Jäähyväiset HUS:lle (6) Omaisuuden myynti

Val­tio ohjaa sote­meno­ja tiukalla bud­jetil­la, jon­ka ylit­tämis­es­tä seu­raa jotain ikävää. Jot­ta menokuri olisi tehokas, kiel­letään myös lainanotto.

Epäjo­hdon­mukaises­sa talouskuris­sa on se vika, että se vääristää toim­intaa. Tässä on epäjo­hdon­mukaista se, että vaik­ka taset­ta ei saa huonon­taa otta­mal­la lainaa, sitä saa huonon­taa myymäl­lä omaisuutta.

Omaisu­u­den myyn­ti on perustel­tua, jos sille ei ole omaa käyt­töä. Sen sijaan kiin­teistö­jen myyn­ti ja vuokraami­nen takaisin – samal­la sopimuk­sel­la – ei eroa lainan oto­s­ta mitenkään muuten kuin että se on kalli­im­paa. Takaisin vuokra­tus­ta kiin­teistöstä joutuu vuoren­var­masti mak­samaan vuokraa enem­män kuin olisi ollut myyn­ti­t­u­loa vas­taa­van lainan reaa­liko­rko, siis korko vähen­net­tynä inflaatiolla.

HUS on ajet­tu taloudel­lis­es­ti niin nurkkaan, että sen on otet­ta­va syömävelkaa myymäl­lä kiin­teistöjä ja vuokraa­mal­la ne takaisin. Tämä on aivan hul­lua, mut­ta pakko mikä pakko.

Onko val­tio­val­ta vain tyh­mä, vai onko tässä jokin piilotet­tu agenda?