Olen yleensä Juhana Vartiaisen kanssa samaa mieltä melkein kaikesta, mutta nyt on löytynyt erimielisyys. Kirjoitin, että hallituksen raskaat talouden sopeutukset, siis leikkaukset ja tulonsiirtojen karsimiset, eivät ole vähentäneet velkaantumista, koska ne ovat aiheuttaneet työttömyyttä ja torjuneet nousukauden. Juhana vastasi Elon Muskin X:ssä, ettei keventynyt finanssipolitiikka kuitenkaan rahoita itseään. Ei yleensä rahoitakaan. Tämä kannattaa muuten muistaa, kun joku taas sanoo. että verojen alennukset rahoittavat itsensä.
Vaikka yleensä kannatan valtavirtataloustiedettä, tässä nousukauden estämisessä minulla on oma persoonallinen näkemykseni asioista.
Talouden nousu ja lasku ovat itseään ruokkivia noidankehiä. Kun talous nousee, ihmisillä on enemmän rahaa, he kuluttavat enemmän ja se tuo lisää työpaikkoja, talous nousee, kulutus kasvaa lisää ja niin edelleen, kunnes talous törmää suhdanteiden ylikuumenemiseen ja inflaatioon, joka vie kilpailukyvyn ja taittaa kasvun. Laskukaudessa taas kierre toimii toisin päin. Tätä ylikuumenemista poliitikot yleensä jouduttavat hullun kiilto silmissään. Kun valtiolle tulee rahaa ovista ja ikkunoista, vasemmistolaiset lisäävät menoja ja oikeistolaiset alentavat veroja.
Laskukauden lopulla pitäisi laskevasta kierteestä siirtyä nousevaan. Suhdannekäänteen ajankohtaa, siis keikahduspistettä, eivät ennustuslaitokset yleensä pysty ennustamaan. Se johtuu – siis minun nähdäkseni – siitä, että tuo keikahduspiste on hyvin vähästä kiinni. Siksi väärin ajoitettu arvonlisäveron korotus minun käsitykseni mukaan pystyi pysäyttämään ennustetun nousun. Keikahduspisteen tuntumassa verojen tilapäinen alentaminen tai korotuksen lykkääminen todella voivat maksaa itsensä takaisin ja jopa suurella kertoimella.
Juhana sanoo, että ALV:n korotus tehtiin silloin kun tehtiin, koska odotettiin nousukauden alkavan. Ehkä se olisi alkanutkin ilman tuota onnetonta päätöstä. Tämä on siis minun näkemykseni asiasta. Ei ole suhdanteiden kannalta aivan pieni asia leikata kotimaista kysyntää prosentilla.
Tämä ei ole ole minun kannaltani jälkiviisautta, koska sanoin tämän ennen päätöstä. Minusta olisi pitänyt – ja tästä kerroin julkisesti – kyllä päättää arvonlisäveron korotuksesta, mutta jättää sen ajankohta avoimeksi. Olisi pitänyt odottaa, että positiivinen kierre olisi ehtinyt kunnolla käynnistyä. Arvonlisäveron korotusta sinänsä kannatan jopa niin, että nostaisin ruoan arvonlisäveron yleisen arvonlisäveron tasalle (ja korvaisin tämän pienituloisille tulonsiirtona.)
Niinpä minusta hallitus ei voi selitellä kasvanutta velanottoaan suhdanteiden heikkenemisellä, koska se on itse sen aiheuttanut.
= = = = =
Muuten olen sitä mieltä, että kun arvioidaan, paljonko mikin ryhmä on hyötynyt veronalennuksista, arvonlisäveron korotus pitäisi ottaa tietysti laskelmissa huomioon.
Talousteoriapuheista tulee usein mieleen, ylianalysoidaanko oman maan tapahtumia ja politiikkaa? Ehkä jos pienen maan tarina onkin riippuvainen siitä, mitä maailmalla tapahtuu — kuka kenenkin kanssa melskaa, ja missä sijaitsee bussilinjan viimeinen pysäkki tai vaihtoterminaalit.
Eihän tämä ole suhdannekriisi!
. Suomen talouden heikkous ei ole pelkkä suhdannekriisi – se on pitkäaikaisen rakenteellisen epätasapainon tulos, jossa menot ovat kasvaneet pysyvästi suuremmiksi kuin tulot. Taustalla vaikuttavat väestörakenne, julkisen sektorin laajeneminen, investointien hiipuminen ja kilpailukyvyn rapautuminen.
—
📉 Tarina Suomen talouden heikosta tilasta
Kuvitellaan Suomi taloutena kuin vanha, mutta yhä kunnianhimoinen talo. Se on rakennettu sodan jälkeen kestämään, ja vuosikymmenten ajan se on tarjonnut suojaa, lämpöä ja hyvinvointia asukkailleen. Mutta nyt talon perustuksissa on halkeamia, katto vuotaa, ja lämmityskulut nousevat nopeammin kuin kukaan ehtii maksaa sähkölaskuja.
1. Tulot eivät riitä menoihin – ja tämä ei ole uusi ilmiö
Suomen julkinen talous on ollut kroonisesti alijäämäinen jo yli vuosikymmenen. Tämä tarkoittaa, että valtio ja kunnat käyttävät vuodesta toiseen enemmän rahaa kuin ne saavat verotuloina. Vuonna 2025 alijäämä on noin 4,5 % BKT:sta ja velkasuhde on kivunnut yli 88 %:iin – selvästi EU:n sallimien rajojen yläpuolelle A.
Tämä ei ole suhdannevaihtelun aiheuttamaa heiluntaa, vaan rakenteellinen ongelma: menot ovat pysyvästi korkeammat kuin tulot. Suomi ei yksinkertaisesti tuota tarpeeksi verotuloja rahoittaakseen nykyistä julkista sektoriaan.
2. Ylisuuri julkinen sektori – vai liian pieni yksityinen?
Suomen julkinen sektori on yksi Euroopan suurimmista suhteessa väestöön. Sote-menot, puolustusmenot ja velanhoitokulut kasvavat, mutta talouden tuotantopotentiaali ei pysy perässä. Julkinen sektori työllistää suuren osan väestöstä, mutta yksityinen sektori ei kasva riittävästi tuottaakseen tarvittavat verotulot.
Tämä ei tarkoita, että julkinen sektori olisi itsessään ongelma – mutta jos se kasvaa ilman vastaavaa talouskasvua, kestävyysvaje syvenee.
3. Väestörakenne ja työvoiman niukkuus
Suomi ikääntyy nopeasti. Työikäisten määrä vähenee, ja eläkemenot kasvavat. Tämä tarkoittaa, että yhä harvempi työntekijä rahoittaa yhä useamman eläkeläisen hyvinvointia. Samalla työvoimapula vaivaa monia aloja, mutta työmarkkinoiden jäykkyydet ja kannustinloukut estävät ihmisiä siirtymästä töihin.
4. Investointien ja pääoman pako
Talousvaikuttaja Björn Wahlroos on todennut, että Suomi ei houkuttele enää investointeja – päinvastoin, pääoma ja osaajat lähtevät maasta. Syynä on verotuksen monimutkaisuus, korkea kokonaisveroaste ja rakenteellisten uudistusten puute B. Tämä heikentää kasvun edellytyksiä ja vähentää vientituloja.
5. Kilpailukyvyn rapautuminen ja vientialojen haasteet
Suomen vientivetoiset alat, kuten metsäteollisuus, ovat kärsineet kysynnän laskusta ja raaka-ainepulan kaltaisista ongelmista. Esimerkiksi Venäjän puuntuonnin loppuminen on vaikeuttanut tuotantoa. Samalla Suomi on ainoa EU-maa, jonka talous supistui vuoden 2025 kolmannella neljänneksellä B.
Yhteenveto: Ei yksi syy, vaan kokonainen vyyhti
Suomen talousongelmat eivät ole seurausta yhdestä hallituksesta tai yksittäisestä kriisistä. Ne ovat pitkän aikavälin seurausta rakenteellisista valinnoista, väestön ikääntymisestä, investointien puutteesta ja siitä, että julkinen sektori on kasvanut nopeammin kuin yksityinen talous.
Tämä ei ole suhdannekriisi – tämä on kestävyyskriisi, joka vaatii rohkeita päätöksiä: verouudistuksia, työmarkkinareformeja, investointien houkuttelua ja julkisten menojen priorisointia. Vain näin voidaan palauttaa talouden tasapaino ja varmistaa, että vanha talo pysyy pystyssä myös tuleville sukupolville
Ei julkinen sektori todellakaan itsessään ole se ongelma. Ajatusleikkinä (Huom! En kannata näistä ainakaan numeroa 1 enkä 2. Numero 3 voisi toimiakin.)
yksityistetään koko vanhuspalvelut
tehdään kouluista yksityisiä
siirretään valtatiet pörssiyhtiölle, joka ottaa niistä tiemaksuja käyttäjiltä
Julkinen sektori pienenisi reippaasti, mutta suunnilleen saman verran ihmisiä olisi yhä sidottu samojen palveluiden tuottamiseen. Meillä on jo suuri osa vanhuspalveluista yksityisiä ja työvoimaa nekin sitovat, eivätkä yksityiset suomalaiset koulut ole tiettävästi sen tehokkaampia kuin julkisetkaan.
Ei kai kukaan ole vaatinut terveydenhuollon, vanhustenhoidon tai koulutusjärjestelmän yksityistämistä vaan turhia julkisen puolen menojen karsimista.
Ei hoitajista vaan väliportaan johtajista, joita on sote-himmelin myötä kehitetty vaikka minkä näköisiä. Kuntien ja kaupunkien virastoja, joissa valvotaan mitä kummallisempia säädöksiä. Laitokset, jotka näitä säädösiä tekevät ja “ohjausryhmät” ja “selvitystyöryhmät”. Tälläkin hetkellä Suomi ottaa velkaa, jotta voi ostaa Yhdysvalloilta aseita Ukrainaan. Monellako miljoonallal tuetaan erilaisia järjestöjä? Byrokratiaa voidaan tehostaa paremmalla suunnittelulla ja tekoälyllä moninkertaisesti.
Menevätkö saneeratut sitten tuen varaan vai esim. aloille joissa kärsitään työvoimapulasta, sitä on vaikea ennustaa.
Tässä kommentissa on muuten viisauden siemen.
“Ylisuuresta julkisesta sektorista” pääsisi nopeimmin eroon yksityistämällä toimintoja. Lähipäiväkoti voitaisiin hyvin privatisoida, jolloin samat hoitajat työskentelisivät edelleen samassa rakennuksessa. Päiväkodin johtaja määräisi palvelun hinnan. Palvelun maksaisivat joko (i) kaupunki tai (ii) palvelun käyttäjät/heidän vanhempansa.
Tapauksessa (i) julkisen sektorin menot eivät laskisi (joidenkin mielestä nousevat), mutta henkilömäärä vähenisi dramaattisesti. Tapauksessa (ii) menot ja henkilömäärä laskisivat, mutta yksityisen sektorin työllisyys nousisi.
Ne vanhemmat, joiden lapset olisivat päiväkodissa, saattaisivat protestoida, kun taas idea voisi saada kannatusta eläkeikäisiltä ja lapsettomilta. Toisaalta päiväkotilasten vanhemmat taas saattaisivat kannattaa ikäihmisten sairaanhoidon yksityistämistä ja vasta valmistuneiden opiskelijoiden koulutuksen taannehtivaa maksullisuutta. Samaa ajatusta voi jatkaa jokaiseen julkisrahoitteiseen palveluun aina yliopistoista, perusopetuksesta, sairaanhoidosta, joukkoliikenteestä tieinfraan ja vesivaroihin.
Lopuksi: jostain syystä jopa PS:n retoriikassa esiintyy “säästetään valtion menoista” ‑argumenttia, kun oikeasti saatetaan tarkoittaa kuntia, HVA:ita ja näiden rinnalla suhteellisen pientä valtiota (pl. Poliisi, Tulli, Raja ja PV).
Onko tästä paljon puhutusta pääomapaosta jotain numeroitakin? Ne mitä itse näin muutaman viime vuoden ajalta eivät näyttäneet mitään massiivista pääomapakoa, mutta en ole varma kuinka oikeansuuntaisia ne ovat, tai mittaavatko edes samaa asiaa. Helsingin pörssikurssit ovat myöskin nousseet pari viime vuotta siinä missäpä vaikka Ruotsinkin.
Näin Björn puhuu, mutta koska ovat yksityisiä ja yksittäisiä henkilöitä, niin asiasta taitaa olla mahdotonta saada tilastoa.
Menee yksityisyyden suojan piiriin, eikä ole ketään joka saa tai voi kerätä tilastoja?
Miten selvittää sadan rikkaimman ihmisen henkilökohtainen omaisuus (joka siis on pakenemassa)? Miten seurata heidän liikkeitä ja asuinpaikkaa? Taitaa kaikki olla yksityisyyden suojan piirissä?
Ihan eri asia kuin tilastoida koko kansaa.
Suomen ongelma ei ole suhdanne – vaan rakenne
Suomen talous on käytännössä seissyt paikoillaan lähes 20 vuotta. Silti osa keskustelijoista selittää tilannetta edelleen huonolla suhdanteella ja vaatii keynesiläistä elvytystä: lisää julkisia investointeja, lisää menoja ja ehdotonta vastustusta kaikille leikkauksille. Ajatus toimii taantumassa – mutta vain silloin, kun talouden perusrakenteet ovat kunnossa.
Suomen kohdalla ongelma ei enää ole suhdanne. Se on rakenne.
Julkisen sektorin koko on paisunut tasolle, jota pieni ja avoin talous ei enää kestä. Valtion ja kuntien menot sekä velkataakka kasvavat nopeammin kuin talous kykenee tuottamaan verotuloja. Velkasuhde lähestyy jo 90 prosenttia BKT:sta, ja samalla Suomen kilpailukyky heikkenee.
Riskinä on nyt se, että joudumme lopulta ulkopuoliseen talousvalvontaan – siksi, että olemme ideologisista syistä kieltäytyneet tekemästä mitä olisi pitänyt, eli sitä mitä Björn Wahlroos ja muut reaalitaloutta ymmärtävät ovat suositelleet jo vuosikausia!
Samaan aikaan parhaat osaajat ja yritykset jo pitkään lähteneet joukoittain maasta. Se on ehkä vakavin signaali kaikista: Jos parhaat tekijät ja investoinnit eivät näe Suomessa tulevaisuutta, ei talouskasvua synny vaikka kuinka elvytettäisiin.
Ensinnäkin pitää muistaa se, että Suomi on yli 40 %:sesti riippuvainen viennistä!
Tämän vaarallisen kehityksen kääntäminen vaatii nyt nopeita ja merkittäviä rakenteellisia muutoksia: Julkisen sektorin keventämistä, työnteon kannustimien parantamista, verotuksen ja globaalin kilpailukyvyn palauttamista ja toimintaympäristön uudistamista niin, että Suomi houkuttelee osaajia eikä työnnä heitä pois.
Kasvu ei synny julkisen sektorin paisuttamisesta, vaan siitä että varsinkin vientiä harrastava yksityinen sektori suostuu taas Suomessa riski-investoimaan, innovoimaan ja työllistämään. Vasta kun rakenteet ovat kunnossa, suhdannepolitiikalla on jälleen merkitystä.
Nyt on rakenne-korjausten aika!
Wahroos ei ole enää talousvaikuttaja vaan vanhuuden höperöltä vaikuttava itsekeskeiseen pseudoviisasteluunsa keskittyvä menneen ajan henki. Suomessa on syntynyt ja syntyy jatkuvasti uusia yrityksiä (joita startupeiksi kutsutaan), vaikka Wahlroos tietämättömyyttään muuta väittää. Ei niitä synny ilman investointeja. Datakeskusinvestoinnit kylläkin ovat jossain määrin bluffia toteutuessaankin, koska miljardi-investoinnista suurin osa on laitteita ja ohjelmistoja, jotka eivät Suomen taloutta parantane kuin mahdollisten tullimaksujen osalta. Hallitus tämänkin nollaa antamalla datakeskuksille erillistä yritystukea — joita piti taas kerran karsia…
Jos katsotaan Suomen (=valtion) taloutta, niin se on ollut pakkasella ilman satunnaisia tuloja jo 1990-luvun alusta lähtien pienin poikkeuksin. Satunnaiset tulot ovat valtion omaisuuden myyntiä.
Keikahduspiste (“tipping point” englanniksi) ei ehkä ole suomen kielellä vakiintunut termi, mutta en käyttäisi sitä tässä yhteydessä suhdannekäänteen synonyyminä. Suhdannesyklit yleensä kieppuvat “tasapainouran” ympärillä.
Keikahduspisteellä tarkoitetaan ainakin luonnontieteissä pistettä, jonka jälkeen pienikin muutos voi laukaista suuren ja nopean muutoksen, jota ei enää pystytä pysäyttämään ts. systeemi ei palaudu enää lainkaan ennalleen.
Siksi keikahduspisteitä käytetään kuvaamaan esim. ilmastonmuutoksen tai vesistöjen/järvien rehevöitymisen ym. ekosysteemitason biologisten ilmiöiden ennalta-arvaamattomia epälineaarisia muutoksia.
En halua olla näsäviisas, vaan ajattelen, että ihmisten olisi hyvä ymmärtää keikahduspisteiden vakavuus.
Teoriassa tietenkin Suomen talous voi olla ennenkuulumattomassa syöksykierteessä, josta ei ole enää paluuta, mutta en usko, että ALV-muutokset sellaisia saavat aikaan.
Nyt menee tosiaan ylianalysoinnin puolelle. Pieni ALV:n muutos on totaalisen merkityksetön kulutuksen kannalta yleiseen sentimenttiin verrattuna. Inflaatio laukkasi pari vuotta moninkertaisesti tuon korotuksen verran ja veronkorotus peittyi kyllä kirkkaasti sen alle.
Itselle tuli mieleen sellainen oma ajatus missä valtavirran taloustiede on mielestäni väärässä. Yleinen taloustieteen “viisaus” jota ei koskaan kyseenalaisteta on se, että deflaatio hillitsee kysyntää kun kuluttajat muka odottavat sitä kun huomenna saa halvemmalla ja panttaavat hankintoja. Itse olen sitä mieltä, että yksi syy heikkoon kulutuskysyntään on nimenomaan tuo kova inflaatio. Ihmisten hintamielikuvat muuttuvat hitaasti ja siksi nyt on kaikki kallista ja se saa perääntymään kulutuksesta. Deflaation aikaan kaikki on “alennuksessa” ja se päin vastoin ruokkii kulutusta, ainakin jos ja kun palkat eivät laske.
Ainakin omalta osalta nimenomaan kova inflaatio saa vähentämään kulutusta, kun odotan (järjellisesti tai ei) että hinnat ehkä sittenkin jonain päivänä kääntyvät laskuun. Deflaatiosta voi olla kyllä muuta haittaa taloudelle, mutta tähän kulutushypoteesiin en usko.
“Valtavirtataloustiede” on väärässä aika monessa asiassa, paljon useammasta kuin edes tiedämme. Oikeastaan ei ole vielä edes olemassa mitään taloustiedettä, vaan lähinnä eräänlaista talousalkemiaa, tai kenties talousrahtikulttia. Imitoimme empiirisesti havaitsemiamme reaktioita ja mekanismeja ja yritämme keksiä niille selityksiä.
Deflaatio on aina liittynyt heikkoon talouskasvun ja työllisyyteen. Kausaliteetin suunnata voidaan tietysti keskustella. Odotus siitä, että vuoden kuluttua saa halvemmalla, vaikuttaa enemmän investointeihin kuin kulutukseen, mutta kokonaiskysyntään kuitenkin. Deflaatiota on sekin, että samalla rahalla saa vuoden kuluttua parempaa, vrt. kännykät.
Yama
” Ainakin omalta osalta nimenomaan kova inflaatio saa vähentämään kulutusta, kun odotan (järjellisesti tai ei) että hinnat ehkä sittenkin jonain päivänä kääntyvät laskuun. ”
Taidat olla harvinainen poikkeus. Korkean inflaation aikanahan, jos tarvitsee jotain, kannattaa hankkia heti kun rahat riittää, ei säästää, eikä odottaa.
Esimerkiksi jos haluat tietokoneen, se kannattaa hankkia heti, eikä odottaa ensi vuoteen. Muistiin hinnat ovat nousseet jo 50% vuoden alusta ja vuodenvaihteessa kaikki nousee lisää. Syynä on AI-investoinnit, jotka imee kaikki muistit.
Näin varmaan teoriassa. Käytännössä teoria ja käytäntö ovat kuitenkin usein eri asioita. En usko olevani kummoinenkaan poikkeus. Periaatteessahan silloin mitä korkeampi inflaatio, sitä parempi kulutukselle. Todellisuudessa näin ei taida olla.
Sekä deflaatio että korkea inflaatio tuppaavat olemaan poikkeuksellisia asiantiloja, ja useimmat kuluttajat tiedostanevat tämän.
Sattumalta tarvitsisin tosiaan tietokoneeseeni lisää muistia. 16GB kamman hinta näyttää nousseen yli kaksinkertaiseksi heinäkuusta. Melkoista. En taida kuitenkaan ostaa nyt, vaan odottelen että hinta laskee järkevälle tasolle, niin kuin se on aina ennenkin lopulta tehnyt.
Itselle palkansaajana kova inflaatio 2021–2023 kyllä ainakin sai vähentämään kulutusta. Kun inflaatio huiteli 7% vuositasolla, ja palkankorotus oli 2% niin kyllä siinä nimenomaan vähensi kulutusta jotta oma budjetti ei mene aivan pakkaselle. Eli karsin kuluja, vaihdoin ruokakaupassa merkkituotteet rainbowiin ja niin edelleen. Yritin pitää samanlaisen säästämistavoitteen myös mutta ei se kyllä onnistunut.
No, rahallisesti toki kulutukseni saattoi toki kasvaa kun kaikki kallistui niin paljon ja isompi osuus tuloistani meni siis kulutukseen. Mutta reaalinen kulutukseni laski, eli sain rahallani vähemmän. Mutta ei kyllä mieleeni tullut lainkaan että ostanpa nyt uuden auton tai tietokoneen tai mitä lie kun saan sen nyt ehkä halvemmalla kuin vuoden päästä. Sellainen tuntui aivan järjenvastaiselta ajatukselta (tekee rahallisesti tiukkaa muutenkin, ja päälle sitten vielä harkittua kulutuksen lisäämistä?).
Ja Soininvaarakin taisi muistaakseni blogissa mainita että inflaatio ei ole ongelma palkansaajille, kun he ihan kohta saavat inflaation korkoineen takaisin (toivottavasti en ole nähnyt unta, jos olen niin jätä vain julkaisematta tämä kommentti, en halua antaa väärää todistusta, muistelen tuollaisen kommentin mutta mahdotonta löytää sitaattia kun olet niin tuottelias). No, sitä edelleen odottelen. Ennuste taitaa olla palkansaajat saavuttavat 2020 ostovoiman joskus 2027–2028.
> Ainakin omalta osalta nimenomaan kova inflaatio saa vähentämään kulutusta, kun odotan
Tuossa on kovasti eroa miksi inflaation on laukalla. ‑70 luvulla inflaation oli kovaa mutta palkankorotukset kompensoivat ne ja vähän ylikin jolloin kulutuskin kasvoi.
Suomen talous on ollut soopaa vuodesta 2008 alkaen ainakin ja palkat ainakin osanaikaa eivät ole yltäneet inflaation tahtiin => kulutus laskee. Ei tuossa mitään ostovoiman nettokasvua näe.
https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/selvitykset/2025/palkansaajan-ostovoimakatsaus-2025/
Ja sitten on esimerkiksi Brasilian tilanne (ainakin josku) missä inflaation oli sitä luokkaa että hinnat saattoivat nousta päivittäin ja sillä oli se vaikutus että raha vaihdettiin tuotteisiin nopeasti koska huomenna saisi vähemmän.
Alv nosto oli toki tyhmää, samoin kuin koulutusleikkaukset, mutta Suomen talous oli suossa ja menossa alaspäin jo edellisen hallituksen aikaan.
Pidän suurimpina katastrofeina edellisen hallituksen menolisäyksiä ja velkaantumista, valtiolainan korkojen muuttamista kiinteistä kelluviksi, sekä esim. Fortum toilailua ja yleisiä venäjä-syitä jotka eivät johdu mistään hallituksesta.
Ja kuten edelliset totesivat, tässä ei ole kyse sisäisistä suhdanteista vaan suurelta osin myös ulkoisista syistä.
“Pidän suurimpina katastrofeina edellisen hallituksen menolisäyksiä ja velkaantumista, valtiolainan korkojen muuttamista kiinteistä kelluviksi, sekä esim. Fortum toilailua ja yleisiä venäjä-syitä jotka eivät johdu mistään hallituksesta.”
Valtiolainojen korkojen muuttaminen kiinteistä kelluviksi on evoinut olla hintalapultaan jopa kymmenien miljardien eurojen virhe. Jos negatiivisen koron aikana otetut pitkät lainat olisi pidetty negatiivisen koron lainoina, niistä ei nyt kertyisi korkomenoa. Korkojen noustessa olisi voitu palata kelluviin lainoihin. Mutta ei negatiivisen koron lainoja ollut mitään järkeä vaihtaa muuttuvien korkojen lainoiksi, ellei valtiolla joku kuvitellut, että tulevaisuudessa korot olisivat vielä enemmän nollan alapuolella — ja vuosikymmenten ajan.
Tuota negatiivisen koron lainojen vaihtamista joku aikoinaan ihmetteli, mutta harvinaisen hiljaa siitä on yleensä ottaen oltu. Kyllä siinä ainakin pari miljardia hurahti “Kankkulan kaivoon”. VVM voi väittää, että korot olisivat olleet myöhemmin korkeammat kuin nykymenolla, koska valtion talous — mutta noilla miljardeilla valtion talous olisi ollut parempi ja tulevaisuuden korot siis sitä kautta pienemmät. Kuulemaa tämä silmänkääntötemppu perustui ihan strategiaan koskien valtion lainojen uusimista.
Onko tosiaan niin, että jos 20 vuotta oltu ilman talouskasvua, niin hallituksen alv:n muutos olisi nyt suuri tekijä Suomen tilanteessa vai onko sittenkin kyse jostain isommasta?
Olen Osmon kanssa tässä asiassa täysin samaa mieltä.
Ihmetyttää kyllä kuinka monet kaivavat heti esille kaiken sen mitä on tehty menneisyydessä kun pitäisi keskittyä tulevaisuuteen ja siihen mitä Orpon hallitus tekee ja voi tehdä. Ei menneisyyteen voi vaikuttaa, eikä Orpon hallituksen virheitä pidä hyväksyä sillä mitä on tehty joskus ennen.
Ja mitä tulee julkisen sektoriin, niin julkisella sektorilla työskentelee n. 25% työvoimasta, eikä se että samat työt teetettäisiin verorahoilla yksityisillä parantaisi työllisyyttä tai julkista taloutta.
Sekin pitää aina muistaa ettei sotketa julkisia menoja julkisen sektorin työpaikkoihin ja siksi puhuttaessa julkisten menojen olevan n. 60% suhteessa bkt:een pitäisi samassa yhteydessä puhua julkisesti rahoitettujen palveluiden koosta, mikäli ylipäätään halutaan käyttää tuota lukua julkisten menojen kuvaamiseen.
Pääosan eli noin 44 prosenttia julkisyhteisöjen menoista vie sosiaaliturvan rahoitus. Sosiaaliturvaan kuuluvat esimerkiksi eläkkeet (ml. lakisääteiset työeläkkeet), kuntien järjestämät sosiaalipalvelut ja työmarkkinatuki. Julkisyhteisöt koostuvat valtionhallinnosta, paikallishallinnosta ja sosiaaliturvarahastoista. Sosiaaliturvarahastot maksavat suurimman osan sosiaalietuuksista ja ‑avustuksista sekä julkisen ja yksityisen sektorin työeläkkeet.
Terveydenhoito, koulutus ja julkinen hallinto nielevät julkisista menoista kukin yli kymmenen prosentin osuuden. Liikenne ja elinkeinot vievät sen sijaan vajaat kymmenen prosenttia. Muita tehtäväluokkia ovat puolustus, yleinen järjestys ja turvallisuus, ympäristönsuojelu, asuminen sekä vapaa-aika, kulttuuri ja virkistys. Näihin tehtäviin kohdistuu kuitenkin vain murto-osa julkisista menoista.
Osmo nosti esiin lähinnä alvin noston negatiivisena asiana. Eikä sekään ole välttämättä negatiivista, jos tutkimusten mukaan verotus kannattaa painottaa kulutukseen eikä työn tekoon. Nykyinen hallitus siis laskee selvästi työnteon verotusta alkaen vuonna 2026. Hallitus on siis leikannut menoja, nostanut kulutuksen veroja ja laskenut työn ja työn teettämisen verotusta.
Hallitus on siis tehnyt pääasiassa täysin oikeita toimenpiteitä? Ja ainoa asia jonka Osmo löytää on alv korotuksen ajoitus? Minusta nämä Osmon nykyiset kirjoitukset ovat analyysin sijaan enemmän hallituksenvastaista agendabloggausta jossa poimitaan rusinat pullasta. Kaipaisin enemmän tilastollista systeemianalyysiä syistä ja seurauksista.
Viime vuosina Suomen ympäristökuormitus on laskenut. Syynä etenkin se, että kulutus ei ole kasvanut. Ympäristönäkökulmasta ALVin nousu on kai pääasiassa positiivinen asia. Kulutuksen kasvulle verojen nousu puolestaan on myrkkyä. Tasapainoilu talouskasvun ja ympäristöhaittojen vähentämisen tavoitteiden kanssa ei ole helppoa.
Sosialistin ajatuksissa on luontevaa, että yhteiskunta järjestää kaikein, eivätkä tietenkään ostopalvelut välttämättä kannata taloudellisesti tai suostu kattamaan kaikkea.
Kuitenkin kysyn, esimerkin kautta, miksi esimerkiksi Helsingin kaupunki on rohmunnut itselleen jalkakäytävien talvihoitoa tai pyrkiin monopoliasemaan päivähoidon järjestämisessä? Moni asia on toiminut tai toimisi ihan hienosti myös ja vain yksityisellä tavalla järjestettynä.
Kun ahnehditaan kaikki mahdollinen yhteiskunnan järjestettäväksi, kasvaa hallinto vastaavasti…
Wahlroos ja muut ikuiset valittajat ovat varmasti aiheuttaneet enemmän pääoman pakenemista ja investointien toteutumattomuutta kuin mainitut seikat.
Itsekin olen koko elämäni lukenut lehdistä miten kamala paikka Suomi on yrittää mitään. Kun tämä on se tarina, onko ihme että mitään ei yritetä.
Ja Wahlroos valittaa Syomen korkeasta kokonaisveroasteesta, ja muutti maahan jossa on vielä Suomeakin korkeampi kokonaisveroaste…
Suomen isoimmat ongelmat yritysten omistajissa ja johdossa. Ne eivät hae kasvua ja uuden luomista, vaan koittavat vaan vyötä kiristämällä tiristää lisää osinkoja vanhasta. Ja keskittyvät poliittisten voittojen hakemisella hakemaan itselleen isompaa osuutta kakusta (kts, yhteisöveron kehitys). Vaikka heillä juuri olisi kaikki työkalut kasvattaa sitä kakkua.
Nallelle Ruotsin verotus on hyvä, ei perintö-/lahjaveroa. Investointien ja sijoittajien näkökulmasta ratkaisevaa on yhteisö-/pääomatuloverotus!
Soininvaara kirjoitti:
“Tämä ei ole ole minun kannaltani jälkiviisautta, koska sanoin tämän ennen päätöstä. Minusta olisi pitänyt – ja tästä kerroin julkisesti – kyllä päättää arvonlisäveron korotuksesta, mutta jättää sen ajankohta avoimeksi. Olisi pitänyt odottaa, että positiivinen kierre olisi ehtinyt kunnolla käynnistyä. Arvonlisäveron korotusta sinänsä kannatan jopa niin, että nostaisin ruoan arvonlisäveron yleisen arvonlisäveron tasalle (ja korvaisin tämän pienituloisille tulonsiirtona.)
Niinpä minusta hallitus ei voi selitellä kasvanutta velanottoaan suhdanteiden heikkenemisellä, koska se on itse sen aiheuttanut.”
Totean alkuun, että aiempi hallitus toteutti mm. eläkelainan, jonka takia ansiotuloja on jäänyt aiempaa vähemmän käteen vuoden 2025 loppuun asti, kun sitä vastaan on ollut korotetut eläkemaksut. Se on viime vuosina joka vuosi aiheuttanut osaltaan laskusuhdannetta. Esimerkiksi jo sen yksityiskohdan toisin olo olisi saattanut keikauttaa kasvusuunnan jonain vuonna toisin päin. Mutta en tiedä, onko sillä niin väliä, mitä hetkellinen kasvusuunta tilastoissa lopulta on. Tuskin lyhytaikaista numero-optimointia kannattaa edes tehdä. Pitkän aikavälin kehitys ratkaisee paljon enemmän.
Omasta mielestäni ALV-korotus toteutettiin kyllä typerästi. Olisi ollut parempi olla korottamatta EU:n toiseksi korkeimmalle tasolle, ja vähintään parempi olla laittamatta puolikkaita prosentteja. Nyt osa yrityksistä lopetti sen korotuksen takia vanhoja liiketoimintojaan, kun osa vanhoista järjestelmistä, kuten itsepalveluautomaateista, ei hyväksynyt puolikkaiden prosenttien syöttämisen mahdollisuutta ilman järjestelmän uudistusta konsultin avulla, mikä on niin kallista että toimintoja ajettiin alas. Yhä edelleen puolikas prosentti aiheuttaa pilkkuvirheitä monissa yrityksissä.
Korotus voisi toimia paremmin sellaisessa maassa, jossa ei ole ALV-vapaan myynnin aluetta, mutta meillä arvonlisäverotus vuotaa kuin seula. Mitä korkeammat veroprosentit, sitä enemmän se vuotaa. Ulkomailta saa halvemmalla ostettua monet tavarat ja palvelut, ja nyt moni suomalainen ostaa sitten tavaransa ja palvelunsa ulkomailta ja maksaa ALVit ulkomaille. Sitä vaikutusta ei käsitelty veromuutoksen vaikutusarvioissa ollenkaan.
ALV-korotuksen myötä ensimmäistä kertaa aikoihin ALV-veropohja peräti aleni vuonna 2024, vaikka ihmisten tulot nousivat. Vielä vuoden 2025 talousarvion antamisen yhteydessä valtiovarainministeriö luuli ALV-veropohjan kasvaneen 1,4 % vuonna 2024, mutta uusimman talousarvion yhteydessä vertailuluvut vuodelta 2024 on oikaistu ja kerrottu, että oikeasti veropohja lopulta muuttui silloin veronkorotusvuonna — 0,6 % eli peräti aleni!
Vuodelle 2025 ennustettiin silloin uusilla verotasoilla 2,7 %:n kasvua ALV-veropohjaan. Uusimmassa ennusteessa luku on kutistunut 0,8 %:n tasolle, eli palkankorotustasoja selvästi pienemmäksi. Suomen kulutus on korotuksen jälkeen vuotanut aiempaa enemmän ulkomaille ohi Suomen arvonlisäverotuksen. Ilmeisesti yhteensä jopa noin miljardin euron verran kulutusta on vuotanut vuositasolla aiempaa enemmän ulkomaille. Eli esim. käytetyt autot käydään nyt herkemmin ostamassa Ruotsista suoraan sen sijaan, että ne haettaisiin suomalaisen autoliikkeen kautta, joka maksaa Suomen alvin, ja käytetyt autot ylipäätään ostetaan nyt korkeamman AL-verotuksen aikaan herkemmin suoraan aiemmalta omistajalta, jottei mene autonmyyntifirman alvia välistä. ALV-kertymässä vain julkisen sektorin välituotekäyttö on olennaisesti kasvanut ALV-korotuksen jälkeen. Eli sellainen arvonlisäverotus, jossa verotuksen kohteena on ollut julkisen sektorin tekemät hankinnat yksityiseltä sektorilta.
Uudisrakentaminen on jäissä muun ohella myös korkean arvonlisäverotuksen seurauksena. Arvonlisävero nostaa uusien asuntojen valmistuskustannuksen käytettyihin asuntoihin nähden aiempaa korkeammiksi, ja hintaero on niin iso, että kauppa käy nyt sitten käytetyistä asunnoista, mutta ei juurikaan uusista. Tämä tilanne tuskin kääntyy nyt aikoihin. Arvonlisäverolliset menot esim. remonttipalvelun ostamisesta on niin isoja käteen jääviin palkkatuloihin nähden monilla, että remontitkin kannattaa monen tehdä nyt sitten itse omana työnä ja vaikka ennemmin osa-aikaistaa itsensä palkkatöissä kuin palkata joku ulkopuolinen töihin.
Kirjoitin:
“Vielä vuoden 2025 talousarvion antamisen yhteydessä valtiovarainministeriö luuli ALV-veropohjan kasvaneen 1,4 % vuonna 2024, mutta uusimman talousarvion yhteydessä vertailuluvut vuodelta 2024 on oikaistu ja kerrottu, että oikeasti veropohja lopulta muuttui silloin veronkorotusvuonna — 0,6 % eli peräti aleni! Vuodelle 2025 ennustettiin silloin uusilla verotasoilla 2,7 %:n kasvua ALV-veropohjaan. Uusimmassa ennusteessa luku on kutistunut 0,8 %:n tasolle, eli palkankorotustasoja selvästi pienemmäksi.”
ALV-kertymävääristymän syy on voinut olla siinä, että myynnin kehitys lienee mennyt sen mukaisesti kuin veroennuste on ollut, mutta valtiovarainministeriölle on vasta myöhemmin selvinnyt, että myynnistä Suomessa aiempaa isompi osa on ollut joko arvonlisäveropalautuksiin oikeuttavaa tai arvonlisäverotonta jo alunperinkin. Eli myynnin rakenteessa on tapahtunut muutos. Suomen valtion budjetissa ei sen sijaan näy suorat ostot ulkomailta. EU:ssa saa vapaasti käydä ostamassa muista EU-maista kunkin maan ALVeilla tavarat ja palvelut, ja pienemmissä nettikaupoissa myynnit saa tehdä lähettäjämaan arvonlisäverotuksen säännöillä. Suomen ALV peritään kyllä isompien nettikauppojen myynneistä.
Onko joku laskenut, kuinka paljon faktisesti alvin nostaminen näkyi lopullisissa hinnoissa?
Kaupathan hinnoittelevat tavaroitaan koko ajan “dynaamisesti”. Joku laittaa alvin nousun sellaisenaan hintoihin, toinen puolet siitä ja kolmas vähän enemmänkin tuon nousun varjolla. Ja jos alvia lasketaan, vain puolet siitä toteutuu hintojen laskuna, jos niinkään paljon.
Kun kirjojen alvia nostettiin, tein pientä “tutkimusta” muutaman n 30 euron kirjan perusteella kolmessa nettikaupassa. Koska tiesin mitä ne maksoivat ennen alvin nousua, tulos oli, että 30 euron kirjan hinta nousi jossain kaupassa 1 euron, toisaalla ei lainkaan. Koska kirjojen ostajat ovat hyvin toimeentulevaa väkeä, on naurettavaa väittää että alvin nousu näkyisi kirjojen myynnin vähenemisenä. Jos todella näkyisi, niin nauraisin hyvin toimeentulevalle porukalle.
Björn Wahlroos muuten taisi Ylellä sanoa, että jos kapitalismia haluaa säädellä ja siitä hyötyä, pitää varmistaa että niitä kapitalisteja paikalla on.
Sekin että hyvin startanneet firmat myydään amerikkalaisille suuryrityksille taitaa olla eräänlaista pääoman pakoa.
Enpä tiedä — ehkä me suomalaiset olemme jotenkin henkisesti alamittaisia. Jos datakeskuksetkin saadaan estetyksi (vaikka juuri mitään muuta ei ole tänne tulossa), niin ei kai taloudeltamme voi paljon odottaa.
“Kun kirjojen alvia nostettiin, tein pientä “tutkimusta” muutaman n 30 euron kirjan perusteella kolmessa nettikaupassa. Koska tiesin mitä ne maksoivat ennen alvin nousua, tulos oli, että 30 euron kirjan hinta nousi jossain kaupassa 1 euron, toisaalla ei lainkaan. Koska kirjojen ostajat ovat hyvin toimeentulevaa väkeä, on naurettavaa väittää että alvin nousu näkyisi kirjojen myynnin vähenemisenä. Jos todella näkyisi, niin nauraisin hyvin toimeentulevalle porukalle.”
Perinteisissä kirjakaupoissa ALVin noston vaikutus kestää, koska ei hintalappuja lähdetä kirjoittelemaan uusiksi, vaan hintojen nostot tehdään sitä mukaa kun uusia tuotteita tulee hyllyyn. Vähissä ovat perinteiset kirjakaupat. Isolta osin kirjat myydään nykyään Suomen rajojen ulkopuolelta.
Mitä kirjojen myyntiin tulee, suomalaisten kirjojen myynti on laskenut. ALV peritään Suomeen myydyistä tuotteista, mutta netissä on äärimmäisen helppo ostaa esim. kansainvälisiltä markkinoilta sähköiset kirjat kokonaan ohi Suomen arvonlisäverotuksen.
Rahallisten tukien heikennykset ovat tietysti suoraan pois kulutukesta, se on jo sinänsä merkittävä summa. Arvonlisänveron nostaminen vaikutta samoin. Vielä suurempi vaikutus on todennäköisesti turvaverkkojen heikennyksillä niihinkin, joilla on suhteellisen varma työpaikka. Varmankin työpaikan voi menettää ja siihen on varauduttava aiempaa paremmin. Samoin vanhuuteen, lasten saantiin, aivan kaikkeen. Tämähän ei ole pihistelyä hallituksen kiusaksi, vaan aivan tervettä järkeilyä.
Suomessa yleinen ilmapiiri on tällä hetkellä masentunut ja alistunut, mikä tappaa tehokkaasti kaikenlaiset kasvun alut. Koska kasvu ei synny ennestään rikkaiden veroaleista vaan ruohonjuuritason innostuksesta ja tulevaisuudenuskosta. Kun vähän aikaa sitten meillä oli vielä maan historian valovoimaisin pääministeri, niin yhtäkkiä vallitsevatkin saksikuvat ja oikeistolainen retoriikka, jotka ovat vieneet koko maan henkiseen lamaannukseen. Isku vasten kasvoja oli nopea ja kova ja lopputuloksena on aivan koko Euroopan huonoin tilanne monella mittarilla mitattuna, kun vielä hetki sitten vaikkapa työllisyys oli huippulukemissa ja työttömyyttä ei tarvinnut miettiä. Tästä ei nykyhallituksen aikana nousta.
Osaako joku kertoa miljardi-mittaluokan tarkkuudella mikä on
a) Ukrainan sodan tuottama miinus Suomen kansantalouteen ja valtiontalouteen. Summa on varmasti iso.
b) mikä on varusteluun käytettyjen ja lähitulevaisuudessa käytettävien menojen määrä vaikkapa aikahaarukalla 2022(kun sota alkoi) vuoteen 2027 kun seuraava hallituskausi alkaa
Näistä paljon puhutaan retorisesti mutta mittaluokka ei ole koskaan numeroina esillä.
Jos Venäjä ei toimikaan kuten pelkäämme ja panikoimme, ja ei hyökkääkään Ukrainan jälkeen enää mihinkään, voimme laskea kuinka paljon käytämme rahaa todennäköisimmän eli toteutumattoman sotauhkakuvan vuoksi.
Sanon sitä todennäköisimmäksi koska se on edelleen sekä puolustusvoimiemme ja valtiojohdon arvio. Ei eläkkeellä olevan brittieverstin.
Kohtaan a emme ole voineet tietenkään vaikuttaa, se on hinta minkä maksamme Putinin hallinnon laittomasta hyökkäyksestä koska maantieteemme on mitä on.
Mutta jos sitten ajatellaan että hyökkäyskenaario ei toteudu varustelun vuoksi kannattaa muistaa että omat puolustusvoimamme ovat olleet jo vuonna 2022 siinä kunnossa että tänne ei ole kannattanut tulla edes yrittämään. Tämä on käynyt selväksi viimeistään Ukrainassa, jossa paljon huonommin varusteltu armeija on pysäyttänyt idän huligaanit. Lisäksi, käsittääksemme olemme Natossa ja sen kuuluisan artiklan suojissa? Vai emmekö olekaan?
Varustelu ja puolustusvoimien torjuntakyvyn kasvattaminen on ehdottomasti tarpeellista mutta koska näyttää siltä että sota ei jatkukaan Ukrainan rauhan jälkeen (monen pettymykseksi?) on hyvä alkaa miettiä mikä on välttämätöntä ja missä kohtaa kannattaa alkaa miettiä kohtuutta tässäkin asiassa. Vaikka se on vielä tabu ja rautaa rajalle huudetaan suuressa kuorossa. Nyt pitää olla tarkkana ettei sokeuduta.
Hesarin juttu “VM: Kasvuennusteemme on pettämässä, ja syynä on tuntematon jarru” liittyy juuri sopivasti tähän.
Spolanderin sanoin:
— ”Euroalueella ennusteita on tarkistettu ylöspäin, mutta Suomessa alaspäin. Suomen taloudessa on jokin jarru, joka hidastaa talouden elpymistä ja horjuttaa uskoa tulevaisuuteen.”
Nykyinen hallitusohjelma on käytännössä EK:n kirjoittama. Ja Lasse Laatusen ja Björn Wahlroosin julkisesta riitelystähän on tänä syksynä selvinnyt, kuinka Nallen ryhmittymähän se nimenomaan oli, joka valtasi EK:n jo vuosia sitten ensin vähän kokeiltuaan ajaa uusia toimintamalleja UPM:ssä. Eli sylttytehdas on selvillä.
No, nyt siitä entisestä yhteiskuntarauhan ja sopimusjärjestelmän säilyttämisestä on luovuttu täysin, työntekijöiden lakko-oikeuttakin on jo kovin käsin rajoitettu, mutta silti Suomen taloudessa on jokin tuntematon rakenteellinen jarru. Kovin mystistä, kovin mystistä.
Vaikka Nallea joskus älykkäänä pidettiinkin, on selvästi havaittavissa tämä yleismaailmallinen miljardööritauti, jossa yltiörikkaan menestyjän älykkyys laskee ja besserwisserismi nousee joka ainoa vuosi.
Olematon talouskasvu johtuu elinkeinorakenteesta. Liikaa on panostettu metsäteollisuuteen joka tuottaa vain heikon jalostusasteen puoliraaka-aineita. Metsäteollisuudesta rikastuvat käytännössä vain metsänomistajat.
Aika rajusti sanottu. Suomi nousi maatalousyhteiskunnasta moderniksi maaksi nimenomaan metsäteollisuuden avulla ja sen vuoksi. Metsä-ja paperiteollisuus oli laajaa ja veti Suomea.
Talouskasvuttomuuden aika sen sijaan ajoittuu aika tarkkaan sinne kun metsäteollisuutta on ajettu tässä maassa suuresti alas.
Metsäteollisuus on nyt merkittävästi pienempää ja selvästi vähemmän työvoimavaltaista.
Nytkin vähäinenkin metsäteollisuus on täällä ahtaalla sekä meistä riippumattomista syistä ja mm. siitä että maailman metsäisimpänä maana haluamme olla vieläkin metsäisimpiä. Mutta se ei ole syy juuri nyt.
Suomi on jäänyt jälkeen innovointikyvyssä, me saatamme saada aikaan yksittäisiä teknologisia sovelluksia mutta suuriin ja uusiin kansainvälisiin yrityksiin (vrt. pohjoismaat) kykymme, tai pääomamme, eivät näytä riittävän.
Metsäteollisuutta ei ole ajettu alas vaan 2017 jälkeen on avattu kaksi suurta sellutehdasta. Niiden tuotanto on n kaksin-kolminkertainen kahteen aikaisempaan lakkautettuun verrattuna.
Sellu on suhdanneherkkää ja jos kysyntä vähenee joudutaan joku noista kalliista tehtaista seisottamaan. Vielä tukeutuminen Kiinaan yhtenä päämarkkina-alueena on kaikkein vaarallisinta, kun tietää että Kiina tukee Venäjän sotaa.
Myös metalliteolisuus tuottaa liikaa pelkästän raaka-aineita, jota viedään Ruotsiin jossa siitä tehdään koneita ja autoja.
Suomi on siirtynyt paperin valmistuksesta vähemmän arvokkaan sellua valmistusmaaksi. Metsäteollisuuden osuus BKT:sta on romahtanut. Nykyisin metsäteollisuuden BKT-osuus on pienempi kuin metsänkasvatuksen BKT-osuus
Metsänkasvatuksella tarkoitat varmaan puun myyntiä ja itse korjuutyötä, ja uudelleenistuttamista, sekä metsäkiinteistöjen kauppaa. Se siis lihottaa metsänomistajia kun otttaa huomioon paljonko ala lisäksi saa tukiaisia, mutta ei juuri muita.
1) Suomi on suhteessa pinta-alaan sangen suuresti metsän peitossa MUTTA tuon metsän sisältämä puumäärä kuutioissa on pienempi kuin vaikkapa Saksan metsien sisältämä puumäärä. Saksaa ei silti jostain syystä kutsuta metsäiseksi maaksi…
2) Talouskeskustelussa aina silloin tällöin mainitaan sana “tuottavuus”. Suomen kansantaloudessa tuottavuuden laskun syys on yksinkertainen eli johtuu suurelta osin yhdestä asiasta: Suomen puujalan tuottavuus on romahtanut, koska on siirrytty korkeamman jalostusasteen tuotteista kuten paperista pelkkään selluun. Karrikoiden, vuosituhannen alkupuolen haaveet metsäteollisuuden uusista suurista innovaatioista ovat kuihtuneet vessapaperin raaka-aineeksi.
Osmo, tuo on vain arvaus. Jos oikeasti pitäisi arvioida hallituksen toimien kysyntävaikutusta, se pitäisi tehdä kokonaistaloudellisella simuloinnilla, jossa myös täsmennetään oletus taloudenpitäjien odotuksista. Agentit odottivat varmasti jonkinlaista kiristystä, ja tämä näkyy käytöksessa verotuksen toimeenpanon ajankohdista riippumatta. Makrotaloustiede on vaikeaa, eikä kannata uskoa liiaksi omiin mutu-tunnelmiin.
Vaikka alv-korotus olisikin leikannut kysyntää, väitteestäsi ei seuraa, että ajankohta olisi jotenkin väärä. Nousukauden alle tuollaiset reformit pitääkin ajoittaa, vaikka ne nousukautta lykkäisivätkin.
Nyt on joka tapauksessa hyvä kasvupotentiaali lähivuosille. Työpanoksen tarjonta on kasvanut sosiaaliturvan karsintojen myötä ja kasvutilaa on. Vaikka kasvu nyt antaa odottaa itseään, en ole erityisemmin huolissani. Seuraava hallitus kiittää vielä (ja ehkä jo nyt hiljaa mielessään) Orpon ja Purran päätöksiä.
Erityisen älyvapaata on tämä vasemmiston lällätys liiallisesta velanotosta. Ei kai kukaan kuvitellut, että porvarihallitus saisi valtiontalouden tasapainoon 2 vuodessa? Olisiko pitänyt valita vielä kireämpi finanssipolitiikka?
Voin ehtiessäni kommentoida kirjoituksiasi enemmänkin, mutta 1‑osan “lista” oikeistolaisuuden lajeista on minun näkökulmastani vino. Listasi oli:
1 Henkinen konservatiivisuus ja auktoriteettien kaipuu ja perinteisten sukupuoliroolien kannattaminen;
2 Rikkaiden edun ajaminen;
3 Vastuullinen talouspolitiikka.
Kohta 1, “henkinen konservatiivisuus …” on varmaan todellinen, mutta sille voidaan antaa myönteisempikin tulkinta: sosiaalinen järjestys, “social order”, on vuosisatojen aikana iskostunut normisto, jonka rikkominen on vaarallista. Tätähän Popperkin pelkäsi. Ne kaksi yhteiskuntaa, joissa social order todella rikottiin, olivat natsismi ja kommunismi. Lisäksi “perinteisten sukupuoliroolien kannattamisen” voi nähdä myös kansalaisyhteiskunnan puolustautumisena ideologisia ylilyöntejä vastaan. Jos joku haluaa itse toimia perinteisten roolien mukaisesti, senkin pitäisi olla vapaassa yhteiskunnassa sallittua — vaikka kannatankin sellaisten järjestelyjen lopettamista (kuten kotihoidon tuen), jotka valtion rahoilla nimenomaan ylläpitävät perinteisiä rooleja. Ja jos Kansallisteatterin johto joutuu miettimään, minkä sukupuolisen suuntauksen näyttelijä “saa” näytellä mitäkin roolia, on varmasti menty liian pitkälle.
Kohta 2, “Rikkaiden edun ajaminen”, on määritelmänä epäreilu kaikille meille liberaalioikeistolaisille, jotka ajattelemme että Suomen pitäisi ottaa maltillinen askel kohti suurempaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Nyt olemme liian valtioriippuvaisia, ja sosiaaliturvamme on ollut avokätisimpiä maailmassa. Erityisesti toimeentulotuen takaama vähimmäistulotaso kuulostaa kivalta mutta estää sellaisen velvoittavuuden, jota Tanskassa ja Ruotsissa pidetään normaalina. Haluaisin velvoittavamman sosiaaliturvan, mutta jos se johtaa hyvätuloisten/rikkaiden aseman paranemiseen, tämä efekti on minulle pikemminkin välttämätön paha kuin alkuperäinen tavoite. Minusta kohdan 2 pitäisi kuulua: “vahvempi yhteys yksilön oman ponnistelun ja lopputuloksen välille.”
Parhain terveisin
Juhana
Kysymys tuohon liittyen oman ponnistelun ja lopputuloksen väliseen yhteyteen: missä määrin pääoman tuotto liittyy omaan ponnisteluun ja missä määrin jonkun muun tekemään ponnisteluun?
En tiedä, haetko vain retorista lohkaisua, mutta: pääoman omistaja uhraa tietysti vaihtoehtoisen tuoton sijoittaessaan pääomansa.
Kiinnosti tietenkin nähdä miten vastaat, jos vastaat. Minusta et vastannut kysymykseen, tai ainakin minulle jäi hämäräksi missä se ponnistelu on? Sijoitus päätöksen tekeminen? Totta kyllä että se voi olla vaikeaakin. Ja tuleeko se tuotto pelkästään siitä ponnistuksesta?
Paljonko tuo uhraus vastii ponnistelua ja kenen ponnistelusta ne pääoman tuotot kerrytetään?
Ja mikä on se vaihtoehtoinen tuotto ja kenen ponnistelusta se syntyy?
No, nythän toimeentulotuesta ollaan tekemässä enemmän passivoivaa ja vähemmän kannustavaa.
Toimeentulotuen merkitys kansantaloudessa on muutenkin vähäinen, ja sen säätäminen tuntuu Hindenburgin baarijakkaroiden järjestelyltä: 1) sekä toimeentulotuen saajien määrä, että tuen kokonaiskustannus on viime vuosina laskenut, etenkin kun tilastosta vähennetään Ukrainan sodan pakolaiset 2) toimeentulotuen kokonaiskustannus on 850 miljoonan euron luokkaa, eli vaikka tuki lakkautettaisiin kokonaan, niin säästö ei kattaisi edes kymmenesosaa valtion budjettivajeesta 3) tt-tukea saavat voittopuolisesti henkilöt joiden työllistymismahdollisuudet rajoittuvat hyvin matalan tuottavuuden työpaikkoihin.
Eikö mielestäsi tuolla kriisipuheella ole ollut vaikutusta kuluttajien luottamukseen?
Ja kyllähän esimerkiksi polttoaineverojen alennukset ovat kansantaloudelle lähinnä haitaksi. Kodin ja työpaikan välisten matkojen verovähennys, kilometrikorvaukset, ammattidiesel yms. ovat kuitenkin jo valmiiksi olemassa, joten polttoaineverojen alennukset ovat lähinnä huvimatkailun tukemista. No, arvo sekin, mutta että tässä taloustilanteessa? Bensan hintakin on absoluuttisesti samaa tasoa kuin esim. vuonna 2012 (reaalisesti paljon matalampi) ja uusi autokanta kuluttaa vähemmän. Ideologiset pakkomielteet (“pensan hinta!!”) menevät järkevän talouspolitiikan edelle aina kun oikeisto on ruorissa.
‘Jos joku haluaa itse toimia perinteisten roolien mukaisesti, senkin pitäisi olla vapaassa yhteiskunnassa sallittua’ Vartiainen
Tyypillistä oikeistolaisuutta puolustaa oikeutta tehdä jotakin, jota kukaan ei ole estämässä millään tavalla. Paitsi tietysti silloin, jos se perinteinen rooli sisältää huivin käytön julkisella paikalla, sen monet oikeistolaiset haluavat kieltää lailla.