Talouspolitiikka

Tuloerot ja yritysten kotimainen omistus

Viime vuosina peliyhtiö Supercellin ilmiömäinen menestys on lisännyt Suomessa tuloeroja. Ilman sitä Gini-kerroin olisi nyt pienempi. Tuskin kuitenkaan kovin moni on sitä mieltä, että asiat olisivat Suomessa paremmin,jos Supercell olisi perustettu Viroon tuottamaan kasvavien tuloerojen kirousta sinne.

Supercellin väki ei kikkaile verotuksen kanssa. Siksi heidän tuloistaan vähintään puolet sataa verottajan laariin. Ainakin kaikki helsinkiläiset hyötyivät siitä, koska yhtiön ja sen omistajien maksavat verot tekivät mahgdolliseksi alentaa kuntaveroa Helsingissä.

Suomen verrattain pienet tuloerot johtuvat siitä, että meillä on onnistuneita yrityksiä vähemmän kuin vaikkapa Ruotsissa. Tämä seikka meidän pienten tuloerojemme takana ei ole mitenkään yksiselitteisesti myönteinen asia. Köyhyyttä meillä on ihan yhtä paljon ja enemmänkin kuin meitä eriarvoisemmissa maissa. Hyvä verrokki on Ruotsi. Gini-kerroin on jokseenkin sama kuin Suomessa, mutta köyhän osa on siellä  paljon parempi. Se, ettei köyhän parempi osa näy tulonjaon tasaisuutena, johtuu siitä, että Ruotsissa on niin paljon hyvin rikkaita, joiden menestys vastaavasti lisää tuloeroja.

Kun Suomessa ei ole menestyneitä yrittäjiä, meiltä puuttuu kotimaista omistusta. Pääomatuloja yrityksemme synnyttävät siinä missä muuallakin, mutta tulot menevät ulkomaisille omistajille. Tämä pitää tuloerot Suomessa pieninä, mutta ei se silti mikään riemun aihe ole.

 Yritysten kotimaiselle omistukselle on kaksi vaihtoehtoa.Joko omistaja on ulkomainen tai koko yritystä työpaikkoineen.

Lykätyn kulutuksen verotus 

Voidaan kiistellä siitä, onko tulonjakotilasto tehty oikein. Ymmärtääkseni (en tosin ole tätä tarkistanut) esimerkiksi Herlinien holdingyhtiöiden tulot eivät näy suvun tuloina ennen kuin ne tuloutetaan holding-yhtiöstä omistajiensa tuloksi.

 Onko tämä oikein vai väärin riippuu siitä, mitä halutaan tarkastella. Tulot, jotka on jätetty yritykseen, ovat poissa kulutuksesta. Minua risoo superrikkaiden suurissa tuloissa lähinnä haaskaava kulutus yksityislentokoneineen ja huvijahteineen. Se, joka on kiinnostunut taloudellisesta vallasta eikä kulutuksen ympäristövaikutuksista, ajattelee tietysti vähän toisin.

Sekä Herlineitä että Supercellin omistajia näkyy nykyisin usein kasvuyhtöiden rahoittajina. Rahan investoiminen kotimaisiin työpaikkoihin on minusta suurten omaisuustulojen oikeaa käyttöä.

Jos saisin päättää verotuksesta diktatorisesti, tekisin nykyistä voimakkaammin progressiivisen menoveron. Se on sama asia kuin progressiivinen tulovero, mutta säästettyjä tuloja ei verotettaisi ja säästöjen syömistä verotettaisiin.

Ruotsissa on hyvin myönteinen suhtautuminen kotimaisiin omistajiin ja kasvavaan yritysvarallisuuteen.  Siksi sieltä on poistettu perintövero suurista yritysomaisuuksista kokonaan ja kiristetty sitä tavallisten kansalaistenperintöjen osalta. Käytännössä tämä on tehty niin, että perintöveroa ei ole, mutta jos perityn omaisuuden myy, myyntitulo on kokonaan verotettavaa myyntivoittoa.

Tavallinen kansalainen perii yleensä vanhempiensa asunnon, joka joudutaan usein myymään, koska se on vääränlainen ja väärässä paikassa.Verottajalla on aikaa odottaa. Kyllä se asunto joskus myydään.

 Jos sen sijaan omistaa holdingyhtiön ison siivun Stora Ensosta, sen saa myydä, kunhan ei myy holdingyhtiötä.

Näin yritysvarallisuus kasvaa sukupolvesta toiseen. Jos suvun musta lammas päättää panna osuutensa lihoiksi, hän joutuu maksamaan veroja ja paljon.

Tämän kaiken jälkeen Ruotsissa omaisuus on huomattavan epätasaisesti jakautunut, mutta se ei tunnu ruotsalaisia häiritsevän. Kotimaista yritysvarallisuutta pidetään talouden vahvuustekijänä, jota kukaan ei halua heikentää. Toisaalta ruotsalainen pääoma on varsin isänmaallista. Sen on viisasta ollakin, koska sen etuoikeudet on poliittisesti päätetty ja yhdellä nuijankopautuksella ne voidaan myös lakkauttaa.

 Jotenkin kotimaista omistusta pitäisi meilläkin vahvistaa. Ruotsalainenratkaisu näyttää toimivan ja on ainakin köyhän kannalta parempi kuin suomalainen pääomaköyhyyden tie. Suuret omaisuuserot eivät toisaalta tunnu hyvältä. Joku voisi ajatella, että valtionyhtiöiden tie olisi parempi, mutta Valcon kuvaputkitehtaan jälkeen tällä linjalla on ollut vähemmän kannatusta. Muista hyvin, kun demarit huusivat parikymmentä vuotta sitten valtiota jättitappioita tuottavien paperitehtainen ankkuriomistajaksi, siis kaatamaan niihin loputtomasti rahaa. Luovantuhon vastustamiseen ei kannattaisi rahaa kaataa. Antti Rinne istumassa kymmenien miljardien sijoitusomaisuuden päällä? Tai Mauri Pekkarinen.

Jotenkin pitäisi motivoida tavallisia kansalaisia investoimaan kotimaisiin yrityksiin sen sijaan, että mädättävät rahaa korottomilla pankkitileillä. En oikein tunne, miten erilaiset osakerahastot toimivat, mutta ne näyttävät ulosmittaavan merkittävän osan tuotosta suurtenhallinnollisten kulujen kautta pankeille.

Eläkesosialismissa eläkeyhtiöt olisivat yritysten rahoittajia. Se ei olisi huono ajatus, parempi kuin että amerikkalaiset eläkeyhtiöt omistavat suomalaisia yrityksiä. Nyt eläkeyhtiöiden varallisuus on kuitenkin ajateltu suunnattavan valtion velanottokaton kiertämiseen infrayhtiön kautta. Kotimaisten yritysten kotimainen omistus tarvitsisi tätä rahaa kiivaammin.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että tuloerojen myrkyllinen ydin on työmarkkinoiden eriarvoistumisessa niin, että suorittavan työn palkat laskevat suhteessa ja huippuosaajat voivat veloittaa mitä haluavat. Mutta siitä toiste.

Tagged ,

51 thoughts on “Tuloerot ja yritysten kotimainen omistus

  1. Rikkaat kuluttakoot, minkä haluavat. Heidän tulonsa eivät ole meiltä pois vaan ylimääräistä tuotettua, ja siitäkin on maksettu paljon veroja ja päälle 100% kuluttajan ylijäämää. Win-win, vaikka olisivat kiertäneet kaikki verot.

    Haittaverot pitäisi periä, mutta jo nuo summat ylittävät ne, joten win-win ilmankin.

    Olet silti oikeassa, että tuloverot pitäisi korvata kulutusveroilla. Jos progressiota halutaan, niin perustulo päälle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Keskituloinen:

      …Haittaverot pitäisi periä, mutta jo nuo summat ylittävät ne, joten win-win ilmankin…

      Muuten olen samaa mieltä, mutta mikä on haittavero? Ainakin nykyisin sillä nimellä kulkevat verot ovat lähinnä joidenkin ismien ilmentymiä. Tupakkavero on ainoa, jota jotenkin voisi kuvitella tuohon luokkaan, mutta mutta. Onko yhteiskunnan tehtävä estää ihmisiä tekemästä typeryyksiä?

      Keskituloinen:
      Olet silti oikeassa, että tuloverot pitäisi korvata kulutusveroilla. Jos progressiota halutaan, niin perustulo päälle.

      Minusta molemmat tarvitaan. Kummankin pitää olla kattava. Mitään ökyrikkaan SAK:n veroetuja tai ruuan alempaa arvonlisäveroa ei todellakaan tarvita tässä yhteiskunnssa. Ymmärrän SPR:n yleishyödyllisyyden ja eräissä kulttuurituotteissa eurooppalainen verokilpailu saattaa pakottaa erityisratkaisuihin, mutta ne ovat kovin pieniä eriä kokonaisuudessa.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Kyllä sen vanhempien asunnonkin saa myydä, kunhan vanhemmat ovat tajunneet laittaa sen holdingyhtiön omaisuudeksi. Ruotsissa kikkailemalla saa siis veroetuja, mikä on huono tie, koska tällöin menestyvät vain ne, jotka jaksavat kikkailla varsinaisen tekemisen sijaan.

    Omistuksella ei ole merkitystä, kunhan AY-liike saisi rajoitettua työn tarjontaa maailmanlaajuisesti, jolloin työn hintaa (eli palkkaa) ei voisi polkea mitättömän alas.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. R. V.: Kyllä sen vanhempien asunnonkin saa myydä, kunhan vanhemmat ovat tajunneet laittaa sen holdingyhtiön omaisuudeksi. Ruotsissa kikkailemalla saa siis veroetuja, mikä on huono tie, koska tällöin menestyvät vain ne, jotka jaksavat kikkailla varsinaisen tekemisen sijaan.

      Tähänkin siis ratkaisu olisi progressiivinen kulutusvero. Kenenkään ei tarvitsisi kikkailla omistuksillaan mitenkään, vaan niitä voisi siirtää yhdestä muodosta toiseen ilman veroja. Ja sitten siinä vaiheessa, kun ne oikeasti pantaisiin lihoiksi ja kulutukseen, iskisi verottaja kiinni. Tämän mallin ainoa heikkous on siinä, että on triviaalia siirtää kulutus ulkomaille (ainakin paljon triviaalimpaa kuin vanhempien omistusasunto).

      Jos siis Suomessa olisi tiukka kulutusvero, niin ökykulutus siirtyisi ulkomaille. Kukaan ei ostaisi jahtia Suomesta, vaan jostain muualta ja ajaisi sitten sen siihen samaan venepaikkaan joutumatta maksamaan veroja. Vero pitäisi siis toteuttaa globaalisti. Ongelmana vain on se, että sveitsiläisen köyhän kulutus olisi ökykulutusta Bangladeshissä, joten olisi mahdotonta asettaa globaaleja kulutusrajoja prosenteille.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Nykyistä 24% ALV:tä on vaikea nostaa, koska ostot siirtyvät Suomen rajojen ulkopuolelle. Alennettut ALV-kannat sisältävät tuotteita, joiden hankinta ulkomailta on hankalaa ja periaatteessa niiden nosto olisi mahdollista, jos halutaan siirtää verotuksen painopistettä rahan ansaitsemisesta kulutukseen.

        Kannustusvaikutukseltaan tämä olisi fiksua ja tuottaisi lisää vaurautta Suomeen. Poliittisesti tämä on tosin vaikeaa.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Petja Ylitalo: Mitenhän eläkeyhtiöiden kulut?

      Suomalaisilla eläkevakuutusyhtiöillä sijoituskulut ovat nykyisin keskimäärin 0,8 % sijoitetusta pääomasta, tai euroina yhteensä noin 1,6 miljardia euroa vuodessa. Eli kulut ovat huomattavan isot, varsinkin suhteutettuna esimerkiksi Eläketurvakeskuksen käyttämään pitkän aikavälin 3,5 prosentin vertailulukemiin. Suomalaiset eläkesijoittajat sijoittavat isolta osin muiden hoitamiin sijoitustuotteisiin, jolloin kuluja tulee sekä eläkeyhtiön omista menoista että ennen kaikkea ulkosta ostettujen sijoitustuotteiden hoitajien menoista. Eläkeyhtiöillä ei ole Suomessa edelleenkään kauhean vahvoja kannusteita minimoida sijoituskuluja. Jos tuotot hukkuvat eivät isojen kulujen takia riitä, voi aina vaatia valtiota säätämään isompia eläkemaksuja. Asiasta lisää: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/elakeyhtioiden-isot-sijoituskustannukset-virtaavat-ulkopuolisille/ce626145-4a8b-3e8c-8466-b6de5591ad1d

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Petja Ylitalo: Kiitos, nuo yllättivät positiivisesti, ovat keskivertorahastoa selvästi alemmat. Olisin itse arvannut 2..3%.

        Keskimääräinen osakerahastojen ja yhdistelmärahastojen kuluosuus Suomen rahastomarkkinoilla on piensijoittajille nykyisin noin 1,5 %. Indeksiin tai johonkin muuhun ennalta vakioituun sijoitusportfolioon sijoittavia rahastoja sijoituskuluosuudella 0,1-0,5 % on tarjolla aika laajalti jo Suomessakin. Piensijoittajille näissä on yleensä isommat kulut ja miljoonasijoittajien kohdalla pienemmät. Kymmenien miljardien pääomaa sijoittavilla kuluja ei suoran indeksipohjaisen osakesijoittamisen tapauksessa kerry kuin promillen kymmenes- tai sadasosia, koska osakkeiden pitämisestä salkussa ei aiheudu käytännössä mitään kuluja. Eläkeyhtiöiden sijoituskulut kertyvät pääosin ulkopuolisten tahojen perimistä maksuista, eli esimerkiksi siitä, että jostain syystä eläkeyhtiöt sijoittelevat osakkeisiin suoran omistuksen sijaan myös rahastojen kautta, joista toiset myyvät jotain osakesarjaa ja toiset ostavat sisään samaan aikaan. Transaktioista ja niiden suunnittelusta aiheutuu kuluja.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Itse olen taas sitä mieltä, että tuloerojen pienuus on ongelma Suomessa. AKAVA julkaisi joku vuosi sitten tilastoja, joissa näkyi kovin hyvin johtajien ja asiantuntijoiden palkkakuoppa ja suorittavan portaan ylisuuret palkat verrattuna lähimpiin kilpailijamaihin (Pohjoismaat ja Saksa).

    Se että joku yksittäinen pelinörtti saa hyvää palkkaa, ei poista sitä tosiasiaa, että perusinsinöörit ja asiantuntijat, puhumattakaan johtajista, ovat Suomessa alipalkattuja. Nykyinen palkkausjärjestelmä ei kannusta osaajia, jotka kuitenkin ovat meidän kaikkkien hyvinvoinnin tukijalka.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Matalat tuloerot, leveä verokiila ja sosiaaliturvan kannustinloukut johtavat myös siihen, että palvelusektori on Suomessa pieni.

      The Economist -lehdessä oli vuosi, pari sitten juttu Euroopan työmarkkinoista ja artikkelin mukaan esim. Pohjoismaiden uusista työpaikoista 9/10 edellyttää ainakin keskiasteen koulutusta. Ilman isompia tuloeroja ja kapeampaa verokiilaa ei palvelusektorilta löydy tarpeeksi matalan osaamistason työpaikkoja vähemmän koulutetuille tai vajaatyökykyisille.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Kalle:
      Itse olen taas sitä mieltä, että tuloerojen pienuus on ongelma Suomessa. AKAVA julkaisi joku vuosi sitten tilastoja, joissa näkyi kovin hyvin johtajien ja asiantuntijoiden palkkakuoppa ja suorittavan portaan ylisuuret palkat verrattuna lähimpiin kilpailijamaihin (Pohjoismaat ja Saksa).

      Se että joku yksittäinen pelinörtti saa hyvää palkkaa, ei poista sitä tosiasiaa, että perusinsinöörit ja asiantuntijat, puhumattakaan johtajista, ovat Suomessa alipalkattuja. Nykyinen palkkausjärjestelmä ei kannusta osaajia, jotka kuitenkin ovat meidän kaikkkien hyvinvoinnin tukijalka.

      Suorittavalla portaalla ei ole liian kovia palkkoja, vaikka asiantuntijoilla saattaakin olla liian pienet palkat. Tässä on oleellinen ero. Jos hitsaajalla olisi liian kova palkka, hitsaaja asuisi kattohuoneistossa Kruununhaassa. Mutta näinhän ei ole. Hitsaaja asuu 2. kerroksessa Kontulassa. Jos joku haluaa vielä tästä pudottaa ihmisen elintasoa on sadisti. Yleensä kun länsimaalainen katsoo dokumenttielokuvaa Intian slummeista hän toteaa yks’kantaan, että tuo on väärin. Ei noin pidä olla. Mieleen ei tule, että voi kun ne meidän firman siivoojatkin asuisivat noin.

      Johdon palkkataso Suomessa kestää kyllä vertailun kansainvälisesti. Niin yksityisellä sektorilla kuin julkisellakin.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Pankkitileillä on kieltämättä merkittävä määrä rahaa, mutta kansainvälisesti vertaillen Suomalaiset kotitaloudet ovat melko köyhiä. Suomessa varallisuus on imuroitu viimeisen 50 vuoden aikana julkiseen sektoriin lähinnä työeläkeyhtiöihin. Tässä lienee takana ajattelu, että kansalaiset ovat tampioita, jotka eivät osaa investoida, parempi ottaa varat julkisen sektorin haltuun. Varallisuus jakautuu tilastoissa erittäin tasaisesti. Todellisuudessa varallisuus on Suomessa äärimmäisen epätasaisesti jakautunut: kaikkein suurimpia omaisuuksia hallinnoi harvat erittäin etuoikeutetut henkilöt erilaisten julkisensektorin instituutioiden edustajina.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Rosmo:
      …Suomessa varallisuus on imuroitu viimeisen 50 vuoden aikana julkiseen sektoriin lähinnä työeläkeyhtiöihin. Tässä lienee takana ajattelu, että kansalaiset ovat tampioita, jotka eivät osaa investoida, parempi ottaa varat julkisen sektorin haltuun…

      Juuri noin. Suomessa ei ole eläkepommia, mutta eläkeyhtiöt, niihin sotkeentuneet työmarkkinajärjestöt, eivätkä poliitikot halua luopua siitä vallasta, jonka rahastointi tuo. Alun perin rahastointi oli tarkoitettu vain tilapäisiksi järjestelyiksi, jotta suuret ikäluokat voidaan hoitaa.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Ruotsissa sijoitussäästötilin osinkojen ja osakkeiden myyntivoittojen verotus vastaa noin 7 % pääomaveroa.

    Kun tämän yhdistää noin 23-24 % yhteisöveroon, yritysomaisuuden tuoton kokonaisvero on noin 30%.

    Toivottavasti Vihreä puolue lämpenee tälle neutraalinen verotuksen ajatukselle teollisen toiminnan kotimaisen omistuksen säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Ode vai Oodiko se on. Jokatapauksessa se missä Orion jatkaa nimellä Regina. Edellisessä Eerikinkadulla vietetään pitkiä jäähyäisiä tihennetyllä ohjelmalla. Eilen osuin paikalle klo 17 kun Ettore Scolan, Marcello Mastroiannin Splendor – unelmien talo (1988) kuori ajan ja muistin salattuja kerroksia yhden paikan, elokuvateatterin kautta.

    Teatteri lakkasi ja tavaratalo alkoi. Voisi sanoa että kivijalkamyymälät kakattiin kauppakeskukseen ja elokuvat telkkariin. Ja niin oli taas elävöitetty.

    Homma kävi kuin Nordean aktivistilta, Gardellilta. Keräät kassan mm.eläkeyhtiöistä ja ostat Cevianillesi. Leffa oli pahahduttavan koskettava. Nostalgikolle ja kun olin juuri herkkänä Eino Säisän 6 osaisen Kukkivat roudan maat eepoksesta. Huonogeeniselleni herkyyskään eepokseen ei ole syntymälahja vaan julman duunin perästä ansaittu. TyönSuomi jälkeen Sotien mutta ennen EU Finneftaa. Menossa 5. osa, jossa sivistävä kansakouluseminaari juuri vaihtuu tilastoivaksi opettajakorkeakouluksi. Toinen syy pusertaa itkuani on Kauhavan kino, joka oli Jukka Kemppisen yliopistoista ensimmäinen, äitinsä omistama teatteri. Kemppisen blogi on ollut minulle harjoituskoulu.

    Kai sekin vaikutti vavahduttavaan elokuvaylevöitymiseeni eilen.
    Terävämmin fiksuille kerron Splendorin hiipumisesta. Ja velkaantumisesta yleisön paetessa visailujen ja pyllistys-sääri-tanssi iloihin ja lasten syntyessä Lotto Voitto aivokoodattuina robotteina (valmistamaan seuraavan generaation robotteja, derivaattoja itseistään. Tätä AI humpuukia@perikatoa.)

    Matroianni uskoo ja toivoo. Velkaantuu. Liikemiesjengi Hedgefund MBA rahanhavittelijat (mitä v…a he rahalla, oikeesti ?) tekisi teatteritalosta Ostoskeskuksen ja tekevätkin.

    Velkoja on sinne tänne putkifirmalle ja elokuvan esityslaitteiden korjauksista. No MBA nostaa rahat pankista ja ostaa velat ja nappaa Splendorin.

    Ottaa pankista? Joo nyt 30 v. BISsistä. Mussolini olisi vatinut tehdasta tai uutta kauppataloa kuten pankkivaltuusmiehet Suomessakin.

    Sitten tuli neo@idologia. Rahan investoiminen olemassaoleviin velkoihin, leverage sallittiin, 900 vuotta jälkeen Venetsian valtionobligaatioiden ilmaantumisen ja 700 vuotta siitä kun ne tulivat siirtokelpoisiksi, negotiable. Nyt liki kaikki on bankable. Mullistavaa varsinkin on ollut toisen pankkitaseen vasemman paneminen yleisön sijasta toiselle pankille eli interbank syndikalismi.

    Toinen neo oli ROE, paralleelikäsitteenä ikiaikaiselle pääoman tuottolle ROI. Nyt siis oman, omistajien ei kansantalouden/yhdyskuntatalouden tuottonäköala. Vaan osaketuotto ROE.
    Tisle ROIsta.

    Mikä ettei kun rahapääomaa rajatta. Rajatta ? Kyllä kolmas neo. Se on valtiokeskuspankin kämmenellä ja poliisitasevallalla toimivan kaupallisen pankkisysteemin täydentäminen varjopankkilaitoksella. Pankin taseesta irrotetaan omistuksia arvopapereita (=yhden saaminen toiselta, lupauksia rajatta) pankista ja siirretään korkorahastoon vastaavalla talletuserällä, esimerkiksi asunnonmyyjän talletuksella, osuuden ostaminen.

    Näin pankkitasetta tyhjennetään toiseen finanssilaitokseen ja uusia papereita vaikkapa tyhjiäkin lupauksia voidaan tehdä rajatta. Ja taseen oikea puoli silti täyttä euroa valtiomme Keskuspankissa.

    Lujemmasta nyt puhmattkaan. Pankki saa libertalismin zeitgeistissa ostaa mitä vain eikä tarvitse tallettajia tai muita sille pankille, antolainaajia. Ensinkään. Ei se vain “ostaa” ja kirjoittaa taseeseensa Splendor ja velkoja veli.sisar@interbank tutuille. Ja pakosta kierotaloudessa vieraillekin. Maksuna jollekin toiselle vieraalle ja nyt kädessäni. Ihme. Ja toinen ihme että salassa vaikka maa täynnään talous- ja sopimuspaperitiedekuntia.

    Täällä kirnutaan biljoonia. Ilmasta, rahatta. Splendor meni yhdellä tavalla (esitetään myös su 30.12. klo 19.30). Finnkino on eri juttu. Ensin Mäkelät, filmialan miehet sen koostivat, sitten Sanoma osti. Sitten Erkko möi edelleen ja sitten ostaja möi edelleen.

    Kuinka mones lisävelan panija onkaan vuorossa, ja ketkä harvat ovivuoroissa ja popcornivuoroissa ja kuinka yleisö nettilippukaupassa kunhan selvittää vaivalla mitä ja minä viikonpäivänä ja millä kellon minuttiviisarilyömällä esitetäänkään. Astu sisään vain, yhtä samaa kertaustyyliä menee neouusilla valkokankailla.

    Ai, tämä kolmaskin innovaatio startup financial engineeringin alalta pitäisi nimetä. Se on arvopaperistaminen, securitization. Siis tämä ja BIS manipuloitu vakavaraisuuslaskento ja ROE eli vivutus pankista kautta raha-alanmiesten hedgefund kohdeyhtiöön kuten Finnkino. Kolme riittää kunhan väärentää siitä mikä oli markkinaltalous ja kultarahan määräraja ja vielä setelistymisenkin ei hapertuminen, mutta takaisinmaksettava, lyhentäminen peruutus. Siis kun (vajaakatteellisen) pankin sallittiin vuodesta 1850 valmistaa uutta rahaa tehtaisiin, niin sääntelijä lisenssin antaja demokratisoituva valtio, vaati että lainaa on lyhenettävä.

    Bittiaikana näin vanhoillaan ei liene ollut oikeasti kuin Kreikka. Sieltähän Lyydiasta ja Kroisokselta ne kultarahat olivat alkuaan, taisi jo hän tukehtua niihin ? Sori opimattomuuteni tiede-elegansissa mutta kivahan se on leffafriikinkin koittaa. Ja mikäs pakko se on lukea tällaisia marginaaleja. Omalla vastuullasi? tai ehkä Sampo vakuuttaisi pään lukuhäiriöltäkin eikä vain vapauttaisi huoltoyhtiöitä liukastumisvahingoilta ja lumen/jään korjuulta.

    Nekin ovat tällä private equity uralla keräytymässä kuin Musti&Mirri rahapesälle. Mene kun vielä Orioniin ehdit. Sitten sekin kauneus leikataan.Jukka Sjöstedt

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Hyvä kirjoitus.

    Tuloerojen vertailu Suomen (OECD 2016: 0.26), Ruotsin (0.28) tai Viron (0.31) välillä ei tietenkään ole ginikertoimen pohjalta se tärkein asia. Oleellista on se, miten saadaan synnytettyä uutta teollisuutta maahan ja vielä niin, että se tuottaa pitkäaikaisesti arvoa asemamaahansa. Suomi uhkaa jäädä tytäryhtiötaloudeksi, kun kaikki menestyvät yritykset myydään pois. Me emme osaa arvostaa täällä, suomalaisessa omistuksessa olevia yrityksiä muuten kuin jälkijättöisesti, kun niiden myyntitulot näkyvät marraskuisen intapäivälehden kannessa.

    Suomessa on paljon hyvää teknistä osaamista ja sitä myös perinteisesti osataan arvostaa. Insinööri on tärkeä ratas ja osa perinteistä teollista koneistoa. Tämä koneisto on tehokkaasti tuottanut voimavaroja hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin patruunavetoisen savupiipputeollisuuden aikana. Mutta tämä ajattelumalli on monestakin syystä historiaa ja nyt pitäisi pystyä uudistumaan, muutenkin kuin pakon edessä.

    Uudistuminen onnistuu vain, jos saadaan suomalaista varallisuutta kanavoitua tehokkaasti uuden suomalaisen teollisuuden synnyttämiseen. Tämän koneiston synnyttäminen (tai synnyttämisen salliminen ja ohjaaminen) on minusta seuraavan eduskunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä. Se on sopiva sekoitus vapauksia, kilpailusääntöjä ja avoimuuden vaatimuksia keskeisen uuden resurssin, tiedon, täysimittaiseen markkinalähtöiseen hyödyntämiseen, suomalaisen yhteiskunnan eduksi. Ei kuitenkaan merkantilistisesti (nollasummapelinä) muiden yhteiskuntien oikeuksia polkien.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. OSn kirjoitus tuloeroista ja yritysten kotimaisesta omistuksesta on tyypillinen todellisuudesta irtaantunut vuodatus.
    Siinä puhutaan niistä asioista joista vihervasemmisto haluaa puhua, vaikka teemat olisivat kuinka hanurista.
    Toisista teemoista ei puhuta, sillä niistä ei saa puhua, vaikka olisivat keskeisen tärkeitä.
    Maailmanparantamisesta ja varsinkin CO2-hysteriasta pitää puhua, vaikka kaikki tietävät, että suomalaisten omat toimet niissä ovat hyttysen aivastuksen kokoisia.
    Sen vuoksi ollaan kuitenkin valmiit uskomaan kritiikittömästi IPCCn raporttien poliittista tiedettä ja tuhoamaan hyvinvointiyhteiskuntamme perusta.
    Toisaalta ei saa puhua siitä, että Suomi on ryöstö-verotuksella tehnyt yritysriskiä ottavan toiminnan kannattamattomaksi ja työllä vaurastumisen mahdottomaksi.
    Tästä esimerkinä se, että osinkoa pyritään verottamaan kuten palkkaa. Vähänkin parempaa palkkaa verotetaan yli 50 prosentin verokiilalla ja kun siihen lisätään 24 prosentin ALV, satasen lisäansiosta käteen jää itselle vain noin 25 euroa.
    Tässä tilanteessa GINI-kertoimesta puhuminen on täyttä propagandaa.
    Siitäkään ei saa puhua, että 90-luvulla Koiviston konklaavi ajoi kymmenet tuhannet kannattavatkin yritykset ja perheet konkurssiin. Näiden ihmisten velat pitäisi jo antaa anteeksi ja näin todistaa vääräksi se väite, että Suomi on yrittäjyyttä ymmärtävä ja tukeva maa.
    Siitäkään ei saa puhua, että ilman menestyvää riskiyritäjyyttä Suomi on tuhoon tuomittu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. > Minua risoo superrikkaiden suurissa tuloissa
    > lähinnä haaskaava kulutus yksityislentokoneineen
    > ja huvijahteineen.

    Mikä sitten takaa sen, että poliitikot, otettuaan superrikkaiden rahat haltuunsa, eivät haaskaa niitä yksityislentokoneisiin ja luksuselämään matkustaessaan “valtion asioilla” ilmastokokouksiin ja muihin “tärkeisiin tapaamisiin” eri puolilla maapalloa pidettävissä lomakohteissa. Lomakohteissa tietenkin, koska muualta ei löydy riittävän arvokkaita puitteita näin arvokkaita vieraita varten.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Osakerahastoista:

    Pankkien itse tarjoamissa osakerahastoissa on yleensä massiiviset hallinnolliset kulut, jotka ulosmittaavat merkittävän osan tuotosta pankille. Muiden kuin pankkien kautta osakerahastoja on eri muodoissa tarjolla vaikka kuinka paljon hyvin pienillä kuluilla.

    Pankkien tarjoamat aktiiviset osakerahastot ovat oikeastaan tietämättömien kansalaisten laillista ryöstöä. Suuria hallinnointikuluja perustellaan väitteillä rahastonhoitajan ammattitaidosta, ts. kyvystä valikoida indeksiä paremmin menestyviä osakkeita. Kuitenkaan tällaisesta osaamisesta ei ole mitään empiiristä näyttöä ja tyypillisesti nämä korkeakuluiset rahastot tuottavat asiakkaille selvästi huonommin kuin esim. matalakuluiset indeksirahastot. Ymmärtääkseni sijoitusneuvojilla on jonkinlainen juridinen velvoite olla väittämättä, että heidän rahastonsa tuottaisi paremmin kuin kilpailevat pienikuluiset rahastot. Käytännössä tällaisia lain hengen vastaisia väitteitä kuitenkin esitetään jatkuvasti.

    Tuolle asialle pitäisi lainsäätäjien tehdä jotain. On jotenkin kummallista että ylivoimaisesti laajamittaisinta ihmisten huijausoperaatiota jatketaan vuodesta toiseen ilman mitään puuttumista. Noissa pankkien 3% kulujen rahastoissahan on tyyliin satoja miljardeja. Huolissaan ollaan kuitenkin lähinnä jostain pikkutekijöiden petoksista, joissa puhutaan tuhansista euroista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Mistähän se johtuu, että rahat ovat pankkitilillä ? Onko kyse siitä, että ihmiset ovat viisaita eivätkä sijoita mielestään huonoihin kohteisiin ? Voiko ihan silkka köyhyys olla syynä ? jos ei ole rahaa kuin muutama tonni ja työn jatkuvuus on epäselvä, niin ei sitä rahaa laiteta mihinkään riskisijoitukseen. Lottoon ja Jokeriin on kyllä rahaa koska niissähän ei mitään riskiä ole. Lisäksi investoidaan viinaan.

    Maamme on käynyt kaksi sotaa ja kansa on köyhdytetty ankaralla verotuksella ja demoralisoitu sosiaalituilla. Ei ole ollut malttia antaa varallisuuksien kertyä yksityistalouksiin. Kateus on ollut johtava periaate. Ei sellaisesta ilmapiiristä mitään omistajia ja sijoittajia synny.

    Onko verotuksella osansa ? Taatusti. Suomessa piensijoittajaa kohdellaan kuin mätää kukkoa.

    Kannattaisikohan sitä valtion roolia miettiä uusiksi ? onko valtion aina oltava kaikessa keräämässä osansa ? Parhaimmillaan verotetuilla ansiotuloilla saaduista verotetuista osingoista on vain murto-osa jäljellä kun vertaa siihen mistä summasta lähdettiin vähentämään. 100€ bruttopalkasta jää nettona 60€ ja siitä saaduista osingoista maksetaan 30% veroa. Verottamalla tätä maata ei ole koskaan aidosti rakennettu. Vain yrittäjyys on tie vaurauteen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara: Eivät. Jos tallett6ajat vetävät talletuksiaan pois, pankki saa sen tilalle edullista rahoitusta keskuspankista. Ei tule edes kuraa lattialle.

        Eikö pankeilla ole enää mitään vaatimuksia vivutuskertoimien suhteen, vai lasketaanko ne vain pankin oman pääoman, eikä talletuspääoman suhteessa?

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Osmo Soininvaara:
        Vivutuskertoimessa on ymmärtääkseni mukana pankin oma pääoma, ei talletuksia

        Vivutuskertoimessa otetaan huomioon myös talletukset, jos sillä tarkoitetaan luotonlaajennusta. Linkitän Wikipedian kirjoituksen asiassta. Siinä kyllä esitetään pelkistetty malli. Suomen liikepankkien osalta asiasta on säädetty monimutkaisesti laissa, jonka nimeä en muista,

        https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4himm%C3%A4isvarantoj%C3%A4rjestelm%C3%A4#Luotonlaajennus_ja_rahakerroin

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Osmo Soininvaara: Eivät. Jos tallettajat vetävät talletuksiaan pois, pankki saa sen tilalle edullista rahoitusta keskuspankista. Ei tule edes kuraa lattialle.

        Kiitos vastauksesta. Ymmärrän, että minun tulisi opiskella rahoitusasioita ja että blogistin ei tarvitse ryhtyä opettajaksi. Vastaus synnyttää maallikomielessä uusia kysymyksiä. Eihän sen , että tallettaja vetää pois pankista talletuksiaan ja ostaa noilla varoilla “vanhoja” osakkeita, merkitse yleisesti talletusten vaähentymistä, koska osakkeiden myyjä sijoittaa myyntivarat yleensä talletuksena pankkiin. Pankkien kokonaistalletusten määrä ei vähene. Vanhoja osakkeita ostettaessa rahat mädäntyvät osittain samaan tapaan kuin talletuksetkin, vaikka aiheuttavat ehkä jonkinlaista aktiivista, osin turhaa elättämällä pörssikaupan välittäjiä. Osakeanteihin sijoittaminen on dynaamisempaa toimintaa.

        Jos talletukset korvataan keskuspankkirahoituksella, eikö se olisi rahan ylitarjontaa?

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      4. Antero Vuokila: Kiitos vastauksesta. Ymmärrän, että minun tulisi opiskella rahoitusasioita ja että blogistin ei tarvitse ryhtyä opettajaksi.Vastaus synnyttää maallikomielessä uusia kysymyksiä. Eihän sen , että tallettaja vetää pois pankista talletuksiaan ja ostaa noilla varoilla “vanhoja” osakkeita, merkitse yleisesti talletusten vaähentymistä, koska osakkeiden myyjä sijoittaa myyntivarat yleensä talletuksena pankkiin. Pankkien kokonaistalletusten määrä ei vähene. Vanhoja osakkeita ostettaessa rahat mädäntyvät osittain samaan tapaan kuin talletuksetkin, vaikka aiheuttavat ehkä jonkinlaista aktiivista, osin turhaa elättämällä pörssikaupan välittäjiä. Osakeanteihin sijoittaminen on dynaamisempaa toimintaa.

        Jos talletukset korvataan keskuspankkirahoituksella, eikö se olisi rahan ylitarjontaa?

        Jos suomalainen ostaja ostaa osakkeita ulkomaiselta omistajalta niin silloin suomlainen omistus kasvaa ja suomalaisen tilillä olevat rahat vähenevät. Tai sitten suomalainen ottaa lisää velkaa ja ostaa velkavivulla.

        Ulkomainen myyjä puolestaan saa rahaa tililleen tai lyhentää velkaansa.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      5. Jussi: Jos suomalainen ostaja ostaa osakkeita ulkomaiselta omistajalta niin silloin suomlainen omistus kasvaa ja suomalaisen tilillä olevat rahat vähenevät. Tai sitten suomalainen ottaa lisää velkaa ja ostaa velkavivulla.

        Ulkomainen myyjä puolestaan saa rahaa tililleen tai lyhentää velkaansa.

        Tiedostin tuob seikan, mutta toisaalta ulomaalainen voi ostaa osakkeita suomalaiselta, jolloin suomalaisen talletukset kasvsvat suomalaisessa psnkissa , jos kauppahinta maksetaan suomalaiseen pankkiin.
        Muuten, pitäisikö Eu:n Rahaliiton osalta piää keskuspankkina Euroopan Keskuspankkia? Tuon kytköksen vuoksi ei liene suutta merkitystä, mihin pankkiin rahaliiton sisällä osakkeiden myyntihinnat ohjautuvat?
        Vähillä tiedoillani väittäisin, että pitäisi.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Siinä on se riski, että nuukailee Suomessa, kokoaa ison potin ja matkustaa Portugaliin tuhlaamaan sitä. Siksi tuon säästöistä annetun verohelpotuksen pitäisi olla lykkäys, joka lankeaa, ellei ole syytä lykätä uudestaan. Meneekö tällainen läpi EU-oikeudessa, en tiedä. Britit saivat aikanaan läpi pehmeän opintolainan, joka koitui maksettavaksi, jos pääsi kunnon tienesteille. Pitäisi selviättää, mitä tapahtuu, jos Britti muuttaa toiseen EU-maahan (siis ennen kuin viisumipakko tulee maaliskuussa).

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Suomen ongelma on se, että perustyö ei mahdollista riittävää toimeentuloa. Tämä johtuu siitä, että työn tuottamasta rahasta entistä suurempi osa menee johtajille ja omistajille, kun taas tavallisen duunarin palkkaa alennetaan. Tämä johtaa siihen, että työllä ei tule toimeen ja esimerkiksi perheen perustaminen tulee mahdottomaksi.
    Juha Sipilän hallitus on “nostanut” Suomen taantumasta keinoilla, jotka ovat pitkällä tähtäimellä maallemme tuhoisia. Koulutusta on vähennetty ja ihmiset on pakotettu tekemään pakkotahtista työtä noin 10 euron palkalla. Tämä kehitys johtaa väistämättä siihen, että nuorilla ei ole varaa perustaa perhettä ja elämästä tulee muutenkin näköalatonta. Tulevaisuus tällaisessa yhteiskunnassa on lähinnä sen pohtimista, millä seuraavan kuun vuokra maksetaan ja miten ruokaa saadaan jääkaappiin. Tämä kehitys on johtanut siihen, että suomalaisia syntyy vähemmän kuin nälkävuosien aikana ja valtiontaloutta ei saada tasapainoon edes suhdannehuipussa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. puhut asiaa.
    eräänä investointien ongelmana on vaikeus luottaa yhteiskuntamme kykyyn pitää pelisäännöt sellaisena, että asioita voisi ajatella pitkällä tähtäimellä.
    verottaja muuttelee kantaansa ja koettelee lainsäädännön rajoja mielensä mukaan.
    meillä on mm ongelma elinkeinoverolainsäädännön ja tuloverolainsäädännön välillä. tällöin verotus muuttuu muistuttamaan yksityishenkilöiden verotusta – rahoitusreservien kohtelu muuttuu. Verottaja voi yhtäkkiä päättää että yhtiötä tulkitaan tvl:n mukaan vaikka sen toiminnassa ei ole mitään toiminnallisia muutoksia on tapahtunut. tämä saattaa tarkoittaa yhtiön kassan tyhjenemistä. valitus kestää 5 vuotta minä aikana maailma onkin jo niin muuttunut ettei paluuta ole. samoin osinkojen verokohtelu elää jatkuvasti : hetki sitten ne olivat verovapaita nyt 32% mikä tarkoittaa yhdessä yhtiöveron kanssa yli 50 % veroastetta- ja jotkut puolueet ajaa taas senkin nostoa. meillä pidetään sankareina henkilöitä jotka myyyvät yhtiönsä ulkomaille hyvään hintaan ja rangaistaan niitä jotka koittavat kasvattaa teollista toimintaa suomen rajojen sisällä.
    on hyvin ymmärrettävää että suomalaiset ovat perustaneet ulkomaille esim. viroon tuhansia yhtiöitä jotka voivat kasvattaa pääomaansa vapaasti. ikävä kyllä tällöin investoinnitkin menettävät linkin suomeen.
    olisi hyvä jos suuret puolueet voisivat pitävästi sopia yli vaalikausien menevän talous ja veropolitiikan ja rajoittaisivat verottajan sooloilua.( siirtohintajupakat,aineetomat oikeidet, evl/tvl riidat, konserni vai holding yhtiö…jne)
    vain luottamus ja uskottavuus yhteiskuntaamme luo investoinnelle pohjaa

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Ruotsissa osataan tehdä halvalla sellaista tavaraa joka menee kalliilla kaupaksi. Suomessa osataan vain tehdä kalliilla tavaraa joka menee halvalla kaupaksi.

      Nettikaupan aikana meillä on ruotsalaisten kanssa toimiva työnjako. Ruotsalaiset tekevät tavaran ja suomalaiset pakkauksen. 🙁

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Osakesalkkuni on ollut jo vuodesta 2000 pakkasella. Ei ole kannattanut enää edes yrittää säätää, koska jokainen myynti vie 34% pääomasta.

    Indeksit näyttää sikäli väärin, että pieleen menee rahastot ja yritykset poistetaan kirjoilta vähin äänin, vaikka ne pitäisi merkitä negatiivisena tulona, jos meinaan osakkeita säästömuotona kehutaan.

    Samaan aikaan asunnot stadissa on 300% ja ne voida myydä ilman veroja jos käy itse hetken asumassa kyseisessä asunnossa.

    Luulen kyllä että kissaa ei saada enää takaisin oravanpyörään, suomeen ei tule enää kansankapitalismia vaan yritykset pyörivät ulkomaisen rahan turvin, niinkuin muissakin kehitysmaissa.

    Paskaisen salkkuni vihonviimeinen jalokivi myydään myös kiinalaisille, siis Amer-Tupakka Oy. Itse saan noistakin kiinalaisten rahoista vain jotain 75%, tai mitä lienee hankintameno-olettama nykyään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Hyviä pointteja kirjoituksessasi.

    Pieni kommentti rahastoista. Kirjoitit: “En oikein tunne, miten erilaiset osakerahastot toimivat, mutta ne näyttävät ulosmittaavan merkittävän osan tuotosta suurtenhallinnollisten kulujen kautta pankeille.”

    Tämä asia on mennyt huomattavan paljon parempaan suuntaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toki tavanomaiset pankit tarjoavat yhä laajan valikoiman suurikuluisia rahastojaan, joissa kulut ovat 1-2,5% luokkaa. Kuten kirjoitit, tämä on huomattavan suuri osa vuotuisesta tuotosta, joka pitkällä tähtäimellä on osakerahastoilla 5-8% luokkaa ja yhdistelmärahastoilla (osake- ja korkosijoituksia) paljon vähemmän.

    Kuitenkin seassa on myös halpoja indeksirahastoja, joiden kulut ovat reilusti alle 1% – osa jopa täysin kuluttomia. Ne seuraavat tiettyä osakeindeksiä kurinalaisesti ilman kalliin salkunhoitajan väliintuloa. Hajauttaminen maantieteellisesti tai toimialoittain on helppoa, indeksirahastoja löytyy joka lähtöön. Muutoksen etunenässä on Suomessa ollut Nordnet, joka tarjoaa paljon halpoja indeksirahastoja (sekä muiden toimijoiden että omia). Nykyään myös muilta toimijoilta näitä löytyy, jos tietää etsiä/vaatia. Kilpailu vie tätäkin asiaa parempaan suuntaan – siis piensijoittajien kannalta, ei ehkä pankkien.

    Kansalaisten tietoisuutta kustannustehokkaista ja helpoista sijoitusvaihtoehdoista tulisi lisätä – myös poliitikkojen toimesta!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Antti Jokiluoma:
      Hyviä pointteja kirjoituksessasi.

      Pieni kommentti rahastoista. Kirjoitit: “En oikein tunne, miten erilaiset osakerahastot toimivat, mutta ne näyttävät ulosmittaavan merkittävän osan tuotosta suurtenhallinnollisten kulujen kautta pankeille.”

      Tämä asia on mennyt huomattavan paljon parempaan suuntaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toki tavanomaiset pankit tarjoavat yhä laajan valikoiman suurikuluisia rahastojaan, joissa kulut ovat 1-2,5% luokkaa. Kuten kirjoitit, tämä on huomattavan suuri osa vuotuisesta tuotosta, joka pitkällä tähtäimellä on osakerahastoilla 5-8% luokkaa ja yhdistelmärahastoilla (osake- ja korkosijoituksia) paljon vähemmän.

      Kuitenkin seassa on myös halpoja indeksirahastoja, joiden kulut ovat reilusti alle 1% – osa jopa täysin kuluttomia. Ne seuraavat tiettyä osakeindeksiä kurinalaisesti ilman kalliin salkunhoitajan väliintuloa. Hajauttaminen maantieteellisesti tai toimialoittain on helppoa, indeksirahastoja löytyy joka lähtöön. Muutoksen etunenässä on Suomessa ollut Nordnet, joka tarjoaa paljon halpoja indeksirahastoja (sekä muiden toimijoiden että omia). Nykyään myös muilta toimijoilta näitä löytyy, jos tietää etsiä/vaatia. Kilpailu vie tätäkin asiaa parempaan suuntaan – siis piensijoittajien kannalta, ei ehkä pankkien.

      Kansalaisten tietoisuutta kustannustehokkaista ja helpoista sijoitusvaihtoehdoista tulisi lisätä – myös poliitikkojen toimesta!

      Olen törmännyt kahdessa pankissa ikävään ilmiöön. Sijoitusneuvojat panevat kaiken tarmonsa siihen, että asiakas sijoittaisi vähäiset pankkitalletukset pankin perustamiin rahastoihin tai sijoitusvakuutuksiin, joista jälkimmäisiä markkinoidaan veroeduilla sellaisillekin, jotka eivät niistä hyödy. Jos asiakas yrittää puhua indeksirahastoista, käänetään puhe takaisiin pankin tarjoamiin kohteisiin kehumalla rahastojen hoitajien etevyyttä. Asiakas saattaa taipua, jos ei tiedä miten indeksirahasoihin sijoitetaan. Pidän todennäköisenä, että sijoitusten myyjät saavat bonuksia onnistuessaan. Myyjät eivät ole mitenkään vakuuttavasti kiistäneet bonuksia. Kysymyksessä on asia, johon tulisi median ja poliitikkojen puuttua.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Tekisikö omaisuuden keskittymisen lisääminen (esim. perintövero poistamalla) meistä Ruotsin? Vai sittenkin vain eriarvoisemman version nykysuomesta?

    En väitä aiheeseen erityisen syvällisesti perehtyneeni, mutta käsitykseni on, että Ruotsin pääomat ovat osin ihan historiallista perua. Samoin kuin Suomen pääomaköyhyys. Kun pätäkkää on Ruotsissa ollut enemmän, siitä on myös ollut parempi mahdollisuus kerryttää suuria sijoitusvarallisuuksia. Ruotsissa siis voi olla sekä suuremmat tuloerot, että samalla köyhilläkin asiat paremmin sen vuoksi, että varallisuutta on enemmän. Ja ero ei niinkään johtuisi siitä, että viime vuosikymmeninä olisi siellä tehty jotain erityisen paljon paremmin (jotain kyllä mm. työllisyyden suhteen on kiistatta tehty), vaan siitä, että maassa oli jo tuota ennen merkittävästi vanhaa varallisuutta, kun Suomi taas vielä hetki sitten oli hyvinkin köyhä maa.

    Tässä perspektiivissä ei siis varallisuuden keskittymisen lisäämisen voisi odottaa Suomessa hyödyttävän kuin lähinnä niitä, joille sitä silloin keskittyisi enemmän. Toki he voisivat investoida enemmän, mutta trickle down-efekti ei taida reaalimaailmassa toimia erityisen hyvin. Ja vastavasti varallisuuserojen lisääntymisellä on omat negatiiviset vaikutuksensa talouteen ja yhteiskuntaan.

    Alikäytössä olevien pääomien tehokkaampaan käyttöön saamisesta kyllä kovasti samaa mieltä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Valtteri Aaltonen:
      Tekisikö omaisuuden keskittymisen lisääminen (esim. perintövero poistamalla) …

      E perintöveroa tarvitse poistaa, koska on kaksi tapaa hoitaa pääoman verotusta järkevästi.

      USA:ssa on korkea perintövero, mutta matala, osin olematon pääoma verotus muuten. Jokainen sukupolvi tekee rikkautensa itse ja pääoma verotetaan sukupolven vaihtuessa. Tapa vaatii tuekseen paljon halpaa työvoimaa, jotta liikeideat saavat tuulta nopeasti allensa.

      Euroopassa taas verotetaan pääomaa kohtuullisesti koko ajan. Sen sijaan perintöveroa ei yleensä kanneta, koska ymmärretään, että se on myrkkyä hitaasti kehittyville yrityksille. Yleensä yritys eurooppalisessa systeemissä saavuttaa jotain kolmannessa sukupolvessa, jota Suomessa ei useinkaan tule verotus syistä. Täällä yritys kannattaa myydä ennen sukupolvenvaihdosta.

      Itse kannatan eurooppalaista järjestelmää, mutta se ei ole ainoa toimiva. Pidetään perintövero, poistetaan sosiaalituet ja poistetaan pääoman tuoton verotus toimisi myös. Nykyinen järjestelmä, jossa on korkea pääoman tuottovero yhdistetty perintöveroon, on kansantalouden kannalta kelvoton.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. “…perintöveroa ei yleensä kanneta, koska ymmärretään, että se on myrkkyä hitaasti kehittyville yrityksille. Yleensä yritys Eurooppalisessa systeemissä saavuttaa jotain kolmannessa sukupolvessa, jota Suomessa ei useinkaan tule verotus syistä. Täällä yritys kannattaa myydä ennen sukupolvenvaihdosta.”

        Nyt pelkään, että sinulla on vähän väärää tietoa asioista.

        Suomessa yritysten sukupolvenvaihdostilanteissa efektiivinen perintövero on huojennuksen ja liberaalien arvostussäännösten vuoksi keskimäärin 2,8 % ja maksuaikaa saa tarvittaessa 10 vuotta. Tuo tuskin voi olla este yritystoiminnan siirtämiselle perintönä. (Toki jos kyseessä ei tosiasiassa ole yrittäjien sukupolvenvaihdos, vaan pelkän omistajuuden/osakesalkun siirtäminen perintönä, niin silloin perintövero on normaali.)

        Toiseksi ei pidä sekoittaa yrityksen toimintaa ja sen omistajuutta. Yrityksen kasvun ja toiminnan kannalta yrittäjän lopettaessa sen myyminen on todennäköisesti yrityksen tulevaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin sen siirtyminen perintönä. Yritystä myytäessä ostaja valikoituu. Eniten kannattaa tarjota sellaisen ostajan, jolla itsellään on paras osaaminen ja taloudelliset edellytykset saada yrityksestä mahdollisimman tuottava. Sen sijaan yrityksen siirtyessä perintönä, ei vastaava valikoitumista tapahdu. Voin hyväksyä, että perheyrityksen pitämiseen omistajasuvun hallussa liittyy tiettyjä arvoja, mutta yrityksen menestyksellä ja tulevaisuudennäkymillä sitä ei varmaan useimmiten voi perustella.

        Toki mikäli yrityksen ostaja tällaisessa tilanteessa on ulkomainen, vähenee tuossa välittömästi suomalainen omistus. Toisaalta perijä saa myynnistä yrityksen arvoa vastaavan pääoman, jonka hän vastaavasti voi investoida parhaiten omaa osaamistaan vastaavasti. On perusteltua olettaa, että vapaasti perijän kannalta parhaaseen kohteeseen investoituna perinnön arvo tuottaa enemmän kuin mikäli se olisi sidottuna tiettyyn yritykseen. Yrityksen myyminen itsessään ei siis myöskään haittaa kotimaisten pääomien kerryttämistä.

        Mutta siis vielä kertauksena, että sukupolvenvaihdosten verotus on niin kevyttä, ettei se pakota yrityksiä myymään.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Hienosti oivallettu.

    Itse otin asian puheeksi parissa asiayhteydessä taannoin ehdotuksella:
    Kansalaisille pitää taata oikeus/mahdollisuus sijoittaa tietty määrä rahaa vuodessa, esim 2000-5000€ joka verovähennettävää, mikäli sijoitus tehdään voittoajakamattomaan tai yksityiseen paikalliseen yritykseen.

    Palaute oli että “no en oikein ymmärrä miten toi mitään muuttaa”, mutta uskon ehdotukseeni ja väännän vielä:

    Meillä Suomessa puuttuu sijoituskulttuuri – “yritys” on aina jonkun rikkaaksi yrittävän tekele ja sikäli “ahneutta”, meillä on hankala olla iloinen kanssaihmisen onnistumisesta ellei kyseessä ole lotto voitto.
    Tämä johtuu paljolti siitä ettemme ole tottuneet ideaan että kuka tahansa voi omistaa osakkeita yrityksessä. Kuitenkin osuuskunta ajattelu on arkipäivää, eli on meillä tähän kaikki lähtökohdat, puuttuu vain rakenne jolla sitä tuetaan tai edesautetaan.

    Tämä kulttuuri tulee, kuten kaikessa muussakin ruohonjuuritasolta, kansasta, eikä ylhäältä nk Trickle-Down-menetelmillä.

    Mm. paikalliset parturit, vähittäistavarakaupat, rautaliikkeet, höyläämöt olisivat oivallinen sijoituskohde paikallisille, koska ne tukevat paikallista osaamista, työtä ja kasvua. Jokainen höyläämö hyödyttää suurta verkostoa (puu, logistiikka, suunnittelu, laki, laskentatoimi jne.). Jokainen tuhat euroa tällaista tällähetkellä “pientä” firmaa tukemaan saa suuren vastineen.

    Tiesittekö että Apple alkujaan perustettiin 20,000 asukasluvultaan olevaan kuntaan nimeltä Cupertino?
    Miksi sitä ei pantu “kasvukeskukseen” kuten San Francisco tai varakkaaseen paikkaan kuten Malibu?
    Entä miksi kaikki firmat Suomessa änkeävät Helsinkiin?

    Velkakierre on tyrehdytettävä, mutta se ei onnistu pelkästään rahahanan sulkemisella, koska tällöin mahdollistetaan vain black market ja varjotaloutta, pimeää rahaa ja pahimmassa tapauksessa rikollista toimintaa. Ihan samoin kuin vuokrakatoilla saadaan aikaan vain asuntojen pieneneminen ja suuremman rakentamisen kannattamattomuus sijoittajan näkökulmasta.

    Sitten 2008 kriisin jälkeen ainoat toimivat yritysmuodot ovat olleet Start Up (98% todennäiköisyydellä epäonnistuvat), Finanssi-magia (Danske, rahanpesu), rakennusala (taantuma häämöttää) ja asuntojen omistus sijoitusmuotona, leverage-käyttöön lainojen katteeksi ja vuokralle. Nämä eivät tuo kasvua, vientiä eikä niillä ole mitään merkitystä BKT:n kannalta. Vain julkinen sektori vetää, mutta verotulot ovat rajalliset.

    Ruohonjuuri sijoitus meiltä puuttuu, yrityselämässä 3 F’ää Friends Family and Fools, “Fools” ei ole mikään loukkaus, vaikka Suomessa minkäänlainen “epä-ammatimainen” sijoitus nähdään tyhmäksi, vastuuttomaksi.

    Viisaat sijoittavat ovat menettäneet 20-40% varoistaan näinä viime kuukausina, quantitative easing on ohi.

    Herätään.

    Kasvu ei tule siitä, että isot firmat kasvavat ja fuusioituvat.
    Kasvu tulee siitä, että pienet firmat (1-5) tuplaavat tai triplaavat työllistyksensä.
    Tuhat pientä puroa eikä mitään Stalinin Kanavia.

    Ihmisten oivaltamisia,
    Ei “kärkihankkeita”

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. OS: “En oikein tunne, miten erilaiset osakerahastot toimivat, mutta ne näyttävät ulosmittaavan merkittävän osan tuotosta suurtenhallinnollisten kulujen kautta pankeille.”

    Ainakin minä suosittelisin siksi indeksirahastoja ja ETF:iä. Niissä pienimmillään hallinnointikulut ovat luokkaa 0,1% vuodessa tai jopa hiukan sen alle.

    Toisessa kommentissa mainitut eläkeyhtiöiden kulut ovat tähän verrattuna kyllä aika törkeät, vaikkakin silti selvästi monien pankkien kiskurihintaisia rahastoja halvemmat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Ossi Saresoja:
      OS: “En oikein tunne, miten erilaiset osakerahastot toimivat, mutta ne näyttävät ulosmittaavan merkittävän osan tuotosta suurtenhallinnollisten kulujen kautta pankeille.”

      Ainakin minä suosittelisin siksi indeksirahastoja ja ETF:iä. Niissä pienimmillään hallinnointikulut ovat luokkaa 0,1% vuodessa tai jopa hiukan sen alle.

      Toisessa kommentissa mainitut eläkeyhtiöiden kulut ovat tähän verrattuna kyllä aika törkeät, vaikkakin silti selvästi monien pankkien kiskurihintaisia rahastoja halvemmat.

      Eläkeyhtiöt toivottavasti yrittävä pitää huolta jakokelpoisesta varallisuusmassastaan niin talouden myötä kuin vastamäissä. Jos itse joutuisin sijoittamaan oman eläkkeeni turvaksi, en pelkästään indeksirahastoihin tai ETFiin rahojani panisi. Pankkien rahastoista olen samaa mieltä.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Tapio: Eläkeyhtiöt toivottavasti yrittävä pitää huolta jakokelpoisesta varallisuusmassastaan niin talouden myötä kuin vastamäissä. Jos itse joutuisin sijoittamaan oman eläkkeeni turvaksi, en pelkästään indeksirahastoihin tai ETFiin rahojani panisi. Pankkien rahastoista olen samaa mieltä.

        Ei eläkyhtiöiden tarvitse ETF:iä käyttää. Mutta aktiivinenkin salkunhoito pitäisi hoitua paljon halvemmalla kuin nyt (vähän passiivisemmasta nyt puhumattakaan). Muistaakseni eläkeyhtiöillä menee kuluja luokkaa 0,8%. Ruotsissa puolestaan ilmeisesti edes 0,01%:n kuluilla ei mennyt tarjous eläkevarojen salkunhoidosta läpi, kun vieläkin halvempia löytyisi. Eläkevarat ovat niin isot, että kulujen pitäisi olla käytännössä nolla.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. “Pääomatuloja yrityksemme synnyttävät siinä missä muuallakin, mutta tulot menevät ulkomaisille omistajille”

    Itsehän me olemme tilanneet tämän lopputuloksen.

    Ruotsissa sijoitussäästötilillä olevien osakkeiden vero (2018) vastaa 7 % pääomaveroa. Yhteisöveron kanssa yhteisvaikutus on noin 30%.

    Suomessa listattujen osakkeiden pääomavero on 30 – 34 % ja edelleen yhteisö- ja pääomaveron yhteisvaikutus 47 % nimellistuotosta ja 61 % reaalituotosta. Silloin pääoma ohjautuu muualle kuin yrityksiin.
    En tykkääkään · Vastaa · 1 · 9 t

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Jussi: Suomessa listattujen osakkeiden pääomavero on 30 – 34 % ja edelleen yhteisö- ja pääomaveron yhteisvaikutus 47 % nimellistuotosta ja 61 % reaalituotosta.

      Listattujen osakkeiden osingoista veronalaista on vain 85%. Tämä tarkoittaa, että efektiivisesti osinkovero on vain 25,5%/28,9% (eikä 30%/34%). Kun tämän yhdistää 20%:n yhteisöveroon, on verorasitus yhteensä 40,4%/43,12% (nimellisistä tuotoista) eikä 47%.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara: Mikä se semmoinen yhteisövero on , joka on yli 20 %. Ei sitä ainakaan Suomeen makseta.

        Veroja maksetaan toimintamaiden mukaan. Suurilla pörssiyhtiöillä Suomen toiminnot ovat vain murto-osa kokonaisuudesta. Yhteisöveroja 2018:
        – Kone 22.3 %
        – Cargotec 33 %
        – Valmet 25.7 %
        – Orion 20.6 %
        – Wärtsilä 23.1%
        – Stora-Enso 18.3 %

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Jussi: Edelleen myyntivoittoa verotettaessa kokonaisrasitus on noin 23.5 % yhteisövero + 30-34 % pääomavero ilman huojennusta.

        Kuten Osmokin sanoi, Suomessa yhteisövero on 20% eikä sen yli.

        Lisäksi myynnissä voi vero mennä hankintameno-olettaman vuoksi alle 30%:n suhteessa tosiasialliseen voittoon. Hankintameno-olettama on siis 40% myyntihinnasta yli 10 v kestäneille omistuksille (ja 20% lyhyemmille), jos sillä laskien saa pienemmän veron kuin todellisella hankintamenolla. Parhaimmillaan veroprosentti voi sen vuoksi lähestyä 18%:a.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.