Kategoria: _

En voi mitenkään ymmärtää joidenkin kokoomus­poli­itikko­jen himoa lahjoit­taa Suomen min­er­aali­varat kan­sain­välisille yhtiöille peri­aat­teel­la löytäjä saa pitää. Oli aivan älytön­tä käytän­nössä lahjoit­taa Sok­lin arvokas fos­faat­tiesi­in­tymä nor­jalaisille, vaik­ka kaik­ki tiesivät, että maail­mas­sa tulee kad­mi­u­mista vapaas­ta fos­faatista suuri pula ja sen hin­ta tulee nouse­maan. Val­tion omis­ta­jao­h­jauk­ses­sa oli tuol­loin jotain pahasti vialla.

Kaivos­ala ajet­ti­in Suomes­sa alas, kun rikkaat malmiesi­in­tymät ehtyivät, tai niin luul­ti­in. Niin­pä nyt joudu­taan luot­ta­maan vier­aan apu­un maaperämme tyh­jen­tämisek­si sen rikkauk­sista. Jat­ka lukemista “Lapista Suomen Kongo?”

Eikö tälle rikol­lisu­u­den laille voi muka mitään?

Näitä kir­jeitä tulee sähkö­posti­in ali­tuiseen. Ennen ne oli­vat tahal­lisen huonoa englan­tia (kru­u­nun­prins­es­sa Nige­ri­as­ta), nyt ne ovat tahat­toman huonoa Suomea. Tarkoitet­tu var­maankin hyvin tyh­mille ihmisille, kos­ka jokainen kai ymmärtäisi, että tämän kir­jeen olisi pitänyt olla hyvää englan­tia. Jat­ka lukemista “Niger­ian kirjeitä”

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

2. Kohu ei ole merk­ki taide­teok­sen onnistumisesta

Yleen­sä kohu on merk­ki ihmis­ten pienisieluisu­ud­es­ta. On toki tapauk­sia, jois­sa närkästymiseen ja pahek­sun­taan on aihettakin.

Kohun pystyy kuitenkin saa­maan aikaan sekä hyväl­lä että huonol­la taiteel­la. Niin­pä kohu ei ole merk­ki onnis­tu­mis­es­ta, mut­ta päin­vas­tainen pätee jos­sain määrin: kohut­to­muus on usein merk­ki taiteen latteudesta.

On taval­laan hyvä, että kohu nousee aika vähästä. Jos sen nos­tamisek­si pitäisi men­nä äärim­mäisyyk­si­in, moni menisi

 

Mik­si Helsin­gin apu­laiskaupung­in­jo­hta­jan paikat ovat niin tärkeitä? Ne eivät ole lokoisia palkkiovirko­ja, sel­l­aisia kuin vaikka­pa Veikkaus Oy:ssa jae­taan. Entisel­lä min­is­ter­il­lä tai kansli­apääl­liköl­lä ei ole vaikeuk­sia työn saan­nis­sa. Niis­sä on kyse val­lan jakamis­es­ta samaan tapaan kuin valit­taes­sa hal­li­tuk­seen min­is­tere­itä. Helsin­gin kokoises­sa kaupungis­sa luot­ta­mus­miehet eivät pysty kaupunkia johta­maan ja sik­si kaupung­in­jo­hta­jis­to toimii vähän saman­laise­na ohjause­li­menä val­tu­us­ton ja virkamieskun­nan välis­sä kuin ovat min­is­ter­it. Työkin on varsin saman­laista. Parhait­en tehtävän tärkeyt­tä kuvaa se, että demar­it oli­vat valmi­ita luop­umaan suuren min­is­ter­iön kansli­apääl­likön paikas­ta saadak­seen pitää apu­laiskaupung­in­jo­hta­jan paikkansa. Jat­ka lukemista “Apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja”

(Kir­joi­tus on julka­istu Vihreän liiton blo­gis­sa)

 

Autoilua tue­taan vero­tuk­ses­sa kahdel­la taval­la. Oman auton käytöstä työ­nan­ta­jan ajoi­hin mak­se­taan vero­ton­ta ylikom­pen­saa­tio­ta. Työ­nan­ta­jan auton käyt­tö yksi­ty­isajoi­hin taas on aliv­erotet­tu palkanlisä.

Jos työ­nan­ta­ja antaa sin­ulle auton ben­soi­neen ilmaisek­si käyt­töön, lasken­nalli­nen etusi esimerkik­si 25 000 euroa mak­savas­ta autos­ta on noin 7 600 euroa vuodessa. Jos mar­gin­aaliv­ero on 40 pros­ent­tia, autoe­tu mak­saa noin 3 000 euroa vuodessa siitä riip­pumat­ta, paljonko ajaa. Vain jos työ­mat­ka on eri­tyisen pitkä, verot­ta­ja voi korot­taa autoe­dun arvoa, kos­ka tietää var­masti autol­la ajet­ta­van yli 18 000 kilo­metriä vuodessa. Jat­ka lukemista “Vero­tus suosii autoilua”

Olen väl­tel­lyt kan­nan ottamista Guggen­heim-museoon, kos­ka en tiedä siitä tarpeek­si ja kos­ka kaikkien selvi­tys­ten läpi käymi­nen vie tuhot­tomasti aikaa eikä sopimusten sisältöä pysty ymmärtämään ilman asiantun­ti­jan apua.  Nyt kun suun­nitel­laan neljän miljoo­nan euron upot­tamista arkkite­htik­il­pailu­un, on ehkä aika viheltää peli poik­ki. Sik­si toivoisin han­ket­ta ajav­il­ta vas­tauk­sia seu­raavi­in kysymyk­si­in: Jat­ka lukemista “Kysymyk­siä Guggenheimista”

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

3) En osaa sanoa

Viimeaikaiset per­hesur­mat ovat järkyt­täviä ja määrän kasvu on hälyt­tävää, mut­ta niitä on kuitenkin aivan liian vähän, jot­ta niistä voisi päätel­lä mitään kansakun­nan tilas­ta. Helsingis­sä tapah­tuneis­sa kahdessa sur­mas­sa näyt­tää ole­van kyse aivan eri asioista. Läheltä piti –tapauk­sia on paljon enem­män, joten syi­den tutk­i­joiden kan­nat­taisi keskit­tyä niihin. Tätäkin enem­män ain­ois­toa on saatavis­sa alka­v­ista työkyvyt­tömyy­seläkkeistä ja niiden taus­toista. Mie­len­ter­veyslääk­i­tyk­sen määrä on kovasti kas­vanut joko lääkkei­den paran­tu­misen, niiden lisään­tyneen markki­noin­nin tai sairauk­sien yleistymisen takia. Tiedon muru­sista voi päätel­lä, että henkistä työtä tekevät, eri­tyis­es­ti it-alal­la, näyt­tävät ole­van varsin kovilla.

Vauras­tu­misel­lamme on kova hinta.

Joskus vuosikym­meniä sit­ten Suomes­sa speku­loiti­in sil­lä, että jos kiinalaiset hyp­pi­sivät kaik­ki yhtä aikaa tietyl­lä taa­ju­udel­la, he voisi­vat syn­nyt­tää res­o­nanssin maan kuoreen ja aikaansaa­da tuhoisia maan­järistyk­siä toisel­la puolel­la maa­pal­loa. Luulin, että brit­tiläisen ympäristö­toimit­ta­ja Jonathan Wattsin Kiinan ympäristöon­gelmia koske­van kir­ja nimi viit­taisi tähän, mut­ta Bri­tan­ni­as­sa kaupunki­le­gen­da väit­tikin, että kiinalaiset saisi­vat samanaikaiselle hypyl­lään sysä­tyk­si maa­pal­lon raiteil­taan niin kuin veneestä lai­turille hyp­päävä potkaisee venet­tä pois­päin lai­tur­ista. Geolo­gian taitoni ei riitä kumoa­maan tätä mei­dän leg­en­daamme, mut­ta brit­tiver­sio on mekani­ikan lakien vastainen.

Kir­jan alaot­sikko on ”Kiina pelas­taa ihmiskun­nan tai tuhoaa sen”.  Tästä tulin vaku­ut­tuneek­si. Jat­ka lukemista “Kun mil­jar­di kiinalaista hyppää”

Vas­tauk­seni HS-Raadin kysymyk­seen, pitäisikö Syyr­i­aan tehdä soti­laalli­nen väli­in­tu­lo siviilienpelastamiseksi?

!) Kyl­lä

Human­i­taari­nen inter­ven­tio Syyr­i­aan olisi perustel­tu. Ei ole oikein kat­soa vier­estä, kun val­tio­val­ta, joka on menet­tänyt oikeu­tuk­sen­sa kansan silmis­sä, tap­paa säälimät­tä omia kansalaisi­aan. Tältä kannal­ta kat­soen vas­tauk­seni olisi empimät­tä kyllä.

Eri asia kokon­aan on, olisiko se soti­laal­lis­es­ti toteutet­tavis­sa ilman mas­si­ivista veren­vuo­da­tus­ta. Kaik­ki mikä on oikeutet­tua, ei ole järkevää. YK:n tapa tehdä päätök­siä täl­lai­sis­sa asiois­sa on valitet­ta­van teho­ton. Täy­tyy toivoa, että Venäjä tark­istaa kan­taansa Syyr­i­an nykyhallintoon.

Viimeaikainen keskustelu perus­tu­losta on vienyt asi­aa mielestäni vähän hakoteille – tai ainakin kovin kauas siitä, mitä minä perus­tu­lol­la tarkoitan.
Nykyiseen sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmään ver­rat­tuna perus­tu­lon pää­tarkoi­tus on tehdä sosi­aal­i­tur­vas­ta kan­nus­tavam­paa: jos perus­tu­lon päälle ansait­see omia tulo­ja, ne eivät leikkaa perus­tu­loa lainkaan. Jokaises­ta ansai­tus­ta eurosta, ensim­mäis­es­tä alka­en tosin menee veroa noin 40 %. Se voi tun­tua paljol­ta, mut­ta se on paljon vähem­män kuin nykyi­nen efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­ero, joka liikkuu 60 pros­entin ja 90 pros­entin välil­lä tapauk­ses­ta riippuen.

Jos perus­tu­lo on kan­nus­ta­va, se ei voi olla kovin antelias. Puheet tyyli­in ton­ni käteen ja asum­is­tu­ki päälle ovat aivan mah­dot­to­mia ja vievät koko ajatuk­sen out­oon val­oon. Jat­ka lukemista “Perus­tu­lo ei ole huuhaata”