Taas on lukiot panta paremmuusjärjestykseen. Ainoa uutinen tuossa paremmuusjärjestyksessä on, että lukioiden taso erilaistuu suurissa kaupungeissa. Tai ei siis lukioiden taso, vaan lukiot erilaistuvat hyvien ja huonojen oppilaiden kouluiksi. En tiedä, oliko päätös päästää tämä mekanismi valloilleen harkittu, mutta iso påäätös se aikanaan on. Peruskoulun osalta ei hyväksytä sitä, että koulut valitsisivat oppilaita älykkyystestien tai muun sellaisen avulla. Mistä siis tämä ero ?
Minusta lukioiden hyvyyttä ja huonoutta pitäisi tutkia ihan oikeasti ja ne tulokset pitäisi julkistaa ja lakkauttaa suurissa kaupungeissa huonoimmat lukiot. Se voidaan tehdä. aika hyvin vakioimalla sisäänottokeskiarvo. Minusta on hyvin tärkeätä, ettei maassa ole kouluja, jotka pilaavat oppilaansa huonolla opetuksella. Sairaaloidenkin hoitotuloksia tarkkaillaan, miksi ei siis kouluja.
Aivan helppoa tuo vakioiminen ei ole. Muistan jonkin kasvatustieteen alan tutkimuksen, jossa älykkäästi päädyttiin siihen, että koulut, joihin otetaan oppilaita matalalla keskiarvolla, ovat parempia, koska oppilaiden keskiarvot nousevat enemmän kuin niihin, joihin otetaan vain ysin keskiarvolla. Jos keskiarvo on valmiiksi kymppi, se ei nouse lainkaan. Tästä asteikko-ongelmastakin kyllä taitava tutkija selviää.
Itse kaipaisin sellaista rankkausta, jossa on kaksi asiaa: 1) lukiot järjestyksessä keskimääräinen sisäänottokeskiarvo ja 2) lukiot järjestyksessä yo-arvosanojen mukaan.
Eiväthän nuokaan tiedot vielä kaikkea kerro, mutta nykyistä enemmän.
Jos noita järjestyslukuja vertaa keskenään, ollaan jo tekemisissä sellaisen mittaqrinkanssa, joka toimii oikeansuuntaisesti.
Kyllä se varmasti pitää paikkansa, että on haastavampaa opettaa heikompaa oppilasainesta kuin jo valmiiksi motivoitunutta sakkia ja siinä mielessä opettajat ovat ”parempia”. Tämä on hyvin opettajakeskeinen tapa ajatella asiaa ja sopiikin hyvin kasvatustieteen alan tutkimukseen.
Koulujen paremmuudesta kertoo minusta parhaiten se, millaiset eväät se elämään antaa. Siihen paras mittari on selvittää, missä oppilaat ovat esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua kirjoituksista.
Mikä tässä erilaistumisessa oikeastaan on huonoa? Huono opiskeilja-aines heikentää koko ryhmän opetuksen tasoa, kun ei voida opettaa ”täysillä”. Edelleen tästä madaltuneesta tasosta kärsii erityisesti ne huippuoppilaat, jotka haluavat parasta. Ongelma piilee opiskelijoiden asenteissa, ja on ihan oikein, että motivoituneet opiskelijat voivat valikoitua tasoiseensa seuraan. Emmehän me kaikki ole samanlaisia ihmisiä.
On turha syyllistää opettajia siitä, että opetuksen taso pilaisi oppilaat. On täysin turhaa kuvitella opettavansa mitään murtolukuja vaikeampaa siinä vaiheessa kun heikoiten motivoituneet vasta opettelevat laskemaan yhteen. Sille ei opettaja ihan aikuisten oikeasti mahda mitään, jos opiskelijaa ei kiinnosta.
Erityisesti tehokkuusnäkökulmasta erilaistuminen voisi olla jopa hyvä asia. Uskon, että opetus on tehokkainta silloin, kun ryhmän muodostaa tasoltansa homogeeninen aines, oli se sitten huippua tai vähemmän huippua.Kenenkään ei tarvitse turhautua matelevaan opetukseen mutta toisaalta ei myöskään pudota kärryiltä liian nopean opetuksen vuoksi. Silloin tuo kasvatustietelijöiden mainitsema yksilön suhteellinen kehitys on korkeimmillaan.
Tiedän perheitä, jotka muuttavat tietylle alueelle, jotta heidän lapsensa pääsee ”hyvään kouluun”. Viimeksi eräs työkaverini perheineen muutti Tapulikaupungista Puistolaan juurikin tästä syystä.
Kyllähän hyväosaiset perheiden lapset vähän pakostakin menestyy paremmin koulussa, joten koulujen rankking järjestykset kertonevat alueiden erilaistumisesta Helsingissä muutenkin.
Aika vaikea tuohon on kai puuttua, muuten kuin tuloerot olisi saatava pienentymään.
Toinen samantapainen ilmiö on, että suomalaiset perheet laittavat lapsiaan ruotsinkieliseen päiväkotiin,jotta saavat paremman päiväkodin, jossa on vähemmän lapsia ja parempitaustaisia lapsia (=ei maahanmuuttajia niin paljon ja hyvätuloisten perheiden lapsia).
Yksi ongelma noissa nykyisin julkaistavissa ranking-listoissa on se, että niissä järjestetään lukiot yhteenlaskettujen puoltoäänien mukaan, kun oikein olisi tietenkin järjestää puoltoäänien keskiarvon mukaan. Vaikka paremmin menestyvät keskimäärin kirjoittavat useampia aineita (joilla saa suuremman absoluuttisen määrän puoltoääniä), tästä voi tulla jotain vertailuun jotain systemaattista virhettä. Joissain lukioissa esim. voidaan kannustaa kirjoittamaan mahdollisimman suuri määrä aineita ja toisissa taas korostaa nopeampaa lukion suorittamista.
On monenlaisia listoja. Ny tolen nähnyt listat vain pakollisten aineiden puoltoäänistä. Siinä ei tuota ongelmaa ole, kosk amukana on vain neljä ainetta. Toinen vaihtoehto olisi neljän parhaanaineen keskiarvo. Tämä nykyinen suosii ruotsinkielisiä lukioita kaksikielisissä kunnissa, koska ruotsinkieliset osaavat suomea mutta suomenkielisten kunia-asia on olla osaamatta ruotsia.
ylioppilasarvosanat korreloivat voimakkaasti lukioon sisääntulokeskiarvojen kanssa. Jos lukion aloittaneiden alin keskiarvo on yhdeksän, opettajat eivät voi pilata sen lukion menestystä. Ei ole olemassa hyviä lukioita, on olemassa lukioita, joihin on valikoitunut hyviä oppilaita.
Paras mittari verrata lukioita on Samuli Lintulan esittämä malli.
Ongelmaksi on muodostunut Opetushallitus. Se ei halua tuottaa tarvittavaa dataa patavanhoillisista ideologisista syistä. 😀 ”Radikaalit” alkavat olla eläkeiässä, joten eiköhän sielläkin hallintokulttuuri vapaudu vähitellen.
Suuri ongelma on, että maakuntien vahva ykköslukioverkosto käytännössä tuhottiin. 🙁 En pidä pääkaupunkiseudun tilannetta huonona. Kukin voi valita juuri sellaisen lukion kuin haluaa. Maakunnissa ei enää ole selkeää maakunnallista veturia, josta tie aukenisi helposti ainakin parhaisiin kotimaisiin yliopstoihin.
Peruskoulun osalta ei virallisesti hyväksytä testejä, mutta kaikki alalla toimivat tietävät koulujen tasoerot. Ainakin opettajat itse suunnittelevat lastensa kouluputket hyvien peruskoulujen kautta käyttäen mm. asuinpaikkaa ja kielivalintoja apuna. 😉
Itse opiskelin aikanaan listan mukaan ”huonossa” lukiossa. Kyse oli pienestä syrjäseudun lukiosta jonka yksi kantava periaate oli pelastaa ympäristön nuoria syrjäytymiseltä tarjoamalla peruskouolun jälkeen vaihtoehdon kotona makaamiselle. Koulu kannusti ja leipoi tästä materiaalista joukoittain ylioppilaita antaen heille koulutuksen lisäksi 3-4 vuotta aikaa miettiä elämää eteenpäin.
On tärkeää huomata että tämä toiminta ei ollut pois huippuoppilailta joita kyllä löytyi. Opetus oli laadukasta ja järjestyshäiriöitä ei sallittu. Uskaltaisin väittää että myös huippuoppilaat hyötyivät tästä.
Tätä taustaa vasten lukioiden rankkaus on mielestäni aika arveluttavaa ja kapeakatseista, enkä usko että se palvelee tarkoitustaan nykyisessä muodossaan.
TimoJ:lle:
Jos tuo ”huono” lukio oli hyvä paikka myös huippuopiskelijoille, oikein tehty arvio paljastaa tämänkin.
opiskelija:
No ei se tuloerojen pienentäminen nyt ollenkaan välttämättä auta siihen.
vrt. pienituloiset sairastavat enemmän kuin suurituloiset.
Tämä voi johtua joko siitä, että pienituloisuus aiheuttaa sairastumista tai että sairastuminen aiheuttaa pienituloisuutta. (Tai sitten, että on joku ulkopuolinen juttu joka aiheuttaa sekä pienituloisuutta, että sairastelua.)
Käsittääkseni erot opetuksen laadussa ovat kuitenkin melko pieniä. Harvassa ovat ne lukiot jotka pystyvät pilaamaan huippuaineksen (koska eihän niille parhaille tartte kuin antaa kirjat ja ne oppivat itsekin) eikä niistä jotka oikeastaan kuuluisivat ammattikouluun tee yliopistoväkeä juuri mikään.
”Mikä tässä erilaistumisessa oikeastaan on huonoa? Huono opiskeilja-aines heikentää koko ryhmän opetuksen tasoa, kun ei voida opettaa “täysillä”.”
”Huonoa” oppilasainesta ei ole, on vain huonoa johtamista. Huonollakin porukalla voi saada paljon aikaan. Itse olen ollut useasti tilanteessa, jossa on ollut pärjättävä annetulla porukalla, joskus olen tavannut johtamani porukan ensimmäistä kertaa lentokentällä enkä ole kyennyt vaikuttamaan joukon valintaan.
Mutta se on vain haaste, ei este.
Aina olen tavoitteemme onnistunut saavuttamaan,noista ulkomaanprojektista kun lentää helposti ulos, sillä sopparissa lukee, että komennus voidaan päättää syytä ilmoittamatta.
Sama koskee opetusta, opettaja on myös joukon johtaja ja hänen pitäsi kyetä nostamaan joukon tasoa.
”Kyllähän hyväosaiset perheiden lapset vähän pakostakin menestyy paremmin koulussa, joten koulujen rankking järjestykset kertonevat alueiden erilaistumisesta Helsingissä muutenkin.”
Lukioiden kohdalla tuo ei pidä aivan paikkaansa, sillä lukioihin tullaan kaukaakin.
Vanhin poikani on Ressussa ja opiskelijoita on siellä ympäri maata, kaukaisimmat Ivalosta ja Utsjoelta saakka, joten asuinpaikka ei vaikuta samalla tavalla koulun valintaan .
Eivätkä nämä 10 oppilaatkaan mitään enkeleitä ole vaan samanlaisia häiriköitä ja kiusaajia löytyy heidänkin joukostaan aivan kuin noista kutosen oppilaistakin.
Olen ollut valvojana oppilaille niin peruskoulussa kuin lukiossakin, joten kokemusta on syntynyt monenlaisista ryhmistä.
Merkittävin ero on, että nuo 10-oppilaat hoitavat opiskelun, mutta muuten he ovat kyllä samanlaisia nuotia kuin nuo heikommin menetyvätkin.
Ja mitä opetukseen tulee niin olisi ihme jos Ressu taikoisi 10-oppilaasta 5-oppilaan ??
opiskelija: ”Tiedän perheitä, jotka muuttavat tietylle alueelle, jotta heidän lapsensa pääsee “hyvään kouluun”.”
Tuo on selvää, itsekin isänä toimin noin ja tiedän peruskoulun opettajia jotka ovat noin tehneet. Koulupiirit myös näkyvät suoraan perheasuntojen hinnoissa.
Koulukaverit ja lukiokaverit muodostavat tiiviin yhteisön nuorelle, jonka vaikutus on mielestäni suurempi kuin marginaaliset opetuserot kouluissa. Opetuksen taso on toissijaista opiskelija-ainekseen nähden. Sama yhteisö vaikuttaa myös korkealouluopintoihin ja työelämään.
Olen myös havainnut yrityksissä tiettyjen opiskelu/kaveripiirien muodostamia yhteisöjä jotka palkkaavat helpommin vanhoja kavereitaan. Jos asuu suuremmassa kaupungissa ja haluaa hyvälle uralle, paras paikka aloittaa verkostoituminen on se parempi lukio.
Tietänet varmasti oikein hyvin, että lukio kuin lukio, niin oppilasarvioinnin perusperiaatteena on Gaussin käyrä. Toisin sanoen, myös ns. huippukouluista, joiden lähtötasona on 9-10, pitää tuottaa vakiomäärä 5-6 oppilaita. Mikä taas on mielestäni tosi pöhköä.
”Minusta lukioiden hyvyyttä ja huonoutta pitäisi tutkia ihan oikeasti ja ne tulokset pitäisi julkistaa ja lakkauttaa suurissa kaupungeissa huonoimmat lukiot.”
Taannoin joku toimikunta pohti metrojunien järjestyshäiriöitä tutkimuksen pohjalta, jonka mukaan huomattava osa järjestyshäiriöistä keskittyi junan viimeiseen vaunuun. Toimikunnan suositus oli loogisuudessaan ihastuttava : Suljetaan junan viimeinen vaunu iltaliikenteessä.
Ilmeisesti ajatuksena oli, etteivät nämä viimeisen vaunun häiriköt sitten enää matkusta lainkaan.
Toimiikohan tämä huonoimpien lukioiden lakkauttamisajatus saman logiikan pohjalta ? Lukion huonous ei varmaankaan ole mitenkään koulurakennukseen tai edes yksittäisen koulun muista kouluista erilliseen hallintoon sisäänrakennettu ominaisuus. Huonouden toteuttavat huonot oppilaat ja huonot opettajat yhteistuumin. Jos huono lukio lakkautetaan, huonot oppilaat, kuten myös huonot opettajat, menevät jonnekin muualle, eikä kokonaisuus varmaankaan siitä parane.
Onko kysymys kuitenkin siitä, että lukioissa on väkeä, sekä oppilaita että opettajia, joka ei sinne kuulu ? Vai pitäisikö häntäpään lukioihin vain satsata enemmän ?
”os asuu suuremmassa kaupungissa ja haluaa hyvälle uralle, paras paikka aloittaa verkostoituminen on se parempi lukio.”
Näin on, jos haluaa edetä uralla niin kaverit ja kavereiden vanhemmat , sukulaiset ja tutut ovat tärkeämpiä kuin hyvät arvosanat.
Ensimmäinen työpaikkakin ammattiin valmistumisen jälkeen on tärkeä: Jos pääset suuren johtajan juoksupojaksi niin uralla eteneminne on varmaa.
Alimmalta portaalta ponnistaminen on vaikeaa
TimoJ: ”…On tärkeää huomata että tämä toiminta ei ollut pois huippuoppilailta joita kyllä löytyi. Opetus oli laadukasta ja järjestyshäiriöitä ei sallittu. Uskaltaisin väittää että myös huippuoppilaat hyötyivät tästä…”
Lukiossa oli selvästi perusasiat kunnossa ja se kykeni tuottamaan hyvän pohjan. Väitän, että aivan huipuille se ei kyennyt tuottamaan tyydyttävää oppimisympäristöä. Oliko todellisia huippuja mukana, on toinen juttu.
Oma kaveriporukka hajosi aikoinaan ”huonoihin” lukioihin, hyviin lukioihin ja kävipä joku Atlantic Collegenkin. Tarvitaan erilaisia lukioita erilaisille oppijoille.
Suurin haaste Suomessa on tällä hetkellä maakunnallisten huippulukioiden puute. Tarvitaan selkeitä vetureita, jotka keräävät alueensa parhaan aineksen ja antavat heille hyvän pohjan jatko-opinnoille. Aivan huiput hakeutuvat tulevaisuudessakin Atlantic Collegen tapaisiin erityislukioihin.
Liian vanha
Kouluissa tämä muuten toteutuu siinä mielessä jännästi, että opettaja on useimmiten ja ainakin halutessaan varsin yksin luokassaan. Opetuksen laatu voi heitellä hyvässä ja pahassa aika lailla ilman, että koulun johto on asiasta tietoinen tai puuttuu siihen. Samaten opettaja voi hyvin pitkälle omalla toiminnallaan paikata koulun henkilökunnan huonoa johtoa tai muuten kehnoa toimintaa. Itse tiedän suuren lukion, jonka rehtori hoitaa tehtäviään aivan katastrofaalisen huonosti, mikä osin näkyy oppimistuloksissa, mutta ne eivät ole kuitenkaan ole pudonneet läheskään samassa suhteessa kuin esimerkiksi opettajakunnan työilmapiiri.
Nykyinen lukioiden eriytyminen isoissa kaupungeissa ei ole systeemin vika vaan ominaisuus, koulutuspoliittinen valinta.
Lukion opetusryhmässä huomaa selvästi sen, että jokainen opiskelija hyötyy siitä, jos saa opiskella ns. hyvien opiskelijoiden kanssa – niin heikot kuin menestyvätkin. Hyvin pärjäävä lukiolainen on motivoitunut ja ”säteilee” motivaatiotaan muihinkin. Lisäksi motivoituneella opiskelijalla on opetuksen tasoa parantava vaikutus, koska hän esim. kysyy ja vieläpä hyviä kysymyksiä, mistä hyötyy koko ryhmä.
Nyt, kun monissa kaupungeissa hyvät pyritään haalimaan yhteen, tosiasiassa pyritään varmistamaan hyville paremmat opiskeluedellytykset kuin muille, muista viis. Tätähän ei kunnallispolitiikassa ääneen sanota mutta väittäisin, että tällainen ajatus sieltä taustalta usein löytyy. Tämä ei mielestäni välttämättä ole huono ajatus, mutta olisi reilua tunnustaa vaikutukset.
Lukioiden jakautuminen ”hyviin” ja ”huonoihin” johtuu pitkälti siitä, että kaupungissa on kovin monta lukioyksikköä. Maalla kaikki menevät samaan lukioon, kaupungissa käy toisin.
Jos eritytymistä vastaan halutaan toimia on vain pari konstia. Ensimmäinen on se, että saman kylän lukiot profiloidaan jollakin muulla tavalla kuin keskiarvolla: esim. urheilulukio, musiikkilukio, taidelukio ja luonnontiedelukio. Tällöin tosin helposti käy niin, että helpointa on päästä (=huonoin) luonnontiedelukioon. Toinen tapa vastustaa eriytymistä on tehdä riittävän isoja yksiköitä, jolloin viipaleita tulee luonnostaan vähemmän. Tällöin lukion valinnalla ei pääse niin tarkasti valitsemaan, millaisessa seurassa sitä käy. Oikeastaan tämä ratkaisu on tuo Osmon esittämä lakkautusmalli.
Heikkojen lukioiden isoin ongelma on tietynlainen hälläväliäkulttuuri, joka on vuosien saatossa pesinyt etenkin opiskelijoiden mutta kenties myös opettajien keskuuteen. Tätä ei voi suoraan rahalla korjata. Siksi en pahemmin kannata heikompien lukioiden runsaampaa resurssointia. Lisäksi tällaisen rahoituksen kannustinvaikutus on aika nurinkurinen.
Kaikista paras vaihtoehto olisi supistaa lukiokoulutusta ja tarjota riittävästi mielekkääksi uudistettua ammatillista koulutusta. Moni lahjakkuus menee lukiossa pahasti hukkaan. Kunnille amis tosin on kalliimpaa kuin lukio.
Mielestäni on murheellinen kehityssuunta, että vastuu oppimisesta ja oppimattomuudesta sysätään täysin koulun niskaan. Lukio on kuitenkin vapaaehtoista koulutusta, jossa oppimisesta vastaa ensisijaisesti koululainen itse ja seuraavaksi hänen vanhempansa. Ketään kun ei voi pakottaa oppimaan.
Kirjoitin itse koulun parhaana oppilaana lukiosta, jonka sisäänottokeskiarvo oli 6,9. Ainoa niin sanotusti huono opettaja oli kemiassa, josta sain kirjoituksissa lähes täydet pisteet. Muuten opettajat olivat loistavaa tasoa, ja koulun henki miellyttävän kannustava.
Eriytymistä tapahtuu myös tyttöjen ja poikien välillä suhteessa parhaimpiin lukioihin. Esimerkiksi Ressun lukiossa poikien osuus on Wikipedian mukaan 66%, kun kaikissa lukioissa on ”vain” hiukan alle 60%. Erityislukioissa poikien ylivoima on vielä suurempi ja monissa tyttöjä on vain 10-20%. Kyllähän tällainen eriarvoisuus, kun pojat valtaavat eliittikoulutuksen paikat itselleen, näkyy myöhemmin elämässä.
Suomea pidetään joskus jopa tasa-arvon mallimaana, mutta kyllä tällaiset tilastot kertovat kaikkea muuta. On häpeällistä, että viranomaiset ja hallitus eivät ole julistaneet hätätilaa tyttöjen huonon koulumenestyksen takia. Sivistysvaltiossa tyttöjä syrjivät käytännöt olisi jo pyyhkäisty pois tasa-arvon tieltä.
Puoliintumismalli, logaritminen asteikko.
Jos oletetaan että täydellinen kymppi on tavoite, jota ei koskaan saavuteta niin asteikko voisi olla logaritminen vaikka siten että aina puoleen väliin pääseminen tuosta (10:n) tavoitteesta on yhtä hyvä suoritus.
Siten samanarvoisia suorituksia ovat:
keskiarvo alussa -> keskiarvo lopussa
4,0 -> 7,0
7,0 -> 8,5
8,5 -> 9,25
jne
7,654 -> 8,8225
Logaritmisen asteikon kantaluku voidaan määrätä poliittisella päätöksellä. Tässä esimerkissä se oli 2. (½)
Elämä ja elämänilmiöt noudattavat pääsääntöisesti logaritmisia (exponentiaalisia) kehityskulkuja vaikka se on vaikeasti ymmärrettävää tavalliselle tallaajalle joka hädin tuskin osaa laskea yhteen ja vähentää.
Kannattaa käyttää järjestysasteikkoa.
Nimimerkille ”liian vanha”:
Kyllä opiskelijoissakin on eroja. Huonolla porukallakin saadaan tuloksia, mutta jäädään kauaksi optimista. Tasavahva- tai heikko opiskelija-aines mahdollistaa tehokkaan opetuksen kun on selvää, minkälaista tasoa voidaan pitää. Vaikka opettaja ei voisikaan valita opetettavaa ryhmäänsä, lähellä onnistumista ollaan jo silloin kun ihmiset ylipäätänsä haluavat oppia ja panostaa opiskeluunsa. Jotka haluavat oppia saavat hyviä arvosanoja ja hakeutuvat oppilaitoksiin, joissa uskovat saavansa opiskella paremmin koulumenestyvässä ryhmässä. Ja heillä tulee olla oikeus tähän.
Vaikuttaisi siltä, että itse työskentelet täysi-ikäisten kanssa. Se on vallan eri asia kuin toimia keskenkasvuisten motivaatio-ongelmaisten kanssa. Ei opettajan tehtävä ole olla mikään lauman johtaja vaan opettaa opetussuunnitelman mukainen asia. Jos opiskelijalla on ongelmia motivaation kanssa, ongelman selvittäminen ensisijaisesti on muiden ihmisten tehtävä (opinto-ohjaajat, koulukuraattorit, terveydenhoitajat, lapsen vanhemmat, …)
Michael Perukangas:
Tietänet varmasti oikein hyvin, että lukio kuin lukio, niin oppilasarvioinnin perusperiaatteena on Gaussin käyrä. Toisin sanoen, myös ns. huippukouluista, joiden lähtötasona on 9-10, pitää tuottaa vakiomäärä 5-6 oppilaita.
Mistä lähtien tämä on ollut käytäntönä? Ei ainakaan ollut käytäntönä siinä lukiossa jonka itse kävin 2002-2005, enkä ole kuullut että tuollaista politiikkaa olisi sittemminkään otettu maanlaajuisesti käyttöön. Silloin ainakin arvosanojen antamiseen oli apuna virallinen asteikko joka kertoi mm. kahdeksikon arvosanaan tarvittavan tietämyksen määrän. Oppilasarvioinnin perusperiaate oli siis absoluuttinen eikä suhteellinen.
Ylioppilaskirjoituksissa koetetaan toki asettaa pisterajat siten, että kutakin arvosanaa kohden on tietty prosentti oppilaita jonka sen saa. Mutta nekin prosenttiosuudet ovat valtakunnallisista tuloksista, ei kukaan yritä tai edes voi räätälöidä pisterajoja niin että joka lukion tulokset menisivät tuohon jakaumaan.
Kaj Sotala on oikeassa ja Perukangas väärässä.
Olinkin aikeissa tämän oikaista, mutta asia on siis niin kuin Sotala sanoo.
Perukankaan mallihan olisi aivan järjetön. Tämähän johtaisi tilanteeseen, jossa vitosen oppilaan ylioppilaskirjoitusten tulokset vaihtelisivat approbaturista eximiaan riippuen ovatko Apollon lukiosta tai Sykistä.
Noissa listoissa pisti silmään, että kärkipäähän oli nyt päässyt pieniä lukioita, joissa ei ole keskiarvorajoja käytännössä lainkaan eli kaikki halukkaat pääsevät sisään.
Lukiokoulutus onkin mielestäni sellaista yleissivistävää koulutusta, että siihen pitäisi antaa kaikille halukkaille mahdollisuus. Myös suurimmissa kaupungeissa. Eli varovaisuutta niihin lakkautussuunnitelmiin. Jos sen sijaan katsotaan haitalliseksi tätä koulujen profiloitumista hyvien ja huonojen oppilaiden kouluiksi, niin useamman lukion kunnissa kannattaisi miettiä jotakin muuta oppilaiden valintamallia kuin peruskoulun keskiarvo.
Nämä nykyiset ranking-listat eivät kylläkään kerro mitään koulujen opetuksen tasosta. Siinähän verrataan vain lopputulosta, ei oteta huomioon erilaista lähtötilannetta. Yksittäisen oppilaan kannalta Suomessa ei ole onneksi merkitystä, tuleeko ”huonosta” vai ”hyvästä” koulusta, ainoastaan taskussa oleva paperi merkitsee.
Pieniä lukioita on sekä listan alku- että loppupäässä. Jos kirjoittajia on vain muutama, tulos on hyvin satunnainen. MTV3 kertoi, että parhaat matematiikan tulokset tulevat Helsingin ulkopuolelta. Siltä näyttää. Ei se matematiikan osaaminen ainakaan MTV3:n toimituksessa ole kovin hyvää.
Toisaalta tuo tehostaminen mahdollistaa sen, että niitä oppilaita, jotka kuvitellun tason voivat ylittää, ei tueta riittävästi. Se, mikä ehkä voidaan voittaa kokonaisuuden nostamisessa, hävitään taatusti yksilöiden potentiaalin haaskaamisessa, jos tasoajattelua käytetään.
”Kyllä opiskelijoissakin on eroja. Huonolla porukallakin saadaan tuloksia, mutta jäädään kauaksi optimista.”
Lukioporukasta on jo karsittu pääosin pois ne joilla on motivaatio-ongelmia tai oppimisvaikeuksia.
Kun huonoimpiinkin vaaditaan 7 keskiarvo tai yleisemmin lähes 8 niin puolet on jo karsiintunut
Outi Naarassika kirjoitti:
Ilmeisesti nimimerkki Outi Naarassika haluaa korostaa tiettyjä seikkoja esittämällä asioita todellisuuden peilikuvina. Ihan näppärää retoriikkaa, mutta jos on jokin fiksu pointti, sen voisi esittää ihan sellaisenaankin.
Kuitenkin paheksun sitä, että ollaan viittavinaan johonkin lähteeseen (tässä tapauksessa Wikipedia), vaikka kyseisessä lähteessä ei ole esitettyä tietoa. Tietoinen valehtelu on aika törkeää näinkin korkealaatuisessa blogissa.
Samuli Lintula, minä taas paheksun, kun valehdellaan, että joku tieto ei ole väitetyssä lähteessä (tässä tapauksessa Wikipedia) vaikka se siellä on. Ai niin: näinkin korkeatasoisessa blogissa 😉
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ressun_lukio
Jos ei ole fiksua pointtia vaan tarkoitus on vain väheksyä toisten ajatuksia, ei ehkä kannata kirjoittaa lainkaan, vai mitä?
Outi sanoi, että Ressun lukiossa on enemmistöl poikia, mutta enemmistö on siis tyttöjä. Tämä oli varmaankin tarkoitettu joksikin tehokeinoksi.
Samuli Lintula ymmärsi missä mennään mutta katsoi asiakseen silti paheksua, että lähdeviittaus oli väärin vaikka siis ymmärrsi, että se ei ollut. Mitäs pilkkua seuraavaksi viilattaisiin?
Poikien huonosta koulumenestyksestä on puhuttu niin kauan kuin muistan. Viimeisimpiä suuria keskusteluja taisi olla 2003 tai 2004. Sen jälkeen poikien koulumenestyksen edellytyksiä on entisestään jopa huononnettu. Nyt yritetään uusinta heikennystä Virkkusen johdolla.
Miten tämä on mahdollista? Kaksi selitystä: Poikien keskimääräistä koulumenestystä on liian vaikea tai mahdoton parantaa tai sitten ei ole haluja.
Jälkimmäinen selitys tulee mieleen, kun lukee erilaisia selvityksiä, joissa poikien huonoa menestystä vähätellään. Ks. esim:
http://opetushallitus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/oph/embeds/48970_koulu_sukupuoli_oppimistulokset.pdf
Esimerkiksi surullisen kuuluisa Elina Lahelma yrittää kaikkensa saadakseen tilanteen käännettyä päälaelleen. Jotenkin pojat ikään kuin ansaitsevat huonon menestyksensä ja hyvä niin, koska miehet kuitenkin sortaa naisia. Koulukin lopulta on sorron väline.
Tiedän, että aika moni koulutuksen kanssa puuhasteleva ei ainakaan kauheasti vastusta tällaista ajattelua. Jotkut jopa kiihkeästi kannattavat. Onko siis ihme, jos koulua ei saa uudistettua tasa-arvoisemmiksi?
Mutta, tämä nyt oli tällainen väliruikutus, jonka en enää usko johtavan mihinkään koskaan, joten ihan hyvin voin asian kirjoittaa oikein- tai väärinpäin tai vaikka kaksoisslutsilla kerien. Ei se siis ollut tehokeino vaan turhautunee ketutuksen ilmaisu.
Jatkakaa vain ja olkaa kuin minua ei olisikaan — vaikka ehdotankin, että opetusministerin salkkua ei saa koskaan enää antaa naiselle tai feministimiehelle.
katsoin viittestä: Vuoden ressut, valittu vuodesta 1996, mm. Jaakko Kalela (Tasavallan Presidentin kansliapäällikö ja Viron suurlähettiläs)., amiraali Klenberg sekä yksi nainen, primaballerina.
”Outi sanoi, että Ressun lukiossa on enemmistöl poikia, mutta enemmistö on siis tyttöjä. Tämä oli varmaankin tarkoitettu joksikin tehokeinoksi.”
Viime vuona suhde oli jotain 60 poikaan 180:sta sisäänotetusta,poikani luokalla on 23 tyttöä ja 7 poikaa.
Poikien ongelma on keskittyminen muihin toimintoihin ja harrastuksiin kuin opiskeluun.
Kaveripiirin vaikutus on suuri ja vie nopeasti mukana. Kasvatuksen ongelma on säilyttää pojalla itsenäisyys ja asioiden priorisointi.
Nuoremmallani oli selviä vaikeuksia säilyttää asioiden tärkeysjärjestys ja keskittyä muiden harrastusten kustannuksellalop koulunkäyntiin, mutta kyllä hänkin näulta yttää selvittävän peruskoulun lähes 10 oppilaana.
Pojille on puuhastelu tärkeää ja ala-asteella oppimista harjoitetaan ryhmätöiden ja tekemisen kautta, mutta yläasteella opetus on enemmän luentomaista ja silloin syntyy paljon eroja poikien ja tyttöjen välille
Luinko oikein. ressun oppilasta on n 2/3 eli 65 -67 prosenttia tyttöjä. Muissa lukioissa likimäärin 60 %.
Mutta amis antaa sekin hvyät eväät elämälle, ja ammatitaitoisen sähkö- tai putkiasentajan leipä ei ole sen kapeampi kuin akateemisen pikkuvirkamiehen.
Tekeepä mieleni heittää tähän yksi juttu, joka tapahtui 1970-luvulla eräässä poihjois-suomalaisessa lukiossa. Ja teenkin näin.
Eräs tyyppi oli lahjakas matemaattisten aineiden suhteen. Mutta kun lukioon pääsi, niin hänet jätettiin jokaisella lukíon luokalle käymään luokkansa uudestaan, kun kieliä ei suostunut opiskelemaan.
Sitten viimeisellä luokalta ei päässyt ylioppilaskirjoituksia virallisesti kirjoittamaan,
mutta kirjoitti kuitenkin matemaattiset aineet ällän arvosanoilla.
Kuietenkin tie yliopistoon aukeni erityisryhmien kautta, ja nyt tämä kovapäinen heppu on yliopistossa vaitellyt tohtori.
Terveisiä vaan Eikalle.
Kehityspsykologian alalla puhutaan poikien henkisestä regressiosta, joka ajoittuu tyypillisesti juuri yläasteen keskivaiheelle.
Tässä on oikein hyvä artikkeli aiheesta. Lukekaa ihmeessä ainakin ne, joilla on poikia nurkissa.
http://www.hs.fi/artikkeli/Pelastakaa+pojat/HS20031214SI1VS01lnj
Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen:
Isäni, kansantaloustieteen professorin ja tiedekunan dekaanin mukaan 70-luvun alussa 25% tiedekunnan opiskelijoista oli ei-ylioppilaita ja opiskeli kanslerin antaman erivapauden turvin: ”He ovat suorittaneet niin pitkän oppimäärän elämänkoulussa, että on kohtuutonta edellyttää heiltä enempää muodollista koulua.”
Soininvaara:”Minusta on hyvin tärkeätä, ettei maassa ole kouluja, jotka pilaavat oppilaansa huonolla opetuksella. Sairaaloidenkin hoitotuloksia tarkkaillaan, miksi ei siis kouluja.”
Miten tämä tarkkailu toteutettaisiin ? Englannissa ja Ruotsissa opettajat joutuvat raportoimaan viikottain ja ennen kesäloman alkua viikon verran aineistoa monenlaisia tilastoja varten . Ei kuulosta järkevältä resurssien käytöltä. Nukon viikot ja tunnit , joita kuluu raportoimiseen opettajat voisivat käyttää pätevöitymiseen, tuntien suunnitteluun ja toipumiseen.
Montako virkaa pitäisi perustaa lisää tarkastelemaan noita raportteja ja tekemään oppimis- ja tehokkuustilastoja. Ainakaan ko. maiden oppimistulokset peruskoulusta eivät tue ko. käytäntöä. Kuulemani mukaan myöskään raportteja laativat opettajat eivät koe työtään järkeväksi.
Kansainvälisessä vertailussa kiinnitetään aina huomiota suomalaisten opettajien korkeaan koulutustasoon. Tulee mieleen väistämättä, että korkea koulutustaso tuottaa myöskin hyvää ammattitaitoa.
Kun Soininvaara viittaa koulun antamaan huonoon opetukseen ja oppilaiden pilaamiseen, niin kysynkin miten tämä tapahtuu. Kokemukseni mukaan huonot oppimistulokset johtuvat pääsääntöisesti opiskelijoiden huonosta motivaatiosta ja sitoutumisesta opiskeluun.
Koulun koko vaikuttaa sitä kautta, että pieni lukio ei pysty tarjoamaan monipuolista kurssivalikoimaa opiskelijoilleen.
Koulunkäynti ei ole enää nykynuorelle elämän ja kuoleman kysymys. Elämässä on tarjolla niin paljon muutakin ajanvietettä, joka on koulunkäyntiä hauskempaa. Lukiokoulutuskaan ei enää tarjoa varmaa jatko-opiskelupaikkaa eikä jatko-opiskelu työpaikkaa.
Koti ja yhteiskunta kyllä huolehtivat toimeentulosta joka tapauksessa jatkosssakin.
Jos tehdään ajatusleikki, että Ressun lukion ja jonkin vähemmän menestyneen saman kokoisen lukion opettajat vaihdetaan keskenään, lopputulos oppilaiden menestyksen suhteen olisi sama. Ehkä Ressu pärjäisi uusilla opettajilla paremmin, kun he (uudet opettajat) ovat joutuneet satsaamaan opetukseen (entisessä lukiossa)enemmän, kun oppilasaines on ollut lähtötilanteessa huonompi. Ja se toinen lukio vastaavasti huonommin käänteisestä syystä. Näin se menee. Suomessa on hyvät opettajat, oppilasaines vaan vaihtelee. Oppilaiden taso ratkaisee. Kaupunkien keskustat vetävät lukiolaisia enemmän kuin periferiat. Näin se menee.
Vanha tuttu keskustelu. Omat argumenttini löytyvät jo tuosta yläpuolelta fiksuista puheenvuoroista, eli ei siitä sen enempää.
Pohdinpa vaan tässä tällaista asiaa: meillä on kotona opetus- ja teveydenhoitoalan ammattilainen. Kun tv-uutisista tulee jompaakumpaa alaa koskeva uutinen, jompikumpi meistä voihkaisee jossakin vaiheessa. Se johtuu siitä, että ulkopuolinen asiantuntija (toimittaja, konsultti…) ryhtyy mestaroimaan asiassa, jonka kokonaisuudesta ei ymmärrä kuin alun ja lopun – tyypillinen esimerkki taitaa olla tämä tuotantotalousmies Lillrank.
Osmon tämä teksti on samaa tavaraa:
”Minusta lukioiden hyvyyttä ja huonoutta pitäisi tutkia ihan oikeasti ja ne tulokset pitäisi julkistaa ja lakkauttaa suurissa kaupungeissa huonoimmat lukiot. Se voidaan tehdä. aika hyvin vakioimalla sisäänottokeskiarvo. Minusta on hyvin tärkeätä, ettei maassa ole kouluja, jotka pilaavat oppilaansa huonolla opetuksella. Sairaaloidenkin hoitotuloksia tarkkaillaan, miksi ei siis kouluja.”
1. Olen samaa mieltä siitä, että lukioiden hyvyyttä ja huonoutta pitää ja voidaan tutkia.
2. Mutta hei: ”lakkauttaa suurissa kaupungeissa huonoimmat lukiot.” Ei tämä ole reaalimaailmasta. Lukio on olemassa, jos sitä tarvitaan: kun halutaan antaa lukiokoulutus jollekin osalle ikäluokasta. Jos joku lukio osoittautuisi ”huonoksi”, ei kai sitä pitäisi lakkauttaa, vaan korjata se – jos ollaan sitä mieltä, että tietty määrä ylioppilaita tarvitaan. (Eihän sairaalaakaan lakkauteta sen huonouden tähden jos sitä tarvitaan? Sen johto saatetaan toki vaihtaa jne., mutta jos tarvetta on, niin ei kai kukaan lakkauta)
3. Lukion huonous voi johtua monesta syystä. Kauhean paljon en luota siihen, että tuotantotalouskonsultti osaisi tai viitsisi hakea muuttujia riittävästi: aloituskeskiarvo vs. yo-tulokset, keskeytysprosentti, masennusseula, läpimenoaika, kirjoitettujen aineiden määrä, sijoittuminen seuraavaan kouluun tulevat minulle ensimmäisenä mieleen, mutta millä helkutilla konsultti allokoi noiden asioiden painoarvon? Ulkopuolinen konsultti heittää hatusta jonkun jyvityksen ja se on siinä.
4. On hyvin mahdollista, että tässä maassa on kouluja, ”jotka pilaavat oppilaansa huonolla opetuksella”. Jos kouluja ruvetaan entistä enemmän mittaamaan näillä konsulttimittareilla, olen ihan saletti siitä, että se prosessi tulee pilaamaan enemmän opetusta kuin se mahdollinen kelvottomien koulujen deletointi niitä parantaa. Kouluissa (ja varmaan laajemminkin yhteiskunnassa) suurimman stressin näistä kellokalleista ottavat ne, jotka hoitavat asiansa erinomaisesti muutenkin.
5. ”Vakioimalla keskiarvo”. Joo tästähän se poru nousisi: peruskoulua päättävillä ei ole yhteismitallista arviointia – jokainen arvosana perustuu ao. opettajan (subjektiiviseen) arvioon. Opetushallitus pyrkii vakiointiin määrittämällä kasin kriteerit kaikkiin oppiaaineisiin, mutta kriteerien soveltaminen on jokaisen opettajan itse tehtävä.
Varmasti on totta, että keskustan eliittiyläkouluissa ysin saaminen on vaikeampaa kuin ”haasteellisten alueiden” perukouluissa. Onko tämä isokin ongelma? Riutuuko Kruununhaassa ja Eirassa paljonkin 16-vuotiaita, joiden (viimeisen) lukiopaikan vei joku lähiön lapsi kasipuolen keskiarvollaan – vaikka hän olisi tietojensa ja taitojensa puolesta Krunikassa saanutkin vain seiskapuolen keskiarvon?
Jos oikeeesti tämä on ongelma, ehdottaisin, että etsitään ne onnettomat Krunikasta ja Etelä-Espoosta ensin ja kartoitetaan, onko heitä.
Joo myönnetään: mopo vähän karkasi – mutta tämän ”lakkautetaan huonot lukiot” ajattelun vääjäämätön lopputulema on se, että oppimistuloksiltaan huonoimmat päiväkodit pitäisi lakkauttaa. Eli opintomatka esim. Englantiin voisi avata silmiä.
Touko Mettinen
(nimimerkki)
opettaja
Tämän kirjoituksen inspiroi se, että Helsingissä lakkautetaan lukioita, koska ikäluokat pienenevät. Lakkautettavaksi pitäisi valita mieluummin hyviä kuin huonoja työyhteisöjä. Silloin tarvitaan mittaria, joka on jotenkin tolkullinen. Sekin vaihtoehto on, että annetaan oppilaiden päättää. Lakkautetaan se lukio, johon ei juuri pyritä vaan joudutaan. Mutta ennen lopullista loppuaan tästä lukiosta tulee se, jonne joudutaan huonoimmalla keskiarvolla, eikä tämäkään ehkä ole hyvä.
Lakkautitte kuitenkin valtuustossa Länsi-Helsingin lukion, johon on ollut keskimääräistä enemmän pyrkijöitä.
Tänä vuonna ehkä ei, koska sana lakkauttamisesta on tietysti kirinyt peruskoululaisten perheisiin.
Elina: luin ensin että ”keittiöpsykologian alalla” ja se olisikin ollut osuva ilmaus, koska tuo artikkeli on todellakin hirveää keittiöpsykologiaa. Ei tuossa iässä tapahdu mitään biologian sanelemaa älyllistä taantumista, kyse on kulttuurista. Myös tuon ikäiset pojat pystyvät vaativaan ja pitkäjänteiseen suorittamiseen.
Jos kaupungissa on liikaa lukioita, niistä osa tietenkin on mielekästä lakkauttaa – ja useinmiten parempi lopputulos tulee siitä, että todella lakkautetaan yksi lukio – ei vain juuustohöylätä kaikkien sisäänottoa.
Mutta. Otetaan ihan kuvitteellinen paikkakunta – vaikkapa Hämeenlinna, jonka lukiosasioista en tiedä mitään – esimerkki on täysin sattumanvarainen ja valittu lähinnä siksi, että arvasin, että Hämeenlinnassa saattaisi olla kolmisen lukiota. No sielä oli neljä ja ilmeisesti neljäs, Lammin lukio, on hiljattain Hämeenlinnaan liitynyt. Pikantti lisä.
Jos esimerkiksi Hämeenlinnassa huomattaisiin, että kunnassa on liikaa lukion aloituspaikkoja ja kaikkien kannalta näytäisi olevan parempi, että yksi lukio uhrataan, miten luultavasti meneteltäisiin?
Hämeenlinnassa on nykyisellään neljä lukiota, joista yksi on ”hyvä”, Kaurialan lukio, Iltiksen (sija 29) vertailun mukaan, pari about sijalla 170 (lyseo ja yhteiskoulu) ja yksi sijalla 298 (Lammi).
Halvin konsultti tietenkin ehdottaisi Lammin lukiota lakkautettavaksi: huonoimmat tulokset. Nimestä päätellen Lammi kuitenkin sijaitsee kohtalaisen kaukana Hämeenlinnasta – liitoskunta? – eli kannattaa kuitenkin ehkä harkita?
Lyseo vai yhteiskoulu? Keskiarvojen ero (yhteiskoulu 17,74 – lyseo 17,62) on aika pieni, eli aika rohkeaa olisi perustaa lakkautuspäätös tähänkään eroon – eli olisi oltava ”parempi” mittari.
Se parempi mittari saattaisi osoittaa, että jopa Kauralan lukio häviää paremmuudessa lyseolle tai yhteiskoululle tai jopa molemmille – Kauriala saattaa tuottaa huonompia ylioppilaita suhteessa aloituskeskiarvoihin, Kaurialassa saattaa olla kova keskeytysprosentti, Kaurialan oppilaat saattavat olla muiden lukioiden oppilaita ahdistuneempia, Kaurialan lukion oppilaat saattavat saavuttaa hyvät tuloksensa hitaammin kuin muissa lukioissa tms.
No, konsultti/yleinen lukioiden laatupalkintokriteeristö/tms. sitten kertoo, että lopettaa pitäisikin Kaurialan lukio.
Pitää olla aika idalisti, joka uskoo, että tämä fiksu esitys menee päätöksentekokoneistosta läpi.
Nämä iltapäivälehtien ja maikkarin tekemät helpot ja helposti ymmärrettävät listat ovat sitä selvää dataa, mitä jokainen ymmärtää, konsulttien tuottamat painotetut sijoitukset ovat taas alttiina erilaisille spekulaatioille – kärjistettynä tyyliin ”masennuksen suhteellinen korkeus ei liity koulumme kilpailuhenkisyyteen millään tavoin, ja koulussamme ei ole kilpailua”
Eli mitä tehdään: säästetään Lammi ja Kauriala ja pannaan lyseo ja yhteiskoulu lahtipenkkiin ja odotetaan, että jommankumman tukijoukot luovuttavat. Siinä ne sitten kituvat muutaman vuoden – ja saamari soikoon pahin vaihtoehto on, että Hämeenlinnan paras lukio lopetetaan.
Erikseen vielä haluan korostaa sitä, että en tunne Hämeenlinnaa, Hämeenlinnan kuntataloutta enkä ketään henkilöä yhdestäkään puheena olevasta lukiosta, eli kaikki esittämäni spekulaatiot olivat mielikuvitukseni tuotetta.
Yksi sivuhuomio: Kun etsin tähän kirjoitukseeni esimerkkikuntaa, valitsin melko nopeasti Hämeenlinnan. Myöhemmin huomasin, että esim. Pori näuttää pärjänneen paljon Hämeenlinnaa huonommin. Tässä liene oikean ihmettelyn paikka?
Lukio = peruskoulun jatke, jossa vielä muutaman vuoden voi tavoitella arvosanoja, joista isi on hyvin ylpeä.
Eiköhän lasten valtuustolla ole parhaat edellytykset päättää lukioiden lakkauttamisista. Eli lakkautettavaksi joutaa se, jonne ei tule oppilaita. Kunnan koulutoimenjohdon tehtäväksi annetaan sitten paimentaa kaikkien koulujen opetus samanveroiseksi.
Lukioiden paremmuuteen on mahdotonta kehittää validia mittaria. Keskusteluissa vilahtaa esim. masentuneisuuden esiintyminen opiskelijoiden keskuudessa. ”masennuksen suhteellinen korkeus ei liity koulumme kilpailuhenkisyyteen millään tavoin, ja koulussamme ei ole kilpailua””
Osoittaako opiskelijoiden masentuneisuus koulun huonoutta ? Masentuneisuutta mitataan kouluterveyskyselyissä Beckin masentuneisuusmittarilla (BDI).
Siinä kysytään koehenkilön mielipidettä mm. seuraavanan tapaisiin kysymyksiin: millaisena koet ulkonäkösi, oletko masentunut, millainen on ruokahalusi, nukkumisen laatu, koetko syyllisyyden, riittämättömyyden tunteita jne.
Testin väitetään olevan luotettavan mittarin myös nuorten kohdalla. Kysynpä vaan, kuka murrosikäinen olisi tyytyväinen ulkonäköönsä tai saavutuksiinsa ? Onko ruokahalun puutetta jos ei aina saakaan syödä hampurilaisia ja kokista ? En usko mittarin luotettavuuteen murrosikäisten kohdalla.
Enkä ainakaan luovuttaisi tuloksia konsultille, joka tekee esityksiä kouluverkon supistuksista.
Tämä vain yksi esimerkki lukiokoulutuksen laadun mittaamisen vaikeudesta.