Pitäisi olla nopeampi tapa selvittää korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta voimassa olevasta laista. Nyt ennakkotapauksen saamiseen voi kulua vuosia.
HUS:n hallituksen päätöksestä lakkauttaa synnytykset Lohjalla on valitettu lukuisin perustein. Muihin on helppo vastata, mutta yksi valitusperusta on ongelmallinen. Vedottiin HUS:n hallituksessa istuviin jääveihin jäseniin. Vähän tällaisesta on ennakkotapaus, jossa hallintotuomioistuin on todennut jääviyden, joskaan se ei ole suoraan verrannollinen.
Päätökseen jääviydet eivät vaikuttaneet, pikemminkin päinvastoin. Jääviksi epäilleet äänestivät pääosin päätöstä vastaan. Tavallaan se osoitti heidän asemansa kunnanhallituksessa ja hyvinvointialueiden hallituksessa vaikuttaneen heidän kantoihinsa, mutta niin olisi vaikuttanut asuinpaikkakin.
Vihreät ovat lähteneet siitä, ettei HUS:n hallituksessa voi istua kunnanhallituksen tai hyvinvointialueiden hallitusten jäseniä, joten voisimme osoittaa syyttävällä sormella muita puolueita. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Uudenmaan erikoinen sote-rakenne edellyttää eri toimijoiden yhteistyötä. Ei siitä muuten mitään tule. Ajatus siitä, että päättäjien pitäisi toimia toisistaan mitään tietämättä, on lähinnä pöhkö. Juristien vastaus, ainakin joidenkin heistä, tähän on, että HUS:n ja hyvinvointialueiden yhteistyö tapahtukoon virkamiestasolla, ei hallitusten tasolla. Samalla kuitenkin sinetöidään se, että varsinainen valta on virkahenkilöillä.
HUS:n hallituksessa istuu muun muassa Lohjan kaupunginhallituksen edustaja. Hän äänesti synnytysten lakkauttamista vastaan. Varmaankin hänen taustansa Lohjalla vaikutti hänen ratkaisuunsa, mutta niin olisi vaikuttanut sekin, että hän olisi vain asunut Lohjalla. Jonkin ihanteen mukaan mikään tällainen ei saisi vaikuttaa hallituksen jäsenen kantaan, vaan heidän pitäisi olla kaikista intresseistä vapaina, mutta kansanvalta lähtee taas siitä, että poliitikot edustavat äänestäjiään.
KORJAUS: 7.6.2024: Mikko Pirtola ei ole enää Lohjan kaupunginhallituksen jäsen. Hän erosi tehtävästä, kun tuli valituksi HUS:in hallitukseen. Pyydän anteeksi väärää väitettä. Tavallaan tämä tietysti todisti oikeaksi sen, että sitoutuminen lohjalaisuuteen ei edellytä kaupunginhallituksen jäsenyyttä.
Valituksiin liittyvän riskin takia HUS:n hallitus tekee asiasta uuden päätöksen jäävittömällä kokoonpanolla. Aivan täysilukuiseksi hallitusta ei saada, koska osa varajäsenistäkin on yhtä jäävejä.
Tässä ratkaisussa on yksi ongelma: se luo ennakkotapauksen siitä, että valittajat ovat jääviyden suhteen oikeassa, vaikka sitä ei ole testattu missään.
Juristit ovat nimittäin asiasta eri mieltä keskenään. Normaali tie olisi testata asia korkeimmassa hallinto-oikeudessa, mutta se kestäisi pari vuotta, ehkä enemmänkin. Tähän ei ole aikaa.
Kun olemme siirtyneet juristikeskeiseen aikaan, jossa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus päättävät lakien tarkemmasta sisällöstä ennakkopäätöksillä, pitäisi olla jokin suorempi tapa kysyä tulkintaa. Ei voi olla niin, että tieto lain tosiasiallisesta sisällöstä saadaan selville vasta vuosien kuluttua valitusten kautta.
Ennakkopäätöksien kautta lakien muuttamisessa on sekin vika, että se arpoo yksittäisistä ihmisistä lainrikkojia ja tuomitsee heidät jopa vankeuteen, kun pitkään jatkunut maan tapa päätetään (sinänsä perustellusti) kieltää. Se, jonka toiminta nostetaan tikun nokkaan, kärsii rangaistuksen teosta, joka edellisen tulkinnan mukaan ei ollut kiellettyä vaan maan tapa.
Jos on oikein kyyninen, voi ajatella, että tämä toisaalta sentään ainakin lisää sosiaalista koheesiota ja järjestelmän legitimiteettiä kansan silmissä. Samalla tavalla vanhassa jyrkän epätasa-arvoisessa feodaaliyhteiskunnassa kansan oli helpompi uskoa vallanpitäjien oikeudenmukaisuuteen, kun aina välillä joku aatelisherra teloitettiin julkisesti jostain väärinkäytöksistä — tilanteessa jossa tämä tuli hänelle itselleen epämiellyttävänä yllätyksenä, koska mukana oli sama periaatteessa mielivaltaisen valikoitumisen logiikka.
“Kun olemme siirtyneet juristikeskeiseen aikaan, jossa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus päättävät lakien tarkemmasta sisällöstä ennakkopäätöksillä, pitäisi olla jokin suorempi tapa kysyä tulkintaa. Ei voi olla niin, että tieto lain tosiasiallisesta sisällöstä saadaan selville vasta vuosien kuluttua valitusten kautta.”
Pääasiassa näissä tilanteissa, joissa ratkaisuja on lopulta jouduttu hakemaan korkeimmasta oikeudesta, on kyse sellaisista tilanteista, joissa laissa ja sen esitöissä ei ole selkeää kantaa siihen, miten asia pitäisi tulkita — ja joihin epäkohtien tiedoksi tulemisen jälkeenkään eduskunta ei kuitenkaan ole lähtenyt säätämäänkään tarkempaa sisältöä. Eli se toinen etenemisvaihtoehto on, että eduskunta hoitaisi tehtävänsä, ja täsmentäisi lakeja. Hallintolain esteellisyyspykälät ovat varsin epäselvät tällaisten asioiden kannalta.
Halutessaan eduskunta voisi säätää lailla siitä, että hyvinvointialueilla ja HUSissa esteellisyyttä ei poliittisissa tehtävissä muodostu sillä perusteella, että henkilö on luottamushenkilönä tai vaikka viranhaltijanakin myös kunnallisessa päätöksenteossa. Sellainen lakimuutos voisi olla jopa ihan perusteltua tehdä.
Eihän se nyt prkl saa niin olla, että säädettyjen lakien monitulkintaisuuden tai hämäryyden takia niiden tarkoitus tai merkitys selviää vasta, kun ne on koeponnistettu korkeassa oikeudessa. Tässähän ollaan jo jenkkien systeemissä, jossa asiat ratkaistaan ennakkotapausten mukaisesti. Kyllä lakien laatijoilta pitää voida edellyttää sen verran kirkasta järkeä ja selkeää ulosantia, että maallikonkin on mahdollista ymmärtää missä mennään.
Ei olla jenkkien systeemissä. Siellä korkeimpien oikeuden ratkaisut ovat lain veroisia, ja poliitikkojen on vaikea muuttaa edes uusilla laeilla sitä, mitä korkein oikeus on jo linjannut. Varsinkin jos korkein oikeus on perusteluissaan mennyt vetoamaan perustuslakiin. Yhdysvalloissa perustuslaki on peräisin 1700-luvulta ja muutokset tehdään lisäyksinä vanhan lain perään. Ensimmäiset 10 lisäystä tehtiin ajatuksella, että mitään perustuslaissa ollutta ei voi kumota, vaan voi vain lisätä uusia pykäliä entisten perään. Sittemmin hyväksyttiin, että perustuslakiin tehtävin lisäyksin voi kumota vanhan lain yksittäisiä pykäliäkin. Nykyään lisäyslakeja on yhteensä 27. Mutta perustuslakiin ei siellä ole kyetty tekemään kokonaisuudistusta, eli kirjoittamaan sitä järkeväksi kokonaisuudeksi ihan alusta lähtien. Osin siksikin USA:ssa systeemissä korkein oikeus on niin avainasemassa, koska perustuslaki on siellä neljän vuosisadan ajalta muodostunut dokumenttien kokonaisuus, joka on samalla hyvin monitulkintainen — ei vähiten siksi, että kielikin sanojen merkityksineen on ajan saatossa muuttunut/kehittynyt.
Suomessa koko perustuslain voi eduskunta myös kumota, ja näinhän 1990-luvulla tehtiinkin aiemman valtiosäännön osalta hyväksyttäessä kokonaisuudistuksena nykyinen Suomen perustuslaki.
Jääviyskriteerien täsmentäminen hyvinvointialueiden osalta olisi jopa suhteellisen helppo asia tehtäväksi eduskunnassa, jos vain itse asiasta eli että missä tilanteissa esteellisyyden pitäisi nähdä syntyvän ja missä ei, olisi riittävän laajasti kannatettu linja, jonka pohjalle lakimuutos kirjoitettaisiin.
HUSin hallituksessa ei ole Lohjan kaupunginhallituksen jäsentä, ei edes varajäsentä.
Olen eronnut Lohjan kaupunginhallituksen varajäsenyydestä kun minut valittiin HUSin hallitukseen.
Anteeksi tietoni olivat vääriä. Korjaan tekstiin.