Mitä ajattelen velkajarrusta?

Vaik­ka suh­taudun kri­it­tis­es­ti hal­li­tuk­sen esit­täään laki­in velka­jar­rus­ta, en  halua tul­la liite­tyk­si niihin vasem­mis­to­laisi­in, joiden mielestä kan­nat­taa elää ilois­sti velka­an­tu­mal­la niin kauan kuin lainaa vielä saa. Julk­ista talout­ta on tas­apain­otet­ta­va voimakkaasti, mut­ta liika on aina liikaa. 

Min­ul­ta on use­ampikin kysynyt, mitä mieltä olen hal­li­tuk­sen esit­tämästä laki­in kir­joitet­tavas­ta velka­jar­rus­ta. Olen vas­tan­nut, että en oikein tunne esi­tys­tä. Olen­han tietysti lukenut siitä lehdis­tä, mut­ta olen olet­tanut, että lehdet selosta­vat asi­aa väärin. Eihän kukaan voi esit­tää mitään noin höh­lää. Kom­men­toin nyt kuitenkin esi­tys­tä sel­l­aise­na, kuin olen siitä lehdis­sä lukenut sil­lä varauk­sel­la, etteivät lehtien tiedot ole oikeista.

Täl­lä ker­taa huo­maan ole­vani samaa mieltä Raimo Ilask­iv­en kanssa, joka huo­maut­ti HS:n yleisönosas­tossa, että esi­tys estäisi järkevän suhdannepolitiikan.

Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden virhe, jota vas­taan val­tio­val­lan on toimit­ta­va. Keino­ja on kak­si: rahapoli­ti­ik­ka ja finanssipoli­ti­ik­ka. Omaa rahapoli­ti­ikkaa ei Suomel­la euroaikana enää ole. Jäl­jelle jää vain finanssipoli­ti­ik­ka. Hyv­inä aikoina on kerät­tävä markki­noil­ta rahaa veroina enem­män kuin sinne kyl­vetään sitä  ja huonoina aikoina pitää tehdä toisin päin.

Suh­dan­nepoli­ti­ik­ka ei ole tämän hal­li­tuk­sen vahvuuk­sia — onhan se omil­la toimil­laan syven­tänyt lamaa ja viivästyt­tänyt talouden nousua. Tämä on mak­sanut kansan­taloudelle miljardeja.

Voidaan tietysti sanoa, että suh­dan­nepoli­ti­ik­ka epäon­nis­tuu aika. Päätök­sen­teko on niin hidas­ta, että toimet osu­vat aina väärään suh­dan­nevai­heeseen. On kuitenkin myös automaat­tisia vakaut­ta­jia, jot­ka eivät vaa­di mitään päätök­siä. Kun suh­dan­teet heikkenevät, työt­tömyys­meno ja mon­et muut tulon­si­ir­rot lisään­tyvät ja vero­tu­lot laske­vat. Nousukau­den aikana käy toisin päin.

En tiedä mitä hal­li­tus tarkkaan ottaen esit­tää, muit­ta julk­isu­udessa puhutaan mekanis­tis­es­ta velka­an­tu­miskiel­losta. Se tarkoit­taisi sitou­tu­mista tuhoa­maan automaat­tis­ten vakaut­ta­jien toim­inta. Kun suh­dan­teet laske­vat ja vakaut­ta­vat alka­vat toimia, sitoudut­taisi­in leikkaa­maan meno­ja ja/tai nos­ta­maan vero­ja juuri sil­loin, kun näin ei pitäisi tehdä. Suh­dan­tei­den tasaus ei vain epäon­nis­tu­isi vaan sitoudut­taisi­in myötäsyk­liseen, siis suh­dan­nevai­htelu­ja jyrken­tävään talous­poli­ti­ikkaan. On vaikea uskoa, että hal­li­tus esit­täisi mitään näin älytön­tä, mut­ta täl­laista olen lehdis­tä lukenut.

Poli­it­tisille päät­täjille suh­dan­tei­den tasaami­nen on vaikea­ta. Vaikeimpia ovat hyvät ajat, jol­loin pitäisi kerätä yli­jäämiä huono­jen aiko­jen var­alle. Kun val­tion­talous kään­tyy yli­jäämäisek­si, päät­täjät joutu­vat hurmok­seen. Oikeis­to alkaa silmät kiilu­en vaa­tia vero­jen alen­tamista vasem­mis­to pysyviä meno­jen lisäyk­siä. Kumpaakaan ei nousukau­den aikana pitäisi tehdä.

Jos jostain pitäisi velka­jar­run nimis­sä sopia, niin hyvien aiko­jen yli pääsemis­es­tä. Sopimus siitä, että laskukau­sia pitäisi syven­tää on sen sijaan kummallinen.

Velan lyhentämisen ajankohta aivan väärä

Finanssipoli­tikan myötäsyk­lisyys on oma ongel­mansa, jos­ta selvitään muo­toile­mal­la velka­jar­ru vähän järkeväm­min. Toinen ongel­ma on sitoutua laske­maan val­tion vel­ka 40 pros­ent­ti­in BKT:sta. Se on nyt noin 90 % ja EU:n tavoite on 60 %, joten tässäkin pitäisi olla vähän vaa­timuk­sia parem­pi. Tämä tarkoit­taisi, että seu­raa­vat vuosikymmenet val­tion talouden pitäisi olla joka vuosi yli­jäämäi­nen määräl­lä, joka vas­taan noin yhtä pros­ent­tia BKT:sta.

Tätä tavoitet­ta pidän Suomen lähivu­osikym­menten näkymät huomioon ottaen kum­mallise­na. Meil­lä on samanaikaises­ti selvitet­tävänä demografinen pul­ma, ettenkö sanoisi katas­trofi. Työikäis­ten osu­us väestöstä vähe­nee jyrkästi ja eläkeläis­ten osu­us kas­vaa. Pienenevän työikäisen väestön pitäisi siis mak­saa sekä ikäih­mis­ten eläk­keet että hei­dän hoivansa. Tämän ajoi­tus yhteen val­tiove­lan jyrkän vähen­tämisen kanssa on kohtu­u­ton­ta hupenevaa työikäistä väestöä ajatellen mut­ta myös talous­poli­it­tis­es­ti erikoista. Tun­tu­isi kohtu­ulliselta men­nä tuon kuopan yli ensin ja alkaa lyhen­tää velkaa sit­ten. Tähän 40 pros­entin tavoit­teeseen ei ole järkevää sitoutua.

Ei velka vaan tase

Ei myöskään pitäisi tui­jot­taa pelkkään velka­an, kos­ka olen­naista ei ole val­tion vel­ka vaan mikä on val­tion vel­ka suh­teessa val­tion omaisu­u­teen. Pitäisi siis kat­soa koko taset­ta. Tämä itses­tään selvyys on nous­sut esi­in, kun hal­li­tus on innos­tunut lyhen­tämään velkaa myymäl­lä tuot­tavaa omaisu­ut­ta. Se ei ker­ro vas­tu­ullis­es­ta talouden­pidos­ta vaan on puh­taasti ide­ologi­nen val­in­ta. Tämä ide­olo­gia tulee jopa kalliiksi.

Kun val­tio otti rahaa eläk­er­a­has­tostaan lyhen­tääk­seen velka­ansa, eläk­er­a­has­ton tuot­to pieneni paljon enem­män kuin velan korkomenot. Toimen­pide tuot­ti siis tap­pi­o­ta. Näin taitaa käy­dä myös siinä, kun postista osa myy­dään pörssi­in. Jos myy­dään sadal­la miljoon­al­la omaisu­ut­ta, jon­ka reaal­i­tuot­to on neljä pros­ent­tia, jot­ta voitaisi­in mak­saa pois velkaa, jon­ka reaa­liko­rko on yksi pros­ent­ti, hävitään kolme miljoon­aa euroa vuodessa. Täl­laista on tehty aika paljon.

(Val­tion velan korkoa pitää aina tarkastel­la reaa­liko­rkona eikä nimelliskorkona.)

Kansainväliset vertailut

Kun ver­rataan ei val­tioiden velka­an­tu­mista, on aivan pakko ottaa huomioon myös eläke­jär­jestelmän varat ja vas­tu­ut. Vaik­ka nämä yhtiöt ovat Suomes­sa ”yksi­ty­isiä”, ne ovat selkeästi osa julk­ista sek­to­ria. Onhan niil­lä jopa vero­tu­soikeus. Työeläkey­htiöi­den sijoi­tus­var­al­lisu­us on noin 270 mil­jar­dia euroa eli noin sata mil­jar­dia enem­män kuin val­ti­ol­la on velkaa. Se huomioon ottaen siis julki­nen sek­tori on vela­ton. Ennen kuin riemuisemme tästä liikaa, on otet­ta­va huomioon eläkey­htiöi­den vas­tu­u­vel­ka, joka keikaut­taa niiden taseen vah­vasti negati­ivisek­si. Kerä­ty­il­lä rahas­toil­la ei läh­eskään voi­da kat­taa jo ansait­tu­ja eläkkeitä. Näin ajatellen eläkey­htiöi­den ottamien laskel­maan mukaan siis vain heiken­täisi julkisen sek­torin tasetta.

Mut­ta jos ver­rataan Suomen val­tion velkaa muiden EU maid­en velka­an, pitää eläkev­as­tuu laskea näis­sä samal­la taval­la. Mon­et maat eivät ole rahas­toi­neet eläkkeitä lainkaan. Eläkev­as­tu­ut ja ‑rahas­tot pitää tietysti laskea samal­la taval­la. Tämä paran­taisi huo­mat­tavasti Suomen ase­maa vertailussa.

 

 

24 vastausta artikkeliin “Mitä ajattelen velkajarrusta?”

  1. Men­emäl­lä selit­te­ly­jen tielle ole­vaa ja tule­vaa vel­ka- ja hoivakatas­trofia ei ainakaan ratko­ta. Minä en halua olla kas­vat­ta­mas­sa merkit­täväl­lä vauhdil­la vel­ka­las­tia. Koh­ta emme saa enää hal­paa rahaa, ja kaiken omis­taa pian joku muu, vaik­ka sit­ten Kiina.

    Tässä on ollut kaiken­värisiä hal­li­tuk­sia sohlaa­mas­sa koh­ta 20 hukat­tua vuot­ta. Mainit­semiesi Suomen mega­tren­di­en lisäk­si olemme nyt myös löysässä hirressä Venäjän sekoilun vuok­si — investoin­te­ja ei tule, ja kau­pankäyn­tialue on rajoit­tunut paljon. Tilanteessa ei ole näköpi­iris­sä ulospääsyä, vaan kylmästä sodas­ta voi tul­la pitkä.

    Mik­si hal­li­tuk­sen tavoite päästä jol­lain aikavälil­lä pohjo­is­maiseen velka­an­tu­misen tasoon olisi mitenkään väärä? Sosial­is­mi­jär­jestelmämme on kehitet­ty aikana, joka oli hyvin eri­lainen. Väestö ei elänyt kun­nol­la van­hak­si, ja hoito­ta­vat oli­vat rajoite­tumpia ja halvem­pia. Tosi­asi­at pitäisi nyt tun­nus­taa, ja muut­taa jär­jestelmä kestävälle poh­jalle, par­la­men­taaris­es­ti tai jotenkin. Esimerkik­si muut­ta­mal­la eläk­keet val­tion ”vaku­u­tuk­ses­ta” henkilön omak­si sijoituk­sek­si (malli useim­mis­sa mais­sa) ja pois­taa kaik­ki esteet kaike­nasteiselta työn­te­ol­ta (kan­nustin­loukut, mar­gin­aaliv­erot). Olemme joutuneet oman jär­jestelmämme pant­ti­vangeik­si, ja täytämme ilmati­lan yksit­täisitä nip­peleistä keskustelu­un uno­htaak­semme vaikean ison kuvan.

    1. Juuri tuo velka­jar­ru on sitä nip­pelöin­tiä ilman koko kuvaa. Jol­lain aikavälil­lä velkataakkaa täy­tyy pienen­tää, mut­ta mil­lä aikavälil­lä ja miten. Siinä olisi hyvä huomioi­da kansan­talous tiloi­neen tasei­neen kokon­aisu­udessaan, kuten Soin­in­vaaran tekstissä. 

      Velkatale­ban­it ulos.

  2. Sak­san koke­mus velka­jar­rus­ta on yksiselit­teinen. Julk­isten investoin­tien puute on rapaut­tanut maan infra­struk­tu­urin pahasti. Tämä aikana, jol­loin Sak­san yksi­tyi­nen talous pyöri suh­teessa eri­no­mais­es­ti. Pari sat­un­naista esimerkkiä: Kol­menkymme­nen vuo­den takainen täs­mälli­nen junaverkos­to on muut­tunut häpeäpilkuk­si. Ylläpi­toa vaille jääneet sil­lat romahtelevat. 

    Velka­jar­ru tulee vält­tämät­tä vaikut­ta­maan julk­isi­in inves­tion­tei­hin ja investoin­tien puute jät­tää aut­ta­mat­ta maan kehi­tyk­sen kelkasta.

    1. Asia on juuri kuten hc-empiristi kuvaa. Velka­jar­rut järkeään siirtävät velkaa jon­nekin mitä velka­jar­ru-laki ei kek­si huomioi­da. Ja niitä kohtei­ta tietenkin riit­tää. Helpoin tapa on jät­tää infra­struk­tu­uri-investoin­nit tekemät­tä. Ja tadaa, nyt on velka­jar­rus­ta pidet­ty kiin­ni, on niin pirun vas­tu­ullista finanssipoli­ti­ikkaa ja kaik­ki on niin loistavasti! 

      Kun todel­lisu­udessa maa on kun­nos­sa mis­sä julk­ishallinto toimii 2020-luvul­la edelleen fak­seil­la, sil­lat rom­ahtel­e­vat odot­ta­mat­tomasti ja junali­ikenne on yli puo­let ajas­ta merkit­tävästi myöhässä.

  3. Tietenkin joku velka­kat­to on idi­o­tismia, kos­ka sitä kat­toa aina korote­taan viime kädessä, kun se kat­to saavute­taan. Ja tietenkin saavute­taan aina joka moni­tu­inen ker­ta. Teatteria

  4. Niin, on hyvä kysyä, että onko mitenkään itses­tään­selvää, että kasvu alkaa. Maail­ma muut­tuu. Tekoälyssä kai se aja­tus kasvus­sa on. Mut­ta tekoä­ly toteutues­saan vähen­tää työl­lisyysastet­ta ja ennestään on jo suuri työttömyysaste.

  5. Jos tule­vien eduskun­tien enem­mistön käsiä halu­taan sitoa, muu­tos pitäisi kai viedä perus­tus­laki­in saak­ka; taval­lista laki­a­han voidaan muut­taa kul­lois­t­enkin hal­li­tus­puoluei­den äänin.

    Tärkein­tä olisi nyt ihan oikeasti par­la­men­taaris­es­ti visioi­da, kuin­ka velka­suhdet­ta saadaan pitkäl­lä aikavälil­lä kor­jat­tua siinä tilanteessa, että väestön määrä hil­jalleen vähe­nee ja talous ei juurikaan kasva.

  6. Jos his­to­ri­al­lista velka­käyrää kat­soo, niin vaikut­taa, että kokoomus halu­aa kieltää jatkos­sa lähin­nä oman toimintansa.

  7. Eläkkei­den suh­teen voitaisi­in sen­tään aloit­taa edes siitä että lopete­taan itsepetos että eläkek­er­tymä on omaisu­ut­ta. 3/4 mak­set­tavista eläkkeistä on tulon­si­ir­toa työn­tek­i­jöiltä eläkeläisille, sen sijas­ta että teesken­nel­lään jotain muu­ta, niin siir­ret­täköön tuon 3/4 rahoi­tus rehellis­es­ti vero­tuk­sek­si (jota se käytän­nössä nytkin on) ja val­tion bud­jetin piiri­in. Saataisi­in vähän laa­jen­net­tua demokra­ti­aakin, kun ko. tulon­si­ir­ron määrästä ja ehdoista voidaan äänestää vaaleissa.

  8. Hmm. Sin­ul­la on ollut parem­piakin kirjoituksia. 

    Velka­jar­run tarkoi­tus on luo­da tilanne, jos­sa jokainen hal­li­tus joutuu sitou­tu­maan julk­istalouden rak­en­teel­liseen vahvis­tamiseen. Tämä on tui­ki hyödyl­listä. Eikä vahvis­t­a­mi­nen tarkoi­ta nyt sel­l­aista “vahvis­tamista”, jota viimek­si yritet­ti­in vihrei­den ollessa hal­li­tuk­ses­sa: lisätään meno­ja ja lähetetään niiden rahoit­tamisen toimek­sianto työ­markki­na­jär­jestöille (tyhjä paperi tuli).

    On pet­tävän help­poa väit­tää, että hal­li­tus heiken­tää suh­dan­tei­ta tekemäl­lä säästöpäätök­siä, ja että pitäisi säästää “hyv­inä aikoina”. Mut­ta säästöt osu­vat aina keskimääräistä huonom­paan aikaan jo sik­sikin, että julki­nen säästämi­nen sel­l­aise­naan jo heiken­tää kokon­aiskysyn­tää. Kun ale­taan säästää, se tup­paa aiheut­ta­maan huonot ajat. Silti säästämistä ei voi vält­tää. Ja rak­en­teel­lisia säästöjä vält­tävä vas­tu­u­ton hal­li­tus voi tietysti aina nähdä pitävän­sä huol­ta kokon­aiskysyn­nästä ja naut­tia korkea­suh­dan­teesta poliittisesti. 

    Demografisen muu­tok­sen esit­tämi­nen väli­aikaise­na “kuop­pana”, jon­ka takana on taas hyvät ajat, jol­loin säästämi­nen olisi jotenkin helpom­paa, on minus­ta itsepetos­ta. Mil­laiseen ennus­teeseen se perus­tuu? Että syn­tyvyys taas nousee ja että maa­han­muu­ton yhteiskun­nal­liset ja poli­it­tiset ris­tiri­idat on ratkaistu? 

    Eläkey­htiöi­den varat eivät tietenkään vahvista kun­tien, hyv­in­voin­tialuei­den ja val­tion talout­ta vaan niille löy­tyy otta­ja eläk­keen­saa­jien muo­dos­sa joka sentille. 

    Mah­ta­vatko vihreät men­nä vasem­mis­toli­iton kaninkoloon ja jäädä par­la­men­taarisen velkasovun ulkopuolelle?

    1. Akti­ivi­nen suh­dan­nepoli­ti­ik­ka epäon­nis­tuu hel­posti, mut­ta onko järkevää vaa­tia myös automaat­tis­ten vakaut­ta­jien lamaut­tamista mekanis­tisel­la velkakatolla.

      En pidä vasem­mis­ton talous­poli­ti­ikkas­ta, mut­ta myön­nä kuitenkin että aika paljon velkaa on otet­tu — myös hyv­inä aikoina — kokoomuk­sen ollessa hallituksessa.

      1. Kat­sokaamme mitä työryh­mältä tulee ulos. Olisin yllät­tynyt, jos tulok­se­na olisi ehdo­tus, joka lamaut­taa automaat­tiset vakaut­ta­jat mekanis­tisel­la velka­ka­tol­la (min­ul­la ei ole inside-tietoa). 

        Mut­ta mis­tä päädyt Osmo (ja Kil­go­re) käsi­tyk­seen, että hal­li­tuk­sen suh­dan­nepoli­ti­ik­ka on ollut väärän­su­un­taista? Vuon­na 2024 rak­en­teelli­nen ali­jäämä kasvoi, kun olti­in mata­la­suh­dan­teen poh­jal­la. Sit­ten ennakoiti­in pikku hil­jaa yltyvää kasvua, ja sik­si suun­nitelti­in vähit­täin kiristyvää politiikkaa. 

        Kat­so vaik­ka kuvio­ta 4.4.2 Talous­poli­ti­ikan arvioin­tineu­vos­ton (englan­ninkielis­es­tä) raportista, s 58. (Yritin kopi­oi­da sen tähän, mut­ta ei onnis­tunut). Ei näytä varsi­nais­es­ti väärän­su­un­taiselta fipol­ta. Ja uudet riihipäätök­sethän vaikut­ta­vat lähin­nä vuosi­na 2026 ja 2027, jol­loin kasvu ennustei­den mukaan on nyky­istä kovempaa. 

        Vuosi 2025 on ollut kasvun suh­teen pet­tymys, mut­ta on vaikea pan­na sitä hal­li­tuk­sen syyksi. 

        Tuoreessa VM:n taloudel­lises­sa kat­sauk­ses­sa on taulukko sivul­la 69 (en saanut sitäkään kuvana tähän liite­tyk­si, vain numerosotku­na), ja siitä käy ilmi että tuotan­tokuiluen­nus­teet ovat vuosi­na 2023–2029:

        -2,3 ‑2,5 ‑2,2 ‑1,6 ‑0,8 ‑0,4 0,0

        Asteit­tain siis men­nään kohti suh­dan­netas­apain­oa. Rak­en­teel­liset julk­isjäämäen­nus­teet ovat puolestaan vas­taav­ina vuosina:

        -1,6 ‑3,0 ‑3,0 ‑2,6 ‑3,0 ‑2,9 ‑3,1

        eli vuon­na 2024 annet­ti­in rak­en­teel­lisen ali­jäämän kas­vaa, kun oli selvästi taantumavuosi.
        Sit­ten ei näytä tapah­tu­van suuria muutoksia. 

        Voisimme siis pikem­minkin arvioi­da, että hal­li­tuk­sen säästö­su­un­nitel­mat ovat liian kun­ni­an­hi­mot­to­mia: ei säästetä tarpeek­si, vaik­ka suh­dan­nekuilu kas­vaa umpeen. 

        Ter­veisin

        Juhana

      2. Minä pidin aikanaan arvon­lisäveron korot­tamista suure­na virheenä. Siitä olisi voitu tehdä päätös, mut­ta ajoit­taa se aikaan, jol­loin suh­dan­teet oli­si­vat parem­mat. Se heiken­si talout­ta ja lisäsi työt­tömyyt­tä niin paljon, ettei lop­putu­lok­se­na ollut juurikaan rahaa julkiselle taloudelle.

      3. “Minä pidin aikanaan arvon­lisäveron korot­tamista suure­na virheenä. Siitä olisi voitu tehdä päätös, mut­ta ajoit­taa se aikaan, jol­loin suh­dan­teet oli­si­vat parem­mat. Se heiken­si talout­ta ja lisäsi työt­tömyyt­tä niin paljon, ettei lop­putu­lok­se­na ollut juurikaan rahaa julkiselle taloudelle.”

        Nyt toteutetun ALV-koro­tuk­sen seu­rauk­set näkyivät tuoreessa lisä­talousarvios­sa, jos­sa varus­ta­mo­tu­ki esitetään kas­vatet­ta­van 7,5 miljoon­al­la eurol­la kas­vanei­den miehistö­meno­jen takia. Kun man­ner-Suomen ALVia korotet­ti­in, ja Ruotsin lai­vat myyvät alvit­ta matkansa, rav­in­to­la­palvelun­sa, hotellinsa ja myymälän­säkin tuot­tei­ta, niin tok­i­han myyn­ti kas­vaa kun muual­la Suomes­sa ALV nousee, kun ostok­sia siir­tyy verot­tomi­in vai­h­toe­htoi­hin. Toteu­ma on men­nyt ihan teo­ri­an mukaises­ti. Val­ti­olle se on kallista, kun näitä työ­paikko­ja tue­taan 10 000 eurol­la per työ­paik­ka, eikä val­tio saa edes kulu­tusvero­ja, vaan päin­vas­toin menet­tää man­tereelta verol­lista kulu­tus­ta, joka siir­tyy verot­tomaan paikkaan.

        Omas­ta mielestäni ALVin ei kan­nat­taisi olla yli 20 %. Nyt kun ALV on Euroopan toisek­si korkein, ostok­set tehdään verkkokaupoista, jois­sa 25,5 %:n ALVia ei mak­se­ta. Se on myyjälle myyn­ti­valt­ti, että ohite­taan Suomen vero­tus. Olen­nainen määrä ulko­mail­ta myyvistä ilmeis­es­ti tekee niin, että perii Suomen ALVin osta­jal­ta, mut­ta ei tilitä sitä ainakaan kokon­aan Suomen verot­ta­jalle. Verot­ta­jan tai tul­li ei tiedä yhtään, minkä arvoinen mikäkin paket­ti edes on, eikä suo­ma­lainen osta­ja näe, onko myyjä tilit­tänyt verot Suomen val­ti­olle samal­la taval­la kuin tältä. Suomen tul­li ei edes näe paket­te­ja nykyään enää, kun paket­ti­sade on niin val­tavaa, etteivät paketit ole enää vuosi­in kiertäneet fyy­sis­es­ti tullin kaut­ta. Tul­laus­päätös tulee nykyään automaat­tipäätök­senä usein paris­sa sekun­nis­sa, eikä tul­li tark­ista yhtään mitään.

    2. Mut­ta säästöt osu­vat aina keskimääräistä huonom­paan aikaan jo sik­sikin, että julki­nen säästämi­nen sel­l­aise­naan jo heiken­tää kokon­aiskysyn­tää. Kun ale­taan säästää, se tup­paa aiheut­ta­maan huonot ajat. Silti säästämistä ei voi vält­tää. Ja rak­en­teel­lisia säästöjä vält­tävä vas­tu­u­ton hal­li­tus voi tietysti aina nähdä pitävän­sä huol­ta kokon­aiskysyn­nästä ja naut­tia korkea­suh­dan­teesta poliittisesti. 

      Mik­si Kokoomus ei tee vas­ta­syk­listä finanssipoli­ti­ikkaa JA ja tee rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia? Nythän hal­li­tus on ajanut talouden tyyli­in seinään. Sekä velka­an­tu­mi­nen, konkurssien määrä että työt­tömyys on nyt pahem­mal­la tolal­la kuin koron­akri­isin aikaan, jol­loin siis Suo­mi laitet­ti­in tyyli­in säp­pi­in, ja Uuden­maan rajakin laitet­ti­in kiinni.

      Jos rak­en­teel­liset uud­is­tuk­set tule­vaisu­udessa sata­vat sitä man­naa mitä Kokoomus lupaa, eikö olisi täysin järkevää nyt panos­taa myös siihen että talous pysy­isi pyörimässä suju­vasti. On vah­vat perus­teet myös epäil­lä että velka­an­tu­isimme nyt VÄHEMMÄN jos fipo ei olisi näin kur­jis­tavaa (kts. finanssipoli­it­ti­nen ker­roin taan­tu­mas­sa). Nythän meil­lä on val­taisa tuotan­tokuilu kos­ka hal­li­tus syven­tää ja piden­tää heikkoa suh­dan­net­ta, ja ihmisiä on työt­tömänä sel­l­ai­sis­sa määrin jota viimek­si on nähty 90-luvul­la. Kokoomus aina tois­taa että hyv­in­voin­ti syn­tyy työstä, joten eikö kan­nat­taisi säätää fipo sel­l­aisek­si että ihmisil­lä myös olisi sitä työtä?

      Marinin hal­li­tus­ta voi syyt­tää ettei se tehnyt rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia tarpeek­si, mut­ta toisaal­ta se sen­tään onnis­tui luo­maan korkean työl­lisyy­den jol­laista ei oltu nähty vuosikym­meni­in. Muutenkin yleiseen viba oli jopa toiveikas Marinin kau­den lop­pupuolel­la. Mik­si näi­den kah­den eri hal­li­tustyypin eli Orpon ja Marinin hyviä puo­lia ei voisi yhdis­tää? Rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia jot­ta kestävyys­va­je saadaan pois­tet­tua, mut­ta finanssipoli­ti­ikkaa joka ei talouden tämän­hetk­isiä tun­nus­luku­ja kat­sel­lessa näytä siltä kuin maail­man­lop­un rat­sas­ta­jan oli­si­vat saa­puneet maan päälle.

      Velka­jar­ru­unkin olisi pitänyt sitout­taa sopeut­ta­mi­nen tehtävän taval­la joka velvoit­taa alhaisen työt­tömyy­den. Isoin ris­ki koko hom­mas­sa on että Kokoomuk­sen ide­olog­it tekevät mitä tekevät nytkin, aja­vat maan leikkauksin tilanteeseen mis­sä taloudel­lakaan ei ole mitään toivoa. Hyv­in­voin­ti kun syn­tyy työstä, ja maan ajamisel­la ennä­tystyöt­tömyy­teen ei sitä hyv­in­voin­ti­akaan sit­ten synny.

      1. En tai­da tietää, mitä tarkoit­taa rak­en­teelli­nen uud­is­tus. Olen luul­lut, että esimerkik­si viime eduskun­nan kaudel­la toteutet­tu sote-uud­is­tus olisi ollut sel­l­ainen. Tai vaikka­pa sosi­aal­i­tur­van laa­ja leikkauskokon­aisu­us olisi sel­l­ainen, joka on toteutet­tu täl­lä vaa­likaudel­la. Alin eläkeikäkin on nous­sut 3 kuukaut­ta vuodessa, mikä on jo vuosia sit­ten päätet­ty rak­en­teelli­nen uudistus.

        Mut­ta mitä itse asi­aan muuten tulee, niin nykyisen Pohjois-Euroopan taloudel­lisen vaikeu­den keskeinen ajuri on toisaal­ta koro­nan perus­teel­la annetun tukipaketin ohjau­tu­mi­nen etelään (ja sen kuluista vas­taamisen pohjoiseen) sekä Venäjän kau­pan tyre­htymi­nen. Esimerkik­si Suomen raken­nus­te­ol­lisu­us eli sen varas­sa, että Venäjältä tuli halpo­ja met­alle­ja, hal­paa puu­ta ja halpo­ja maalien raa­ka-ainei­ta. Kun halpo­ja raa­ka-ainei­ta ei enää ole, tuotan­toa ei saa­da ylös. Uud­is­as­un­to­jen hin­nat ovat Venäjän tuon­nin tyre­hdyt­tyä olleet liian korkei­ta, jot­ta ne kävi­sivät laa­jasti kaupaksi.

        Jois­sain puheis­sa haikail­laan ARA-tukien laa­jen­tamisen perään, mut­ta jätetään sanomat­ta ääneen se, että ydi­non­gel­ma on nyt rak­en­tamisen kalleus, joka taas johtuu siitä, että Suo­mi on kuin saari, ja menet­tänyt halpo­jen raa­ka-ainei­den tuon­nin pitkäk­si aikaa. Ihan perustel­lus­ta syys­tä kyl­lä, mut­ta sen hin­ta­lap­pu Suomelle on val­ta­va määrä työt­tömiä ja mil­jarde­ja euro­ja vuosit­tais­es­ta BKT:sta. Se ongel­ma ei myöskään ole katoa­mas­sa lähivu­osi­na mihinkään. Uud­is­as­un­to­tuotan­non hin­taero van­ho­jen asun­to­jen hin­toi­hin on viimeiset 2 vuot­ta kas­vanut vielä entisestään.

  9. Osmo ja Kil­go­re, mis­tä olette päässeet käsi­tyk­seen, että nyt tehdään jotenkin myötäsyk­listä finanssipoli­ti­ikkaa? Talous­poli­ti­ikan arvioin­tineu­vos­ton viimeisessä (englan­ninkielisessä) rapor­tis­sa on sivul­la 58 kuva (Fig­ure 4.4.2) (yritin kopi­oi­da sen tähän kent­tään, en onnis­tunut, voisit ehkä Osmo kop­sa­ta sen!) , jos­ta käy ilmi vuo­den 2024 lop­un infor­maa­tion val­os­sa ajatel­tu finanssipoli­ti­ik­ka: rak­en­teelli­nen ali­jäämä kas­vaa vuon­na 2024 kun taan­tu­ma on syvim­mil­lään, ja sen ennuste­taan pienenevän sitä myötä kuin kasvu voimis­tuu sen jäl­keen. Tuo kuva ei tue käsi­tys­tä eri­tyis­es­tä tai minkään­lais­es­ta myötäsyk­lisyy­destä. Vuo­den 2025 kasvu on kyl­lä ollut pet­tymys, mut­ta hal­li­tus ajat­teli v. 2024 aivan oikein siir­tyvän­sä maltil­liseen kiristyk­seen kasvun voimistues­sa. Viimeiset riihien kiristyk­sethän vaikut­ta­vat vas­ta vuosi­na 2026 ja 2027. 

    Viimeisessä vm:n taloudel­lises­sa kat­sauk­ses­sa (syksy 2025) on puolestaan tut­tu keskip­itkän ajan taulukko, jos­ta käy ilmi tuotan­tokuilu­arvio vuosi­na 2023, 2024, 2025, 2026, 2027, 2028, 2029:
    ‑2,3 ‑2,5 ‑2,2 ‑1,6 ‑0,8 ‑0,4 0,0 .
    Eli taan­tu­ma on syvim­mil­lään vuon­na 2024 ja ssit­ten alkaa kuilu supistua.
    Vas­taavien vuosien julk­istalouden rak­en­teel­lisen jäämän luvut ovat:

    -1,6 ‑3,0 ‑3,0 ‑2,6 ‑3,0 ‑2,9 ‑3,1 ,

    eli rak­en­teelli­nen ali­jäämä heikke­nee aivan oikeaop­pis­es­ti vuon­na 2024. Sen jäl­keen ei siinä ole suur­ta muu­tos­ta vaik­ka talous elpyy. Voisitte (voisimme) siis pikem­minkin moit­tia hal­li­tus­ta aivan liian maltil­li­sista säästö­su­un­nitelmista nyt kasvun voimistuessa.

    Puoluei­den men­neistä syn­neistä voinemme keskustel­l­la toiste. Sekä Sip­ilän että Orpon hal­li­tus ovat tehneet julk­istalout­ta rak­en­teel­lis­es­ti vahvis­tavia päätöksiä.

    Ter­veisin
    Juhana

    1. Vuo­den 2025 kasvu on kyl­lä ollut pet­tymys, mut­ta hal­li­tus ajat­teli v. 2024 aivan oikein siir­tyvän­sä maltil­liseen kiristyk­seen kasvun voimistuessa. 

      2025:n kasvu on ollut pet­tymys, mut­ta täysin odotet­tu pet­tymys niiden paris­sa jot­ka ovat käyt­täneet ennusteis­saan realisem­paa finanssipoli­ti­ikan ker­roin­ta mitä VM:
      https://utak.fi/selvitys-orpon-hallituksen-sopeutustoimet-kasvattavat-suomen-julkista-velkasuhdetta/

      VTV:kin sanoi että VM:n 2025 oli mui­ta ennus­ta­jia opti­mistisem­pi. Tosin, var­maan itsekin olisin opti­misti­nen ennusteis­sani jos poli­ti­ikkaa tehtäisi­in min­un poli­ti­ikka­su­osi­tusteni mukaises­ti. Että sikäli ihan inhimil­listä tieten.

      VM:han on valin­nut epäre­al­is­tisen alhaisen fipo-ker­toimen omi­in laskelmi­in­sa (0,5). Hei­dän argu­ment­tin­sa oli että alhainen ker­roin on valit­tu varovaisu­us­pe­ri­aat­teen mukaisesti.
      https://www.sttk.fi/2024/05/15/valtiovarainministerio-aliarvioi-sopeutuksen-haittavaikutuksia/

      Tämä toki vaatii ark­i­jär­jelle vas­taista logi­ikkaa, että leikkauk­sien haitallisia vaiku­tuk­sia tietois­es­ti aliarvioidaan varovaisu­us­pe­ri­aat­teen var­jol­la. Mut­ta epäilemät­tä kun asi­aan sekoite­taan talousti­eteen logi­ikoi­ta ja poli­it­tisia näkökul­mia, niin päädytään että jos olisi valit­tu korkeampi fipo-ker­roin niin täl­löin­hän nopeasti haet­ta­va kestävyys­va­jeen umpeenkuromi­nen vaatisi vielä rajumpia ja nopeampia leikkauk­sia. Tämän itsessään pitäisi jo soit­taa kel­lo­ja siitä että ehkä ajat­teluke­hikos­sa on jotain pielessä. 

      Mut­ta nyt siis men­nään eteen­päin niin että poli­it­ti­sista syistä varovaisu­us­pe­ri­aat­teen nimis­sä leikkauk­sien haitallisia vaiku­tuk­sia tietois­es­ti vähätel­lään, ja tästä johtuen lähtöko­htana sit­ten on että laskel­mat ja ennus­teet eivät ole hirveän luotettavia.

      Ja san­o­taan nyt tässä myös se että 2026 ja 2027 tule­vat myös ole­maan pet­tymyk­siä jos siis lähtöko­htanaan pitää VM:n ennustei­ta, tästä samas­ta syystä.

      Mut­ta yhtä pet­tymys­tähän tämä on ollut jo koh­ta kak­si vuosikym­men­tä, että kaipa tähän ollaan jo totut­tu. Se vain ihme­tyt­tää että mis­tään ei tun­nu­ta oppi­van mitään, aina vain petytään vaik­ka kuin­ka sopeutetaan. Sip­ilän kaudel­la piti sopeut­taa neljä mil­jar­dia ja kestävyys­va­je piti olla aikalail­la sil­lä taputel­tu. Nyt sit­ten piti 2023 sopeut­taa kuusi mil­jar­dia ja sitä seu­raa­van 3 mil­jar­dia ja thats it. Ja nyt on taas tilanne elänyt, ja seu­raa­van hal­li­tuk­sen nykyti­eto­jen mukaan pitää sopeut­taa 5–8 mil­jar­dia. Sen jälkeisen var­maan sit­ten saman ver­ran jos nyt approksi­moin näitä luku­ja men­neisyy­destä. Ikuista leikkaamista, ja sido­taan se vielä velka­jar­rul­la laki­inkin ettei kukaan vain kyl­lästy tai peru­u­ta rivistä.

      Ja mitä tulee kysymyk­seen myötä/vastasyklisyydestä, niin ei kai siitä nyt voi olla mitään erim­ielisyyt­tä että hal­li­tus on tehnyt mit­tavia sopeu­tus­toimia joil­la on vaiku­tus­ta Suomen tämän het­ken tilanteeseen? Vai onko nyt siis talouden korkea­suh­danne? Jos tämä on korkea­suh­danne, niin en tiedä mitä Suomen talous­poli­ti­ikas­ta sit­ten voi sanoa jos korkea­suh­danne tarkoit­taa tilan­net­ta mis­sä talouskasvu näyt­tää jäävän 0,5% tasoon (Suomen Pankin arvio heinäku­ul­ta), työt­tömyysaste on nous­sut EU:n toisek­si korkeim­mak­si, konkurssit on 2000-luvun korkeim­mal­la tasol­la, ja niin edelleen. 

      Ehkä suh­dan­teet onkin Suomes­sa onnis­tut­tu kokon­aan pois­ta­maan viime vuosikym­me­nien taitaval­la talous­poli­ti­ikalla. Ikuista nol­lakasvua, tapah­tui muual­la maail­mas­sa mitä hyvän­sä! Sanois­in melkein että key­nes­läisyys on siis viimein saa­punut Suomeen, mut­ta en toh­di hyvän miehen nimeä töhriä täl­läiseen sotku­un mitä Suomes­sa on nähty ja jon­ka tekemistä edelleen jatke­taan tekemistä.

      Taide­taankin vaa­tia hyvin korkeaa koulu­tus­ta ja hyvin mon­imutkaisia abstrak­te­ja aja­tus­raken­nelmia että tästä kaikesta pää­tyy johtopäätök­si­in että nyt on niin hyvä taloudelli­nen tilanne että pitäisi itseasi­as­sa leika­ta vielä enem­män. Me muut jot­ka elämme tääl­lä reaal­i­maail­mas­sa, emme rak­en­teel­li­sis­sa työ­paikois­sa, rak­en­teel­li­sis­sa kestävyyk­sis­sä tai muis­sa kuvit­teel­li­sis­sa abstrak­tiois­sa, niin me kyl­lä kär­simme näistä abstrak­tien aja­tusten epäon­nis­tu­mi­sista. Olemme kärsi­neet jo koh­ta kak­si vuosikym­men­tä tässä nol­lakasvun ja ikuis­ten leikkausten Suomes­sa, mut­ta mitään ei valitet­tavasti näytetä oppivan.

      1. Ei kan­na­ta olet­taa, että muiden ajat­telu on kor­rup­toitunut­ta ja oma pää on ain­oa integri­teetin majakka.

      2. Ei kan­na­ta olet­taa, että muiden ajat­telu on kor­rup­toitunut­ta ja oma pää on ain­oa integri­teetin majakka. 

        Hyvin san­ot­tu, ja täs­mälleen samaa mieltä. Eri­toten hyödyl­listä on kat­soa vas­taako ne omat teo­reet­tiset kehikot sitä mitä tapah­tuu reaalises­sa maail­mas­sa, ihan fyy­sis­es­ti tääl­lä maan pääl­lä oleville ihmisille.

      3. Nyt on mata­la­suh­danne, kuten yllä esite­tys­tä tuotan­tokuilu-aikasar­jas­ta käy ilmi. Tuotan­tokuilu­arvio kulu­valle vuodelle 2025 on ‑2.2%/bkt.

        Kil­go­re, kir­joituk­sesi hei­jas­taa näke­mys­tä, jon­ka mukaan vain julk­isia meno­ja ja kokon­aiskysyn­tää ylläpitämäl­lä saadaan kasvua. Mut­ta kun ker­ran on päästet­ty julk­istalous sel­l­aiseen tilaan, jos­sa on pakko tehdä merkit­tävä rak­en­teelli­nen sopeu­tus, on vaikea vält­tää mata­la­suh­dan­net­ta. Vai­h­toe­hto, jos­sa vain jatket­taisi­in meno­jen kas­vat­tamista, johtaa ajan mit­taan velka­kri­isi­in. Sin­nehän USA on matkalla, voisi sanoa jopa “jälkikey­ne­siläisin” suh­dan­neopein: ei väliä julk­istaloudel­la tai tar­jon­ta­puolen arvioil­la (eli keveä finanssipoli­ti­ik­ka vaik­ka on täystyöllisyys=>vahva dol­lari, vai­h­to­taseal­i­jäämä). Ei Suomen nykyti­la sik­si mikään eri­tyi­nen epäon­nis­tu­mi­nen ole suh­dan­nepoli­ti­ikan kannal­ta, joskin huonoa onnea kun Venäjä pois­tunut talousku­vios­ta. Suun­nilleen järkevästä lähtöko­hdas­ta hal­li­tus poli­ti­ikkansa suun­nit­teli: tue­taan kasvua vuon­na 2024, ja olete­taan kon­sen­sus­näke­myk­sen mukaises­ti sit­ten kiihtyvää kasvua. Se on nyt vaan ollut heikom­paa kuin ennakoitiin. 

        Mitä tulee reaalisen kasvun edel­ly­tyk­si­in, en tiedä parem­paa kuin Mali­ran­nan kir­jan analyysi.

  10. Vielä: min­ul­la ei ole inside-tietoa, mut­ta olisin aika yllät­tynyt jos par­la­men­taari­nen työryh­mä esit­täisi jotain sel­l­aista, mikä heiken­tää automaat­tis­ten sta­bil­isoi­jien toim­intaa. Eihän se ole kenenkään etu.

  11. Velka­jar­ru ei ole neu­traali talous­poli­it­ti­nen ter­mi vaan tun­nepo­h­jainen kep­pi­hevo­nen, joka perus­tuu kansalaisi­in iskostet­tuun velka­pelkoon. Se luo mieliku­van uhas­ta: jos emme vedä jar­rua, edessä on tuho. Tämä pelon nar­rati­ivi ohjaa keskustelua niin, että velka­jar­run vas­tus­t­a­mi­nen kuu­lostaa kuin vas­tus­taisi velka­an­tu­misen hillitsemistä.
    Ter­mi toimii kuin retori­nen ansa. Sen kan­nat­ta­mi­nen merk­it­see käytän­nössä hal­li­tuk­sen talouslin­jan hyväksymistä, kun taas vas­tus­t­a­mi­nen leimau­tuu vas­tu­ut­to­muudek­si. Mieliku­vat sata­vat aina hal­li­tuk­sen laari­in, riip­pumat­ta siitä, mitä taloudel­lisia reali­teet­te­ja tai vai­h­toe­hto­ja esitetään.
    Velka­jar­ru on kokoomuk­sen ja perus­suo­ma­lais­ten kielelli­nen inno­vaa­tio, joka toimii kuin klassi­nen retori­nen loukku: vas­taami­nen siihen on kuin jou­tu­isi puo­lus­tau­tu­maan kysymyk­ses­tä “Oletko jo lakan­nut hakkaa­mas­ta vaimoasi?” – pelkkä reagoin­ti vahvis­taa lähtöo­le­tuk­sen. Tässä tapauk­ses­sa lähtöo­le­tus on, että vel­ka on yksiselit­teis­es­ti paha ja jar­ru on ain­oa vas­tu­ulli­nen ratkaisu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.