Vuosia sitten Juhana Vartiainen sai melkein minut uskomaan, että Ruotsin työttömyyspolitiikka on Suomea parempi. Työttömyysturva on Ruotsissa korkeampi kuin Suomessa mutta työttömän on otettava työpaikka vastaan halusi tai ei. Suomessakin pitäisi, mutta tämä ei toimi käytännössä.
Ei ole mahdollista yhdistää korkeaa työttömyysturvaa oikeuteen valita työttömyys työpaikan sijasta.
Ruotsin ratkaisun toimivuutta heikentää se, että työpaikoista on tullut yhä enemmän sellaisia, jossa työn laadulla on merkitystä ja yhä vähemmän liukuhihnatyön kaltaisia työpaikkoja, joissa työn laadulla ei ole niin väliä, kunhan sen saa tehdyksi. Niinpä työnantajat ovat yhä haluttomampia palkkaamaan ketään sellaista, joka hakee työpaikkaa vain karenssin pelosta ilman, että oikeasti haluaisi sitä paikkaa.
Väittäisin, että tästä johtuu, että myös Ruotsissa työttömyys on huippulukemissa, 8,8 %, eli vain runsaan prosenttiyksikön alempi kuin Suomessa. Toisaalta työllisyys on Ruotsissa neljä prosenttiyksikköä Suomen korkeampi. On järke3vämpää seurata työllisyyttä kuin työttömyyttä, koska raja työttömyyden ja työvoiman ulkopuolella olemisen välillä on vaihteleva.
Työttömyyden nousu saattaa Ruotsissa selittyä myös kymmenen vuoden takaisella pakolaisvyöryllä.
Väitän kuitenkin, että työmarkkinat ovat kehittymässä suuntaan, jossa työsuhdetta ei synny, ellei se ole kannattava molemmille osapuolille, työn tekijällä ja työnantajalle. Hallitus on aivan toisella linjalla. Se on heikentänyt merkittävästi matalapalkkaisen työpaikan vastaanottamisen taloudellista kannattavuutta.
Ruotsalainen töihin pakottaminen perustuu aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja kuntien noudattamaan ”Rinteen malliin”. Erityisesti työttömiä nuoria palkataan kuntiin tekemään töitä, joiden teettäminen ei oikeastaan ole kunnan kannalta järkevää. Näin ”varastetaan työttömien vapaa-aika”, kuten Juhana Vartiainen asian joskus ilmaisi.
Hallitus pyrki siirtämään Suomen lähemmäs Ruotsin mallia velvoittamalla työttömät hakemaan säännöllisesti työpaikkoja. Aika paljon tuleekin nyt hakemuksia kansliapäällikön virkoihin ja kaikkeen sellaiseen, johon hakija ei ole pätevä. Moni yritys jättää työpaikan julistamatta avoimeksi ja täyttää sen muuta kautta, koska ei halua penkoa satoja hakemuksia. Tilastoitua työttömyyttä tämä nosti, koska nämä hyödyttömät hakemukset siirsivät ihmiset tilastoissa työvoiman ulkopuolelta työttömiksi. Työllisyyteen sillä näyttää olleen vaikutusta tuskin lainkaan.
Olennaista on, että askeltakaan ei ole otettu aktiivisen työvoimapolitiikan suuntaan: työvoimahallinnon määrärahoja ei Ruotsin mallin mukaan lisätty, koska ei ole rahaa. Normina on, että työttömäksi joutuvan pitäisi tavata työnvälitystoimiston henkilö kahdeksan kuukauden työttömyyden jälkeen. Aika paljon ehtii työmarkkinakelpoisuus siinä välissä lahota.
Kun työvoimahallinnon voimavaroja Ruotsin mallin mukaisesti lisätään, työllisyys kyllä paranee, mutta uudet työpaikat tulevat kalliiksi. Ei siis kannata. Tässä laskelmassa unohtuu pelotevaikutus, joka saa ihmiset hakeutumaan itse mieleisiinsä töihin, jotta eivät joutuisi työvoimahallinon tai kuntien heille osoittamiin työpaikkoihin.
Mitenhän hyvin tuo Ruotsin “pääomien suojelu” tulee pidemmällä välillä toimimaan? Yhtenä vahvuutenahan on pidetty Ruotsissa kertyneitä varallisuuksia. Mutta kun “osattomien” määrä kasvaa, niin jossain vaiheessa vaaleissa voidaan päättää toisin.
Niin, muissa pohjoismaissa työttömyysturva on velvoittavampi siinä mielessä että sielä julkinen sektori työllistää enemmän, ja julkinen on ylipäätään Suomea valmiimpi siis myös työllistämään työttömiä. Kokoomuksen “velvoittavaa sosiaaliturvaa” ehkä voisi jopa kannattaa, jos siihen yhdistettäisiin myös se että ihmisillä olisi myös aito mahdollisuus työllistyä.
Muistaakseni Vartiainen jotain tälläistä vielä puhui tyyliin vuosikymmen sitten, että ihmisiltä pitää vaatia enemmän, mutta vastapainona yhteiskunnan pitää luoda olosuhteet että niitä töitä oikeasti myös on halukkaille. En tiedä mitä Vartiaiselle on tämän jälkeen tapahtunut kun hän kannattaa politiikkaa jossa sosiaaliturvaa kyllä muutetaan velvoittavammaksi ja rankaisevammaksi, mutta samaan aikaan finanssipolitiikalla luodaan olosuhteet jossa talous on jääkylmänä ja töitä ei halukkaille ole.
Nyt ideologisesti keskitytään rankaisemaan ihmisiä, vaikka he eivät ole tässä tilanteessa omasta syystään. Eivät tämän hetken työttömät ja sosiaaliturvan varassa ole luoneet Suomeen vuosituhannen pahinta työttömyystilannetta ja siirtäneet Suomea EU:n työttömyystilastojen ykköseksi. Hyvin surullista kaikenkaikkiaan.
Loppuun vielä tilastot että kuinka iso osuus työskentelee julkisella sektorilla pohjoismaissa kun sen mainitsin:
* Norja: 30,1%
* Tanska: 28,2%
* Ruotsi: 27,3%
* Suomi: 25,2%
Lähde, OECD — Government at Glance 2025: https://www.oecd.org/en/publications/government-at-a-glance-2025_0efd0bcd-en/full-report/employment-in-general-government_dafcfac5.html#indicator-d1e20844-8f0681ff33
Minäkään en tiedä, vaikka kirjoitin Vartiaisen kanssa vuonna 2017 kokonaisen keskustelukirjan, jossa luulin koko ajan keskustelevani nimenomaan tämän Vartiaisen kanssa. Totta puhuen en välttämättä olisi vaivautunut kirjoittamaan sitä lainkaan (tai muutenkaan esiintymään julkisessa keskustelussa jonkinlaisena “Vartiais-kuiskaajana”, mitä tein yleisemminkin 2010-luvun jälkipuoliskolla), jos olisin tiennyt, millaiseen soininvaaralaisen yhteiskuntapoliittisen ajattelun yhä jyrkemmin hylkäävään suuntaan hän muuttuu. Ja muuttuu hyvin nopeasti, käytännössä vasta tällä eduskunnan vaalikaudella: tapasin hänet toistaiseksi viimeisen kerran kasvokkain alle puoli vuotta ennen viime eduskuntavaaleja, ja tuolloin tästä muutoksesta ei vielä ollut hänessä mitään merkkejä.
Mieleen palaa myös se, kuinka vuonna 2011 Vartiainen vaati tämän blogin kommenteissa, että niin kauan kuin perussuomalaisissa on mukana Jussi Halla-aho, koko puolue tulisi eristää poliittisesta päätöksenteosta kokonaan: “Niin kauan kuin persuissa on tämä häiriintynyt vihanlietsoja hännystelijöineen, puolue pitäisi kokonaan eristää. Tässä tietysti vihreät ovat olleet ryhdikkäämmästä päästä, siinä missä muut puolueet ajattelevat että ääriainekset voidaan integroida kuoliaaksi.” Kauas on totisesti tultu niistä ajoista.
Muissa pohjoismaissa on ymmärretty, että kannattaa mieluummin työllistää hieman enemmän julkiselle sektorille ja hyödyntää ihmisten työpanos kuin pitää ihmisiä työttöminä.
Julkiset menothan eivät tarkoita suinkaan samaa kuin julkisen sektorin palkkamenot mikä usein unohdetaan julkisista menoista puhuttaessa. Muissa pohjoismaissa on keskitytty pitämään muut julkiset menot kurissa, Suomessa on keskitytty vähentämään työntekijöitä julkiselta sektorilta. Ja se näkyy sitten Suomessa suurempana työtyömyytenä ja heikompina palveluina. Ihmisten panos kannattaisi saada mieluummin käyttöön kuin odottaa ideologisista syistä että he työllistyisivät yksityiselle sektorille kun näkyy selvästi ettei niin tapahdu ainakaan nykytilanteessa. Ja Suomen pienempi julkinen sektorin työpaikkojen osuus verrattuna muihin pohjoismaihin merkitsee n. 50000–125000 työllistä.
Valtiolle.fi ‑palvelussa on koko ajan paljon avoimia työpaikkoja, joiden ainoat kelpoisuusvaatimukset ovat korkeakoulututkinto ja käytännössä osoitettu johtamistaito. Nämä monilla työttömillä on. Palvelun kauttaa hakemuksen jättäminen kestää maksimissaan viisi minuuttia ja raportointi TE-toimiston järjestelmään minuutin. Kuukausittain vaaditut neljä hakemusta tekee siis alle puolessa tunnissa. Kannattaa vaatia vastaukset kirjeenä eikä sähköisesti, jotta työllistävä vaikutus on maksimaalinen.
Noiden neljän työpaikan lisäksi voi sitten hakea muita työpaikkoja, siis sellaisia itselle paremmin sopivia. Vaan kun valtio kerran määrää hakemaan neljää työpaikkaa kuukaudessa, saakoon se sitten vähintään neljä hakemusta kuukaudessa.
Kyllä noita Valtiolle.fi ‑hakemuksiakin piti täyttää huolella jos aikoi päästä haastatteluun.
Mutta jos Valtiolle.fi ‑hakemuksia tekee vain ja ainoastaan siksi, että on neljä hakemusta on kuukaudessa tehtävä eikä halua kertoa valtiolle (tai kunnan TE-toimistolle) mistä todella töitä hakee ja haluaa saada, niin silloin niihin ei montaa minuuttia mene.
Jos haluaa haastatteluun, niin 10 minuutissa varmasti kirjoittaa sopivat saatekirjeen. Muun osan hakemuksesta kun voi kopioida aiemmista.
Työvoimapolitiikassa ainoa aktiivisuus on karenssien jakaminen. Henkisesti järjestelmä elää maailmassa, jossa koulusta kävellään töihin ja sieltä eläkkeelle. Laskin nopeasti, että olen ollut 11 vuoden aikana yli tusinassa työsuhteessa. Maailma näyttää muuttuneen 80-luvusta.
Suomessa olisi todella paljon töitä, jotka jäävät nyt tekemättä, koska ei ole rahaa. Työnantajien työllistäminen ei auta — ja sehän se on ainoa asia jota se hakemuspakko tekee.
Hoitoalalta on järjetöntä irtisanoa ketään julkiselta puolelta matalasuhdanteessa, koska mitä paremmin ja nopeammin ihmiset hoidetaan, sitä paremmin meillä on sitten noususuhdanteessa tekijöitä (sekä osaavaa hoitohenkilökuntaa, että terveitä kansalaisia). Nyt olis hyvä aika kuntouttaa ne ihmiset, joiden työkyvyttömyyseläkehakemukset on hylätty. Ei heillä ole itsellä siihen varaa.
Ja kyllähän monenlaista muutkin hommaa on, jota ei tehdä, ja joka oikeastaan kuuluisi yhteiskunnalle. Esimerkiksi vieraslajien hävittämistä ja suo-ojien tukkimista olisi sukupolvelliselle nuoria, eikä vaadi erityistä osaamista tekijöiltä, työnjohtoon jonkin verran, mutta eiköhän sitä löydy suhteellisen edullisesti. Uskon että tämmöiset kesätyöt kelpaisivat suurelle osalle nuorista.
Itse uskon että Suomessa on mahdoton tällä hetkellä työllistää *uhkaamalla* hanttihommilla. Meinaan että on liian paljon tunkua ihan mihin tahansa työhön, että miksi kukaan palkkaisi ketään vastentahtoista, kun innokkaita on enemmän kuin tarpeeksi. Etenkin niihin koulutusta vaatimattomiin hommiin on tunkua, koska niitä kouluttamattomia tai väärän alan valinneita on paljon.
Poikkeuksena ehkä hallituksen toimien vuoksi pienipalkkainen osa-aikainen työ, jonka vastaanottaminen käytännössä maksaa.
Osmo on täysin kuutamolla.
Ongelmana on vain ja ainoastaan se, ettei työpaikkoja ole tarpeeksi.
Työvoiman kysyntä ei riitä työllistämään Suomen väestöä.
Aiemmin tämä hoidettiin niin että 200 000 muutti Ruotsiin.
Voisi ehkä tehdä pienen lisäyksen: työvoiman kysyntä ei riitä työllistämään Suomen väestöä vallitsevalla työvoiman kustannustasolla ja muilla työehdoilla.
Miksi työvoiman hinta ei Suomessa tunnu millään joustavan alaspäin, ja oikeastaan mikään muukaan ei Suomessa tunnu joustavan? Koko yhteiskunta tuntuu jähmettyneen paikalleen vaikka pienen kansakunnan etuna luulisi nimenomaan olevan nopealiikkeisyys, mutta ei vaan löydy minkäänlaista ketteryyttä.
Vaikuttaa siltä että Suomi tarvitsisi korkeamman tasapainoinflaation kuin EKP:n 2% targetti kun mikään muukaan mekanismi ei näytä toimivan kohtuullisella aikajänteellä.
Tämä palkkojen alentaminen ja työvoiman neuvotteluaseman heikentäminen on toki elinkeinoelämän visio, ja se mihin heidän etujärjestönsä paukkunsa laittavat. Ei sitä ammattiyhdistysliikettä vastaan ja keskitettyä sopimista vastaan “sotaa” aloitettu n. vuosikymmen sitten vahingossa. Se on ollut valitettavan voittoisa strategiakin.
Valitettavasti näyttää että elinkeinoelämä ryhmänä tosiaan ennemmin hakee voittojen kasvua halpuuttamalla työvoimaa ja verotusta, kuin että hakisi yrityksille kasvua markkinoilta ja loisi uutta investoimalla. Nyt siis investoidaan luokkataisteluun ja poliittisiin voittoihin. Erityismaininta Wahlroosille, joka näkee omiin joukkoihin pesiytyneitä luokkavihollisia vähän sielä sun täällä (käyttää toki sivistyneemmältä kuulostavaa kiertoilmausta puhuen “viidennestä kolonnasta”):
(ylen termin selitys on tosin vähän väärä, “viides kolonna” tarkoittaa siis ajateltuja “vihollisia” oman ryhmän sisällä yleisemminkin. tässä tapauksessa siis elinkeinoelämän/omistavan luokan ajateltuja intressejä vastaan “omissa joukoissa” toimivia)
https://yle.fi/a/74–20185211
Puhdistus piti Wahlroosin kirjan mukaan tehdä myös Etlassa, eli ainakin Vihreälä ja Maliranta jotka erehtyivät Wahlroosin ja epäilemättä monien muidenkin elinkeinoelämän vaikuttajien luokkaideologian vastaisesti kritisoimaan yritystukia. Luokkavihollisten piti siis lähteä, etteivät he häiritse ideologista luokkataistelua.
https://www.hs.fi/talous/art-2000011573447.html
Puhdistuksia, viides kolonna, luokkaviholliset? Näitä kun lukee niin mieleen väistämättä tulee että Wahlroos ei ehkä tainnutkaan koskaan luopua nuoruuden vasemmistoradikaalista luokkataisteluun pohjaavasta maailmankuvasta, vaan hän vain vaihtoi leiriä.
Se että elinkeinoelämän visio on hankkia voitot työvoiman aseman heikentämisestä ja kurjistamisesta on hirveä visio yhteiskunnalle kokonaisuutena. Se naulaa yhteiskuntaa kurjistumiseen jossa hyvin menee vain kurjistumisesta hyötyvillä tahoilla. Yhteiskunta lähinnä taantuu vanhaan alkutuotantoon, kuten sellunkeittoon ja vastaavaan. Tuottavuus ei kasva, koska tuottavuuteen kuten automaatioon ei kannata panostaa koska halpa työvoima tulee työnantajalle halvemmaksi.
Saa nähdä herätäänkö tähän milloin, vai koskaan, että käynnissä on valitettavasti tosiaan ideologinen luokkataistelu. Mutta sitä ei aloittanut vasemmisto tai työväestö, vaan elinkeinoelämä ja omistajat jotka katsovat yhteiskuntaa valitettavasti yhä enemmän nollasummapelinä. Sen ajatuksen mukaan se että työntekijät saavat jotain, on suoraan sitten omistajilta pois. Äärettömän surullista, typerää ja tuhoisaa.
Tää mun kirjoitus ehkä nyt kuulostaa joltain vanhan taistolaisen paasaukselta, mutta muistutan että puhuin nyt terminologialla millä elinkeinoelämän keskeiset vaikuttajat nykyisin puhuvat. En halua itse nähdä yhteiskuntaa luokkakamppailun linssien lävitse, vaan yhteistyön ja yhteisen hyvän kautta. Valitettavasti vaan näyttää siltä että yhteiskuntamme hyväosaisimmat radikalisoituvat tässä suhteessa.
Meillä on nyt vähän avoimia työpaikkoja ja PALJON enemmän työttömiä työnhakijoita. Mitäköhän se “aktiivinen työvoimapolitiikka” oikein auttaa?
Aktiivinen työvoimapolitiikka voi ohjata koulutukseen. Lisäksi “avoimien” työpaikkojen käsite on vähän epämääräinen, koska kasvava osa työpaikoista täytetään asettamatta niitä avoimesti haettavaksi.
Pitäisi tajuta myös että työ ei ole mikään itseisarvo. Sen pitäisi palvella ihmisten todellisia tarpeita. Emme tarvitse ennustajia, astrologeja, terapeutteja ilman koulutusta tms.
No jos työ ei ole itseisarvo, niin se kyllä on että aikuinen ihminen pitää huolen omasta ja mahdollisuuksien mukaan myös muiden hyvinvoinnista ja tarpeista eikä heittäydy elätettäväksi. Kutsutaanko tätä sitten työnteoksi tai joksikin muuksi on toisarvoista, kun olennaista on vastuullinen aikuisuus.
Minusta sosiaaliturvan kokonaisuudistukselle olisi huutava tilaus. Kaikki, erityisesti korkeakoulutetut, tietävät, että isoja muutoksia on tulossa työelämään ja työvoiman tarjonnasta tulossa valtava ylitarjonta. Uskoisin, että niille Soininvaaran kehittelemille ajatuksille, että elämänsisältöä voisi etsiä töiden ulkopuolelta, olisi tilausta jos ei nyt, niin ainakin pian. Perustulo tietenkin on nopeasti mieleen nouseva ajatus. Perustulon suuruus voisi riippua siitä, kauan on maan kansalainen ollut. Eli vasta Suomeen muuttanut ei saisi juurikaan perustuloa.
Rakentellista työttömyyttä on kestänyt yli 35 v. joten pitäisi tajuta että töitä ei kerta kaikkiaan ole enää kaikille. Jopa oikeistopoliitikkojen pitäisi tajuta.