Mallioppilas, joka ärhenteli Kreikalle ja Italialle talouden huonosta hoidosta on nyt itse tarkkailuluokalla. Valtiontalous on ollut alijäämäinen 17 vuotta yhtäjaksoisesti.
Tärkein syy tähän on väestön ikääntyminen: aiemmin poikkeuksellisen edullisen ikäjakaman muuttuminen poikkeuksellisen epäedulliseksi. Kirjoitin tästä elokuussa kirjoitussarjan hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelman ensimmäisessä jaksossa otsikolla mikä on ongelma.
Tuon kirjoituksen keskeinen sisältö on tässä tekstissä:
Kun vuonna 1988 sataa työikäistä kohden oli 63 elätettävää ei-työikäistä, on heitä nyt 78. Muutos on dramaattinen. Suomessa on noin 2,6 miljoonaa työllistä. Heidän taakkanaan on siis noin 390 000 elätettävää enemmän kuin olisi vuoden 1988 luvuilla. Jos laskemme, että työikäisten taakkaa helpotettaisiin vähentämällä jokaista sataa elätettävää kohden 50 opettajaa tai muuta työntekijää julkiselta sektorilta, vähennystarve olisi noin 200 000 henkeä.
Tilanteessa ei ole mitään yllättävää. Ei ollut vaikea ennustaa, minkä ikäisiä ovat vuonna 2025 ne, jotka olivat vuonna 1990 35-vuotiaita. Eläkejärjestelmä on ottanut tämän huomioon, mutta julkisista menoista ja tuloista vastuussa olevat eivät ole. Katse ei ole ollut tarpeeksi kaukana, eivät äänestäjätkään olisi siitä palkinneet. Niin kuin tuossa kirjoituksessa sanoin, tuottavuuden nousu ei ole ratkaisu ongelmaan kuin pieneltä osalta. Tuottavuuden noustessa nousevat myös palkat ja suurin osa tulonsiirroista. Vain tuottavuuden nousu julkisissa palveluissa auttaisi – siis että esimerkiksi opettajat opettaisivat nopeammin tai luokkakoot olisivat isompia. Tämän lisäksi auttaisi työllisyyden nousu. Se onkin pitkässä juoksussa noussut vaikka onkin laskenut tällä hallituskaudella. Taitetun indeksin ansiosta tuottavuuden nousu helpottaisi maksussa olevien eläkkeiden taakkaa. Kasvun pysähtyminen tulee kalliiksi eläkejärjestelmällemme.
Koska demogafista kriisiä ei ollut vaikea ennustaa, olisi julkisten menojen kanssa pitänyt olla pidättyväinen. Tämän laiminlyömisestä voidaan syyttää kaikkia 2000-luvun hallituksia.
Vanha tilastotieteen opettajani Leo Törnqvist sanoi, että hitaat trendit ovat vaarallisimpia, koska koskaan ei ole aika puuttua niihin. Suomen viimeisen 35 vuoden politiikka osoittaa tämän oikeaksi.
Valtiontalouden tarkastusviraston outo laskelma
En pitänyt Marinin/Rinteen hallituksen loppuajan löysästä rahankäytöstä, mutta senkin korostamisessa voisi pysyä kohtuudessa. Tulonsiirtojen lakisääteiset indeksikorotukset eivät ole menonlisäyksiä, vaikka ne onkin sellaisiksi laskettu valtiotalouden tarkastusviraston kohulaskelmassa. Indeksien jäädyttäminen olisi säästö. Jos pitää lakisääteisiä indeksikorotuksia holtittomana rahankäyttönä, holtittomin on ollut eläkejärjestelmä, jossa indeksikorotukset ovat olleet 2020-luvulla yhteensä 20 %, mihin haaskautuu vuositasolla kahdeksan miljardia euroa.
Eräs Marinin hallituksen ministeri kuvaili hallituksen käytäntöjä niin, että aina, kun hallituksessa tuli jokin kriisi– ja niitä tuli koko ajan – riita ratkaistiin lapioimalla rahaa Suomen Keskustan kannattajille. Keskustan maine tarkan rahan politiikan vaalijana on vähintäänkin kyseenalainen.
Edellisen hallituksen aikana oli viimeistään pitänyt nähdä, että lähestymme demografista kriisiä, jonka vuoksi menoja on hillittävä. Mutta niin olisi pitänyt ymmärtää kaikkien tämän vuosituhannen hallitusten aikana, koska ikääntymisen ennustaminen on helppoa.
Väestön ikääntyminen ei lisää vain eläkemenoja. Se lisää myös rahan käyttöä vanhusten hoitoon. Samalla kun työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun, hoitohenkilökunnan määrä on noussut merkittävästi. Tämä ei ole mennyt kaikki vanhustenhuoltoon, mutta suuri osa on mennyt.
[LISÄYS Tilastokeskuksessa työskentelevä poikani johdatti minut tilastoon Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin. Siitä muokkasin oheisen graafin vanhuudesta aiheutuvista menoista suhteessa bruttokansantuotteeseen. Ne ovat kaksinkertaistuneet suhteessa bruttokansantuotteeseen 22 vuodessa.]

Kaiken kaikkiaan vanhuksiin liittyvät menot ovat kasvaneet niin, että muiden julkisten menojen bruttokansantuoteosuus ei ole kasvanut. Ei tässä ole mitenkään siis törsätty. Rahat vain ovat loppu, koska vanhuudesta aiheutuvien menojen kasvulle ei ole tehty tilaa.
Taloudelliset takaiskut rasittavat
Taloudellakaan ei ole mennyt hyvin.
Henkeä kohden BKT ei ole kasvanut, mutta työikäistä suomalaista kohden on kasvanut.
20 vuodessa Suomesta on loppunut matkapuhelinten tuotanto kokonaan ja painopaperin tuotanto lähes kokonaan. Ei se voi olla vaikuttamatta. Turismin puolella venäläisten ja aasialaisten turistien kato on näkyvä ilmiö, erityisesti täällä Helsingissä.
Teollisuutemme tuotantorakenne on ongelma. Olemme erikoistuneet taantuville ja suhdanneherkille aloille, kuten investointihyödykkeiden tuotantoon. Protektionismin aikakaudella tämä on selvä uhka. Tämä Suomen rooli taitaa olla neuvostokaupan peruja. Trendikkäät kulutustuotteet olisivat kannattavampia, mutta sitä pitäisi alkaa rakentaa koulutuksesta alkaen. Aalto-ylipistossa on taideaineitakin, mutta eivät ne ole oikein hedelmöittäneet insinöörien aikaansaannoksia. Kauppa siirtyy nettiin ja nettikaupassa Suomen rooliksi on jäänyt tuottaa pahvi tavaran ympärille.
Tarvitsemme hyviä maahanmuuttajia

Olen piirtänyt tuossa kirjoituksessa olevan kuvan demografisesta huoltosuhteesta niin, että siinä on eroteltu toisistaan ulkomaalaistaustaiset ja suomalaistaustaiset. Tämän mukaan vuoteen 2024 mennessä maahanmuutto on laskenut demogafista huoltosuhdetta (lapset ja vanhukset/työikäiset) viidellä prosenttiyksiköllä, koska maahanmuuttajat painottuvat työikäisiin. Maahanmuuton tarve korostuu runsaan kymmenen vuoden kuluttua, kun romahtanut syntyvyys alkaa näkyä työikäisten määrässä.
Koska maahanmuuton vastustajat sanovat sen kuitenkin, sanon itse, että vaikka maahanmuuttajat ovat parantaneet demografista huoltosuhdetta, heidän työttömyytensä on siksi yleistä, että elatussuhdetta (työlliset/ei työlliset) he eivät paranna. Vuonna 2024 työllisten osuus maahanmuuttajista (kaikki ikäluokat huomioiden) oli suunnilleen sama kuin kotimaisia kieliä puhuvilla, koska korkeampi työttömyys mitätöi edellisen ikäjakauman vaikutuksen. Suomessa olevista maahanmuuttajista suuri osa tullut maahan humanitäärisin perustein. Heidän työllisyytensä on heikko, kun se työperäisillä maahanmuuttajilla on korkea. Monilta humanitäärisin perustein maahan tulleilta on työnteko kielletty, mikä ei voi olla vaikuttamatta heidän työllisyysasteeseensa.
Viime aikoina maahanmuutosta työperäinen maahanmuuton osuus on kasvanut huomattavasti, joten maahanmuuttajien työllisyysaste on kohoamassa nopeasti.
Suomi tarvitsisi kipeästi ”hyviä” korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia. Jostain syystä Orpon hallitus torjuu juuri heitä. Kun kaikkien maahanmuuttajien olosta tehdään ikävää, voimakkaimmin se vaikuttaa tietysti niihin, jotka ovat tervetulleita mihin maahan hyvänsä. Tämä on Orpon hallitukselta kallis virhe. Ei ehkä tahallinen, mutta kuitenkin kallis.
Sakset ovat väärissä käsissä
Kirjoituksessa Talouselämä-lehdessä sanoin, että kellä sakset, sillä valta. Minä olen käyttänyt eniten valtaa, kun tehtiin Lipposen ensimmäisen hallituksen säästöjä. Jos niitä säätöjä olisi ollut tekemässä aivan erilainen porukka, Suomesta olisi tullut hyvin toisenlainen. Siksi olen harmissani, että näitä säästöjä on nyt tekemässä pahikset , joiden yhteiskunnalliset pyrkimykset ovat minun silmissäni pimeitä. Syy on niiden hyvisten, jotka kieltäytyivät tästä taakasta. Juuri siksi minua harmittaa Marinin hallituksen aika. Heillä olisi ollut tilaisuus pelastaa maa.
= = = =
Blogiani seuraaville tässä tekstissä on paljon vanhan kertausta. Aika muotopuoli olisi tästä tullut, jos olisin jättänyt pois kaiken, josta olen kirjoittanut aiemmin.
Onko Suomi romahtamassa 2030-luvulla? Ehtiikö vielä muuttaa pois?
Voiko spiraalia edes enää estää, ottaen huomioon, että ikärakenne tuskin muuttuu?
Kyllä, näivettyminen jatkuu ja vielä ehtii muuttaa pois, Ruotsi on 10x dynaamisempi talous, parhaat muuttavat pois ja rupusakki jää. Nuorille tämä maa ei tarjoa juurikaan muuta kuin korkeat verot joilla pitäisi rahoittaa paisuvaa eläkeläisten joukkoa. Mahdoton yhtälö, etenkin nuorten kannalta.
Turha huolestua. Suurimmat ikäluokat poistuvat 2030-luvulla kuormittamasta sote-palveluita arvokkaasti urkumusiikin soidessa.
2030-luku alkaa ensi vaalikaudella.
Vaikka suurimmat ikäluokat hupenevat, keskimääräinen elinikä liki kaikissa ikäluokissa nousee edelleen. Lääketieteen kehitys on eliniän pidentymisessä suurin ajuri. Mutta toki esim. vaikka autojen tekniikan kehitys myös. Tapaturmaperäiset kuolemat vähenevät, ja sydänperäiset kuolematkin vähenevät koko ajan ja aivosairaudet yleistyvät.
Syntyvyyden romahdus alkoi vuoden 2010 jälkeen. Vuonna 2030 se näkyy jo työmarkkinoilla nuorten aikuisten pienempänä määränä kesätyönhakijoina yms. Kaupat automaattikassoistuvat ennen sitä.
Ehtii muuttaa pois ja ehdottomasti niin kannattaa tehdä.
Itse lähdin 10v sitten ja ero kanssani samoihin aikoihin lähteneiden ja paikalleen suomeen jääneiden tuttujen urakehityksessä ja elintasossa on dramaattinen.
Eroa on myös elämänasenteessa ja tämä ero on syntynyt näiden 10v aikana.
Hitaisiin trendeihin ei ole koskaan oikea aika puuttua — hyvin tiivistetty.
Ikääntyminen ilmeisesti on ikäihmisten syy, tosin iäkkitä on ollut aina mailmassa. Tosin roomalaiaikana puolet kuoli lapsuudessa ja lopuista puolet nuorina. Pitäisikö palauttaa syövät ja sydänkuolemat kunniaan? Kansantaloustieteilijälle ja valtionvartainministeriölle halvinta on hoito, jota ei ole eikä anneta, jono hoitoo ja hautausmaa loput.
EK:n ja MTK:n lobbaajat toki voivat syyttää ihan itseään ajamistaan typeryyksistä. Sitä saavat mitä tilasivat ja saavat olla tyytyväisiä. Teollinen työpaikka sellutehtaalla tuhoaa palvelualan työpaikat matkailussa, mutta neljällä metsäjätillä oin vaikutusvaltaa enemmän. Raskaan teollisuuden tarpeet jyräsivät t&k:n muilla aloilla ja lobbaajat pitivät huolta, että kotimarkkinoita ei synny kun kevennetään rasitteita. Energiateollisuus haluaa Suomeen erittäin kallista sähköä, jotta enewrgiantuottajat rikastuvat. MTK tukee kuihtuvaa mennyttä maailmaa, jossa ei oikein ymmärretä muista kuin tukipolitiikasta. Jos viljan hinta on 4% leivän hinnasta, ehkä jalostuketjun tukeminen on onnistunut parhaiten. Turkistarhaus lienee pyhä asia RKP:lle, mutta varmaan sama jrngi tukisi vaikka tervan tuotantoa, koska niin on tehty ennenkin.
Palvelut, matkailu, puettava elektroniikka, biomatriaalit, kaikki hukattuja mahdollisuuksia. Modulaarinen dinvoimala, jolle ei ole sarjatuotantomarkkinoita, ja vuosikymmen myöhässä oleva koronarokote kyllä innostivat. Niin ja mahdollisimman matala-asteinen jalostusarvo. Tehdään sähköllä vetyä ja veiedään sitä! Ihanko oikeasti ei ole muuta arvokkaampaa. Tehdään datakeskuksia, joilla saadaan sähkö kalliiksi, työllistetään kavereiden raksafirma varastorakentamiseen ja muutama asentaja. Ei se ole huipputeknologiaa vaan siirtomaameininkiä. Mutta lobbareilta löytyy vaalirahaa ja sillä vaalit voitetaan.
TEM investoi suuryrityksiin ja rahaa riittää. Uudet kasvutritykset myydään ulkomaille, koska rahaa ei riitä eikä oikein kykyä johtaa niitä. Kansainvälistyminen on epäonistunut, eteenkin jos vertaa Ruotsiin, Tanskaan ja Viroon. Suomalaiset eivät vain ole verkostoissa mukana ja maahanmuuttajat eteenkin halutaan pitää nistä poissa.
Eipä tästä juuri mitään jää jäljelle. Jokunen on sentään rikastunut pajon.
Ohjasin ChatGPT:ltä vastaamaan mitä Suomen pitää tehdä, jotta pääsemme nopeasti pois tarkkikselta.
Ohjaukseni tässä: Suomen akuutti ikääntymiskriisi vaatii pikaisia toimia. Kestävyysvaje ei ratkea ilman työperäistä maahanmuuttoa. Arvioitu tarve – noin 50 000 uutta työikäistä kasvualojen osaajaa vuodessa.
Tässä vastaus:
Mitä Suomi tarvitsee onnistuakseen?
• Nopeat luvitusprosessit
• Aktiivinen rekrytointi ulkomailla samoilla markkinoilla kuin Kanada, Saksa ja Hollanti
• Koko perheen kotouttaminen ja sujuvat palvelut
• Kasvualojen yritysten ja valtion yhteiset rekrytointiohjelmat
Kolme kanavaa, josta osaajat voivat tulla:
1. Naapurialueet ja Eurooppa – läheltä löytyvät osaajat
EU-alueella liikkuminen on helppoa, ja monissa maissa nuoria aikuisia on enemmän kuin työpaikkoja. Esimerkiksi Baltia, Keski-Eurooppa ja Etelä-Eurooppa kouluttavat vuosittain valtavia määriä ICT‑, terveys- ja palvelualojen ammattilaisia, joille Suomi voi tarjota vakaita työmarkkinoita, korkeaa elämänlaatua ja turvallisen yhteiskunnan.
Valtti Suomella: nopea rekrytointi ja vähäinen hallinnollinen kitka.
2. Suurten väestöjen kasvumaissa on ratkaisu Suomen työvoimapulaan
Maat kuten Intia, Vietnam, Filippiinit, Brasilia ja Nigeria kouluttavat valtavat määrät nuoria osaajia, ja monissa näistä maista työmahdollisuudet kotimaassa ovat rajallisia.
Suomi voi saada houkuttelevan aseman kilpaillessaan näistä osaajista, kunhan prosessit ovat nopeat ja ennustettavat.
3. Kansainväliset opiskelijat – Suomi kouluttaa jo valmiiksi potentiaalisen joukon
Suomen korkeakouluissa opiskelee tuhansia ulkomaisia nuoria, joista valtaosa haluaisi jäädä, jos työpaikka ja oleskelulupa-asiat järjestyisivät sujuvasti — investointi, joka on jo tehty – opiskelijat tuntevat maan, kielen ja kulttuurin.
Tekoäly ei vielä tunne kovin hyvin kielen merkitystä. Tosielämässä hyvin harva ulkomailta aikuisena tullut opiskelija osaa suomen kieltä. Opinnot tehdään yleensä englanniksi,mikä sulkee portit julkisen sektorin työpaikoilta, joissa laki vaatii kielitaidolta mitä vaatii.
Tällä vuosituhannella on yleistynyt mm. IT:n ulkoistus Intiaan. Etätyöaikana monet työt voi oikeasti tehdä mistä vain, ja tekoäly konetulkkaa välissä kirjalliset viestit eri kielten välillä.
Arvostan että viimein myös vihreistä myönnetään että on olemassa kahdenlaista maahanmuuttoa. Kauan se kesti.
Liian kauan siinä mielessä että meillä on jo suuria määriä maahamme muuttaneita joiden ja joiden seuraavan sukupolven kyvyt integroitua työelämään nettoveronmaksajiksi saattaa olla hyvin heikkoa.
Jatkossa tulee toimia toisin ja valikoida tulijoita rationaalisilla kriteereillä kuten tekevät mm. Kanada, Australia, Tanska.
On toinenkin tabu josta pitää osata alkaa luopua. Jossakin kohdin yhteistyö ja molempia osapuolia hyödyttävä kauppa ja turismi on taas avattava Venäjän suuntaan. Rauhan jälkeen, ei ennen, mutta ei pidä vajota sellaiseen fundamentalismiin että rakennamme itärajalle ikuista muuria.
Ja ei olisi haitaksi jos sitä kaivosteollisuutta jalostuslaitoksineen tähänkin maahan viimein kunnolla saataisiin. Stubbhan tähän jo viittasi.
Tutustupa Jussi Pyykkösen ja minun raporttiini maahanmuuton yhteiskuntasopimus. (Googlaa) Siinä on eroteltu humanitäärinen ja työperäinen maahanmuutto. Me toimme siinä myös keskusteluun Kanadan pisteytysmallin, jota nyt melkein kaikki kannattavat.
Tästä saisi ehkä isommankin keskustelun. Mikä on kansallisvaltioiden merkitys nykyään ja erityisesti tulevaisuudessa? Tuleeko tilalle enemmänkin “sivilisaatiomalli”, jossa pienet kansallisvaltiot pyyhkiytyvät pois ja isommat sivilisaatiot käyvät evoluutiokamppailua? Osa sivilisaatioistakin jää tietysti historian kirjoille. Me olemme riidelleet pakkoruotsista, mutta jos edessä olisi sivilisaatiomalli, niin nuorille olisi hyvä luopua suomen kielestä, koska se on suurissa sivilisaatioissa turha kieli. Suomessa puhutaan maahanmuutosta, mutta käykö niin, että nuorten kannattaa pyrkiä muuttamaan “menestyviin sivilisaatioihin”?
Oma ajatukseni Marinin hallituksen ongelmasta (ehkä heijastaa myös ylläolevaa tekstiä) on, että Keskusta olisi joka tapauksessa estänyt Suomen pelastamisen, vaikka muut puolueet olisivat olleet siihen valmiita. Haittaverot ja yritystukien purku esimerkiksi, eihän Keskusta sellaisiin olisi suostunut.
Mietin, että kun Suomen talous on nyt enemmän kuralla kuin monella muulla EU-maalla, millaisia vaikutuksia tällä voi olla jatkossa Suomen EU-maksuosuuteen? Ymmärrän ettei EU toki voi palkita huonosti talouttaan hoitavia maita pienemmillä maksuosuuksilla, mutta jos (osa)syy on demografinen, olisiko tässä objektiivista perustetta maksuosuuden uudelleenneuvottelemiselle? Vai onko siinäkin vastaperusteena se, että kun torjutte maahanmuuttoa, pärjäilkää siten vanhenevan väestönne kanssa. Uskoisin, että tähän olisi fiksua muodostaa jokin kannanotto, koska kansan ääni alkaa voimistua asian ympärillä (“Puolan tiet alkavat olla paljon paremmassa kunnossa kuin Suomen tiet, ja annamme sinne rahaa”).
Ainoa jokseenkin realistinen ratkaisu jonka minä osaan kuvitella on äärimmäisen vihreä talouspolitiikka: lopetetaan työn verotus ja kiristetään energian ja uusiutumattomien luonnonvarojen verotus niin korkealle että julkiset palvelut pelaavat taas. Julkiset palvelut ovat pääasiassa hyvin työvoimavaltaisia ja ainakin joku määrä energiaa tarvitaan väistämättä vaikka sen verotus olisi miten rajua. Samalla ratkaistaan oma vastuu ilmastonmuutoksesta.
Kreikasta puheen ollen, olenko ainoa joka on miettinyt mitä kreikkalaisille nykyään oikein kuuluu? Tuntuu että toimittajat unohtivat koko maan heti kun rahan kinuaminen muilta euromailta loppui. Kesän 2021 maastopalot kuitenkin kertoivat, että kyllä ainakin palokunta suunnilleen toimii yhä. Eikä Kreikasta ole vieläkään lähtenyt mitään läheskään yhtä suurta pakolaisaaltoa kuin Ukrainasta lähti vähän brutaalimpien ongelmien takia. Pistää kyllä miettimään mikä se rahan rooli pohjimmiltaan on maailmassamme.
Yhteiskunnat joissa käytetään vähän energiaa ja paljon ihmistyövoimaa eivät empiirisen havainnoinnin perusteella näytä tarjoavan sellaista elintasoa jonka äänestäjät kokisivat kovin houkuttelevana. Tähän ehdottamasi vihreä talouspolitiikka johtaisi, enkä mitenkään usko että tämä olisi tavoiteltavaa tai poliittisesti realistista.
Pidän selvänä että energiankulutus tulee jatkossakin kasvamaan siellä missä tavoitellaan parempaa elintasoa.
Luulen että vielä tällä vuosisadalla ilmasto temppuilee sen verran että ääni kellossa muuttuu. Tai jos ei, suunnilleen kaikki paitsi ruoka ja aseet menettää arvonsa.
Toimisikohan se, että tunnustettaisiin tosiasiat. Runsas 15 vuotta bkt on pysynyt ennallaan, ja näyttää pysyvän tästä eteenkinpäin. Olisiko aika miettiä, miten asiat hoidetaan tässä ehkä pitkäänkin jatkuvassa tilanteessa, tuotetaan hyvää elämää kaikille tällä bkt:lla. Bkt on nyt kaksinkertainen 50 vuoden takaiseen aikaan verrattuna, ja 15% korkeampi kuin vuonna 2000. Monet asiat hoituvat nyt aiempaa paremmin ja tehokkaammin uuden tekniikan ja osaamisen ansiosta. Nykyisellä bkt:n tasolla ei tulisi olla vaikeaa ylläpitää ihmisille ja ympäristölle parempaa Suomea kuin meillä oli 25 tai 50 vuotta sitten, mitattuna esim. elämänlaadulla, luontojalanjäljellä, tasa-arvolla, palvelujen laadulla tai julkisen talouden tasapainolla. Tuottavuus, uudet tekniikat ja paremmat toimintamallit riittävät hyvin kompensoimaan ikärakenteen muutoksen tuomat lisätarpeet.
Mutta miksi edes puhua BKT:sta, sitähän voi kasvattaa velalla. Velkahan on nyt se ongelma, joka kasvaa aina vaan vaihtotaseen ollessa negatiivinen. Tätä menoa meistä tulee pitkällä tähtäimellä halpatuotantomaa, jossa saamme kovalla työllä maksettua vain osan velkojemme koroista, ilman että saamme nauttia vientituloista itse. Parempana vaihtoehtona olisi romauttaa vientiteollisuuden veroluonteiset kulut alas heti ja alkaa tuottamaan kilpailijamaita halvemmalla jo nyt ennen kuin velat nousevat kestämättömälle tasolle. Ja kyllä, päästäksemme kilpailijamaita alempiin kuluihin joudutaan karsimaan paljon veroluonteisilla maksuilla rahotettuja asioita ja sääntelyä maastamme joka lisää kurjuutta ja heikentää ympäristöä ynms, mutta ei siinä määrin mitä tulee tapahtumaan jos ajamme seinään ja maksukyvyttömiksi nykyistä tietä. Meidän pitää vain hyväksyä se tosiasia, että meillä ei ole varaa olla näin hyvä ja eettinen maa ajautumatta maksukyvyttömyyteen ja myöhemmin erittäin huonoksi maaksi jota hallitsee velkojat.
On hyvin vaikeaa myydä äänestäjille sellaista tulevaisuudenkuvaa, että näin tekemällä köyhdymme hitaammin. Äänestäjät valitsevat jonkun muun vaihtoehdon, riippumatta siitä onko se realistinen vai ei.
Minusta yksi ongelma on, että eläkejärjestelmälle ei ole asetettu vakuutusmatemaattisen rehellisyyden vaatimusta. Sen seurauksena järjestelmä on liian antelias siihen ensimmäisenä tulleille ja vielä kaukana eläkeiästä olevien eläkeikää on helpompi nostaa kuin lähellä olevien.
Siinä on liian iso ero, että joillekin eläkeikä on ollut 63 ja toisille 70. Jostain superkarttumista ja vuorotteluvapaata nyt puhumattakaan. Tai se 70 on sinänsä ihan ok, mutta pitäisi voida jäädä muutamaa vuotta aiemminkin halutessaan, niin että eläke on sitten pienempi. Omat sijoitukset, säästöt ja kenties velaton asunto ehkä sitten kompensoisi.
On asetettu. Järjestelmä rakennettiin tietoisesti noin, jotta sotasukupolvetkin saivat jonkintasoisen (työ)eläkkeen. Sen jälkeen sitä on viety uudistuksilla siihen suuntaan, että jokainen kustantaa oman eläkkeensä.
Suosittelen perehtymään järjelmän syntyyn ja sen kehitykseen.
Esko Aho totesi yhdessä Youtube podcastissa, että Suomi ei kyennyt sopeutumaan euroon. Se ei pystynyt luomaan devalvaatiolle korvaavaa mekanisnia. Nyt Suomi on euron loukussa. Ruotsissa on oma valuutta ja BKT:n kehitys on ollut parempi.
Suomi ei todellakaan ole pystynyt sopeutumaan euroon ja on jopa itse mennyt entistä huonommin sopeutuvaan suuntaan kun palkkojen määräytymisessä on siirrytty alakohtaiseen sopimiseen.
On havaittu että täysin keskitetty tai täysin hajautettu sopiminen tuottavat matalimman inflaation ja alakohtainen sopiminen korkeimman inflaation.
Tähän kun yhdistää työvoiman korkean järjestäytymisasteen, ollaan tilanteessa jossa työnteon rakenteita on lähes mahdotonta muuttaa, kun merkittävä ulkoparlamentaarinen vallankäyttäjä voi torpata lähes mitkä tahansa muutokset riippumatta siitä miten hyödyllisiä nämä kokonaisuuden kannalta olisivat.
Lopputuloksena on sitten tilanne jossa työnantajan rooliksi on työpaikan lisäksi tullut toimia työntekijöiden sosiaalitoimistona, isot työnantajat sanelevat kaikkien muidenkin työnantajien työehdot, lakot ovat yleisempiä kuin missään naapurimaissa, ja voimakkaan progressiivisen tuloverotuksen lisänä on jokaiselle työntekijälle lätkäisty 25% tasavero, jonka tuotto on korvamerkitty tulonsiirtoon eläkeläisille.
Aho on ihan oikeassa että Suomi ei ole onnistunut sopeutumaan siihen että eurojäsenyys poisti devalvaation mahdollisuuden. Toki “sisäistä devalvaatiota” on yritetty näkyvimpänä esimerkkinä juuri Sipilän hallituksen kiky jossa Aho kai oli myös taustavaikuttajana myös, tälläinen kilpailukykysopimus ja “sisäinen devalvaatio” kun oli hänen agendallaan nähdäkseni ollut jo pitkään.
Mutta, ongelma on että kun huomio kiinnitetään vain ammattiyhdistysliikkeen ja palkansaajien neuvotteluvoiman nujertamiseen, niin eihän se tietenkään voi korvata oikeaa devalvaatiota. Koska devalvaatio ei kosketa vain palkansaajia, vaan kaikkia joilla on markkoja tai mikä ikinä devalvoitui valuutta onkaan. Täten “talkoiden” ulkopuolelle jäävät kokonaan eritoten he joilla siis sitä varallisuutta on. Tes-palkankorotusmineillä elävät palkansaajat ja köyhät kyllä saavat raippaa kikyilyssä, mutta muut jäävät ulkopuolelle. Hyvätuloiset palkansaajatkin jäävät sen ulkopuolelle, koska heidän korotuksensa eivät määräydy TES-minimeillä.
Lisäksi tietenkin oikea devalvaatio nostaa muissa valuutoissa ostettavien tuotteiden hintaa, käytännössä siis viimekädessä tuontituotteiden. Tähän meillä ei siis käytännössä valtiona ole nyt työkaluja, vaan valta tässä on EU-tasolla eikä sielä tietenkään raha/kauppapolitiikkaa tehdä Suomen kilpailukyky edellä.
Aho on siis nähtävästi ihan oikeassa ajatuksessaan siten miten sen tässä esitit. Kikyilyä sellaisena kuin sitä on yritetty en itse kannata, mutta selvää on että Suomen talouspoliittinen liikkumavara merkittävästi kapeni euron myötä. Sitä ei vain mielestäni pidä kompensoida ruoskimalla se tarvittava kilpailukyky vain köyhiä ja tes-palkankorotusminimeillä elävien selkänahasta kuten on tehty. Tarvitaan muitakin työkaluja, ja sitä että talkoisiin osallistuisi oikeasti kaikki eikä vain heikoimmassa asemassa olevat.
“Sisäisessä devalvaatio” eli palkkatason lasku johtaa Temu-ilmiöön, eli kun kuluttajalle kaikki kallistuu, niin rahat pistetään halvimpaan ulkomaiseen jankkiin. Tämä vauhdittaa syöksykierrettä, kun ne vähätkin rahat valuu ulkomaille.
Devalvaation huonoista puolista muistetaan aina mainita, mutta “sisäisessä devalvaatiossa” on kaikki devalvaation huonot puolet, muttei hyviä.
Sisäinen devalvaatio on reilu vain jos palkkojen lisäksi kaikkia eläkkeitä ja tukia leikataan samalla prosentilla. Maataloustukia, asumistukea, opintotukea jne. Esko Aho ei missään vaiheessa ottanut sitä puheeksi, vain palkansaajia hän halusi rangaista.
Ei sen sisäisen devalvaaatioprosentin niin suuri tarvitse olla jos kaikki olisivat mukana, n 5% riittäisi alkuun.
Sipilän Kiky oli lasten leikkiä, 24 tuntia talkootyötä merkitsi alle prosentin “leikkausta” palkkoihin. Osassa työpaikkoja sen sai kuitata tekemällä töitä esim helatorstaina ja olemalla sisäisissä koulutuksissa viikonloppuina.
Siirtyminen takaisin omaan valuuttaan jonka arvo kelluisi, aiheuttaisi ongelmia kaikille joilla on lainaa koska nyt nostetut lainat on maksettava takaisin euromääräisinä jos ne kerran on euroissa nostettu. Toisaalta ne taas joilla olisi sijoituksia euromääräisissä rahastoissa tms voivat saada pikavoittoja.
Kolmas kikka on rahojen “leikkaaminen”. Se onnistui 1940-luvun lopussa koska valtio sai leikata kaikkien suomalaisten pankkitilien saldoja eikä rahaa saanut viedä ulkomaille . Nyt ei taitaisi onnistua.
Niin, tarvittavat säästöt kai helppo laskea erilaisille talouskasvun asteille. Lienee pakko skaalata julkinen palvelulupaus uudelle tasolle.
Mitenhän huoltosuhde kehittyy jatkossa, kun suuret ikäluokat alkavat poistua kuvasta. Ongelma lienee, että nykyiseen tasoon verrattuna ikäluokat oli suuria 80–90-luvulle saakka. Tästähän joku noheva kansantaloustieteilijä piirtää kuvan 🙂
Edessä on uusi ongelma, kun nykyiset mini-ikäluokat tulvat työiäiseksi ja eläkkeelle poistuu paljon suurempia ikäluokkia.
Noita mini-ikäluokkia on vasta vuodesta 2016. Ennen sitä pysyttiin vuosina 1990–2015 tuossa noin 60000 per vuosi. Nuo mini-ikäluokat ovat työelämässä vasta 2040-luvulla. Siinä vaiheessa sotien jälkeiset suuret ikäluokat eivät kuormita enää sotea ja eläkejärjestelmää, kun ovat jo hautuumaalla.
Noin pitkälle kuitenkin mahdotonta ennustaa talouskasvua, maahanmuuttoa yms. huoltosuhteen kanssa kansantalouteen vaikuttavia tekijöitä. Neli-viisikymppisen sopii pohtia miten järjestää turvallisen wanhuutensa.
Juuri noin. Maailmassa on nyt niin paljon epävakauttavia tekijöitä. Oikeastaan kaikki suurvallat (Intia, Kiina, Venäjä ja USA) ovat tilassa, jossa niiltä voi odottaa aivan päättömiä siirtoja, päätöksentekijöinä vanhoja dementoituneita miehiä.
Suositaan maahanmuutossa lapsiperheitä 3 lasta ja koulututetut vanhemmat ja otetaan englanti viralliseksi kieliksi
Lapset kouluun ja myös suomea oppimaan. Unohdetaan jankkaa että suomea ei voi oppia. Ei miljoonaa kieltä vaan englanti valitaan.
Työllisyys — palvelut yksityisiksi niin tehostuu
Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta! Ehtisitkö lisäämään kuitenkin tuohon julkisyhteisöjen vanhusmenoihin, mistä ne koostuvat?
Tilasto löytyy tästä
https://statfin.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__jmete/statfin_jmete_pxt_12a6.px/
Kiitos. Onko sinulla tietoa, miten tuo jakautuu sisäisesti: eläkkeet, muu sosiaaliturva, terveydenhuollon menot, sosiaalimenot (palveluasuminen, hoitokodit, yms.)? Tuo tilastokone tarjoaa kovin teknisiä termejä sisäiselle jakaumalle (“P2K Välituotekäyttö, menona”).