­listä yksimielisyyt­tä. Keskustelu ja kyseenalais­t­a­mi­nen kuu­lu­vat tieteen luonteeseen. 

Toteut­taak­seen tehtävän­sä yliopis­tot tarvit­se­vat riit­tävät resurssit tutkimuk­selle ja opetuk­selle. Tutk­i­jan urapol­un on olta­va nyky­istä ennustet­tavampi. Tutkimus­ra­hoi­tus ei saa perus­tua tulosten nopeaan kau­pal­lis­tamiseen, vaan pain­opis­teen on olta­va perus­tutkimuk­ses­sa. Sen rahoit­ta­jik­si sovel­tu­vat parhait­en toim­i­jat, jot­ka eivät tavoit­tele lyhyen aikavälin voit­to­ja. Pää­vas­tuu riit­tävästä resur­soin­nista kuu­luu val­ti­olle – pää­vas­tuu tekemis­es­tä yliopistoille. 

Yksi Vihrei­den tärkeä tehtävä on huole­htia lib­er­aalin demokra­t­ian ja kansalaisy­hteiskun­nan toimivu­ud­es­ta ja kehit­tymis­es­tä. Täl­löin tarvi­taan tutkimus­ta, joka liit­tyy esim. yhteiskun­nal­liseen osal­lis­tu­ju­u­teen, toimijuuteen, 

päätök­sen­teko­jär­jestelmi­in tai poli­it­tis­ten asen­tei­den kehit­tymisen ja dynami­ikan ymmärtämiseen. 

Perus­tutkimus muut­taa ymmär­rystämme ja siihen perus­tu­vat sovel­luk­set muut­ta­vat maail­maa. Sovelta­va tutkimus soveltaa tieteel­lisen tutkimuk­sen menetelmiä ongelmien ratkaisemiseen ja tuot­taa näin uut­ta ymmär­rystä tiedon käyt­tämis­es­tä ja vaiku­tuk­sista. Yksi­tyisen sek­torin vas­tu­ul­la on mm. tutk­i­tun tiedon käyt­tämi­nen tuotekehityksessä. 

3. TIETO- JA OSAAMISYHTEISKUNTA 

 Tietoy­hteiskun­nan kehit­tämi­nen vaatii val­ti­ol­ta panos­tus­ta infra­struk­tu­uri­in ja sääte­lyyn. Koulut tulee varus­taa tarvit­tavin tietoteknisin apu­vä­linein ja ope­tus­ta on kehitet­tävä uusia dig­i­taal­isia oppimis­menetelmiä ja ‑tapo­ja hyö­dyn­täen. Kouluil­la on suuri vas­tuu yhtäläis­es­tä tieto- ja viestin­tätekni­ikan opetuk­ses­ta koko ikälu­okalle. Tietokone on keskeinen työvä­line nyky­maail­mas­sa, joten jokaisen on hal­lit­ta­va sen käyt­tö myös työvä­li­neenä, pelkkä viihdekäyt­tö ei riitä. Opetuk­ses­sa tulee kiin­nit­tää huomio­ta esimerkik­si uusi­in tiedonhank­in­tataitoi­hin ja lähdekri­it­tisyy­teen. Koulu­jen ope­tus­ta ja ope­tus­menetelmiä tulee kehit­tää siten, että tietoteknis­ten välinei­den ja sovel­lus­ten käyt­tö läpäisee kaik­ki oppi­aineet. Uuden teknolo­gian tar­joa­mat mah­dol­lisu­udet opetuk­sen kehit­tämiseen, vuorovaikut­teisu­u­den lisäämiseen, oppi­jan tarpei­den ja kyky­jen mukaiseen räätälöin­ti­in sekä omae­htoiseen oppimiseen tulee hyödyntää. 

Tietoli­ikenne- ja tieto­jenkäsit­te­lytekni­ik­ka kehit­tyy nopeaa tah­tia. Sik­si sitä säätelevä lain­säädän­tö tulee päivit­tää usein. Samoin laeil­la tulee varmis­taa, että ihmis­ten yksi­ty­isyy­teen liit­tyvien tieto­jen käyt­tämi­nen perus­tuu vapaae­htoisu­u­teen, lain­säädän­töön tai oikeu­den määräyk­seen. Yksi­ty­isyystiedon tal­len­nuk­sen tieto­tur­vavaa­timuk­set tulee säätää tarkasti, tapah­tui tal­len­nus sit­ten viranomaisten, 

yri­tys­ten tai yhteisö­jen palve­limil­la. Tal­len­netut tiedot on kyet­tävä myös pois­ta­maan pysyvästi. 

Tietoy­hteiskun­nas­sa jokaisel­la suo­ma­laisel­la tulee olla saatavil­la nopea verkkoy­hteys. Kehi­tys ei saa ajau­tua suun­taan, jos­sa syn­tyy uusia yhteiskun­nan väli­in­putoa­jia. Yhä uusien palvelu­iden siir­tyessä verkkoon ihmisiä on tuet­ta­va niiden käytössä. Verkkopalve­lut on suun­nitelta­va esteet­tömik­si. Toisaal­ta yhteiskun­nan perus­palvelu­ja ei voi tar­jo­ta pelkästään verkos­sa. Itseis­ar­vona ei voi pitää palvelu­iden tai toim­into­jen sähköistämistä, vaan perus­teena on olta­va aina sähköistämisen kokon­aishyö­ty. Esimerkik­si vaale­ja ei voi sähköistää demokra­t­ian kustannuksella. 

Imma­te­ri­aaliset omis­tu­soikeudet (IPR), kuten tek­i­jänoikeus, paten­tit tai tuote­merk­it, ovat yhteiskun­nal­lisia sopimuk­sia, joil­la pyritään edis­tämään uuden kult­tuurin ja keksin­tö­jen syn­tymistä. Kaikkia imma­te­ri­aalioikeuk­sia tulee tarkastel­la tarkoituk­sen­mukaisu­u­den kannal­ta: Tuot­ta­vatko ne yhteiskun­nalle enem­män hyö­tyä kuin hait­taa? Val­tion ja kun­tien omis­ta­mat tieto­varan­not (esimerkik­si tilas­tot, kart­tatiedot ja tutkimu­saineis­tot) tulee ava­ta kaikkien kansalais­ten, tieteen ja elinkeino­toimin­nan vapaaseen käyt­töön. Tek­i­jänoikeu­den var­jol­la ei voi rajoit­taa ihmis­ten oikeut­ta päästä verkkoon ja kom­mu­nikoi­da keskenään ilman sen­su­uria ja yksi­tyis­es­ti. Peru­soikeudet ylit­tävät aineet­tomat oikeudet. 

4. BIOYHTEISKUNTA

 Biolääketi­eteen nopea kehi­tys avaa yhä uusia mah­dol­lisuuk­sia edis­tää elämän­laat­ua. Uudet lääketi­eteel­liset menetelmät tulee arvioi­da sen perus­teel­la, miten paljon ne edis­tävät ter­veyt­tä ja hyv­in­voin­tia sekä yksilö- että väestötasolla. 

Per­imän kar­toit­ta­mi­nen on pian jokaisen ulot­tuvil­la. Jokaisel­la ihmisel­lä tulee lähtöko­htais­es­ti olla oman per­imäti­eton­sa hallintaoikeus. Säilöt­tyjä van­ho­ja näytteitä 

tulee kuitenkin voi­da käyt­tää anonyymisti tutkimuk­ses­sa, jos peri­aat­teelli­nen lupa tutkimuskäyt­töön on. Uusia teknolo­gioi­ta ei pidä raja­ta luvan ulkop­uolelle. Yksilöl­lä on myös oikeus muoka­ta omia geene­jään halu­a­mal­laan taval­la. Val­tio voi rajoit­taa vain tule­vien sukupolvien per­imän muokkaamista yksilölle selkeästi haitallis­ten muu­tosten osalta. Riit­tävän tur­val­lisik­si ja eet­tis­es­ti kestäviksi arvioidut menetelmät jälkeläis­ten per­imän muokkaamiseen on annet­ta­va kaikkien van­hem­mik­si aikovien saataville.​ ​Ihmis­geneti­ikan sovel­lus­ten ja ihmisen genomin muokkauk­sen tutkimus­ra­hoituk­sen tulee olla kan­sain­välis­es­ti ver­tailukelpoisel­la tasol­la. 

Poli­isin DNA-rek­isterin käytön ja valvon­nan tulee olla säädel­tyä ja tarkasti rajat­tua. Sekvenssi­ti­etoa ei saa luvat­ta käyt­tää esimerkik­si vaku­u­tusten, sosi­aal­is­ten tuk­i­toimien tai rekry­toin­nin perus­teena. Samo­ja peri­aat­tei­ta tulee nou­dat­taa myös esimerkik­si aivo­jen kuvan­tamis­tekni­ikoiden tai ter­veyssovel­lus­ten avul­la kerä­tyn tiedon hyö­dyn­tämisessä. Geneet­tisen tiedon varas­t­a­mi­nen on kriminalisoitava. 

5. YMPÄRISTÖ JA ENERGIA 

 Ihmisen toimin­nas­ta johtu­va ilmas­ton­muu­tos on merkit­tävin ihmiskun­taa täl­lä het­kel­lä kohtaa­va uhka. Sen seu­rauk­si­in sopeu­tu­mi­nen ja sen vaiku­tusten lieven­tämi­nen ovat kulu­van vuo­sisadan tärkeimpiä poli­it­tisia kysymyk­siä. Ilmas­ton­muu­tok­sen vaiku­tuk­set kos­ket­ta­vat läh­es kaikkia ihmiskun­nan toimin­nan aluei­ta. Hiilid­iok­sidipäästö­jen merkit­tävä vähen­tämi­nen kul­kee käsi kädessä kestävän kehi­tyk­sen ja hupenevia luon­non­va­ro­ja säästävän elämän­ta­van kanssa. 

Ilmas­ton­muu­tos hävit­tää myös laje­ja ja kokon­aisia biotooppe­ja kiihtyväl­lä tahdil­la. Biotoop­pi­en ja lajien sukupu­ut­toaal­to on pyrit­tävä pysäyt­tämään ja uhanalaisia laje­ja sekä biotooppe­ja on suo­jelta­va. Lajien ja biotoop­pi­en katoami­nen vaaran­taa luon­non tas­apain­on peru­ut­ta­mat­toma­l­la taval­la. Joidenkin biotoop­pi­en suo­jelu saat­taa vaa­tia eri­ty­is­toimia — esimerkik­si lajien siirtämistä uusille alueille, kun ilmas­tovyöhyk­keet siir­tyvät liian nopeasti eivätkä alku­peräiset lajit kykene siir­tymään uusille alueille 

omin avuin riit­tävän nopeasti. On tärkeää nopeut­taa myös maail­man eläin- ja kasvi­la­jien kar­toi­tus­ta. Tieto on vält­tämätön­tä, jot­ta laje­ja voidaan suo­jel­la. Olisi myös järkevää tal­len­taa kunkin lajin geneet­ti­nen per­imä joko tietokan­toi­hin tai kudos­näyt­tei­den avulla. 

Ympäristöon­gel­mat eivät tunne rajo­ja, joten maail­ma tarvit­see yhteiset pelisään­nöt niiden tor­ju­misek­si. Kehi­tys­mai­ta on tarvit­taes­sa tuet­ta­va niin, että ne voivat siir­tyä suo­raan kestävän kehi­tyk­sen mukaiseen talouteen ja vähen­tää päästöjään uusien teknolo­gioiden avul­la. Suomel­la voi olla merkit­tävä rooli kehi­tys­tä tuke­vien uusien teknolo­gioiden ja menetelmien vien­ti­maana. Kehi­tysy­hteistyössä on kiin­nitet­tävä huomio­ta eri­tyis­es­ti hyvien toim­intat­apo­jen siirtoon. 

Väestönkasvu ja talouskasvu ovat per­in­teis­es­ti lisän­neet ympäristör­a­situs­ta, mut­ta toimen­piteet tulee kohdis­taa näi­den hait­to­jen min­i­moin­ti­in, ei talouskasvun kri­ti­soin­ti­in. Globaali väestönkasvu on täl­lä het­kel­lä hidas­tu­mas­sa. Tätä kehi­tys­tä tulee tukea, ja tutkimusten mukaan tehokkaimpia keino­ja siinä ovat nais­ten koulut­ta­mi­nen ja yhteiskun­nal­lis­ten insti­tuu­tioiden vahvistaminen. 

Kaikkien uusien kasvi­la­jikkei­den käytön sään­te­lyn tulee olla teknolo­gia­neu­traalia. Sil­lä, kuin­ka lajike on saatu aikaan, ei ole merk­i­tys­tä. GMO-teknolo­gia vas­tu­ullis­es­ti käytet­tynä ei tuo­ta enem­pää riske­jä elin­tarvike­jalostuk­ses­sa kuin per­in­teisetkään jalostus­menetelmät. GMO-teknolo­giaa ei tule kuitenkaan tukea kri­ti­ikit­tömästi, sil­lä GMO-jalostuk­seen liit­tyy täl­lä het­kel­lä ennen muu­ta patent­tien kaut­ta ongel­mallisia kau­pal­lisia piirteitä. Teol­liseen ruuan­tuotan­toon liit­tyy lisäk­si aina ris­ki bio­di­ver­si­teetin heikken­e­mis­es­tä ja siihen liit­tyvä ruokatur­varis­ki. Nämä ongel­mat koske­vat kuitenkin myös per­in­teistä kasvi- ja eläin­jalostus­ta, siinä mis­sä geen­i­ma­nip­u­laa­tio­takin. GMO-teknolo­gia voi pahim­mil­laan nopeut­taa tätä huonoa kehi­tys­tä, mut­ta parhaim­mil­laan tar­jo­ta siihen ratkaisu­ja. GMO-teknolo­gian käytön valvon­nan tulee olla tarkkaa ja sen avul­la tuotet­tu­jen lajikkei­den riski­narvio tulee tehdä avoimesti siten, että aineis­to on muidenkin kuin patentin­halti­joiden ja lupaviranomaisten 

käytet­tävis­sä. GMO-teknolo­gia tulee viime kädessä kat­soa yhdek­si teknolo­giak­si muiden joukos­sa, omine ongelm­i­neen ja hyötyineen. 

Tehovil­je­lyä ei voi kat­e­goris­es­ti tuomi­ta, jos kaik­ki ympäristöhai­tat huomioon ottaen sen kokon­aishyö­ty on suurem­pi kuin muiden vai­h­toe­hto­jen. Ravin­nok­si kas­vatet­tavil­la eläimil­lä tulee olla oikeus ter­veeseen ja onnel­liseen elämään sekä tuskat­tomaan kuole­maan. Kalas­tuk­ses­sa on nopeasti saavutet­ta­va maail­man­laa­juinen sopimus kestämät­tömän kalas­tamisen lopet­tamisek­si. Kalankas­vatuk­sen ekol­o­gisu­ut­ta tulee paran­taa esimerkik­si hait­tavero­jen avul­la. Eläin­peräiseen rav­in­toon liit­tyviä eet­tisiä ja ekol­o­gisia ongelmia voidaan tule­vaisu­udessa ratkaista myös tuot­ta­mal­la vas­taavia elin­tarvikkei­ta biote­k­nol­o­gis­es­ti. Ruuanku­lu­tuk­ses­sa eläin­peräis­ten tuot­tei­den käyt­töä tulee vähen­tää poli­it­tisin ohjauskeinoin. Ohjauskeinot tulee kohdis­taa eri­tyis­es­ti run­saasti kasvi­huonekaa­supäästöjä tuot­tavi­in tai muu­toin run­saasti ympäristöä kuor­mit­tavi­in eläin­peräisi­in tuot­teisi­in. 

On pyrit­tävä kohti kier­to­talousy­hteiskun­taa. Ekote­hokas kulu­tus ja kier­rä­tys tulee tehdä helpok­si ja kan­nat­tavak­si. Jät­teet tulee nähdä raa­ka-aineena, ei ongel­mana. Tuot­teisi­in tulee merk­itä niiden tuotan­nos­ta, olete­tus­ta käytöstä ja hävit­tämis­es­tä aiheutu­vat kasvi­huonekaa­supäästöt. Vero­tuk­ses­sa on pyrit­tävä pois työn, liike­toimin­nan ja inno­vaa­tioiden verot­tamis­es­ta ja siir­ryt­tävä verot­ta­maan hait­to­ja. Kos­ka ympäristöverot ovat yleen­sä luon­teeltaan regres­si­ivisiä, uud­is­tus vaatii muus­sa vero­tuk­ses­sa näitä muu­tok­sia tasaavia toimen­piteitä tai esimerkik­si perus­tu­lon käyttöönottoa. 

Ener­gian tuotan­nos­sa tärkeim­pänä päämääränä tulee olla hiilid­iok­sidipäästö­jen aito vähen­tämi­nen. Tämä tulee toteut­taa teknolo­gia­neu­traal­isti. Tehokas keino tähän on tiuk­ka globaali päästökaup­pa. Uusi­u­tu­vaan ener­giaan tulee panos­taa merkit­tävästi ja sen tekniset haas­teet ener­giaverkoille ja ener­gian varas­toin­nille tulee tiedostaa. Ener­gian varas­toin­tia ja älykästä verkkoa tulee kehit­tää jär­jestelmäl­lis­es­ti. Myös bioen­er­gian käytössä tulee huomioi­da sen todel­li­nen vaiku­tus bio­di­ver­si­teet­ti­in ja hiil­i­taseeseen. Ilmas­ton­muu­tok­sen nopean eten­e­misen ja uusi­u­tu­van ener­gian haastei­den takia myös ydin­voima tulee peri­aate­ta­sol­la hyväksyä osak­si vähähi­ilistä ener­gia­ratkaisua, kunnes kas­va­va ener­gian tarve voidaan kor­va­ta muul­la vähäpäästöisel­lä ener­gial­la. Kaikkia uusia ener­gia­hankkei­ta ja käyt­töiän piden­nyk­siä tulee tarkastel­la mon­es­ta näkökul­mas­ta tapausko­htaista hark­in­taa käyt­täen. Ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämi­nen on ener­giapoli­ti­ikan korkein prioriteetti. 

 Öljy­varan­not ovat rajal­liset, ja per­in­teisen öljyn tuotan­to­huip­pu on jo saavutet­tu. Öljy on säästet­tävä erikoiskemikaalien tuot­tamista varten polt­tamisen sijaan. Vai­h­toe­hdot öljyn kor­vaamisek­si on otet­ta­va heti käyt­töön. Esimerkik­si sähköau­to­jen käyt­töönot­toa tulee edis­tää vero­tuk­sen keinoin. 

6. TEKOÄLY, AUTOMATISAATIO JA ROBOTIIKKA 

 Dig­i­tal­isaa­tio muut­taa kaikkia tieteen ja teknolo­gian aluei­ta. Lasken­tate­hon kasvu vauhdit­taa automa­ti­soin­tia ja robo­t­i­saa­tio­ta. Kehit­tyvät, tekoä­lyyn poh­jau­tu­vat ratkaisut tuo­vat mukanaan lukuisia muu­tok­sia ja kos­ket­ta­vat jo lähi­t­ule­vaisu­udessa monien ihmis­ten arkipäivää. Muu­tok­set oikein toteutet­tuna paran­ta­vat elämän­laat­ua, säästävät ympäristöä ja luon­non­va­ro­ja sekä lisäävät tur­val­lisu­ut­ta. Teknolo­gian kehi­tyk­sen nopeus tarkoit­taa kuitenkin myös haastei­ta siihen sopeu­tu­mises­sa. Poli­it­tisen jär­jestelmän ja lain­säädän­nön tulee seu­ra­ta kehi­tys­tä riit­tävän nopeasti, jot­ta uusia inno­vaa­tioi­ta voidaan hyö­dyn­tää, ja jot­ta niihin liit­tyvät rak­en­teel­liset muu­tok­set eivät joh­da yhteiskun­nal­lisi­in ongelmi­in, kuten osat­to­muu­teen tai eri­ar­voisu­u­den kasvuun. 

Eri­tyis­es­ti on tuet­ta­va uudelleenk­oulut­tau­tu­mista uusi­in ammat­tei­hin. Jo nyt van­ho­ja ammat­te­ja ja toimenku­via katoaa ja uusia syn­tyy yhä kiihtyvää tah­tia. Moot­to­ri­a­joneu­vo­jen muut­tumi­nen automa­ti­soiduik­si on poten­ti­aalis­es­ti iso muu­tos ja tuot­taa merkit­tävän uudelleenk­oulut­tau­tu­mis­tarpeen. Myös muil­la aloil­la saate­taan nähdä nopei­ta ja vielä odot­ta­mat­to­mia muu­tok­sia, kun jokin ole­mas­sa ole­va ammatti 

katoaa. Näis­sä tilanteis­sa uudelleenk­oulut­tau­tu­mi­nen on vält­tämätön­tä, ja sik­si aikuisiäl­lä opiskelua on tärkeää tukea. Pidem­mäl­lä aikavälil­lä on myös huomioita­va se mah­dol­lisu­us, että työn määrä yhteiskun­nas­sa vähe­nee, eikä täystyöl­lisyyt­tä voi­da enää tavoitel­la. 

Tekoä­lyn nopea kehi­tys on aiheut­tanut paljon keskustelua siihen liit­tyvistä riskeistä. Näi­hin riskei­hin tulee pere­htyä hyvin, ja ne tulee huomioi­da tutkimuk­ses­sa ja tuoteke­hi­tyk­sessä. Pelkkien oletet­tu­jen riskien takia teknolo­giake­hi­tys­tä ei pidä jar­rut­taa, mut­ta teknolo­gian käyt­töä tulee tarvit­taes­sa säädel­lä yhteiskun­nal­lis­es­ti. Tekoä­lyte­knolo­gian akti­ivi­nen tutkimi­nen, kehit­tämi­nen, alan koulu­tuk­sen tukem­i­nen ja menetelmien hyö­dyn­tämi­nen tukee Suomen talouden kehi­tys­tä ja suo­ma­lais­ten yri­tys­ten kasvua. Lisäk­si tekoä­lyte­knolo­gioi­ta käytetään laa­jasti lukuis­ten eri alo­jen tutkimustyössä, joten niiden hyö­dyn­tämi­nen on tärkeää myös tieteen kehittymiselle. 

7. TALOUS JA YHTEISKUNTA 

 Vihreässä talous­poli­ti­ikas­sa markki­na­t­alous ote­taan annet­tuna tosi­asiana. Lähtöko­htana on, että markki­namekanis­mien heikkoudet eli ns. markki­navirheet, kuten ulkois­vaiku­tuk­set ja tulo­erot, pyritään kor­jaa­maan tavoit­teena sosi­aa­li­nen oikeu­den­mukaisu­us. 

 Talouskasvu lisää hyv­in­voin­tia. Maail­mas­sa on viime vuosikym­meninä nous­sut miljoo­nia ihmisiä absolu­ut­tis­es­ta köy­hyy­destä hyv­in­voivaan keskilu­okkaan. Tämä ei olisi ollut mah­dol­lista ilman talouskasvua tai teknolo­gian kehi­tys­tä, ja tämän kehi­tyk­sen tulisi jatkua, jot­ta on mah­dol­lista nos­taa lop­utkin maail­man köy­him­mistä ihmi­sistä pois absolu­ut­tis­es­ta köy­hyy­destä. Taloudelli­nen taan­tu­ma tarkoit­taisi kehi­tyk­sen paikalleen jämähtämistä. Nykyisessä hiili-inten­si­ivisessä taloudessa paikalleen jämähtämi­nen olisi sekä ekologi­nen katas­trofi että inhimilli­nen katas­trofi niille ihmisille, joil­la ei vielä ole edes puh­das­ta juo­mavet­tä tai sähkö­valais­tus­ta. Myöskään siir­tymi­nen takaisin kivikau­teen ei nykyisel­lä väestömääräl­lä olisi ekol­o­gis­es­ti kestävä vai­h­toe­hto. Kehi­tyk­sen on siis men­tävä eteen­päin.​ ​Talouskasvu tulee kuitenkin saa­da jatkos­sa aikaan sosi­aalis­es­ti ja ekol­o­gis­es­ti kestäväl­lä tavalla. 

Rajal­lis­ten resurssien käyt­töä on tehostet­ta­va sekä ener­giahävikkiä ja mate­ri­aal­i­hukkaa on pienen­net­tävä. On kehitet­tävä uut­ta teknolo­giaa, joka ei rasita ympäristöä eikä tuo­ta kasvihuonekaasuja. 

Talouskasvun hedelmät on jaet­ta­va reilusti ihmis­ten kesken. Yhtäläiset mah­dol­lisu­udet esimerkik­si koulu­tuk­seen ja ter­vey­den­huoltoon on taat­ta­va kaikille. Automa­ti­saa­tion ja dig­i­tal­isaa­tion ennuste­taan aiheut­ta­van tule­vaisu­udessa rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den kasvun, jol­loin on huole­hdit­ta­va siitä, että kaikil­la on mielekkäitä mah­dol­lisuuk­sia osal­lis­tua muil­la tavoil­la yhteiskun­nan toim­intaan ja kehit­tämiseen. On myös tärkeää varmis­taa, ettei var­al­lisu­us ker­ry vain har­voille ja val­i­tu­ille, vaan siitä on hyö­tyä koko ihmiskun­nalle. Perus­tu­lo tar­joaa nyky­istä sosi­aal­i­tur­vaa parem­man ja inhimil­lisem­män tavan varmis­taa jokaisen ihmisen perus­toimeen­tu­lo. 

8. KATSE TULEVAISUUTEEN 

 Tule­vaisu­u­den mah­dol­lisuuk­si­in ja uhki­in tulee varautua nyt. Ilmas­ton­muu­tos tuo mukanaan lukuisia haastei­ta tulev­ina vuosikym­meninä. Meren­pin­nan nousu on jo alka­nut, mikä on otet­ta­va huomioon infra­struk­tu­urin ja raken­nusten kaavoituk­ses­sa. Ilmas­ton­muu­tok­ses­ta johtu­vat kon­flik­tit ja lev­ot­to­muudet tule­vat lisään­tymään ja sitä kaut­ta kas­vavi­in pako­laisvir­toi­hin tulee varautua. Mei­dän tulee varautua myös epä­to­den­näköisi­in ja tuhoisi­in riskei­hin. Täl­laisia ovat esimerkik­si tsuna­mit, aster­oi­di-iskut, pan­demi­at, voimakkaat mag­neet­tiset myrskyt sekä suuret tulivuoren­purkauk­set. 

Kun väestö kas­vaa ja ilmas­to muut­tuu, koko maail­man ruokkimi­nen tulee muut­tumaan jatku­vasti haas­teel­lisem­mak­si. Kasvis­ruokavalioon siir­tymi­nen on tärkein keino, mut­ta myös hyön­teis­ruo­ka, jäte­vir­to­jen hyö­dyn­tämi­nen ja muut speku­lati­iviset tekniset ratkaisut, kuten keino­li­ha, tule­vat ole­maan osa ratkaisua. Kunkin keinon käytän­nöl­liset ja eet­tiset ongel­mat ja hyödyt on arvioita­va erikseen. 

Yhteiskun­tamme on riip­pu­vainen tek­nol­o­gi­sista jär­jestelmistä. Teknolo­gian luotet­tavu­u­teen on panos­tet­ta­va, ja elin­tärkei­den jär­jestelmien kohdal­la on varaudut­ta­va siihen, että yhteiskun­ta toimii myös jär­jestelmien pettäessä. 

Teknolo­gian kehi­tys jatkuu. Sen myötä aiem­min mah­do­ton voi tul­la mah­dol­lisek­si, joten peru­ut­ta­mat­to­mia päätök­siä on väl­tet­tävä. Kehi­tys ei itsessään ole hyvä tai huono asia, mut­ta sitä tulee ohja­ta niin, että se tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon hyv­in­voin­tia ihmisille ja ympäristölle. Esimerkke­jä näistä posi­ti­ivista vaiku­tus­mah­dol­lisuuk­sista ovat köy­hyy­den ja nälän­hädän tor­ju­mi­nen globaal­isti ja hiilid­iok­sidin puhdis­t­a­mi­nen ilmake­hästä. Teknolo­gian kehi­tyk­sen ohjaus on eri­tyisen tärkeää sel­l­ais­ten teknolo­gioiden kohdal­la, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat hyvin merkit­täviä muu­tok­sia. Täl­laisia ovat esimerkik­si bio- tai nan­ote­knolo­gian mah­dol­lis­ta­ma elin­iän huo­mat­ta­va piden­tymi­nen tai edis­tyneen tekoä­lyn kehit­tämi­nen. Nämäkin mah­dol­lisu­udet on otet­ta­va huomioon kauaskan­toisia päätök­siä tehdessä. 

Teknolo­gian kehi­tyk­sen suun­taa ja nopeut­ta on vaikea ennus­taa. Kul­loinkin edessä ole­vat ratkaisut on tehtävä harkiten ja parhaaseen saatavil­la ole­vaan tietoon nojat­en. Lain­säädän­tö on muo­toil­ta­va niin, ettei se tarpeet­tomasti jar­ru­ta tek­nol­o­gis­ten inno­vaa­tioiden hyö­dyn­tämistä. Näyt­tävät maail­ma ja ihmiskun­ta sadan vuo­den kulut­tua miltä tahansa, niiden on ensin selviy­dyt­tävä seu­raa­vat sata vuotta. 

Ter­ve­tu­loa Viit­teen toimintakentälle. 

 

 

34 vastausta artikkeliin “Viite — fiksu tapa liittyä vihreisiin”

  1. Mut­ta tuskin Viite ry saa ryh­mäkurin vuok­si äänestää GMO:n tai ydin­voiman puoles­ta, jos sel­l­ainen tilanne tulee eteen.

    Mon­takos Viite ry:n jäsen­tä itseasi­as­sa on eduskun­nas­sa kansanedustajina?

    1. Min­ulle ei ole Viit­teen jäsen­luet­te­loa, mut­ta on niitä usei­ta, selkeim­min tähän suun­taan pro­filoitunut on Jyr­ki Kasvi. Vihreil­lä ei noin peri­aat­teessa ole ryh­mäkuria, vaik­ka käytän­nössä aina sil­loin tällöin.

  2. Kysymys kuu­luu, kuin­ka Viit­teen jäsenet voivat hyväksyä esim. tämän kaltaisen, koko puolueen nimis­sä annetun lausun­non, ja silti pysyä puolueessa: https://www.vihreat.fi/asiat/vihrea-politiikka/teemat/ymparisto/ydinvoimaa-ei-kiitos

    “Ydin­voimaa — ei kiitos
    Vihreät vas­tus­ta­vat ydin­voimaa. Se on kestämätön tapa tuot­taa ener­giaa, ja sille on ole­mas­sa parem­pi vai­h­toe­hto. Koti­mainen Ener­gia­ratkaisu nojaa uusi­u­tu­vaan ener­giaan ja koti­maiseen työvoimaan. Sen avul­la teol­lisu­u­den sähkön­tarve tur­vataan ja päästöt vähenevät.”

    Tuos­sa ei kovin paljoa anneta neu­vot­telu­varaa. Vihreät vas­tus­ta­vat ydin­voimaa. Piste. Kyyni­nen voisi voisi syyt­tää Vihre­itä kak­sil­la rat­tail­la ajamisesta.

    Yksikään var­teenotet­tavista puheen­jo­hta­jae­hdokkaista ei vaiku­ta ydin­voimamyön­teiseltä tai edes neu­traalil­ta (pl. Ozan Yanar joka ei ole tain­nut ottaa asi­aan suo­raan kantaa):
    Emma Kari: http://www.emmakari.fi/helsinki-irti-olkiluoto-4sta-sijoitetaan-tuulivoimaan/
    Maria Ohisa­lo: http://www.mariaohisalo.fi/2014/05/21/heidi-hautala-ja-maria-ohisalo-suomen-vahvistettava-energiaomavaraisuutta-ei-venaja-riippuvuutta/
    Olli-Poi­ka Parvi­ainen: http://www.ollipoikaparviainen.fi/blogi/aamulehti-valinnan-hetki-kotimaiset-uusiutuvat-vai-rosatom/
    Touko Aal­to: http://toukoaalto.fi/2014/01/06/ydinvoiman-rakentaminen-tarpeetonta/

  3. Tämä vihreä logi­ik­ka on todel­la hauskaa: “Vihreil­lä ei noin peri­aat­teessa ole ryh­mäkuria, vaik­ka käytän­nössä aina sil­loin tällöin.”

  4. Huo­mat­tavaa on, että ohjel­mas­sa ei vaa­di­ta mah­dol­lisu­ut­ta perua per­imän muokkauk­sia eikä DNA-rek­ister­ille sup­pea­ta käyt­töä. En myöskään valitet­tavasti näe vaa­dit­ta­van käteisek­vi­valen­tille rahankäytölle käteisen kaltaista anonymi­teet­tiä ja kiris­tet­tyä tieto­suo­jaa (esm. tieto­jen van­hen­e­misen kautta).

  5. Tulee mieleen kan­sain­välisen inter­na­tion­aalin ohjel­ma, jol­la eräs val­tio lähel­lä Suomea koki melkoisen his­to­ri­an. Väri ei kätke tosiasioita.

  6. Lisään­tynyt hiilid­iok­sidi­han on helpot­tanut kas­va­van väestömäärän ruokkimista ja se on hyväk­si kasveille. Mut­ta ihan just koh­ta tois­taisek­si täysin väärässä oleleet ennus­tuk­set alka­vat pitämään paikkaansa ja sik­si mei­dän tulee päästä val­taan määräämään tuki­ai­sista sille tälle ja tolle ja tietenkin verot­taa yhä kovem­min, kos­ka ilmas­ton­muu­tos ja tuloerot

  7. Viit­teen peri­aa­teo­hjel­mas­sa olisi kiva nähdä viit­teitä 😉 totea­muk­sien osalta:
    Tuol­la maini­taan että “öljyn tuotan­to­huip­pu on jo saavutet­tu”. Noi­ta huipun arvioa­janko­htia on ollut use­ampia, mut­ta onko jos­sain jo todet­tu että ihan oikeasti meni jo?
    (Mut­ta asia huomioiden tark­ka tuotan­to­huipun ajanko­h­ta on kuitenkin epäoleelli­nen. En nyt vain malt­tanut olla tart­tumat­ta tuohon.)

  8. Onko­han kris­til­lis­demokraateil­la vii­ni- ja olutkerhoa?

  9. Kun nyt tuos­sa oli lis­tat­tuna puheen­jo­hta­jae­hdokkaiden näke­myk­siä ydin­voimas­ta niin itseasi­as­sa ainakin osal­la peruste­lut oli­vat lähin­nä talous- ja ulkopoli­it­tisia, eikä niinkään luon­non­ti­eteel­lisiä. Sil­lä on merk­i­tys­tä. Ydin­voimaa voi pitää hyvänä teknolo­giana ja ener­gia­muo­tona, vaik­ka sitä vas­tus­taisi. On siis vaikea arvioi­da linkatun tek­stin perus­teel­la esim. Touko Aal­lon kan­taa ydin­voimaan sinänsä.

  10. Val­tio ei saa kieltää ihmisiä tekemästä itselleen peru­ut­ta­mat­to­mia asioi­ta, kuten ehkä jokin DNA:n muokkaus tai neit­syy­den menetys.

    Öljyäkään ei tarvitse sään­nöstel­lä. Jos sitä tarvi­taan tule­vaisu­udessa enem­män kuin nyt, kyl­lä speku­lan­tit säästävät sen tule­vaisu­u­teen. Poli­itikot ovat paljon markki­noi­ta huonom­pia kohden­ta­maan resurssit opti­mikäyt­töön. Jos hait­taverot ovat alle hait­to­jen, se ratkeaa kor­jaa­mal­la verovirhe eikä säännöstelyllä. 

    Geen­imuun­telu­akaan ei pidä pelätä: paljon isom­pi ja tuhoisampi ris­ki on jar­rut­taa sitä. Jo nyt tieteen ja teknolo­gian liialli­nen rajoit­ta­mi­nen on tul­lut kalli­ik­si köy­hyytenä, nälkänä, liial­lise­na maat­alouden pel­toalana ja tarpeet­toman run­saana fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käyttönä.

  11. Toivoisin Viit­teen pain­oar­von tun­tu­vaa kasvua taval­la tai toisel­la. Kiemurtelu puolueen omi­tu­isimpia lin­jan­ve­to­ja selitel­lessä on ollut jok­seenkin kiusaan­nut­tavaa seu­rat­tavaa kaltaisel­leni vaa­likar­jan edustajalle.

    Lie­nee vaar­al­lista ajatel­la, että ry:llä ja rp:llä on oikeas­t­aan vain yksi kir­jain eroa. 😉

  12. Pieni ilkeily Osmolle: Kir­joituk­sen otsikkona on “Viite – fik­su tapa liit­tyä vihreisi­in”. Voiko tästä vetää johtopäätök­sen että mielestäsi Vihreä puolue itsessään ei ole yhtä fik­su vaihtoehto?

    Ilkeilen tässä lähin­nä sik­si kun näen nykyiset Vihreät lähin­nä punav­ihreänä mössänä, joka ajaa kaikkia kivak­si koet­tu­ja asioi­ta ilman mitään yhteyt­tä reaalimaailmaan.

    Äkkiseltään lukien Viite ‑ohjel­ma on sel­l­ainen että jos olisi Vihrei­den lin­jaus (puheis­sa ja käytän­nössä) niin palaisin puolueen äänestäjäksi.

  13. Pekka Pietilä:
    Tulee mieleen kan­sain­välisen inter­na­tion­aalin ohjel­ma, jol­la eräs val­tio lähel­lä Suomea koki melkoisen his­to­ri­an. Väri ei kätke tosiasioita.

    Jos ker­ran täl­lainen vapaa asso­sioin­ti on vali­di meto­di mielip­iteille niin Pekan kom­men­tista min­ulle tulee mieleen eräs ruskea tavara jota niin mon­et työn­tää aamuisin valkoisi­in kaake­lipönt­töi­hin. Kom­men­toi­jan väri ei kätke tosi­a­sioi­ta tässäkään. 

    Vai oliko tarkem­pia viit­tauk­sia yhtäläisyyksiin?Kerrankin joku yrit­tää lait­taa tieteen ide­ol­o­goan rin­nalle. Ide­olo­gia­han se on sekin tietysti. Ja tietysti kau­ni­it pyrkimyk­set ovat vain ideaali. Mielu­um­min ostan kuitenkin täl­laisen ide­olo­gian kuin pelkästään kult­tuuri­in tai uskon­toi­hin nojaavan.

  14. Mat­ti Vähä­ta­lo:
    Kun nyt tuos­sa oli lis­tat­tuna puheen­jo­hta­jae­hdokkaiden näke­myk­siä ydin­voimas­ta niin itseasi­as­sa ainakin osal­la peruste­lut oli­vat lähin­nä talous- ja ulkopoli­it­tisia, eikä niinkään luon­non­ti­eteel­lisiä. Sil­lä on merk­i­tys­tä. Ydin­voimaa voi pitää hyvänä teknolo­giana ja ener­gia­muo­tona, vaik­ka sitä vas­tus­taisi. On siis vaikea arvioi­da linkatun tek­stin perus­teel­la esim. Touko Aal­lon kan­taa ydin­voimaan sinänsä. 

    Teknolo­gian kehi­tyk­seen ja mui­hin val­tioi­hin (ulkopoli­ti­ik­ka) pienen Suomen on vaikea vaikut­taa, mut­ta eikö eri­tyis­es­ti talous­poli­ti­ik­ka perus­tu erit­täin suurelta osin peri­aat­teel­lisi­in kysymyk­si­in ja arvo­val­in­toi­hin. Ydin­voiman (tai muun ener­gialäh­teen) kan­nat­tavu­us (eri­tyis­es­ti ener­giantuot­ta­jalle) voidaan jol­lain vai­htelu­välil­lä määrätä poli­it­tis­es­ti vero­ja, tukia ja eri­laisia rajoituk­sia ja määräyk­siä hyväk­sikäyt­tämäl­lä. On vähän has­sua perustel­la ydin­voimavas­taisu­ut­ta talous­poli­it­tisil­la perusteil­la, jos on itse ollut mukana tekemässä talous­poli­ti­ikkaa joka on aiheut­tanut ydin­voiman kan­nat­ta­mat­to­muu­den. Tuulivoiman kanssa­han on tehty vas­takkainen val­in­ta, eli teknis­es­ti monel­la tapaa (suomen olo­suhteis­sa) huonoa ener­gia­muo­toa on eri­tyis­es­ti tuet­tu talous­poli­it­tis­ten arvo­val­in­to­jen perus­teel­la. Eikö olisi johdon­mukaista, että ydin­voimaa teknis­es­ti hyvänä ener­giantuotan­to­muo­tona pitävä henkilö kan­nat­taisi myös talous­poli­ti­ikkaa, joka ei akti­ivis­es­ti vähen­nä ydin­voiman houkuttelevuutta?

  15. Viit­teen kan­ta GMO-teknolo­giaan kuu­lostaa van­hakan­taiselta; nyky­muo­toise­na kyseessä on auringonlaskun ala ja yhä use­ampi molekyyl­i­ta­son muokkaustapa näyt­tää jäävän geen­itekni­ikkalain ulot­tumat­tomi­in, kun EU ei saa lain­säädän­töään ajan tasalle. 

    En kaipaa teknolo­gia­pe­rus­taista sään­te­lyä, mut­ta olisin odot­tanut kan­nan­ot­toa syn­teet­tisen biolo­gian riskei­hin. Tarvit­taisi­in sääte­lyä lab­o­ra­to­rios­sa kehitet­ty­jen muun­nos­ten luon­toon vapaut­tamista. On hurskastelua kir­joit­taa “GMO-teknolo­gian käytön valvon­nan tulee olla tarkkaa ja sen avul­la tuotet­tu­jen lajikkei­den riski­narvio tulee tehdä avoimesti siten, että aineis­to on muidenkin kuin patentin­halti­joiden ja lupavi­ra­nomais­ten käytet­tävis­sä.”, jos mikään laki ei edes edel­lytä luon­toon vapautet­tu­jen muun­nos­ten rek­isteröin­tiä riski­narvioin­nista puhumattakaan.

  16. Osmo Soin­in­vaara:
    Min­ulle ei ole Viit­teen jäsen­luet­te­loa, mut­ta on niitä usei­ta, selkeim­min tähän suun­taan pro­filoitunut on Jyr­ki Kasvi. Vihreil­lä ei noin peri­aat­teessa ole ryh­mäkuria, vaik­ka käytän­nössä aina sil­loin tällöin.

  17. Oli­pa melkoinen pläjäys. Kan­nan­otot GMO:oon ja ydin­voimaan oli­vat harv­inaisen tas­apain­oiset, IPR nos­tet­ti­in tärkeäk­si, mut­ta kan­nan­ot­to oli vähän kryptinen. 

    On tot­ta, ettei nykyi­nen kan­sain­vä­li­nen patent­ti­lain­säädän­tö ole seu­ran­nut kehi­tys­tä. Pitkät suo­ja-ajat esim. lääkepaten­teille ovat perustel­tu­ja, sil­lä molekyylin tes­taamiseen ja viral­liseen hyväksyn­tään menee vuosia. Monille muille aloille riit­täisi lyhyem­pikin suoja-aika.

    Tämä saat­taisi kan­nus­taa keksin­nön nopeaan käyt­töönot­toon. Nyt patentin saanut kek­si­jä mon­esti riitelee vuosikau­sia siitä, onko pro­vi­sio 0.5, 5, vai 15% myyn­nistä, ja aika menee keksin­nön ohi.

    IPR taitaa vain olla Suomen Vihre­itä suurem­pi­en päät­täjien pöy­däl­lä. Hyvä kuitenkin, että otet­ti­in esiin.

    Ohjel­ma ei ota kovin yksilöi­tyä kan­taa tulop­uolen jär­jestämiseen. Kun se uskalletaan tehdä, uuden lib­er­aalipuolueelle alku on tässä. Urban­is­mia ei tarvitse korostaa.

  18. Teemu Mero­nen:
    Täältä voi kat­soa viiteläisiä kun­tavaaliehdokkai­ta. Lista ei edes ole kat­ta­va, kos­ka kaik­ki eivät ehti­neet lait­taa esit­te­lyä: http://www.tiedepuolue.fi/ehdokkaat/

    Kyl­lä tuos­ta silti näkee, että Viit­teeseen kuu­luu paljon vihre­itä vaikut­ta­jia ympäri Suomea.

    Jos halu­aa liit­tyä, tässä suo­ra linkki:
    https://www.vihreat.fi/liity?yhdistys=221

    Ter­ve­tu­loa mukaan!

    t. Teemu Meronen
    Viit­teen pj

    Pyytäisin täs­mäl­listä tarken­nus­ta siihen, että mak­samal­la jäsen­mak­sun Viit­teesen, voisin äänestää Vihrei­den puheen­jo­hta­javaalis­sa. Jos näin on, mitkä ovat kri­it­tiset päivät?

  19. Ilari:
    Toivoisin Viit­teen pain­oar­von tun­tu­vaa kasvua taval­la tai toisel­la. Kiemurtelu puolueen omi­tu­isimpia lin­jan­ve­to­ja selitel­lessä on ollut jok­seenkin kiusaan­nut­tavaa seu­rat­tavaa kaltaisel­leni vaa­likar­jan edustajalle.

    Lie­nee vaar­al­lista ajatel­la, että ry:llä ja rp:llä on oikeas­t­aan vain yksi kir­jain eroa. 

    Viit­teen pain­oar­voa voi lisätä liit­tymäl­lä jäsenek­si, kyl­lä ne paikat puolueen lin­jaa päät­tävis­sä elimis­sä jakau­tu­vat yhdis­tys­ten suh­teel­lis­ten pain­o­jen mukaises­ti. PJ:stä tulee jäsenäänestys, eli liit­tymäl­lä pikaises­ti ehtii vielä mukaan päät­tämään Niin­istön seu­raa­jas­ta. Myön­nän kyl­lä että reaaloille täy­del­lis­es­ti sopi­vaa kan­di­daat­tia ei ole vielä ilmoit­tau­tunut kisaan, Ozan Yanar’in kan­toi­hin en ole pere­htynyt. Sitä­pait­si PJ ei ole kaik­ki, myös vara-PJ:llä ja puolue­val­tu­us­tol­la on oleelli­nen merk­i­tys, ja min­ul­la on tuti­na että niihin on tulos­sa muutoksia.

    Jos lam­pun hen­ki toteut­taisi oman toiveeni, Ode ilmoit­taisi ‘Äänestä Kari Kanaselle tatuoin­ti’ ‑säi­keen hengessä ryhtyvän­sä PJ-kan­di­daatik­si jos Viit­teeseen liit­tyy ennen 7.5. tuhat jäsen­tä lisää. Arve­len kyl­lä että tämän tiel­lä on muitakin esteitä kuin että lam­pun henkiä ei ole olemassa.

  20. Samaa uskot­telua että paran­ta­mal­la teknolo­giaa kasvu on vain hyvästä. Eli Finnair vai­h­taa A340:stä A350:n ja teknolo­gia pelas­taa kasvun haitoil­ta. Samal­la Finnair laa­jen­taa laivas­toaan ja konei­ta on enem­män. Mitään päästövähen­nys­tä ei tapah­du, mut­ta teknolo­gia pelas­taa. FAIL.

    Ter­ve­menoa vaan sinne Fen­novoiman työ­maalle heilut­ta­maan vihrei­den lip­pua Bul­gar­i­an ener­gia­mafi­an, Putinin ja Sip­ilän bul­vaanin kanssa. Myykää vielä asei­ta saudeille, kun mil­lään ei ole mitään väliä. Ja pistäkää toki se moskei­ja pystyyn oikein niil­lä möly­tolpil­la. Hienoa tieteen arvos­tus­ta, kun yliopis­to­ja aje­taan alas ja sit­ten vihrei­den rin­ta­ma onkin tuo­mas­sa höpöuskon­to­ja tilalle. Ihan kuin tässä tarvit­taisi­in vielä suur­ta vähem­mistöä joka tieteen sijas­ta uskookin van­ho­ja ukko­ja jot­ka höpöt­tävät totu­udet jostain van­has­ta väki­val­taa täyn­nä olev­as­ta kirjasta.

  21. Ydin­voiman vas­tus­t­a­mi­nen Venäjän ja talouden perus­teel­la ovat Vihreis­sä täysin pääl­leli­imat­tu­ja. Ei kai kukaan kuvit­tele, että jos joku län­si­mainen toim­i­ja olisi tar­jon­nut y‑voimalan hal­val­la, sitä ei olisi vastustettu?

    Muutenkin taloudel­liset peruste­lut ovat vähän kum­mallisia, kun samaan aikaan 60€/MWh tuuli on muka hal­paa ja kympin halvem­pi y‑voima kallista.

    Välil­lä ydin­voimaa on vas­tustet­tu jopa liian hal­pana, jol­loin se mah­dol­lis­taisi talouden mit­ta­van laajentamisen.

  22. Viite – Tieteen ja teknolo­gian vihreät ry:n linkin alkusanoissa/Eeva Saira­nen: “Mikään tiet­ty tieteenala tai tutkimusko­hde ei voi luva­ta ratkaisu­ja, inno­vaa­tioi­ta tai mullis­tavia muu­tok­sia elämän­ta­paamme.” ja edelleen “Ihmis­inä me olemme parhaim­mil­lamme sil­loin kun tavoit­telemme uutta…”
    Näi­hinkin lau­seisi­in sisäl­tyy kuin itses­tään selvyytenä, että elämän­ta­paamme tulee muut­taa — ei siis säi­lyt­tää. Taho, joka ensikädessä hakee muu­tos­ta, ei saa yleen­sä kan­na­tus­ta. Sik­si myös tiede ja tekni­ikkakin ovat mon­elle peikko. Muu­tok­sia vas­tus­ta­mas­sa ovat kon­ser­vati­iviset puolueet. Muu­tosvas­tar­in­ta kuitenkin enem­män tai vähem­män voimakkaana lie­nee meis­sä kaikissa. Muu­tos siitäkin huoli­mat­ta voit­taa, tosin tuskallisen hitaasti, kun siihen on pakko. Sen näemme, kun kat­somme historiaan.

    Kuitenkin kun oikein huonos­ti menee, haetaan tur­vaa entis­es­tä. Tästä ker­too sekin, että taan­tu­vien kun­tien val­tu­us­tois­sa varmim­min voit­ti keskustapuolue (ja Trump syvän län­nen taka­mail­la). Vas­ta täys­tuhon jäl­keen uud­is­tuk­set kun­nol­la voivat voittaa.

    Kuin tälle aiheelle tilauk­se­na Hesaris­sa oli eilen 24.4 jut­tu, jos­sa pohdiskelti­in mik­si tieteeseen ei luote­ta tai oikeam­min sitä ei hyväksytä. Tätä seu­raavaa tuumailua ei Hesarikaan uskaltaisi kir­joit­taa: Kos­ka ihmi­nen polveu­tuu eläimistä, sil­lä on jäl­jel­lä tai jopa vahvis­tuneena lau­maeläi­men viet­te­jä. Ne saa­vat tekemään yhteistyötä ja käyt­tämään koet­tu­ja menetelmiä — se on jo ammoi­sista ajoista ollut ihmis­la­jin säi­lymisen edel­ly­tys. Yhteistyötä edis­tämään on evoluu­tios­sa ihmis­mieli­in kehit­tynyt tarve uskoa; uskoa jumali­in, usko­muk­si­in, johta­ji­in ja eri­laisi­in auk­tori­teet­tei­hin. Samal­la­han tämä tarkoit­taa, että eri­laista, jota uusi on väk­isinkin, sitä vas­tuste­taan. (Jopa rasis­tikin kumpuaa tällaisesta)

    Edel­lä halusin joh­datel­la siihen suureen ongel­maan, mik­sei tiedet­tä aina hyväksytä ja jon­ka takia sitä ei myöskään kaik­ki tahot halua rahoit­taa. Sen selvit­tämi­nenkin vaatisi tiedet­tä avuk­seen. Luu­len­pa, että Viite ry:n tärkein viesti on, eikä vain kohteliaisu­us human­is­teille, kun­han se ei riitau­ta eri oppisu­un­tia: “Poli­it­tises­sa päätök­sen­teossa tulee yhä parem­min kyetä hyö­dyn­tämään myös sitä tutkimusti­etoa, jota tuote­taan ihmisti­etei­den alueella.”

  23. Sylt­ty:
    Ydin­voiman vas­tus­t­a­mi­nen Venäjän ja talouden perus­teel­la ovat Vihreis­sä täysin päälleliimattuja. 

    Tai ainakin ulkop­uolisen korvis­sa tuol­laiset peruste­lut kuu­losta­vat yhtä uskot­taval­ta kuin per­su joka sanoo ole­vansa “peri­aat­teessa maa­han­muu­ton kan­nal­la, mut­ta ei just näi­den ihmis­ten kohdalla”.

    Mut­ta itse viit­teen ohjel­ma kuu­lostaa kyl­lä hyvältä!

  24. Osa kasvun muodoista on ympäristölle hyödyl­lisiä, osa haitallisia. Pitää vas­tus­taa hait­to­ja, ei kasvua.

  25. Tapio: Pyytäisin täs­mäl­listä tarken­nus­ta siihen, että mak­samal­la jäsen­mak­sun Viit­teesen, voisin äänestää Vihrei­den puheen­jo­hta­javaalis­sa. Jos näin on, mitkä ovat kri­it­tiset päivät?

    Tämän tiedon perus­teel­la PJ-ehdokasaset­telu on selvil­lä 7.5., jäsenäänestyk­seen pääsee osal­lis­tu­maan jos Viit­teeseen (tai muuhun yhdis­tyk­seen) on liit­tynyt 15.5. men­nessä, ja äänestys­tu­los las­ke­taan puoluekok­ouk­ses­sa JOS vähin­tään 50% jäsenistä on jät­tänyt äänen.

  26. Kokoomus — Var­ti­aisen vai Harki­mon linjalla?
    Puoluei­den ohjel­mat muut­tuvat hil­jalleen jäsen­ten mukana ja kaikissa puolueis­sa on sisäistä vääntöä.
    EU:ssa Greens on ollut vaiku­tus­val­tainen juuri mui­ta suurem­man yht­enäisyy­den vuoksi.

  27. Tuo­han on todel­la hyvä peri­aa­teo­hjel­ma. Ei täy­delli­nen tietenkään, mut­ta sai ainakin min­ut hyvälle mielelle.

    Toiv­otan Viit­teelle suur­ta vaikut­tavu­usker­roin­ta tule­vis­sa taistoissa.

  28. Mikä tuos­sa Viit­teen ohjel­mas­sa edusti vihreää poli­ti­ikkaa tai edusti jonkin­laista vai­h­toe­htoa nykyke­hi­tyk­selle? Ydin­voima on ok, GMO on ok, tehovil­je­ly on ok, ruo­ka voidaan tuot­taa biote­k­nol­o­gis­es­ti jne. Ja var­maan jos kaik­ki menee kuitenkin pieleen, voidaan muut­taa Mar­si­in. Ettekö voisi vaik­ka äänestää Kokoomusta?

  29. “Vihreässä talous­poli­ti­ikas­sa markki­na­t­alous ote­taan annet­tuna tosi­asiana. Lähtöko­htana on, että markki­namekanis­mien heikkoudet eli ns. markki­navirheet, kuten ulkois­vaiku­tuk­set ja tulo­erot, pyritään kor­jaa­maan tavoit­teena sosi­aa­li­nen oikeudenmukaisuus.”

    Mil­lä perusteil­la tulo­erot ovat markkinavirheitä?

  30. Markus Maunula:
    “Vihreässä talous­poli­ti­ikas­sa markki­na­t­alous ote­taan annet­tuna tosi­asiana. Lähtöko­htana on, että markki­namekanis­mien heikkoudet eli ns. markki­navirheet, kuten ulkois­vaiku­tuk­set ja tulo­erot, pyritään kor­jaa­maan tavoit­teena sosi­aa­li­nen oikeudenmukaisuus.”

    Mil­lä perusteil­la tulo­erot ovat markkinavirheitä?

    Tark­ka huomio; olisi pitänyt ainakin lait­taa pilkku ennen “ja”-sanaa.

    Muu­ta­mat kohtu­ut­tomat tulot toki johtu­vat markki­navirheistä, esim. monopoleista ja oli­gop­o­leista. Toisen­lainen ryh­mä on esim. (investointi)pankit ja niiden insen­ti­ivi­jär­jestelmät. Mit­ta­vat insen­ti­iv­it johta­vat kohtu­ut­tomaan riskinot­toon, ja kun riskit sit­ten joskus laukea­vat, veron­mk­sa­jat joutu­vat pelas­ta­maan pankit. Se, että päästetään syn­tymään too big to fail- tilannne, on mielestäni erään­lainen markkinavirhe.

  31. Tapio: Tark­ka huomio; olisi pitänyt ainakin lait­taa pilkku ennen “ja”-sanaa.

    Tuo­han on mielipidekysymys.

  32. Hiuk­ka tragikoomista, että kun ydin­voima oli taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa, niin vas­tus­ta­jia haukut­ti­in ide­al­is­teik­si. Nyt kun ydin­voiman rak­en­t­a­mi­nen on muut­tunut kan­nat­ta­mat­tomak­si, kan­nat­ta­jat muut­tuvat ideakisteiksi.

    Syitä kan­nat­ta­mat­to­muudelle voi vään­nel­lä miten vaan, mut­ta se on kuitenkin se reaal­i­maail­ma. Niiden, joiden mielestä ydin­voima on kan­nat­tavaa tai siitä sel­l­aista saadaan, kan­nat­taa hakea töi­hin Toshiballe. Siel­lä olis tarvetta.

    Itse en kan­na­ta ydin­voimaa ydin­jät­tei­den takia. Riip­pumat­ta siitä, että saas­tut­tavem­piakin ener­giantuotan­to­muo­to­ja on ja pystytään kek­simään. Globaalil­la mit­takaaval­la ydin­jä­teon­gel­ma on kuitenkin suuri: 500 ton­nia plu­to­ni­u­mia, pari promil­lea tästä tap­paa ihmiskun­nan. Rikastet­tua “weapon­grade” uraa­nia 1500 ton­nia. Ydin­voimalat tuot­ta­vat korkear­a­dioak­ti­ivista jätet­tä 2200 ton­nia JOKA vuosi. Nyt on kasas­sa vajaat 80 000 tonnia.

    Toisaal­ta koko Suomen kansan­tuote saataisi­in lihavak­si, jos Suo­mi ryhty­isi mart­tyyrik­si, ja ottaisi “vakaaseen” peruskallioon­sa koko pla­nee­tan ydin­jät­teet. Vähän kuin Nor­ja on varakas öljy­val­tio, niin Suomes­ta tulisi varakas ydin­jäte­val­tio. Suo­mi olis kuitenkin aika opti­maa­li­nen paik­ka, insinöörit huolel­lisia ja sän­til­lisiä, vira­nomaisko­r­rup­tio vähäistä ja väestön­ti­heys alhainen, jos ongelmia seu­raa­van vuosim­iljoo­nan aikana tulee. 100 000 ton­nia matskua taitaa jonk­in­ver­ran säteil­lä läm­pöäkin, sil­lä vois hoitaa koko maan kaukoläm­mön? Paljonkos Onka­lo täys­inäisenä tuot­taa läm­pöä seu­raa­van vuosi­tuhan­nen aikana? Eikös se kan­nat­tais ottaa talteen?

Vastaa käyttäjälle anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.