Vuosi: 2011

En ehtinyt tehdä edel­lis­es­tä lau­takun­nas­ta selostus­ta. Melkein kaik­ki pan­ti­in pöy­dälle ja mitä ei pan­tu pöy­dälle, hyväksyt­ti­in sel­l­aise­naan. Nyt pitäisi olla viimeinen kok­ous ennen kesälo­maa. Saas nähdä. Lau­takun­nan kok­ous pitäisi ehkä siirtää Sää­ty­talolle, kos­ka yli puo­let lau­takun­nas­ta on siel­lä. Löytäkääpä muuten toinen vas­taa­va lau­takun­ta Suomesta!

Pöy­dältä: Lausun­to Uuden­maan liiton maakuntakaavaluonnoksesta

Viras­toa kehotet­ti­in lisäämään lausun­toon kaa­van peri­aat­tei­ta Helsin­gin ulkop­uolel­la  puoltavia näköko­htia, kos­ka kaa­va edus­taa ter­veitä maankäytön peri­aat­tei­ta, ja jonkun on syytä myös sanoa  se. On nyt lisät­ty, ainakin joil­tain osin. Muuten lausun­nois­sa on pelkkää mar­ma­tus­ta. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 16.6.2011”

Tuo­mas Ranta­nen kir­joit­taa Vihreässä lan­gas­sa seuraavaa:

”Soin­in­vaar­alainen teknokra­tia kut­suu aina eturivi­in asiantun­ti­ju­ut­ta ja tor­juu kansalais­ten osal­lisu­ut­ta ja arvokeskustelua. Se voi joskus aut­taa päätök­sen­teossa, mut­ta poli­ti­ikan perus­tak­si siitä ei ole. Se on myös sen van­han vihrey­den antiteesi”

No jopas jotakin. Tähän asti min­ua onkin syytet­ty huithape­lik­si taivaan­ran­nan­maalaa­jak­si, joka ei osaa ottaa reali­teet­te­ja huomioon. Jat­ka lukemista “Asiantun­ti­javal­ta ja politiikka”

Vihreä jäsenistö äänesti selvin numeroin Anni Sin­nemäen pois vihreän liiton puheen­jo­hta­jan paikalta. Minäkin äänestin äänestyk­sen voit­tanut­ta Ville Niin­istöä, vähän raskain sydämin.

Kan­natin aikanaan Anni Sin­nemäkeä vihrei­den puheen­jo­hta­jak­si – kan­natin hän­tä jo vuon­na 2004, jol­loin val­i­tuk­si kuitenkin tuli Tar­ja Cron­berg. Olin jo sil­loin vaku­ut­tunut Annin lah­jakku­ud­es­ta ja pätevyy­destä, enkä ole kan­taani muut­tanut. Jat­ka lukemista “Anni oli hyvä puheenjohtaja”

Eduskun­nan kup­pi­la oli yhtä hymyä, kun varmis­tui, että hal­li­tus­ta ale­taan kasa­ta entiseltä six­pack-poh­jal­ta. Tätä oli­vat toivoneet jok­seenkin kaik­ki – siis kepu­laisia ja perus­suo­ma­laisia luku­un otta­mat­ta. Työ, joka Sää­ty­talol­la oli eden­nyt aika pitkälle, ei siis men­nyt hukkaan. 

Hal­li­tuskaud­es­ta on sinän­sä tulos­sa vaikea, kos­ka val­tion­talout­ta joudu­taan tuke­maan veroko­ro­tuksin ja menosäästöin. Jat­ka lukemista “Iloisia naamo­ja eduskunnassa”

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta täyt­ti yleiskaavapääl­likön virkaa – tai antoi siis asi­as­ta lausun­non kaupung­in­hal­li­tuk­selle. Tehtävä on alal­laan maan tärkeimpiä, ellei tärkein. Aika vähän oli tul­lut hake­muk­sia, vaik­ka olisi luul­lut haas­teen kiin­nos­ta­van alal­la vähän kaikkia. Seli­tys on, ettei kukaan merkit­tävässä tehtävässä ole­va – ja näistähän me olisimme olleet kiin­nos­tunei­ta – halua hakea virkaan, johon ei ehkä tulekaan val­i­tuk­si. Nykyi­nen työ­nan­ta­ja saisi tietää, että on hakeu­tu­mas­sa muualle, ja se taas ei olisi hyvä juttu.

Säädösten mukaan virkaan hak­e­neet ovat julk­ista tietoa, kos­ka halu­taan julk­isu­u­den valvo­van viran­täytön asial­lisu­ut­ta. Tämä pitäisi muut­taa. Virkaa on voita­va hakea niin, ettei tieto nykyis­es­tä työ­paikas­ta pois pyrkimis­es­tä ole julkinen.

Kun Helsin­ki teki yleiskaa­van Kru­unuvuoren rantaan, rak­en­t­a­mi­nen sijoitet­ti­in pääosin kaupun­gin omis­ta­malle maalle kun taas vuorineu­vos Aarnion 16 hehtaarin maille raken­nu­soikeut­ta riit­ti vain 9000 neliön ver­ran. Suurin osa suvun omis­ta­mas­ta alueesta varat­ti­in virk­istyskäyt­töön ja luon­non­suo­jelu­alueek­si. Maan­omis­ta­jat valit­ti­vat kaavas­ta ja hallinto-oikeus kumosi yleiskaa­van tältä osin, kos­ka maan­omis­ta­jia ei ollut kohdel­tu tas­a­puolis­es­ti ja kos­ka oikeu­den mukaan alueel­la on muutenkin tarpeek­si virk­istysaluei­ta. Jat­ka lukemista “Korkeim­mal­ta hallinto-oikeudelta merkit­tävä päätös”

Oma käsi­tyk­seni on, että perus­suo­ma­laiset eivät ole menos­sa hal­li­tuk­seen. Nyt vain tak­tikoidaan sil­lä, saadaanko tämä näyt­tämään siltä, että PS kieltäy­tyy hal­li­tus­vas­tu­us­ta, vai siltä, että muut syr­jivät sitä. Voin tietysti olla väärässä.

Tämän jäl­keen päähal­li­tus­po­hjia on  jäl­jel­lä neljä. Jokin van­hoista suurista on oppo­si­tios­sa (3) tai ne muo­dosta­vat kolmis­taan hal­li­tuk­sen.  Näistä vihreät kaa­toi­vat jo kokoomuk­seen ja keskus­taan poh­jau­tu­van hal­li­tuk­sen, joten jäl­jel­lä on vain kolme poh­jaa. Suosikki­ni on edelleen sinipunaan poh­jau­tu­va six­pack. Mik­si? Jat­ka lukemista “Oppo­si­tio ratkaisee Suomen suunnan”

Vihreän liiton val­tu­us­ton ja eduskun­taryh­män yhteiskok­ous päät­ti, ettei puolue aloi­ta neu­vot­telu­ja 105-poh­jas­ta – siis van­has­ta poh­jas­ta kris­til­lisille paikat­tuna. Päätös tuli äänin 23–16. Äänet jakau­tu­i­v­at niin, että eduskun­taryh­mä kan­nat­ti neu­vot­telu­jen aloit­tamista äänin 8–1 ja val­tu­uskun­ta vas­tusti sitä äänin 22–8. Jat­ka lukemista “Vihreät eivät neu­vot­telu 105-pohjasta”