En mitenkään kadehdi arkkiatri Pelkosen tehtävää laukaista Tehyn työtaistelu. Vaikka valtiovarainministeri Katainen kehottikin kaikkia antamaan sovittelulautakunnalle työrauha, tarjoan kuitenkin neuvoa: osana sopimusta pitäisi sopia kuntalisästä, joka koskisi kalliden asuinkustannusten ja työvoimapulan vaivaama kuintia, erityisesti pääkaupunkiseutua. Se olisi oikeudenmukaista ja se helpottaisi työvoimapulaa.
”Se olisi oikeudenmukaista ja se helpottaisi työvoimapulaa.”
Eli mielestäsi olisi oikeudenmukaista maksaa samasta työstä eri palkka paikkakunnan perusteella. Näkemyshän se on tietysti sekin.
Entäpä tämä työvoimapula sitten. Oliko ajatus se, että pk-seudun työvoimapula helpottuisi kun tehyläiset siirtyisivät tulevaisuudessa matalammin palkatuilta alueilta pk-seudulle.
Kyllä se olisi oikein. Rakennusmiehetkin saavat Helsingin seudulla korkeampaa palkkaa kuten vähän kaikki muutkin yksityuissektorilla toimivat. He myös maksavat asumisestaan enemmän ja monista paikallisista palveluista juuri tuon korkeamman palkkatason vuoksi.
Vastaavasti terveyskeskuslääkäreille maksetaan syrjäseuduilla huomattavasti korkeampaa palkkaa, jotta he suostuisivat sinne muuttamaan.
Tätä kutsutaan markkinataloudeksi. Suomessa ei ole tehyläisistä yleistä pulaa vaan paikallista pulaa.
”Tätä kutsutaan markkinataloudeksi.”
Markkinataloutta se toki voi olla, mutta käytitkin perusteluna oikeudenmukaisuutta. Siksipä varovasti kysyinkin, onko oikein maksaa samasta työstä eri palkkaa. Tästä sama palkka samasta työstä aiheesta kun on kovasti puhuttu viime aikoina. Vastauksesi perusteella markkinatalous määrittelee oikeudenmukaisuuden, ja voihan sen niinkin ajatella.
Noin yleensä alueelliset palkkaerot olisivat myös syrjäseutujen etu. Työvoiman tuottavuus on keskimäärin korkeampaa kaupungeissa johtuen mm. paremmista erikoistumismahdollisuuksista, haja-asutusalueet eivät voi kilpailla samoilla palkoilla.
Sinivihreä: Tuo oikeudenmukaisuuden käsite on sitten hankala. Mielestäni esim. Helsingissä on oikeudenmukaista maksaa suurempaa palkkaa. Oikeudenmukaisuus johtuu mm. siitä että täällä on suuremmat elinkustannukset, ruuhkaisempi liikenne, jne. muita haittoja, joita sitten suuremmalla palkalla voidaan korvata ihan oikeudenmukaisesti ja markkinaehtoisesti.
Usein oikeudenmukaisuus ja markkinaehtoisuus käyvät käsi kädessä. Käytännössä tämä ilmenee usein mm. siinä, että useat ihmiset tekevät työtä ja saavat siitä mielestään oikeudenmukaisen korvauksen. Jos tästä korvauksen määrästä on sitä mieltä, että se on epäoikeudenmukainen (ts. liian pieni) voi sitä asiaa parantaa mm. kouluttautumalla, vaihtamalla työnantajaan, tai jollain muulla tavalla.
Tämä oli vähän tälläinen aiheesta sivuun tyyppinen vuodatus, eikä välttämättä edes kuvaa Osmon kantaa. 🙂
Asumiskustannusten eroja voi jokainen helposti verrata tekemällä hakuja esim oikotiellä. Sekä ostettavien että vuokrattavien asuntojen hintataso selviää aika hyvin, samoin yksiöt vrs ns. perheasunnot. Lainanhoitokuluja voi sitten laskeskella lainalaskurillla.
Tämän surffailun jälkeen on helppo ymmärtää Oden ehdotuksen logiikka. Julkisen sektorin palkat ovat käytännössä samat joka puolella Suomea, mutta asumiskustannukset ovat pääkaupunkiseudulla, ja etenkin Helsingissä aivan toiset kuin muissa Suomen kunnissa.
Hoitajien ja muiden (julkisen sektorin) pienipalkkaisten työntekijäiden on erityisen vaikea tulla toimeen Helsingissä.
Tässä ehdotuksessa on meriittinsä, mutta myös ongelmansa. Se ei tosin ole ongelma, että samasta työstä maksettaisiin eri palkka. Se ei ole ongelma kahdesta syystä: Ensiksikään, se palkka, joka näkyy euroina, ei ole sama, vaikka tilille rapsahtaisi sama määrä euroja. Tämä siksi, että Helsingissä sillä palkalla saa vähemmän kuin muualla.
Toiseksi se ei ole ongelma siksi, että silläkään ei ole väliä, että reaalisia eroja olisi (jos niitä on, niin takuulla ne erot eivät ole Helsinkiläisten hyväksi). Jos jossakin on pula sairaanhoitajisa, se tarkoittaa että siellä ei sairaanhoitajille makseta riittävää korvausta työstä. Jos taas kysynytä ja tarjonta kohtaavat, kaikki sairaanhoitajat kaikkialla saavat tarkalleen saman verran sitä, mitä haluavat. Jos näin ei olisi, sairaanhoitajia siirtyisi paikasta toiseen.
Mutta se on ongelma siksi, että julkisessa terveydenhuollossa palkat eivät määräydy kysynnän ja tarjonnan mukaan, vaan ne pitää päättää isoksi osaksi poliittisesti. Tästä syystä tasapainotilaan on vaikea päätyä, palkoista sopivat tahot eivät yksinkertaisesti tiedä, mikä palkka missäkin pitäisi olla, että kaikki olisivat yhtä tyytyväisiä. Tässä ei oikeasti ole kyse markkinataloudesta.
Toinen ongelma, joka liittyy kaikenlaisiin lakisääteisiin Helsinkilisiin – etenkin jos ne sidotaan asumiskustannuksiin – on, että ne menevät suoraan vuokrien ja korkojen maksuun. Aivan kuten hehtaariperustaiset maataloustuet nostavat peltojen hintaa, asumiskustanneperustaiset palkanlisät nostavat asuntojen hintaa. Sama pätee asumislisiin ja -tukiin, joita maksetaan opiskelijoille ja muille pienituloisille.
Ihan perusteltu ehdotus sinänsä (Minerva Krohn esittää jäljempänä hyviä perusteluja). On aika paradoksaalista että erilaisista kuntaryhmäluokitteluista on viime vuosina päinvastoin pyritty luopumaan. Tämä on koskenut sekä työehtosopimusten palkkataulukoita että esim. kansaneläkkeitä.
Minä en ihan ymmärrä sitä kritiikkiä jota julkisen sektorin palkkajärjestelmien jäykkyydestä on esitetty. Eihän valtakunnan tasolla sovita kuin tessien mukaisista vähimmäispalkoista. Paikallisesti voidaan kuntatasolla päättää maksaa paljon niitä suurempia palkkoja jos ollaan sitä mieltä, että esim. työvomapulan vuoksi sopimusten mukaisilla vähimmäispalkoilla ei väkeä saada houkuteltua töihin. Näinhän on käytännössä tehtykin esim. lääkärien ja sosiaalityöntekijöiden kohdalla. Varmasti joissakin kunnissa sairaanhoitajienkin.
Tiedemiehen pohdista olisi oikeaa, ellei meillä suurimmassa osassa työmarkkinoita olisi jo käytössä Helsinki-lisä. Se puuttuu vain julkisista palkoista. Siksi ne korkeat vuokrat ovat jo – ja monet muutkin muuta maata korkeammat hinnat – mutta nämä perushoitajat ja poliisit eivät menesty. Tämä epätasapaino pitäisi korjata.
”Työvoiman tuottavuus on keskimäärin korkeampaa kaupungeissa johtuen mm. paremmista erikoistumismahdollisuuksista,”
Tuossapa oiva peruste maksaa parempaa palkkaa niille, jotka suostuvat työskentelemään alueella, jossa huonommat erikoistumismahdollisuudet.
”…voi sitä asiaa parantaa mm. kouluttautumalla, vaihtamalla työnantajaan, tai jollain muulla tavalla.”
Jälleen peruste maksaa parempaa palkkaa haja-asutusalueen työntekijälle, joka ottaa suuremman henkilökohtaisen riskin asettuessa seudulle, jossa ei ole tarjolla mahdollisuutta vaihtaa työnantajaa.
”…asumiskustannukset ovat pääkaupunkiseudulla, ja etenkin Helsingissä aivan toiset kuin muissa Suomen kunnissa. ”
Eli tämän voi tulkita niin, että haja-asutusseutujen työntekijä ei voi odottaa varallisuustasonsa nousevan asunnon arvonnousun myötä. Tämä olisi syytä kompensoida korkeammalla palkalla.
”Helsingissä sillä palkalla saa vähemmän kuin muualla.”
Väärin. Helsingissä sillä palkalla saa niin kovin paljon enemmän. Sehän on juuri se syy, miksi ihmiset sinne hakeutuvat. Haja-asutusalueiden heikompaa palveluntarjontaa olisi syytä kompensoida korkeammalla palkalla.
Tiedemies, julkinen työnantaja tietää siinä kuin yksityinenkin mikä on riittävä palkkataso, jos ei saa rekrytoitua vaikka osaavia ihmisiä on tarjolla niin palkka on liian pieni. Keskitetty palkkasopiminen on tältä kannalta ihan yhtä ongelmallinen niin yksityiselle kuin julkisellekin puolelle.
Pitäisi tehdä vähän niin kuin Ruotsissa, TEHY sopii keskipalkan korotusprosentin vaikka seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Mutta tämä joustaa ainakin alueellisesti, mahdollisesti yksilöllisestikin. Joka vuosi tarkistetaan paljonko keskipalkka on noussut ja seuraavan vuoden yleiskorotuksia tarkastetaan siten ylös tai alaspäin.
Sinivihreä, tarkoitan sitä että isommissa yksiköissä työntekijä voi erikoistua tiettyyn tehtävään kun pienemmissä joutuu tekemään vähän kaikkea, ja sitä kautta tuottavuus yleisesti ottaen on suurempi. Esimerkiksi röntgenhoitaja voi keskittyä röntgenkuvauksiin. Se että tästä pitäisi rankaista pienemmällä palkalla on omituinen ajatus.
Tämän takia asiantuntija-alat keskittyvät kaupunkeihin: enemmän väkeä, isommat yksiköt ja yritysketjut. Esimerkiksi sitä IT-toimintaa missä minä olen mukana ei käytännössä voi Suomessa pyörittää kuin Helsinkissä, tarvittavaa asiantuntijapoolia ei yksinkertaisesti voi olla kuin isossa yliopistokaupungissa. Sama juttu monella muullakin allalla. Etänä ei voi tehdä mitään mitä ei voisi tehdä paikan päällä ilman kaikkia etätyön ongelmia.
Ja oman asunnon arvo kasvu on vaurastumista vain jos voi vaihtaa halvempaan. Kuluna omistusasuminen ei ole sen kummempi kuin vuorakaan, omistusasuja maksaa implisiittistä vuokraa joka on yhtä suuri kuin asunnon arvon tuotto muuna sijoituksena.