Olen menettänyt toivoni ilmastonmuutoksen osalta

Olen pitkään vält­tänyt tämän san­omista ääneen, kos­ka olen pelän­nyt sen vain pahen­ta­van asiaa.

Sanon sen nyt kuitenkin: en enää usko, että ihmiskun­ta tulee pysäyt­tämään ilmastonmuutosta.

Läh­estymme keikah­dus­pis­tet­tä, jon­ka jäl­keen luisua ei voi enää pysäyt­tää vaik­ka tek­isi mitä. Ilmas­to läm­pe­nee niin, että ark­tis­ten aluei­den ikirou­ta sulaa ja vapaut­taa niin val­ta­van määrän metaa­nia, että se on menoa – on vaik­ka ihmiskun­ta lopet­taisi omat päästön­sä sil­loin kokon­aan. Tuhon täy­den­tää val­tame­rien läm­pen­e­m­i­nen. Niis­sä on val­ta­van paljon metaani­jäätä sen slisäk­si että läm­penevistä meristä purkau­tuu liuen­nut­ta hiilid­iok­sidia vähän samas­ta syys­tä kuin lämpimästä vichy-pullosta.

En väitä, että olisi teknis­es­ti mah­do­ton­ta vielä jar­rut­taa – en pysty sitä laske­maan. Voi olla, että jo tehdyt syn­nit nos­ta­vat läm­pötilo­ja niin paljon, että keikah­dus­piste ylitetään vaik­ka tehtäisi­in mitä, mut­ta voi olla, että vielä olisi mahdollista.

Pes­simis­mi­ni perus­tuu siihen, ettei ihmiskun­ta näytä aiko­van tehdä juuri mitään.

Suomes­sa hal­li­tuk­sen mukaan ei ole rahaa oikein mihinkään pait­si tietysti polt­toaineen hin­nan alen­tamiseen ja siihen, että vero­ja alen­ta­mal­la suosi­taan erit­täin suuripäästöis­ten auton­ro­mu­jen tuomista Suomeen tääl­lä lop­pu­un ajet­taviksi. Suo­mi on onnek­si niin pieni maa, ettei tämä kaa­da ilmastopoli­ti­ikkaa, mut­ta Suomen tavoin käyt­täy­tyvät muutkin maat.

Päät­tyneenä kesänä ilmas­ton­muu­tos osoit­ti Euroopas­sa tuhoisen voimansa, mut­ta se ei estänyt EU:ta romut­ta­maan ilmastopoli­ti­ikkaansa ja nos­ta­maan kasvi­huonepäästö­jen tavoitemäärää kahdel­la mil­jardil­la ton­nil­la vuo­teen 2040 men­nessä. Määrä vas­taa Suomen vuosit­taisia päästöjä 50 kertaisesti.

Puhu­mat­takaan tietysti Yhdys­val­loista, jos­sa val­tio mak­saa tuulivoimay­htiöille siitä, että ne jät­tävät suun­nit­tele­mansa tuulivoiman rak­en­ta­mat­ta ja tekemää tilaa fos­si­iliener­gialle. Drill, baby drill.

Nämä kaik­ki poli­it­tiset takaiskut saadaan joskus tule­vaisu­udessa ehkä kumo­tuk­si, sil­lä aina­han tulee uusia vaale­ja, mut­ta juuri nyt ei näytä hyvältä. Eikä meil­lä mis­sään tapauk­ses­sa  ole niin paljon aikaa.

Sitä pait­si pitää paikansa, että yhden maan ei kan­na­ta tehdä mitään, jos muut eivät tee mitään.

Mil­lainen siis on tule­vaisu­us? En tiedä, mut­ta sen tiedän, että se tulee ole­maan kaoot­ti­nen eikä vai­h­dan­nan lakei­hin kan­na­ta luot­taa. Kaiken­laista omavaraisu­ut­ta tulee lisätä