Osana sote-uudistusta on puhuttu siitäkin, että nykyinen vapaaehtoinen työterveyshuolto – työterveyshuoltona annettu sairaanhoito eli suomeksi työterveyslääkärin vastaanotto – lopetettaisiin.
Ei sitä tietenkään voi kieltämällä lopettaa. Kukaan ei voi kieltää yrityksiä palkkaamasta lääkäreitä. Kysymys on siitä, tuetaanko niitä Kela-korvauksilla.
En ymmärrä mikä ongelma tässä on? Työmarkkinajärjestöt jaksavat jankuttaa, että ne maksavat työterveyshuollon kokonaan, koska maksut peritään Kelalle työnantajilta. Miksi sitä siis pitää kierrättää Kelan kautta? Jokainen työnantaja voi maksaa työterveyslääkärin palvelut suoraan itse sen sijaan, että maksaisivat ristiin toistensa työterveyslääkäreitä. Nykyjärjestelmässä pienet työpaikat (ei omaa työterveyslääkäriä) subventoivat suuria.
Tämä koskee siis vapaaehtoista työterveyshuoltoa. Pakollinen (ennaltaehkäisevä) on kokonaan toinen asia.
Meillä on viisi vuotta maksettu pelkkiä perusmaksuja, kun sopimus on pakko olla. Niistä ei muuten saa Kela-korvausta, jos ei lääkäri tai hoitaja tee yhtään työtunteja. Työssä ei ole riskejä ja flunssat ym. poissaolot on ohjattu hoidettavaksi julkiseen terveydenhoitoon, ja sairastelua on tosi vähän. Toisessa paikkaa oli Mehiläisen sopimus, joka tuli maksamaan yli 300 e/tt/v. Joka vaivaa käytiin näyttämässä ja aina sairaslomaa pari päivää. Kummankohan järjestelmän valitsen?
Työterveyshuollosta pitäisi päästä kokonaan eroon — sen aika oli silloin, kun patruuna vastasi katkenneista käsistä ruukilla. Nykyään ei ole työnantajan asia korjata sählyssä sijoiltaan menneitä polvia tai aina työmatkalla mustaksi mennyttä silmää.
Tuota järjestelmää voisi tosiaan purkaa. Yritys voi tarjota omalla kustannuksellaan (= yrityksen, osakkaiden ja työntekijöiden kustannuksella) ylimääräistä hoitoa, jos katsoo sen olevan kannattavaa (esim. säästää työntekijöiden lääkärikäynteihin kuluvaa aikaa).
Yksi nykyisen järjestelmän ongelma on se, että se jakaa suomalaisia A- ja B‑kansalaisiin. Yhden palveluluokan järjestelmä olisi tasa-arvoisempi. Emme kai ajattele vielä niin, että köyhien terveys on vähempiarvoista kuin rikkaiden, vaan että molemmat kuuluvat samojen, kaikille kansalaisille tarkoitettujen peruspalveluiden piiriin.
Rehula ilmoitti joku aika sitten kategorisesti, että työterveyshuolto jää soten ulkopuolelle. Ilmeisesti vastustus sekä isojen työnantajien (EK) että työläisten (ammattiliitot) taholta oli liian kovaa. Taitavat molemmat tosiaan kokea hyötyvänsä järjestelemästä: työnantajat rupuyrittäjien subvention takia ja työläiset, kun ei tarvitse mennä työttömien ja muun rupusakin kanssa samalle lääkäriasemalle.
Sanoisin, että ihmiset ajattelevat niin, että oma terveys on tärkeämpi kuin muiden terveys, ja rikkailla tuppaa olemaan asiassa enemmän yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.
Valitettavasti näin. Oma etu tuntuu olevan jokaista kovin lähellä, ja hämärtämässä yleisempiä jo sovittuja periaatteita.
No itse asiassa on. Työssäkäyvän asiantuntijan aika ja terveys ovat yhteiskunnalle arvokkaammat kuin työttömän. Työttömällä,on aikaa jonottaa terveyskeskukseen, mutta on silkkaa yhteiskunnan resurssien haaskuuta käyttää,huippuosaajien aikaa arvauskeskuksessa jonotukseen. Näiden pitää voida hoitaa lääkärikäynnit nopeasti ja tehokkaasti.
Näin on, eikä vain työttömien aika. Kun olin äitiyslomalla, oli aikaa jonottaa ja hoidatin lasten korvatulehdukset omalääkärillä, mutta heti, kun me molemmat vanhemmat olimme taas töissä, hyödynsimme taas lapsivakuutusta ja suuntasimme suosista yksityislääkärille, mistä saa ajan silloin, kun se perheen aikatauluihin sopii.
RIkkaat ja köyhät eivät koskaan ole samojen palvelujen piirissä. Ennemmin on kyse siitä, kumpaa noista pidetään parempana viiteryhmänä heille, joka aiemmin miellettiin “keskiluokaksi”.
En tiennytkään tuota sairaanhoitomaksun subventio-osuutta!
Tämä on kyllä taas näitä konsensus-Suomen kukkasia! Porukalla ollaan päätetty laittaa pienet maksamaan suurten kustannuksia. Voi elämän kevät!
“Sairaanhoitomaksulla rahoitetaan mm. Kelan maksamia lääkekustannuksia ja lääkärinpalkkioita.”
http://www.veronmaksajat.fi/palkka-ja-elake/sairausvakuutusmaksut/
“Vuonna 2014 sairaanhoitomaksun määrä on 1,32 %.”
https://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Ennakkoperinta/Sairausvakuutusmaksu_vuonna_2014%2830780%29
Olisivatko vapaaehtoisesti ostettujen terveyspalveluiden menot yritykselle kuluja ja toisaalta palkansaajan verollista luontaisetua?
Jos ja kun julkisen terveydenhuollon kriisiytyessä ostovakuutukset kasvavat, niin onko niiden vakuutusmaksut palkansaajalle vähennyskelpoisia?
Toistaiseksi vapaaehtoisesti ostetut lääkäripalvelut ovat vähennettävää kulua mutta eivät työntekijän verotettavaa tuloa.
Se on totta, että jos hyöty talouselämälle asetettaan ainoaksi kriteeriksi, jotkut kansalaisiset ovat tämän laskutavan mukaan vain rasite markkinoille, ja heitä ei siis periaatteessa kannattaisi hoitaa lainkaan. Ehkä olet kuitenkin ehdottamassa jonkinlaista puolivälin ratkaisua, jossa kaikille tarjottaisiin jonkilaista hoitoa, kullekkin suhteessa tuottavuutensa.
Minun yhteiskuntasopimukseni mukkaan kaikista kansalaisista sekä pitää että kannatta pitää huota. Lasken kannattavuuden laajemmin kuin pelkkänä ihmisten rahallisena arvona taloudelle. Jos halutaan rahasyistä tarjota joillekin lyhyempiä jonoja kuin toisille, tästä pitäisi maksaa täysimääräisesti. OS kirjoittelikin jotain tähän suuntaan.
Työttömänkään aika ei ole niin arvotonta (hänelle), että sitä olisi perusteltua käyttää muita hyödyttävänä puskurina. Lähtisin siitä, että perusterveyspalvelut ovat samat kaikille (samat jonot, sama palvelun taso, niin kuin ne joskus tapasivat aika laajalti olla). Jos joku haluaa ohittaa jonoja siksi, että hänen aikansa on kallista, hänen kannattaakin maksaa tästä nopeutetusta (yksityisen puolen) palvelusta.
Lähestyn asiaa tasa-arvoisen yhteiskuntamallin näkökulmasta. Siihen mahtuu se, että rikkaimmat ostavat itselleen omalla rahalla jotain tasokasta, mutta ei sitä, että peruspalveluiden osalta köyhät jätettäisiin huonompaan asemaan kuin muut / keskiluokka. Yhteisesti kustannetut peruspalvelut siis samat kaikille, mutta kullekin lisämausteita oman maun ja lompakon mukaan.
Lasketaanko hoitoa tarvitsevan jäljellä olevien odotettujen työvuosien tuottamien tulojen nykyarvo ja priorisoidaan sen mukaan? Silloin eläkeläisen hoito olisi aina viimeinen toimenpide jos siihen vielä on budjettia…
Jos nyt oikein haluaa saada läpileikkauksen suomalaisesta yhteiskunnasta, niin kannattaa vierailla sairaaloiden syöpäosastoilla. Siellä on köyhä ja rikas samalla viivalla ja uskomatonta kyllä, myös valtakunnan raharikkaita on nähty, vaikka yksityinen hoito yksityissairaalassa luulisi olevan rahamiehelle yksi vaihtoehto.
Toisaalta ei se paljon auta vaikka rahaa on vaikka kuinka paljon, jos syöpä on agressiivinen. Suuri demokraattinen tasoittaja oikeastaan koko syöpätautien kirjo.
Elinvuosi-odotuksen mukaan nyt yleensäkin pitäisi priorisoida. Vaihtokeuhko kannattaa ennemmin antaa perusterveelle nuorelle kuin tupakoitsijalle tai 80 vuotiaalle.
Lähinnä nyt kuitenkin pointti, että työssäkäyvien istuttaminen tk:n aulassa,tuntikausia nyt vain on tyhmää monestakin syystä ja on on yhteiskunnan etu, että nämä päåsevät työterveyslääkärille tarvittaessa ilman jonotuksia.
Syöpä on esimerkki ns. katastrofaalisesta riskistä, jota ei kovin monen talous kestäisi jos se pitäisi itse maksaa.
Hammashuolto ja vastaavat jakavat yhteiskuntaluokkia syöpää selvemmin toisistaan erillisiin ryhmiin..
Jos (ja kun) rahaa on käytössä rajallisesti, niin parhaiten tuottavien yksilöiden hoitoa priorisoimalla niiden vähemmän tuottavienkin hoitoon on enemmän rahaa. Vai onko tärkeämpää jakaa kurjuutta tasaisesti, kuin maksimoida hyvinvointi?
Jos leikkausjonossa on 10000 polvipotilasta ja siellä seassa on kaksi kolmesta maan ortopedistä sairaslomalla, niin kenet pitäisi leikata ekana, jotta kaikki 10000 hyötyisivät eniten? Ei ole vaikea arvata mitä kaikki 10000 sanovat jos käyt kysymässä.
No, näin helposti se ei tietty reaalimaailmassa koskaan mene, mutta noin se karkeasti toimii, vaikka välissä tuottavuus abstraktoidaan rahaksi polvileikkauskapasiteetin sijaan. Jos minimoidaan sairauslomissa menetetyt tuottavuudet, niin maksimoidaan köyhienkin hoitoon käytettävissä olevat resurssit.
Herää myös kysymys, että eivätkö ne parhaiten tuottavat hoidu melkein automaattisesti ekana kun heidän työnantajillaan (ja heillä itsellään) on parhaiten resursseja ja taloudellista insentiiviä minimoida sairauslomien kestoa?
Kannatan tasa-arvoa peruspalveluissa. Käsitykseni on, että tämä maksimoi hyvinvointia paremmin kuin yhteiskunnan maksaman tuen jakaminen pääasiassa pätevimmille ja varakkaimmille.
Tässä tapauksessa enemmistö kansasta voi hyväksyä ortopedien ohittelun jonossa. Samanlaista ymmärrystä ei löydy sille, että varakkaat pääsisivät yleisesti (yhteisillä verovaroilla kustannetun palvelun) jonossa etusijalle. Varakkaiden kutsuminen “tehokkaiksi” ei muuta tilannetta. Jos jollekin yritykselle johtaja on taloudellisesti tärkeä, varoja yksityiseen hoitoon löytyy. Yhteiskunnan ei tule osallistua yksittäisten firmojen toiminnan tukemiseen. Tätä varten on esim. vakuutuksia.
Kannatan edelleen samoja peruspalveluita kaikille, ja hyvää tasa-arvoista toimintaympäristöä kaikille yrityksille. Ihmisten luokittelu enemmän- ja vähemmän tuettaviin murtaisi yhteiskuntamoraalia liikaa, eikä olisi mielestäni edes taloudellisesti kannattavaa.
Tämä kuulostaa hyvältä. Jos on intressi tarjota avainhenkilöille nopeat terveyspalvelut, kannattaa ottaa vakuutus tai ostaa palveluita yksityiseltä puolelta.
“Ei sitä tietenkään voi kieltämällä lopettaa. Kukaan ei voi kieltää yrityksiä palkkaamasta lääkäreitä.”
Jaa miksei voi? On kai sitä typerämpiäkin asioita tässä maassa kielletty.
Koko terveydenhoitokysymyksen voisi ratkaista “kommunistisesti” kieltämällä lääkärintoimen harjoittamisen muilta kuin kuntien/valtion palkkaamilta lääkäreiltä. En nyt väitä että tämä ratkaisisi saatavuusongelmaa, mutta tasa-arvoiseksi palvelut ainakin saisi kertaheitolla. Jos se on nyt se ongelma mihin halutaan puuttua.
Mutta vastahan sanoit, että tasa-arvo on se, jolla hyvinvointi maksimoituu. Ei ole tasa-arvoista että ortodepit ohittelevat jonossa vain ja ainoastaan ammattinsa vuoksi.
Mitä jos tuo “johtaja” muutetaan paperimieheksi?
Jos työssäkäyvä, olipa se vaikka duunari taikka johtaja, menee terveyskeskukseen, niin kyllä olisi syytä päästä nopeammin kuin niiden joilla on koko päivä aikaa tuhlattavaksi.
Sitäpaitsi minusta näyttää siltä, että “suurin osa kansasta” hyväksyy täysin sen, että työssäkäyvillä on ohituskaista.
Ei työterveyshoidon laajaa hyväksyntää mikään muu selitä.
Ehdotin että tasa-arvo(inen kohtelu) touttaisi yhteiskunnan, jossa kaikki luottavat järjestelmän oikeudenmukaisuuteen, ja yhteiskunnasta tulisi sitä kautta myös hyvinvoiva. Ortopedien ohittelu ei olisi tasa-arvoista, mutta kansa saattaisi sitä silti kannattaa. Jos halutaan viilata sääntö tarkaksi, voisi sanoa, että pääsääntönä tasa-arvoisuus lisää hyvinvointia, mutta siitä voidaan yhteisestä sopimuksesta tehdä poikkeuksia joissain erikoistapauksissa. Tällaiset kaikkien hyväksymät poikkeukset voisivat lisätä hyvinvointia entisestään. Mutta pääsääntö siis se, että tasa-arvo korreloi hyvinvoinnin kanssa.
Näyttäisi siltä, että paperimieheen pätee sama kuin johtajaankin, eli ei saa etuilla kaikille yhteisiksi ja tasa-arvoisiksi tarkoitetuissa, kaikkien kustantamissa peruspalvelujonoissa. Ja jos paperimies pitää saada pikaisesti terveeksi, työnantaja (tai paperimies itse) on varmasti motivoitunut maksamaan vähän rahaa pikaisesta yksityspuolen hoidosta.
En kannata. Jos jollain työttömällä on aikaa tuhlattavaksi, hän voi vapaaehtoisesti päästää muut ohitseen jonossa, mutta pidän hänen oikeuksiaan peruspalveluihin yhtä suurina kuin muidenkin.
Aika voi olla rahaa työttömällekin. Hän voi olla hakemassa töitä, eikä häntä pidä tästä estää ja demotivoida jonossa pitämällä. Ja hänen terveyttään täytyy pitää yhtä tärkeänä kuin toimistovirkailijan terveyttä. Terveys ei ole pelkästään rahatalouden resurssi, vaan myös henkilökohtaisen hyvinvoinnin perustekijä.
Ortopedin ohittelu jonossa voi olla selvästi myös työttömien jonottajien edun mukaista, mutta se, että kaikki työlliset menisivät heidän ohitseen, olisi selvästi heidän palveluaan heikentävää. Voi olla että heidän vuoronsa ei tulisi koskaan.
Koko ikänsä runsaasti veroja maksaneita työttömäksi joutuneita voi sapettaa, jos heidän peruspalveluiden käyttöään yritetään estää ja jarruttaa. Samoin niitä, jotka eivät yrityksistään huolimatta saa töitä.
Ei työttömien lapsille anneta muita huonompaa koulutstakaan. Luen huolenpidon heidän terveydestään samaan (kaikille tarkoitettujen perustasoisten peruspalveluiden) kategoriaan.
Mikään ei estä kiireisiä rahakkaita ostamasta lisää palveua vapailta markkinoilta. Parempi näin kuin ihmisten kategorisointi ja eriarvoiset palvelut eri arvoisille kansalaisille (osin köyhien kustantamana).
Työterveyshuolto on suurimmalta osalta ns. “flunssalääkäritoimintaa”, sairaslomien kirjoittelua ja lääkkeiden määräystä.
Tavanomainen työterveyshuollon sopimus on juuri tällainen. Joitakin pieniä operaatioita hoitavat. Vähänkään merkittävä operaatio, tai vakavampi sairaus, niin työterveyshuollon sopimus loppuu siihen. Lähete lähtee julkiselle puolelle erikoissairaanhoitoon.
Joillakin korkeammilla johtajilla voi olla jotain yksityissairaalapalveluja työterveyshuollon sopimuksessa.
Eräs hieman minua huvittava juttu, jota Soininvaarakin aikanaan kovaan ääneen mainosti oli Helsingissä julkisen terveyshuollon valinnan vapaus.
Sehän on osoittautumassa aivan kuplaksi koko juttu.
Käytännössä valinnan vapaus koskee lähinnä vain vapautta valita, mutta ei tarvitse terveydenhuoltoyksikön hyväksyä potilastta. Joten se siitä. 😀
Joku valinnanvapaus edes kerran vuodessa ei toimi olenkaan. Jos saat huonoa palvelua et voi vaihtaa, toimiva vaihtoperuste on asuinpaikan vaihtaminen.
Tästä vielä sen verran, että monet tietenkin hyväksyvät sen, että itsellä on työterveyspalvelut. Naapurinkin palvelut ovat ok. Mutta sitä en uskaltaisi väittää, että ne jotka eivät saa työterveyspalveluita, kannattavat sitä että joutuvat siitä huolimatta maksamaan muiden työyerveyspalveluita.
Suomalaisilla on pitkät perinteet omaan jalkaan ampumisessa, miksi ihmeessä tämä olisi mikään poikkeus?
Suomalaiset ovat hellyyttävät samanmielisiä siitä, että terveydenhuolto pitää kustantaa lähes aina yhteisestä pussista. Vain lähinnä täydellisesti maksupuolella olevat ovat tästä eri mieltä. En myöskään usko, että tämä ajatusmalli kääntyy täysin päälaelleen kun hypätään työterveyden puolelle.
Perustelut:
Nuo maksut ovat prosenttiosuus palkasta. Toisin sanoen perinteitä kunnioittaen hyvätuloiset maksavat osuuttaan suuremman osan, vaikka käyttävät palveluita saman verran kuin keskituloisetkin. Niinpä yritysten sisällä hyvät palkanmaksajat subventoivat keskimääräisiä palkanmaksajia. Pienituloisilla ei ole työterveyttä, mutta he osallistuvat silti talkoisiin.
Näillä reunaehdoilla keskituloisten kannattaa aina olla sitä mieltä, että tämä on rahoitettava yhteisestä pussista. Näin he varmistavat itselleen suuremman osuuden palveluista, mitä joutuvat maksamaan.
Ja ansiosidonnainen osoittaa, että kun laitetaan keskituloisten ja pienitulositen edut vastakkain, puheista huolimatta pienituloiset häviävät aina.
Se on toki yleistä, että kannatetaan jotain hanketta sen tuomien positiivisten asioiden vuoksi, unohtaen täysin ne negatiiviset asiat, joita tuo hanke tuo tullessaan. Ehkä tämä on oman ajatusmaailman idealisointia tai kognitiivista dissonanssia tai jotain muuta sellaista.
Joo, normaalia.
Ilmoittaudun sellaisen mallin kannattajaksi, jossa perustason palvelut kustannetaan kaikille (työllisille, työttömille), maksettuna progressiivisesti kasvavilla veroilla.
Keskiluokka maksaa aika suuren osan veroista (rippuen vähän siitä, mitä keskiluokalla tarkoitetaan). Se ei siis ehkä pidä paikkaansa, että rikkaat maksaisivat niin paljon veroja, että niillä katettaisiin sekä köyhien että keskiluokan kulut niin, että keskiluokkakin vielä hyötysi tästä kaupasta.
En pidä ansiosidonnaisesta niiltä osin kuin valtio osallistuu sen kustantamiseen tai järjestämiseen. Nojailen hieman siihen suuntaan, että valtio voi tarjota pientä puskuria yllättävissä tilanteissa, mutta että pääsääntö olisi se, että se joka haluaa suuria etuja myös maksaa niistä (tai päättää olla maksamatta). Sama koskee eläkkeitä. Yksityisinä järjestelyinä suuretkin eläkkeet ovat ihan ok, mutta en näe suurta tarvetta sille, että valtio pyrkisi verotuloilla kustantamaan joillekin hyvin korkeita eläkkeitä. Sama juttu kuin peruspalveluissa siis — mieluiten samanlaisina kaikille, jos kustannetaan yhteisesti.
Muuten semmonen juttu, jos maksan palkastani sairausvakuutusmaksun niin eikö sillä ole tarkoitus rahoittaa käyttämiäni julkisia terveyspalveluja? Muuta jos edellytetään työterveyspalvelujen käyttöä niin mitä omia terveydenhoitoon liittyviä menoja sillä rahoitetaan ilmeisesti ainostaan lääkkeet?