Kaksivuotinen esiopetus: vaikutus tutkitusti nolla

Kymme­nen vuot­ta sit­ten puolueet oli­vat hyvin yksimielisiä siitä, että siir­tymi­nen pakol­liseen kak­sivuo­tiseen esiopetuk­seen pienen­täisi lähtöko­htaero­ja las­ten aloit­taes­sa perusk­oulua. Sen sijaan, että olisi ryn­nät­ty suin päin toteut­ta­maan uud­is­tus­ta, päätet­ti­in kuitenkin tehdä tutkimus siitä, mikä olisi uud­is­tuk­sen vaikutus.

Kan­nat­ti tutkia, sil­lä tulok­set osoit­ti­vat kak­sivuo­tisen esiopetuk­sen vaiku­tuk­set olemat­tomik­si. Har­voin on saatu vaiku­tuk­selle mitatuk­si näin tark­ka nol­la, sanoin tutkimuk­sen vetäjä apu­lais­pro­fes­sori Mart­ti  Sarvimä­ki min­ulle eilen Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitoksella.

(Tämä vaatii vähän tilas­tol­lisen päät­te­lyn peri­aat­tei­den avaamista. Yleen­sä nol­la-hypo­teesia ei saa­da yleen­sä todis­te­tuk­si. Se saat­taa jäädä kumoa­mat­ta, mut­ta se ei todista, ettei vaiku­tus­ta lainkaan olisi. Vaiku­tuk­selle ei vain saatu tilas­tol­lis­es­ti merk­it­sevää näyt­töä. Nyt voiti­in – kiitos suuren oto­skoon – mita­ta vaiku­tuk­selle luot­ta­musväli, joka osoit­ti sen jok­seenkin tarkasti nol­lak­si – ainakin niiden las­ten osalta, joil­la esiopetuk­sen vai­h­toe­htona oli varhaiskas­vatuk­seen osal­lis­tu­mi­nen viisivuotiaana.)

Tutkimuk­seen valit­ti­in liki 38 000 las­ta, jot­ka arvot­ti­in koeryh­mään ja ver­rokkiryh­mään. Tämä takasi sen, että ryh­mät oli­vat lähtöko­hdil­taan ident­tiset ja erot jos sel­l­aisia oli, joh­tu­i­v­at osal­lis­tu­mis­es­ta esiopetukseen.

Lop­putu­los oli täysi nol­la sil­loin, kun vai­h­toe­htona esiopetuk­selle oli osal­lis­tu­mi­nen varhaiskas­vatuk­seen viisi vuo­ti­aana. Melkein kaik­ki viisivuo­ti­aat osal­lis­tu­i­v­at varhaiskas­vatuk­seen – oli­vat siis päivähoi­dos­sa – joten niitä, jot­ka oli­vat viisivuo­ti­aina koti­hoi­dos­sa esiopetuk­sen sijas­ta, oli huo­mat­tavasti vähemmän.

Koti­hoitoon ver­ratu­na kak­si vuoti­nen esiope­tus tuot­ti tilas­tol­lis­es­ti merk­it­se­viä ero­ja ensim­mäisenä vuote­na, mut­ta perusk­oulun alka­es­sa erot oli­vat kadon­neet, kun koti­hoi­dos­sakin olleet osal­lis­tu­i­v­at vuo­den mit­taisi­in esiopetuk­seen. Tässä joukos­sa oto­skoko oli kuitenkin sen ver­ran pieni, ettei nol­laa saatu todistetuksi.

Tässä ryh­mässä oli perusk­oulun alka­es­sakin oire­i­ta eroista tun­tei­den säätelyssä ja työsken­te­ly­taidois­sa, mut­ta nekään erot eivät olleet tilas­tol­lis­es­ti merkitseviä.

Päät­täjiä on onnitelta­va maltista. Jos olisi ryn­nät­ty vain toteut­ta­maan  uud­is­tus, ei olisi koskaan saatu tietään, kuin­ka turha se oli.

Minäkin luulin, että kak­sivuoti­nen esiope­tus olisi vaiku­tuk­sil­taan selvästi suurempi.

= = =

Tutkimuk­sen luotet­tavu­ut­ta häir­it­si hie­man se, että kokeilus­sa mukana ole­vat kun­nat siir­sivät koeryh­mään ”kelpoisia” opet­ta­ja, mut­ta ei tämäkään tuot­tanut eroa koeryh­män ja ver­tail­uryh­män välil­lä.  Sana kelpoinen oli min­ulle uusi. Se tarkoit­ta­nee muodol­lis­es­ti päte­viä. Muut ovat siis “kelvot­to­mia.”

Olisi hyvä tutkia sitäkin, kuin­ka paljon muodol­lis­es­ta pätevyy­destä on todel­lisu­udessa hyö­tyä, sil­lä aika isol­la rahal­la tätä kelpoisu­ut­takin edistetään.

= = = =

Olen kir­joit­tanut mon­een ker­taan siitä, kuin­ka ekon­o­mistit syr­jäyt­tävät mui­ta yhteiskun­tati­eteitä metodogisen kyvykkyyten­sä ansios­ta. Tämä ole taas yksi osoi­tus asiasta.

12 vastausta artikkeliin “Kaksivuotinen esiopetus: vaikutus tutkitusti nolla”

  1. Eipä tuos­ta kokeilus­ta liioin hait­taakaan tain­nut olla — tuumaa vai­moni, lto emerita…

    1. ”Menetelmälli­nen kyvykkyys” on kyl­lä laiskan miehen seli­tys. Talousti­eteil­i­jöi­den menetelmät ja asetel­mat eivät yleen­sä ole poikkeuk­sel­lisen vaa­tivia, pikem­minkin aika simp­peleitä eivätkä useimpi­en tieteenalo­jen näkökul­mas­ta hirveän kiin­nos­tavia. Kos­ka en ole talousti­eteil­i­jä en myöskään koe järkeväk­si alkaa tässä speku­loimaan muil­la mah­dol­lisil­la seli­tyk­sil­lä yleiseen pätevyy­teeni perustuen, vaik­ka kivo­ja ja tes­tat­tavia arvauk­sia voisinkin keksiä.

      1. Tiedän talousti­eteil­i­jöil­lä ole­van sinän­sä kiin­nos­tavia menetelmiä, joi­ta en juurikaan tunne, mut­ta tämän nimeno­maisen tutkimuk­sen metodolo­gia näyt­tää minus­ta yhteiskun­tati­eteel­liseltä peruskauralta.

  2. “Melkein kaik­ki viisivuo­ti­aat osal­lis­tu­i­v­at varhaiskas­vatuk­seen – oli­vat siis päivähoi­dos­sa – joten niitä, jot­ka oli­vat viisivuo­ti­aina koti­hoi­dos­sa esiopetuk­sen sijas­ta, oli huo­mat­tavasti vähemmän.”

    “Melkein kaik­ki” tarkoit­ti ilmeis­es­ti sitä, että koti­hoi­dos­sa ole­vien osu­us olisi ollut noin 5 %. Koti­hoi­dos­sa olevil­la oli keskimäärin yksi sis­arus enem­män, eli muutkin asi­at näi­den kasvuym­päristössä ovat eri tavoin, mikä.

    Kokeilus­sa mukana olleista 14 %:lla oli äidinkieli muu kuin suo­mi, ruot­si tai saame ver­rokissa 16 % vuon­na 2016 syn­tyneil­lä. Vas­taa­vat luvut oli­vat 15 % ja 17 % vuon­na 2017 syn­tyneil­lä. Per­heen sosioekonomi­nen tilanne tuos­sa selvi­tyk­sessä kat­sot­ti­in isän tuloina ja äidin tuloina, mut­ta ei las­ta kohti jääv­inä tuloina, eli läh­estymistapa oli talouden osalta aikuis­ten, ei lasten.

    Tutkimuk­ses­sa todet­ti­in johtopäätök­senä, että
    “Sis­arusten lukumäärää ja yksin­huolta­ju­ut­ta luku­un otta­mat­ta erot ovat kuitenkin varsin pieniä. Toisin sanoen, koti­hoi­dos­sa 4- ja 5 vuo­ti­aana ole­vien las­ten sosioekonomi­nen ase­ma ei eroa varhaiskas­vatuk­seen tai esiopetuk­seen osal­lis­tu­vien las­ten sosioekonomis­es­ta ase­mas­ta” (sivu 130)

    Eli tutkimuk­ses­sa logi­ik­ka meni niin, että jos las­ten van­hempi­en tulot ovat per­heis­sä A ja B jok­seenkin tasan yhtä isot, mut­ta lap­sia on per­heessä B yksi enem­män, myös las­ten sosioekonomi­nen ase­ma on sama.

    Nopeasti kat­sot­tuna ainakin tuo vaikut­ti kuitenkin virheel­liseltä päät­te­lyltä, kos­ka jos väite kos­kee lapsen näkökul­maa, pitäisi kat­soa jol­lain tavoin las­ta kohti käytet­tävis­sä ole­via tulo­ja, mitä tuos­sa nimeno­maan ei tehty.

  3. Miten tutkimus ver­taa esim joidenkin kes­ki-euroop­palais­ten maid­en käytän­töön jos­sa “koulu” aloite­taan 5‑vuotiaana?

    Ymmär­rän että esik­oulun tarkoi­tus on sekä ohja­ta koulu­tielle mut­ta myös tar­jo­ta mah­dol­lisu­us ainakin 4 tun­tia kestävään ohjat­tuun toim­intaan niille lap­sille jot­ka muuten eivät olisi päiväkodeis­sa vaan kotona.
    Jos esik­oulu olisi 2‑vuotinen niin ne kotona ole­vat lapset pää­si­sivät aikaisem­min mukaan ja äideil­lä olisi ainakin joitakin tun­te­ja vapaa­ta. Se on sit­ten toinen jut­tu halu­aako yhteiskun­ta tukea sitä. Huo­mau­tan että kaik­ki koti­hoi­dos­sa ole­vat lapset nimit­täin eivät ole maa­han­muut­ta­japer­heistä vaan on ihan kantasuomalaisiakin.

    1. “Jos esik­oulu olisi 2‑vuotinen niin ne kotona ole­vat lapset pää­si­sivät aikaisem­min mukaan ja äideil­lä olisi ainakin joitakin tun­te­ja vapaata.”

      Asi­at riip­pu­vat mm. etäisyyk­sistä. Jol­lain on esik­oulu kodin vier­essä. Toisel­la sinne on yli tun­nin mat­ka julkisel­la liiken­teel­lä, tai ei yhteyt­tä ollenkaan ilman omaa henkilöau­toa. Moni päivähoitopaikan omaavakin pitää toisi­naan etä­työpäiviä niin, että lapset ovat kotona. Las­ten herät­tämi­nen, pukem­i­nen ulko­vaat­teisi­in ja pakot­ta­mi­nen liikku­maan halut­tuun suun­taan on välil­lä niin työlästä, että paljon helpom­mal­la pääsee, kun ei vie mihinkään. Lap­sil­lakin on tun­teet, ja hyvän­tu­ulisem­mat ja ärtyneem­mät päivänsä.

      Nykyään kun koulu­verkkoa las­ten vähetessä ja talouden säästö­painei­den keskel­lä supis­te­taan, myös mat­ka esik­oulu­un pite­nee monis­sa kun­nis­sa, ja mat­ka esik­oulu­un on ihan oikeasti monil­la lap­sil­la enem­män kuin tun­nin suun­taansa. Julkisel­la liiken­teel­lä kulkien se voi olla yli tun­nin vaik­ka kilo­me­tre­jäkään ei olisi kauheasti, jos pitää vai­h­taa joukkoli­iken­nevä­linet­tä yhden tai use­am­man ker­ran matkan aikana ja väli­in tulee odotu­saiko­ja. Päivähoitopaikko­ja on huo­mat­tavasti tiheäm­min kuin esik­oulu­ja, kun tar­jol­la on myös per­hep­äivähoitoa jne.

      1. Suurin osa ihmi­sistä ja eri­tyis­es­ti suurin osa lap­sistya asuu kaupungeis­sa. On monia asioi­ta, jot­ka toimi­vat kaupungeis­sa mut­ta eivät syr­jäisel­lä maaseudul­la. Käuytän­töjä pitää eriyttää.

      2. Ai että las­ten annetaan jäädä koti­in etä­työpäiviksi? Ei mikään ihme että Suomel­la menee niin huonosti.

      3. Ei ehkä menisi niin huonos­ti jos lap­sille syötet­täisi­in kiinalaisen porkkanavakoilu­sof­t­an sijaan vaik­ka Albert Bar­illen opet­tavaisia piir­ret­tyjä his­to­ri­as­ta, avaru­ud­es­ta, ihmisanato­mi­as­ta ja suurtieteil­i­jöi­den ja ‑kek­si­jöi­den elämistä: https://www.youtube.com/@onceuponatimechannel Minä ainakin olen ikuis­es­ti kiitolli­nen kun ruudun väl­i­tyk­sel­lä sai oppia tärkeitä asioi­ta ilman valtahierarkioita.

  4. Täl­laisia tutkimuk­sia pitäisi tehdä paljon enem­män, jot­ta yhteiskun­nan resursse­ja voitaisi­in kohden­taa oikein. Onko esik­oulus­ta ylipään­sä hyö­tyä? Jos on, niin onko kaikille, vai vain jollekin tietylle ryh­mälle? Kuin­ka paljon ter­vey­den­hoi­dos­ta löy­tyy turhu­ut­ta, tai ainakin asioi­ta, jot­ka voitaisi­in hoitaa paljon halvem­mil­lakin menetelmil­lä jos sel­l­aisia vain löydettäisiin?

    Nykya­jan tiedekri­it­tisessä ilmapi­iris­sä on hyvä muis­taa se, että tyh­myys mak­saa turhana työnä ja type­r­ästi käytet­ty­inä resurs­seina. Tiede ja tutkimus ovat menetelmiä, joil­la tyh­myyt­tä vähennetään.

    1. Gerd Gigeren­z­erin mielestä ainakin län­si­mais­sa yleen­sä ter­vey­den­huol­losta löy­tyy käsit­tämät­tömästi turhu­ut­ta lähin­nä lääketi­eteen kau­pal­lis­tu­misen ja dik­tatu­uri­mais­ten lääkäri > hoita­ja > poti­las ‑hier­arkioiden vuok­si. Suomes­ta en ole niin var­ma. Riski­ti­etoisu­us-kir­ja tietää.

      1. Mon­es­sa tapauk­ses­sa lääkäriä ei tarvi­ta, elin­ta­pao­h­jaus­ta voivat ihan hyvin antaa muutkin toim­i­jat lääketieteellisen/terveystieteellisen tutkimuk­sen ja tiedon perus­teel­la. Iso osa län­si­maid­en vaivoista on ihan elin­ta­pa­sairauk­sia ja hom­ma on men­nyt pieleen siinä vai­heessa kun tarvi­taan todel­lista lääketi­eteel­listä hoitoa eli lääkäriä. Sit­ten osa vaivoista on suurel­la toden­näköisyy­del­lä ympäristön myrky­istä eli tietois­es­ti käyte­ty­istä kemikaaleista ja aineista johtu­via, oikeis­to tietenkin kynsin ham­pain halu­aa estää näi­den osalta ter­vey­den suo­jelun sekä tutkimuk­sen haitoista, kuten USA:ssa näemme. Se raha on kum­ma kan­nustin kun johtaa niin kovin usein aika ilkeään käytök­seen ja valintoihin.

        Nytkin on 2 tut­tua talvel­la kaatunut ja jal­ka vau­ri­oitunut. Yllä­tys yllä­tys, molem­mat yli­pain­ois­ia ja eivät eri­tyisen liikun­nal­lisia (tämä perus, aja­vat autol­la joka paikkaan). Sitä vaan sanon, että harvem­min tun­tuu nor­maali­pain­ois­il­la ja liikun­nal­lisil­la aikuisil­la tule­van kaa­tu­misia, jois­sa nivel­siteitä tai jän­teitä vau­ri­oituu, urheilu­on­net­to­muudet toki asia erik­seen. Kova kil­pau­rheilumainen har­ras­t­a­mi­nen tai kil­pau­rheilu eivät nyt yleen­sä ole fik­sua ja hyödytkin ovat olemat­to­mia ja mar­gin­aal­isia ter­vey­den kannal­ta hait­toi­hin näh­den, eli samat ter­veyshyödyt on mah­dol­lista saa­da pienem­mäl­lä riskillä.

Vastaa käyttäjälle Ari Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.