Joskus viime vuosituhannella otettiin käyttöön listaamattomien yritysten verohuojennusmalli. Sen perusteena oli, että yrittäjälle ei saa olla epäedullisempaa panostaa yritykseensä osakepääomaa ja jakaa tuottoa osinkoina kuin antaa yritykselleen lainaa ja saada lainasta korkoa. Tuohon aikaa yritykset olivat juuri tämän eron takia kovin velkaisia ja huonoja ottamaan iskuja vastaan.
Korkojen maksun edullisuus osinkoihin nähden tulee siitä, että korko on yritykselle vähennyskelpoinen, mutta osinko ei ole. Niinpä kun yritys tekee voittoa, yritys maksaa ensin voitosta veroa ja sen päälle omistaja maksaa vielä veroa osingosta eli voitto tulee verotetuksi kahteen kertaan. Kun yritys maksaa osingon sijaan korkoa, korkona ulos maksettu tulos tulee verotetuksi vain kertaalleen. Koroista niiden saaja maksaa tietysti pääomatuloveron.
Tämän vuoksi päätettiin, että listaamattomien yritysten osingoista vain 25 % on verotettavaa pääomatuloa ja 75 % verotonta. Aikanaan tämä tuotti kokonaisveroksi suunnilleen saman kuin korot.
Jotta työtulojen muuttaminen pääomatuloksi ei olisi naurettavan helppoa, tuloksesta sai jakaa osinkoa vain 9 % yrityksen nettovarallisuudesta. Tuohon aikaan 9 % oli aivan normaali korko. Korkojen laskettua tuo yhdeksän prosenttia on laskettu 8 prosenttiin, mutta ei lähellekään käypää korkotasoa, mitä esimerkiksi VM on esittänyt. Pitäisi laskea alla viiden prosentin.
Jos osinko maksetaan yli 8 prosenttia nettovarallisuudesta, se ei olekaan enää pääomatuloa vaan ansiotuloa ja verotus sen mukaista. Silloin kannattaa maksaa itselleen palkkaa, eli kaikki on oikein ja tasapuolista.
Osinkojen vero pitäisi päivittää yhteisöveron laskun takia
Sen jälkeen yritysten tulovero on laskenut, eikä osinkojen kokonaisveroaste vastaan enää korkojen veroastetta.
Havainnollistetaan tämä laskelmalla, jossa yritys tekee voittoa 100 rahaa, maksaa siitä verot ja jakaa loput voitosta osinkona yrittäjälle.
Yritys maksaa tuloksesta veroa 20 rahaa. Osinkona maksetaan 80 rahaa, josta 25% eli 20 rahaa on verotettavaa pääomatuloa. Pääomatuloa menee 6 rahaa, jos veroprosentti on 30 ja 6,8 rahaa, jos veroprosentti on 34. Yhteensä veroa menee siis 26 tai 26,4 rahaa
Jos yrittäjä on antanut yritykselleen lainaa, ja maksaa siitä korkoa 100 rahaa veroa joutuu maksamaan 30 rahaa tai 34 rahaa.
Osinko on nyt siis vähemmän verotettu kuin korko. Jos haluttaisin takaisin siihen, että ne ovat yhtä ankarasti verotettuja, pitäisi tuo 25 % verotettavaa osinkoa muuttaa 42 prosentiksi.
Tilanne muuttuu ensi vuonna vielä nurinkurisemmaksi, ellei hallitus peruuta järjenvastaista yhteisöveron alennusta. Silloin osingoista pitäisi olla verotettavaa tuloa noin 50 %, jotta korko ja osinko olisivat yhtälailla verotettuja.
Tämä perustelu osinkojen ja koron yhtäläisestä verotuksesta on sikäli vanhentunut, että omistajan yritykselle antamaa lainaa on vaikeutettu. Heh! Nyt se pitää antaa pankin kautta niin, että omistaja panee rahaa tilille ja pankki siirtää sen yritykselle. Talletus toimii lainan vakuutena. Pienen siivun pankki tietysti ottaa tästä itselleen.
Järjestelyltä menevät perusteet, jos nettovarallisuutta ei vaaditakaan
Jos on perustanut yrityksen itse nollasta alkaen ja kartuttanut sen omaisuutta voiton kautta, ei huojennettu osinkojen verotus mitenkään merkitsee verojen välttelyä. Onhan tuosta yrityksen jakamattomasta voitosta pitänyt koko ajan maksaa veroa. Tilanne muuttuu aivan toiseksi, jos tuota nettovarallisuutta ei vaaditakaan. Verojuristit ovat keksineet järjestelyn, jossa holding-yhtiö ja yritys omistavat toisensa ristiin. Tässä järjestelyssä holding-yhtiön arvon voi asettaa kuinka korkeaksi hyvänsä perustellen sitä omistajan haaveilla tulevasta tuotosta. Pumppaamalla näin ilmaa yritykseen voi jakaa huojennettua osinkoa täydet 150 000 euroa, vaikka yrityksen ainoa omaisuus on läppäri. Jos tätä porsaanreikää ei saada tukituksi, koko huojennetusta osingosta on syytä luopua. Miksi se haaveisiin perustuva arvonnousu ei ole verotettavaa tuloa?
Perheyritystä ei kannata listata
Huomattakoon, että pörssiosakkeiden osinkojen kokonaisvero on vastaavasti huomattavan korkea. Osingosta 85 % on verotettavaa pääomatuloa. Näin osinkojen kokonaisveroasteeksi saadaan 40,4 prosenttia, siis jos omistaja on Suomessa verotettava. Kannattaa harkita pitkään ennen kuin listaa perheyhtiön pörssiin.
“Verojuristit ovat keksineet järjestelyn, jossa holding-yhtiö ja yritys omistavat toisensa ristiin. Tässä järjestelyssä holding-yhtiön arvon voi asettaa kuinka korkeaksi hyvänsä”
Ei voi asettaa. Tuolle on verottajan laskukaava.
Jotkut ulkomailta paljon rahaa saaneet somevaikuttajat “löysivät” tuon porsaanreiän muutama vuosi sitten, ja kun saivat miljoonatuloja, keksivät he arvostaa oman brändinsä miljoonien arvoiseksi. Tuon ns. massimuijapykälän Purra on jo tukkimassa.
Lisäksi verottaja on jo vuosia ollut hyvin tarkka ja tiukka arvonmuodostuksen suhteen: https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/uutishuone/lehdist%C3%B6tiedotteet/2024/joka-kuudes-verohallinnon-valvoma-holding-yhti%C3%B6-arvostaa-osakkeen-arvon-liian-korkeaksi-osakevaihdossa/
Olen itse listaamattoman osakeyhtiön omistaja, laskutan tekemästäni tyostä yritykselleni, maksan vain vähän palkkaa, sijoitan rahoja ja nostan 8% osinkoja vuosittain. Maksan itselleni monta tuhatta euroa vähemmän kuukausipalkkaa kuin palkkatöissä. Nettopalkka on kuitenkin aika lähellä sitä mitä aikaisemminkin sain. Lisäksi yrityksen tilille kertyy vuodessa kuusinumeroinen summa “ylimääräistä”, joka mahdollistaa sen että voin jo muutaman vuoden kuluttua elää puhtaasti pääomatuloilla.
Olen työskennellyt pääasiassa ulkomaalaisille yrityksille. Suomalainen työelämä tuntuu lähinnä jonkinlaiselta huijaukselta työntekijää kohtaan. Olen myös harkinnut holdingyhtiöjärjestelyä, mutta lähinnä omaisuuden suojan ja ulkomailla työskentelyn selkeyttämiseksi.
Kannattaisi nyt hyvin huolella miettiä että halutaanko saada aikaan lisää pääomapakoa Suomesta. Vai halutaanko Suomeen enemmän pääomia. Se että joillain suomalaisilla on enemmän massia täällä Suomessa, ei ole pois siitä yhteisestä kassasta.
Ei-listatun yrityksen osinkohuojennuksen hyvä lähtökohta oli — kuten itsekin mainitset — vahvistaa pk-yritysten vakavaraisuutta, jotta kestävät vaikeita aikoja! Omistajan velka ei sitä tee. Keinottelijat pitää ehdottomasti laittaa kuriin! Samaa mieltä, että 8% pitäisi laskea 4–5 % (huom riskilisä) johtuen korkotason pysyvästä ladkusta. Näin tullee tapahtumaan seur. hallituksen (Kokoomus muka SDP:n ja Kepun kanssa) toimesta sopeutustoimena
Tuolla vakavaraisuudella on yhteiskunnallista merkitystä vain, kun yrityksellä on merkittävä määrä työntekijöitä. Valitettavasti osinkohuojennuksesta on tullut lähinnä asiantuntijoiden veronkiertokeino kuin tosiasiallinen ansiotyö laskutetaan yhtiön kautta ja nostetaan osinkona ja erilaisina yhtiön maksamina “yrittäjäkuluina” (esimerkiksi oma yhtiöni kustansi minulle kesällä opintomatkan Italiaan katselemaan taloja. Todella mukavaa ja edullista!).
Oma korjausehdotukseni on sitoa verokevennetyn osingon määrä nettovarallisuuden lisäksi yrityksen palkkasummaan, esimerkiksi siten, että kevyemmin verotettua osinkoa saisi nykyisten rajoitusten lisäksi maksaa korkeintaan 5% yrityksen tulosvuoden TyEL:n alaisesta palkkasummasta. Pöytälaatikoissa lojuvat holdingyhtiöt ja yhden hengen konsulttipuljut jäisivät ilman, mutta vakavaraisia runsaasti työllistäviä PK-yrityksiä palkittaisiin edelleen.
Kiitos asiallisesta pohdinnasta, hyvää kannattaa kehittää. Yleisesti, mitä yrittäjien verottamiseen tulee, ihmettelenpä vain, miten joku jaksaa tässä kateellisten maassa yrittää. Verotus on pienistä valopilkahduksista huolimatta hirveä, ja yhteiskunnallinen keskustelu vähättelevä ja paheksuva. Yrittäjä on joko pummi tai verenimijä, harvemmin rehti ja työteliäs ihminen, joka kuitenkin kantaa suuren osan yhteiskunnan kustannuksista ja toimii monen panettelijan työpaikan synnyttäjänä!
Olen toiminut suomalaisena yrittäjänä vuodesta 2008, enkä ole koskaan missään vaiheessa huomannut tällaista.
Jos itse välttelen liiallista yrittäjänä esiintymistä, niin päinvastoin lähinnä siksi, että ne suomalaiset yrittäjät, jollaisten ääni kuuluu yhteiskunnallisessa keskustelussa kovimmin, ovat pääsääntöisesti uhriutuvia ruikuttajia, joiden mielestä kaikki muu kuin estottomasti kahmiva osaoptimointi yrittäjien hyväksi muun yhteiskunnan kustannuksella on jotain sairasmielistä kateutta ja vainoa ja Pohjois-Korea sitä ja Neuvostoliitto tätä. En halua tulla mielikuvissa yhdistetyksi heihin. Onneksi muunlaisiakin yrittäjiä Suomessa kuitenkin on, kuten ne, joille minun on ollut ja on yhä ilo työskennellä alihankkijana.
Komppaan yrittäjänä Tommi Uschanovia. Yrityksiä ja liikeideoita on tietysti monenlaisia ja omaa kokemusta ei voi yleistää jne, mutta on pakko sanoa joidenkin äänekkäiden yrittäjien uhriutumisen olleen itselleni ärsytyksen aihe jo vuosikymmeniä. Kaikilla yrityksillä ei rikastu ja joskus menee tosi huonosti, mutta varsinaista yrittäjävihamielisyyttä en ole yhteiskunnassa havainnut koskaan.
Blogikirjoituksen mukaan “omistajan yritykselle antamaa lainaa on vaikeutettu. Heh! Nyt se pitää antaa pankin kautta niin, että omistaa panee rahaa tilille ja pankki siirtää sen yritykselle. Talletus toimii lainan vakuutena.”
Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. Mikään ei estä yrityksen omistajaa lainaamasta rahaa yritykselle siirtämällä rahaa omalta tililtään yrityksen tilille.
Taidat olla oikeassa. Omistajalle maksettava korko on vähennyskelpoinen, jos korko on kohtuullinen (maks. peruskorko + 1 %). Muistin väärin. ätä säädettiin, kun ulkomaiset omistajat siirsivät suuriakin ylijäämiä “korkona) verottajan ulottumattomiin, mutta vähennysoikeutta ei poistettu kokonaan. Mutta kahdeksan prosentin korkoa on turha yrittää.
“Tämä perustelu osinkojen ja koron yhtäläisestä verotuksesta on sikäli vanhentunut, että omistajan yritykselle antamaa lainaa on vaikeutettu.”
Mihin tämä väite perustuu? Sen kun lainaa.
Omistajan suoraan antaman lainan korkoa jotenkin syrjitään verotuksessa tai siis sen vähennyskelpoisuudessa voitosta.
Perheyhtiön kannattaa listautuessa järjestää omistus yhtiön kautta, jolla on vähintään 10 prosentin omistusosuus, jolloin pörssiyhtiöverotus ei koske sukua. Näin miljardöörisuvut ja miljonäärisivut ovat Helsingin pörssissä monessa yhtiössä tunnetusti tehneetkin. Tulot voi sitten verotuttaa joko listaamattomien yhtiöiden osinkoina tai muuntaa osin kokonaan verottomiksi tuloiksikin aivan laillisesti, mihin verokonsultit antavat maksullisia neuvojaan.
“Huomattakoon, että pörssiosakkeiden osinkojen kokonaisvero on vastaavasti huomattavan korkea. Osingosta 85 % on verotettavaa pääomatuloa. Näin osinkojen kokonaisveroasteeksi saadaan 40,4 prosenttia, siis jos omistaja on Suomessa verotettava. Kannattaa harkita pitkään ennen kuin listaa perheyhtiön pörssiin.”
Jos kuitenkin omistusosuus on vähintään 10 %, ja omistus toteutettu yhtiön kautta, saa yhtiö pörssiyhtiöstä osingot veroitta…
Elinkeinoelämän suuromistuksen puolesta toimivat lobbarit lobbasivat sen aikoinaan läpi eduskunnasta suosimaan pientä varakkaiden joukkoa. Suomen laki suosii suuromistajuutta. Piensijoittajilla osinkojen verotus on korkeampaa kuin suuromistajilla.
Tämän 10% säännön ainoa tarkoitus on välttää kaksinkertaista verotusta!
Heh heh. Ei todellakaan ole ainoa tarkoitus. Jos tarkoitus olisi poistaa kaksinkertainen verotus, ei tarvittaisi 10%:n rajaa, vaan oikeus voisi olla kaikilla omistajilla prosenttirajaan katsomatta. Luonnollinen raja voisi olla tytäryhtiön raja, mutta sääntö ei mene senkään mukaan. Tuo verosääntö on suomalainen erikoisuus. Tuolla nimenomaan kutistetaan verotusta pörssiyhtiöiden tapauksessa suuromistajilta siinä, missä pienomistajia verotetaan enemmän.
Osakesäästäjien järjestön materiaaleissa asiaa on puitu vuosia. Tuosta hyötyy vain suuromistajat, ja piensäästäjät tulevat osinkoineen kovemmin verotetuksi. Jos omistaa promillen, ei saa verohyötyä, mutta suuromistajat yli 10 %:n omistuksella, saavat.
Käsittääkseni tuo 10%:n raja perustuu EU:n direktiiviin tytäryhtiöistä. Määrittelisitkö itse tytäryhtiön jotenkin eri tavalla?
Eu-laajuisesti on taattu optio saada huomioiduksi tai vähennetyksi 10 % omistettujen yhtiöiden osalta maksetut yhtiöverot kaksinkertainen verotuksen estämiseksi. Mutta 10 %:n rajan ulottaminen myös osinkoihin on Suomen oma kansallinen ratkaisu.
10% raja on päätetty Suomessa! Jos tuplaverotusta ei poistettaisi, maksaisi omistava yritys jo maksetun 20% lisäksi uudelleen 20% veron (yht 36%) ja kolmannen kerran jakaessaan itse osinkoa 7,5% — 34%, jolloin osingon kokonaisvero olisi 40,8%-57,76%! Tytäryhtiön raja on 50,1% omistus!
Osingoista sanon vielä, että osinkoverotus on ehdoiltaan täysin kansallisissa käsissä RU–sopimusten mukaan. Virossa, Latviassa ja Maltalla osinkovero on 0 %. Tanskassa nimellinen osinkoverotus on 42 % ja Irlannissa peräti 51 %. Tosiasiallinen luku on keskimäärin muuta, kun on erilaisia vähennnyssääntöjä. Ja muut maat verottavat jotain siltä väliltä.
Vertailulistaa aiheesta:
https://taxfoundation.org/data/all/eu/dividend-tax-rates-europe/
10% on direktiivin asettama maksimi. Suomi voisi asettaa rajan myös nollaan, kuten monessa maassa on asetettu. Tämä mahdollistaisi osinkojen kumuloimisen holdingyhtiöön myös tavallisille ihmisille. Suomessa on verotuksen painopistettä siirretty yhteisöverosta pääomatuloveroon ja siten työeläkeyhtiöiltä (jotka omistavat ~kaikkia pörssiyrityksiämme) on verorasitusta siirretty kansalaisille. 10% säännöllä on siihen päälle oleellisesti lisätty regressio, joten suuremmat omistajat pääsevät pienemmillä veroilla kuin pienet omistajat. Ihan pienille taskurahoille on tosin pääoman kumuloimista mahdollistettu osakesäästötilillä. Verotuksen painopiste pitäisi siirtää pääomatuloverosta takaisin yhteisöveroon ja elinkeinoelämän omistus pitäisi palauttaa julkiselta sektorilta yksityiselle sektorille.
Mun mielestä paras ratkaisu olisi seuraava:
1) Osingoille sama vero kuin muillekin pääomatuloille.
2) Yrityksen tekemät investoinnit 100% vähennyskelpoisiksi samana vuonna, kuin ne tehdään (hitaiden poistojen sijaan).
3) Korkojen vähennyskelpoisuus pois yhteisöveron.
Tässä olisi monta etua:
1) Investoinneista tulisi kannattavampia, kun järjestelmä periaatteessa vastaisi niiden normaalituottojen verottomuutta.
2) Oman pääoman ja vieraan pääoman verokohtelu olisi sama.
3) Listattujen ja listaamattomien yhtiöiden verokohtelu olisi (melkein) sama.
4) Monikansallisten yhtiöiden voitonsiirtely konsernin sisäisillä lainoilla verotuksen minimoimiseksi ei olisi enää mahdollista.
Ossi Saresoja kirjoitti:
“1) Investoinneista tulisi kannattavampia, kun järjestelmä periaatteessa vastaisi niiden normaalituottojen verottomuutta.
2) Oman pääoman ja vieraan pääoman verokohtelu olisi sama.
3) Listattujen ja listaamattomien yhtiöiden verokohtelu olisi (melkein) sama.
4) Monikansallisten yhtiöiden voitonsiirtely konsernin sisäisillä lainoilla verotuksen minimoimiseksi ei olisi enää mahdollista.”
Siitä on jo aikaa, kun olen käynyt yliopistossa kursseja monikansallisten yhtiöiden vero-optimoinneista (kyllä, sitäkin ammattitaitoa yliopistossa toki opetetaan, kun työelämässäkin Suomessa sadat työntekijät siihen liittyviä yksityiskohtia työkseen miettivät), enkä ole nykyisistä verotuksen yksityiskohdista sillä sektorilla välttämättä täysin ajantasalla, mutta varmuudella voin sanoa, että kohta 4 ei kyllä mitenkään seuraa vielä kohdista 1–3. Monikansallisten yhtiöiden voitonsiirtelyn nykyisen sääntelyn ydin on EU-peräisessä sääntelyssä, jota Suomi ei voi pelkin kansallisin päätöksin pääosiltaan purkaa.
Jo kohta 1) on ongelmallinen. Mikä ihmeen vero edes olisi “sama kuin muillekin pääomatuloille”? Kun pääomatulojen verotus on hyvin paljon erilaisia poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia omaava kokonaisuus, ei ole mitään yhtä veroastetta joka olisi sama kaikessa. Esim. asutun asunnon myynti on pääomatuloverotonta ja myyntitappiot verovähennyskelvottomia, jos on asunut yhtäjaksoisesti asunnossa 2 vuotta. Myyntivoittoverotuksen voi ohittaa suhteellisen helposti mm. lahja- ja perintöverotuksella, joka on alempaa kuin myyntivoiton verotus.
Vero-optimoinnin osaajat voivat sitä kautta nykyisin saavuttaa myyntivoitoille jopa 99 prosentin verottomuuden esimerkiksi näillä periaatteilla:
https://seura.fi/asiat/tutkivat/rahasukujen-oudot-perintokikat-jattipotit-jalkelaisille-verottomina/
Kohta 2) johtaisi osalla pääomavaltaisista toimialoista suoraan verottomuuteen seuraaviksi vuosikymmeniksi eteenpäin.
to: “kohta 4 ei kyllä mitenkään seuraa vielä kohdista 1–3”
En missään antanut noita aiempia kohtia perusteluna 4:lle. Muutenkin järjestys ei ole minkään kausaliteetin mukaan, vaan laitoin vain tärkeimmät kohdat ensin ja vähiten tärkeän viimeiseksi. Mutta eikö kohdan 4 pitäisi olla aika selvä? Kun ehdottamaani uudistukseen kuuluu, että lainakorkoja ei voi enää vähentää yhteisöverotuksessa, ei lainoja voi enää käyttää verosuunnitteluun. Vai miten ihmeessä käyttäisit niitä siihen, kun korkoja ei voi vähentää? Käsittääkseni EU ei myöskään mitenkään estä tällaista yhteisöveron muutosta. (En tässä ota kantaa muihin verosuunnittelukeinoihin.)
“Mikä ihmeen vero edes olisi “sama kuin muillekin pääomatuloille”? Kun pääomatulojen verotus on hyvin paljon erilaisia poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia omaava kokonaisuus, ei ole mitään yhtä veroastetta joka olisi sama kaikessa.”
Luet nyt kyllä vähän liikaa kommentistani, joskin saatoin ehkä yksinkertaistaa sitä liikaa. Tärkein pointti oli, että verokohtelu yritykseen sijoittaessa olisi sama riippumatta sijoittaako velkakirjaan vai osakkeisiin. Oman asunnon myynnit ym. ovat sitten oma asiansa, joihin voi halutessaan puuttua jollain toisella uudistuksella, mutten nyt kommentissani ala perkaamaan verotuksen jok’ikistä seikkaa.
“Kohta 2) johtaisi osalla pääomavaltaisista toimialoista suoraan verottomuuteen seuraaviksi vuosikymmeniksi eteenpäin.”
Verotus voisi kevetä, mutten usko tuohon väitteeseesi, että se johtaisi vuosikymmenien verottomuuteen. Ensinnäkin, ota huomioon, että velan korkoja ei voisi enää vähentää. Toiseksi, noita sijoituksia voi jo nyt vähentää poistoina. Toki sen paljon hitaampaa kuin vähentäminen suoraan samana vuonna, mutta “vuosikymmeniksi” on huikeaa liioittelua. Monet sijoitukset voi vähentää nykyäänkin nopeammin. Hitain poisto taitaa olla kiinteistöissä eli 4% / vuosi, mutta siitäkin suurin osa tulee vähennettyä poistoina muutaman vuosikymmenen aikana.