Minä ja pakkoruotsi

Keskustelun run­saus ja aggres­si­ivi­su­us osoit­taa, että kysymys pakko­ruot­sista on tule­htunut. Mis­tä ei voi vai­eta, siitä on puhut­ta­va. Kos­ka omaa kan­taani asi­aan on pidet­ty tun­net­tuna, ehkä on hyvä, että ker­ron sen itse.

Minä pidän ihmis­ten oikeut­ta äidinkieleen ja äidinkielisi­in palvelui­hin tärkeänä. Sik­si on vält­tämätön­tä, että riit­tävä osa suo­ma­lai­sista osaa ruotsinkieltä. Kos­ka ruotsinkielis­ten ammat­ti­jakau­ma ei vas­taa suomenkielis­ten ammat­ti­jakau­maa, ei riitä, että ruotsinkieliset osaa­vat ruot­sia ja palvell­e­vat sairaalois­sa toisiaan.

Siihen, että julk­isia palvelu­ja on saatavis­sa myös ruotsinkielel­lä ei tarvi­ta sitä, että jokainen suo­ma­lainen osaa ruot­sia. Se ei edel­lytä edes, että jokainen kysei­sis­sä virois­sa toimi­va osaa ruot­sia, sil­lä riit­tää, että jokaises­sa toimip­is­teessä on riit­tävästi ruot­sia osaavia. Jat­ka lukemista “Minä ja pakkoruotsi”