HUS:in hallituksella oli maanantaina murheellinen kokous. En haluaisi olla tekemässä tällaisia päätöksiä enkä oikein usko, että kukaan muukaan hallituksessa halusi. Toimintaa on sopeutettava myönnettyihin varoihin järjenvastaisilla säästöillä.
Hoitojonot ovat HUS:lla laittoman pitkiä. Niin ovat kaikkialla muuallakin. Kukaan ei saisi olla jonossa yli kuutta kuukautta, mutta tuhansia on eikä määrää pystytä vähentämään. Aiemmin henkilökuntapula oli esteenä. Uudessa Siltasairaalassa ei saatu kaikkia leikkaussaleja käyttöön, koska leikkaussalihenkilökuntaa ei ollut tarpeeksi.
Nyt olisi henkilökuntaa, mutta toimintaa on jarrutettava rahan säästämiseksi. Ensin Valtiovarainministeriö ja sitten Uudenmaan hyvinvointialueet ovat leikanneet HUS:in budjettia niin, että annettavia hoitoja on vähennettävä. Pakon edessä ryhdytään vähentämään henkilökuntaa niin, ettei sijaisia ei saa palkata eikä eläköityneiden tilallekaan, ellei saa siihen erityistä lupaa.
Henkilökuntaa ei työttömyys uhkaa, mutta maasta on ehkä muutettava Norjaan, Ruotsiin tai vaikka Sveitsiin
Helsingin Sanomissa oli kohu-uutinen, että HUS on kieltänyt jononpurkuleikkaukset ylitöinä. Uutinen oli vähintäänkin epätarkka. Kyse oli siitä, ettei ylitöitä enää tarvittu suunniteltuun toimenpiteiden määrään, koska väkeä on nyt tarpeeksi. Jonoja voisi silti purkaa, koska ne ovat laittoman pitkiä. Minulla ei ole tästä tarkkoja lukuja, mutta luulisin, että jopa ylitöinä tehtävät leikkaukset ovat kustannuksiltaan keskimääräisiä kustannuksia halvempia, koska kallista leikkaussalikapasiteettia saadaan paremmin käyttöön.
HUS rajoittaa nyt monia elektiivisiä leikkauksia pysyäkseen budjetissa. Tämä on aivan hölmöä, sillä potilaat on suojattu tällaista varten. Heillä on oikeus hakeutua hoitoon muualle, joko Tampereen Coxa-sairaalaan tai ulkomaille. Tästä tulee lasku HUS:ille ja se on selvästi suurempi kuin olisi kustannus leikkauksesta omana toimintana – varsinkin kun tällaisessa vertailussa olennaista on marginaalikustannus.
Suomalainen terveydenhoito ei ole kallista
Tavoite leikata terveydenhuollon kustannuksia olisi ymmärrettävä, jos terveydenhuolto olisi Suomessa kallista muihin maihin verrattuna. Me käytämme kuitenkin terveydenhuoltoon vähemmän rahaa suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin muut länsimaat. Tämä siitä huolimatta, että vanhusten määrä on maassamme suurempi kuin noissa maissa, jotka käyttävät terveydenhuoltoon selvästi enemmän rahaa kuin Suomi. Tosin pieleen mennyt sote-uudistus on kaventanut Suomen kaulaa verrokkimaihin nähden.
Sairaanhoidon kustannukset ovat vain kasvamassa, eivät vähenemässä. Tähän on kaksi vääjäämätöntä syytä. Väki vanhenee ja ikäihmisillä on hoitoa vaativia sairauksia selvästi enemmän. Toiseksi koko ajan tulee parempia täsmähoitoja, jotka ovat valitettavasti huomattavasti kalliimpia kuin vanhat ja tehottomat. Tämä koskee erityisesti syövän hoitoa. Niinpä juuri syöpälääkkeet kasvattavat HUS:n menoja. Silti parhaat ja kalleimmat hoidot evätään julkisella puolella. Niitä on tarjolla vain itse maksaville potilaille yksityisellä puolella. Lähipiirissäni on tällainen tapaus.
Voitaisiin tietysti päättää, että kaikkia sairauksia ei hoideta. Suhtauduttaisiin vanhuksiin kuin inuiitit ennen muinoin, jotka panivat tarun mukaan vanhukset jäälautalle ajelehtimaan avomerelle, kun näiden kunto ei riittänyt arjessa selviämiseen. Tehokkaat, mutta kalliit hoidot rajattaisiin vain itse maksaville rikkaille, kuten Singaporessa. Enpä usko, että suomalaiset hyväksyisivät tätä. En minä ainakaan.
Nykyjärjestelmä ei löydä säästökohteita
Terveydenhoitojärjestelmä on rakentunut hierarkisesti siten, että valtiovarainministeriö jakaa könttäsumman kullekin hyvinvointialueelle ja nämä jakavat sen edelleen seuraavilla tahoille ja nämä edelleen seuraaville. Jos jossain onkin väljyyttä, ei sitä raportoida ylöspäin, koska yksikkö, joka näin tekee, menettää rahat ja saa tilalle lisää kiirettä. Järjestelmä perustuu kaikilla tasoilla rahan mankumiseen, eikä sellainen johda järkevään rahan käyttöön. Yksiköillä pitäisi olla suurempi budjettiautonomia niin, että ne voivat käyttää säästämänsä rahat jollakin paremmalla tavalla. Tuottavuuden nousu toteutettaisiin leikkaamalla juustähöylällä vaikka prosentti vuodessa. Soveltaisin paljon enemmän nettobudjetointia ja yhtiöittäisin monia toimintoja. Siis yhtiöittäisin, en yksityistäisi kuin joissain harvoissa tilanteissa. Tällainen muutos toimisi, mutta tulokset näkyisivät vasta suosien päästä. Valtio vie kehitystä päinvastaiseen suuntaan kohti tehottomia rakenteita.
Perusterveydenhuollon lääkäreistä tekisin ammatinharjoittajia ja ottaisin käyttöön omalääkärijärjestelmän. Mieluummin tietysti perhelääkärijärjestelmän, mutta se on Suomessa mahdotonta, koska työterveyshuolto.
Rikkoisin myös jyrkän rajan laittamalla jonkin verran erikoislääkäreitä, esimerkiksi geriatreja, perusterveydenhuoltoon.
HUS:in hallituksen on rikottava jotain lakia
HUS:in hallituksen tilanne on kohtuuton, sillä lain mukaan hoidosta ei saa tinkiä, ei sen laadusta eikä määrästä. Samalla on kuitenkin pysyttävä budjetissa. Jompaakumpaa ehtoa on pakko rikkoa ja varmaankin joudutaan rikkomaan molempia.
Nyt emme saaneet tilintarkastajilta vastuuvapauden kuin ehdollisena, koska oli ylitetty budjetti hoitamalla liika potilaita. Toiselta puolelta uhkaa Valviran sanktiot, koska on hoidettu liian vähän potilaita. Laittomat jonot pitäisi olla purettu maaliskuuhun 2025 mennessä. Ei tule näillä rahoilla onnistumaan.
Vielä pahempaa on tulossa. HUS ei saa rahojaan valtiovarainministeriöltä vaan VM jakaa rahat neljälle hyvinvointialueelle ja Helsingille ja nämä antavat HUS:lle rahaa sikäli, kun eivät itse sitä tarvitse. Kun Uudenmaan hyvinvointialueilla on rahat loppu, ne ovat keksineet oivan säästökeinon: säästetään HUS:sta.
Vuosien 2025-27 talouskaavailut ovat HUS:ssa jo nyt karmeita. Eräät Uudenmaan hyvinvointialueista suunnittelevat tämän päälle kymmenien miljoonien laikkauksia. Asiasta päätetään yhtymäkokouksessa ensi viikolla. Samassa kokouksessa päätetään hallituksen vastuuvapaudesta.
Jos kaavailut suurista lisäleikkauksista toteutetaan, en ymmärrä, kuinka kukaan voi jatkaa HUS:n hallituksessa. Hallituksen on pakko tehdä lainvastaisia päätöksiä ja sellaisten tekemisestä voi joutua vastuuseen.
= = = =
Jos maan hallitus on todella sitä mieltä, että terveydenhuollon palveluja on syytä karsia, pitäisi palvelutasoa säätelevää lainsäädäntöä myös muuttaa. Nyt laki edellyttää sellaista hoidon tasoa ja määrää, johon ei annettujen määrärahojen puitteissa ole mahdollisuutta. Nyt likainen työ teetetään hyvinvointialueiden ja HUS:n hallituksella vielä niin, että pakotetaan lainvastaisiin päätöksiin.
On myös voimassa eduskunnan oikeusasiamiehen päätös vuodelta 2005, että tarpeellista hoitoa on annettava, maksaa se mitä hyvänsä.
Ainakin uusi oikeusasiamies voisi tehdä päätöksen, että hoito ei voi maksaa mitä tahansa. Rahaa ei ole loputtomasti, ja se pitäisi tajuta niidenkin jotka saavat palkkansa verorahoista. Lopputulos on, että yksi jää henkiin, luultavasti yleensä huonossa kunnossa, ja monta jää hoitamatta kun rahat sitten loppuu.
Oikeusasiamies tuskin tällaista muutosta omiin yksilöiden perusoikeuksia korostaviin tulkintalinjoihinsa tuskin tekee. Suomessa perustuslakia tulkitaan eri tavoin mm. oikeusministeriössä, eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa, oikeuskanslerin toimesta, perustuslakivaliokunnassa ja korkeimmissa oikeuksissa. Perustuslakituomioistuintahan Suomessa ei edes ole, joten ei ole tahoa, joka ylivertaisena tulkintalinjana yli muiden yhtenäistäisi toisistaan poikkeavat tulkinnat jo voimassa olevan lainsäädännön osalta. Mutta perustuslakivaliokunnan tulkintalinja perustuslain tulkinnassa on jo pitkään kyllä ollut se, että kansantalouden ja julkisen talouden tilakin pitää huomioida perusoikeuksien tulkinnassa. Ja että valtiontaloudelliset perusteet voivat olla peruste supistaa sellaista, jota perustuslaki lähtökohtaisesti muutoin subjektiivisesti turvaa.
Esimerkiksi vuonna 2023 perustuslakivaliokunta lausui: ”Valiokunta on lisäksi pitänyt johdonmukaisena, että —niiltä osin kuin kysymys on julkisen vallan välittömästi rahoittamista perustoimeentuloturvaetuuksista — etuuksien tasoa mitoitettaessa otetaan huomioon kulloinenkin kansantalouden ja julkisen talouden tila (PeVL 40/2018 vp, s. 2, PeVL 11/2015 vp, s. 3, PeVL 34/1996 vp, s. 3/I). ” Sanasta samaan saman asian valiokunta totesi lausunnossaan PeVL 40/2018 vp.
Jos eduskunnan oikeusasiamies olisi valikoinut vähän eri tavalla perustuslakivaliokunnan kannanottoja, hän olisi saattanut päätyä myös eri johtopäätöksiin perustuslain tulkinnasta.
Paljonko Suomessa on terveydenhuollon henkilökuntaa asukasta kohti ja miten tämä vertautuu muihin pohjoismaihin?
Huono asia vertailla vain noilla kriteereillä koska meidän huoltosuhteemme on radikaalisti huonompi kuin kyseisissä maissa. Meidän väestömme on siis paljon vanhusvoittoisempi koska muut pohjoismaat ovat tervehdyttäneet väestöpyramidiaan merkittävästi suuremmalla määrällä maahanmuuttoa kuin Suomi.
Pitäisi siis vakioida pois väestörakenteen vaikutus, joka ei ole mikään helppo nakki (kuka osaa sanoa paljonko yksi ”ylimääräinen” 85v-henkilö lisää terveydenhuollon henkilöstömäärän tarvetta?). Lisäksi on muitakin ilmiöitä jotka väärentävät suoraan vertailua, esim. moniko lääkäri työskentelee sekä julkisella että yksityisellä, ja näkyvätkö nämä tilastoissa moneen kertaan.
Kuitenkin noillakin kriteereillä on erittäin hyvä huomata, että Suomessa terveydenhuoltoon käytetään sekä per asukas että osuutena BKT:stä vähemmän rahaa kuin muissa Pohjoismaissa ja isossa osassa OECD-maita.
Erityisesti BKT-osuus pistää silmään, koska Suomessa BKT on alhainen naapureihin verrattuna. Ja silti siitä käytetään pienempi prosentuaalinen osuus terveydenhuoltoon.
Kaiken sinänsä perustellunkin säästämisen ja kustannusten kasvuun liittyvien huolien lomassa on koko ajan hyvä muistaa, että Suomi oikeasti toteuttaa nämä palvelut edelleen halvalla.
Suurin ongelma suomalaisessa terveydenhuollossa ei ole mikään ”tehottomuus” tai ”byrokratia” vaan yksinkertaisesti rahan puute.
Suomi on myös länsimaista ainoa, jossa on tosi myöhään aloitettu hoitojen antamisen rajoittaminen laskukaavalla, jossa huomioidaan hoidon kulut yhteiskunnalle versus sillä saavutettavat laadukkaat elinvuodet. Brittien laskukaava on muistaakseni hyvin simppeli ja näyttäytyy ainakin minulle maallikkona hyvin oikeudenmukaisena.
Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen mukaan tuollainen priorisointi kielletään perustuslaissa.
”Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen mukaan tuollainen priorisointi kielletään perustuslaissa.”
Tuo on totta. Eduskunnan oikeusasiamies ei useissa ratkaisuissaan ole osoittanut ymmärtävänsä talousasioista edes perusteita, eikä päätöksen valmistelija ja oikeusasiamies ole ilmeisesti tuntenut sitä, että tosiasiassa priorisointia on harjoitettu sekä ennen perustuslain kirjausta että koko perustuslain olemassaolon ajan. Hoidon priorisointiin liittyvät ratkaisut, kuten 21/4/04, 2005, on kaukana arkitodellisuudesta, jossa priorisointi on ihan päivittäinen osa hoitotyötä. Joka päivähän sitä mietitään, ketkä potilaat vaikka kotiutetaan sairaalasta osaston ollessa muuten täynnä, ja ketkä otetaan sisään, ja se nimenomaan on taloudellisin perustein tehtävää priorisointia, vaikka asialle osataan kirjoittaa lääketieteellisiäkin perusteita. Aikojakin hoidon saamiseksi jaellaan tosiasiassa nimenomaan priorisointiperiaatteella. Lainsäädännössä terveydenhuollon järjestäjän vastuu on kansanterveydellinen, kun taas hoidon saajan oikeudet ovat yksilötason oikeuksia, ja näiden tasojen edut voivat olla voimakkaastikin jännitteessä keskenään.
Erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus aiheesta on artikkeli ”Terveydenhuollon priorisointi on lainsäädännöllisessä umpikujassa”: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/145192/YP2204_Saarni%26Nyblin.pdf?sequence=1&isAllowed=y Yhteiskuntapolitiikka-lehdestä.
Kirjoittajien yksi johtopäätös oli tällainen: ”Nykyinen lainsäädäntö vaikuttaa luovan olosuhteet,vjoissa jotakin hoitoa äänekkäimmin ja kanteluiden uhalla vaativat voivat saada sitä ilman, että sama hoidon taso olisi resurssien puolesta mahdollista tarjota kaikille.”
Tämän tyyppinen tilanne, jossa hoitoa jaetaan erityisesti äänekkäimmin sitä vaativille, on seuraus mm. eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston perusoikeustulkinnallisesta linjasta, jossa perusoikeuksiaan vaativille pitää yksilöille tarjota hoitoa, mutta kokonaisuutta ja seurauksia koko terveydenhoitojärjestelmän kannalta muille ei huomioida.
Miten Soten ja koko taloutensa ryssineen Suomen nyt käy?
Bror Wahlroosin kukaan Suomi on nyt konkurssin partaalla…
Suomen poliitikot, talouseliitti ja ay-liike ovat traagisella tavalla irronneet taloustodellisuudesta jo parikymmentä vuotta sitten…
Tämä fakta on TABU, josta ei saa puhua, saati sitten siitä, että tilanne VÄLITTÖMÄSTI YHTEEN HIILEEN PUHALTAMALLA KORJATTAISIIN.
Pääministerinä Juha Sipilä sitä koetti 2015, mutta häntä lyötiin 2021 Eduskunnan edessä siitä kiitokseksi oikein kunnolla turpiin… Nyt sitä yrittää puolestaan Pääministeri Petteri Orpo… saas nähdä kuinka äijän käy… ainakin SAK:n Jaakko Elorannan puheista päätellen voi tulla myös pataan …ja opposition vain tehtailee populistisesti älyttömiä välikysymyksiä…
Uskon kuitenkin siihen, että pienen Suomen sisukas kansa saa taas maamme uuteen nousuun ja löytää uudet Nokiat (muualta kuin kannattamattomasta Vihreästä siirtymästä, joka vain kasvattaa konkurssiuhkaa…)
Uudet Nokiat löytyvät täältä: Soten uusi hoitotekniikka, AI, Virtuaalitodellisuus, Kyberturvallisuus, Uusi lääke- ja geenitekniikka, Robotiikka, Avaruustekniikka, Uudet materiaalit, 3D tulostus, jne.
Suomen verotus, työlainsäädäntö ja koulutussektorit pitää kiireesti laittaa taas kansainvälisesti kilpailukykyiseen kuntoon, jotta isänmaassamme on taas mahdollista / kiinnostavaa investoida uuteen tekniikkaan ja työllistää…
Vain näin tulee rahaa niin paljon valtion ja kuntien kassaan, että sote-asiat saadaan taas kuntoon.
itse olen aikaisemmin puhunut poliittisesta vastuusta. eli poliittista vastuuta otetaan asioista joissa on oikeata liikkumavaraa päätöksissä. jos liikkumavaraa ei ole niin voi kritisoida ne lyttyyn jotka ovat huonot nuotit antanut. suomessa aika usein valtio määrää ja kunnat totetuttaa ja maksaa, joten liikkumavara on pieni. hyvinvointialueissa valtio määrää myös budjetinkin, joten liikkumavara alkaa olla mitä rikotaan.
juridinen vastuu sitten voi olla sitä että puidaan oikeussaleissa, ja tästä on kyse. kuvainnollisesti, pitäisi naulata naula, mutta vasaraa ei ole, laki silti määrää että naula on naulattava ja vasaraa ei saa ostaa.
tämä tuskin on optio, mutta sanon silti. mitäs jos koko hus:n hallitus lähtisi käpälämäkeen ja sysäisi koko homman valtiovarainministeriölle. ainakin saisi valtiovalta pohtia omaa laittomuuttaan, ja olisi itse vastuussa omista rikkeistään. tosin tuo valvontamenettely pätee hyvinvointialueita, ja eikä hus:ia.
Seuraako HUS:in tukala tilanne suoraan uudesta lainsäädännöstä, vai johtuuko se maamme hallituksen poliittisesta päätöksestä?
HUS:n rahoitusta suhteessa inflaatioon on leikattu todella paljon, mutta tehtäviä ei ole karsittu.
Vai miljardin euron investointiohjelmasta seiniin, jonka jälkeen toimintaan ei yhtäkkiä olekaan enää rahaa. Suu nyt säkkiä myöten ja annetaan ihmisten olla ilman hoitoa. Minä en ainakaan maksa enää pennin hyrrää lisää luolia Laakson sairaalan alle tai jonkun yli 80-vuotiaan leikkauksia.
> Järjestelmä perustuu kaikilla tasoilla rahan mankumiseen, eikä sellainen johda järkevään rahan käyttöön.
Mikä olisi sitten vaihtoehto? Yksi voisi olla että SOTE-alueet maksavat hoitavalle taholle joku perussumma per asiakas joka on rekisteröity kyseiseselle taholle, ja sitten per-diagnoosi/toimenpide maksu tyyliin USA’n ”Diagnosis-related group” (tai vastaavia mitä useissa muissa Euroopan maissa on käytetty)?
Toki pitää olla kasa mekanismeja estämässä kaikenlaista rusinoiden poimimista, esim. että per-asiakasmaksu määritellään väestötasolla, ja että hoitavat tahot eivät voi kieltäytyä asiakkaasta, jne.
USA:ssa tuo periaate on johtanut järjettömän kalliiseen terveydenhuoltoon. Ei jatkoon.
Ymmärtääkseni USA’n terveydenhoidon järjettömät kustannukset johtuvat muista syistä, ja DRG’n perusteella tehty laskutus pidetään sinänsä varsin onnistuneena. Ja kuten mainitsin, vastaavia käytetään hiukan eri nimilla useissa Euroopan maissa.
Mutta kun blogissa ehdotit että rahoitus ei pitäisi olla ”mankumis-perusteista” budjettimomentista, niin jos ei miten yllä ehdotin, niin millä perusteella sitten pitäisi ehdottamillesi yhtiötetyille terveyspalveluntuottajille maksaa? Jos halutaan antaa toimijoille enemmän budjetointiautonomiaa ja insentiivi käyttää rahoja järkevästi, niin eikö silloin rahoitus pitäisi tavalla tai toisella perustua asiakkaiden lukumäärään ja/tai tehtyjen toimenpideitten mukaan?
j, hyvinvointialueille pitäisi antaa verotusoikeus, jotta ne voisivat kattaa vajeen itse.
”Tosin pieleen mennyt sote-uudistus on kaventanut Suomen kaulaa verrokkimaihin nähden.”
Onko sote-uudistus oikeasti kasvattanut kustannuksia, vai olisivatko terveydenhoidon kustannukset kasvaneet muutenkin? Ja voiko jo nyt väittää että uudistus meni pieleen?
Onhan sote-uudistus kasvattanut kustannuksia ihan jäätävän paljon monella hyvinvointialueella. Kun uusittiin organisaatiot joka portaan johtoa myöten konsultteja paljon samalla hyödyntäen, ja kun on sitten ollut lukuisa määrä uuden organisaation kehittämispalavereja, vaihdettiin osin toimitiloja, yhdisteltiin toimintoja aivan eri tietojärjestelmiä keskenään käyttävien organisaatioiden kesken sekä kun Suomen laki vaati palkkaharmonisoimaan palkat, ja ne tietysti harmonisoitiin ylöspäin koska palkkoja ei saa laskea, niin kyllähän siitä tuli melkoiset kohonneet kustannukset uudistuksen alkuvuosille. Eivät organisaatiouudistukset mitään halpaa huvia ole.
Juttelin taannoin erään henkilön kanssa, joka hoitelee julkisella sektorilla arkistoja. Hän kertoili siitä, mitä sote-uudistus oli tarkoittanut arkistopuolella. Vuosikymmenien ajoilta kerrytetyt valtavat paperiarkistot piti inventoida läpi, ja katsoa, mitä niistä oli kuntien lakisääteisellä vastuualueella ja mitkä taas uuden hyvinvointialueen (lain mukaan väärä organisaatio ei edes saanut uudistuksen jälkeen omata pääsyä sellaisiin tietoihin, joiden tiedot eivät sille enää kuulu, etenkin jos seassa on salassa pidettävää tietoa), ja sitten aikaa vieneen setvimisen edetessä siitä, mitä papereita missäkin ylipäätään edes oli ollut (en tiedä, onko nämä prosessit vieläkin kesken, kun vanhoja papereita on ollut niin tolkuttomasti arkistoissa puutteellisin arkistointimerkinnöin) papereita kärräiltiin kai valtavia määriä uusiinkin tiloihin, kun arkistoja jaettiin. Nyt ei puhuta muutamista kuutioista paperia eikä muutamasta kymmenestäkään kuutiosta paperia, vaan ilmeisesti monin paikoin paljon isommista paperimääristä. Edellisen hallituksen esityksen taloudellisessa vaikutusarviossa sote-uudistuksesta ei ollut ymmärretty sitä, mihin kaikkeen uudistus lopulta vaikuttaa, eikä esimerkiksi tällaisten vaikutusten kustannuksia ollut vaikutusarviossa edes huomioitu.
Vissiin media ei tule kritisoimaan tätä hallitusta oikeasti mistään. Ei taloudesta, työttömyydestä tai tästäkään. Jos Orpo olisi vaihtunut Mariniin ja työttömyys oli noussut selvästi, ja kaikki muukin tehty mahdollisimman päin persettä junan neteistä lähtien, niin lööpit huutaisivat ja telkkarissa toimittajat huutaisivat naamat punaisena. Onko tarkoitus nyt sitten saada tällä hallituksella Yle nujerrettua ja siksi hallitus saa puhua kaikki nurin päin? Ministeriötkin hylkäävät kaiken järjen ja ammattimaisuuden. Kun valtiovarainministeri sanoo suoraan, että maassa pitää kansakunnan elintaso laskea ettei tule mamuja, ja tästä ei tule mitään reaktiota mediasta tai muualta hallituksesta, niin aika paljon on rikki ja menetetty. Briteissä Cameron luovutti brexitissä brittipersuille ja nyt vasta siellä on saavutettu populismin laskuvaihe, kun ei enää voi korjata valheita enää yhä suuremmilla valheilla. Meillä Orpo luovutti vuosi sitten ja nyt valehtelee valheitaan paremmiksi median suojatessa. Toivottavasti kehitys täällä olisi nopeampi kuin briteissä ja persuuntunut kokoomus olisi samanlainen palava roskalaatikko kuin toryt vähän nopeammin.
Kannattaa selvittää lisätyökorvaukset esimerkiksi tietopyynnöllä. Ne ovat moninkertaisia normaalityöajan korvauksiin verrattuna.
”Minulla ei ole tästä tarkkoja lukuja, mutta luulisin, että jopa ylitöinä tehtävät leikkaukset ovat kustannuksiltaan keskimääräisiä kustannuksia halvempia, koska kallista leikkaussalikapasiteettia saadaan paremmin käyttöön.”
Se sali itsessään ei ole niin kallis, vaan sen salin käyttö on kallista. Leikkaussalikapasiteetissa maksaa pesut, desifioinnit, valmistelut ym. Se on edelleen se käsityön hinta.
Se on vain erikoista, että hinnoittelussa tämä ei aina näy. 7000 laskussa saattaa olla operatöörille tonni, anelle toinen ja loput 5 salista.
Vaikka se salihinta on edelleen sote-ammattilaisten tekemää käsityötä
Säikähdin tosissani, kun OS vastasi, ettei priorisointia voi tehdä – toki tulevaisuudessa tehtävät laintulkinnat eivät lohduta nyt laittomuuksien välillä puntaroivaa HUS:n hallituksen jäsentä.
Hoidot parantuessaan kallistuvat, väki vanhenee – eihän piikki voi olla auki ilman painavaa hyötyjen punnitsemista, ja lääkärit kyllä tätä nytkin tekevät.
Kun jatkossa niukkuutta kumminkin joudutaan Suomessa entistä enemmän jakamaan, olisi reilumpaa, jos pelisäännöt olisivat selvät ja julkiset. Sitä on onneksi hiljakkoin selviteltykin:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164298
Tämän 2022 jälkeisistä kehityksestä minulla ei ole tietoa, mutta jos asiasta vastaavassa ministeriössä on yhtään laskutaitoista henkilöä, veikkaisin, että priorisoinnin sääntöjä valmistellaan.
Kato kun kepu halusi ne rahat maakuntiin eikä sinne missä ihmiset on. Tampereelle ne helsinkiläisetkin nyt lähetetään
Entäpä jos tosiaan HUS:n koko hallitus irtisanoutuisi, ja puolueet päättäisivät, ettei sinne nimitetä ketään uusiakaan, kunnes tilanne on ratkaistu? Saisi kai sillä kunnon julkisen keskustelun aikaiseksi.
Lisää hallintoa = lisää managereita.
Nämä taas eivät osaa säästää muualta kuin itsensä alapuolelta, käytännössä suoraa palvelua tuottavalta tasolta.
Oikea hölmöläisten paratiisi, mutta jos kysymme ratkaisua tähänkin ongelmaan niin hallintoa opiskelleiden ratkaisu on aivan varmasti projektit, hankkeet ja työpajat, jossa managerit pohtivat keskenään miten palveluita leikataan ilman että kukaan tajuaa että palveluita leikataan. Samalla byrokratia jatkaa kasvamistaan kuin pullataikina.
Suomen kaataa ihan vain hallinto ja johtajat, jotka eivät valtaosassa tapauksessa tuota yhtään mitään vaan lähinnä hidastavat muiden työntekoa.
Hallintotyötä lisää tuuliviirinä toimivat hallitukset. Yksi tekee sotemallin ja lupaa sille rahoituksen, seuraava haluaa käytännössä purkaa sotemallin, ajaa sen tiiliseinään ja yksityistää, ja sen tehdäkseen vie siltä rahoituksen. Vanhat suunnitelmat menevät siis kokoajan uusiksi, missä mikään uudistus ei koskaan ehdi oikeasti tulla käyttöön, ja tarvitaan jatkuvasti paisuvaa hallintoa toteuttamaan poliitikoiden uusimpia päähänpistoja.
Ongelma on poliitikot itse, joilta puuttuu kyky pitkäaikaiseen kehittämiseen. Pölhöpopulismi on tämän ilmiön suuri ilmentymä. Valitetaan hallinnon suuresta määrästä, ja sitten tehdään tosiaan toimia jotka vaan lisäävät hallinnon tarvetta.
Rahoitus pitäisi palauttaa lähemmäs palveluita eli ottaa käyttöön maakuntavero, eduskunta ei ole tarpeeksi vastuullinen siitä päättämään, se keskittyy liikaa mediapeliin ja siihen miltä asiat näyttävät.
Olisivat kasvaneet vanhassa systeemissä enemmän. Väestön ikääntyminen lisää palvelutarvetta huolimatta siitä millainen sote meillä on. Lisäksi pitää aina muistaa inflaation vaikutus joka nostaa kuluja euromääräisesti vaikkeivät kulut suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaisikaan. Sama pätee myös vaikkapa valtionvelkaan jolloinka ihmisiä on helppo pelotella euromääräisen velan kasvulla, vaikka todellisuudessa velkarasitus pysyisi ennallaan
Väittää voi aina vaikka mitä, mutta on älyllisesti epärehellistä väittää että uudistus olisi epäonnistunu, sillä työhän on vielä kesken. Se on kuitenkin selvää että hallinnon tiivistäminen n. 300 kunnasta 22 hyvinvointialueele antaa paremmat mahdollisuudet toiminnan kehittämiselle ja kustannusten pitämiselle kurissa jatkossa. Mutta kehittämiselle pitää antaa riittävä aika ja siihen pitää myös panostaa riittävillä resursseilla ja rahoituksella. Leikkaamalla palveluita vaan heikennetään ja viedään mahdollisuudet panostaa investointeihin joilla kyetään parantamaan palveluita jatkossa.
Toki on niin että nykyinen hallitus voi pilata uudistuksen viemällä siltä rahoituksen, kuten se näyttää nyt tekevänkin.
Jos jotain uudistuksessa kritisoisin, niin.hyvinvointialueen verotusoikeuden puutetta, mahdollisuutta siirtää kuluja Kelan piikkiin ja järjestelyä HUSin ympärillä. Ylipäätään mahdollisuudesta poliittisesti sabotoida sotea kulloisenkin hallituksen näkemysten mukaan rahoituksen avulla, ilman että hyvinvointialueilla on mitään mahdollisuutta rahoittaa toimintaansa muuten. Nykyinen hallitus on hyvä esimerkki siitä kuinka homma toimii leikkaamalla siitä rahoitustarpeesta joka johtuu inflaatiosta ja palvelutarpeen kasvusta. Lopulta HUSin rahoitus ongelmatkin ovat kiinni nykyisen hallituksen rahoituspäätöksistä ei itse sote uudistuksesta koska HUSiinha se ei suoranaisesti edes vaikuttanut.
Jos sotessa on jotain korjattavaa, niin eihän mikään estä korjaamasta. Mutta haluaako nykyinen hallitus tehdä asialle mitään muuta kuin viedä sotesta rahat ja jakaa lisää rahaa tehottomiin kelakorvauksiin. Hyvinvointialueilla kyllä tehdään se mikä on järkevää ja mahdollista sillä rahoituksella minkä hallitus antaa ja määrää. Mutta ajatteleeko Orpon hallitus niitä suomalaisia jotka sote palveluita tarvitsevat? Ei ilmeisesti koska se haluaa pidentää hoitotakuun 14 päivästä 3 kuukauteen ja tehdä muitakin heikennyksiä sote-palveluihin.
Tämän piti olla vastine Doomsayerille kysymyksiin:
”Onko sote-uudistus oikeasti kasvattanut kustannuksia, vai olisivatko terveydenhoidon kustannukset kasvaneet muutenkin? Ja voiko jo nyt väittää että uudistus meni pieleen?”
Marinin hallitus kuvitteli että sen kun laittaa tiukat hoitoonpääsyrajat ja hoitajamitoitukset niin seuraavat hallitukset jostakin taikaseinästä lainaavat puuttuvat miljardit että saavat kaiken hyvän ja hienon rahoitettua mitä kaikkea sitten ovat keksineetkään. Marin ja kumppanit olisivat voineet joko hoitaa rahoituksen samalla kuntoon, taikka mitoittaa palvelunsa resurssien mukaan. Mutta Marinin hallitukselle tärkeintähän oli saada joka maakunnalle oma sotensa ja blokata mahdollisimman paljon yksityistä terveydenhuoltoa ulos julkisesta terveydenhuollosta.
Ei Marinin hallituksella ollut valtuuksia rahoittaa sotea nykyisen hallituksen puolesta, vaan kukin hallitus vastaa vuorollaan siitä että palvelut toimivat ja että sote saa riittävän rahoituksen. Valitettavasti nyt saatiin hallitus joka ei näytä kykenevän takaamaan suomalaisille riittäviä terveyspalveluita vaan yrittää luikerrella vastuustaan löysentämällä hoitotakuuta ja käyttämällä muita verukkeita kuten edellisen hallituksen syyttelyä. Kyllä vastuu on nyt Orpon hallituksella ja jos se ei sitä halua tai kykene kantamaan, niin silloin olisi parempi erota.
Ei yksityisten palveluiden käyttöä ole hyvinvointialueilta kielletty, mutta pitää ymmärtää etteivät maksajan rahat millään riitä jos jokaiselle annetaan mahdollisuus käyttää ihan vapaasti kaikkia palveluita veronmaksajien piikkiin kuten kokoomus haluaisi.
Jos Orpon hallitusta oikeasti hiertää hyvinvointialueiden määrä, niin mikäänhän ei estä sitä vähentämästä alueiden määrää. Taitaa olla vaan niin että mieluummin lässytetään joutavia siitä mitä olisi pitänyt tehdä kuin tehdään mitään itse. Veikkaanpa että Orpon hallitukseen joutavs lässytys sotesta vaan jatkuu kun se ei halua kantaa oikeasti vastuuta. Edellisessä hallituksessa oli sentään tekijöitä, nykyisessä näköjään pelkkiä marjanpoimijoita ja juhlapuhujia. Selittelijöitä!
Onko fanaattisen ylidigitalisoinnin kustannukset laskettu sote-alalla? Siitä pitäisi ensimmäisenä aloittaa.
Tarkoitan siis sitä kuinka paljon toimintaa vaikeuttavista ohjelmistoista on maksettu ja maksetaan koko ajan jatkossakin lisää – ja mikä on niiden viemän työajan suhde työtehoon ja tulokseen?
Koska kyse on hyvin useista miljardeista (ja niin myös jatkossa) eikö todella olisi syytä peruuttaa ja ajaa alas kaikki sovellukset jotka ovat työaikasyöppöjä ja ovat lisäämässä vain työn tehottomuutta ja kustannuksia.
Onko maamme sote-hallinnossa, Hus:sissa jne. ketään päättäjää, tekijää, näkijää joka tajuaa että digitalisoituminen ei ole Jumalan tai luonnon laki ja tietokoneita hallinnossa, raportoinnissa jne. tulee käyttää vain niiltä osin kuin ohjelmat toimivat yksinkertaisesti ja varmasti ja tuottavat todellista lisäarvoa eli tehostavat työtä ja nostavat ihmisten hoidon tasoa ?
Minkähän verran hoitohenkilöstön työaikaa kuluu hallinnolliseen työhön? Lääkärillä on aika kallista teettää sihteerin hommia.
Meillä ei ehkä virallisesti priorisoida, mutta sitä kuitenkin tehdään, piilotettuna ”hoitomyöntyvyyden” alle. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos tupakoija kaatuu ja murtaa luitaan, hänen luunmurtumaansa ei leikata, jos hän ei lopeta tupakointia (=suostu lopettamaan), sillä tupakointi heikentää luutumista.
Soininvaaran kirjoituksen ongelmat ovat suurelta osin todellisia ja ratkaisua vaativia. Mutta kuten AKK toteaa, kustannukset olisivat kasvaneet vähintään samalla tavalla vanhassakin järjestelmässä. Ja edellä AKK:n kommenttikirjoituksessa on muutoinkin hyvin kuvattu tilannetta.
Näin laajan uudistuksen toimeenpanovaihe on aina vaativa kokonaisuus ja hyödyt saavutetaan ajan kanssa. Esimerkkinä voi todeta vaikka HUS:n perustamisen 2000 alusta yhdistämällä HYKSin, Helsingin ja Uudenmaan erikoissairaanhoito. Hätäisimmät ihmettelivät 2001 alkupuolella, että missä toivotut säästö. No, niitä alkoi tulla 3-5 vuoden kuluttua kun uusi organisaatio oli järjestäytymis- ja suunnitteluvaiheen jälkeen päässyt tosissaan tekemään tarvittavia uudistuksia ja sopeutustoimia. Tämä prosessi HUS:n alueella jatkuu edelleenkin, nyt sote-uudistuksen jälkeen.
Nykyisen sote-uudistuksen toimeenpano jatkuu vielä vuosi ja samalla on tietysti arvioitava muutostarpeita ja tarvittavat muutokset tehtävä niin lainsäädäntöön kuin hyvinvointialueiden omassa toiminnassaan.
Soininvaaran kirjoituksessa nostetaan esille se, että hyvinvointialueet eivät osoita riittävää rahoitusta HUS:lle. Tässä vaikuttaa tietysti kokonaisrahoituksen tilanne. Mutta myös Uudenmaan täysin älytön ratkaisu pitää perustaso ja erikoissairaanhoito eri organisaatioissa. Entisessä kuntapohjaisessa mallissa ongelmana oli nimenomaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon erillisyys. Kunnat moittivat sairaanhoitopiirejä siitä, että niiden toimintaan ei voinut käytännössä vaikuttaa. Kuntien piti maksaa erikoissairaanhoidosta tulleet laskut mukisematta. Ja rahapulassa kunnat sitten pihistivät perusterveydenhuollosta. Sen vuoksi yksi sote-uudistuksen perusajatuksista oli yhdistää perustaso ja erikoissairaanhoito samaan organisaatioon, niin että nämä olisivat tasapainossa sekä vaikuttavuuden että kustannusten osalta. Uudenmaan ratkaisussa tätä tasapainoa ei nyt ole, mikä sitten näkyy korostetusti sekä HUS:n että hyvinvointialueiden ongelmissa.
Vielä on syytä kommentoida Soininvaaran kommenttia parhaimpien ja kalliimpien hoitojen epäämisestä julkisessa terveydenhuollossa, esimerkiksi syöpähoidoista. Kommentti on kummallinen ja virheellinen. Kyllä Suomessa saa tutkittuun tietoon perustuvaa vaikuttavaa hoitoa, myös syöpähoitoa, kustannuksista riippumatta. Itse asiassa annettavien hoitojen kustannusvaikuttavuuteen olisi syytä kiinnittää huomiota nykyistä enemmän.
Tärkeää on nimenomaan se, että annettavat (uudet) hoidot ovat vaikuttavia ja tästä vaikuttavuudesta on riittävä näyttö. Käsittääkseni ainakin syöpähoidossa yksityisellä puolella on markkinahenkisesti lähdetty tarjoamaan kokeiluvaiheessa olevia hoitoja, joiden vaikuttavuudesta ei ole luotettavaa tietoa tai jopa sellaisia hoitoja, joista tiedetään, että vaikutus on olematon. On sinänsä ymmärrettävää että parantumatonta kuolettavaa sairautta sairastavat potilaat haluavat tarttua tällaisiin ”oljenkorsiin” kun koeteltuja vaihtoehtoja ei enää ole. Julkisessa terveydenhuollossa tällaiseen ei kuitenkaan pidä mennä.
Lääkäri käyttää noin puolet työajastaan hallinnolliseen työhön. Jos siitä saisi puristettua vaikka 30 prosenttia potilastyöhön, niin vaikutus hoitojonoihin olisi merkittävä. Eräs ongelmista on Apotti. Sen käyttämiseen menee liikaa aikaa. Tein ehdotuksen kaupungin Ideapaahtimoon jos voisi kokeilla kielimallia (tekoäly) lääkärin ja Apotin välissä nopeuttamassa ja helpottamassa sen käyttöä. Tulevaisuudessa onneksi tekoäly korvaa tietojärjestelmät ja kommunikoinnista tulee nopeampaa, sekä ihmiselle paremmin sopivaa. Esim GPT-4:n opetusdata ja kyvykkyydet kertovat miksi näin tulee tapahtumaan.
https://www.hs.fi/feature/art-2000010382167.html
Eikö tätä sote-”uudistusta” jonka kepu ideoi ja jonka Viisikko-hallitus pakotti tulevaksi, voi yksinkertaisesti vain perua ja pian ?
Hinta koko Suomelle tulee olemaan valtava ja myös ilmeisesti elinvuosien menetysten suhteen.
Ei vika ole uudistuksessa, vaan siinä että nykyiset päättäjät eivät halua panostaa soteen. Orpon hallitushan suorastaan sabotoi sotea leikkaamalla sen rahoituksesta ja tinkimällä sen tavoitteista kuten henkilömitoituksesta ja hoitotakuusta vaikka hyvin tiedetään että nimenomaan niistä ei pitäisi tinkiä.
Orpon hallituksen toimet vaan heikentävät tilannetta joten jos halutaan jotain parannuksia ssote-palveluihin tarvitaan Suomeen uusi hallitus joka on sitoutunut parantamaan palveluita ja huolehtimaan myös soten rahoituksesta ja resursseista. Hallitus joka ei kykene mihinkään muuhun kuin pakoilemaan vastuutaan jossittelemalla menneitä on suorastaan vaarallinen sote-palveluiden kannalta.
Lisää tähän vielä se, että hallitus lapio rahaa yksityisille lääkäreiden houkuttelemiseen pois julkisesta terveydenhuollosta.
Olen äänestänyt Orpon hallitusta enkä minäkään halua laittaa lisää rahaa soteen. Tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, että Suomessa on miljoona ihmistä, joiden mielestä säästöjä tulee tehdä, vaikka se laskisi soten palvelutasoa. Parasta toki, jos hoitoa jäisi lapsille, nuorille ja työikäisille.
Tuntuu myös olevan mahdotonta ymmärtää, että miljoona ihmistä on pieni vähemmistö suomalaisista.
lyhyesti ei.
mutta korjausta tarvitaan, ja myös ennen uudistustakin.
listaan kolme päätietä:
1: kansallinen järjestelmä. eli eduskunta ottaa jollakin tavalla aluehallinnot haltuun. muistuttaa silloin britannian NHS-järjestelmää. tämä on hallinnollisesta kankea, mutta sama taho maksaa ja päättää hoidot.
2: kaivetaan se kunta uudistus takaisin, mutta sillä erolla että hyvinvointialueista tehdään suurkuntia, joilla on verotusoikeus. tämä on vähän ns takapakkia, jolloin kahden tason verotus jäisi. missäs muuten on henna virkkunen.
3: verotusoikeus aluehallinnoille. tässä on kolmen tason verotus. mutta maksaja ja hoidon saadat menee samalle tasolle, eli aluehallinto.
joku on valittava noista.
Osmo Soininvaara, sinulle kiitos HUS:in hallituseron johdosta. Luulisi sen herättävän joitakin. Myös maamme hallituksen. Nyt on kyse terveydestä ja elämästä. Terveydenhoidon rahoitusvaje ei voi olla pelkkää politiikkaa.
Esimerkki syöpähoidoista oli herättävä: minä ja perheeni kuuluvat joukkoon joilla ei olisi parempia hoitoja varaa kustantaa omasta pussista.
Ja samassa tilanteessa on satojatuhansia muitakin.
Tämä tilanne on maamme todellinen ja ensimmäinen uhkakuva. Mutta kai sen tajuaa vasta kun oma terveys on mennyt eikä hoitoa ole saatavissa kuin rahalla.
Minä voin kyllä vilpittömästi sanoa, että en koe eläkeläisiin kohdistuvien uhkien olevan uhka minulle.
Niin kovasti minua raivostuttaa tässä maassa tämä eläkeläisten eläkepuhallus. Sitä on luvattu itselle enemmän kuin mitä annettiin edeltäville eläkeläisille, heille tuli vain almuja. Sitten myöhemmät eläkeläiset, minun ikäluokkani, saivat kovemmat maksut ja saavat tulevaisuudessa eläkettä myöhemmin ja pienempänä.
Solidaarisuus on sellaista, minkä eteen pitää tehdä töitä ja se pitää ansaita. Siinä vähän pohdittavaa.
Rahoitusvaikeuksista ei tavan tallaajan kannata ylettömästi huolestua. Meitä ei ”pidetä elossa” terveydenhoitojärjestelmällä, toisin kuin TV-ohjelman splashissa virheellisesti väitetään. (Tietenkin joillakin yli kuusikymppisillä asia voi henkilökohtaisesti hyvinkin olla näin.) Isoillakin säästöillä vähiten vaikuttavasta hoidosta on varsin vähän vaikutuksia ihmisten elämään. Jos jostakin haluaa murehtia, niin siitä että säästöt todella osuvat turhimpiin hoitoihin. Ei ole mielekästä valjastaa koko yhteiskuntaa alati kasvavan vanhan ja kuolemanpelkoisen joukon kurjuutta pidentämään, etenkään vain muutamalla kuukaudella. Kannattaa ennemmin panostaa vaikuttaviin tapoihin edistää terveyttä ja hyvää elämää, ts. yleiseen hygieniaan ja mutaatiokuorman vähentämiseen alkiodiagnostiikalla. Terveitä lapsia, parempi tulevaisuus!
Loppuvaiheen hoito on usein vain symbolista arvostuksen osoitusta ihmiselämää ja läheisten huolta kohtaan. Mutta elettiinpä ennenkin, ilman tuota symboliikkaa.
Ai niin, vielä yksi pakollinen lisä.
Tässä video tietojärjestelmä Apotin toimittajan, amerikkalaisen Epic Systemsin kampuksesta. Ikävä ja surullinen juttu, olen oikeasti pahoillani. Samassa kolhoosissa tässä loppujen lopuksi ollaan.