Kysymys siitä, pitäisikö työttömän ottaa vastaan töitä myös työnvuokrasfirmassa, on oikeastaan aika paljastava.
Työttömien edustajat vastustavat, koska olosuhteet työnvuokrausfirmoissa ovat epävarmat. Joskus työtä on ja joskus taas ei ole. Tällainen taloudellinen epävarmuus on ahdistavaa. On siis vähemmän Jatka lukemista ”Työttömät vuokratöihin?”
Uraanin (uraanioksidin) hinta liikkui vuositunnen vaihteen tienoilla alle kymmenessä dollaerissa paunalta. Vuoden 2003 lopulla se kääntyi jyrkkään nousuun, joka on sen jälkeen jatkunut kiihtyvänä. Nyt hinta on jo 136 dollaria paunalta, siis 14-kertaistunut. Niistä ajoista, jolloin ulkomaiset kaivosyhtiöt kiinnostuivat Suomen Jatka lukemista ”Uraanin hinta rajussa nousussa”
Etelä Suomen Sanomien mukaan ylivoimainen enemmistö suomalaisista vastustaa nollamaksuluokan poistamista päivähoidosta samalla kun enemmistö on sitä mieltä, ettei työttömien lapsille pidä tarjota kokopäiväpaikkaa. Tällaisia tuloksia saadaan mielipidetiedusteluista, kun kysytään äkkiseltään eikä kysymystä edellä kunnon keskustelu, jossa asian eri puolet tulisivat näkyville.
Jos on niin tuloton, että pääsee nollamaksuluokkaan, täytyy olla työtön tai osa-aikatyötä tekevä yksinhuoltaja. Kysymys on siis siitä, riittääkö lapselle puolipäiväpaikka, jos Jatka lukemista ”Päivähoitomaksu ja johdonmukaisuus”
Terveisiä helteisestä Slovakiasta!
Suomessa keskustellaan kuulemma minimimaksun tuomisesta päivähoitoon. Ajatus on järkevä, mutta se vaatii eräitä muitakin toimia.
Kun Lipposen ensimmäistä hallitusta muodostettiin, viime yön vääntönä päätettiin vihreiden vaatimuksesta, että laki subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta toteutetaan eikä sitä taas lykätä, kuten oli taas kerran tarkoitus. Tuolloin VM:n puolesta esitettiin, että oikeus rajattaisiin vain päivähoitoa tarvitseviin ja sen ulkopuolelle rajattaisiin ne perheet, joissa ainakin yksi vanhemmista on kotona. Tämä olisi rajannut työttömien lapset oikeuden ulkopuolelle. Kompromissiksi tuli, että subjektiivinen oikeus koskee kaikkia, mutta kokopäivähoitoon tulee 300 markan minimimaksu. Maksu olisi vastannut osapuilleen hoidossa annettavien kolmen päivittäisen aterian arvoa. Pienituloisimmille osapäivähoito olisi säilynyt ilmaisena. Juuri tuon ruokaedun takiahan ilmainen päivähoito merkitsee, että vanhemmille tavallaan maksetaan lapsen panemisesta päivähoitoon.
Ajatuksena oli, että työttömät valitsisivat puolipäivähoidon. Päivähoito merkitsee aina myös jonkinlaista esikoulua, josta lasta ei pidä rajata ulos siksi, että vanhemmat ovat työttömiä. Toisaalta, jos alakouluikäisille riittää neljä tuntia opetusta ja virikkeitä päivässä, kyllä se riittää nuoremmillekin.
Eduskunnan sosiaalivaliokunta hempeämielisyydessään kuitenkin hylkäsi minimimaksun. Tästä on seurannut päivähoito-oikeuden ylikäyttöä. Päivähoito on kallis etuus. Sen ylikäyttö on pois muista hyvistä asioista, joihin kunta voisi rahojaan käyttää. Siksi palaaminen siihen, mistä lipposen hallitusta muodostettaessa sovittiin, on järkevää.
Pitää kuitenkin selvittää, onko päivähoidon ilmaisuus tässä välissä laskettu sisään joihinkin normeihin. Opiskelijavanhempien taloudellinen asema esimerkiksi ei ole kehuttava. Jos minimimaksu päivähoitoon tulee, pitää opintotuen puolella kenties tehdä jotain.
Aamukahvilla Pärnussa.Kahvi oli mennäTallinnan lautalla väärään kurkkuun, kun luin ministeri Pekkarisen lupauksista siirtää Kehäradan rahat bensankulutusinvestointeihin maakuntiin. Tarkoitukseni oli kirjoittaa ensimmäisessa levähdyspaikassa, mitä asiasta ajattelen, mutta onneksi satoi, enkä uskaltanut kaivaa kommunikaattoria esille kastumaan. Uutinen ehdittiin kumota, ennen kuin ehdin PärnuunKerrattakoon nyt vielä: kehäradassa ei ole kyse liikennepolitiikasta vaan asunnoista. Radan varteen suunniteltujen asuinalueiden rakentaminen ilman rataa olisi kuin rakentaisi kerrostalon ilman rappukäytävää. Yhtähyvin Pekkarinen olisi voinut esittää, että luovutaan Sipoon alueliitoksesta ja rakennetaan sen sijaan moottoritue Jyväskylästä Keuruulle.Hallitusneuvotteluissa kukaan ei edes yrittänyt esittää Kehäradan hyllyttämistä. Olisin kuullut siitä varmasti,-jos näin olisi tapahtunut. Oliko Pekkarinen siis puhunut vain lämpimikseen oman vaalipiirin tupaillassa. Niin ei saa tehdä.
Nämä uudet sivuni on lopulta saatu teknisesti toimimaan. Vaikeuksien kautta voittoon!
Olen lähdössä fillarini kanssa perjantaiaamuna Tallinnaan, josta lähden polkemaan Via Baltikaa etelään. Perjantai-illan tavoitteeni on päästä Pärnuun. Tavoitteeni on polkea Välimerelle ja sieltä Rivieraa pitkin Nizzaan. Reitin olen toistaiseksi suunnitellut tarkemmin vain Liettuan Kaunasiin. Matkalla on hyvää aikaa lukea karttoja. Reitin valinta on auki sikälikin, että en tiedä, onko keli Alpeilla sopiva ylitykseen. Sileillä renkailla ei jäisillä teillä ajella. Jos Alppien ylitys on mahdoton, kierrän ne itäpuolelta. Vähemmän nousuja, mutta paljon enemmän kilometrejä.
Matkantekoani voi seurata Helsingin Sanomien verkkosivuilla, jossa minun on määrä pitää kuukauden ajan blogia. Jos aikaa ja voimia riittää – ja tekniikka toimii – tulen kommentoimaan maailman menoa myös näillä sivuilla.
Lehtitietojen mukaan Venäjän Helsingin suurlähettiläs on vaatinut Suomen venäjänkieliselle väestölle kansallisen vähemmistön asemaa. Vaatimus sinänsä ei ole yllättävä, mutta sen esittämisajankohta – Viron patsaskriisin tunnelmat – oli pelottava.
Venäjästä tuskin on sotilaallista vaaraa eurooppalaisille naapureilleen, mutta venäläisen väestön asema naapurimaissa voi muodostaa kriisin Venäjän ja sen naapurien kesken siten, että kriisi alkaa paikallisina levottomuuksina, maassa asuvaa venäläisvähemmistöä tukevia mielenosoittajia tulee rajan takaa ja Venäjä valtiona asettuu näiden tueksi ja niin edelleen. Se, että Venäjä alkaa isännän äänellä komennella naapurimaitaan esittäen vaatimuksia omien kansalaistensa erityiskohteluista on vähän pelottavaa.