Kategoria: _

Halusimme tai emme, maas­sa jär­jestetään vuon­na 2012 pres­i­dentin­vaalit. Vihreät tarvit­se­vat näi­hin vaalei­hin hyvän ehdokkaan. Tulen tekemään töitä sen puoles­ta, että vihrei­den ehdokas on Pekka Haav­is­to.

Pekas­ta me saamme kovan tason ehdokkaan. Voi kuu­lostaa yllät­tävältä, mut­ta hän on YK:ssa tun­ne­tu­in suo­ma­lainen – tai siis ote­taan vähän takaisin, tun­ne­tu­in alle 60-vuo­tias suo­ma­lainen. Hän on ehtinyt luo­da komean, ahti­saari­maisen uran. Jat­ka lukemista “Pekka Haav­is­to presidenttiehdokkaaksi!”

Stock­an herkku näyt­tää lopet­ta­neen häkkikanaloiden tuot­tamien kanan­mu­nien myyn­nin ja myy vain luo­mu­mu­nia ja vapaan kanan munia.  Olen tästä hyvin ilah­tunut, kos­ka kano­jen telkeämi­nen liikku­misen estävi­in häkkei­hin on maat­aloutemme epäeet­tisin teko. Sak­sas­sa se on kiel­let­tyä. Pis­teet Stockalle!

On kuitenkin mie­lenki­in­toinen peri­aat­teelli­nen kysymys, kuu­lu­vatko eet­tiset valin­nat kau­palle vai kuluttajalle.

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymyk­seen “Onko suo­ma­lainen design hyvän maineen­sa veroista?”

2) Ei

Tai siis suo­ma­laisen muo­toilun maine ei ole suo­ma­lais­ten luu­lo­jen veroinen. Muo­toilu ei yleen­säkään ole enää kansalli­nen brän­di vaan yri­tys­ten brän­di. On meil­lä myös muo­toilun ote her­paan­tunut sitä mukaa, kun Suomes­ta on tul­lut insinöörien johta­ma maa.

Helsin­ki design-pääkaupunk­i­na voi joutua kuvaa­jien silmätikuk­si, sil­lä katukalus­teemme liiken­nemerkkei­neen, roskalaatikkoi­neen, nakki­grillei­neen muun­ta­jakaappei­neen, paikat­tuine asfalt­tei­neen ja sen sel­l­ai­sine ei oikein kestä kuvaa­jan silmää. Muo­toilun ei pitäisi kuu­lua vaan eri­ty­isi­in taide-esineisi­in, vaan kaik­keen arkipäivän tekemiseen.

Ehkä Suomes­sa on yhtä taitavia muo­toil­i­joi­ta kuin ennenkin, mut­ta hei­dän yhteyten­sä teol­liseen tuotan­toon on katken­nut. Sää­lik­si esimerkik­si on käynyt suo­ma­laista huoneka­lu­te­ol­lisu­ut­ta. Puusepän taidois­sa ei ole moitit­tavaa, mut­ta muo­toil­i­jan silaus puut­tuu. Ulko­mais­ten huonekalu­jen kilo­hin­ta on sik­si paljon suurem­pi kuin kotimaisten.

En kom­men­toi täl­lä sivus­tol­la Päi­jät-Hämeen kun­tali­itoshanket­ta, mut­ta sen anta­man opetuk­sen turvin halu­an kom­men­toi­da Helsin­gin surkeaa talousti­lan­net­ta ja mah­dol­lista kun­tali­itos­ta Van­taan kanssa.

Helsin­ki näyt­tää käyt­tävän rahaa ter­vey­den­huoltoon asukas­ta kohden noin 20 pros­ent­tia enem­män kuin Lahti. Tämä tieto sil­lä varauk­sel­la, että liik­keel­lä on kovin eri­laisia tilas­toin­ti­tapo­ja, enkä ole var­ma, että min­ul­la on edessäni ver­tailukelpoiset luvut Jos tuo 20 % pitää paikkansa, se on noin 400 euroa asukas­ta kohden eli 200 miljoon­aa euroa. Saa­vatko helsinkiläiset noin paljon parem­paa hoitoa? Vai olem­meko me vain huonom­pia? Jat­ka lukemista “Helsin­gin talousti­lanne, päätök­sen­teko ja Päijät-Häme”

Tilastotieteessä/todennäköisyyslaskennassa kaik­ki tun­te­vat Pietarin paradok­si. Ensin oli yleisel­lä tasol­la todis­tet­tu, ettei ruletis­sakaan (ei edes harhat­tomas­sa ruletis­sa, jos­ta se 37. reikä puut­tuu) voi olla voit­toon johtavaa strate­giaa.  Sit­ten joku esit­ti sel­l­aisen. Se menee näin:

Veikkaa vaik­ka punaisia numeroi­ta. Jos tulee punainen, kaksinker­tai­s­tat panok­sesi ja jos tulee valkoinen häviää kaiken.

Pane euro punaiselle ruudulle. Jos tulee punainen, saat kak­si euroa ja olet euron voitol­la. Jat­ka lukemista “Pietarin paradoksi”

Viimeaikaiset koke­muk­set ovat osoit­ta­neet, että rahamark­knoil­la pitää valvoa paljon enem­män moral hasar­dia. Ongel­ma jakau­tuu kah­tia, vaik­ka puoliskot on viimeaikaises­sa keskustelus­sa sekoitet­tu iloisesti.

1)      Val­tioiden ylivelka­an­tu­mi­nen luot­taen siihen, että joku tulee ja pelas­taa. Ilmiölle on muuten koti­mainen vas­tine kuntasektorilla.

2)      Jät­tiriskien otta­mi­nen markki­noil­la tyyli­in, heit­etään kru­u­naa ja klaavaa. Jos tulee klaa­va, voitan mil­jardin, jos tulee kru­u­na, en häviä mil­jar­dia. Joku muu häviää, kos­ka min­ul­la ei ole mil­jar­dia. Jat­ka lukemista “Rahamarkki­noiden sääntely”

Lasse Lehti­nen kir­joit­ti jos­sakin kir­jas­saan, että poli­ti­ikan tärkein raja ei kul­je oikeis­to­lais­ten ja vasem­mis­to­lais­ten välil­lä vaan demarei­den ja ven­namo­lais­ten; demarei­den, kuten Pekka Ven­namo ja ven­namo­lais­ten, kuten Reino Paasilin­na. (Pelkästään sik­si kan­nat­taa jät­täy­tyä pois poli­ti­ikas­ta, että voi analysoi­da puolue­tovere­itaan noin ennakkolu­u­lot­tomasti) Kyse on tosi­a­sioi­hin ja pop­ulis­mi­in perus­tu­vas­ta politiikasta.

Tästä on kyse demarien viimeaikai­sis­sa kan­nan­otois­sa. Eero Heinälu­o­man palat­tua demarei­den johtoon, puolue on siir­tynyt mon­ta piirua ven­namo­laiseen suun­taan, mikä ärsyt­tää mui­ta, kos­ka se on fal­skia. Eero Heinälu­o­ma nimit­täin on demareista demarein sekä sanan kiel­teisessä että myön­teisessä (ei ven­namo­lainen) mielessä. Ihmiselle voi antaa anteek­si sen, että hän on tyh­mä, mut­ta ei sitä, että hän näyt­telee tyh­mää olemat­ta oikeasti tyh­mä. Jat­ka lukemista “Demare­i­ta ja vennamolaisia”

Demar­it äänestävät Kreikalle annet­tavaa lainaa vas­taan. Hei­dän seli­tyk­sen­sä on, että Kreikan lain­oi­hin sotkeu­tuneet sijoit­ta­jat on pan­ta­va myös vas­tu­useen Suomes­sa samal­la taval­la kuin Sak­sas­sa. Suomes­sa pankit eivät ole juuri lain­oit­ta­neet Kreikkaa, eläkey­htiöt sen sijaan ovat. Eläkey­htiöt ovat osta­neet val­tion laina­pa­pere­i­ta, kos­ka niiltä on kiel­let­ty liian suurten riskien otta­mi­nen osta­mal­la vaikka­pa kovin paljon osakkei­ta sijoi­tusko­ri­in­sa. Jat­ka lukemista “Demar­it halu­a­vat kun­nat mak­samaan Kreikan tuen”

Jos tuon velka­isten euro­maid­en velko­jien pelas­tus­paketin suu­ru­ut­ta yrit­tää hah­mot­taa, tehdään se kotois­es­ti 50 euron seteleil­lä. Jos tuol­laisen sum­man nos­taisi Otto-automaatista ja pinoisi setelit päällekkäin, pinos­ta tulisi 1500 kilo­metriä korkea. Pino var­maankin kaa­tu­isi. Jos se kaa­tu­isi kohti etelää, viimeiset seteli putoaisi­vat jon­nekin Mus­tan­meren tienoille.

=====

Kolme vuot­ta sit­ten Niz­zan­matkan ensim­mäi­nen etap­pi, Pär­nu Viro

EU pitää kri­isikok­ouk­sen tor­juak­seen markki­noiden tuomio­ta huomisaa­mu­na pörssien avautues­sa. Kyse ei ole kreikas­ta, vaan siitä, mitä tämä New York Timesin kuva ker­too. (Kiitok­set linkistä nim­imerk­ki TL:lle) Luvut ovat dol­lare­i­ta. Amerikkalaiseen tapaan triljoonil­la tarkoite­taan biljoo­nia. En tiedä minkä päivän vai­h­tokurssin mukaan. Kuvas­ta saa isom­man klikkaa­mal­la. Jat­ka lukemista “Setelira­hoi­tus­ta pöytään”