Minun olisi tietysti poliittisesti viisasta lopettaa keskustelu älykkyystutkimuksesta pikaisesti ja vielä viisaampaa olisi ollut olla aloittamatta sitä lainkaan, mutta minäpä en olekaan enää poliitikko. Kuten joku täällä sanoi, vaikeneminen näistä tutkimuksista tai niiden epä-älyllinen pois selittäminen vain ruokkii niitä äärimmäisyysihmisiä, joiden temmellyskenttänä nämä rasismia ruokkivat tutkimukset nyt ovat.
En ole syventynyt kansojen välisiin älykkyyseroihin huolellisesti, mutta vaikutelmaksi on tullut, että ihmiset ovat älykkäämpiä maissa,joissa on vallinnut pitkään järjestäytynyt yhteiskunta (Kiina) , kun taas luontoistalaudessa eläneillä heimoilla asiat ovat huonommin. Nyt pitäisi enää tietää, kumpi oli ensin, muna vai kana?
1) Onko niin, että vain älykkäät kansat pystyvät muodostamaan valtioita ja valtion olemassaolo toisaalta palkitsee kyvystä abstraktiin ajattelluun, jolloin syntyy kognitiivisiä kykyjä suosiva valintapaine. Tätä voi vielä täydentää mekanismilla alenevasta säätykierrosta, jota Tiedemies kuvaa blogissaan jokin aika sitten. Jos tämä pitää paikkansa, erot ovat geneettisiä ja vaikeasti korjattavissa. Jos näin on, tätäkään tietoa ei pidä antaa äärikoikeistolaisten uusnatsien yksinoikeudeksi, vaan humanistienkin on osattava ottaa se huomioon omissa ajatuksissaan. Silloin Afrikkaa ei pidä pakkomodernisoida eikä Australian aboriginaaleja yrittää sopeuttaa länsimaiseen elämään. Onhan moni vaatinut alkuperäiskulttuurien suojelemista länsimaisuudelta aivan muista syistä.
2) Onko niin, että “vanhoissa kulttuureissa” lasta ympäröi abstraktia ajattelua kehittävä kasvuympäristö toisin kuin luonnonkansojen parissa varttuneilla. Eihän lapsi opi puhumaankaan, elleivät aikuiset hänelle puhu. Jos näin on, nuo sinänsä huomattavat erot kyvyssä abstraktiin ajatteluun väistyvät kehityksen myötä. Kehitys kuitenkin vie sukupolven tai kaksi. Ihmimillisen päöäoman kehittämisen pitäisi tällöin olla keskeisellä sijalla kehitysyhteistyössä. Ravinnon riittävyydellä ja monipuolisuudella on myös huomattava vaikutus.
Me emme voi tietää, kumpi teoria pätee tai jos molemmat pätevät, mikä on niiden suhteellinen merkitys. Blogissani käydystä keskustelusta päätellen meillä on näköjään kaikilla suuret emotiot sen suhteen, miten toivoisimme asian olevan. Jokainen näyttää uskovan omien halujensa mukaiseen maailmaan.
Vaihtoehto yksi on helpompi perustella, mutta juuri Suomi ja suomalaiset ovat esimerkki vaihtoehdon kaksi puolesta. Asiaa, jota koulujen historian tunnilla ei juuri opeteta on, että suomalaisia pidettiin parisataa vuotta sitten tyhminä maalaistolloina. Venäläinen kenraalikuvernööri raportoi Pietariin, ettei suomalaisilla tule koskaan olemaan sijaa Euroopan sivistyskansojen joukossa. Aika hyvin tässä kuitenkin on kansakuntana noustu.
Maalaisia on aina pidetty tyhminä, koska vain kaupunkilaisissa elinkeinoissa tarvittiin älykkyyttä. Geneettisesti ei maalaiset ja kaupunkilaiset tuskin kuitenkaan ovat paljon eronneet.
Viiden kymmene vuoden kuluttua tiedämme enemmän. Ken elää, hän näkee.
PS.
MInimerkki teidemies on avannut toisen yhteiskunnallisemman blogin , Gordionin solmu, jonka ensimmäisessä kirjoituksessa hän kommentoi blogillani käytyä keskustelua. Se kirjoitus kannattaa käydä lukemassa!
”En ole syventynyt kansojen välisiin älykkyyseroihin huolellisesti, mutta vaikutelmaksi on tullut, että ihmiset ovat älykkäämpiä maissa,joissa on vallinnut pitkään järjestäytynyt yhteiskunta (Kiina) , kun taas luontoistalaudessa eläneillä heimoilla asiat ovat huonommin. Nyt pitäisi enää tietää, kumpi oli ensin, muna vai kana?”
Kuulemma Mongoliassa kansa menestyy älykkyystesteissä yhtä hyvin kuin Kiinassakin. Mongolia on silti köyhä kehitysmaa, jonka väestöstä pääosa on aron paimenia.
Lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/Template:IQ_and_the_Wealth_of_Nations
Korjattu versio.
korjaatu versio
Kysyn Osmolta, että “älykkyys suhteessa mihin”; Hengissäpysymiseen, pelaamiseen osakemarkkinoilla, hoitaa ihmissuhteita, menestymiseen politiikassa vai mihin. Älykkyyttä voidaan mitata. Se on fakta, mutta se ei kerro menestymisestä.
Toisen maailmansodan aikana jaettiin 191 vapaudenristin mannerheimristin toisenluokan mitalia. Nämä ihmiset menestyivät silloin. Monet eivät myöhemmin menestyneet elämässään enempää kuin muut. Ehkä jonkin kohdalla maailman tilanne ratkaisi, kummalta puolen ristikkoa elämää katsoi, kuten tuntemattomassa Karjulan kohdalla Linna sanoo.
Jos nyt syttyisi sota, sopii kysyä, keiden äly riittäisi henkilökohtaiseen menestykseen. Mielestäni äly on evoluutiossa menestymisen tae vain niissä olosuhteissa, jotka kulloinkin vallitsevat.
Minulle on jäänyt epäselväksi, mitä Osmo älykeskustelulla lopunperin hakee. Onko tavoitteena vain akateeminen puhe siitä, mitä äly on. Se on hyvä aihe keskusteluun, johon vastausta ei ole (siis akateeminen kysymys).
(Eksyin taas kirjoittamaan pidemmin. Osin tämän bloggauksen, osin tiedemiehen bloggauksen synnyttämien ajatusten myötä. Totea, jos haluat jonkinlaisia pituusrajoja kannanotoille. Blogihan ei ole lukijoiden.)
Erilaiset evoluutioympäristön paineet, haasteet ja edellytykset tekevät älykkyydestä valintaedun, tätä valintaetua tukemaan syntyy kulttuurillinen kehitys. Kehitys johtaa kokeilun ja erehdyksen, etsimisen kautta yhä monimutkaisempiin rakenteisiin.
Ympäristön merkitystä ei tule vähätellä. Jarred Diamond on perustellut hyvin johdonmukaisesti ja oivaltavasti kuinka kotieläimet ja viljelykasvit yhteispakettina ovat vaikuttaneet yhteiskuntien kehitykseen (ja lisäisin, että ilman muuta myös älykkyyden asemaan valintaetuna).
Diamond toteaa, että vain Lähi-idästä ja Kiinasta löytyi riittävä paketti modernien sivilisaatioiden kehittymiselle. mm. nykyisen Meksikon alueella asuneet intiaanit käyttivät keksimäänsä pyörää leluihin, koska vetojuhdiksi kesytettäviä eläimiä ei ollut saatavilla. Tai olisi ollut joidenkin satojen kilometrien päässä, mutta välissä oli ylitse pääsemätön maasto. Myöskään Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ei löytynyt vetojuhtia kesytettäväksi. Ruokaa sen sijaan riitti runsaasti kerättäväksi ja metsästettäväksi. Samoin oli Australiassa.
Juutalaisten korkea älykkyys selittyy myös valintaedulla. Vuosisatojen ajan juutalaisilta oli monen ammatin harjoittaminen Euroopassa laajalti kielletty. Sallittujen ammattien joukossa oli kuitenkin useampia älykkyyttä vaatineita ammatteja. Näihin ammatteihin ja hyviin asemiin valikoituneet pääsivät myös lisääntymään tehokkaammin.
Tämä on karkeahkosti toimiva yleismaailmallinen selitysmalli.
Jos toteat, ettei länsimaita tai modernia yhteiskuntaa tule välttämättä viedä/pakottaa jollekin alueille, niin kääntäen, päteekö tämä lainalaisuus myös vastakkaiseen suuntaan: tietyiltä alueilta ei välttämättä tule suurissa määrin sallia moderneihin länsimaihin suuntautuvaa maahanmuuttoa, jos kuvaamasi yhteismitattomuus on todellinen?
Tuen vahvasti alemman osaamistason hyvinvointiyhteiskunnan käsitteen teoretisoimista, mutta yritäpä ehdottaa tällaista kehitysmaatutkimuksen marx-henkisille professoreille tai vihreiden kehitysyhteistyö-ohjelmaa sorvaavalle työryhmälle?
Alkuperäisen kulttuurin suojeleminen on humanistiseen (humaaniin) teoriakehykseen aika huonosti asettuva käsite. Hyvin paljon näistä kulttuureista on sotinut ja sotii räikeästi humaaneja arvoja vastaan. Yleisesti olen sitä mieltä, että tärkeimpiä kulttuureja ovat ne, joita ihmiskunta ei vielä ole kehittänyt, enkä ehdoin tahdoin haluaisi tuomita saati avustaa ketään jäämään laajalti kehittymättömään kulttuuriinsa.
(Pahoittelut välillisestä poikkeamisesta alkuperäisestä aiheesta, mutta asiayhteys säilyy)
Länsimaiseen populaarikulttuuriin on hyvin vahvasti piirtynyt sellaisten kirjailijoiden kuten Herman Melvillen kuvaama primitiivisen neitseellisyyden myytti (…these Edens of the South Seas, blessed with fertile soils and peopled with happy natives, many being yet uncontaminated by the contact of civilization, will long remain unspoiled in their simplicity, beauty, and purity…), jonka vastapainoksi voi lukea vaikkapa Australian dierien hautajaismenoista, esim. kirjasta The History of World Religions 10th edition, David S. Noss. Tai miksikäs ei Atsteekkien ja Inkojen ihmisuhrimenoista, pawnee-intiaanien raakuuden ihannoinnista, Polynesian Maorien… Afrikan Mangbettujen ja Niam-Niamien (monien muiden animistien ohella) suhtautumisesta ihmissyöntiin (vaikkapa tutkimusmatkailija Georg August Schweinfurthin kuvaus), Pohjois-Amerikan eskimoiden laista koskien ei-toivottuja vastasyntyneitä, Intiassa yleisestä tavasta polttaa leski kuolleen miehensä mukana (…)
Kolonialismin mukana tulleen länsimaiden taholta usein pakotetun yhteiskunta- ja kulttuurimuutoksen jäljiltä meiltä on laajalti hävinnyt käsitys siitä, mitä kulttuuri todella on voinut olla. Tähän yhden 1900-luvulla vielä laajalti dokumentoidun poikkeuksen on tarjonnut Papua-Uuden-Guinean kannibalismin (täysin kulttuurin valtavirtaa, siinä määrin, että rupesi aiheuttamaan laajasti erilaisia aivosairauksia) dokumentoitu kuvaaminen. Myös mm. Journeyman Pictures of Londonin reportaasi Sierra-Leonesta ja Liberiasta 1980-luvun puolivälin tienoilta. Harva käsittää, että tällaista tapahtui hyvin laajalti, ei mitenkään marginaalisesti, ympäri modernin ulkopuolista maailmaa. Ulkopuolella sen maailman, jossa älykkyys kehittyi vahvemmin ja arvostetummin valintaetuna. Keskiaikainen katolilaisuus on vielä hyvin kaukana niistä syvyyksistä, joihin ihmiskulttuuri on pystynyt vajoamaan (tai ehkä tarkemmin, josta ihmiskulttuuri ei ole löytänyt nousua ylös).
Nykypäivän ilmiöistä voidaan nostaa esille mm. serkusten väliset avioliitot, jotka ovat mm. Pakistanissa ja Euroopan pakistanilaisten keskuudessa hyvin yleisiä (ainakin 55% Britannian pakistanilaisista nai oman ensimmäisen serkkunsa, lähde BBC:n tutkiva journalismi). Tällaisen vaikutus geenipoolille ja perimälle on tietysti vaarallisen degeneroiva, ennenaikaisia lapsikuolemia myöten. Tämä on yksi esimerkki sivistyksen kyvyttömyydestä puolustaa itseään. Serkusten välisten avioliittojen (ja luonnollisesti lisääntymisen) pitäisi olla Euroopassa lailla kiellettyä.
Itse olen optimisti, enkä usko Fukuyamalaiseen historian loppuun. Olen siinä mielessä neo-modernisti, että allekirjoitan täysin ehdoitta kriittisen ajattelun olevan keskeisen tähdellistä yhteiskunnan ihmisarvoiselle kehittämiselle, ja relativismin ja suvaitsevaisuuden olevan yhteismitattomia, toisin sanoen relativismin olevan vastuuttomuutta.
21. vuosisadan karikoista (menneestä maailmasta, post-modernismista ja ympäristötuhoista) selvitessään kriittisellä neo-modernismilla aukeaa huikeat näköalat lastenlastenlapsiemme maailmaan. Ihmisen keski-ikä voi 200 vuoden päästä olla 150 ikävuotta, kaikkien ihmisen yhteisellä, suvaitsevaisella, kulttuurillisesti ja ”rodullisesti” monivärisellä, uutta luovalla, etsivällä, innovatiiviselle, innostuneella, ympäristöltään hyvinvoivalla planeetalla. En pidä tätä ollenkaan mahdottomana. Kehitys tapahtuu eksponentiaalisesti menneisiin vuosisatoihin nähden, välimatkat ja -ajat ovat lyhentyneet. Mutta kuva on kuitenkin äärimmäisen etäinen. Yksi mahdollisuus monien joukossa.
Vain järjellinen ja sivistynyt maailma voi toimia tuon kehityksen veturina ja heijastuvana vaikuttimena. Siksi on ehdottoman, täysin väistämättömän tärkeää, että järjellinen ja sivistynyt, tieteeseen, vapauteen, uuden luomiseen paneutuva maailma säilyttää oman elinvoimaisuutensa ja turvaa oman terveen, koheesioltaan dynaamisen olemassaolonsa, toisin sanoen väestörakenteensa (yhteiskunta on ihmisensä) eikä riskeeraa toimivuuttaan degeneroitumalla sisäisten ristiriitojen repimäksi oman nykyisyytensä ja immigroituvan menneen välillä. Oli tämä mennyt sitten biologista tai kulttuurillista, jotka ovat kulkeneet käsi kädessä (kuten mm. Diamondin esitystä laajentaen voidaan osoittaa, ja myös muiden periytyvien potentiaalien kuin vain älykkyyden osalta. Temperamentti yhtenä selkeimmin todettavista ja luovuus taasen vaikeammin todennettavana.).
Älykkyys kuten kulttuuri – mitä keskustelua sanot nyt voivasi käydä, kun et ole enää poliitikko – liittyy laajempaan keskusteluun korrektiudesta.
Korrektius on konstruktio. Pyrkimys paljauteen on todellisuus.
Havainnoitsijan, kuten yhteiskuntateoreetikon, näkökulmasta miten maailma on, miten asiat tosiasiallisesti ovat, todellisuutemme ”vain on”. X on tai ei ole – tai X on z määrin Y, mutta jokatapauksessa X ”vain on”, emmekä pysty sitä omilla näkemyksillämme, toiveillamme tms. muuttamaan. Vain lähestymään, arvioimaan, pohtimaan (…)
Post-moderni vaihtoehto: paljaan totuuden etsimisen värittäminen omilla ennakkokäsityksillämme ja tunteillamme erkaannuttaa meitä kriittisen ajattelun hyvinvoinnin kehitykselle asettamilta vaateilta.
Täten olen osittain eri mieltä relativistisesta toteamuksestasi ”jokainen haluaa uskoa omien halujensa mukaiseen maailmaan” lähtökohtana, vaikka en ollenkaan kyseenalaista sen yleistä yhteiskunnallista esiintymistä. Kun tätä todellisuutta ymmärtää tarkkailla omalla kohdallaan, sitä pystyy myös välttämään. Ei ole aina emotionaalisesti helppoa edustaa stigmatisoivia, sosiaalisesti painolastillisia näkemyksiä. Neo-modernista näkökulmasta faktisuuteen pyrkimisestä luopuminen olisi periaatteensa myymistä, ja arvojensa riskeeraamista (perustelukosketuksen katkeaminen).
…
–
Saatko muuten jatkuvasti näihin ketjuihin julkaisematta jääviä viestejä, joissa esitetään jotenkin äärioikeistolaisia, xenofobisia tai jopa uusnatsistisia kannanottoja?
Mein Kampfia lukeneena (kyllä, otin sen myös äsken hyllystä kun tämä kysymys rupesi askarruttamaan) en ole kyllä toiseuskriittisessä(oli toiseus sitten biologista tai kulttuurillista, ~90% keskusteluvoluumista kulttuurillista) suomenkielisessä dialogissa törmännyt juuri yhteenkään maailman juutalaisten salaliitosta höpöttäneeseen (”the poison of the international World jew”, jota Hitler jaksoi pauhata 700 sivua), vaikka joukkoon mahtuu toki monenlaista ei-toivottua ainesta, jotka eivät määritä kokonaisuutta sen enempää kuin Markus Drake, Pentti Linkola ”ei ole enää muuta keinoa kuin murhata ihmiset?” ja eläintenvapautusrintamalaiset määrittävät vihreitä.
Koko kysymys vääristyy, jos käännetään asioista argumentoiminen henkilöistä yleistämiseen.
Käsittääkseni tänne on kirjoittanut paljon ”halla-aholaisia”. He ovat muinaiskirkkoslaavin kehityksestä väitelleen Tohtori Jussi Halla-ahon vieraskirjaan syntyneen hajanaisen keskusteluryhmän jäseniä. Uskoakseni Halla-aho mm. on todennut kannattavansa kulttuuriyhteensopivien työperäistä maahanmuuttoa, jos tarvetta maahanmuutolle on. Hänen kirjoituksiinsa voi tutustua osoitteessa: http://www.halla-aho.com/scripta/
On makaaberia käyttää pohjimmiltaan eurooppalaista sivistyskäsitettä (ja mm. väkivallattomuutta) kannattavista tahoista sellaisten historiallisten liikkeiden nimiä, jotka edustivat näiden arvojen antiteeseja. Lähempänä natsien toimintaa ovat vaikkapa äärivasemmistolaiset autonomistit, joita on mustine huppuineen tavattu aika ajoin kv. kokousten ympäriltä.
Onko kukaan oikeasti rakentamassa jotain etnistä valkoista Suomea? Vähintään yhtä usein puhutaan Euroopasta kuin Suomesta, ja ainakin omat sukujuureni ovat Venäjältä, Puolasta ja mistä lie, pienemmältä osaltaan kantasuomalaisia ja mielestäni kaikilla ihmisillä on periaatteena yhtäläinen universaali ihmisarvo, ja pidän sitä ylevänä tavoiteltavana.
Henkiseksi kotimaaksi käyköön vaikka romantisoitu kuvaus 1920-luvun Pariisista, johon kiteytyy eurooppalaisen kehityksen, kulttuurillisen, taiteellisen, poliittisen, tieteellisen – ja myös älyllisen… nuori, intohimoinen, luova kauneus.
Kehitysvoima joka rakentaa älykkäämpää maailmaa tyhmemmillekin.
Vielä älykkyyskäyrän ja menestymisen suhteesta, toteaisin vastakkaisen laidan muutamaan prosentin kymmenekseen sijoittuvana(syntyneenä?), että (Csikszenmihalyin kuvaaman) flown saavuttaminen ympäröivän yhteiskunnan kanssa ei ole aina kovin helppoa, ja sen hakeminen voi suuntautua esim. monen mielestä täysin turhanpäiväiseen ja narsistiseen yhteiskuntateoreettiseen pakkomielteeseen tai muuhun järjettömyyteen. ”Tyhmemmillä” on varmasti paljon fiksumpaa tekemistä klo 3-5 yöllä.
En epäile, etteikö Ginsbergin Howlin ensimmäiseen riviin ”I saw the best minds of my generation destroyed by
madness” liittyisi jonkinlainen universaali totuus. Huippulahjakkaita ihmisiä on hyvin mahdollisesti enemmän syrjäytyneinä, narkomaaneina, sosiaalisesti toimintakyvyttöminä bi-polaareina ja myös laitostuneina (Kivi, Waltari mm.) kuin yhteiskunnan keskeisissä vaikutusasemissa. Syntyminen tapahtuu laajempaan ympäristöön, jota ei ole tarkoitettu eikä rakennettu heidän ehdoillaan ja tuloksena on hyvin usein jonkinlainen konflikti.
(En viitsi edes palata katsomaan, kuinka pitkästi tuli kirjoitettua. Tämän tilankaappauksen jälkeen lienee vähintään kohtuullista, että otan reippaasti paussia tähän blogiin kirjoittamisesta.)
PS
Luulen, että tämä voisi Osmoakin kiinnostaa.
Malawissa syntynyt britti Nicholas Shaxson on tutkinut kysymystä, miksi luonnonvaroiltaan rikkaat Afrikan valtiot, ovat hyvinvointi-indeksillä mitattuna kaikkein köyhimpiä, vaikka ovat saaneet satoja miljardeja mm. öljyrahoja. Vastaus: Koska luonnonrikkaudet synnyttävät korruptiota, diktatuureja (vallasta luopuminen = rikkauksista luopuminen), sveitsiläisiä ja yhdysvaltalaisia pankkitilejä, omistuksia veroparatiiseissa,, laiminlyödyn väestön kapinaa ja sisällissotia, uuden hallinnon korruptoitumista ja tämän kehityksen kierrettä.
Shaxsonin hyvin mielenkiintoinen ehdotus: kv. yhteistyössä tilannetta pyrittäisiin muuttamaan siten, että valtio-omisteisista luonnonvaroista ei maksettaisi suoraan maan hallinnolle, vaan kansalaispalkkana ko. maan asukkaille! Ajatus on pidemmän tähtäimen kehitystavoitteena ainakin lisätyöstämisen ja pohtimisen arvoinen.
/*”Asiaa, jota koulujen historian tunnilla ei juuri opeteta on, että suomalaisia pidettiin parisataa vuotta sitten tyhminä maalaistolloina. Venäläinen kenraalikuvernööri raportoi Pietariin, ettei suomalaisilla tule koskaan olemaan sijaa Euroopan sivistyskansojen joukossa.”*/
Kun Venäläinen pitää jotain tyhmänä tarkoittaa se tiettyä asiaa, nimittäin hyväuskoisuutta.
Tyhmyys/hyväuskoisuus on jatkunut sen jälkeenkin.
Venäläisethän sysäsivät reilu 15v sitten Siad Barren Moskovassa koulutettuna olevan somaliporukan Suomalaisen veronmaksaman kustantamaan täysihoitoon. Venäläiset ymmärsi, että ko porukka EI rikasta.
Paasaamisen keskeltä bongasin Atsteekit ja Inkat. Kannattaa muistaa, että näitä kulttuureja ei ehkä ole mitään järkeä pitää ”alkuperäiskulttuureina” ainakaan erotuksena euraasialaisista jonkinlaiseen valtioon ja monimutkaiseen työnjakoon perustuvista kulttuureista. Sekä Atsteekkien että Inkojen kulttuurit olivat kaupunkikulttuureita.
Älykkyydestä keskustelu on vaikeaa ja vaarallista, koska älykkyys on kohtuuttoman yliarvostettua.
Oikeastihan meistä tekee ihmisiä ylivertainen kykymme matkia ja valehdella. Kykenemme asettumaan toisen asemaan (empatia) ja sen vuoksi oppimaan matkimalla muita. Jo läheisimmältä sukulaiseltamme, simpanssilta, tämä kyky puuttuu lähes kokonaan. Simpanssikin siis kykenee ratkomaan ongelmia, ja oppimaan sen seurauksena, mutta ei kykene ihmisen tavoin oppimaan nähdessään lajitoverinsa ratkaisevan ongelman.
Ratkaisevassa asemassa ovat ns. peilisolut, eli ”empatianeuronit”, joiden puuttuminen tai vaurioituminen aiheuttaa autismia.
Mielenkiintoisempaa kuin älykyyden tutkiminen, olisi tutkia empatiakykyä. Onko esimerkiksi rasistisesti ajattelevilla ihmisillä kyse heikosti kehittyneistä peilisoluista, eli lievästä autismista. Autistithan ovat usein poikkeuksellisen älykkäitä.
Vanh – nen ja L – nn (nimet salakirjoitettu jotteivat ko. henkilöt kokisi itseään loukatuksi tai bloginpitäjä potentiaalisesti lainrikkojaksi) määrittelivät noin puolet afrikkalaisista debiileiksi (ÄO 50–69). Nyt luenkin, että tutkimustulos ei ole ihan varma.
Erään maan pääministeri saa saa tehdä aika paljon töitä, jotta pystyisi korjaamaan vahingon, jonka hänen läheinen sukulaisensa teki erään eteläisen maanosan asukkaille — tai kyseisen maanosan asukkaiden Suomessa asuville rotukumppaneille.
Paljon on ajatusvirtaa Osmon blogijoessa virrannut, mutta edelleenkään ei ole tullut selvyyttä siihen, mistä puhutaan. Eli mitä on älykkyys? Mitä tarkoitamme, kun puhumme ”älykkyydestä”?
Voisiko älykkyys olla oivallus- tai oppimiskykyä? Ts jos 2 henkilöä samoista taustoista samoilla äo-testiharjoitusmäärillä päätyy säännönmukaisesti eri tuloksiin, on toinen kyvykkäämpi (tai tarkemmin: nopeampi) oivaltamaan eteen tulleessa uudessa tilanteessa.
Jos näin, niin käyttäisin mieluummin sanaa ”oppimiskyky” sanan ”älykkyys” (joka olisi näin oikeastaan turha sana) sijaan.
Jos haluamme antaa myös ”älykkyydelle” mielekäs käyttö, niin viehätyn kollektiivisen älyn ajatuksesta. Näin ymmärrettynä äly on sosiaalinen ominaisuus, eikä palaudu (ts tyhjentävästi selity) geeneillä tai muilla fyysisen maailman ilmiöillä. Rakennamme oivalluksemme aiemman varaan ja olemme itsenäisinäkin ajattelijoina oivallusten historialle ja sen hetkiselle oivallusympäristölle velkaa. Tieteessä tämä institutionalisoidaan lähdeviittein.
Sekä älykkyydessä oppimiskykynä että älykkyydessä sosiaalisena ominaisuutena on taustalla vahva uuden tavoittelun arvostus. Tämä on länsimainen arvo.
Taiteilija tai tieteilijä lunastaa paikkansa luomalla uutta, oppimestareiden elkeiden taitavakaan toisto ei riitä. Rättikauppiaat elävät muodista, autonvalmistajat uusista malleista. Laadullinen uutuus ei riitä, vaan myös määrällisesti halutaan enemmän: nopeammin, pidemmälle ja korkeammalle.
Entä jos emme arvostaisi uutta? Silloin älykkyyskin olisi jotain aivan muuta.
Pekkia Raukko hellii usein kuultua, täysin väärää myyttiä:
”Autistithan ovat usein poikkeuksellisen älykkäitä”
Näinhän ei todellakaan ole, vaan:
”Suurin osa autistisista lapsista on myös kehitysvammaisia, vaikkakin PIENI MÄÄRÄ on älykkyydeltään
normaaleja. Monilla on myös epilepsia, ja näkö- ja kuulovauriot ovat ryhmässä
yliedustettuina. Henkilöt, joilla on autismia muistuttava Aspergerin oireyhtymä, ovat älykkyydeltään
normaaleja.” (versaali minun)
lähde:
1/9 2004
Johdatus autismiin
Alkuperäinen otsikko: Introduktion om autism
Eric Zander
Tässä pienessä määrässä autisteja, joiden älykkyys on normaali,on älykkyyden jakaumakin normaali. Heidän keskuudessaan on poikkeuksellisen älykkäitä siis samassa suhteessa kuin meidän muidenkin keskuudessa.
Myytin pohjana on normaaliälyisten autistien taipumus kohdentaa oppimiskykynsä näin normi-ihmisen näkökulmasta outoihin asioihin. Yläkerrassamme esim. asuu autistinen keski-ikäinen mies, joka osaa luetella jääkiekon SM-liigan jokaikisen ottelutuloksen vuodesta miekka ja kivi lähtien. Samoin hän on kävelevä YTV:n aikataulu. Hän muistaa siis jokaisen pääkaupunkiseudun linjan aikataulun minuutilleen. Koska aikataulut muuttuvat puolivuosittain, mahtaa siinä olla opetteleminen…
Minä vastasin ainakin jo kysymykseen, mitä älykkyys on, ja muistaakseni vastasi Odekin.
Erilaiset testit, jotka mittaavat ”henkistä suorituskykyä”- mikä mitäkin – tuottavat samansuuntaisia tuloksia, vaikka ne olisi tarkoitettu mittaamaan eri asioita.
Tilastoista voidaan löytää evidenssiä siitä, että on olemassa jokin tekijä, joka aiheuttaa sen, että nämä testitulokset ovat yleensä samansuuntaisia. Tätä samansuuntaisuutta aiheuttavaa ihmisen ominaisuutta kutsutaan älykkyydeksi.
Määritelmä kuulostaa kummalta, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Älykkyys on ”piilomuuttuja”, josta saadaan evidenssiä laittamalla ihminen tekemään mitä tahansa henkisiä kykyjä vaativaa. Evidenssi ei ole kohinatonta, koska eri tehtävissä pärjääminen vaatii erilaisia taitoja.
Täytyy muistaa, että kritiikki älykyyden käyttöä kohtaan voi olla ihan hyvin validia sillä perusteella, että sitä ei voida suoraan mitenkään havaita.
Ei kuitenkaan ole validia väittää, että tällä ilmiöllä – siis sillä, että erilaisissa tehtävissä pärjääminen ennustaa hyvin pärjäämistä myös muissa tehtävissä – ei olisi mitään merkitystä ihmisten elämässä. Sillä on merkitystä ja se merkitys on juuri siinä, että pärjääminen jossakin ennustaa pärjäämistä missä tahansa muussa. Väite, että älykkyydestä ei ole hyötyä siinä ja siinä, on väärä, koska määritelmän mukaan älykkyydestä on hyötyä juuri siinä asiassa, oli se asia sitten ihmissuhdetaidot, työpaikan löytäminen, jne jne.
Hyöty on toki tilastollista, eli on paljon ihmisiä, jotka poikkeavat tästä säännöstä. Tämänkin vuoksi asiaa voi kritisoida. Voi esimerkiksi sanoa, että on parempi kiinnittää huomio vain niihin asioihin, jotka todella merkitsevät juuri siinä tilanteessa ja tämä on ihan totta. On parempi esimerkiksi palkata sosiaalisesti taitava kuin älykäs joka ei ole, jos tehtävään tarvitaan sosiaalisesti taitava. On parempi olla kavereita sellaisen ihmisen kanssa josta pitää kuin sellaisen joka on älykäs mutta josta ei pidä. Ja niin edelleen.
Tämä on vähän niiinkuin lähtisi lyömään vetoa kädenvääntökilpailusta, johon osallistuu iso ja lihaksikas mies ja pienehkö ja kuivakka mies. Jos ei tiedä, että jälkimmäinen on painoluokassaan maailmanmestari, niin kannattaa yleensä veikata sitä isompaa.
Mun mielestä älykkyys viime kädessä on synnynnäistä, se miten sen hyödyntämiseen vastataan ja kuinka älykkyys saa parhaimman teränsä, riippuu ympäristöstä. Tämä ilmenee esim. siinä, mihin älynsä kohdistaa. Älykäs ihminen ei kiinnostu asioista, joissa ei koe onnistuvansa. Jonkun mielestä varmaan rankka väite, mutta todellisuus puhuu monien kohdalla sen puolesta – ei tietenkään kaikkien. Itse uskon, että älykkäät ihmiset rakentavat yhteiskunnastaan sellaista, joka mahdollistaa tämän ”älyllisen terän” hyödyntämistä mm. koulutuksen muodossa. Suomalainen koulutusjärjestelmä tukee tätä kehitystä hyvin antamalla kaikille tasavertaisen mahdollisuuden ilmaisen opiskelun muodossa.
Odelle vastaisin, että älykkäät ihmiset muodostavat valtioita tukemaan älykkyyden tukemista rakentavassa hengessä.
Älykkäilläkin ihmisillä voi kuitenkin olla moraalinen porsaanreikä vallassa, joka joitakuita turmelee ja ajaudutaan nykyhetkeen.
Tiedemies: ”Tilastoista voidaan löytää evidenssiä siitä, että on olemassa jokin tekijä, joka aiheuttaa sen, että nämä testitulokset ovat yleensä samansuuntaisia. Tätä samansuuntaisuutta aiheuttavaa ihmisen ominaisuutta kutsutaan älykkyydeksi.”
Eihän tämä vastaa kysymykseen, että mitä älykkyys on. Tämä vastaa kysymykseen, kuinka älykkyys ilmenee.
jatkoa… ”älykkyys = jokin tekijä, joka aiheuttaa tietynlaisia testituloksia” ei valaise juurikaan
Yhtä hyvin Ruso voisi kysyä mitä painovoima on, eikä hyväksyä vastaukseksi sitä, että kappaleet näyttävät vetävän puoleensa toisiaan.
Rupesi sen verran mietityttämään tämä Tiedemiehen (onpa muuten mahtipontinen nimimerkki) tähän keskusteluun lanseeraama sosiaalisen taitavuuden=älyn käsite, että otinpa puhelun Turkuun
Turusta löytyy Ari Kaukiainen, jonka väitöskirjan abstarkti on tässä:
”Relationships between social intelligence, empathy, and three types of aggressive behavior were studied. Peer-estimation techniques were used to measure all major variables. Altogether, 526 Finnish schoolchildren from three age groups (10, 12, and 14 years old) participated in the study. As was hypothesized, indirect aggression correlated positively and significantly with social intelligence in every age group studied. Physical and verbal forms of aggression had almost zero correlation to social intelligence. Empathy correlated negatively and significantly with every type of aggression except indirect aggression in 12-year-old children. The major findings are in line with the developmental theory by Björkqvist et al. [1992. Aggr Behav 18:117-127] suggesting that indirect aggression requires more social intelligence than direct forms of aggression. Aggr. Behav. 25:81-89, 1999. © 1999 Wiley-Liss, Inc.”
Olin kiinnostunut, olisiko Kaukiaisella tietoa sosiaalisen älyn ja perinteisen älyn (kuviotestit) välisestä yhteydestä. Eipä ollut eikä ollut osoittaa muutakaan tahoa….joten tässähän on selvä tutkimuksen paikka.
Jonkinlaista epätieteellistä mutua olen koulumaailmasta kuullut, että kiusaajatytöt ovat usein koulussa keskimääräistä paremmin menestyviä. Hehän käyttävät nimenomaan epäsuoraa aggresiota, joka Kaukiaisen ym. tutkimuksessa korreloi sosiaaliseen älyyn. Löytyisikö yhteys siis myös G-tekijään? Mene ja tiedä!
Osmo sanoo:
”Yhtä hyvin Ruso voisi kysyä mitä painovoima on, eikä hyväksyä vastaukseksi sitä, että kappaleet näyttävät vetävän puoleensa toisiaan”
Heh, tämä oli hauska… tosiaan… Painovoima=jokin tekijä, joka aiheuttaa tietynlaisia testituloksia. Kokeile omenalla!
Elina.
Autistien keskimääräisen älykkyyden suhteen olet varmasti oikeassa, koska autismi lienee usein seurausta laajemmasta kehityshäiriöstä. Se ei kuitenkaan ole kirjoitukseni kannalta olennaista.
Olennaista on minusta se, että älykkyys ei ole se lajimme kannalta olennainen menestystekijä, vaan olennaista on kyky empatiaan.
Rasismi on käsittääkseni empatiakyvyttömyyttä, mutta en pitäisi sitä varsinaisena kehityshäiriönä, vaan lähinnä primitiivisenä ominaisuutena.
Olet aikaisemmin määritellyt menestymisen lajin lisääntymisenä. Menestymisen edellytys on sinun mukaasi kyky empatiaan.
Mitä voimme päätellä? Ketjuhan on aukoton. Tulen lopputulemaan, että empaattisimmat ihmiset elävät Afrikassa ja Intiassa. Italiassa puolestaan ne itsekkäät paskapäät.
Hmmm ????
Unohtui, että siis Raukolle tämä edellinen
Niin ja vielä Raukolle.
Rotat ovat ihanan empaattisia eläimiä…ja hyttyset.
(noh, vähän v*t*u***n, se sallitakoon..)
Itse puhuisin mieluummin henkisestä suorituskyvystä kuin älykkyydestä.
Elina.
Eri lajeilla on erilaisia menestystekijöitä.
Kun kirjoitin että ”lajillamme”, oletin meidät molemmat ihmisiksi. Tämä ”rotta juttu” tuli minulle täytenä yllätyksenä, enkä ollut sitä tilannut 😉
En myöskään määritellyt lajin menestystä lisääntymiskykyisten jälkeläisten saannilla, koska sillä mittarilla voi mitata oikeastaan vain yksilön menestystä. Tai jos tahdotaan olla tarkkoja, yksilön geenien menestystä.
Liiallinen lisääntyminen voi olla lajin kannalta poikkeustapauksissa jopa tuhoisaa. Uskon että ihmisen kohdalla tämä uhkakuva voi toteutua.
Ihan noin mahdollisimman objektiivisena toteamuksena. Omasta ja muittenkin mielestä minulla on varsin vahva empatiakyky. Olen myös äärettömän tunteellinen. Tässä pienessä aineistossa (n=1) väitteesi on ehdottoman väärä. Rohkenen olettaa, että tarkoituksenasi on vain patologisoida rasismi hinnalla millä hyvänsä ja keinoista välittämättä. Sano yksi syy, miksi huolenpitoni ei saisi keskittyä minulle todella oikeasti tärkeisiin ihmiin? Miksi koko maailmaa on halattava ehdottoman tasapuolisesti ja objektiivisesti?
Osmo: ”Yhtä hyvin Ruso voisi kysyä mitä painovoima on, eikä hyväksyä vastaukseksi sitä, että kappaleet näyttävät vetävän puoleensa toisiaan.”
Hieno veto! Kuten Elina kiteyttää ”Painovoima=jokin tekijä, joka aiheuttaa tietynlaisia testituloksia. Kokeile omenalla!”
Ero on kuitenkin nähdäkseni siinä, että ”painovoimaksi” kutsuttu ilmiö (sen arkisessa merkityksessä) esiintyy jäännöksettä testatessa (esim sillä omenalla).
”Älykkyys” sanaa käytetään nähdäkseni sellaisessa mielessä, jossa testi (esim palikka) näyttää ilmentävän jotain välittömästi ilmenevän, siis testin, takaa. Siksi nimenomaan väittelemme siitä, mikä voisi olla sopiva testi (kun yksimielisyyttä siitä, mitä älykkyys on ei näytä syntyvän). Ja siksi päädymme pilkkomaan käsitteen sosiaaliseksi älykkyydeksi jne… Painovoiman suhteen testistä näyttää vallitsevan kohtalainen yksimielisyys (se omena).
Jos taas todella omaksumme täysin analogian painovoimatestin kanssa, niin älykkyys todella = menestystä sovitulaisessa testissä. Nähdäkseni määritelmä ei vaan ota haltuunsa sitä latautuneisuutta, mitä käsitteeseen liitetään. Epäilen, että moni sanan käyttäjä ei ole tyytyväinen tähän määritelmään.
Siksi ehdotin muita sanoja. ”Älykkyys” on jotenkin hämärämpi kuin esim ”oppimiskyky”.
Catilina.
En missään nimessä tahdo patologisoida rasismia. Siksi totesinkin sen olevan mielestäni ominaisuus, ei kehityshäiriö.
En myöskään tahdo ryhtyä arvioimaan empatiakykysi voimakkuutta. Eräänä empatian voimakkuuden mittana voidaan kuitenkin perustellusti pitää myös sitä, kuinka pitkälle se ”kantaa”. Jos sen kantaman piiriin jää vain aivan lähimmät ihmiset, niin se on ainakin jossakin mielessä heikko.
Jokaisellahan empatia kuitenkin laimenee etäisyyden kasvaessa.
Hyvä kirjoitus. Minustakin tärkein johtopäätös näistä älykkyysmittauksista on oivallus, että emme voi sellaisenaan ympätä esimerkiksi kaoottiseen Afrikan maahan järjestelmää, joka on suunniteltu vähintään peruskoulutason tiedot ja taidot hallitsevalle, luku- ja kirjoitustaitoiselle jälkiteollisen informaatioyhteiskunnan ihmisille. Ei myöskään ehkä ole oikein varta vasten houkutella afrikkalaisia lahjakkaita ja koulutettuja ihmisiä työskentelemään maissamme, ainakaan pysyvästi. Afrikka tarvitsee koulutetut ihmisensä. (Toisaalta ainakin länsimaissa useimmat työn perässä muuttajat eivät edes suunnittele pysyvää muuttoa, vaan menevät hankkimaan rahaa ja kokemuksia ulkomailta). Jos (uskon, että kun) heidän kognitiivinen potentiaalinsa alkaa kasvaa vakaamman ja vauraamman yhteiskunnan myötä, he muokkaavat sitä sitten tarpeidensa mukaan. Lisäksi he tarvitsevat valtiotasolla toimivan funktionaalisen ryhmäidentiteetin. Siitä kun syntyy se yhteenkuuluvuuden tunne ja luottamus, joka on tarpeellista, että yhteiskunta kehittyisi. He siis tarvitsisivat afrikkalaisia kansallisromanttisia taiteilijoita auttamaan kansallisen kulttuurin luomisessa ja uusintamisessa. (Haen tässä analogiaa Suomen kanssa, en tiedä, kuinka hyvin se oikeasti toimisi).
az:”Ympäristön merkitystä ei tule vähätellä.”
Kun sanoin toisessa ketjussa näin, en itse aikonut vähätellä perimän merkitystä (olenhan opiskellut vastaansanomatonta tutkimusdataa). Tarkoitin sitä, että on aina huomattavan paljon parempi, jos ihmistaimi saa hyvää ravintoa, virikkeitä ja turvallisuutta. Sitä parempi lopputulos, oli perimän ”lähtötaso” mikä hyvänsä noin karkeasti ilmaistuna. Eli tämä mielestäni merkitsee, että inhimillinen sosiaalipolitiikka on kaikkien kannalta parempi.
Catilina: ”Sano yksi syy, miksi huolenpitoni ei saisi keskittyä minulle todella oikeasti tärkeisiin ihmiin? Miksi koko maailmaa on halattava ehdottoman tasapuolisesti ja objektiivisesti?”
Minusta ihminen, joka oikeasti välittäisi yhtä paljon kaikista maailman ihmisistä, olisi aika kammottava ja epäinhimillinen. Minulle kaikki tärkeimmät ihmiset sattuvat olemaan valkoisia, epäilemättä johtuen siitä, että asun suhteellisen monoetnisessä Suomessa. Se ei sinänsä tarkoita, etteikö joku muunvärinen voisi joskus tulevaisuudessa olla. En kuitenkaan koe, että valkoiset ihmiset olisivat minulle joku ihmisryhmä, jonka kanssa koen yhteenkuuluvuutta samalla tavalla kuin suomalaisten: heitä on liian paljon ja liian erilaisia eri puolilla maailmaa. Jostain toisesta voi tuntua erilaiselta, enkä ymmärrä, miksi hänestä pitää välttämättä maalata jotain antikristusta. Enhän itsekään inhoa enkä halveksi ei-suomalaisia tai hyväksy heidän sortamistaan, vaikka suomalaiset ovatkin ’minun porukkaani’.
Sitten vielä pitäisi määritellä ’rasismi’, kun kerta saivartelun vauhtiin ollaan päästy. Sanakirja määrittelee sen rotusyrjinnäksi. Siis syrjinnäksi, joka perustuu rotuun, eikä yksilöllisiin ominaisuuksiin. Esim. epäpätevämmän yksilön rodusta X suosiminen pätevämmän yksilön rodusta Y kustannuksella. Monille rotujen erojen tutkiminen on rasistista, koska tutkimustulokset yleensä paljastavat, että luonto tosiaan on eriyttänyt ihmisen eri roduiksi ~60ka aikana. Tämän sinänsä ei pitäisi olla yllätys, onhan se jopa kymmenesosa neanderthalin ihmisen eriytymiseen riittäneestä ajasta, ja sadasosa ihmisen ja simpanssin eriytymisestä. Monen mielestä sekin on rasismia, että suomalainen arvostelee ”Abdullah” Tammen edesottamuksia, saati sitten muualla maailmassa tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia. Kulttuurin varjolla voidaan mikä tahansa kritiikki leimata rasismiksi.[1] Kaikkea pitäisi suvaita.
Mitä tulee rasismin ja älykkyyden suhteeseen, niin muistelen, että Suomessa ”rasististen rikosten” määrä on kasvussa, ja väestömäärään suhteutettuna, tilastoa yllättäen eivät johda korkean IQ:n itä-aasialaiset, vaan matalamman IQ:n afrikkalaiset. Tosin japanilainen kulttuuri on hyvin ylimielinen muihin rotuihin, mutta ilmeisesti nuivimmat pysyvät Japanissa, eivätkä haasta riitaa ilman keisarin käskyä.
[1]Pat Condell: Am I a racist? http://www.youtube.com/watch?v=H1ZLXbKeL2U&NR=1
Terve Osmo, olen aina arvostanut sinua politikkona ja ensiksi haluankin antaa hieman kehuja tästä rohkeasta avauksesta. Hyvin usein olet käsitellyt suoraselkäisesti kipeitä ja vihreille politikoille vieraita aiheita. Älykkyys sinänsä tieteen alana tuskin kiinnostaisi ketään, elleivät ihmiset joutuisi konkreettisesti tekemisiin ylikansoittumisen kanssa. Olet ehkä älykkäänä ihmisenä huomannut, että tämä lopulta johtaa ekoloogiseen katastroofin ja laajamittaisiin sotiin ja kärsimyksiin maapallolla.
Älykkyyteen vaikuttaa geeniperimä, kuinka paljon siitä vielä kiistellään, arvioiden mukaan kyse on 32-40 prosentin osuudesta. Kaikilla älykkyyttä tutkivilla tahoilla on asioista yhteneväinen käsite, älykkyys kyetään selittämään myös geeniperimän avulla. Miten merkittävästi tämä peilautuu kansoihin ja kansakuntien tilaan, lienee edelleen suhteellisen neitseellinen tutkimuskohde.
– 1800 luvun alussa maapallon väkiluku ylitti miljardin rajapyykin, tämän jälkeen kehitys on edennyt nopeasti.
– 1800 luvun lopulla Suomessa väestötieteilijä epäilivät olisiko koskaan mahdollista, että Suomessa asuisi kolme miljoonaa ihmistä, epäilyt ovat osoittautuneet vääriksi.
– 1950 meitä oli neljä miljoonaa ja muutamia vuosia tämän jälkeen Suomessa esiintyi huomattavia piikkejä syntyvyydessä.
– Vuonna 2050 suomalaisia on arviolta 4,9-5,0 miljoonaa, syntyvyyspiikistä johtuen huoltosuhde heikkenee tilapäisesti 18 prosentista lähes 32 prosenttiin. 200 vuodessa väestömme on tuplaantunut.
Vuonna 2050 ja tätä edeltäneenä 200 vuotena suomalaisten määrä on tuplaantunut, mutta ei ylikansoittunut. Suomalaisilla olisi mahdollisuus elää maassaan tasapainoista elämää, ellei mm vihreä puolue ajaisi myös Suomea ekoloogisen katastroofiin ylikansoitus politiikallaan. Mikään taho maailmassa, ei hyvällä, ei pahalla, ei avustamalla, ei tukahduttamalla, eikä millään muullakaan tapaa kykene estämään Afrikan kaltaisen maanosan ylikansoittumista. Eräissä maissa ylikansoittuminen on lähennellyt 6700 prosentin vauhtia 200 vuodessa. Miksi ihmeessä vihreät ajavat ylikansoitusta myös osaksi Suomen politiikkaa, onko puolueessa koskaan ajateltu asiaa ekologiselta kannalta. Ehkä voit vastata tähän kysymykseen kun et enää ole mukana politiikassa.
Empatiaa voi kuitenkin tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Omasta mielestäni ”charity begins home”. Eli toisaalta on helpompaa tuntea empatiaa eksoottista ja kaukaista kohdetta kohtaan, johon voi projisoida mitä tahansa mielikuvia, kuin auttaa omaa konkreettista lähimmäistä, joka täytyy ihan oikeasti kohdata vastavuoroisesti. Eiväthän nämä tietysti toisiaan pois sulje kuitenkaan.
Pekka,
Kun olet nyt niin kova poika määrittelemään asioita, niin määrittelepä tämä ”ominaisuus”.. Menestymisenhän kriteerit jo tunnemme (lisääntyminen kanin tavoin), mutta mitä ihmettä tarkoittaa ominaisuus..?
Ja entäs tämä ”kehityshäiriö”? Tarkoitatko kenties jotain neurologista vai ympäristön tuottamaa vai mitä oikein tarkoitat.
Pekka Raukko nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä. Jos rasismi on tosiaan jonkinlainen kehityshäiriö niin miten puututaan sellaiseen laissa olevaan epäkohtaan kuin rasistisiin rikoksiin, eihän etnoa potkiva kiljuskini ole syypää päänsä sisäiseen kehityshäiriöön. Mielenkiintoista olisi myös selvittää voiko rasisti tuntea empatiaa pieniä pörröisiä eläimiä tai omaa viiteryhmäänsä kohtaan koska olisihan se mielenkiintoista tietää mikä saa empatiakyvyttömyyden suuntautumaan nimenomaan pigmenttikylläisyyden mukaan.
Kuulisin myös mielelläni Raukon määritelmän rasismille. Näin esim. tämän blogin älykkyyskeskustelussa ei käy sellaista tilannetta, että jonkun tiedonhalu leimataan rasismiksi ja siis jonkinlaiseksi mielenvikaisuudeksi sillä tämä voi jopa jarruttaa keskustelua. Joku älyllisesti epärehellinen voisi jopa argumenttien puutteessa yrittää leimata eri mieltä olevat rasisteiksi.
Mutta tähän rasismiin kehityshäiriönä on kyllä syytä paneutua tarkemmin. Kuinka paljon meidänkin yhteiskunnassamme on tuhlattu rahaa asennekasvatukseen ja rasisminvastaiseen taisteluun. Mitä merkitystä sillä on jos kyse on kehityshäiriöstä?
Onneksi meillä on kuitenkin Vihreät. Puolueen sivuilla sanotaan vihreiden toivottavan vammaiset mukaan puolueen toimintaan ja haluavan hyödyntää heidän erilaista elämänkokemustaan. Milloin näemme ensimmäisen Kontulan kuulapään puolueen riveissä?
Oppimkiskyky nyt vain on eri asia kuin älykkyys.
Maailmassa on paljon käsitteitä, joiden eksakti määrittely on hankalaa, mutta joita kuitenkin mitgataan niin hyvin kuin osataan. Tällainen on esimerksi suhdannekehitys. Samaan joukkoon kuuluu konservatiivisuus, tunneherkkyys ja mitä tahansa.
Näitä asioita mitataan seurausten kautta. Jos ihminen on asenteiltaan konservatiivinen, hän kannattaa todennäköisesti ankratia rangaistuksia, korkeampi tuloeroja, asevelvollisuutta ja niin edelleen. Konservatiivisuutta voidaan mitata paremmin ja huonommin ja voimme olla vähän eri mieltä siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Jonkunmielestä rasismi liittyy konservatiivisuuteen, mutta toisten muielestä ei lainkaan.
Älykkyyttä mitataan sen perusteella, miten hyvin selviää tehtävistä, jotka yleisen käsityksen mukaan vaativat hyviä hoksottimia. Noiden mittareiden laadinnassa käytetään faktorianalyysia tai sen kaltaisia menetelmiä. olennaista on, että hyvin erilaiset testit johtavat jokseenkin samaan tuloikseen, mistä päätellään, että henkilön suuressa joukossa ominaisuuksia taustalla on sama tekijä.
Tarkempi analyysi osoittaa, että tuo yhden faktorin malli on puutteellinen, mutta aika hyvä silti. Joskus opetin faktorianalyysia, ja kävin erään testin anatomian läpi. Lahjakkuus faktoroitui vähintään kolmelle faktorille, jotka olivat suunnilleen numeerinen (lukusarjat) verbaalinen ja spatiaalinen. Lisäksi neljäntenä tekijänä tuli esiin päättelyn nopeus. Tämäkään ei riittänyt selittämään loppua kohinaksi, vaan tarvittiin oma nopeustekijänsä noille kolmelle osaamisalalle.
Olennaista kuitenkin on, että yhdellä faktorilla (älykkyys) voitiiin selvittää valtaosa vaihtelusta.
Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka arvostettava asia älykkyys on ja pitäisikö ihmisen hyvyyttä mitata jollakin toisella ominaisuudella.
Sekä herraselle, että Elinalle voin vain todeta, että jos tahdotte perusteluja rasismin ”kehityshäiriöluonteelle”, niin ne teidän on keksittävä itse, koska ajatuskin on teidän, ei minun.
Mutta voiko rasismille tehdä mitään, jos se on ihmisen synnynnäinen ominaisuus, eikä esimerkiksi ankean lapsuuden tai poskelleen menneen kasvatuksen tulos?
Minusta ei ole olennaista, onko jokin käyttäytymispiirre perinnöllinen vai opittu. Kaikkia yhteiskunnan vahingollisena pitämiä käyttäytymistapoja voidaan eri keinoin pyrkiä rajoittamaan.
Eikä ole myöskään mitään geneettistä determinismiä. Ei etenkään käyttäytymisen suhteen.
Rasismin määritelmän suhteen tyydyn PK:n määritelmään, joka on tässä yhteydessä tarkkuudeltaan täysin riittävä.
”Ominaisuuden” määrittelen sitten kun Elina on uskottavasti määritellyt sanan ”lukutaito”.
Empatia voidaan jakaa kahteen osaan, kognitiiviseen ja affektiiviseen empatiaan. Selkokielellä siis kykyyn hahmottaa toisten tunnetiloja ja motiiveja, ja toisaalta omien tunnetilojen muuttumiseen havaintojen pohjalta. Aspergerin syndroomasta kärsivät ovat tyypillisesti jälkimmäisessä mielessä täysin normaaleja, arkipäiväisen kielenkäytön mukaan usein hyvinkin empaattisia ihmisiä, mutta emotionaalinen havaintokyky on puutteellinen. Toisaalta psykopaateilla, joiden affektiivinen empatia puuttuu kokonaan, on tämä kyky monesti hyvinkin kehittynyt.
Rasismin luonnehtiminen biologiseksi häiriöksi ei ole järin perusteltu idea. Funktionaalinen autisti saattaa hyvinkin epähuomiossa tölväistä värillistä ilkeästi, mutta tuskin tarkoittaa sitä. Psykopaatti puolestaan satuttaa säälimättä kaikkia ihonväriin katsomatta. Kumpikin voi olla rasisti siinä missä normaalikin ihminen, mutta heidän neurobiologisiin ongelmiinsa se ei liity mitenkään.
Rasismin ja empatian puutteen läheinen yhteys liittyy oletettavasti sisä-ulkoryhmäjakoon. Niin metsästäjä-keräilijäesi-isämmekin, kuin useimmat kädelliset sukulaisemmekin elävät laumoissa, joiden sisällä esiintyy mittavaakin yhteistyötä ja altruismia, mutta joiden suhtautuminen lauman ulkopuolisiin on epäluuloista, suhteellisen kylmäkiskoista, ja mikäli nämä koetaan uhaksi, hyvinkin vihamielistä. Nykyihmisellä sama kuvio näkyy edelleen, joskin huomattavasti monimutkaisempana (ryhmäidentiteettejä on usein monia, toiset tärkeämpiä). Ulkoryhmän jäsenet nähdään helposti ryhmänsä jäseninä yksilöiden sijasta, heidän toimintaansa tulkitaan rankasti yleistävien stereotyyppien avulla, ja jos heidät koetaan uhkana, syystä tai ei, aggressiot nousevat nopeasti. Yhteyksiä rasismiin tuskin tarvitsee erikseen selittää.
On ihmisiä, jotka paisuvat ylpeydestä ajatellessaan sitä, miten he ovat nousseet tämän kaiken yläpuolelle. He ovat maailmankansalaisia, heille ihminen on ihminen kansallisuudesta ja ihonväristä katsomatta. He ovat eettisesti ja älyllisesti ylivertaisia. Tämä on useimmissa tapauksessa totaalista potaskaa. Ryhmäjako ei toki enää perustu kansallisuuteen tai etnisyyteen, mutta ei se mihinkään ole hävinnyt. Se on vain korvattu ideologialla. Kun kuuntelee monien polleiden tiedostajien puheita ”rasisteista”, ”junteista” tai ”oikeistolaisista”, löytää niistä paljonkin karkeaa stereotypisointia, epäluuloa ja silkkaa aggressiota, joka helposti hautaa alleen empatian ”fasistin” tunteita kohtaan. Toki tämä, aivan kuten etninen ryhmäjakokin, saattaa johtaa hienovaraisempiinkin käytösmalleihin.
Kaikkein huvittavinta on ehkä se, miten monet rasistit ja antirasistit pohjaavat itsetuntonsa pitkälti täsmälleen samaan asiaan, ts. jäsenyyteensä ulkoryhmään nähden joka suhteessa ylivertaisessa sisäryhmässä. Rasisti on tosin rehellisempi tämän suhteen. Hän ei väitä harrastavansa ”itsekritiikkiä” sen tähden, että halveksunnan kohde sattuu kuulumaan hänen kanssaan samaan kansakuntaan tai rotuun, jotka eivät ole hänen identiteettinsä kannalta lainkaan keskeisiä tekijöitä.
Ihan en kaikkea keskustelusta ymmärtänyt, mutta sen verran kuitenkin, että kun työntekijää seuraavaksi haen oikea järjestys on: kiinalainen, ruotsalainen, sakemanni, toinen ruotsalainen, suomalainen mies, intialainen, arabi, suomalainen nainen, ryssä, amerikkalainen neekeri.
Afrikkalainen neekeri on melkein listalla.
Anteeksi nyt Tsuhna, mutta jos et ole trolli olet vähän dorka. Jos etsit työntekijää, haluat kai parhaan mahdollisen hakijan. Jos syrjit mahdollisesti loistavaa työntekijää kansallisuuden tai sukupuolen perusteella, saat syyttää vain itseäsi.
Tsuhna, valitse älykäs afrikkalainen!?
Osmo: ”Maailmassa on paljon käsitteitä, joiden eksakti määrittely on hankalaa, mutta joita kuitenkin mitgataan niin hyvin kuin osataan.”
Kylläkyllä. Näinhän se on, mutta juuri siksi tuon käsitteen määrittely-yritykset ovat kiinnostavia. Mittarimääritelmä ei satu minua innostamaan.
Vertasit konservatiivisuuden mittaamiseen. Mainitsemasi mittarit ovat kiinnostavia vain, kun ensin olemme muodostaneet käsityksen konservatiivisuudesta. Esim: tarkoitan konservatiivisuudella tätä-ja-tätä (käsite). Näin ymmärrettynä konservatiivisuus ilmenee tällaisena-ja-tällaisena (operationalisointi).
Palataan älykkyyteen. Kun kysyin ”mitä on älykkyys”, kysyin mitä usein käytetyillä mittareilla on operationalisoitu. Vastaukseksi olen saanut ”älykkyyttä”. Mutta kun sitä olen juuri kysynyt…
Enkä edes odota tyhjentävää vastausta. Maailma on täynnä täysin mielekkäitä ”sumeita” käsitteitä, joita käytämme suvereenisti ilman määritelmiäkin (esim milloin sanotaan, että nyt ”sataa”). Erilaiset hahmotelmat tai vastausyritykset olisivat kuitenkin kiinnostavia.
Pekka,
Vastaan paremmalla ajalla haasteelliseen lukutaito-tehtävääsi. Minä kyllä kysyin ekaksi, joten minusta sinun pitäisi vastata ekaksi.. (sanoo Elina, 5 vuotta),
Tässä kuitenkin ihan mielenkiintoinen juttu tähän ”rasismi kehityshäiriönä” -teemaan. Aika pitkä kyllä, lukekoon ken jaksaa. En muuten kyllä mielestäni ole missään kohden kirjoittanut rasismista kehityshäiriönä, mutta palataan siihenkin, ehkä…
http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2005/12/09/AR2005120901938.html
Taas ollaan siitä älystä nyt aika kaukana, mutta toisaalta eikö elävän keskustelun kuulukin polveilla ja tuottaa sivujuonteita.
Olin Karmela Liebkindiin yhteydessä löytääkseni asiasta jotain takuuvarmasti tieteellistä. Aiheena siis rasismi versus tunnetilat/ persoonallisuustyyppi/ synnynnäiset ja opitut tekijät..
Hän antoi seuraavat kirjallisuusviitteet. Näissähän on nyt tietysti se ongelma, että KL ei varmasti löydä asian tiimoilta muuta kuin hänen ideologiansa mukaan värittyneitä lähteitä. Valitettavasti hänellä on kokemukseni mukaan voimakastehoiset multikulti-rillit päässään.
Nämä viitteet hän kuitenkin antoi. Ja lukeminenhan ei koskaan tyhmistä.
Duckitt, J. (1992).The social psychology of prejudice. Westport, CT:
Praeger Publishers.
Dunbar, E. (1995). The Prejudiced Personality, Racism, and Anti-
Semitism: The PR Scale Forty Years Later. In Journal of Personality
Assessment, 65 (2), 270-277.
Luin juuri Liebkindin Me ja muukalaiset pitkästä aikaa. Se oli parempi kuin mielikuva, joka minulla kirjasta oli. Siinä mm. käydään läpi rasismia sosiaalipsykologisena ilmiönä, ja todetaan etteivät sitä patologisoivat näkemykset enää saa paljon tukea (kirja on kirjoitettu 1987). Useimpien tutkijoiden mielestä ennakkoluulot ja stereotypiat ovat luonnollinen seuraus ihmisen kognitiivisista prosesseista. Muutenkin kirjassa on ihan asiaa identiteetin muokkauksesta ja merkityksestä.
On hyvä, etteivät rasismia patologisoivat näkemykset saa enää paljon tukea edes Karmela Liebkindiltä.
Ensinnäkin pitäisi tietysti määritellä tarkasti käsite rasismi. Siitä on sanakirjoissa ja kansainvälisissä sopimuksissa määritelmiä, mutta kummasti sen määrittely leviää usein käsittämään jokaista epäilevää sanaa, jonka sanomme esim. maahanmuutosta.
Väitetään, että Neuvostoliitossa monet systeemin epäilijät joutuivat Brezhnevin aikana mielisairaalaan. Se oli parempi kuin joutua suoraan tapattavaksi niin kuin Stalinin aikana.
Jos me demokratiaan uskovat voisimme yhteisesti määritellä pitävästi, mitä rasismi tarkoittaa, uskon, että voisimme sitä yhteisesti vastustaakin.
Mutta kun käsite rasismi on tällainen poliittisen ja mielipidetaistelun väline, en usko, että siitä koskaan tulee mitään.
Kirjoitin juuri kritiikkiä tuosta rasismi-sanan poliittisesti motivoituneesta leviämisestä Yliopisto-lehteen. Saapa nähdä, julkaisevatko. Mielestäni se pitäisi säilyttää alkuperäisessä merkityksessään ”syrjintä etnisen alkuperän perusteella”. Ideologiset tai kulttuurikäytäntöihin liittyvät ristiriidat, maahanmuuttopoliittisesta keskustelusta puhumattakaan, ovat sitten jotain muuta.
Pari kommenttia nimimerkin az pitkään kirjoitukseen.
1) Miksi luonnonvaroiltaan rikkaat Afrikan valtiot eivät jaa kansalaisomaisuuttaan tasaisesti. Tämä on laajempi lainalaisuus. Jos kansakunnan rikkaus perustuu helpostui hyödynnettäviin luonnonvaroihin, omaisuudella on taipumus kasautua harvojen käsiin (Latinalainen Amerikka, Venäjä), mutta jos se edellyttää laajaa työpanosta (Suomi ja metsät) tuloksena on tasainen tulonjako. Jos monitoimikoneet olisivat olleet käytettävissä jo sata vuotta sitten, Suomi olisi köyhä, lähes väestöstä tyhjä, jonka maaomaisuus olisi muutaman harvan pohatan käsissä.
2) Serkkuavioliitot. Me kaikki tiedämme, että ne johtavat usein periytyviin tauteihin. Seuraavaan tulee suhtautua varoen, sillä en ole alan asiantuntija: Eivätkö ne kuitenkin paranna väestön geeniperimää? Kyse on väistyvistä haitallisista geeneistä, jotka pystyvät jatkamaan elämäänsä piilossa. Mitä todennäköisemmin ne pääsevät vaikuttamaan ilmiasuun, sitä todennäköisemmin ne karsiutuvat pois. Näin siis amatööri asiaa pohdiskelisi.
3) Äärioikeistolaisia tekstejä on tarjolla paljolti. Jotkut sensuroin pois, mutta älyllisesti argumentoidut jätän. Äärioikeistolaisten poliittista toimintaa mainostavat jätän pois ilman muuta. Blogini tarkoitus ei ole toimia heidän mainosvälineenään. Siihen he voivat käyttää omia blogejaan.
4) En muista oliko se Az vai joku muu, joka huomautti, ettei rasismi ole henkisesti kovin kaukana poliittisesta vastapuolen demonisoinnista. Tästä olen samaa mieltä. Tälläiset jyrkät me-ne -asenteet ovat minusta samaa perua, olkoon tuo jaottelu mikä hyvänsä.
Ruso kysyi
“mitä on älykkyys”
Mielestäni älykkyys on sama kuin assosiaatiokyky eli kyky hahmottaa eri asioiden välinen keskinäinen riippuvaisuus. Joillakin se suuntautuu enemmän symbolianalyysiin ja joillain toisilla taas enemmän ihmisten välisen vuorovaikutuksen dynamiikkaan, kolmansilla johonkin muuhun.
Viisaus taas edellyttää älykkyyden lisäksi muistin, joka nykyaikana käsittää paljolti myös muiden ihmisten havaintojensa perusteella tallentamaa tietoa. Viisaus käsittää myös nöyryyden muuttaa omaa näkemystänsänsä, jos (itselle) uuden riittävän luotettavan havaintoaineiston perusteella tähän on aihetta.
Serkku- (tai mieluimmin sisar-) avioliittoilla saadaan kyllä perinnöllisistä sairauksista melko vapaa ja homogeeninen populaatio. Edellyttäen tietysti, että epäkelvot mutta lisääntymiskykyiset yksilöt eliminoidaan ajoissa.
Tätä sisäsisarsiitosta on käytetty esimerkiksi tasalaatuisten koe-eläinkantojen luontiin. Alkolla oli aikoinaan tällainen hyvin tasalaatuinen rottakanta, joka on erinomainen tutkimuksen työkalu.
Homogeeninen perimäaines ei kuitenkaan ole sama kuin parannettu perimäaines. Perinnöllisten tautien mukana häviää se muuntelu, jonka avulla populaatio muodostaa uusia ominaisuusyhdistelmiä, ja voi sopeutua muuttuvaan ympäristöön.
Myös esimerkiksi MHC-ryhmät (major histocompatibility complex) yksipuolistuvat ja tämä tarkoitaa immuunipuolustuksen heikkenemistä.
Osmo on aivan oikeassa. Systemaattinen sisäsiitto on jalostajien kauan tuntema ja käyttämä tapa tuoda esiin resessiivisiä ominaisuuksia karsittaviksi, mutta menetelmä on äärimmäisen työläs ja vaatii suurta kärsivällisyyttä. Kelvotonta materiaalia syntyy todella paljon. Miten Osmo on ajatellut käytännössä suorittaa tämän karsimisen, jos hän katsoo hyväksyvästi serkusavioliittoja? Mikä on _tämän_ asian relevanssi väitettyyn, mutta käytännössä olemattomaan suomalaisten sisäsiittoisuuteen, mitä usein esitetään perusteena rajoittamattomalle maahanmuutolle?
Disclaimer:
Koska en kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen tai ryhmään, kaikki refleksiiviset viittaukseni sellaisiin on käsitettävä sarkasmiksi, mikä huomioitakoon myös sensuuriratkaisuissa. Tämänhetkisen esityksensä perusteella Osmo ihan todella varmasti olisi luokiteltu natsiksi ainakin viisitoista vuotta sitten, ja todennäköisesti monet tekevät niin vielä juuri tälläkin hetkellä.
Pieni tarkennus. Serkkuavioliitot saavat lähinnä aikaan kärsimystä, eikä niitä pitäisi suosia. Vastasin vain nimimerkin Az väitteeseen, jonka luin niin, että serkkuavioliitot degeneroiviat populaatiota. Jälkipolvet kiittävät serkkuavioliitoista, mutta itse niihin ei pidä ryhtyä.
Az sanoi näin:
”Euroopan pakistanilaisten keskuudessa hyvin yleisiä (ainakin 55% Britannian pakistanilaisista nai oman ensimmäisen serkkunsa, lähde BBC:n tutkiva journalismi). Tällaisen vaikutus geenipoolille ja perimälle on tietysti vaarallisen degeneroiva, ennenaikaisia lapsikuolemia myöten.”
Pekka Raukko sanoi:
”Rasismi on käsittääkseni empatiakyvyttömyyttä, mutta en pitäisi sitä varsinaisena kehityshäiriönä, vaan lähinnä primitiivisenä ominaisuutena.”
Nyt pitäisi sitten tietää miten Sinä luokittelet ns. rasismin?
Olen keskustellut kanssasi aikaisemminkin ja luulen tietäväni mitä tarkoitat. Korjaa ihmeessä, jos olen ymmärtänyt Sinun kantasi väärin.
Minulle on välittynyt sellainen kuva, että pidät esimerkiksi nationalismia yhtenä rasismin muotona.
Olen kanssasi eri mieltä.
Minun mielestäni – ilman sen kummempia poikkiakateemisia jubinoita – omastaan välittäminen ja sen suojeleminen on biologisestikin lauman hengissäselviytymisen perusta.
Jos omastaan välittäminen ja sen suosiminen on sitten rasismia, haluaisin Sinun kertovan sitten sen, mikä on omasta mielestäsi biologisesti oikea tapa suojella omaansa. Mielestäni välittäminen osoittaa kykyä empatiaan.
Lainaan tähän vielä erään – kovinkin kiistellyn – vasemmistolaisen (sic!) ajatusta:
”Nationalismin perusta on biologiassa. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka elää yhteisöissään ja yhteisöjensä kautta, peruselintoimitojen jälkeen kaikki hänen elämässään on sosiaalisia suhteita. Kansakunta on yksinkertaisesti laajennettu versio reviiriään puolustavasta susilaumasta ja kansallisvaltio vuorostaan vain tehokkain tapa organisoida lauman sisäinen yhteistyö.”
Näin sanoi Kai Murros.
Kullervo
Raiskauksilla on perusta biologiassa ja voi olla, että nationalismillakin on. Molempien seurauksena on tuskaa ja kuolemaa, paitsi, että nationalismi tappaa maailmassa enemmän kuin raiskaukset.
”Raiskauksilla on perusta biologiassa ja voi olla, että liberalismilla on. Molempien seurauksena on tuskaa ja kuolemaa, paitsi, että liberalismi tappaa maailmassa enemmän kuin raiskaukset.”
Eli sarjassamme tyhjät argumentit voi ajatella vaikka nykyistä Irakin sotaa. USA sen enempää kuin islamkaan tuskin edustavat kiistassa nationalisteja. Irakin pohjoisosan kurdit sellaisia ovat. Yllättäen alue on pysynyt Irakin rauhallisimpana, ellei se nyt sitten kohtaa ystäviemme turkkilaisten liberaalien hyökkäystä.
Wikipedian mukaan ”nationalismi eli kansallisuusaate on yhteiskunnallinen aate, jonka mukaan yhteiskunnat järjestyvät parhaiten yhtenäisen väestön, kansan, varaan.”
Artikkelissa sanotaan edelleen, että ”nationalismilla on myös paljon erilaisia alakäsitteinä, tällaisena voidaan pitää esimerkiksi erityisesti etniseen ryhmään suuntautuvaa nationalismia tarkoittavaa etnonationalismia. Tämän lisäksi nationalismin ja valmiin kansallisvaltion sisällä kulkevia suuntauksia ovat mm. kansallisvaltion kieltä korostava kielinationalismi ja kansan kulttuuria korostava kulttuurinationalismi.” Itse olen ennen kaikkea kulttuurinationalisti (joskin Suomen tapauksessa kieli ja kulttuuri kuuluvat erottamattomasti yhteen). Oleellista on kokemus kuulumisesta kulttuuriseen jatkumoon, yhteenkuuluvuuden tunne.
Tämänkin voin allekirjoittaa: ”Kansallisuusaatteen keskeisin periaate on kansallinen itsemäärämisoikeus. Periaatteen mukaan jokaisella kansalla on oikeus hallita itseään riippumattomana ja suvereenina muihin valtioihin ja kansoihin nähden. Kansakunnalla on oikeus kansallisvaltiossaan ylläpitää kulttuuriansa, hyvinvointiansa, kieltänsä, historiaansa ja muita erityispiirteitänsä. Kansallisuusaatteen mukaisesti yksikään kansa ei nouse ylitse toisen, vaan jokainen kansa on yhtä oikeutettu olemassaoloonsa. Kansakuntaa voi parhaiten johtaa vain kansakunta itse ja siksi nationalismiin perinteisesti kuuluu voimakas kansanvaltaisuus ja demokratia.”
Mikä oikeassa maailmassa toteutunut valtiollinen ideologia nyt sitten aiheuttaa vähemmän kärsimystä ja kuolemaa? Ei ainakaan internationaali kaikkien kansojen työläisiä yhdistävä kommunismi, ei vahvemman ja valloittajan oikeutta seuraava imperialismi.
Kullervolle.
Nationalismi on minusta todellakin yksi rasismin muoto.
Rasismihan ei voi viitata rotuun, koska luonnontieteellisessä mielessä olemme kaikki samaa rotua. ”Rotusyrjinnällä” tarkoitetaan siis erilaisen etnisen ja kulttuurisen tausta omaavan ihmisen syrjimistä näiden ominaisuuksien perusteella.
Nationalismi on käsittääkseni juuri tätä.
”omastaan välittäminen ja sen suojeleminen on biologisestikin lauman hengissäselviytymisen perusta”
Aivan totta. Kysymys onkin siitä, mitä pidetään sinä ”omana”, joka on suojelemisen kohteena.
Reviirieläimelle se on oma nahka ja omien jälkeläisten nahka. Ei välttämättä edes lisääntymiskumppanin nahka ole sen arvoinen, että kannattaisi laittaa tikkua ristiin sen eteen, mikäli kumppanista ei sillä hetkellä ole suoraa hyötyä omille jälkeläisille. Kyhmyjoutsen voi siis katsoa välinpitämättömänä vierestä kun laulujoutsenet nuijivat sen puolison hengiltä.
Sosiaaliselle laumaeläimelle, kuten ihminen, tämän ymmärtäminen on vaikeaa, koska meillä on laumaa ylläpitäväksi ominaisuudeksi kehittyneet ns. moraaliset tunteet.
Sosiaalisilla laumaeläimillä ”omien piiri” onkin sitä laajempi, mitä suuremmissa yhteisöissä ne elävät, ja mitä laajemman joukon yksilöitä moraalisten tunteiden vaikutusalue kattaa.
Voidaan minusta ajatella, että ihmisiä on liukuva sarja itsekeskeisestä reviirieläimestä, koko maailman väestöä syleilevään laumaeläimeen. Aivan ääripäitä ei ehkä käytännössä löydy, ja valtaosa ihmisistä on normaalijakauman mukaisesti siinä välimaastossa. Rasistit lähempänä itsekeskeistä reviirieläintä ja ei-rasistit lähempänä supersosiaalista laumaeläintä.
Sosiaalisuus ja moraaliset tunteet ovat evoluution tuoreimpia tuotoksia, ja siksi rasismia voidaan minusta pitää primitiivisenä ominaisuutena.
Kun maailman ongelmat alkavat olla koko väestölle yhteisiä, ei ole uskottavaa, että apu löytyy primitiivisiä geenejä kantavilta, ja siksi pieniin yhteisöihin käpertyvistä yksilöistä.
Pekka Raukko kirjoitti:
”Nationalismi on minusta todellakin yksi rasismin muoto.
Rasismihan ei voi viitata rotuun, koska luonnontieteellisessä mielessä olemme kaikki samaa rotua. “Rotusyrjinnällä” tarkoitetaan siis erilaisen etnisen ja kulttuurisen tausta omaavan ihmisen syrjimistä näiden ominaisuuksien perusteella.
Nationalismi on käsittääkseni juuri tätä.”
Siis myöskin monikulttuurinen nationalismi?
Tuossa ylempänäkin viitattiin Yhdysvaltalaiseen nationalismiin. Tuollainen monikulttuurisen yhteiskuntaan perustuva nationalismi on ainakin omien havaintojeni mukaan varsin vahvaa eikä sitä minusta oikein rasistiseksi voi kutsua.
Näissä keskusteluissa olisi syytä erottaa chauvinismi ja nationalismi toisistaan. Imperialistinen offensiiivi ei ole sama asia kuin alkuparäiskansan oikeus defensiiviin.
Jos ajatusketjuasi jatkaa kovin pitkälle, tulee vääjäämättä sellaiseen johtopäätökseen – tämä on siis vain oma mielipiteeni – että isoisät puolustaessaan 1939 nationalistisessa hengessä Suomea kansainvälistä kommunismia ekspansiivisesti maahamme tuonutta monikulttuurista puna-armeijaa vastaan, olivatkin itseasiassa suuria rasisteja ja he olivat tuon ajatusmallin mukaan oikeudettomia taistelijoita, l. terroristeja.
” Rasistit lähempänä itsekeskeistä reviirieläintä ja ei-rasistit lähempänä supersosiaalista laumaeläintä.”
Hmmm, näistä supersosiaalisista laumaeläimistä tulee mieleen eräs lentokyvytön lintu, joka kuoli sukupuuttoon.
Kuten totesit itsekin, jokainen meistä on valmis puolustamaan omaansa – l. omia jälkeläisiään – oikeudetonta aggressiota vastaan. Samoin jokainen meistä on valmis myös asettamaan omansa – l. omat jälkeläisensä – etusijalle vieraisiin – l. toisten jälkeläisiin – nähden.
YK:n ihmisoikeussopimuksessa ja eräissä tärkeimmissä kv-oikeutta koskevissa muissa sopimuksissa on kirjattu yhteisesti hyväksytyt yleismaailmalliset ihmisoikeudet. Myös valtioiden oikeudet ja velvollisuudet – myös toisiaan – kohtaan ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä ja regulaatioihin kirjattuja.
Kansainvälisen oikeuden perusteiden mukaan jokaisella kansalla on itsemääräämis- ja itsepuolustusoikeus. Se on todellisen nationalismin pohja – ei rasismi.
Hyökkäys taas on kriminalisoitu, eikä täysin vapaa maahanmuutto ja kansainvaellus vapaasti rajojen yli, edelleenkään ole mikään ihmisoikeussopimuksissa määritelty subjektiivinen ihmisoikeus.
Omasta mielestäni terve nationalismi ei ole rasismia. Oikein ymmärrettynä se on kaiken kansainvälisen ymmärryksen ja yhteistyön pohja.
Kukaan ei voi keskustella samalla tasolla toisen kanssa, jos oma itsetunto ei ole terve. Eikä kukaan voi kunnioittaa vierasta, jos ei kunnioita omaa identiteettiään.
Anteeksi rönsyilyni. Katson kuitenkin asialliseksi määritellä yhteisesti tässä(kin) keskustelussa käytetyn rasismin.
Osmon alkuperäisestä – taas kerran varsin epäkorrektista ja osuvasta – aloituksesta olen edelleen sitä mieltä, että jokainen meistä on yksilö. Yksilö jonka kokonaisuuden summa koostuu perimästä, ympäristöstä ja yksilön henkilökohtaisista kokemuksista.
Täällä viitattiin jo rodunjalostukseen. Catilina viittasi jo tuolla (koirien) rodunjalostuksessa tietoisesti käytettyyn sisäsiittoon. Tätä on myös harjoitettu kautta aikain ihmisten hallitsijasukujen sisällä. Tunnetuin seurauksin.
Eräs mielenkiintoinen esimerkki onnistuneesta jalostuksesta löytyy Itävallasta. Itävallan armeija on käyttänyt sodan jälkeen vain ja ainoastaan Rottweileriä palveluskoirarotunaan. Tietoisen ja pitkäjänteisen jalostustyön perusteella on pystyttyy luomaan suhteellisen massavasta ja lyhytkarvaisesta koirasta kaikkiin sotaväen tarvitsemiin tehtäviin soveltuva yleiskoirarotu vuoristo-olosuhteisiin. Mielenkiintoista asiassa on myös se, että rotu jonka agressiivisuus on hyvin tunnetua, on saatu muokattua sotilaskäyttöön myös luonteellisesti sopivaksi.
Viimeisten itävaltalaisten kanssa käymieni keskustelujen mukaan, yhtään koiraa ei ole poistettu palveluksesta liiallisen aggressiivisuuden vuoksi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Raakkaus on perustunut pelkästään fyysisiin vikoihin.
Varsin mielenkiintoista.
Tätä(kin) taustaa vasten uskon, että älykkäät yksilöt muodostavat nopeammin kehittyviä yhteisöjä ja sen seurauksena evoluutio nopeutuu älykkäiden yksilöiden muodostamissa yhteisösissä. Eli nämä tuottavat vanhempiaan älykkäämpiä jälkeläisiä.
Kullervo.
Yhdysvaltojen pitäminen monikulttuurisena on vähintäänkin kyseenalaista. Kokoon ja maantieteelliseen monimuotisuuteen nähden USA on yllättävän monotoninen kertakäyttöiseen kerskakulutuskulttuuriin perustuva kansakunta.
Ja kansakuntana se suhtautuu poikkeuksellisen ylimielisesti muihin kansoihin, kulttuureihin ja ihmisryhmiin, eli on mielestäni erittäin rasistinen.
Ajatusketjuasi, joka johti maataan puolustavien leimaamiseen rasisteiksi, en kyennyt seuraamaan. En löytänyt siitä sen enempää päätä kuin häntää.
Väkivaltainen puolustautuminen on minusta oikeutetumpaa kuin väkivaltainen hyökkäys.
Kirjoituksestasi mieltäni jäi askarruttamaan se ”supersosiaalinen lintulaji”, joka on kuollut sukupuuttoon. Tässä ajatuksessa on täytynyt käyttää sosiaalisuudesta aivan uniikkia määritelmää.
Wikipedian mukaan “nationalismi eli kansallisuusaate on yhteiskunnallinen aate, jonka mukaan yhteiskunnat järjestyvät parhaiten yhtenäisen väestön, kansan, varaan.”
Kyllä.
Yleinen syyte Afrikkaa hallinneita siirtomaaisäntiä vastaan on ollut se, että nämä vetivät valtioiden rajat miten sattuu rikkoen heimorajoja ja saaden näin aikaan heikosti toimivia valtioita. Minäkin olen ollut pääasiassa sitä mieltä, että jokaisella kansakunnalla on oikeus muodostaa oma valtionsa, esimerkiksi kurdeilla.
Mutta.
Tarkoittaako tämä, että tuon valtion sisälle ei muilla ole asiaa, ei juutalaisilla, ei romaneilla, ei Nokian kiinalaisilla työntekijöillä. Söin juuri lounaan etnisessa ravintolassa Helsingissä. Kiitän luojaani, että nationalistit eivät ole estäneet tätä kansallisen identiteetin murentamista. Muuten olisin joutunut tyytymään karjalanpaistiin tai läskisoosiin. kansallismielisyyden nuimissä joitakin pizzerioita ja kebebpaikkoja on meilläkin postettu. Ei hyvä ollenkaan.
Miten kansallisuusaate soveltuu ruotsinkieliseen vähemmistöön?
Aate muuttuu toisenlaiseksi, jos aletaan vaatia samaan valtioon osia naapurimaista, koska sielläkin asuu heimoveljiämme. Aloitetaan vaikka tuosta Kiirunan alueesta Ruotsissa. Serbit ovat tehokkaasti pitäneet yllä kansallisuusaatteen tätä puolta.
Valtion muodostaminen kansakuntien mukaan on aivan eri asia kuin vaatia vaikutteiden katkaisemista muuhun maailmaan tai ettei ulkomaalaisten kanssa saa kaveerata eikä näillä ole mitään asiaa maan sisälle. Eristetty, sisään päin kääntynyt sisäsiittola ei ole minun ihanteeni, enkä ole varma, että sellaisessa maassa viihtyisin.
Nationalismin nimi on täysin tärvelty. Minulle siitä tulevat mieleen skinhedien tekemät pahoinpitelyt ja tuhopoltot ja Balkanin joukkohaudat.
Epänationalistisesta valtiosta taas tulee mieleen Sveitsi, jossa neljä kansakuntaan, italialaiset, ranskalaiset ja saksalaiset, (ja retoromanialaiset) ovat eläneet suhteellisen hyvässä sovussa menestyksellistä elämää vuosia.
Pekka Raukko kirjoitti:
”Yhdysvaltojen pitäminen monikulttuurisena on vähintäänkin kyseenalaista. Kokoon ja maantieteelliseen monimuotisuuteen nähden USA on yllättävän monotoninen kertakäyttöiseen kerskakulutuskulttuuriin perustuva kansakunta.
Ja kansakuntana se suhtautuu poikkeuksellisen ylimielisesti muihin kansoihin, kulttuureihin ja ihmisryhmiin, eli on mielestäni erittäin rasistinen.”
Se on oma subjektiivinen näkemyksesi. Fakta on kuitenkin se, että Yhdysvallat on monikulttuurinen nationalistinen valtio.
Yhdysvallat on ultraliberalistinen valtio, jossa kenellä tahansa on mahdollisuus menestyä kun ymmärtää miten kasvujohtoinen ja korruptoitunut järjestelmä toimii.
Yhdysvalloissa ei ole virallista kieltä ja uskonnonopetus on kielletty julkisissa kouluissa. Eri kulttuureilla ja uskonnoilla on oikeus pitää vapaapäivä kulttuurinsa ja uskontonsa perusteella.
Kyvykkäiden ihmisten eteneminen urallaan ei kaadu ihonväriin, rotuun, etnisyyteen tai uskontoon. Ultraliberalismi pyrkii hyödyntämään ihmisten osaamisen kasvunsa hyväksi.
Kyllä tämä mielestäni on kovinkin selvästi monikulttuurisuutta.
”Ajatusketjuasi, joka johti maataan puolustavien leimaamiseen rasisteiksi, en kyennyt seuraamaan. En löytänyt siitä sen enempää päätä kuin häntää.
Väkivaltainen puolustautuminen on minusta oikeutetumpaa kuin väkivaltainen hyökkäys.”
Rautalangasta:
Pekka Raukko nimitti nationalisteja rasisteiksi -> isänmaataan 1939 nationalistisin syin puolustaneet veteraanit ovat silloin tämän Raukon määritelmän mukaan rasisteja.
Raukko; nationalisti=rasisti.
”Kirjoituksestasi mieltäni jäi askarruttamaan se “supersosiaalinen lintulaji”, joka on kuollut sukupuuttoon. Tässä ajatuksessa on täytynyt käyttää sosiaalisuudesta aivan uniikkia määritelmää.”
En minä kirjoittanut ”supersosiaalisesta lintulajista”. Minä rinnastin supersosiaalisen ihmisen puolustus- ja pakenemiskyvyttömään saaliseen.
V.I. Lenin muuten käytti aikanaan termiä ”hyödylliset idiootit”.
Osmo:
Nationalismi ei ainakaan omalla kohdallani ole rasismin synonyymi.
Olen viettänyt toistakymmentä vuotta työelämästäni kansainvälisissä tehtävissä ulkomailla. Arvostan aitoa monimuotoisuutta ja vieraita kulttuureja. Niiden aidossa ja alkuperäisessä ympäristössä.
Mutta niin arvostan myös omaani. Yhä enemmän kaikkien ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Arvostan suomalaista yhteiskuntaa ja sen toimivaa turvallisuutta.
Tuon turvallisuuden pohjana on kuitenkin kansallisvaltio ja kansallinen ajattelu. Tämä ajatusmalli luo turvallisen ympäristön myös niille ulkomailta saapuville ihmisille, jotka haluavat sitoutua suomalaisiin arvoihin, oikeusjärjestykseemme ja yhteiskuntaamme.
Olen näiden vaatimattomien empiiristen kokemusteni jälkeen vakuutunut siitä, että kansallisvaltioon perustuva demokratia on ehdottomasti paras – tähän saakka kehitetty – yhteiskuntajärjestelmä.
Se mitä ymmärrämme demokratialla, on taas sitten aivan eri asia.
Henkilökohtaisesti pidän esimerkiksi sveitsiläistä – monikieliseen kansallisvaltioon – perustuvaa järjestelmää kansanvaltaisempana kuin suomalaista monipuoluejärjestelmään perustuvaa parlamentarismia. Kaksipuoluejärjestelmästä nyt puhumattakaan.
Kullervo.
Kuvailit kuinka Yhdysvalloissa toimitaan kaikkialla samalla tavoin, eli noudatetaan ultraliberaalin ideologian toimintamallia.
Sen jälkeen totesit tämän yhtenäisen toimintakulttuurin edustavan mielestäsi monikulttuurisuutta.
Minusta kyse on eri kulttuurien yhteensulautumisesta, ja vaikka jäljelle on jäänyt ”kuoria” alkuperäisistä kulttuureista, ja uskonnoista, niin tosiasiassa vallitsee yhtenäiskulttuuri, jonka yhteinen uskonto on markkinausko.
Liittyen aiheeseen kolonialismi ja kansallismielisyys:
fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Sentinel
Maailman käytännössä eristynein paikka, jonka asukkaat pitäisivät varmaan Kim Jongiliäkin kosmopoliittina.
No vakavasti puhuen luulenpa, että kansallismielisyyteen pätee sama kuin niin moneen muuhunkin asiaan. Sopivassa määrässä se on hyvä asia – liiallisuuteen mentäessä paha.
Mm. kulttuuriantropologit Henrich ja Henrich väittävät että ihmisten välisen yhteistyön yksi oleellinen liikkeelle paneva voima on etnisyys: ihmiset imitoivat toisia ihmisiä joilla on sama kieli ja sama uskonto ja he tekevät ensi sijassa yhteistyötä samaan etniseen ryhmään kuuluvien ihmisten kanssa ja sulkevat usein muut ulkopuolelle. Mutta vain ensi sijassa.
Sosiologi Putnamin mukaan taas etnisesti yhtenäisissä lähiöissä yhteistyö asukkaiden välillä toimii paremmin kuin monikulttuurilähiöissä.
Myös sukulaisten ja oman perheen puolesta toimiminen on hieno asia tiettyyn rajaan saakka, kunnes se muuttuu nepotismi eli sukulaisten suosimiseksi.
Luulenpa että kansallismielisyyden – oman etnisen ryhmän erityisaseman painottamisen – demonisoinnilla pyritään luomaan jonkinlaista raja-aitaa (symbolia) joka jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin. Meihin ja heihin. Siis luomaan symbolisesti määriteltyä sisäryhmää ja ulkoryhmää.
Todellisuudessa Suomessa ei tällä hetkellä ole mitään oleellista äärikansallista liikettä joka olisi ajamassa ylilyöntejä kuten hyökkäystä Pohjois-Ruotsiin tai pizzerioitten polttamista.
Nimimerkin Kullervo ja Pekka Raukon keskustelu rasismin ja nationalismin suhteista ei jatku enää tällä palstalla. Sen verran kauaksi se on mennyt itse aiheesta. Tasapuolisuuden vuoksi poistan myös Pekka Raukon viimeisen viestin lopun.
”Tarkoittaako tämä, että tuon valtion sisälle ei muilla ole asiaa, ei juutalaisilla, ei romaneilla, ei Nokian kiinalaisilla työntekijöillä.”
Ei tarkoita. Ei ainakaan minun nationalismissani. Ei tarvitse olla mikään ehdottomuutta vaaliva puristi. Suvereenit kansat voivat sallia maahanmuuton alueelleen, ja muukalaisesta voi tulla kansan jäsen. Vähemmistöstä voi tulla omaleimainen osa tuota kansaa, joka jakaa sen mainitsemani yhteenkuuluvuuden tunteen. Suomen juutalaisille ja tatareille näin on käynyt siinä määrin, että he laittoivat oman henkensä peliin maatamme puolustaakseen toisessa maailmansodassa.
”kansallismielisyyden nuimissä joitakin pizzerioita ja kebebpaikkoja on meilläkin postettu.”
Missä muka? En tiedä yhtäkään nationalistia (tosin en hengaile minkään liimaskinien kanssa), joka ei pitäisi positiivista kulttuurivaihtoa, jota esimerkiksi ruokakulttuurien kirjo on, hyvänä asiana ja söisi mielellään vaikka kebabia tai kiinalaista.
”Valtion muodostaminen kansakuntien mukaan on aivan eri asia kuin vaatia vaikutteiden katkaisemista muuhun maailmaan tai ettei ulkomaalaisten kanssa saa kaveerata eikä näillä ole mitään asiaa maan sisälle.”
Olen aivan samaa mieltä. Tuollainen olisi sitä paitsi erittäin epäedullistakin maallemme.
”Nationalismin nimi on täysin tärvelty. Minulle siitä tulevat mieleen skinhedien tekemät pahoinpitelyt ja tuhopoltot ja Balkanin joukkohaudat.”
Me nykynationalistit näemme asian hyvin toisin. Kysymys on oman kansan, kulttuurin ja elämäntavan terveestä kunnioittamisesta. Juurien tunnustamisesta. Oman näkemykseni mukaan tällainen sopusointu oman taustan kanssa nimenomaan auttaa kunnioittamaan muiden kulttuureja.
Sveitsi on tosiaan aika erikoinen valtio – veikkaisin sen maantieteellisen pienuuden ja toisaalta vaurauden luoneen ne olosuhteet. Tiedän perheitä, joiden Sveitsissä asuvat jäsenet tuntevat kuuluvansa siihen kansaan, jonka jäseniä etnisesti ovat, eivätkä ”sveitsiläisyyteen”. He tapaavat jatkuvasti sukulaisiaan, koska etäisyydet ovat niin pienet. Sitä en tiedä, kuinka tyypillistä tällainen on.
Sana nationalismi kuulostaa nykyään pahalta, mutta sana kansallismielinen ei minusta ainakaan vielä kuulosta pahalta. Melkeinpä väittäisin, että lähes jokaisesta löytyy jonkin verran kansallismielisyyttä. Miksi se olisi niin paha asia? Kyllähän esim. Baltian kansoista alkoi löytyä roimasti kansallismielisyyttä 1980-luvun lopulla, kun se oli mahdollista. Tämän esimerkin valossa väittäisin, ettei kansallismielisyyttä ole viisasta ainakaan väkisin yrittää muuksi muuttaa. Jos se halutaan hävittää, on parasta antaa sen häipyä hiljaa pois omia aikojaan.
Osmo viisastelee:
”Raiskauksilla on perusta biologiassa ja voi olla, että nationalismillakin on. Molempien seurauksena on tuskaa ja kuolemaa, paitsi, että nationalismi tappaa maailmassa enemmän kuin raiskaukset.”
Tämä nyt on aivan alapuolella arvostelun oleva heitto. Sensuroi välillä itseäsi. Lauseestasi saa helposti käsityksen, että olisi jotenkin yhtä hyväksyttävää/ei-hyväksyttävää raiskata kuin olla nationalisti.
Raiskaus on äärimmäisen väkivaltainen, toisen ihmisyyttä karkeasti loukkaava TEKO. Nationalismi on aate, ideologinen ajattelutapa ja arvojärjestelmä, ei mikään rikos. Nationalisimi sinällään ei aiheuta yhtään mitään tuskaa tai kuolemaa. Yhtä hyvin voidaan sanoa lähes, mistä tahansa ismistä tai uskonnosta, että se on aiheuttanut tuskaa ja kuolemaa kertaa n.
Kyllä tämä nationalismin vastakohtakin eli monikulturismi on ehtinyt tuskaa kylvää sinun logiikallasi. Tuskin tämä Italiassa Romanian romanin murhaama italialaisnainen (hesari tänään) täysin tuskattomasti kuoli ja suunnattomat kärsimykset jäävät tietysti loppuelämäksi lähipiirin kannettavaksi.
Nationalismin seurauksena syntyvät sodat voivat ehkä tappaa enemmän suoraan ja välittömästi kuin raiskaukset. Sitä tietysti ajoit takaa. Ota kuitenkin huomioon, että Suomi on ainoita maita, jossa raiskaus avioliitossa on rikos. Miljoonat naiset kärsivät päivittäin raaoista raiskauksista, joiden edessä he ovat täysin lainsuojattomia. Eli enpä nyt tosiaankaan rinnastaisi asioita tuolla tavoin.
Ja arvaa, kumman kanssa lähtisin mielummin treffeille: nationalistin vai raiskaajan? Oikein!
Lainaus itseltäni:
”Lauseestasi saa helposti käsityksen, että olisi jotenkin yhtä hyväksyttävää/ei-hyväksyttävää raiskata kuin olla nationalisti. ”
Itse asiassa Osmon lauseestahan saa käsityksen, että on HYVÄKSYTTÄVÄMPÄÄ raiskata kuin olla nationalisti… nyt kiukuttaa vielä enemmän.
Antaisin Osmolle tukkapöllyä, mutta se on monestakin syystä mahdotonta 🙂
Elina sotkee nyt tunteet ja logiikan. Ajatukseni oli, että jos hyväksymme nationalismin, koska siihen löytyy biologinen perusta, joudumme hyväksymään kaiken muunkin, jota voidaan perustella biologialla, esimerkiksi raiskaukset.
Se, että nationalismi on tappanut – vaikkapa vain Euroopassa ja vaikkapa vain viimeisen sadan vuoden aikana – ihmisiä enemmän kuin raiskaukset, on fakta, jota jokainen tulkitsee omalla tavallaan.
Ei voi verrata nationalismin kannattamista ajatuksena ja raiskausta tekona. Raiskaukseen pitää verrata nationalistisia tekoja – kuuden miljoonan ihmisen lähettämistä kaasukammioon nyt esimerkiksi tai Kosovon albaanien joukkomurhia (ja joukkoraiskauksia) tai Turkin armenialaisvähemmistön hävitystä.
Ravintolaan menisin mieluummin nationalistin kuin raiskaajan kanssa, mutta valtionpäämieheksi valitsisi mieluummin raiskaajan kuin Hitlerin, jos nyt on pakko valita. Jos ei tarvitsisi valita, söisin kotona perheeni kanssa.
Luin vasta nyt tämän ketjun, enkä tiedä onko tähän enää järkeä tulla. Joka tapauksessa korostaisin älykkyyden kollektiivista aspektia. Älykkyydellä ymmärrän henkisen puolen suorituskykyä. Koko tuo henkinen puoli, esim. kieli, työvälineet ja työkulttuurit, poliittiset järjestelmät on perusluonteeltaan kollektiivista. Yksilön henkisen puolen toimintakompetenssi on tämän kollektiivisen ”pääoman” kääntymistä omaksi. Siis se mikä välittömästi näkyy yksilön attribuuttina, älykkyytenä, on olennaisemmin haltuun kääntynyttä henkistä kollektiivista kompetenssia. Toki tämä osallisuus henkisessä toimintakompetenssissa on yksilön mitassa suhteellisen pysyvää, sitä edustava abstraktio – älykkyys mittaustuloksena – voidaan rakentaa jne; ihmiset ja kokonaiset ihmisluokat eroavat mitattavasti toisistaan jne. Yhdet saavat henkistä suorituskykyä käännetyksi omakseen nopeammin ja vähemmällä harjoituksella kuin toiset jne. Mutta kumminkin minusta yksilölliseen älykkyyten nähden ”ensin” on kollektiivisesti kehittynyt ”suuri älykkyys”.
Noista nationalistisista teoista vielä. Sekä nationalismin määritelmän että elävän nationalistin (minun) mielestä kansanmurha on kaikkea muuta kuin nationalistinen teko, sillä nationalismiin kuuluu ajatus siitä, että toisillakin kansoilla on oikeus suvereniteettiin, kieleen ja kulttuuriin olemassaolosta nyt puhumattakaan.
Kaunis ja kannatettava ajatus.
Entä jos tuolla kansalla ei ole kotimaata?
Juutalaiset, romanit, kurdit nyt esimerkiksi.
Entä ne ihmiset, joiden kotimaassa ei voi elää? Saksan juutalaiset, somalit, kurdit? Mihin panet pakolaiset?
No eikös Israel nimenomaan luotu juutalaisten kansalliseksi kotimaaksi? Ja kurdit ansaitsevat ehdottomasti itsenäisen Kurdistanin. (Tässä tulee nimenomaan esille turkkilaisen chauvinismin ja kurdilaisen kansallismielisyyden ero.)
Romanien kotimaa on tietenkin Romania, kuten nimikin jo sanoo. 😉
Eikö pakolaisten kohdalla tulisi aina pyrkiä siihen, että heille suotaisiin mahdollisuus palata kotimaahansa? Ja että heidän kotimaastaan tehtäisiin sellainen, jossa ihmiset voivat elää rauhassa.
Vai onko ainoa ajateltavissa oleva ratkaisuvaihtoehto tilanteeseen, jossa ihmisten ”kotimaassa ei voi elää” se, että heidät on otettava Suomeen asumaan?
Ei nyt oikein kelpaa vastaukseksi. Missä oli juutalaisten kotimaa 1930-luvulla, missä on paletiinalaisten kotimaa nyt? Pitääkö kaikkien juutalaisten muuttaa Israeliin? Mitä tehdään seka-avioliitossa eläville juutalaisille?
Olisi aika kätevä ratkaisu joillekin maailman vähemmistöille antaa heille kotimaaksi Suomi ja siirtää suomalaiset pakolaiskyliin Pohjois-Karjalaan.
Entä Suomesta toisen maailmansodan jälkeen maanpakoon lähteneet Mannerheimristin ritarit? Takaisin vain Suomeen tuomittaviksi?
Koska olen kulttuurinationalisti, mielestäni jokainen Suomessa syntynyt on oletusarvoisesti suomalainen. Näin esimerkiksi mielestäni Suomen romanit ovat suomalaisia, yhden meille historian kuluessa syntyneen vähemmistön jäseniä. Nationalismi ei siis tarkoita sitä, ettei maassa voisi olla vähemmistökansallisuuksia. Jos maahan muuttaa ulkomaalainen, joka haluaa tulla yhdeksi meistä, hän voi integroitua, saada kansalaisuuden (mielestäni pitäisi olla tässä järjestyksessä) ja hänen mahdollisista jälkeläisistään tuleekin sitten suomalaisia. On sitten hänen oma asiansa, missä määrin hän haluaa ylläpitää omaa kulttuuriperintöään sikäli kuin se ei ole ristiriidassa valtakulttuurin normien kanssa (ja tässä yhteydessä normit tarkoittavat isoja ja tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoa. Pikkujutuista voidaan aina sopia). Nationalismin ytimessä on ajatus siitä, että suhteellisen yhtenäinen monokulttuuri on toivottava asia. Se voi silti olla riittävän väljä salliakseen laajan kirjon alakulttuureja (taas ne juutalaiset ja tataarit, ja vaikkapa suomenruotsalaiset, jotka tietysti ovat hyväosainen vähemmistö).
Mielestäni Israelin valtion luominen oli virhe juuri siksi, että ihmiset eivät tuppaa tykkäämään, jos heidän asuinsijoilleen tulee ilmoitusasiana muukalaisia. Mutta nyt kun se kerran on siellä, ei asialle enää voi mitään, samoin kuin Karjalaa ei enää voitaisi ottaa takaisin suomalaisille, koska siellä asuvat venäläiset ovat nyt rakentaneet sinne kotinsa ja elämänsä monessa sukupolvessa. Historian vääryyksien korjaaminen uusilla on erittäin huono resepti. Me saimme karjalaispakolaiset asutettua, nyt ei ongelmaa enää ole.
Somalialaisillahan on Somalia – ongelma on se, että siellä on turvatonta ja kaoottista asua, ei se, ettei heillä olisi maata. Pakolaisia autettaisiin mielelläni parhaiten rakentamalla pakolaisleireistä siedettävämpiä paikkoja, koska heitä on niin paljon. Jotkut poliittisesti aktiiviset pakolaiset, joiden oleskelusta lännessä ja kontakteista sinne olisi hyötyä maan olojen rauhoittamiseksi, voitaisiin kutsua länsimaihin asumaan. Pakolaisongelmaa ei voi ratkaista pelastamalla heitä rikkaisiin teollisuusmaihin.
Itse uskon, että terve nationalismi olisi pitkällä tähtäimellä ratkaisu myös Afrikan ongelmiin (pakolaisia on toki muualtakin, mutta ensimmäisenä tulee mieleen Afrikka). Yhteenkuuluvuuden tunne oman maan ja kansan kanssa luo motivaatiota rakentaa maata paremmaksi paikaksi ja lisää altruismia.
Osmo sekoilee:
”Ei voi verrata nationalismin kannattamista ajatuksena ja raiskausta tekona.”
Niin! Juuri näinhän kirjoitin, ei voi tosiaan verrata. Miksi sitten teet niin? Nyt moni ei varmaan vaivaudu katsomaan edeltä mutta näinhän se meni Osmon suusta/näppikseltä:
”Raiskauksilla on perusta biologiassa ja voi olla, että nationalismillakin on. Molempien seurauksena on tuskaa ja kuolemaa, paitsi, että nationalismi tappaa maailmassa enemmän kuin raiskaukset.”
Osmo jatkaa mussutustaan:
”Se, että nationalismi on tappanut – vaikkapa vain Euroopassa ja vaikkapa vain viimeisen sadan vuoden aikana – ihmisiä enemmän kuin raiskaukset, on fakta, jota jokainen tulkitsee omalla tavallaan. ”.
Oletko tästä takuuvarma? Onko sinulla esittää tilastoja, kuinka monta ihmistä on esim. Afrikassa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kuollut HIV:een raiskausten seurauksena. Kuinka monta lasta on kuollut orpoina tämän seurauksena jne. ?
Toisekseen edelleen nationalismi EI tapa ketään sen enempää kuin kristinusko, kommunismi tai islam. Mutta ne raiskaukset tappavat ihan konkreettisesti. Kuka tässä ei pysy loogisena?
Maailman kaikkien vääryyksien korjaaminen on pienelle kansakunnalle hyvin vaikeaa. Varsinkin 50-100 vuotta niiden tapahtumisen jälkeen.
Juuri siksi meidän pitäisi keskittyä elämään tämän hetken Suomessa. Suomalaisten ja Suomen hallituksen tärkein tehtävä on nimenomaan pitää huolta siitä, että kukaan ei ota meiltä pois tätä maata ja siirrä suomalaisia pakolaisleirille Karjalaan. Ei siitä kukaan muukaan pidä huolta, jos eivät suomalaiset itse.
Tunnut Osmo ajattelevan, että jos me uskallamme sanoa ääneen, että suomalaisilla on oikeus omaan kotimaahansa, niin se käynnistää automaattisesti jonkinlaisen mystisen nationalistisen koneiston, joka alkaa suorittaa nationalistisia tekoja, kuten 6 milj. ihmisen välitön krematointi. Mutta eihän se ollenkaan niin mene.
Suomessa ollaan vielä siinä mielessä onnellisessa asemassa, että täällä ei vielä ole merkittävässä määrin sellaisia vähemmistöjä tai etnisiä ryhmiä, jotka eivät osaisi elää sovussa keskenään, kunhan niin vaaditaan. Meidän ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin välttää niitä virheitä, joita muissa Euroopan maissa on tehty. Jos me emme keinotekoisesti luo tänne yhä uusia vähemmistöjä ja etnisiä ryhmiä riitelemään toistensa kanssa, niin meillä ei ole mitään ongelmaa.
Kansallisuusaate ei johda konflikteihin. Sen sijaan laajat väestönsiirrot – tehtiinpä niitä Stalinin, EU:n tai humanitaarisen avun nimissä – johtavat aina väistämättä etnisiin konflikteihin ja hyvin usein myös etnisiin puhdistuksiin.
On kyllä hieman hankalaa ymmärtää tätä Osmon ”nationalismi on tappanut” kommentointia. Vähän ennen ko. kommenttia oli tämä ”… keskustelu rasismin ja nationalismin suhteista ei jatku enää tällä palstalla” ja sitten perään tämä Osmon kommentti (6.11.07 klo 9.36) joka muistuttaa paljolti Kullervon ”nationalisti=rasisti” vastinetta. Esim. tämä ”nationalistisia tekoja – kuuden miljoonan ihmisen lähettämistä kaasukammioon nyt esimerkiksi tai Kosovon albaanien joukkomurhia”. En ole varma haluatko tahallisesti vahvistaa tuota ”nationalisti=rasisti” mielikuvaa mutta tekstistäsi voi saada kyseinen vaikutusen. Itse en noita sanoja sido toisiinsa = merkillä.
Keskustelu älykkyydestä on luisunut hieman alkuperäisen aiheen ulkopuolelle. Olen pahoillani – olen itsekin johdattanut sitä hieman väärään suuntaan.
Palatakseni asiaan. Kuten olen aikaisemminkin todennut, arvostan Odea ajattelijana.
Jotkut heittoni ”vasemmistoliberalistista” tulee pistää sinne minne kuuluvatkin – pirullisen karjalaisluonteeni piikkiin.
Arvostan tavallaan nykyistä puoluepolitiikan jättänyttä Odea entistä enemmän. Uskallat tarttua myös näihin muihinkin – poliittisesti niin kovin epäkorrekteihin – aiheisiin.
Nämä kehut tulevat sitten tällä kerralla ilman sarkasmin piikkejä. Noin aikuisten oikeasti.
Minusta on kuitenkin – edelleen – tavallaan sääli, että jätit päivänpolitiikan. Olet niitä ihmisiä, jotka pystyisivät rakentavalla tavalla herättämään keskustelua yhteiskunnastamme ja sen eteenpäin viemisestä.
Vaikka en kaikista asioista ole kanssasi samaa mieltä, toivon keskustelumme jatkuvan.
Erimielisyyden jalostaminen – ja vastakkaisen mielipiteen kunnioittaminen – tekee keskustelusta keskustelun arvoisen.
Enempää kehumatta – kiitos siitä tilasta jonka annat myös vastakkaisille mielipiteille.
Pyrin itse – paljon pienemmissä kuvioissa – samaan.
Nimimerkki:
Kullervo (joka on yksi nimistäni)
Kalervonpoika ( Kalervo taas on yksi isäni nimistä)
… mikä sattuma vahvalle pojalle 😉
Jk. Enkä palaa nationalismiin tässä keskustelussa. Eiköhän mielipiteeni ole tullut aika lailla selväksi.